VIHDOINKIN..

.. on koittanut viimeinen työpäivä ennen kolmen viikon kesälomaa.

Paljosta tekisi mieli kirjoitella, ja paljon on kuvia kamerassa, mutta pitkittynyt ja sitä mukaa tuskalliseksi käynyt helle erityisesti trooppiseksi muuttuneessa, museomallin ilmastoimattomassa toimistossa on vienyt voimat ja pehmittänyt päänkin siinä määrin, että nyt ei vaan suju, vaikka haluaisinkin.

Olen myös huomannut itsessäni viime päivinä piirteitä, joista haluan äkkiä eroon, ja onneksi nyt alkavan loman myötä pääsenkin, koska en oikeasti halua kadehtia (sillä lailla väärällä tavalla siis) kenenkään pitkiä lomia, enkä erityisesti Instassa ihailemiani toinen toistaan kauniimpia lomakuvia vilvoittavien vetten ääreltä, auringonlaskuista, -nousuista, enkä mistään muualtakaan. Jokainen on lomansa ansainnut ja aidosti toivon, että kaikki myös saavat viettää kesää ja lomaa juuri siellä ja sillä tavoin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Niin aiotaan tehdä myös me ukkelin kanssa jahka hänkin ensi viikon jälkeen pääsee hetkeksi irti omista hommistaan. Ensimmäisen viikkoni käytän pojan jeesaamiseen ja muuttokuormansa kasailuun. Edessä on jälleen jo tutuksi käynyt, kiekkokauden mittainen paikkakunnan vaihdos. Tällä kertaa kauas pohjoiseen, mutta en halua vielä sitä miettiä. Tyhjentynyt koti ottaa taas hetken koville, kun koittaa arkeenpaluun aika. Mutta sitä en varsinkaan aio ajatella, vaan nyt koitan älytä, että tässä nyt ihan tosissaan olen jäämässä lomalle.  

Tänään oli ihana herätä sateen ropinaan (enpä olisi viime kesänä vielä uskonut sanovani tätä ääneen). Niin tervetullutta joka ikinen pisara. Joskaan sateen mukana luvatuista ukkosista en niinkään piittaa, ja viimeiseen asti toivon, että ne perutaan, koska oikeasti pelkään ukkosta melkeinpä enemmän kuin mitään muuta.

Mutta ettei tästä nyt tulisi jonninjoutavaa "on ilmoja pidellyt"- lätinää, toivottelen kaikille mitä mukavinta kesän jatkoa.

Palailen taas kun siltä tuntuu.

SUKHIMATOT SUJAHTIVAT MAKKARIIN

Pallompi matto, parempi mieli :)

Se on nyt tullut todistettua, kun kuukauden päivät ollaan makkarissa totuteltu vanhojen, pölisevien nukkamattojen tilalle Sukhimatoilta tilaamiini symppiksiin, pyöreisiin huopapalloversioihin. 

Toki monenmoisia mattoja olisi ollut tarjolla paljon lähempänäkin kuin Nepalissa, mutta olen näitä siitä asti ihaillut, kun ensimmäistä kertaa näin. Oliskohan ollut peräti jo pari-kolme vuotta sitten. Tuntuu olevan aika normi harkinta-aika meikäläiselle nykyään, kun haluan ensin olla ihan täysin varma siitä, ettei enää tule hankittua mitään lyhytkestoista tai huonolaatuista tai mitään, mille ei ole kotona valmiiksi harkittua paikkaa.

Yksistään pelkän kivan ulkonäön perusteella en kuitenkaan mattoja valinnut, vaan päätöstä vahvisti paitsi luonnonmateriaalin (100% puhdasta uutta villaa) käyttö ja aito käsityö, myös Sukhin eettiset arvot. Heillä työntekijöitä kohdellaan kaikinpuolin reilusti, ja tekijä myös saa työstään kunnollisen korvauksen.

Näiden muutaman viikon kokemuksella olen ilokseni huomannut, että enää ei tarvi tämän tästä tuskastua villakoiriin sängyn alla  (vaikka siis mies meillä on innokkaampi imuroija, mutta inhoan imurin ääntä melkeinpä vielä enemmän kuin naapurin kovaäänistä ruohonleikkuria..), eikä kärsiä tukkoisesta nenästä. 

Pallomatto ei pölise, eikä siitä irtoa muutenkaan mitään ylimääräistä. Sen sijaan näyttää ennemminkin hylkivän likaa, mikä tuntuu jotenkin nurinkuriselta, koska jotenkin voisin kuvitella, että villa on niin huokoista, että imaisee kaiken sisäänsä. 

Havainto perustuu tahattomaan testiin, jossa vahingossa läikytin matolle kukkien kasteluvettä, jonka seassa oli veden ruskeaksi värjäävää merileväuutetta, mutta ei jättänyt mitään jälkeä. Huh ja kiitos.

Ihan hitsin hankalaa yrittää ottaa kuvaa, johon olisin saanut molemmat matot näkyviin, mutta siellä ne nyt kuitenkin ovatten tasapuolisesti sängyn molemmin puolin suoraviivaisuutta pehmentämässä. Mutta ei tuomita keskeneräistä. Makkarin muutos etenee pala palalta. Tavoitteena se, että lopulta käytössä olisi pelkkiä luonnonmateriaaleja, joita olen tässä pikkuhiljaa hankkinutkin. Pellavaisten peittojen jatkona nyt nuo söpöt Sukhit.

Sen verran katsoin parhaaksi ukkelia varmuuden vuoksi varoitella, ettei törmää omalle puolelleen parasta mahdollista vauhtiaan. Meidän vanhat matot kun oli niin kovapohjaiset, että niissä oli pakko pitää liukuesteitä. Pallomatto voi oudokseltaan luistaa jalan alla, vaikkei missään nimessä liukas olekaan. 

Mattojen halkaisija on 80 cm, ja ihan pienesti harmittaa, että aloin vähän nuukailemaan maton koossa.  90 cm  olisi ollut ehkä vielä kivempi. 

Kaikki Sukhimatot tosiaan tehdään käsityönä, ja halutessaan maton voi suunnitella kokonaan itse ja tilata sen sitten yksilöllisesti räätälöitynä. Vähän kutkuttaisi sekin, mutta antaa nyt olla harkinnassa ens alkuun..

Tuli jotenkin ihan liikuttunut olo, kun Sukhimattojen ystävällinen yhteyshenkilö Milla kirjoitti yhdessä minulle lähettämässään viestissä, että "Mattopajan toiminnanjohtaja kertoi, että siellä kokoontuvat aina naiset kerran viikossa tietokoneen ääreen odottamaan, millainen lista tilauksia tulee". Jotenkin niin pystyin kuvittelemaan tekijät siihen näytön ääreen innostuneina odottamaan, että pääsevät hommiin, mutta samalla tuli valmiiksi sellainenkin olo, että mitä jos tilauksia ei riitäkään kaikille ja joku joutuu pettymään... Vooii.. 

Milla onneksi kertoi, että aina on jotain oheistyötä. Niinkuin nyt vaikkapa huopapallojen pyörittelyä valmiiksi. Siihen tekisi mieli itsekin osallistua. 

Meidän Shirisha-mattojen tekijä on Uma Shestra.

Kiitos Uma <3. 

Sellainen ongelma tästä nyt vähän tuli, että olen kulkenut matot kainalossa ympäri taloa, ja vaikkei meidän koti iso olekaan, niin olen keksinyt jo monta muutakin matoille sopivaa paikkaa. Seinällekin jo sommittelin, koska näyttäisi kivalta taulunakin, mutten sitten kumminkaan raskinut jättää kumpaakaan sängynpuoliskoa ilman. 

Matot tulivat paljon ennakoitua lyhyemmässä ajassa, ja pakko nyt laittaa tähän kuva todisteeksi siitä, että vaikka lähetyksillä on nykyään aika usein vaarana joutua hukkaan, niin toisinaan paketti löytää perille varsin vähäisilläkin tiedoilla :). 

Lopuksi lainaan pätkän tekstiä suoraan Sukhimattojen omilta sivuilta, koska sopii niin hyvin siihen, mitä itsekin ajattelen:

"Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Asiakkaat sanovat usein, että meidän mattomme tekevät heidät onnellisiksi. He ostavat meiltä, koska tietävät saavansa hienon käsintehdyn maton, joka tulee suoraan maton valmistaneelta työntekijältä".

Onnellista heinäkuuta itse kullekin. Lomalla tai ilman.
Itselläni on tuo jälkimmäinen vaihtoehto vielä reilun viikon verran meneillään.

***

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sukhimattojen kanssa.

Toinen matoista saatu näkyvyyttä vastaan, toinen ostettu normaalihinnalla itse. 

  

RATKAISU LÖYTYI ROTTINGISTA

Nyt en enää muista, missä järjestyksessä asioita tapahtui, mutta joka tapauksessa kehittelin tässä taannoin itselleni pahemman luokan tuolimanian. 

Osittain "syytän" siitä ystäviäni Tainaa ja Soilea, joilla oli molemmilla jossain vaiheessa meneillään tuolien valintaan liittyviä pohdintoja, ja vaikka aina väitän, etten muka ota muilta vaikutteita, niin tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa, vaan huomasin himoitsevani mm. tätä omasta mielestäni kaunista &Tradition In Between-tuolia (klik), josta en meinannut millään päästä yli. 

Eikähän siinä mitään, mutta kun hakusessa ei varsinaisesti ollut tuoli sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, vaan päiväpeiton yösäilytystä varten, niin alkoi monien satojen  eurojen hinta hirvittää,  kun taisi meidän vanha kunnon sohvakin aikanaan maksaa vähemmän... 

Mutta niin vaan ratkaisu löytyikin Parolan Rottingista, jonne ajelin kesän avajaislauantaina, vaikka meinasin menoni peruakin, kun alustavasti mukaan lupautuneet seuralaiset eivät lopulta päässeetkään tulemaan. 

Onneksi menin, koska siinä se "peittoteline" eli tarkemmin sanottuna West Coast-mallin rottinkituoli nyt nököttää jo vuosi sitten samaisesta liikkeestä ostamani, eteisestä makkariin siirtämäni lyhdyn kanssa. Ei vaan jotenkaan tähän aikaan vuodesta kynttilät inspiroi, joten lyhtyyn päätyi nyt tuollaiset vihreät palleroiset tuomaan vähän väriä.

Katselin ja kääntelin Parolan Rottingissa kyllä vaikka minkälaisia ja -kokoisia kauniita säilytyskorejakin, mutta järkeilin kuitenkin niin, että vaikka kori on oiva peittosäilytykseen, niin tuoli on kumminkin monikäyttöisempi, koska sen voi siirtää varaistuimeksi sinne missä tarvitaan. Ja siis voihan tietty korinkin, mutta istumismukavuus vähän kärsii :)

Innostuin lopulta rakentelemaan makkarin nurkkauksesta varsinaista Rottinki-corneria, kun kiikutin seinälle eteisestä myös ison Parolan tarjottimen, joka on perua samaiselta reissulta lyhdyn kanssa. Kaverikseen tarjotin sai pari pientä amppelia.

Alla vanha kuva, jossa rottinkien kaverina eteisessä kiikkuu toissajouluna askartelemani himmeli. Pahoittelut viittauksesta väärään vuodenaikaan..

Ja koska vapaapäivänä voi nykyään käyttää aikansa ihan miten tykkää, testailin nurkkaukseen erilaisia versioita, joista tässä edelleen tarjottimella varustettu, mutta ilman vihreitä palleroisia oleva kokoonpano. Alkoi tuntua siltä, että nyt on liikaa kaikkea, joten jotain piti poistaa. 

Onhan tuo nyt aika paljon kivempi kuitenkin kuin "ennen ennen"-versio, jossa nurkassa oli ns. "blogipöytäni", jonka ääressä en tainnut istua kuin kerran pari silloin, kun istumiselle vielä oli tilaa... 

Aika äkkiä pöytä ja silloinen tuoli jäivät vaate- ja muiden röykkiöiden alle. 

Laitetaan pienellä, ettei ahdista ihan niin paljon

"Ennen ennen"-vaihetta seurasi "ennen"-vaihe, jossa pöytä ja tuoli siirtyivät vinttiin ja nurkka oli tyhjää täynnä ja seinä masentava maalarinvalkoinen. Ei mahda erottua kuvassa, mutta sittemmin maalasin seinän kauniilla beigenharmaalla sävyllä, joka sopii vastapäiseen tapettiin (joka ei nyt näissä kuvissa näy, mutta toiste sitten).

Kuvissa vilahtaa myös toinen meidän makkarin uusista huopapallomatoista, mutta niistäkin myöhemmin.

Ja että tulisi katetta sille tuolin monikäyttöisyydelle, niin oikeasti West Coast passaa vallan mainiosti lasiterassille muun kaluston jatkoksi. 

Ja niin passaisi saman sarjan sohvakin, mutta nyt täytyy vaan laittaa jäitä hattuun ja odotella, että vanha sohva romahtaa tai ukkeli kyllästyy siihen. Kummastakaan ei toistaiseksi näy merkkejä, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Oma tuolini on kuvauksissa jossain toisaalla käytetty mallikappale, josta sain vähän alennusta. Mutta tarjouksessa oli paljon muutakin kivaa, ja taitaa olla aina. 

Yhtään sen enempää mainostamatta voin kyllä suositella käyntiä Parolan Rottingissa, jos satutte liikkumaan Hämeenlinnan suunnalla ja aukiolot passaa. Jotenkin rauhoittavan ihana paikka ja aina ystävällinen palvelu.