NOIN VIIDEN PÄIVÄN RUOKAPÄIVÄKIRJA

Emma esitti toiveen viikon ruokapäiväkirjani julkaisusta, mutten voinut luvata (sori Emma :)), koska tiesin entuudestaan, että pitkäjänteisyyteni ei tule siihen riittämään. Ensinnäkin siksi, että syön niin usein, ja toisekseen siksi, että perusteellisena ihmisenä koen, että päiväkirja on heti pilalla, jos jää yksikin syöty manteli välistä... 

Oli vissiin liian tuoreessa muistissa taannoinen 4 kuukauden ohjattu lihaskuntoremontti, jonka aluksi PT halusi nähdä, mitä syön. Ei riittäneet alkuunkaan ne pari aanelosta, jotka sain tehtävän toteuttamista varten, vaikka kuinka pienellä käsialalla koitin kirjoittaa. Ja taisi loppua lukukärsivällisyys PT:lläkin, koska totesi parin ekan päivän pöperöt luettuuan, että hyvällä mallilla on :).  

Emman toive jäi kuitenkin takaraivoon oleskelemaan, ja koska olin sattumoisin juuri lainannut kirjastosta pari ravintoidolini Tiina Hälvän uusinta kirjaa saadakseni taas vähän vaihtelua vakiosapuskoihini (joista suurin osa ennestäänkin Tiinan helppoja ja hyviä reseptejä), päätin yhdistää nämä kaksi asiaa ja paitsi testailla jotain uutta, myös tallentaa tänne löyhänlaista ruokapäiväkirjaa satunnaisessa järjestyksessä viiden päivän ajalta. 

Hirmu palkitsevaa olisi tottakai, jos näistä joku saisi jonkunlaista inspistä tai vaihtelua.

AAMU- JA ILTAPALOJA

Perusaamupalani on ollut kokolailla vakio viimeiset sata vuotta, mutta viikonloppuna innostuin kokeilemaan vähän muutakin. 

Tein mm. ensimmäistä kertaa itse granolaa, josta tulikin ihan hitsin hyvää ja mukavan pureskeltavaa.

Itsetehtynä säilyy lasipurkissa viikon päivät ja vähän mietitytti, noinkohan tulee noin iso satsi (uunipellillinen) siinä ajassa syötyä, mutta ukkeli olikin tietämättämi ratkaissut sen puolen. Oli syönyt yli puolet purkista ja kysyi, että "Saaks näitä muroja ottaa lisää?" (oli lusikoinut sellaisenaan maidon kanssa, mutten todellakaan halunnut alkaa valistamaan, mihin olin ne oikeasti tarkoittanut, koska kaikki vähänkään järkevä, mikä maistuu maksalaatikkomiehelle, on plussaa)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Sekoita kulhossa 3 dl luomukaurahiutaleita,
1 dl (luomu)kookoshiutaleita, 1 dl murskattuja saksanpähkinöitä, 1 dl kurpitsansiemeniä,
1 dl murskattuja manteleita, 1 dl vaahterasiirappia, 2 rkl appelsiinimehua, 1 tl vaniljajauhetta.
Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 10 min, sekoita ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia. Lisäile raakapuuroon, luonnonjugurttiin tai mihin haluat

Granolan innoittamana halusin kokeilla myös appelsiinigranola-tuorepuuroa.

Olen aiemminkin yrittänyt alkaa tuorepuurojen ystäväksi, mutta huonolla menestyksellä. Enkä ole ihan vakuuttunut, muuttuuko tilanne tämänkään kokeilun jälkeen, mutta sen voin sanoa, että niin täyttävää oli, että vaikka söin alle puolet annoksesta, se oli todellakin enemmän kuin riittävästi. Jaksoin hyvin käydä lenkillä ja uimassa pelkän puuron energialla.  Normipuuro ei siihen riitä. Ja kun on lukioikään asti pakotettu joka ikinen kouluaamu syömään veteen keitettyä kaurapuuroa, ei se enää aikuisena jaksa niin innostaa. 

Ohjeessa käytettiin lisäkkeenä paitsi granolaa, myös appelsiinin siivuja (itselläni mandariineja, koska olin käyttänyt kaikki appelsiinit tuoremehun valmistukseen), 1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia ja karhunvadelmia, joita en muista koskaan syöneeni. Ilokseni niitä löytyi Prisman hevi-osastolta, mutta ihan jäätävään hintaan. 125 g maksoi 4,15 euroa, joten eivät päädy kyllä ihan jokapäiväiseen valikoimaan, vaikka hyviä ja erityisen terveellisiä ovatkin. Toki nyt ei mahda olla mikään erityinen kotimaisten marjojen sesonki, joten hinnat lienevät sen mukaiset.

Sekoita kulhossa 2 dl luonnonjugurttia, 2 dl luomukaurahiutaleita (inan vähempi ehkä riittäisi),
1 tl chian siemeniä, 2 rkl appelsiinimehua (ensi kerralla laitan enemmän, niin tulee notkeampaa)
ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Lisukkeet päälle. (Kuvan annos on puolikas ohjeen mukaisesta).

Arkiaamuina ei todellakaan sen enempää aika kuin mielenkiintokaan riitä hedelmäsiivujen sommitteluun, vaan silloin kelpaa vallan mainiosti tuttu ja turvallinen, hyväksi havaittu aamupala, joka itselläni alkaa aina lasillisella yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan, joka päinvastoin kuin hapan makunsa antaa ymmärtää, neutraloi kehon happoja. Se myös edesauttaa ruuansulatusta, joten tällä lasillisella kroppa lähtee tavallaan heti aamusta käyntiin. Ja kun antaa veden hapettua, siitä tulee paljon pehmeämpää kuin suoraan hanasta laskettuna. Ainakin täällä meillä, jossa vesi on varsin kalkkista ja muutenkin "kovaa".

Muuten aamiainen koostuu yleensä kupillisesta mustaa kahvia, johon saatan lisätä teelusikallisen kylmäpuristetua kookosöljyä, siivusta tai parista jälkiuunileipää ("niitä kovia koppuroita" sanoo ukkeli), täysjyväleipää (Lidlissä mm. myydään tosi hyvää Realin tyyppistä, mutta vielä täydempää tavaraa) tai siemennäkkileipää, luonnonjugurtista, marjoista, pellavansiemenrouheesta (tällä viikolla vaihtoehtoisesti granolasta), pienestä lorauksesta hunajaa ja yhdestä pienestä tai puolikkaasta isosta keksistä. Jos keksit on loppu, päivä on kokolailla pilalla :).

Useimmiten leivän päällisinä suosimaani kylmäsavuloheen ja tilliin olen tässä viime aikoina ottanut pientä etäisyyttä. Osin siksi, että on alkanut kymmenen vuoden jälkeen kyllästyttää, mutta osin siksi, että hinta muutamalle siivulle on nykyään aika posketon. Ei sillä, että sillä olisi kokonaisuuden kannalta hirveää merkitystä, mutta noinniinkuin periaatteesta. 

Tällä viikolla leiville on päätynyt lähinnä kalkkunaleikettä ja parsakaalisilmusalaattia, jota myydään pienessä rasiassa, mutta jota vaan riittää ja riittää, vaikka kuinka nyhtää.

Vaihtoehtona paahdettua täysjyväleipää, jonka päällä pari ohutta siivua vuohenjuustoa, avokadoa, ripaus merisuolaa, pienesti hunajaa, ja päällä jälleen keko silmusalaattia.






Välillä lisään kyytipojaksi keitetyn kananmunan tai jos olen oikein viitseliäs (viikonloppuina), korvaan perusaamupalan kasvismunakkaalla (esim. kesäkurpitsaa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, pari kananmunaa, pari rkl vettä, merisuolaa, mustapippuria).

Jugurtin ja marjojen tilalla voin syödä/juoda smoothien. Ja toisinaan en edes kaipaa sen lisäksi muuta, mutta useimmiten kyllä. Riippuu siitä, mitä aion tehdä päivällä. Treenipäivinä ei pelkällä smoothiella pitkälle pötki, vaikka täyttä ravintoa niistäkin toki saa, kun valitsee ainekset sen mukaan.

Vadelma-chiasmoothie on yksi vakiolemppareistani. 

1 dl mantelimaitoa, 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, 1, 5 dl vadelmia,

1 tl vaniljajauhetta, 1 tl hunajaa, 2 tl chian siemeniä.

Voi juoda tuoreeltaan tai jättää yöksi jääkaappiin tekeytymään, jolloin muuttuu lusikoitavaksi.

Raikkaita vihersmoothieita (jotka eivät todellakaan maistu ruoholle), teen paljon, mutta nyt on ollut babypinaatista ja mintusta pulaa, joten ei nyt satu yhtään valmista kuviin.

Tapanani on pilkkoa raaka-aineita (esim. vihreä omena, pakastemango, babypinaatti, minttu TAI vihreä omena, avokado, banaani, babypinaatti) valmiiksi annoksiksi pakkaseen. Ei tarvi aamulla kuin kipata satsi blenderiin ja lisätä nesteet (vesi & luomuomenamehu tai vesi&mantelimaito) ja teelusikallinen viherjauhetta. Itse ainakin olen aamuisin sen sortin haahuilija, että aika vaan menee johonkin ennenkuin huomaankaan.

Iltapalat menevät kahvia lukuunottamatta kokolailla samalla kaavalla. Vaihteluksi itselleni riittää se, että jos aamulla syön jugurtin kanssa vadelmia, vaihdan ne illalla mustikoihin. Mutta iltajuotava on juttu, jonka haluaisin ratkaista jotenkin muuten kuin teellä, joka tympii, vaikka kaapista löytyy montaa eri lajia. En vaan ole erityinen teen ystävä. Viiniä voisin mieluusti juoda, mutta ei oikein ole kelpo vaihtoehto jokapäiväiseen käyttöön. Eikä vettäkään huvita enää illalla litkiä, koska juon sitä päivän mittaan pari-kolme litraa.

PÄÄRUOKIA

Koska en ole mikään karjalanpaistin tuoksuinen kätevä emäntä, joka jaksaa viettää keittiössä tuntitolkulla patoja hauduttelemassa ja leipiä juureen leipomassa, arvostan sitä, että voin valmistaa ruuan tuoreista hyvistä aineksista käden käänteessä. Aika usein niinkin, että käyn ruokiksella kotona (edellyttää sitä, että olen mennyt töihin autolla, mikä vaatii tietoisen päätöksen aamulla, koska mieluummin kävelen) pyöräyttämässä pikalounaan ja syömässä sen. Meillä kun ei toimistolla ole sen enempää jääkaappia kuin mikroakaan, ja vaikka voisin sellaiset ihan hyvin hankkia, en oikeastaan halua, koska katkaisen mieluummin päivän lähtemällä lounaan ajaksi muualle. Enkä toisaalta edes halua tehdä töitä ruuanhajuisessa huoneessa. Keittiötä kun ei ole erikseen.

Näitä Tiinan terveellisiä pikaruokareseptejä on käytössäni ennestään useita, mutta tässä pari uutta kokeilua.

Ensimmäisenä lehtikaali-tomaattipasta, jonka ainekset ovat tässä. Määrät kuvassa toki vain viitteellisiä.

 Pasta, oliiviöljy, merisuola (vaatii näköjään täydennystä), mustapippuri, lehtikaali, tomaatti, valkosipuli, oliivit ja feta. Siinä kaikki.

Proteiinipitoinen ja runsaskuituinen kikhernepasta oli itselleni uusi tuttavuus ja olin melko varma, ettei sitä normikaupasta täältä saa, mutta olin onneksi väärässä ja Prisman peruspastahyllyltä tämäkin ilokseni löytyi. 

Alla valmis sapuska. Kokonaisvalmistusaika reilut 10 minuuttia. Lehtikaalin kun ehtii pilkkoa ja valkosipulit hienontaa samassa ajassa, jonka pastan keitinveden kiehumisen odottelu kestää. Pastan keittoaika 6-7 min, josta suosittelen maks. 6 min. Itse keitin inan liian kauan ja tuli turhan pehmeää.

2 annosta: 150 g kikhernepastaa, 100 g lehtikaalia, 2-3 valkosipulinkynttä, oliiviöljyä, rasia kirsikkatomaatteja, mustia oliiveja, 80 g fetajuustoa (seuraavalla kerralla vaihdan fetat halloumiin, josta tykkään lehtikaalin kanssa enemmän), merisuolaa ja pippuria.

Keitä pasta ohjeen mukaan, leikkaa lehtikaalista ruodit pois, suikaloi lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla, lisää kaali ja valkosipuli, ja kuumenna kunnes kaali alkaa vähän tummua. Lisää joukkoon kokonaiset tomaatit ja oliivit ja paista vielä 5 min. Kaada pasta tarjoiluastiaan, lisää kaali- ja tomaattiseos, mausta suolalla ja pippurilla, ja murenna lopuksi fetajuusto päälle.

Tämä on oikeastaan kokolailla sama kuin lemppareihini kuuluva halloumi-lehtikaali-paistos, jossa niinikään pyöräytellään kuumalla pannulla kaalit, valkosipuli ja tomaatit, maustetaan luomusoijalla ja lisätään päälle toisella pannulla kauniin ruskeiksi paistetut halloumit.  Toimii hyvin ilman pastaakin, jos ei ole tarvetta suuremmalle proteiinimäärälle, jota taas tuosta pastasta saa.

Tässä toisen uuden kokeiluni, parsakaali-supersalaatin ainekset illan keltaisessa keinovalossa.

 Pääraka-aineina jälleen uusi tuttavuus, Superriisisekoitus (sisältää punaista ja ruskeaa raakariisiä,  vihreitä linssejä, kvinoaa ja kurpitsansiemeniä) ja parsakaali. Loput ainekset yrttikastiketta varten. 

Ja tässä taas valmis sapuska, joka on varsin ravinteikasta ja täyttävää sellaisenaan, mutta käy hyvin myös lisukkeena. Itse syön usein samaa perusjuttua sekä lounaalla että töitten jälkeen, mutta riippuen siitä, paljonko tarvitsen tai olen kuluttanut energiaa, syön jommankumman sellaisenaan ja toisen sitten vaikkapa kalalla tai broilerilla lisättynä.

2 (isoa) annosta: 2 dl jyväsekoitusta (keitä ohjeen mukaan,
mutta korvaa suola 1/2 luomukasvisliemikuutiolla) ja 1 parsakaali, noin 250 gr
(irrota kukinnot, leikkaa varsi pieniksi paloiksi ja keitä noin 5 min).

Kaada tehosekoittimeen yrttikastikkeen ainekset 1,5 dl oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl hunajaa, 1 tl omenaviinietikkaa, 2-3 rkl sitruunamehua, ruukku tuoretta basilikaa, tuoretta lehtipersiljaa (itse laitoin persiljan puutteessa korianteria, koska koitan kouluttaa itseäni syömään sitä, vaikken pidä mausta), merisuolaa ja pippuria. Sekoita kunnes ainekset ovat hienontuneet hyvin ja lisää kastike jyvien ja hienonnetun parsan joukkoon.

Olin aikeissa tehdä jyväsekoituksen itse Tiinan kirjan ohjeella, mutta laiskuuttani skippasin sen, koska valmis Superriisi sisälsi liki täsmälleen samat ainekset. Ja tulee kyllä jäämään vakiovalikoimiin. Oli tosi hyvää ja ihanan pureskeltavaa. Ja tämä pöperö parani "vanhetessaan" yön yli jääkaapissa. Tuoreena ja lämpimänä yrttikastike oli omaan makuuni ehkä turhan hallitseva. Saatan myös tehdä sitä ensi kerralla vähän vähemmän, koska olen niin kuiva tyyppi, että tykkään kuivemmasta ruuastakin.

Tälle viikolle sattui myös yksi perusruuistani eli paahdetut uunijuurekset, joita oli aikomus tehdä joulunpyhinä, mutta ei sitten silloin kaivattukaan, joten hyödynsin juurekset nyt ennenkuin ehtivät nahistua. Osan tosin puristin mehuiksi.

"Niitä kovia mustia paloja" on ukkelin nimitys tälle ruualle, joka tässä tapauksessa sisältää punajuuria, porkkanoita ja sipulia, joiden päälle ripottelin rosmariinia ja timjamia, 
paahdoin uunissa vain hieman pehmeiksi (noin 20 min) ja murustelin lopuksi fetajuustoa päälle.

Lounasruokalassa söin tällä viikolla pari kertaa. Siellä ei kuulu tapoihin kuvailla, mutta tässä kuitenkin hätäinen otos päivän annoksesta, johon valitsin punajuurikeittoa, rucolaa, marjamoussea ja ekstrana palan perunarieskaa (kai), jonka sijasta yleensä syön näkkäriä, mutta nyt ei huvittanut.

Ja tässä vihoviimeinen tähän viiden päivän jaksoon sattunut kotona kasattu pikaruoka savulohisalaatti.

Friseesalaattia, rucolaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, kurkkua, loimulohta, kananmunaa, tuoretta minttua, 

sitruuna-avokadoöljyä, kurpitsansiemeniä ja limepippuria.

Valmistusaika pari-kolme minuuttia, jos kananmunat on keitetty aiemmin.

Siinäpä ne tälle viikolle sattuneet varsinaiset ruuat. Pari uutta ja muuten tuttuja.

En ole mitenkään erityisen vaihtelunhaluinen, ja huomaan, että tulee niitä omia hyviksi havaittuja suosikkeja aika usein pyöriteltyä muutaman päivän jaksoissa.

Tuoreessa muistissa on tosin nekin ajat, kun tuskailin "pakkoruuanlaiton" kanssa ja mielikuvitus riitti tasan makaronilaatikkoon, spagettiin&jauhelihakastikkeeseen ja kalapuikkoihin. Että on tämä nykyinen vaihtelu siihen nähden kumminkin aika paljon enemmän ja etenkin värikkäämpää. Joskin nuo edellämainitut kuuluvat edelleen ukkelin lempiruokiin (plus se maksalaatikko). Ja itseasiassa vähän tyrkytti omaa annostaan kuvasarjan jatkoksi.

Lautasellaan oli muutama päivä sitten hälle tekemääni makaronilaatikkoa, jota lämmitti pannulla ja lisäsi sekaan chorizo-nakkien palasia, joiden lisukkeeksi laittoi varmaan ihan kuvausmielessä muutaman punajuuren eli "niitä mustia paloja".

Arvaan, että osa teistä miettii noista ukkelin eväistä, että jess! joku sentään syö perheessä ihan kunnon ruokaakin :)


VÄLIPALOJA

Luontainen ruokarytmini on neljä isompaa ateriaa päivässä neljän tunnin välein. Ei ole mikään opeteltu juttu. Sattuu vaan sopimaan omaan suht säännölliseen päivä(työ)rytmiini juurikin passelisti. Pysyy energia tasaisena pitkin päivää.

En tiedä, miten pärjäisin vuorotyössä tai muuten epäsäännöllisessä rytmissä, koska olen aika huono kestämään pitkiä ateriavälejä. Ensin tulee heikotus ja sitten muutun vihaiseksi.

Työpöydälläni on aina vesikannun lisäksi lemppareitani kuorimattomia manteleita, cashew- tai saksanpähkinöitä (joista en niin piittaa, mutta syön kumminkin hyvien rasvojensa vuoksi), kuivattuja karpaloita tai muita marjoja (tällä hetkellä mustia Luomu-mulpereita) ja tummaa suklaata (kaakaota 70% tai yli), jota syön palan silloin tällöin. Levy voi hyvin kestää pari-kolme viikkoa, mutta voi kulua nopeamminkin. En ole sen kummemmin tarkkaillut.

Lisäksi mukana käsilaukussa kulkee yleensä paitsi manteleita tai pähkinöitä, myös Stevialla makeutettuja lakuja siltä varalta, että joskus venyy ruokailuvälit reissussa liian pitkiksi. Hyvä pika-apu heikotukseen ja maistuvat hyviltä.

Jos joskus syön aamulla kotona vähemmän, otan vastaavasti töihin mukaan enemmän. Yleensä smoothien tai luonnonjugurtti-marjaseoksen.

Nyt meinaa turnauskestävyys loppua ihan justiinsa, mutta siltä varalta, että joku vielä jaksaa sinnitellä siellä ruudun ääressä, esittelen nämä pari kirjastosta lainaamaani Tiinan kirjaa. Aiempia teoksiaan olen ostanut itselleni, mutta nyt ei ole kaapissa enempää tilaa, joten nämä käyvät nyt vaan kääntymässä.

Vaikkei ainuttakaan reseptiä kirjoista kokeilisi, voin ihan todella lämpimästi suositella näitä ihan vaikka vaan kauniiden kuvien vuoksi. Ja itse ainakin olen näistä saanut paljon hyvää tietoa eri raaka-aineiden hyödyistä. Kaikki teksti on tiinamaisen lempeään, mutta asiantuntevaan tyyliin kirjoitettu.

Reseptit ovat luontaisesti gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria, joka on kaikkien muitten haittojensa ohella sekä nopeimmin ikääntymistä edistävä ruoka-aine että kuivan & atooppisen ihon vihollinen. Enkä kyllä keksi mitään, missä valkoisesta sokerista olisi hyötyä.

Itselleni ruoka on ensisijaisesti energianlähde, ja maku tulee vasta hyvänä kakkosena. Mutta vaikka olisi toisinkin päin, en vaihtaisi nykyisestä siltikään mitään.

Jos Luoja suo, täytän reilun kuukauden päästä 53, mutten kärsi "ikääntymisen mukanaan tuomista" vaivoista, mielialan heittelyistä, väsymyksestä, turvonneesta alavatsasta, flunssakierteistä, tummista silmänalusista, enkä oikeastaan mistään, ja haluan uskoa, että se on ruokavalion ansiota. Ja se taas on ihan puhtaasti Tiinan ansiota, että aikanaan kehoa alkalisoivaa PH-ruokavaliota päädyin kokeilemaan ja sille tielle jäin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Voihan kaikki toki olla pelkkää hyvää säkääkin, mutta siihen taas en usko, koska on kokemusta siitä toisenlaisestakin olosta ja olomuodosta, jotka muuttuivat niin selvästi, kun säädin syömisiäni entistä vihreämpään, tuoreempaan ja luomumpaan.

Mutta nyt lopetan. Sanonpahan vaan, että vaikkei lopputulos ole tämän kummempi,  oli meikäläiselle sen verran haastava homma, ettei tule ihan äkkiä toistumaan. Parhaani yritin kumminkin :)

KOLMEN K:N KUULUMISET

Voihan rähmä.

Päässä on sen tuhannen aihetta, joista tekee mieli kirjoittaa, mutta aikapula ottaa ja  heittää kapuloita rattaisiin.

Silti en suostu käyttämään sanaa "kiire", koska en edelleenkään koe, että siitä on kohdallani juuri koskaan kysymys. Ennemminkin siitä, että pakollista (työ) ja vapaaehtoista (kaikki muu) tekemistä on enemmän kuin valoisaa aikaa, ja on yksinkertaisesti pakko tehdä valintoja. Ja koska töissä on ollut meneillään tiukasti aikataulutettu täydellistä keskittymistä vaativa rupeama koneen ääressä, on iltaisin ja viikonloppuisin ollut ihan vaan oman pääkoppani ja kaikesta näytön tuijottelusta kuivuneiden silmien takia pakko valita vastapainoksi jotain ihan muuta kuin lisää koneella vietettyjä tunteja.

Kamerasta kaivelin viime päivien vähäisiä kuvavarastoja ja niistä näkee, että vapaa-aika on mennyt pitkälti kolmen K:n merkeissä eli...

... Kentällä

Näiden kotimatkalla bongaamieni "Taivaan urkujen" (en ollut itse aiemmin tuota sanontaa kuullut) takia meinasin yhtenä iltana jäädä auton alle,  mutta en sitten onneksi kuitenkaan

Keittiössä...

Vihervarastojen täydennystä.

Gluteeniton tomaatti-mozzarella-lasagne. Maistui myös miehille.

Päivän keittoainekset. Tai paremminkin koko viikon, 

koska ei ollut ruuhkaksi asti jonoa soppakattilan ääressä. 

Yksin sain syödä.

Kaveriksi keitto sai Kirppikseltä ostamani kauniin lautasen

Samaiselta kirpparilta löysin myös muutaman kivan lasin ja lusikan. Puolukat sen sijaan poimin kentän reunamilta maljakkoon jo yli kuukausi sitten ja ovat aina vaan ihan tuoreen näköisiä. 

On ollut jo pitkään mielessä, että haluaisin ostaa jotain uusia kivoja astioita vanhojen tylsien tilalle, mutta koska ei ole löytynyt mitään riittävän mieluisaa (ja riittävän järkevän hintaista) sarjaa, jota huvittaisi keräillä, olen päätynyt bongailemaan yksittäisiä kivoja juttuja kirpparilta. On alkanut eriparisuus jotenkin viehättää enemmän kuin se, että samoja valkoisia Teema-lautasia ja mukeja on sen sata kappaletta kaapissa, kun syöjiä ja juojia meillä on tällä hetkellä korkeintaan kaksi kerrallaan. Enimmäkseen yksi, koska on ukkelin kanssa niin erilainen päivärytmi (ja eri sapuskat). 

Pakurikahvia & puolukoita

Kahvikuppien ostoneuroosin ratkaisin sillä, että en osta kupin kuppia, koska en oikein ole kirppisten "Myrna"-tyyppiä. 

Sensijaan kaivelin kaapista "rippiastiastoon" (Tokmannilta aikanaan ostettu halpa, mutta nätti Heirolin sarja, jonka hommasin vanhemman pojan rippijuhlia varten 8 vuotta sitten, kun olin tullut luvanneeksi, että silloin juodaan kahveet oikein kupeista..) kuuluvan kupin, joka näyttää silmääni ihan uudelta ja tosi kivalta, kun vaihdoin sille kaveriksi aiemmin ostamiani kirppislautasia. Tulee uutta hohtoa vapaapäivän aamuihin. 

Samalla olen testaillut joitakin itselleni uusia juttuja kuten tuota kupissa olevaa pakurikahvia, johon olen lorauttanut teelusikallisen MCT-öljyä (linkki ei ole mainos, vaan laitoin sen tuohon ihan vaan siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa tuon öljyn ominaisuudet tai lattemaisen luomukahvin ohje). Ainut miinus on pakurikahvin hirvittävä hinta, jonka takia taitaa jäädä kokeilun asteelle ja siirryn tavalliseen luomukahviin, jota näyttää löytyvän markettien hyllyistä järkihinnalla montaa eri sorttia. Öljyn sen sijaan pidän valikoimissa. Tosin tänä aamuna lorautin sitä kahvin sijasta vihersmoothieen. Ei väliä, mihin sitä laittaa.  Mutta nämä on näitä omia testailujani, joiden hyvät vaikutukset olen huomannut, mutten tyrkytä kenellekään, vaikka viime aikoina olenkin ollut ihan liekeissä hiljattain katsomastani "30 päivän ihmiskoe"-ohjelmasta.  

Sen vaan sanon, että jos tuntuu, että "kroppa jumittaa", on ainakin omalla kohdallani usein kyse siitä, että on jäänyt (hyvien) rasvojen saanti liian vähälle. Usein auttaa jo se, että muistaa syödä muutaman Saksanpähkinän tai mantelin, joita itselläni on yleensä aina työpöydällä käden ulottuvilla.   

Mutta koska tässä piilee nyt se vaara, etten malta kuitenkaan jättää tuota Ihmiskoe-aihetta tähän, on parempi, että lopetan ennenkuin innostun :).   Eikähän se edes alkanut K:lla. Paitsi se koe..

Iloista mieltä ja hyvää oloa itse kullekin! Palailen, kun olen saanut jonkun päässäni pyörivistä aiheista suodatettua sanoiksi. 

KUVAVIIKKO, OSA 7

Ajattelin tähän väliin kokeilla, kuinka sujuu puolipöhköltä kuvaviikko.

Mutta sitä ennen haluan ihan todellatodella paljon kiittää kaikista edelliseen tekstiini saamistani viesteistä. Ette uskokaan, kuinka iso merkitys niillä oli. Tuli ihan sellainen olo, että elämälläni ja olemassaolollani täällä pikkuruisessa blogiyhteisössä on väliä.  Ja että asioilla todellakin on tapana järjestyä, kun vaan itse tekee parhaansa.  Kiitos <3. 

***

Perjantaina päätin jatkaa retuperällä olevan ruokailuni palauttamista oikealle tolalle ja selailin lempparireseptejäni Kati Jaakosen ja Tiina Hälvän Parempaa Ruokaa-kirjasta. 

Yksi niistä on helppoakin helpompi, nopeaakin nopeampi ja omasta mielestäni myös ihan älyttömän hyvältä maistuva ruusukaalilisäke, jota tein broilerin kyytipojaksi. Sopii meikäläiselle kaikkein parhaiten nämä kasvisten ja proteiinin yhdistelmät. Perunoista, pastasta ja riisistä kun tulee itselleni ensin ähky, sitten väsy ja vähän ajan päästä uudelleen nälkä. Ei hyvä. Ruuan pitää tuoda, eikä viedä energiaa.

Mitään tuntien haudutteluja en jaksa odotella, vaan tykkään siitä, että valmistus tuoreista raaka-aineista käy muutamassa minuutissa niinkuin tässä tapauksessa. Ehdin pyörähtää ruokiksella kotona, tehdä ruuan ja syödä sen lämpinä ilman, että tarvii käyttää mitään mikrossa. 

Ja jos nyt jotakuta alkoi herkullinen ruusukaali himottaa, niin kahteen annokseen tarvitaan 200 gr (sellainen vihreä rasiallinen) kaaleja, 1 sipuli, 1 valkosipulinkynsi, 2 rkl avokado- tms. öljyä, 2,5 dl Alpro-soijakermaa, merisuolaa ja mustapippuria myllystä ja 1-2 rkl seesaminsiemeniä.

Ruusukaaleja kiehautetaan suolalla maustetussa vedessä sen verran, että ovat mukavan purtavia. Ohueksi siivutettu sipuli ja hienonnettu valkosipulinkynsi pyöräytetään öljyssä pannulla ja lisätään hetken päästä kaalit, jonka jälkeen käännellään hetki, kaadetaan sekaan soijakerma ja maustetaan merisuolalla ja mustapippurilla. Tarjoiluastiassa ripotellaan päälle kevyesti pannulla paahdetut seesaminsiemenet. On hyvää! Ja loppuu heti kesken.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä tapahtui sellainen ihme, että nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Johtuen varmaan siitä, että tiesin vielä maanantainkin olevan vapaa, joten herätyskelloton ja työstressitön viikonloppu oli päivää tavallista pidempi. 

Aamulla olo oli ihan epätodellinen (eli varmaankin lähellä normaalisti nukkuvien normaalia olotilaa). Silmissä ei ollut sumuverhoa ja ajatuskin kulki ihan selkeästi. Ja mieli teki jo kahdeksan jälkeen painella ulos raittiiseen ilmaan.

Vedin siis lenkkarit jalkaan, kaivelin uskollisen, erkkarilla kasaan kursitun MP3-soittimeni laatikon perukoilta kaveriksi ja painelin lähimetsän pururadalle.

Muuten kävelin niinkuin aina, koska en osaa juosta ja hengittää samaan aikaan, mutta jyrkät ylämäet spurttasin täyttä ihan vaan siitä ilosta, että virkeänä askel tuntui rullaavan ihan  itsestään. 

Huvitti samalla mitata, paljonko kotipihalta takaisin kotipihalle tuli pururadan kautta matkaa. Ei vaan ottanut heti tuo vanha Garmini yhteyksiä yläilmoihin, joten lukema jäi vähän vajavaiseksi. Oikeasti oli tasan 7 kilomeetriä, millä ei siis ole mitään käytännön merkitystä, mutta välillä sitä vaan huvittaa mittailla kaikenlaista.

Askelmittaria tuossa ei (kai) ole, mutta muistelen, että yhden askeleeni pituus on 60 senttiä, joten äkkiä laskien tunnin lenkistä kertyi liki 12000 askelta heti aamutuimaan ja se on kaikki kotiinpäin se. 

Myöhemmin päivällä tuli tuplasti saman verran lisää, kun käytiin ukkelin kanssa vielä pelaamassa. 

Sunnuntaina oli kisapäivä, josta ei jäänyt juurikaan kerrottavaa. Oltiin peliparini Hessun kanssa tuloslistalla kärkisijalla. Edellyttäen, että lukee listaa päällään seisten :). Vaan ei haittoo mittään, koska oli muuten kivaa, aurinko paistoi ja olo oli ihanan virkeä koko sen viisi tuntia, mikä kentällä kului. 

Ja koska pelaamaan lähdettiin heti aamusta ja oltiin kotona (ei Hessun, vaan miehen kanssa, joka oli myös mukana kisassa) jo iltapäivällä, teki pikku päikkäreitten jälkeen vielä mieli lähteä uudelleen ulos. 

Ukkelia ei lisäulkoilu kiinnostanut, joten lähdin itsekseni pyöräilemään ja poikkesin paluumatkalla Lidlissä täydentämässä vihervarastoja. Siellä kun on tämän kylä parhaat vihannes- ja hedelmävalikoimat. 

Ajattelin, että pilkon viikon smoothieainekset valmiiksi rasioihin ja pistän pakkaseen, niin ei tarvi aamuisin kuin kipata kulhot blenderiin ja lisätä nesteet.  

Viime viikolla tuli syötyä/juotua marjoja, joten tällä viikolla teki mieli vihreää.

Näissä kokoonpanoissa on babypinaattia, omenalohkoja, pakastemangoa ja oman pihan (Kekkilän) minttuja, jotka olin ehtinyt annospusseissa pakastaa jo aiemmin, mutta ripottelin rasioihin nekin, ettei unohdu. Yllätyin, että niissä oli tosi voimakas tuoksu edelleen, vaikka olivat jäässä. Eivät näköjään pikku pakkasesta pelästy.

Aamuisin sekaan menee vielä teelusikallinen viherjauhetta, pari ruokalusikallista sitruunamehua ja varsinaiseksi nesteeksi luomuomenamehua ja vettä. Itse laitan enemmän vettä kuin mehua, koska tulee muuten omaan makuuni liian makeaa.

Siitä se on hyvä ottaa aamuisin huikkaa. On oikeasti tosi raikasta ja hyvää. Ja sielläpähän pysyvät ainekset pakkasessa valmiina satseina, jos alkaa välillä tökkiä. 

Maanantaille oli vaikka mitä aikomuksia, koska oli poikkeuksellisesti vapaapäivä. Olin suunnitellut tekeväni kaikkea epätavallista, mutta niistä toteutui vain aamusauna ja kirppiskäynti, koska en sitten kumminkaan raskinut jättää menemättä kentälle nauttimaan ulkoilmasta, kun oli taas kerran niin kaunis ja kuulas keli.

Ennen sitä tein kuitenkin toista helppoa ja nopeaa kasvislisäkettä, jota taas pistelin menemään kanan kaverina. 

Tähän tulee paprikaa, punasipulia, valkosipulia, herkkusieniä (parempiakin sieniä toki tähän aikaan vuodesta on saatavilla, mutta puolustaudun sillä, että olivat sentään kotimaisia), loraus luomusoijakastiketta, vähän mustapippuria, eikä muuta. Ja taaskaan ei haudutella, vaan käännellään vaan hetki kuumalla pannulla ja se on siinä. Kaikki pehmenee vähän, mutta jää mukavan purtavaksi.

Ainut työläs vaihe näissä sapuskoissa on se, että pitää mennä kauppaan, joka on itselleni vastenmielistä pakkopullaa.

Maanantain ja tiistain välinen työtä edeltävä yö menikin sitten taas valvoessa ja stressatessa, vaikka kuinka päätin, etten stressaa, vaikka kuinka valvon...

Mutta päivällä pätkähti työsähköpostiin piristykseksi enkelikortti tilanteestani tietoiselta ystävältä.

Luottoni enkeleihin on vahva, joten nyt pitäisi itse hoidella tuo muu osuus.

Työpäivän jälkeen olin niin tööt, etten jaksanut lähteä ulos liikkumaan, vaikka mieli tekikin. Sen sijaan päädyin kirjastoon, josta on vuosi(kymment)en jälkeen taas tullut itselleni tärkeä paikka. Nyt kun ei niitä sisustuslehtiäkään enää tule kotiin ainuttakaan, mikä on muuten edelleen ihan älyttömän vapauttavaa.

Saatan mennä lueskelemaan tai ihan vaan kuleksimaan hyllyjen väliseen hiljaisuuteen. Paitsi että aina siellä joku mölypönttö on paikalla, joka ei älyä, että kirjastossa pitää hiippailla hissukseen mieluiten villasukkasillaan ja olla ihan hyshys, eikä kailottaa niin että muut joutuu alta kulmien mulkoilemaan... 

Piti alunperin lainata Helin suosittelema Kaarina Davisin "Irti oravanpyörästä"-kirja, mutta se oli lainassa, joten valitsin ihan summamutikassa pari muuta nidosta itselleni ajankohtaisesta aiheesta.

Tässä ei nyt olla mitään uraa luomassa, joten unohdetaan tuo "ura"-sana, mutta tykkään lukea aitoja kertomuksia siitä, kuinka, miksi ja missä vaiheessa jotkut ovat vaihtaneet kokonaan alaa ja millaisia vaikutuksia muutoksella on ollut heidän elämäänsä. Niitä tarinoita on tuossa päällimmäisessä kirjassa 15 kappaletta, joista heti ensimmäisen, eli kirjan toimittaneen Salla Korpelan, ja toisena omasta kokemuksestaan kertoneen itseni kanssa samanikäisen Mervin kertomukset luettuani samaistuin moneenkin asiaan. Minäkin kun olen alunperin ajautunut omaan nykyiseen työhöni ihan sattumalta, ja vaikka olen siitä paljon tykännytkin, olen vasta nyt alkanut pohtia, että onkohan työ ollut omalle persoonalleni sopivaa ollenkaan. Sen enempää kuin Merville, joka viisaasti kirjoittaa, että   "Minusta tärkeintä on elää niin, että on onnellinen. Onnellisuus löytyy sitä kautta, että elää niinkuin omalle persoonalle sopii. Se on menestystä - ei se. että viruu vuosikausia tilanteessa, jossa ei voi hyvin, vaikka nauttisikin ulkopuolisten arvostusta".

Myös enkelikortin lähettäneen ystäväni sanat "ihminen, joka tekee sitä, mistä aidosti tykkää, menestyy aina" jäivät päähän soimaan.

Mutta jatkan noita pohdintoja varmaan joskus toiste, kun tuppaa tämä jonninjoutava tarinointi venymään. Ihanaa kumminkin, että taas jaksaa lukea ja kirjoittaa, vaikkei tällä tekstillä kaalia kummempaa uutisarvoa olekaan.

Ja ihanaa sekin, että jaksaa syödä ja liikkua. Ei väliä, onko väylällä vai metsässä vai molemmissa.

Taisi nyt joku viikonpäivä jäädä välistä, mutta kun en hoksaa mikä, niin olkoot.

Täällä ollaan jokatapauksessa monin verroin toiveikkaammalla ja luottavaisemmalla mielellä kuin edellistä tekstiä rustatessani. Juuri nyt kun näyttää siltä, että ukkelin työasiat jollain lailla järjestyvät (kopkop) ja se jos mikä on ihan parasta. Omaan tilanteeseeni olen jo tottunut.

Tänään  menen miesporukalla Naantalin aurinkoon. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta ei oikeasti ole. Normi pelireissu vaan.

Hyvää viikonloppua ja vielä kerran kiitos, kun olette niin ihmisiä!


  

SITRUUNAPESTO JA TOMAATTI-MOZZARELLASALAATTI

Postaushepuli alkaa jo itseäkin hämmentää, mutta nyt on ihan pakko..

Koekeittiössä tuli nimittäin viikonloppuna testailtua paria uutta juttua, ja sen verran hyvää syntyi sen verran helposti, että olen ihan liekeissä.

Täytynee kohta jo vähän peukaloida omaa profiilikuvaustaankin, koska ajoittain alan jo uskoa, etten sittenkään ole ihan niin kehno kokki. Vaikka ei tässä kyllä omilla ansioilla voi patsastella, vaan kiittää näiden simppelien ja maistuvien reseptien kehittelijöitä. 

Ohjeet ovat peräisin Parempaa ruokaa-kirjasta, josta on tullut ehdoton luotto-opukseni. 

(Huomasin muuten tuota linkkiä etsiessäni, että kirja näyttää olevan ihan älyttömän hyvässä tarjouksessa. Liiankin halpa sanon minä. Mutta tämä ei siitä huolimatta edelleenkään ole mainos).

Ja sitten ne reseptit.    

Jos satut tykkäämään pestosta, tykkäät varmasti myös tästä.

SITRUUNAPESTO 

1 ruukku basilikaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
1/4 tl suolaa
1/2 sitruunaruohon tyviosa hienonnettuna (tämän jätin kokonaan pois, koska ei ollut huvitusta lähteä pelkän sitruunaruohon perässä kauppaan, ja vähän arvelin, ettei välttämättä edes löydy)
1/2 dl puristettua sitruunamehua
50 gr parmesaaniraastetta
1 dl pinjansiemeniä (nämä korvasin kuorimattomilla seesaminsiemenillä, joita oli valmiina kaapissa)

Laita ainekset kulhoon ja jauha sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Käytä tarvittava määrä ja säilytä loput tiiviissä purkissa jääkaapissa.

Pestosta tuli todellakin hyvää ja ihanan tuoreen makuista verrattuna kaupasta ostettuihin, joista tykkään kyllä myös, mutta joissa säilöntaineilla on varmasti aika iso osuus.

Päätin hyödyntää peston saman tien ja kokeilla saman kirjan tomaatti-mozzarellasalaattia.

TOMAATTI-MOZZARELLASALAATTI

2-3 annosta (itse sanoisin, että jopa 4, jos lisäkesalaattina käytetään)

200 gr miniluumutomaatteja
200 gr Mozzarellahelmiä (omani olivat Lidlin minimozzarelloja, jotka ovat suurempia kuin helmet)
2 rkl sitruunapestoa
2 kourallista rucolaa
mustapippuria myllystä

Puolita miniluumutomaatit ja sekoita mozzarellahelmien kanssa. Sekoita joukkoon sitruunapesto ja rucolat. Rouhi sekaan mustapippuria. Tarjoile heti.

 Olin laiska tiskaaja ja pyörittelin ainekset sekaisin samassa kulhossa, jossa tein peston, 

koska sitä laitettiin sekaan jokatapauksessa.

Ei ihan samannäköistä kuin kirjan kuvassa, koska käyttämäni mozzarellapallot tosiaan olivat suurempia kuin ne ohjeen helmiversiot, mutta makuhan se on pääasia ja tästä tuli kyllä h y v ä ä. Johtuen ehkä siitäkin, että olen viimeaikoina rakastunut rucolaan, jota ennen pidin ihan liian voimakkaan makuisena.

Tämä yhdistelmä päätyy ihan varmasti ensi lauantaina pöytään, kun juhlitaan nuoremman pojan valmistujaisia. Kaikki muu onkin sitten vielä auki, mutta en ole ajatellut antaa paniikille valtaa. (Aina se on viime metreillä tullut, joten tuskin tekee nytkään poikkeusta). Otan rauhallisesti ja luotan siihen, että jotain kyllä keksin. Ja tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa päättänyt tehdä kaikki, tai ainakin lähes kaikki tarjottavat ihan itse. Ja se on paljon se. Nähtäväksi jää, toteutuuko vai pitääkö turvautua luottoleipomon voileipä- ja täytekakkuihin niinkuin tähän asti. Hyviä on nekin.

Rieskarullien ohjeita kyselin ja sain Soilelta, mutta en ehdi niitä ennen lauantaita kokeilemaan, koska kaupoista oli viikonloppuna rieskat loppu, ja nyt menee illat lasiterassin lattian kanssa taisteluun. Luotan kuitenkin siihen, että hyviä tulee. Mutta kiitollisena otan vastaan muitakin viimehetken vinkkejä näppärästi valmistuvista ja maistuvista pikkusuolaisista. Kiitos paljon jo etukäteen :)