Sivut

tiistai 9. lokakuuta 2018

MITÄ MIETIN?


Jos Blogger nyt kysyisi, mitä mietin, niin vastaisin ainakin että..

- miksi on niin pahuksen vaikeaa pakottaa itsensä takki- ja kenkäkaupoille, vaikka ehdottomasti tarvitsisin sekä asiallisen syystakin että -kengät, jotka eivät ole mallia "ulkoilu", vaan sellaiset, joilla voi lähteä ihmisten ilmoille 

- missä niitä sellaisia takki- ja kenkäkauppoja edes on, joissa ei tule painostavaa tunnetta, vaan voi rauhassa ensin itse katsella, mutta pyytäessään saa aidon ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua myyjältä, joka ei ole pelottava (anteeksi tämä, mutta koska itse olen tällainen meikitön maalaistollo, vähän arkailen liian "tehokkaan" oloisia myyjiä, joilla on paksulti pakkelia ja vahvalla lakkakerroksella kiinnitetty kampaus, mutta toisaalta parempi kuitenkin noin, koska en taitaisi hirveästi luottaa kaltaiseni lenkkipolulta reväistyn lökäpöksyn asiantuntemukseen)

- mitä, jos kasvoistani silmien välistä reilu viikko sitten leikattu ihomuutos onkin jotain pahempaa kuin mitä luotan sen olevan

- kivaa, kun saan taas urheilla (tai no, urheilla ja urheilla, mutta pelata ja kuntoilla kuitenkin) normaalisti, kun tikit on nyt poistettu

- kuinka voikin olla näin hienoja pelikelejä lokakuussa






- illalla on pilates, josta olen alkanut tykätä tosi paljon

- kuinka helpottavaa, kun neljän viikon päästä pääsen eroon myös leikkaushaavan päällä olevista teipeistä ja saan taas pestä kasvot ihan normaalisti (edellyttäen, että kaikki menee hyvin, eikä enempiä toimenpiteitä tarvita)






- huvitti, kun plastiikkakirurgi (nuorehko italialaismies) oli kirjoittanut potilaskertomukseeni, että "63-vuotias nainen tulee vastaanotolle.." :D. Nooo, 10 vuotta sinne tai tänne ei oo niin justiinsa..

- voikohan ensimmäisiä keramiikkakurssilla tekemiäni pikkukulhoja käyttää ruokailuastioina vai ovatko liian kiikkeriä

- pitäisikö seuraaviin tehdään sellainen "rengas" pohjaan, että pysyvät tukevammin paikallaan

- miten ihmeessä aika riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin kurssilla tehdä, koska vähän on alkanut tuntua siltä, että haluaisin tehdä ihan kaikkea, vaikka viisaampaa olisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan

- jos noista alakuvan eilen illalla aloittamistani kokeiluista raakapolton, lasituksen ja lopullisen polton jälkeen tulee sellaisia kuin olin ajatellut, lupaan ylittää itseni ja leipoa kakun, jota sitten tarjoilen noilta alustoilta





- surettaa, kun tuntuu, että itselleni niin tärkeä blogimaailma pikkuhiljaa kuivuu käsiin ja tilalle tulee aina vaan nopeampia kanavia, joiden tahdissa on vaikea pysyä perässä, enkä oikein tiedä, haluankokaan (ajoittain kyllä, mutta toisinaan taas en)

-  kuinka kivaa, kun Whatsappiin pätkähtää pojilta kuvia ja viestejä (ja välillä kysymyksiä, joihin toivotaan äidiltä apuja ja sekös lämmittää mieltä)



Rovaniemellä asuvan pojan kotiparvekkeeltaan ottama kuvasarja


Nuoremman pojan lähettämä kuva ei-niin-kivasta tapahtumasta pimeän tien päältä, mutta
 Luojan kiitos, ei ollut isompi eläin, eikä käynyt pahemmin, vaikka surettaa toki supikoiran kohtalo


- vaikka välillä aina ärsyynnynkin, kun mietin, kuinka paljon autojen vakuutuksiin oikeasti uppoaa rahaa, niin nyt olen kyllä onnellinen, että on ne täyskaskot (supin rikkoman puskurin ja sen takana olevan jonkun säleikön vaihto ja maalaus maksaa  1800 euroa..)

- juuri, kun alkoi tehdä mieli jo vähän viritellä valosarjoja johonkin, luvataankin liki kesäkelejä ja kausivalofiilis katosi saman tien, mutta jos valita saa, niin mieluummin kuitenkin sitä luvattua aurinkoa niin paljon ja pitkään kuin mahdollista

- kuinkahan huonoon kuntoon silmät menevät, jos käyttää pitkään vanhoja epäsopivia silmälaseja, joita käytän nyt sen takia, että ovat nykyisiä kevyemmät, eivätkä paina haavaa niin paljon

- jokohan sitä pikkuhiljaa saisi aikaiseksi soittaa sähkärille ja pyytää asentamaan keittiöön tarvittavat viritykset uudelle valaisimelle, jonka ostin joskus keväällä ja joka on edelleen paketissa eteisessä

- voisikohan nuo orvokit mitenkään ymmärtää lopettaa kukkimisen, koska haluaisin jo ottaa ruukun muuhun käyttöön




- mihin oikeasti kuuluu selfietä ottaessa katsoa, ettei mene silmät kieroon



Pipopäinen työpaikkapyöräilijä toivottaa iloista melkeinkesäviikkoa.
Kuvassa tikit ainoastaan takissa, myöhemmin myös muualla.




Edit keskiviikkona 10.10.:
Sain äsken lääkäriltä tiedon, että poistetusta ihomuutoksesta ei löytynyt mitään pahaa. Jesssss!!