Sivut

torstai 3. tammikuuta 2019

KUNTOON VAIKKA VÄKISIN


Heippa ja Hyvää Uutta Vuotta!

Omani alkoi mahdollisimman typerissä merkeissä, kun kärsin vuoden ensimmäisen päivän itseaiheutetusta ihan järkyttävän huonosta olosta, jollaista en muistanut/tiennyt olevan olemassakaan. Yäk. Olin ihan varma, että kuolen.

Eihän tätä kukaan järkevä 53-vuotias tänne edes kirjoittaisi, koska nolottaa, mutta niin siinä vaan kävi, että uuden vuoden aattona rehkin ensin punttisalilla ihan huolella, mutta söin sen jälkeen vaan lautasellisen tomaattivuohenjuustokeittoa ja palan näkkäriä. Aikomuksena tehdä jotain kunnon ruokaa myöhemmin päivällä, mutta se jäi, kun ukkelin kaupassa tapaama ystävä yllättäen pyysi meitä heille iltaa istumaan. Ilahduttiin ex tempore- kutsusta, kun ei ollut suunnitteilla yhtään mitään (paitsi se ruoka, joka jäi tekemättä ja syömättä) ja luvattiin poiketa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että poikkeaminen venahti, kun oli niin mukavaa, ja pikkutunneille asti siinä sitten kippisteltiin ja naposteltiin pikkusuolaisia.

Muistona illasta on mm. klo 00.30 kuvaamani videonpätkä, jossa ukkeli tanssittaa illan emäntää musta kippurakarvainen tuolinpäällinen päässään. (Jos tuntisitte miehen, tietäisitte, että tässä ei sinällään ole mitään kummallista, koska hän on omasta mielestään aieammassa elämässään ollut ihailemansa tummaihoinen afrotukka, jolla on rytmi veressä).

Tanssi näytti menevän kivasti "Could you be loved"-biisin tahdissa, ja illan isäntä avitti Bob Marleya omalla laulullaan.

Siihen asti siis kaikki hyvin (paitsi, että se ruoka unohtui..), mutta yöllä iski niin järkyttävän huono olo, joka ei laantunut ennen seuraavaa iltaa, että tunsin itseni maailman ääliöimmäksi ja surkeimmaksi olennoksi ja k a i k k i muut ihmiset kaikissa uuden vuoden pirteissä päivityksissään (joita en tosin silloin vielä pystynyt katsomaan) ihailtavan energisiksi, kauniiksi ja viisaiksi. 

Eikä tässä ollut kyse niinkään juomien määrästä, vaan ruokatankkauksen vähyydestä yhdistettynä poikkeuksellisen tarmokkaaseen salirehkimiseen. 

Mutta siis tätähän ei kukaan järkevä aikuinen tänne kirjoittaisi.




Itseasiassa piti kirjoittaa siitä, että olen nyt jotenkin ihan totaalisen ärsyyntynyt siihen, että vaikka kuinka y r i t ä n pitää itseni kunnossa (jos unohdetaan tuo äskeinen) säännöllisellä salitreenillä ja muulla päivittäisellä liikunnalla, niin mitään merkittävää ei tunnu tapahtuvan.

Ennen joulua kävin InBody-kehonkooostumusmittauksessa, josta tuloksena sain niinkin kannustavat faktat kuin että rasvaa on 4,7 kg liikaa (painan piirun verran alle 60 kg) ja lihasta 2 kg liian vähän. Siis JOS tavoittelee omaa henkilökohtaista ihannetasapainoaan niinkuin minä haluan tehdä, olkoot muut ihan mitä mieltä tahansa. Kyseessä ei ole ulkonäkö (joskaan sen kohentuminen ei haittaisi yhtään), vaan puhtaasti terveempi ja toivottavasti myös pidempi elämä, jota tulee tässä iässä mietiskeltyä enemmän kuin aiemmin.

Vuoden aikana oli kyllä tullut kokonaiset 300 gr lihasmassaa lisää (joka on paljon parempi kuin ei mitään), mutta myös kilo laardia. On vaan valitettava totuus (jota en haluaisi millään myöntää), että siinä missä nuorempana hankittu lihas vielä säilyi ja lisääntyikin, niin tässä vaiheessa elämää joutuu juoksemaan kilpaa lihaskadon kanssa ja se on se, mikä tässä myös pistää ärsyttämään. 

Ei liity uuteen vuoteen, eikä lupauksiin, mutta nyt olen päättänyt hankkiutua kuntoon vaikka väkisin. Ihan sama, huvittaako aina vai ei huvita. Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että tiedän pystyväni pysymään päätöksissäni silloin, kun olen riittävän tympääntynyt asioiden nykytilaan, ja nyt olen.
Ja ilahduttavaa oli se, että toisin kuin kuvittelin, InBodyn mukaan eniten lihasta löytyy keskivartalosta ja käsistä. Timmeiksi mieltämäni jalat sen sijaan kaipaavat lisää treeniä, mutta se on itselleni mieluisinta ja "helpointa" tekemistä, joten oikeastaan olen tästä mahdollisuudesta jollain kieroutuneella tavalla iloinen. Samoin kuin siitä, että kävin mittauksessa, koska ainakin tiedän totuuden. Voin suositella muillekin, jos yhtään kiinnostaa, miltä sisällä näyttää. Ja tuloshan voi yllättää myös positiivisesti niinkuin veikkaan monen muun kohdalla tekevänkin. Peilikuvasta kun ei paljon voi päätellä. Eikä vaa'an lukemistakaan niinkuin nämä omat faktani ehkä todistaa.

Kävin myös ostamassa uuden kalenterin. Mahdollisimman pienen ja yksinkertaisen, joskin kansistaan kauniin. Ei kiinnostanut mitkään motivaatio- eikä tsemppilauseet yhtään sen enempää kuin kiitollisuuskirjaukset tai aikuisten "tänään en roikkunut somessa" tai "tänään annoin aikaa itselleni" -palkintotarratkaan.

Että näin. Ei varmaan kuulostanut yltiöpositiiviselta tämä, mutta ihan hyvillä ja päättäväisillä mielillä täällä ollaan.  Ja päiväkin o n selvästi jo pidentynyt. Aamulla sen huomasi siitä, että katuvalot sammuivat töihin kävellessä 8 minuttia aiemmin kuin edelliskerralla. Jess.

Iloista mieltä, hyvää viikonloppua ja pehmeää töihinpaluuta, kellä se on edessäpäin!

62 kommenttia:

  1. Nooh,kerrankos sitä ja armoa itselle! Sitäpaitsi rehellisyys on paljon mukavampaa kuin kulissit ja niiden kiillotus :)
    Tsemppiä kunnonkohotukseen täältä toivottelee selkärangaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempistä Helmis :). Ja totta toi, että kerrankos sitä, koska toistaa kertaa en samaan enää edes pystyis ilman, että sydän pettää.

      Sun selkäranka on tässä viime vuosien varrella kestänyt sellasia juttuja, että monella olis katkennut jo ajat sitten, joten ei pidä paikkaansa toi selkärangattomuus, sori vaan :)

      Poista
  2. No hupsista.... =)
    Kerrankos sitä tulee kallisteltua se lasillinen liikaa syömättä. Koska kyse on oikeasti todennäköisesti lasillisesta!
    Ja kyllä, tunnustan ihan saman. Tässä iässä ei näemmä olekaan enää teini, teinin/nuoren aikuisen sulatuksella, vaan kroppa kaipaa tasaista ja vakaata elämää. Itselle tulee krapula suunnilleen jo valvomisesta. Jos siinä vielä ottaisi lasin pari jotain, voi olla, ettei pääsisi sängystä ylös seuraavana päivänä.

    Uuuuh! Haluaisin tuohon kroppamittaukseen (joskus vuosia sitten tehty), mutta hirvittää aidosti tulos. En taida uskaltaa. Peili kertoo, että keskivartalo on kaikkea muuta kuin treenattu ja yläkropassa ei ole kuin riisipussit. Huoh!

    Kaikesta huolimatta, aivan mahtavaa ja makoisaa tätä vuotta!! Siitä tulee varmasti taas yksi parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hupsista juu tosiaan. Oikeesti ihan niin jäätävän kammottava olo, että en melkein itsekään usko, kuinka alkeelliseen mokaan voi näinkin aikuinen sortua. Etenkin kun itse aina muille tolkutan, että pitää syödä kunnolla ja tyhjään vatsaan ei ikinä saa juoda mitään. Eikähän kyse valitettavasti ollut ihan lasista, eikä edes parista, mutta lasien määrää enemmän (ton pääsyyllisen eli syömättömyyden lisäksi) vaikutti se, että mun juomavalikoima on normaalisti niin rajoittunut, että sisältää pelkkää valkoviiniä, joten jos sen kaveriksi juo kuoharia, joka kerran tai maksimissaan pari (Vappuna ja uutena vuotena) vuodessa on hyvää, mutta mun elimistölle jotenkin ihan ehdoton nounou, niin siinähän se sitten onkin soppa valmis.

      Mutta mitä tohon kehonkoostumusmittaukseen ja suhun tulee, niin olen aivan varma, että sulla on riittävästi lihaksia, vaikka sitä rasvaakin olis paljon. Mulla ne lihakset on miinuksella ja se tuntuu tosiaan epikseltä, koska oikeasti edes yritän ja huhkin salilla 2-3 kertaa viikossa. (Fyssari sanoi, että 2 kertaa viikossa tän ikäisenä riittää just ja just ylläpitämään lihaskuntoa, mutta kolmas kerta vasta kehittää. Edellyttäen, että tekee tosissaan, eikä vaan "käy" salilla.)
      Sinällään kryptinen juttu, koska lihaskuntotesteissä (vatsat, kyykyt ja punnerrukset) sain niin hyvät tulokset, että oli erinomaiset jopa miesten taulukon (mun ikäisten) mukaan. Että kyllähän näillä toki pärjää, mutta silti. Oon nyt niin sisuuntunut, että lisään panoksia niin kauan, että piisaa.

      Kiitos Vivi kaikesta tähänastisesta ja jatketaan tätä vuotta iloisin mielin tosiaan <3

      Poista
  3. Oioi, on se nyt jo mennyt ohi, joskus sitä lipsahtaa syömään liian kevyesti.
    Mutta kuntoasiaan ei voi täällä kuin ajatella myötätuntoisia ajatuksia. Älä ota liian vakavasti muutamaa kiloa väärässä paikassa. Ite en uskaltais mennäkään moiseen mittaukseen, ois varmaan hyvin paljon enemmän liikaa vaikka mitä. Terveys ja hyvinvointi on ihan eri asia kuin vähän liikaa jossain päin kehoa.
    Hieno kalenteri, ja ainahan niitä tsemppilauseita voi kirjoitella itekki. En oikein minäkään ymmärrä kaikkia tehtäväkalentereita ihan täysillä.
    Oisko jo 8 minuuttia päivä jatkunut. Täytyy alkaa seuraamaan tuotakin asiaa, liian myöhään vielä valkeus tulee. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilenkään ei vielä ollut ihan täysin hyvä olo, joten tuli nyt otettua oppi ihan vimpan päälle kantapään kautta, mutta meni kyllä perille :).

      En tiedä, osasinko oikein kuvailla noita mun tuntoja, mutta sellaista oloa mulla ei ole, että olis mitään väärässä paikassa. Olen pienikokoinen ja ulkomuotooni ihan tyytyväinen, mutta pointti on se, että haluan pitää kunnostani sellaista huolta, että jaksan tehdä kaikkea, mitä haluan. Työvuosiakin kun on näillä näkymin sellaset 15 jäljellä ja muuta elämää toivottavasti sen jälkeen. Ymmärrän, etten voi kaikkeen vaikuttaa, mutta haluan tehdä sen, minkä voin ja otan sen vakavasti, mutten pakkomielteisesti kuitenkaan. Välillä tulee huonompia jaksoja ja hyväksyn sen ja osaan nauttia elämästä monellakin tapaa, mutta toivoisin tosiaan, että voin elää mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään niinkuin me kaikki tottakai toivotaan.

      Huomasin muuten töistä kotiin kävellessä, että oli kyllä pidentynyt päivä sieltäkin päästä. Paljon valoisampaa oli kuin vielä ennen joulua. Jess!

      Mukavaa viikonloppua sulle myös Emilie!

      Poista
  4. Enpä uskaltaisi minäkään mihinkään koostumusmittaukseen kun tiedän että läskiä +++ lihasta ---.
    Mulla meni ravintoremontti ihan pyllylleen joulukuussa ja kun kerran repsahti, niin sitten ei loppukuullakaan ollut mitään väliä. Näinhän ei tietenkään saisi ajatella, mutta kun vaan ajattelee.
    Nyt yritän uudella innolla toteuttaa terveellisempää elämää.
    Minäkin hankin kalenterin, oikein ison. Siinä on juuri noita kaikkia motivaatio ja unelma-sivuja, mutta keksin että voin liimata niiden sivujen päälle ruutupaperia ja kirjoittaa niihin ihan mitä huvittaa. Uskon että rakastan itseäni jo ihan tarpeeksi ilman siihen kehottavia lauseitakin. Ison kalenterin hankin sen vuoksi että tykkään kirjoittaa ja tehdä kaikenlaisia muistiinpanoja ja nyt on tilaa niille.

    Oikein hienoa tätä vuotta sinulle ihana Annukka<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jotenkin niin realisti (vai pitäiskö sanoa inhorealisti), että otan ihan mieluusti vastaan faktat faktoina, vaikkei ne niin miellyttäviä oliskaan. Sen jälkeen on ihan omissa käsissä, tekeekö asioille jotain vai hyväksyykö vaan, että minä nyt oon tällainen (enkä tästä ainakaan parempaan päin muutu, jos en mitään tee). Tuntuu vaan jotenkin niin epäreilulta, kun oikeasti edes yritän ja treenaan salillakin sen 2-3 kertaa viikossa, mutta toisaalta taas liki puoli vuotta kestänyt hellejakso meni kyllä ihan ohi niin, etten kertakaikkiaan jaksanut tehdä 32- asteisessa toimistossa vietetyn päivän jälkeen mitään (paitsi korkeintaan lampsia golfkentällä), joten sikäli tulos on ihan hyväksyttävä, enkä mutise yhtään, koska laitetta ei voi huijata. Se skannaa kropan läpi ja tuloksena on sitten mustaa valkoisella. Pääasia kuitenkin, että sitä vaarallista eli viskeraalista rasvaa ei ollut juuri mitään, vaikka muuten onkin enemmän kuin on tarvis.

      Toivon, että pääset uuteen alkuun niinkuin tietty pääsetkin, koska sulla meni niin hirmu hyvin ja olin niin iloinen sun tuloksista ja hyvästä olosta. Ja jos haluaa ajatella positiivisesti, niinkuin tietty halutaan, niin eihän se tilanne nyt niin paha ole ollenkaan, kun joulunaikojen syöminkejä edelsi kuitenkin hyvä jakso. Ilman sitä olo olis varmasti kehnompi ja sitä mollaisi itseään ihan liikaakin.

      Huvitti toi, että voiskin tosiaan ostaa oikein ison ja hienon tsemppikalenterin ja sitten liimata ruutupaperia päälle :D. Just sellanen olo mulla oli siellä kirjakaupassa, että kaikki pois vaan :).

      Kiitos samoin, kaikin puolin hienoa vuotta ja kiitos tähänastisista Kristiina <3

      Poista
  5. "Ensin pelkää, että kuolee ja sitten pelkää, että ei kuolekaan" :D

    Muistaakseni noin se olotila meni, mutta kun lopetin ko harrastuksen jo -97, niin en oikein muista. Onneksi.

    Mutta hei Annukka, kilo sinne tai tänne. Tiedän, että kun ikää tulee on tärkeää pitää lihaksia kunnossa. Toisaalta sinulla on vielä kaikki hyvin, kun pystyt niin tekemään. Tässä polvivaivojen kanssa taistella on iso työ pitää jalkojen lihakset kunnossa, että polvi kestää edes kävelyn. Samoin keskivartalon lihasten kanssa, että selkä ei huuda hoosiannaa.

    Kaikesta huolimatta eteenpäin mennään, joten oikein hyvää vuoden jatkoa Sinulle ja kuntoilullesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jotakuinkin tollanen mun olo oli tosiaan. Niin hirveä, että olin ihan varma, että sydän pettää tai jotain. Huuuuh. Onneksi ei sentään, mutta ei kyllä tule ikävä sitä tunnetta, eikä varmasti myöskään toistu. Kyllä voi ihminen olla tyhmä.

      Mua ei isotkaan kilot haittaisi, jos lihaksia vaan on tarpeeksi. Pitkälti justiin ton asian takia, mistä itsekin kirjoitat, että niitä tarvitaan suojaamaan väistämättä kuluvia niveliä (joiden suhteen olen myös itse alkanut huomata ongelmia, joskin pieniä vielä onneksi) ja turvata se, että pääsee liikkeelle. Ja kivahan se olis pystyä tekemään kaikkea, mitä haluaa tehdä ja pysyä muutenkin mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Ymmärrän tottakai, etten kaikkeen voi vaikuttaa, mutta niin kauan kuin voin, niin haluan sen tehdä. Ja koska vähä ei näköjään auta, niin pitää tehdä enemmän. Ihan vaan itseni takia. Mutta mikään pakkomielteinen en silti ole. Onneksi.

      Sulla on sisua vaikka muille jakaa, joten ei epäilystäkään, etteikö jatkettaisi eteenpäin. Tsemppiä meille!

      Poista
  6. No hei, sä et kuitenkaan taida suuremmin alkoholin kanssa läträillä, että kerrankos sitä. Jos kuitenkin oli pääasiassa kivaa, niin älä suotta jumiudu niihin vähemmän kivoihin jälkifiiliksiin! ♥

    Ja tuon kuntoilutuumailun ymmärrän ihan täysin. Siis siinä mielessä, että se vaan jossain kohtaa tulee se tunne, että nyt tää riittää ja nyt on tehtävä jotain. Mulla on itsellä mitta täynnä tätä koko ajan levenevää keskivartaloa - viimeinen herätys oli siinä kohtaa, kun yksi takki tuntui mahan kohdalta tiukalta. Siis takki!!! Jonka alle pitäisi mahtua vaatteita ja joka päällä pitäisi kuitenkin myös voida hengittää... Mä en jotenkaan jaksa tajuta, miten voi olla mieli näin heikko, että vaikka tietää, että on lihonut, silti vaan mussuttaa menemään jotain hyvää. Ja siis vaikka aina ajattelee, että NYT tää loppuu ja nyt on jo oikeesti PAKKO tehdä jotain... Mä koitan nyt siis ihan vaan vaatimattomasti päivä kerrallaan ottaa itseäni niskasta kiinni. Tekisi mieleni mennä myös tuohon mittaukseen sekä myös ravitsemusterapeutille, koska tuntuu välillä todella vaikealta tämä kasvisruokavalion koostaminen (etenkin näiden vatsavaivojen kanssa). Ajattelin tästä aiheesta myös postata, joten siellä sitten lisää jossain vaiheessa.

    Iloa, valoa ja tsemppiä sulle alkaneeseen vuoteen - siitä tulee varmasti hyvä! Oot ihana! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään valkoviinistä ja sitä tulee kyllä nautiskeltua, muttei sentään läträttyä onneksi. Ja nyt voi kyllä mennä todella kauan ennenkuin tekee mieli edes katsoa viinilasiin päin. Hrrrr.

      Olisin valmis hyväksymään ihan mitkä vaan huonot tulokset, jos söisin mitä sattuu, ahmisin sokeria, enkä liikkuisi kuin pakolliset. Mutta nyt tuntuu jotenkin niin epäreilulta, kun kuitenkin säännöllisesti sitä lihaskuntoa salilla treenaan pari-kolme kertaa viikossa ja muina päivinä kävelen vähintään tunnin lenkin, jos en muuta. Enkä myöskään vetele kaksin käsin suklaata tai irtokarkkaja, vaan syön omasta mielestäni ihan perusjärkevästi, mutta silti tulos on täysi nolla. Mutta totta on sekin, että puolet vuodesta meni mulle liiallisen helteen takia ihan läskiksi, koska en vaan kertakaikkiaan jaksanut yli 30-asteisessa toimistossa vietetyn työpäivän jälkeen tehdä just mitään paitsi korkeintaan lampsia golfkentällä. Ja samasta syystä oli syöminenkin sellaista, että tuli syötyä sitä, mitä helpoimmalla sattui saamaan (useimmiten eineksiä) ja se ei todellakaan ollut ikinä se paras vaihtoehto. Ja muutenkin mun pitäis vaan uskoa, että mun on tehtävä ruokani itse, jos aion syödä sitä mistä mulle tulee hyvät energiat ja annoskoot pysyy järkevinä. Viime ajat olen käynyt lounasruokalassa, jossa tulee aina syötyä liian iso lautasellinen ja "salaattien" ravintopitoisuudet on usein ihan täysi nolla.

      Että eipä se auta vissiin kuin hyväksyä, että jos puolet vuodesta tekee, mutta toisena puoliskona ei, niin se ei vaan riitä. Fyssarin mukaan tässä iässä vaaditaan se 2 lihaskuntotreeniä viikossa pelkästään ylläpitämään niitä olemassaolevia vähäisiäkin lihaksia, ja vasta se kolmas kerta voi kehittää. Siis JOS tekee kunnolla ja myös syö niin, että se tukee sitä treeniä. Eli ei ole mikään pikaprojekti tämä, vaan vuosissa joutuu laskemaan ajan, joka tarvitaan noiden parin lisälihaskilon hankkimiseen ja siinä ajassa taas menee mahdollisesti muuten takapakkia. Mutta eipä tässä muuta voi kuin tehdä ja mulla on siihen sellanen hyvä ja motivoinut fiilis, mutta silti sopivan maltillinen. Pakko toi viimeinen, koska joskus on liika innokkuus kostautunut siinä, että olen rikkonut itseni niin, ettei kertakaikkiaan pysty treenaamaan ja se se vasta tyhmää on.

      Oikeesti se mittaus on tosi hyvä, koska sittenpähän on faktat selvillä. Ne kun on kuitenkin olemassa, vaikka niiltä kuinka sulkis silmänsä. Ja niinkuin sanoinkin, tulos voi yllättää myös iloisesti. Ja vaikka se vyötäröläski on ällöä, kun ei mahdu omiin vaatteisiinsa (mun toppahousut kiristää ja se on ollut mulle se viimeinen niitti), niin asiat on kuitenkin periaatteessa niinkauan hyvin, kun se rasva ei ole viskeraalista eli sitä vaarallista sisäelimien ympärille kertynyttä rasvaa, josta voi seurata diabetesta, sydänsairauksia ja muuta.

      Kiitos ilosta ja valosta ja tsempistä ja kauniista sanoista Heli <3. Kaikkea samaa toivon sulle <3

      PS. Tässä on linkki, josta näkee, mitä kaikkea se InBody mittaa, jos sua huvittaa kurkata http://www.inbody.fi/tulosten-tulkinta/

      Poista
    2. Mä oon itse asiassa käynyt tuossa mittauksessa joskus kauan sitten... vuonna 2011. Silloin oli tulos se, että painoa pitäisi saada pois 5,7 kg ja kaikki se on rasvaa. Eli jostain syystä mun lihasmäärä on kuitenkin ok, kaikki ylimääräinen on sitä läskiä. Ja viskeraalisen rasvan tilanne oli silloin myös ok.

      Mutta tuo oli siis tilanne silloin... nyt en tiiä. Ikää on tullut, vaihdevuodet on päällä, painoa on tullut vieläkin lisää... Mun pituus on 149cm ja ihannepaino tuon lapun mukaan 48,7kg ja voin sanoa, että alle 50kg oon painanut viimeksi ehkä 2-kymppisenä ja silloinkin bulimian vuoksi. Että sinne asti en ees tavoittele, mutta jos tästä nykyisestä painosta, jossa on siis tuohon ihannepainoon verrattuna nyt noin 10kg liikaa, saisin vaikka sen 5kg pois, olisin ihan tyytyväinen.

      Ja vaikka tuo mun paino tolla lailla lukemana tuntuu ehkä vähäiseltä (eli painoin tänä aamuna 58,3kg) monen mielestä, niin siinä kohtaa pitää tosiaan muistaa se, että olen tosi lyhyt ja painoa on todellakin liikaa ja painoindeksit huutaa ylipainon puolella jne. Esimerkkinä: Mun miniäkokelas on mua ehkä pari senttiä lyhyempi - ja yli 15kg kevyempi!!! Hän on silti kurvikas ja normaalipainoinen, ei mikään henkäyksenohut. Eli minun mittainen ihminen on ihan normaalipainoinen sellasena 45-kiloisena... jonne mulla matkaa siis yli 13kg...

      Pääasia on kuitenkin se, että oma olo ei oo hyvä. Mulle tulee paino vain ja ainoastaan keskivartaloon (ja kenties myös käsivarsiin, koska mulla on pulleat käsivarret), ja kun siihen siis ymppää sen 10 voipakettia niin kyllä on pullukka rouva täällä!! Ja se pullukkuus oikeasti tuntuu! Paitsi vaatteissa - on jo ihan tarpeeksi vaikeeta löytää muutenkin niitä sopivia vaatteita, niin saati sitten, kun on vyötärö ja käsivarret paksut - myös muussa olotilassa.

      Eli nyt todella on mullakin vakaa aikomus päästä tästä ylimääräisestä lastista. Mun konstit on ensisijaisesti se syömisen järkeistäminen ja toisena sitten jonkun sortin liikunta. Pääasiassa kävelen kyllä vaan ja kesällä ehkä vähän juoksenkin (suunnistuksessa), mutta ajatuksissa olis palailla joogasalille ja kenties uimaan myös. Kuntosalia en halua ees ajatella.... jotenkin se ei oo yhtään mun juttu.

      Eli eipä muuta kun valtavasti tsemppiä sulle (ja myös mulle) tähän vuoteen. Hitaasti, mutta varmasti kohti parempaa oloa! ♥

      Poista
    3. Ymmärrän oikein hyvin ton sun painoasian. Ja arkailin itse vähän ton oman painoni kirjoittamista tänne, koska niin herkästi saa kuulla, että mitä siinä tuskailet, kun painat kuitenkin noin vähän. Kyse kun ei ole kumminkaan niistä kiloista, vaan just siitä omasta olosta, jonka suhteen marginaalit on meidän kokoisilla aika pienet. Siis ettei tarvita montaa kiloa siihen, kun olo heilahtaa sieltä normaalista hyvästä olosta ällöpahan puolelle. Ja yllättäen mun hyvän olon paino on ihan tismalleen se, mitä se mun mittaus mulle suosittaa eli 56,5 kiloa. Se on just sellanen, ettei näytä kuivan kesän kuivalta oravalta, vaan normaalilta ja olo on hyvä, kun ei vaatteet kiristä, eikä tarvi vähän väliä puristella jenkkakahvoja toiveikkaasti, että josko ne vaikka olis siitä häipyneet johonkin.

      Olen itse 162 cm ja painan 59,1 kg, joka on just sen vajaat 3 kg liikaa (edelleen siihen omaan hyvään oloon) nähden, joten voin oikein hyvin kuvitella sun olon, kun eroa meillä ei hirveästi ole. (10 vuotta sitten eli 43-vuotiaana mun rasva-% oli 10 pienempi kuin nyt, vaikka edelleen on liki normaali, ihan siellä ylärajalla tosin. Kiloja oli silloin varmaan jotain 5 tai 6 vähemmän, mutta lihasta taatusti enemmän. Ja se lihaskato mua harmittaa ja olen sen syitä pohtinut. Tuolla alempana Tuulalle siitä aika pitkän pätkän kirjoitinkin, koska kaikkea en ota omalle kontolleni, enkä myöskään iän piikkiin).

      Tiedän, että mun paino tippuisi nopeastikin ihan vaan sillä, että ottaisin taas sen ph-ruokavalion käyttöön, mutta mulla ei ole nyt tällä hetkellä huvitusta ihan niin "orjalliseen" juttuun, vaikka siitä tulikin mulle kuukaudessa paras olo ikinä ja painokin siinä sivussa tippui 5 kiloa. JOskin jatkoi tippumistaan vielä sen jälkeenkin ja se oli liikaa se. Musta tuli justiin sellanen ruikku, jollainen en halua olla. Mutta jos nyt saisin tässä ens alkuun järkeistettyä sen annoskokoni ja huolehdittua, että proteiinia tulee tarpeeksi, muttei liikaa, koska rasvaksi sekin muuttuu.

      Tsempit meille tosiaan ja ollaan kuulolla <3

      Poista
  7. Eikö olekin kumma, miten alkoholinsietokyky vähenee iän lisääntyessä. Nuorena en edes tiennyt mitä on krapula, vaikka varmasti useampi viinilasillinen upposi ihan huomaamatta. Mutta nykyään tiedän ja välttelen sellaisen olotilan hankkimista viimeiseen asti.

    Kuten aiemminkin olen sanonut, tunnut olevan tosi napakka niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hieno juttu, josta moni muu vellihousu saa olla kateellinen. Minäkin olen. Vaikka en itse osaa olla itselleni riittävän tiukka, arvostan kyllä sellaista asennetta muissa.
    Niin kauan kuin olosi on hyvä ja energinen, olet varmasti oikealla polulla. Tsemppiä roppakaupalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä Leena. Heti, jos tulee vähänkään sellainen olo, että viini meinaa nousta päähän, laitan lasin sivuun (normaalioloissa siis, unohtaen tän Uuden vuoden keissin, joka meni just päinvastoin ja seuraukset oli sen mukaiset), koska inhoan sitä tunnetta yli kaiken.

      Viinistä tykkään sen maun vuoksi, ja kyllähän se sopivassa tilanteessa ja sopivassa määrin rentouttaa, mutta joku roti pitää olla ja ruokaa alla sano Annukka, kun sohvanpohjalla kärsi :). No, onneksi nykyään sentään oppii kerrasta ja voin vannoa, ettei toistu.

      Kiitos kunniasta Leena. Se oma hyvä fyysinen napakkuus on tällä haavaa pienesti hakusessa, mutta päättäväinen kyllä olen, jos sitä voi napakan synonyyminä käyttää. Mutta samalla olen kyllä ihan varma, että suotta vähättälet itseäsi. Mun silmissä olet nimenomaan määrätietoinen ja rauhallisen päättäväinen niinkuin miehesikin taannoisessa 33 kysymyksen haastettulassa totesi. Ja olen varma myös siitä, että sulla on riittävästi niitä kaikille tärkeitä lihaksia, joiden merkityksen tässä koko ajan vaan paremmin ja paremmin ymmärtää. Jos ei ole nivelten ympärillä mitään niitä suojaamassa, niin kyllähän se liikkuminen tästä hankalammaksi muuttuu. Ja siitäkin ne lihakset on/olis käteviä, että kuluttavat enemmän energiaa kuin läski, joten saa myös syödä enemmän :).

      Kiitos tsempistä Leena ja hyvää oloa sulle <3

      Poista
  8. Uuden vuoden haastet edessä. Ihana tuo teidän extempore kyläreissu! =)
    Tsemppiä kuntoiluun sinulle. Kun sydämessään tuntee poltteen saada itsensä kuntoon ja tuntee joka solullaan kauneuden, hyvinvoinnin ja terveyden itsessään, voi siihen uskoa täysillä ja se on jo puoli tie lopputulokseen.
    Onnentäyteisiä hetkiä sinulle vuoteen 2019! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tallentanut afrotukkatanssin lisäksi pari muutakin videonpätkää, joita oli jälkikäteen hauska katsoa ja olis tehnyt melkein mieli laittaa tännekin, koska niistä tarttuu hyväntuulisuus, mutta suojelen nyt kuitenkin ystäväpariskunnan henkilöllisyyttä ja pidän itselläni tallessa vaan. Ukkeli tosin on sen sortin linssilude, että mieluiten näkisi itsensä jossain valtakunnallisella kanavalla esiintymässä vaikka sitten tuolinpäällinen päässään, jos ei muuten :)

      Mua lohduttaa tässä mun kuntoon vaikka väkisin- projektissa se, että kaikki mun lukemat on kuitenkin normaalin rajoissa, vaikka ihanteelliseen tasapainoon onkin matkaa. Ja sekin, että koko ajan kuitenkin liikun ja treenaan, joten ei tarvi tyhjästä aloittaa, vaan ainoastaan vähän "koventaa panoksia", joka tuntuu tässä kohtaa jotenkin hirmu motivoivalta. Ei tarvi kuin ihan itse päättää, kuinka paljon oman itsensä hyväksi tekee.

      Seesteistä, onnellista, motivoivaa ja kaikinpuolin parasta tätä vuotta Susanna <3. Ja pahoittelut, kun en ole vähään aikaan käynyt Mantelilaaksossa. Korjaan tilanteen tässä pikimmiten.

      Poista
  9. Hei, ihanaa, että kerroit teidän juhlista!<3 Taisin ihan nauraa ääneen, kun kuvittelin miehesi tanssimassa tumma, käkkäräkarva, päässään.:)) Tuollaiset extempore -jutut on ihan parhaita, vaikka tietenkään tuollainen paha olo ei ole kiva!
    Annukka, olet rautainen mimmi, ja olkoon muut lukemat mitä vaan (nuo kuulosti omaani hirmu hyviltä!), mutta kun sydän on täyttä kultaa, niin voisithan olla hieman armollisempi itsellesikin.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli vissiin joku musta lampaankarvan kappale :D. Ja ukkeli eläytyi siihen toiverooliinsa afrotukkaisena öljylantiona niin hyvin, että tanssi sujui oikein jouhevasti ja tyylikkäästi. Pakko oli sille ukkelin tupeelle itsekin jälkikäteen katsoessa nauraa :D.

      Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tän kehonkoostumusmittauksen suhteen olen kuitenkin siinä määrin realisti, että tieto vaan helpottaa. Kun on faktoista mustaa valkoisella, ei tarvi itselleen muuta uskotella, eikä toisaalta pelätä pahempaakaan. Asiat on kuitenkin ihan mallillaan, kun sen terveydelle kaikkein vaarallisimman eli viskeraalisen rasvan määrä on pieni. Viis siitä, vaikka sitä muuta rasvaa oliskin enemmän kuin toivoo (tai omiin housuihin mahtuu). Lihasten tärkeys kyllä tässä iän myötä väistämättä korostuu. Vaikka olenkin vielä ihan ketterä ja pystyn tekemään lähes kaikkea, mitä haluan, niin ei mun nivelet enää ole niin joustavat kuin ne on joskus olleet, vaan polvet jo rutisee, kun menee kyykkyyn. Ja jos niillä ei ole lihaksia ympärillä tukemassa, niin vaikeammaksi vaan menee ja sitä tässä koitan vältellä.

      Kiitos ihan tosi paljon kauniista sanoista Taina. Olispa aika ihanaa, jos siihen mittalaitteeseenkin ilmestyisi kultaisen sydämen kuva <3. Sellainen on sullakin <3

      Poista
  10. Minäkin ohitin kaikki tsemppiilausekalenterit nopeasti ja päättäväisesti. Jos haluan lauseita, kirjoitan ne itse.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kuninkattaret just tekee :).

      Mua alkoi jostain syystä ihan tosissaan nyppiä kaikki ne motivaatiokalenterit, joissa oli esim. joka päivän kohdalla valmiiksi painettu ruutu otsikolla "Päivän voimalauseeni". Joka päivä joku lause ??? Itse olisin varmaan kirjoittanut siinä mielentilassa ekaan ruutuun "prkl". Mutta monella nuo tsemppikalenterit tuntuu toimivan ja tuovan iloa, joten urputan tässä vaan omasta puolestani :)

      Poista
  11. No nyt on asenne kohdillaan <3 Mä tsemppaan täällä virtuaalisesti ihan kybällä!
    Vähän kyllä hymyilytti nuo sun olot, koska hyvin on muistissa viimeinen kankkunen, jonka koin melkein 17 vuotta sitten, kestoltaan 2 päivää...huh huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan kanssa, että vähintään 17 vuotta menee ennenkuin edes harkitsen vastaavaa olotilaa. Yäääk. Ja silloinhan olen siis 71-vuotias (hyväkuntoinen tietty, kun nyt on tämä plääni ;)), joten varmaan vaan sivistyneesti naukkailen tilkkasen sherryä tahi konjakkia :).

      Kiitti tsempistä Outi ja muksaa viikonloppua <3

      Poista
    2. Eikun oonkin vasta 70. Taas muistin itseni vanhemmaksi kuin olen :)

      Poista
  12. Yllätysbileet on parhaita, ne jäävät yleensä parhaiten mieleen! :o)
    *
    Uuuuh, uunituore kehonkoostumusraportti käsissä. Lihasta on, mutta niin on läskiäkin. Ainoa hyvä uutinen on viskeraalisen rasvan määrä.
    Masentavaa. Vihreä kuula piristykseksi, palan painikkeeksi lakua, Paksu Pepe Original.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Paitsi että tässä tapauksessa jäi kyllä muistijälki kohtuullisen pitkäksi aikaa myös kroppaan. Yääk. Onneksi se olo on ohi, koska ihan oikeasti pelkäsin, että nyt tuli noutaja.

      Onnittelut lihaksista! Se on pääasia, että niitä on, vaikka olis ylimääräistä rasvaakin. Sitä tavallista ja ällöä vaan, ei viskeraalista.

      Paksu Pepe on selvästi paikallaan :D. Mulle ei (onneksi) makeat maistu, mutta saatan kahistella sipsipussia.


      Poista
  13. Ohoh, sisukas nainen!!:) Pidä kauniissa kalenterissasi tyhjiäkin kohtia tai täytä osa asioilla joista tykkäät ihan mahdottomasti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huolta Irma :). Mun kalenteri on mun ystävä, koska täytän sitä käänteisessä järjestyksessä kirjaamalla sinne asioita, joita on tapahtunut tai joita olen tehnyt. Hyviä sellaisia enimmäkseen, mutta lisäksi kirjaan ylös sellasia ajankohtia, jotka kuvittelen aina muistavani, mutten muista kuitenkaan. Niinkuin nyt vaikkapa sen, koska viimeksi on tilattu öljyä tai auto katsastettu tai jotain muuta tylsää, mutta tarpeellista.

      Etukäteen sivuilla on vaan tyhjää, niin olen aina vapaa tekemään sitä, mikä just sillä hetkellä parhaalta tuntuu :)

      Poista
  14. Tulipa syksyllä käytyä tuossa mittauksessa. Lihaksia puuttui muistaakseni kilotolkulla ja rasvaa oli komme kiloa liikaa. Se rasva ärsytti, mutta lihaksista en jaksa stressata, kun ei niitä ole koskaan liiemmin ollut.

    Joskus on käynyt samalla tavalla, kun syöminen on unohtunut.

    Seinäkalenteri on ja enimmäkseen käytän sähköistä. En minäkään jaksa noita positiivisuuslauseita tai unelmakarttoja.

    Tsemppiä kuntoremppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sun rasvaharmituksen, koska sulla on kuitenkin takana niin tuore ja näkyvä (ja varmasti myös tuntuva) kevennys ja muodonmuutos, joista olisit ansainnut paremman palkinnon.

      Mua taas ei rasva stressaa niinkään, mutta ärsyttää toi lihasten hupeneminen. Eikä noita paria kiloa tosiaan tosta vaan hankita, eikä mulla ole sen suhteen harhakuvitelmiakaan, mutta testaan nyt kuitenkin, mihin pystyn. Ilman että menee överiksi tai pakonomaiseksi ja sitä kautta läskiksi.

      Tsemppiä ja positiivisia juttuja meille tähän vuoteen!

      Poista
  15. Vuoden ensimmäinen päiväsi kuulostaa valitettavan samanlaiselta kuin minun - ja minun tapauksessani ei ollut kyse edes salirehkimisestä ja syömisen vähyydestä, vaan ihan vain liiallisista drinksuista. Ei ole kyllä hirveän ylevä tunne aloittaa vuotta hirveän morkkikssen kourissa, jonka on vielä ihan itse aiheutettu. :-( Yritin kumminkin ajatella positiivisesti, että tästä ei ole kuin yksi suunta (=ylöspäin), mutta ajatus ei kyllä hirveästi lämmittänyt.

    Mutta kovasti tsemppiä sinulle, vaikka tiedän, että sinä et sitä tarvitsekaan. Minäkin palaan/yritän palata ruotuun, mikä on kyllä hirveän vaikeaa siinä mielessä, että on kaikki ravintolahoukutukset ympärillä. Jos olisin kotona Suomessa, niin se olisi ihan eri juttu. Toisaalta siellä ei tulisi liikuttua niin paljon kuin täällä, joten ehkä se jollain lailla kompensoi.

    Pirteämpiä päiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tollanen "ei kovin ylevä" tunne mullakin oli, kun tuntui ihan tosissaan, että olen joku hirveä hanttapuli, joka makaa koomassa sohvan pohjalla ja kärsii, kun kaikki maailman muut ihmiset on pirteitä ja kauniita ja terveitä ja energisiä ja täynnä Uuden vuoden lupauksia ja kaikkea mahtavaa. Ihan oma vika kuitenkin noin alkeellinen moka, joten siitäpähän sain.

      Kyllä mua ihmistsemppi aina ilahduttaa, mutta ei mikään valmiiksi painettu voimalause. Eikä edes se ruutu, johon sellainen pitäisi muka joka päivä itse keksiä.

      Mulla on ihan hirmu hyvä ja motivoitunut olo, kun tiedän, ettei mun tilanne mitenkään erityisen huono ole, vaikka tänne kirjoitinkin nuo karuimmat faktat. Kokonaispisteet, jotka siitä mittauksesta tulee, oli kuitenkin kategoriassa "hyvä", mutta se harmitti, että oli vuodessa pinnan verran pudonnut, vaikka olin toivonut, että edes vähän nousee. Ja lihaskuntotesteissä (vatsat, kyykyt ja punnerukset) mun tulokset oli erinomaiset eli parhaat mahdolliset. Myös saman ikäisten miesten taulukossa punnerruksia lukuunottamatta. Siellä en yltänyt miesten parhaaseen A-luokkaan, vaikka meinas verisuoni päästä katketa, kun parhaani tein :D. Mutta sitten muistin, että jaaniinjuu, en kuitenkaan loppupeleissä ole mies, vaan nainen, joten ehkä hyväksyn ton :).

      Jos siitä kammottavasta olosta jotain hyvää hakee, niin se on se, että sen jälkeen normaalikin olotila tuntuu ihan taivaalliselta ja superenergiseltä.

      Mukavaa oloa sinne kauas ja kuulumisiin taas <3

      Poista
  16. Minusta on just ihanaa, että kerrotaan välillä näitä "ei niin viisaita juttujakin". Se on niin inhimillistä kuitenkin. Tiedän myös tunteen - tasainen syöminen on mulle tosi tärkeää. Jos ei syö kunnolla, mutta tulee valvottua ja otettua edes pari drinkkiä, niin olo ei todellakaan ole hyvä...

    Mä aloin miettiä, että uskaltaisinko itse edes mennä tuollaiseen mittaukseen. Luulen, että ne tulokset ottaisi vielä enemmän päähän kuin nyt, kun katson peiliin. Ärsyttää niin maan perusteellisesti, että jo pari vuotta mukana on keikkinut muutama lisäkilo ja nyt vuodenvaihteen jälkeen lukema näyttää kilon enemmän kuin ennen joulua. Se ei sinänsä ole paljon, mutta tuntuu omassa olossa ja kireinä vaatteina :( Ihan ehdottomasti haluaisin päästä taas sinne alle 60 kg. Enemmän vissiin olis otettava vaan pitkää kävelylenkkiä ryyditettynä HIIT-treeneillä. Plus tietty ne salikäynnit. Ja pitäis vähäksi aikaa unohtaa kokonaan kaikki karkit ja viinit (apua, onko pakko??).

    Itsestään huolehtiminen on kyllä tärkeää ja mieluummin sen tekee nyt kuin sit joskus 70-vuotiaana, kun on monilta osin jo vähän niinkuin myöhäistä saada esim. lihasmassaa.

    Tsemppiä ja iloa uuteen vuoteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun olis niin tehnyt mieli laittaa tänne se videonpätkä, koska ukkelin musta lammaskarvatupee oli niin koominen :D. Mutta koska tanssiparina oli illan emäntä, joka ei ehkä olis halunnut olla täällä esillä, pidin sitten ihan vaan itselläni ja naurettiin sille jälkeenpäin.

      Oikeesti Tuula se mittaus on ihan helkkarin hyvä ja mielenkiintoinen. Ja olen satavarma, että sulla on riittävästi lihaksia, vaikka olis sitä ylimääräistä rasvaakin. Rasvasta pääsee eroon, mutta ne lihakset on kuitenkin se pääasia, jota ei tarvi sulle perustella, koska sulla on sen sortin faktat hallussa muutenkin ja oot niistä itsekin kirjoittanut.

      Kerroinkin aiemmin, että mun rasva-% oli vielä 10 vuotta sitten, eli suht sun ikäisenä, 10% pienempi kuin nyt, vaikkei kiloja sinällään ole tullut hirveästi lisää. Veikkaisin, että noin 5 tai 6. Ja vaikka mun nykyinen rasva-% on edelleen lähes normaali (ihan siinä ylärajalla kylläkin), niin ärsyttää ihan tuhottomasti se lihasten katoaminen, jolle en oikein keksi muuta järkevää perustetta kuin reilut 6 vuotta sitten riesakseni saamani jäätyneen olkapään eli olkapään nivelkapselin kiinnikkeisen tulehduksen, joka väärien diagnoosien ja hoitotoimenpiteiden takia äityi lopulta totaaliseksi 2,5 vuotta kestäneeksi kokovartalokipuhelvetiksi. Sinä aikana en pystynyt edes ajattelemaan, saati harrastamaan minkään valtakunnan liikuntaa, koska en saanut kättä edes normaaliasentoon kyljen sivulle, vaan se "jäätyi" (kuvaava sana, vaikkei olekaan jään kanssa mitään tekemistä) luonnottomaan etuviistoon asentoon, josta sen pienikin liikuttaminen viilsi niin, että kyyneleet tuli silmiin pelkällä refleksillä. Se oli ihan kamala ajanjakso elämässä ja sen jälkeen kesti pitkään ennenkuin pystyin palaamaan millään lailla normaaliin, mutta pakko oli jättää body pumpit ja muut mun entiset lempparit haaveeksi. Että osittain ja varmaan aika pitkältikin tosta syystä lihasmassa on vaan kertakaikkiaan kutistunut, vaikka olen todellakin yrittänyt pistää kampoihin. Ja siitä olen iloinen, että lihaskuntotesteissä (kyykyt, vatsat, punnerrukset) mun tulokset oli kuitenkin luokassa "erinomainen". Jopa miesten taulukossa punnerruksia lukuunottamatta. Pakko kun oli nekin kurkata, että miten olisin siellä pärjännyt, kun aina en muista, että olenkin nainen :).

      Mulla ei mitkään tipattomat tai sokerittomat toimi. Jos vähänkään tulee sallainen olo, että pitää totaalikieltäytyä jostain, ajattelisin ihan varmaan koko ajan vaan sitä, mitä en saa. Mutta jos kaikkea on käden ulottuvilla niinkuin mulla yleensä on, siitä menee suurin mielenkiinto, kun voi milloin tahansa päättää, ottaako vaiko eikö ota ja useimmiten jää ottamatta. (Justiin mun joulua edeltäneen kaappien raivauksen yhteydessä heitin roskiin kaikki viimevuotiset lahjaksi saadut joulusuklaat ja vihreät kuulat, koska ei niitä kukaan ollut syönyt).

      Se InBody on sulle varmasti tuttu, mutta siltä varalta, jos ei kuitenkaan olis, niin tässä on linkki, josta näkee, mitä kaikkea se mittaa ja selitykset tuloksille. Joiltain osin on vähän muuttunut, mutta noinniinkuin periaatteessa. http://www.inbody.fi/tulosten-tulkinta/



      Kiitos Tuula ja kivaa viikonloppua <3

      Poista
    2. Mua alkoi nyt ihan todella kiinnostaa tuo kehonkoostumusmittaus. Joskus tosi kauan sitten oon viimeksi sellaisessa käynyt ja niistä ajoista nuo mittaukset on varmasti kehittyneet tosi paljon. Jos tuollainen mittaus löytyy jostain tästä lähistöltä ja on helppo mennä (laiskan ihmisen perusongelma - kaiken pitää olla helppoa, heh :D ), niin menen!

      Ihan painajaismaisen kuuloinen tuo olkapää-episodi. Mullahan oli syksyn mittaan vähän samanlaista, tosin paljon paljon pienemmässä mittakaavassa ja ehdin jo pelätä ties mitä... Onneksi meni ohi. Ilmeisesti mulla on olkavarressa joku rakenteellinen viritys, koska tietyt liikeradat on aina olleet pahoja ja niitä osaa yleensä varoa. Välillä kiireessä tai innostuneena sitten hutkii menemään ihan miten sattuu, ja sitten voikin käydä niin, että olkapää/olkavarsi on kipeä useamman viikon.

      Onneksi sulla lopulta kuntoitui se vaiva, mutta voin kyllä kuvitella, että on tosi kamalaa elää tuollaisten kipujen kanssa :(

      Ihanaa viikkistä <3

      Poista
    3. Sieltä teiltäpäin löytyy varmasti monta paikkaa, missä noita mittauksia tehdään (ja mun käsityksen mukaan just toi InBody on kaikkein tarkin), mutta pidän peukkuja, että löytyy ihan naapurista, niin on helppo mennä ;)

      Ja se 2,5 vuotta oli todellakin niin tuskainen painajainen, jota en toivo kenellekään. Torkuin sohvan nurkassa yöt, koska nukkuminen sängyssä oli mahdotonta, ja sinnittelin sitten itseni aamulla töihin, kun ajattelin, että ihan sama missä särkee. Lopulta olin kuitenkin niin zombi, etten enää tiennyt, olenko syönyt vai en ole ja jos niin mitä, ja millä olen mennyt ja mitä reittiä, sinne minne olen mennyt. Ja lopulta pari mun tuttua ja työantaja vei mut ensimmäiselle oikealle asiantuntijalle (siihen asti olin käynyt Terveystalolla kuulemassa milloin mitäkin arvailuja siitä, mikä mulla on, mutta en saanut reseptiä edes Buranaan, vaan määrättiin kuminauhajumppaa, vaikka tulehdus oli niin paha kuin se jo silloin oli).
      Ja se asiantunteva ortopedi oli mun pelastus. Ensinnäkin ihan sillä, että tiesi heti, mikä mua vaivaa ja että tulehdus on niin paha, että siihen ei ole muuta parannuskeinoa kuin aika. Määräs mut ensinnäkin pakkosairaslomalle ja antoi reseptin huumeiksi luokiteltaviin kipulääkkeisiin, jotka oli kuulemma kovimpia mahdollisia, mitä kotihoitoon voi antaa. Söin yhden ja olin 2 päivää niin sekaisin, että päätin, että loppuihin 99 tablettiin en koske. Lähti kyllä säryt pariksi päivää, koska katosi myös raajat. Hrrrr. Pelottava tunne.

      Siitä kummallinen on toi jäätynyt olkapää, että sen syntymekanismia ei tunneta. Yli 40-vuotiaat pienikokoiset naiset, joilla on yliliikkuvat nivelet, on suurinta riskiryhmää. Ja ennuste sille, että vaiva uusiutuu toiselle (tai samalle) puolelle noin 4-5 vuoden kuluttua on aika vakio. Mulle ei luojan kiitos ole niin käynyt, ja jos käviskin, tietäisin jo mistä on kysymys ja miten välttää toi edelliskertainen ylimääräinen kokovartalokipuhelvetti.

      Leppoisaa sunnuntaita <3. Tai reipasta, jos tykkäät siitä enemmän :). Me lähdetään kohta toiveikkaasti ukkelin kans katsoon, joko olis tullut latuja. Eilen ei ollut, mutta hiihdettiin silti :)

      Poista
  17. Eikä!!?? Mä oon aina just tommonen.. yksi pieni virheliike ja johan on huono olo heti. Ma ummarran sua! Kuntoon vaikka väkisin.. vois olla tämän vuoden iskulause täälläkin. Viime vuonna lisäsin salitreenejä, vaikka Trainerit meinas, että kandeis ennemminkin vähentää niitä ja lisätä vielä enemmän kävelyä ym. rauhallista settiä. Tänä vuonna yritän uskoa, mitä mulle sanotaan. Alkoi olla "vähän" väsy tossa loppuvuodesta.

    Tsemppiä koipitreeneihin ja muihinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä. Heti rankaistaan, kun kerran vuoteen johonkin lähtee :). Mutta ehkä hyvä kai kumminkin, ettei elimistö kestä mitä vaan, vaan antaa vähän merkkiä, että nyt ei mennyt kaikki ihan maaliin. Silti kamalaa. Yäk.

      Jotenkin musta tuntuis, että trainerit on oikeassa, koska sikälimikäli oon ymmärtänyt, niin ei sulta kyllä sitä rehkimistreeniä puutu, kun tulee jo työn puolesta tehtyä sellasia määriä, että jäis monelta meikäläiseltä tekemättä pidemmälläkään aikajaksolla.

      Ja vaikkei siitä kävelystä muuta hyötyä olis (mun mielestä kyllä on), niin mielenterveydelle todistetusti kyllä. Mahdollisimman yksitoikkoista, jalkaa toisen eteen menoa ilman mitään virikkeitä, niin pää putsaantuu. Allekirjoitan ton.

      Toivottavasti tästä vuodesta tulee sulle migreenitön, väsytön ja kaikinpuolin sellanen, että olis hyvä olla <3

      Poista
    2. Jep.. mielenterveys ja palautuminen olis rauhallisien treenien toivottu tulos :)
      Migreeni on loistanut poissaololaan ainakin nyt alkuvuoden, joten fiiliskin on sen mukainen eli hyvä! Sehän se ne väsyt ja muut surkeet olot useimmiten tuo. Niin maailman tyhmin vaiva.
      Nyt nautitaan, kun sitä ei oo!

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
    3. Tulit mieleen, kun poika laittoi eilen viestiä, että oli joutunut viemään tyttöystävänsä sairaalaan tiputukseen (kipulääkettä vissiin), kun migreeni oli mennyt niin pahaksi, ettei enää lääkkeetkään auttaneet :(. On kyllä niin kurja vaiva, että en toivo kenellekään. Ja ihan hirveetä seurata sivusta, kun toinen kärsii.

      Toivottavasti sulla hyvä fiilis jatkuu ja migreeni ymmärtää vaihtaa lopullisesti maisemaa.

      Poista
  18. Mun tuli mieleeni, että ellet saa tarpeeksi proteiinia ruuasta, niin lihaksia ei tule. Tiedän, koska samanikäisenä tein sen virheen aiemmin myös. Kannattaa tsekata. Terveisin K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio K. Oikeassa olet tossa, koska mulla on viime aikoina jäänyt ruokapuoli vähemmälle huomiolle (ei sentään noin huonolle normaalisti kuin tää mun alkeellinen tomaattikeittoesimerkki) ja koska kuitenkin tiedän, kuinka paljon proteiinia tarvin ja mistä normaalistikin syömästäni sitä saan, niin pitäisi nyt vaan skarpata ja huolehtia, että tosiaan tulee päivittäin määrä täyteen. Ja siihen ei auta muu kuin se, että teen itse ruuan ja kunnon välipalat ym. Ja se on se, mistä olen viime aikoina luistanut ja käynyt sen sijaan lounasruokalassa syömässä sitä ,mitä siellä sattuu olemaan ja se ei läheskään aina vastaa sitä, mitä tarvisin.

      Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen ja kiitos viestistä!

      Poista
  19. Tsemppiä uuteen vuoteen! Minäkin ostin itselleni joululahjaksi diagnostiikkavaa'an XP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempistä :). Ja sulle kans Hyvää uutta vuotta ja mieluisia lukemia uuteen vaakaan :D

      Poista
  20. Ihan paras postaus ja ihanaa, kun kirjoitit! Turhaan näitä asioita piilotellaan, että tuli hieman juhlittua, vaikkakin se johtui liian vähästä ravinnosta ja salilla rehkimisestä, siltikin ihanaa luettavaa. En itse ole ollut huppelissa niin moneen vuoteen, etten muista, mutta sitä ennen senkin edestä. Mutta jos olisin, niin ehdottomasti saattaisin blogissa asiasta kirjoitella, sillä aina ennen muinoin, kun olin nauttinut hieman alkoholia, niin silloin vasta sattui ja tapahtuikin, et kuule uskokaan. ;)

    Muuten kun väsymys ohi, niin ihan taatusti tuo videopätkä jaksaa naurattaa ja näistä juuri jää ne parhaat naurut.

    Tuohon kuntoiluun en osaa sanoa tässä kohden nyt mitään, kun vielä on n. 3 konvehtirasiaa urakoimatta. ;)

    Ihanaa sunnuntaita paras Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkeli on normaalioloissakin tollanen pelle, joten se lampaankarvatupee päässä tanssiminen ei hällä liittynyt muuhun kuin hyvään fiilikseen, mutta lähinnä ihmettelin, että olin itse pystynyt kuvaamaan niin tasaisen videonpätkän, vaikka oikeasti varmaan oli kyllä tyhjään vatsaan nautittu skumppa, viini, kahvi (on mulle alkoholin veroinen paha) ja baileys-lasi kihahtaneet hattuun ilman, että sitä itse huomasin ennenkuin sitten, kun tuli se järkyttävä paha olo. Yääääk. Yleensä kun välttelen ihan viimeiseen asti sitä tunnetta, että mikään nousee päähän, koska inhoan sitä yli kaiken, vaikka viinistä tykkäänkin, enkä sen nauttimista peittele.
      Suklaat meillä sen sijaan säästyy, ja just heitin ennen joulua kaappeja siivotessani pois aika monta edellisjouluna lahjaksi saatua konvehtirasiaa, jotka oli kaikki menneet jo vanhoiksi, kun niitä ei meillä kukaan syö. Ja vaikka kuinka joka vuosi tolkutan, että meille ei sit yhtään rasiaa, koska on sama kuin roskiin heittäisi, niin aina niitä silti joku ostaa, eikä kehtaa pahoittaa antajien mieltä, kun ovat jo vanhoja ihmisiä. Pääsiäisenä sit sujautan virpojien koreihin, mutta viime vuonna ei tainnut käydä yhtään trulliakaan.

      Mulla on nyt projektina alkaa taas syömään enemmän ja useammin, että olis edes jotain saumaa saada niitä lihaksia, etten sitten joskus mummona (jollaiseksi toivottavasti elän) olis ihan ruikkukukko, vaan olis voimaa ponnistaa sängystä ylös ja päästä muutenkin liikkeelle.

      Hyvää mieltä ja oloa sulle super-Tiia (toi titteli tulee siitä rohkeudesta, jota jo toisaalla kommentoin) <3

      Poista
  21. Ei vitsi - nyt on niin iso halu kommentoida! Aloitetaan tuolla ensin mainitsemallasi aiheella: ihanaa, kun et ole järkevä 53-vuotias, vaan avauduit!! :). Joskus käy noin ihan jokaiselle ja nyt oli sinun vuorosi. Ensi kerralla sitten viisaammin, tiedät sen itsekin!

    Mutta sitten vielä tärkeämpään: en ymmärrä, miten aika usein nämä sinun postaukset tipahtavat tilanteeseen, jossa juuri käyn jotain ihan samaa pohdintaa läpi. Ja nyt kävi tavallaan onnellisesti, että vasta parin päivän viiveellä huomasin postauksesi, koska olin pyöritellyt ihan tätä samaa aihetta itse läpi pari päivää ja eilen miehen olkaa varten lähes itkin, kun mitään ei tapahdu kropassa, vaikka yritän, teen, kuntoilen ja syön ihan oikeesti yltiöterveellisesti (ihan omasta halustani kaikkea tätä). Mutta jurppii niin vietävästi, että mikä maksaa, kun missään ei näy tuloksia!! Eli ihan sama tilanne kuin sulla ja tavallaan olen huojentunut, että on joku muukin, jolla tämä tilanne, mutta toisaalta ehkä se on myös masentavaa, koska se viittaisi siihen, että tilanne on vaan hyväksyttävä. (EI!). Kilo on tullut minullakin lisää kahtena viimeisenä vuonna, eli 2 kiloa, vaikka kuinka olen huolehtinut itsestäni. Nyt laihdutettavaa olis oikeasti 4 kiloa, jotta olisin omassa kevyessä olossani. Mulla on - myönnän - myös ulkonäkömurhe. Tottakai teen kuntoni ja kroppani eteen kaiken ensisijaisesti aidoista terveellisyyssyistä ja yksinkertaisesti vaan haluan voida hyvin, mikä motivoi. Mutta, kammottava asia on, että pari kohtaa kropassa ovat aivan selvästi viime vuoden aikana rupsahtaneet ja pahasti. Kaikesta tekemisestä huolimatta. Niinpä eilen puimme asiaa miehen kanssa, joka onneksi ymmärtää (vaikka ei suostu myöntämään, että näkisi saman, joten en käsitä, mitkä filtterit hänellä, kai onneksini, on silmillään), eli onneksi hän suostuu pohtimaan ja auttamaan. Nyt päätin minäkin, että vaikka väkisin rehkin ne selluliitit pois mahastani ja käsivarsistani (jälkimmäinen on se kamalin ja näkyvin asia) tulevan kevään aikana. Jos niin ei tapahdu, en tiedä mihin vaivun! Tällaista tämä vanheneminen on: kolminkerroin saa tehdä töitä ja seurauksena on se, että lihasmassa pysyy samana. Plaah!! Moro vaan, mä lähden nyt salille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, kertoisitko vielä, millä tavoin treenaat esim. käsiä. Olisi kiva kuulla ihan vertailuna, kun tämä puoli ilmeisesti sulla kunnossa! Tieto voisi auttaa mua eteenpäin.

      Poista
    2. Ihanaa, että kommentoit ja erityisen lohduttavaa toi sun vertaisolotila, joka tuntuu ihan yhtä epäreilulta kuin omanikin, koska tiedän, että me molemmat sentään y r i t e t ä ä n pitää itsemme kunnossa ja kuosissa. Ja todellakin siitä omasta vapaasta tahdosta ja halusta, mikä tuntuu välillä olevan asia, jota ei haluta uskoa tai ymmärtää. Siis että joku ihan oikeasti voi nauttia liikkumisesta, rehkimisestä ja järkevän ruuan syömisestä.

      Olen tässä mietiskellyt syitä siihen, miksi mun lihasmassa on oikeasti noinkin vajavainen (koska EN halua antaa periksi ikäkortille), ja osasyynä on ihan varmasti 6 vuoden takainen jäätynyt olkapää ja sitä seurannut kokovartalokipuhelvetti, joka käytännössä pilasi 2,5 vuotta elämästä (vanhassa blogissa tästä kirjoittelinkin, mutta en halua siihen sen enempää palata). Pelkkä liikkumisen ajattelu kun oli pahimmassa, noin 8 kk kestäneessä tulehdusvaiheessa täysin mahdotonta, saati tekeminen, kun en pystynyt edes pukemaan omin avuin. Ja vaikka sittemmin luojankiitos kaikki on palautunut ennalleen, meni silti pitkään ennenkuin pystyin jatkamaan treeniä edes murto-osan teholla siitä mitä ennen. Siinä välissä ehti mennä takapakkia ihan huolella. Ja vähän veikkaan, että myös mun kolmen vuoden takainen (en ole enää varma noista vuosista) kuukauden mittainen, orjallisesti ohjeiden mukaan noudatettu PH-ruokavaliokokeilu, josta mulle tuli paras olo ikinä ja josta jäi pysyvästi paljon hyviä käytäntöjä, saattoi viedä mennessään myös lihaksia, koska mun paino tippui siinä neljässä viikossa suunnilleen 5 kg. (Lähtölukemat oli aika jämptisti samat kuin nyt eli vähän yli 59 kg). Ja paino vielä siitäkin jatkoi putoamistaan parilla kilolla, vaikka lisäsin ruuan määrää. Silloin menin kyllä ihan liian ohueksi ja näytin lähinnä surkealta, koska liika laihuus yli viiskymppisellä ei kyllä kaunista.

      En siis varsin koittanut etsiä mitään ulkopuolista syyllistä tähän tilanteeseen, mutta noitten äskeisten pohtiminen jollain tavalla kuitenkin auttoi, koska kyllähän se aika epätoivoiselta tuntuu, että vaikka kuinka koittaa juosta kilpaa katoavien lihasten kanssa, niin töitä saa tehdä tosissaan, että pysyy edes ennallaan, saati että jotain kehitystä tapahtuu.

      Sulla on lihasten suhteen onneksi paljon parempi tilanne, sen on nähnyt kuvista päällekin päin ja näytit mun silmään postiivisesti kadehdittavan vahvalta siellä Idurin tikkailla keikkuessasi. Silti samalla ymmärrän oikein hyvin ton ulkonäköasian, koska samanmoiset löllöt on mullekin vyötärölle ilmestyneet. Ja selkäpuolelle myös, mikä harmittaa ehkä vielä enemmän. Sitä kun haluaisi kumminkin edelleen käyttää samoja vaatteita kuin tähänkin asti, mutta jos kaikista paistaa vaan makkarat läpi, niin eihän se kivaa ole.

      Musta tuntuu, että bloggeri heittää mut kohta pihalle, kun tulee liian paljon tekstiä. Mutta jatkan, kun oon tullut salilta, jonne lähden nyt. Että moro vaan :D (mua nauratti toi sun loppulause). Palaan samalla siihen käsitreeniasiaan, joka on siinä mielessä mystinen, että ne lihakset on tulleet muitten liikkeitten sivutuotteena, koska mun ohjelmassa ei ole varsinaisesti mitään käsille suunnattua omaa liikettä. Palataan!

      Poista
    3. Nonni. Täällä ollaan taas.

      Käsien kiinteys on pakosti perua näitten liikkeitten yhteisvaikutuksesta:

      - alkuverryttely soutulaitteella
      - "low row" ja "pulley"-laitteet (en tiedä näitten suomenkielistä nimeä, mutta molemmat on eri selkälihaksia vahvistavia laitteita, joissa veto tapahtuu käsillä)
      - ylätalja kapealla otteella niin, että veto tulee kropan eteen, ei taakse (johtuen mun olkapäähistoriasta)
      - kinesis-monitoimilaite, jossa on kuminauhavastukset+painot, joilla teen
      1) penkkipunnerrusta vastaavaa rintalihasliikettä, jonka teen yhdellä jalalla seisten niin, että työnnän ne vastuskuminauhat (+3 kg lisäpainoa per puoli) suorille käsivarsille eteen ja palautan taakse niin, että lavat menee yhteen
      2) golfsvingiä vastaavaa keskivartalon kiertoliikettä, jossa vedän kahdella kädellä yhtä vastuskuminauhaa + 7 kg lisävastausta ylhäältä alas ja keskivartalon kierrolla jatkan eteen niin pitkälle kuin menee (tällä on pakosti ollut iso merkitys sekä niihin keskivartalon että käsien lihaksiin)
      - pullover käsipainoilla penkillä selällään maaten

      Muut liikkeet on jaloille, joten noista se pakosti koostuu se tulos. Ja ihan vissi vaikutus keskivartaloon + treenaamisen helpottumiseen salilla on ollut mun syksyllä aloittamalla pilateksella. Se tuntuu jotenkin niin mystiseltä, että niin pienillä jutuilla on tullut ihan selvästi voimaa ja jämäkkyyttä lisää (vaikka siinä pinnassa nyt onkin sitä rasvaa) ja pilateksen hengitystekniikka on auttanut mua saamaan salilla liikkeistä enemmän irti, eikä ole tullut mitään niskajumeja, eikä mitään muutakaan mulle ennen tyypillistä ongelmaa, kun nykyään mm. rullaan itseni penkille/penkiltä lihaksilla ja nikama kerrallaan, enkä vaan rysäytä selälleen ja ylös, josta usein on tullut just niitä niskan niksahduksia ja muita.

      Voivoi sentään. Vielä tekis niin mieli kirjoittaa, mutta eihän tätä jaksa kukaan enää lukeakaan, joten säästän sut siltä.

      Ja onneksi noi miehet ihan todellakin tuntuu katsovan vaimojaan niin eri silmin kuin me itse. Ja hyvä mieli on tullut siitäkin, kun mies kertoo jonkun mua vaikkapa kaupassa vastaan tulleen tuttunsa sanoneen hälle, että "miten toi sun vaimo voi olla aina vaan noin hyvässä kunnossa". Lämmittää mieltä, koska kaikki on todistettavasti sellasia, joihin oikeasti olen törmännyt ilman, että ukkeli on siitä mitään tiennyt, joten ei ole mitään miehen omia keksintöjäkään ja uskon, että on ollut kuulemastaan ihan mielissään hänkin.

      Ei muuta kuin jatketaan vaikka väkisin ja siitä lähdetään, että jonain päivänä huomataan, että lopputulos sittenkin palkitsee.

      PS. Käytkö ikinä hiihtämässä? On hirveintä ja samalla parasta mahdollista hiki- ja rasvanpolttoliikuntaa ainakin mulle. Liki joka kertaa kadun alkuun sitä että lähdin, mutta mistään muusta lajista ei tuu niin hyvä jälkikäteisolo kuin siitä ladulla hiki päässä rimpuilusta.

      Poista
    4. Munkin pitäis melkein kirjoittaa kaks vastausta, jotta pääsisin purkamaan kaiken, mutta säästän sut :). Kiitos Annukka, kun jaoit näin perusteellisesti oman tilanteesi, kun itse asiassa mäkin olen nyt ryhtynyt analysoimaan syitä ja itse asiassa tosi on se, että vajaa vuosi sitten sain rasitusvamman jalkaani ja siitä kierteenä alkoi muut paikan prakata ja tosiasia on, että vasta viime loppusyksystä pääsin kuntoiluun taas käsiksi. Eli ei se tietenkään ole ihme, että tässä iässä yli puolen vuoden kuntoilemattomuus alkaa kertyä ja näkyä kropassa. Aiemmin, kun tuli taukoja, mitään romahdusta ei tapahtunut, kun kerran aina on kuntoillut, mutta nyt on näköjään eri juttu jo. Ei saisi tulla yhtään taukoa.

      On totta, että mulla on lihaksia, mutta nyt, kun lihaskerroksen päälle on tullut kamala rasvakerros ja huonolaatuista ihoa sinne tänne, niin meinaan pyörtyä. Ja se tuntuu väärältä, kun en ole mitenkään huonosti elänyt muuten ja ruokavalio on täydelliseksi hiottu. Mutta nyt haasteenani on juuri tuo, mitä sulle kävi, että miten tiputtaa kiloja niin, ettei ne vähät lihakset lähde myös. Vedin kyllä eilen salilla niin kamalan rääkin ja itse asiassa tajusin siitäkin yhden tärkeän asian: olen aivan taatusti sortunut tekemään liian pienellä vastuksella treeniäni, jos kerrain hampaat irvessä ja sisuuntuneena pystyin yhtäkkiä revittelemään enemmänkin kuin ennen. Illalla salin jälkeen oli jo parempi mieli, koska tavallaan edes itseanalyysi tuottaa tulosta ja ymmärrän katsoa peiliin. Pitää vaan puurtaa eteenpäin. Mä niin toivon, että kevät tuo meille tuloksia kummallekin!! En myöskään suostu tuota ikäkorttia hyväksymään, kun ajattelin elää vielä ainakin 40 vuotta, joten turha vielä alkaa taipua olosuhteiden armoille :). Toivottavasti sitten siinä vaiheessa, kun olen luovuttanut, on mieskin sokeutunut :)). Tsemppiä sinne treeneihin Annukka ja lupaan kokeilla hiihtoa, jos tulee kunnon ladut huudeille :). Kuulumisiin! P.S. Kiitos treeniohjelmastasi. Aion analysoida ja vertailla sitä vielä myöhemmin paremmalla ajalla ja ehkä ottaa siitä jonkun vinkin.

      Poista
    5. Näin julmaa se tosiaan taitaa olla, että tauot rankaisee samantien, vaikka itse ei tietentahtoen löysäiliskään. Epistä. Murrr.

      Ja joo. Mulle kävi vähän samalla tavalla, että yhtäkkiä nousikin painoja enemmän kuin ennen, kun olin sillä prkl-mielialalla :D. Mutta päiväkohtaista sekin kyllä tuntuu olevan. Välillä ei meinaa jaksaa normisettiäkään, saati lisätä yhtään. Mutta aion nyt kumminkin kokeilla lisäkuormaa ja tehdä niillä kovemmilla painoilla vaikka edes pari-kolme toistoa ja palata sit loppusarjaks normaaliin, jos ei enempää nouse. On tullut joskus liialla uholla itsensä rikottua, joten sitä en nyt tällä kertaa halua.

      Ja näyttää muuten kirjoitettuna noi mun vastuskuminauhan lisäpainot ihan hyttyselle sopivilta, mutta ne nauhat (en tiedä, onko ne oikeesti kumia edes vai jotain vaijeria) on jo itsessään niin piukat ja jämäkät, että ihan pelkkien niitten kanssa rimpuilu on yllättävän rankkaa.

      Me käytiin ukkelin kanssa viikonloppuna toiveikkaasti katsomassa, olisko täällä jo latuja. Ei ollut, mutta hiihdettiin silti "painavimmat (eli mies sentään onneksi meistä kahdesta" kärkeen"-periaatteella :D. Eihän se umpihankihiihto mikään nautinto ollut, mutta ei haluttu palata takaisinkaan, kun oli jo niihin suksien ja monojen esiinkaivamiseen mennyt niin paljon aikaa. Ja seuraavana päivänä laduttomalla ladulla oli käynyt jo muitakin hiihtämässä, joten homma helpottui vähän.
      Perustuu varmaan siihen ihan jäätävään hikoiluun, joka tosta suksimisesta tulee, että lähtee varmaan kuonat siinä määrin liikkeelle, että ihokin ihan selvästi muuttuu sileämmäksi ja kuulaammaksi. Jahka se hillitön punoitus ensin laskee :D. Voi kuulostaa huuhaalta, mutta on totta. Mun kohdalla ainakin, joten sikälikin voin suositella myös tätä rääkkiä lämpimästi.

      Pidetään molempien onnistumiselle painot pystyssä ja jatketaan sinnikkäästi eteenpäin!

      Poista
    6. Ja kiitos ihanan pitkistä viesteistä :)

      Poista
    7. Älä nyt sitten enää vastaa tähän!! Tekee vaan mieli kommentoida vielä, että joo, tiedän, että noi vastusnauhat voi olla aika rankkoja! Vähemmän olen niillä sellaisilla jämäköillä mitään tehnyt itse, mutta salilla voisi kokeilla. Mun pitää myös sen verran täsmentää omia sanomisiani, että ei mulla ihan täystaukoa ole ollut, ilmaisin jotenkin liian totaalisesti sen. Ymmärtäisin kroppani huononemisen, jos olisi ollut täystauko, mutta nyt oli ehkä alentuneet tehot, kun en pystynyt kunnolla kuntoilemaan, mutta se, jos jokin harmittaa, että "mikään ei enää riitä", jos joutuu pakosti hölläämään vähän. No, mulla on itse asiassa nyt just hyvä fiilis ja hillitön inspiraatio yrittää enemmän - en jaksa masistella montaa päivää. Myös tietoisuus siitä, että sielläkin on joku, jota kiinnostaa mun voivottelut asian kanssa ja rehkii samalla tavalla, tuntuu kivalta (joo ei saa enää liikaa tehdä, ettei kostaudu loukkaantumisina). Eilen muuten sattui silmääni netistä vinkkejä myös tuohon problematiikkaasi, eli miten hoikka saa lihaksia kasvatettua, vaikka etsinkin nyt lähinnä tietoa siitä, miten saada lihaksia, mutta samaan aikaan laihtua, mikä tuntuu olevan erityisen haastava tehtävä... mutta niin tosiaan, takaisin tähän sinun lihasmassan lisäykseen: olet varmaan kaiken jo imuroinut ja oppinut, mitä netti tarjoaa, mutta useampi asiantuntija tuntui korostavan unen riittävyyttä, koska hyvissä yöunissa hormonitoiminta tukee lihaskasvua eikä tuota lihaksia tappavaa kortisolia yms. Tuli mieleeni että ainakin joskus sulla oli tämä ongelma. Mutta vastaan tuli myös 10 muuta vinkkiä mm. siitä, että pitää syödä kunnolla, unohtaa hiilareiden välttely, ja tietty riittävä määrä proteiinia. Sitten lisäravinteista mainittiin kreatiini, elimistön luonnollinen yhdiste... Että joo, mulla nyt hifistely käynnissä ja tänään itse pakotettu palautumispäivä, vaikka mieli hinkuisi tekemään jotain. Tuo hiihto varmasti tosi hyvä. Oma lajini on tennis ja se on urheilumuotona älyttömän hyvä, sellainen intervallityyppinen laji. Olen siinä vaan ollut altis loukkaantumisille, kun se on myös repivää, mutta nyt yritän kaikenlaisen kehonhuollon ja sen täydellisen ruokavalion avulla pitää solut vetreinä :). Lupaan, etten spämmää täällä enempää, niin pääset vaihtamaan aihetta ja seurustelukaveria :D

      Poista
    8. En vastaa :). Paitsi että ihan samoissa puuhissa vietin eilisen illan eli etsimällä tietoa rasvanpolto ja lihaskasvun yhdistelmästä. Ollaan pakosti törmätty joihinkin samoihinkin artikkeleihin, koska ne mistä kerrot, kuulostaa just siltä.
      Kuukkeloin alunperin sanoilla "50-vuotiaan naisen voimaharjoittelua tukeva ravinto" ja sieltä aloin sitten poimimaan omasta mielestä asialliset tekstit, joita pitkin päädyin erinäisille mielenkiintoisille poluille.

      Oot oikein mieluinen ja inspiroiva ja vertaistukinen seurustelukaveri. Kiitos siitä. Ja juu, tennis on yhtä hirveetä kuin hiihto :D. Positiivisessa mielessä siis.

      Poista
  22. Siis nuo extempore lähdöt on parhaita! Nykyään sitä miettii liikaa sitä seuraavaa päivää, ja sitä että miten se on pilalla, kun väsyttää ja sitten jos on vielä huono olo. Joten sitten sitä päättää olla lähtemättä ja viettää illan kotisohvalla niinkuin muulloinkin...
    Meillä kävi vähän samalla tavalla uutena vuotena, törmättiin sattumalta tuttavapariskuntaan ja pitihän siinä istua sitten iltaa. Hyvissä ajoin oltiin kyllä kotona, tällä kertaa joku järki takaraivossa oli, ettei mennyt aamuyön tunneille ;)

    Minä olen kyllä tosissaan innostunut tuosta kahvakuulasta ja bodypumpista. Tässä olen taas miettinyt tuota suksien ostoa....Mutta kyllähän sitä pitäisi treenata enemmän kuin pari kertaa viikossa jotta saisi niitä tuloksia aikaan. Mutta toisaalta en jaksa enkä halua olla jokailta menossa johonkin. Kai olen tullut vanhaksi, kun olen niin mukavuudenhaluinen.

    Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja tsemppiä treeneihin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yleensä olen aika nihkeä lähtemään mihinkään, mutta tällä kertaa en epäröinyt yhtään. Oli vaan jotenkin sellainen käsitys, että mennään vaan tosiaan poikkeamaan ja tullaan alkuillasta kotiin (tekemään sitä ruokaa ;)), mutta siinähän sitä sitten istuttiin ja turistiin pehva penkissä sellaset seitsemän tuntia, enkä siinä istuessa vielä yhtään huomannut, että on saattanut tulla juotua enemmän kuin syötyä, joten se järkyttävän paha olo tuli kyllä tavallaan ihan puskista, mikä kuulostaa näin kirjoitettuna ihan tyhmältä.

      Aiai. Bodypump on niiiiin mun lemppari. Tai siis oli siihen asti kunnes olkapäähelvetti tuli ja pilasi kaiken (Tuulalle tuolla ylempänä kirjoitin asiasta). Sillä tuli niin nopeasti niin hyviä tuloksia ja etenkin perjantai-illan pumppiporukka täällä oli ihan huippu. Tuttuja mun ikäisiä hyviä tyyppejä, jotka toi ekstrafiilistä ja tsemppiä tekemiseen ja oli kiva aloittaa siitä viikonloppu. Mutta siihen en nyt enää pysty, joten olen päättänyt, etten haikaile, vaan teen minkä voin.
      Kahvakuulatunti on ollut harkinnassa myös, mutta mulla on nyt niin hyvässä rytmissä toi salitreeni ma-ke-pe, joten jatkan sitä nyt niin kauan kuin tuntuu helpolta (ajankäyttömielessä siis) ja kivalta ja jos alkaa tökkiä, niin yhden kerran vois hyvin vaihtaa kuulailuun. Pilates kerran viikossa sitten siinä välissä.

      Mulla on sikäli ihanteellinen tilanne, että pääseen reenaamaan päiväsaikaankin ruokiksella, kun on tosiaan liikuntakeskus yläkerrassa. Jos olis pelkkien iltojen varassa, en varmaan jaksaisi näinkin tiuhaa ja säännöllistä rytmiä. Soisin kaikille saman mahdollisuuden, mutta aika harvalla on.

      Ja voi että, mutta osta ihmeessä ne sukset. Teillä on siellä niin superihanat mahdollisuudet ja hyväkuntoiset ladut, että aina niitä täällä haikailen, kun oksat ja kivet raapii suksien pohjia. Vaikka se hiihtäminen on ihan järkyttävän raskasta (mulle ainakin) ja välillä ihan hirveetä, niin on kyllä parasta hikiliikuntaa, mitä tiedän. Rasva palaa ja olo on ihan mahtava, kun on päässyt kotiin ja suihkuun asti. Mistään muusta ei ainakaan mulle tuu samanlaista.

      Kiitos tsempistä ja sitä samaa sulle myös ja toivottavasti tulevaisuudessa myös aurinkoisia hiihtolenkkejä <3

      Poista
  23. Mulla on myös meneillään vähän samantyylinen "vaikka väkisin" -projekti. Joskus vaan on pakko, vaikka ei aina olisikaan niin kivaa ja mähän olen tunnetusti ihan mestari lykkäämään, siirtämään, lintsaamaan jne., mitä tulee kuntoiluun. Tällä viikolla alkaa treenit sen mun PT:n kanssa ja sanoin hänelle, kun tavattiin ekaa kertaa, että haluan häneltä armotonta "piiskaamista" :D

    Nyt en ehdi tämän pidempään höpöttämään, kun pitäisi lähteä taas töihin (blaah...). On ollut tarkoitus tulla kommentoimaan, mutta sain hillittömän inspiksen (vihdoinkin) rymsteerata pojan huoneen "ison pojan huone" -kuntoon, enkä paljoa muuta sitten tehnytkään loppulomalla. Ihana tunne, kun sen sai vihdoinkin tehtyä - sain virtaa siitä sen verran, että siirryn heti seuraavan huoneen pariin ja siivoan/konmaritan senkin kuntoon. Mutta nyt töihin, hopihopi!

    Mahtavaa alkanutta viikkoa sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sulle positiivisesti kateellinen tosta tulevasta PT-sessiosta, koska se on niin huippua, kun saa tukea (ja halutessaan myös sitä piiskausta, joka on mun mielestä just hyvä) siihen tekemiseensä.

      Jos nyt joku asiantunteva PT hakis tän ikäistä koekaniinia sellaseen projektiin, jossa kanille räätälöidään yksilöllinen henkilökohtainen ruokavalio ja treeniohjelma, jonka avulla voi saavuttaa xx-ajassa xx-määrän lihaksia, olisin ensimmäisenä jonossa vapaaehtoisena. Olis ihan superihanaa tollanen. Vaikka tiedänkin, että tiedän paljon asioista ja ravintosisällöistä ja siitä, mitä lihaskasvuun tarvitaan ja plaaplaa, niin mulle sopii kaikkein parhaiten sellainen orjallinen ja tunnollinen tekeminen, jossa joku viisaampi sanoo, mitä ja miten tehdään mitä ja milloin ja kuinka paljon syödään, ja minä sitten teen ja syön just niinkuin sanotaan. Silloin säästyis siltä kaikelta oheismietinnältä (niinkuin nyt vaikkapa se treeniä tukeva ravinto) ja vois keskittyä pelkkään puurtamiseen.

      Heh. Arvaa vaan mitä se mun ennen joulua aloittama, mutta sittemmin kesken jättämäni teksti koski? Justiin tota siivoamista ja raivaamista, joka aiemmin syksyllä alkoi yhdestä vaivaisesta kylppärin laatikosta ja siitä sittemmin levisi kaapista toiseen. Mutta ne mun laatikoitten ja kaappien sisällöt oli oikeasti niin karseeta sotkua, että hävettää. Mutta lopputulos palkitsee ja joka kerta tulee hyvä mieli, kun avaa jonkun siivotun kaapin oven tai keittiön vetolaatikon ja kaikki onkin edelleen hyvässä järjestyksessä. Joten voin niin hyvin kuvitella sun voittajafiiliksen pojan huoneen siivouksen jäljiltä. Oli mun mielestä täydellinen päätös lomalle. Itse oon ollut töissä jo niin kauan, että tuntuu, ettei mitään lomaa olis ollutkaan, mutta mulla oli niitä viikkovapaita, joten ei haittoo mittään.

      Lataan täältä kaikki liikenevät henkiset voimavarat siihen, että toivon, että sun ja PT:n yhteisprojektista tulee onnistunut, toivottuja tuloksia tuottava hyvän mielen ja paremman kunnon juttu <3

      Poista
    2. Kiitos Annukka, ihana tietää, että tsemppaat mua <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi