Sivut

tiistai 8. tammikuuta 2019

RAIVAAMALLA RAUHALLISEKSI


Aloitin alunperin tämän tekstin kirjoittamisen joulun välipäivinä sanoin "Kukaan järkevä 53-vuotias ei ehdoin tahdoin esittele sotkuisten kaappiensa sisältöä", mutta koska tuli tuo lauseen alku sittemmin kulutettua jo edellisessä postauksessa,  menkööt tämä muuten vaan samaan epämieluisten paljastusten piikkiin.

Ei ole oikein edes mitään selitystä sille, miten sitä voikin päivästä, viikosta, tai pahimmassa tapauksessa jopa vuodesta toiseen vaan tuijotella jotain epäkohtaa ja miettiä, että tarttis tehdä jotain, muttei silti tee. Ei, vaikka ihan hyvin tietää, että homman hoitamiseen pois päiväjärjestyksestä menee ehkä promillen verran siitä ajasta, jonka on jo käyttänyt alitajuntansa kuormittamiseen sillä, että epäkohta häiritsee aina kun osuu silmiin. 

En tiedä, tuliko edes mikään mitta varsinaisesti täyteen (monella muulla olisi tullut jo ajat sitten), mutta kun loppuvuodesta sain tilapäisesti lyhennetyn työviikkoni ansiosta käyttööni muutamia ylimääräisiä arkivapaita, alkoi tehdä mieli käydä sellaisten asioiden kimppuun, jotka ei inspiroi sen enempää työpäivien jälkeen kuin viikonloppuisinkaan.

Illat käytän mieluummin ulkoiluun, ja viikonloppuisin, kun mieskin on enimmäkseen vapaalla, en osaa jotenkaan tarttua toimeen, koska saan parhaiten aikaiseksi, kun olen yksin. Eikä tule väläyteltyä mitään marttyyrin elkeitä, kun kukaan ei istu samaan aikaan sohvalla. 


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi "meikkilaatikkoni", jonka sotkun seasta joka aamu kaivelin esiin sen liki ainoan käyttämäni asian eli ripsivärin.  Kas tässä:




Laatikko on matala (onneksi), mutta kyllä sinnekin sotkua mahtuu.

Ajatuksena oli, että ostaisin laatikkoon sisälle jotain sopivia lokerikkoja, mutta ratkaisu löytyikin keittiön niinikään sekaiseksi päässeestä kulmakaapista, johon olin säilönyt pojan perua olevia muovisia paikallisen Thai Fast Foodin take away-rasioita. Helpotti samalla henkisesti, että päätyivät järkevään jatkokäyttöön, koska materiaali on mitä on.




Iloinen yllätys oli, että meillä on sittenkin pinsetit. Tai siis itseasiassa kolmet. Ja kynsilakkojakin omistan näköjään 14 pulloa, enkä yhden niinkuin kuvittelin. Niistä neljä tosin värittömiä, toiset neljä lähes värittömiä ja loput kokolailla identtisen vaaleanpunaisia. Mutta kaikki näyttivät vielä liikkuvan, kun kallistelin pulloja, joten plussan puolelle meni tämä löytö. Nyt vaan täytyisi alkaa lakkaamaan niitä kynsiä useammin kuin kerran kesässä.

Laatikon siivoukseen meni aikaa maksimissaan vartti, joka pisti miettimään, että olisko kenties kannattanut hoitaa homma jo aiemmin, koska lopputuloksella oli niin positiivinen vaikutus, että vaan auoin laatikkoa ja laitoin takaisin kiinni avatakseni sen kohta uudelleen ihan vaan varmistaakseni, että kaikki on edelleen järjestyksessä..

No, se ei kuitenkaan ollut kylppärin sotkuista se näkyvin juttu, vaan tämä wc-istuimelta käsin (kuulostaa jotenkin hienostuneemmalta kuin pönttö) silmissä ollut isompi kokonaisuus:





Oli lähikuvakin tuosta kasasta ja erityisesti penkinalusesta, jossa on edelleen vuoden 2014 syyslomalla alkutekijöihinsä purkamani pikkuveskin kaapeista ulkoistamani jutut, mutta säästän nyt kuitenkin teidät ja samalla itseni siltä.

Tähän hommaan meni vähän kauemmin. Ehkä reilu tunti, jonka jälkeen näytti tältä:





Vaikka meitä on nykyään kotona vain ukkeli ja minä, haluan silti edelleen laittaa kaikille neljälle pyyhkeet naulaan, koska näyttää ja tuntuu kotoisammalta.

Ja pariin tyhjään naulakkoon ripustelin pienen muratin ja jonkun toisen viherkasvin, jotka tuntuvat viihtyneen tilassa hyvin, koska ovat edelleen vihreitä. Ikkunoita on kuitenkin kolme, joten saavat valoakin silloin, kun sitä ylipäätään on saatavilla.







Tällä yläkuvalla ei ole sen kummempaa tarkoitusta kuin osoittaa, että kylppäri ei ole niin hallimaisen kolkko kuin aiemmista kuvista omaan silmääni ainakin näytti.

Koko tilaa on hankala saada kuvaan, mutta tuossa nykyisen laatoitetun seinän pätkän tilalla oli aikanaan meidän kodin ulkoseinä, ja piirtelemäni allaskaapiston sekä nyt jo vanhanaikaisen lasitiiliseinän jatkona olevan suihkutilan paikalla talon avoin ulkoportaikko. Silloinen eteinen oli laattaseinän vasemmalle puolelle piiloon jäävän pienemmän kalusteen ja pöntön paikalla. Ehkä vähän toista neliömetriä kooltaan koko koppero.

Mutta nyt on iso eteinen, jossa on paljon kaappitilaa ja näin ollen myös hyvät mahdollisuudet tunkea kaappeihin aina vaan enemmän ja enemmän ulkovaatteita, laukkuja ja kenkiä...





Kuvassa pelkästään omassa käytössäni olevat pari kaappiosuutta. Paitsi että tuossa ykkösen "ennen"-kuvassa on kyllä muutamat parit myös kotoa kohta pari vuotta sitten muuttaneen nuoremman pojan kenkiä. Ja ylähyllyllä muutama frisbee, amerikkalainen jalkapallo, pesisräpsät ja jalkapallon pumppaamiseen soveltuvalla venttiilillä varustettu pumppu, joita en siirtänyt mihinkään siivouksen yhteydessä, koska muuten niitä ei kukaan enää löydä, en edes minä. Joidenkin asioiden on vaan parempi joskus antaa olla ennallaan

Välivaiheessa koko eteinen oli vielä sotkuisempi:




mutta viittä vaille valmis lopputulos aika paljon seesteisempi:




Ykköskaapin sisältö on vielä vähän valheellinen, koska ainakin pari sinne sittemmin takaisin päätynyttä ulkoiluvaatetta on tässä vaiheessa vielä pyykissä. 
Suurin osa kuitenkin löysi tiensä pesun ja ehjyystarkistuksen jälkeen paikalliseen tekstiilien kierrätyspisteeseen Tex Vexiin.  

Kakkoskaapin ylähylly kuuluu samaan kastiin pesisräpsähyllyn kanssa. Siellä säilön golfpallot, tiitikut, pelilippikset, -hanskat ja muut. Ihan vaan siksi, että niille on siellä hyvä paikka. 

Huivit, pipot, kintaat ja muut meillä on muiden eteiskalusteiden ohella suunnittelemani istuintason vetolaatikoissa.

Mutta tästä päästäänkin sujuvasti kellarin pyykinpesuloossiin, joka oli sekin jäänyt vähän oman onnensa nojaan. Tulee oikeasti niin harvoin käsiteltyä pyykkiä nykyään, kun meitä on vaan kaksi, ja kestää ennenkuin samanlaista pyykättävää saa edes kokonaisen koneellisen kasaan.




Toivoin kai, että josko ne siitä vielä heräisivät henkiin, mutta vissiin eivät sitten kuitenkaan.


Eteisen kaappiprojektin yhteydessä pestävää syntyi niin paljon, että pyykkikoneparka, samoin kuin kuivausrumpu, jota oli pakko käyttää, että saan tekstiilit nopeammin kuiviksi ja kiertoon tai kaappiin, päättivät molemmat hyytyä kesken ohjelman. Ei reagoinut kumpikaan enää mihinkään,  ja ukkeli totesi tyypilliseen tapaansa, että "No, ei se auta kuin ostaa uudet", johon vastasin, että "Mitä jos kuitenkin kokeiltais ensin vaihtaa sulake". 

Kuvastaa aika hyvin meidän erilaista ajattelumallia tilanteissa, joissa joku laite reistailee tai päättää hajota. Mies on ikäänkuin valmis hyväksymään tilanteen ja ajattelee, että minkäs sille sitten voi, kun taas itse en suostu uuden hankintaan ennenkuin kaikki muut konstit on kokeiltu. Mutta koskee vain näitä laitejuttuja, kun taas monissa muissa asioissa meidän reaktiot on justiin päinvastaisia.

Onneksi selvittiin sillä muutaman sentin maksavalla sulakkeella, ja sain koneet jatkamaan hommiaan. Pyykkitilakin tuli siinä samassa siivottua ja sauna&pesuhuone pestyä lattiasta kattoon (mies hoiteli nämä hommat) niinkuin meillä on joulun alla muutenkin tapana.

Ja kun nyt kerran mukavaan vauhtiin pääsin, jatkoin  projektia keittiöön, jonka suursiivosta oli niinikään jokunen vuosi aikaa. 




Myös näihin tuplaleveisiin vetolaatikoihin saa painorajojen puitteissa kivasti mahtumaan kuivatavaraa ihan näin vaan vinksinvonksin.




Ja jos joku nyt miettii, että miten ihmeessä voi jollain mennä kaapit ja laatikot näin sekaisin, niin vastaan siihen, että "Helposti".

Perheessä asuu / asui kolme miestä ja minä, joka en jaksa, enkä varsinkaan halua vahtia, että menee varmasti aina joka lusikka ja haarukka ja purkki ja purnukka sinne "oikeaan" (siis sinne omasta mielestäni oikeaan) paikkaan, vaan ajattalen, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita, eikä se ihan oikeasti oo niin justiinsa, vaikka järjestyksestä tottakai tykkäänkin enemmän kuin epäjärjestyksestä. 

Joskus suhteen alkuaikoina oli vielä tapana kommentoida jotain turhanpäiväistä, mutta ymmärsin kerrasta, kun mies sanoi, että "On kato erilaisia tapoja tehdä asioita. Sulla on sun tapa ja mulla on mun tapa ja molemmat on yhtä oikein". Näinpä.

Ja koska mies on meistä kahdesta esim. ahkerampi tiskaaja ja imuroija, pidän kyllä erittäin mielelläni mahdolliset mölyt mahassani, enkä vahingossakaan kommentoi mitään "väärin siivottua", koska silloin ottaisin samalla riskin, että jatkossa saan hoitaa hommat ihan yksin.

Eipä tässäkään sitten muuta kuin sisällöt pöydälle ja sitä rataa.



Riisiä ainakin näyttäisi kiekkopojan jäljiltä riittävän. 



Jos joku keksii näistä (mm. 5 purkkia kikherneitä, kolme purkkia tex mex-salsadippiä, luomutaateleita ja kolme pussia pääsiäisnoidille varattuja suklaarakeita) sen kuuluisan "Käytä sitä mitä kaapista löytyy"-reseptin, niin saa mieluusti laittaa tulemaan :).

Tämä pikkukaappi ei ollut ihan paha, mutta kyllä sieltäkin yleensä joku teepaketti tipahti syliin, kun jotain koitti takarivistä kaivaa.




Kehitystä sitten viime suursiivon oli tapahtanut ainakin siinä, että nyt vanhinkin vanhentunut jauho- tai maustepussi oli vuodelta 2015, eikä 1995. Ja suurin osa oli onneksi ihan kuranttia tavaraa, joka nyt on vähän helpommin löydettävissä.






Kikherneet pitäisi nyt käyttää johonkin. Ja toivoa, että tänä vuonna ilmestyy niitä trullejakin oven taakse, ettei tarvi heittää suklaarakeita roskiin. Päiväystä vielä piisaa tähänkin pääsiäiseen.

Teepaketit siirsin siistiin riviin toisaalle ja jätin pikkukaappiin enimmäkseen omat lisukkeeni. Paitsi että suodatinpussien paikkoja tai asentoa ei saa vaihtaa. Muuten menee ukkelin aamurutiinit ja sitä myöten päivä pilalle.





Kaikki muutkin kaapit ja laatikot pesin ja järjestin, mutta tässä ne ns. kuivauskaapin (jonka ovea ei ole voinut avata miesmuistiin ilman, että leijailee jotain syliin) ohella pahimmat.

Astioiden järjestys oli ennestään yllättävänkin hyvä, mutta mies silti ehdotti, että noihin allaolevan kuvan, harvinaisen tylsiä lautasia ja kippoja sisältävien laatikoiden pohjaan piirrettäisiin kaikille ääriviivat niinkuin seinään kiinnitetyille työkaluille aikanaan, niin ei tarttis arpoa, mihin mikäkin "kuuluu" . Pitänee laittaa harkintaan.




Ylimääräisten arkivapaiden ohella hommaan inspiroi Kinttupolkujen Marikan vahvasta suosituksesta lukemani Gretchen Rubinin kirja "Onnellisuusprojekti", jonka meinasin ensin jättää nimensä perusteella väliin, koska ajattelin, etten jaksa enää yhtään mitään onnellisuuden tavoittelua, mutta onneksi luin kuitenkin. Tykkäsin tosi paljon kirjoittajan tavasta esittää asiat omakohtaisina kokemuksinaan, eikä minään besserwisserin neuvoina tai elämänohjeina.

Yhtenä Rubinin vinkeistä itselleen oli "Toimita kalvava askare" (toivottavasti muistin sanamuodon oikein). Ja siitä tässäkin projektissa oli kysymys.

Kaikkia ovia ei suinkaan ole avattu, enkä tiedä, teenkökään sitä täällä, koska ei näiden kuvien katselu varsinaisesti hohdokasta ollut, mutta ihan hitsin paljon rauhoitti jo näiden kalvavien askareiden toimittaminen. Vapautti paljon tilaa muulle. Niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin.

Kiitos ja anteeksi ja rauhallista viikonjatkoa :)

63 kommenttia:

  1. Onnittelut: pääsit vaihtamaan aihetta, vaikka liian innokkaan ja inspiroituneen lukijan omista murheista avautuminen edelliseen aiheeseen meinasi ihan varastaa päivistäsi muut sisällöt ;). Sen verran on ihan pakko jatkaa, että vohkaukseni innoittamana poika punnitsi koiran, jonka totesimme senkin lihonneen 5 kg nuoruusvuosistaan. Auts! Nyt joku muukin joutui kuntokuurille :D.

    Nyt olet kyllä todellinen arjen sankari silmissäni. Ihan alkoi omatkin sormet syyhyämään kaappien siivoukseen, mutta koska tiedän, miten iso homma se on, en ymmärrä, miten olet saanut tuon kaiken tehtyä!? Itselläni olisi inspiraatio riittänyt yhteen tai kahteen kohteeseen. Aina käy samoin eivätkä milloinkaan kaikki kaapit ja laatikot ole meillä yhtäaikaisesti ojennuksessa, huoh. Nyt tosin elän vielä tuossa mainitsemassasi, melko suurpiirteisessä yhden naisen ja kolmen miehen taloudessa, mutta pienellä työstämisellä saatan onnistua aloittamaan raivauksen "raivaamalla" pois ensin yhden näistä sekoittajista, hah! Tai no, oikeasti kuopus on ihan oma-aloitteisesti muuttamassa 2,5 kk:n päästä, kun tuleva asuntonsa vapautuu. Tästä postauksesi aihepiirin näkövinkkelistä odotan innolla muuttopäivää. Sen seurauksena alkaa nimittäin kokonaisen huoneen uudelleenjärjestely ja kaiken muunkin vähentäminen, kuten olen päättänyt. Tarkoituksena on esim. siivota keittiön kaapeista kaikki yksittäiset tilaa vievät Oreo-mainosmukit ja sen sellaiset. Pojan muuton olen asettanut rajapyyksiksi meidän perheen vanhan ja uuden maailman välille, vaikka voisihan tuon superkarsinnan tehdä vaikka jo huomennakin. Uskon kuitenkin näiden odottavien kuukausien kasvattavan sopivasti inspiraatiota ja tulevaa tehtävää on ihan vähän hyvä suunnitellakin mielessään ennen.

    Aivan ihana kylppäri. Muutamalla viherkasvilla ja tavallaan noin yksinkertaisella stailauksella siitä tuli ihan mielettömän viihtyisä. Hieno taito kyllä sulla loihtia järjestystä. Ukkeli saa olla iloinen noista "sun tavoista" :).

    Erehdyin muuten menemään tässä taannoin sen mainitsemasi rajan yli, että kritisoin miehen siivoustyön jälkeä ja sen seurauksena päälleni lankesikin uhkaus siitä, että saan tästedes siivota yksin. Onneksi miehellä on näköjään huono muisti, kun aloitti taas imuroimaan siitä viikon päästä kuin ei mitään. Nyt pidän suuni soukemmalla, juu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tohon ensimmäiseen tulee, niin ilo oli täysin mun puolella :). Mutta voi Mauro-parkaa. Joutui raukka sijaiskärsijäksi...

      Mieluusti ottaisin "arjen sankari"-viitan vastaan, kiitos kunniasta, mutta ei nämä täällä esitellyt jutut ihan hetkessä tapahtuneet, vaikka tästä saattoikin saada vähän sellasen samankaltaisen mielikuvan kuin että Remontti-Reiska tekee taloon täysremontin yhden puolen tunnin jakson aikana. Aika monta arkivapaata meni.

      Taisin vaan kerrankin tehdä viisaasti siinä, että päätin etukäteen rajoittaa siivousaikaani niin, että "saan" (heh) siivota vaan yhden yksikön kerrallaan, enkä yhtään enempää, vaikka kuinka tekis mieli, koska tiedän entuudestaan, että jos ottaa liian ison projektin työn alle kerralla, jossain kohtaa turnauskestävyys loppuu, kaikki tulee sullottua takaisin sinne, mistä tulivatkin ja hanke jäädytetään määräämättömäksi ajaksi :).

      Tosin siinä matkan varrella se mun "yksikkö"-käsite jossain kohtaa vähän jousti niin, että yksikkö ei olekaan kaappi, vaan vaikkapa koko eteinen, koska sitä pestävää ja poisvietävää oli kuitenkin useammassa kaapissa ja laatikossa, joten kävi kätevämmin niin.
      Ja jotenkin se nälkä vaan kasvoi syödessä, tai paremminkin kai siihenastiset saavutukset motivoi jatkamaan huoneesta toiseen. Paitsi että keittiön osalta kaikkein suurimpana motivaattorina taisi toimia tulossa oleva tyttöystävän ensitapaaminen :). Oikeasti en olis kehdannut antaa avata yhtään laatikkoa tai kaappia siinä entisessä kunnossa. Ainakaan sitä ns. kuivauskaappia. Ja kylläpäs olikin kiva tunne, kun tyttö kysyi vaikkapa, että "Mistä löytäisin leivinpaperia?", ja saatoin vastata, että "Ne on siellä ylälaatikossa hellan vieressä vasemmalla" sen sijaan että olisin ollut, että "öööööö, minäpäs kuule haen (äläkä vaan vahingossakaan avaa yhtään laatikkoa)".

      Ja oikeasti mun olis nytkin tehnyt mieli esitellä täällä jokaikinen siivottu kaappi ja laatikko, mutta siitä olis tulltu jo vähän sellainen lapsenomainen "Kato (ja kehu) äiti"-olo, joten tyydyn nyt vaan aukomaan niitä ovia itsekseni ja ihailemaan siistejä sisältöjä. Ja harmittaa, kun jäi mainitsematta, että ukkeli pesi jokaikisen keittiön kaapin ja laatikoston ulkopuolelta, kun itse meinasin jo hyytyä. Tuli ihan kuin uudet. Ja siitä innostuneena pesi (mies siis) myös uunin ja uunipellit niin, etten meinannut samaksi tunnistaa.

      Mutta vielä on urkua jäljellä. Ne vaan on sellasia juttuja, etteivät henkisesti häiritse tällä hetkellä yhtään, joten voin hyvillä mielin keskittyä kuntoprojektiin. Niitten loppusotkujen aika tulee sitten joskus kun/jos tulee.

      Ja kiitos kylppärikehuista. Siitä on nyt 12 vuotta, kun laajennus tehtiin ja tuli kyllä tarpeeseen. Ekat 13 vuotta pärjättiin yhdellä neliömetrin veskillä ja samansuuruisella eteisellä. Välillä ihmettelen, että miten ihmeessä se edes onnistui.

      Heh. Eriparin Oreo-mukit kuulostaa vähän samalta kuin kylkiäisinä tulleet eriväriset Cokis-lasit ja erinäisten yritysten mainosmukit, joista tosiaan täälläkin päästiin näppärästi eroon muuttojen yhteydessä. Ja onneksi vielä niin, että pojille olivat nimenomaan niitä mieluisampia kuin jotkut tylsät yksiväriset Teemat.

      Onnea kuopukselle oman asunnon johdosta! Mulle noi ajat oli samaan aikaan vähän vaikeita, paljon haikeita, mutta samalla kaikkein eniten onnellisia (poikien puolesta). Ja nyt tähän kaksinoloon on kyllä jo oikeinkin tottunut, mutta aina sydämessä läikähtää, kun saa pojat kotiin vaikka vaan vähäksikin aikaa.

      Ollaan me onnekkaita, kun meidän miehet on paitsi sokeita, myös lyhytmuistisia :D

      Poista
    2. Kyllä sinussa se Arki-Annukka piilee, ihan tuli Remontti-Reiskan tapaan valmista käden käänteessä ei vain kaappien vaan kokonaisten huoneiden osalta (!), mutta ymmärrän yskän nyt paremmin, kun kerroit, mikä motivoi. Se oli hyvä täydennys juttuun, niin voin vedota itse siihen, ettei ole nyt mitään ihan vastaavaa pakkoa :). Mahtava loppulause, nauroin niin ääneen :)). En uskaltanut kuitenkaan täällä päässä kertoa, minkä diagnoosin herra on saanut, hahhah. Näin se on. Sokea ja lyhytmuistinen mies on tullut otettua. Ei kai muille kelvannut, mutta virheenpä tekivät :D.

      Poista
    3. No se on kyllä totta, että Arki on suorastaan mun toinen nimeni. Se Juhla-Annukkana olo ei multa oikein suju niinkuin tuli tässä taannoin todettua :D

      PS. Kävin aamulla vaa'alla, joka näytti, että painoa oli tullut taas vähän lisää. Tuskin lihaksia kuitenkaan, mutta en ressaa. Harjoittelu on hyvällä mallilla (pakko tähän perään heti koputtaa puuta, koska yleensä noi lausunnot enteilee jotain ei-toivottuja ylläreitä)

      Poista
  2. Yhdyn Pilvin mielipiteeseen että kylppärinne on tosi kaunis ja tykkäisin itsekin jos jonkun viherkasvin voisin meidän kylpyhuoneeseen laittaa, mutta kun ei ole ikkunaa niin ei käy.
    Meillä on nyt kaapit suhteellisen hyvässä järjestyksessä kun ei ole kauaa siitä kun järjestelin. Meillä siirrettiin keittiön kulmakaapeista(sellaisista "karuselleista") ruokatavarat laatikoihin ja noihin kulmakaappeihin laitettiin kaikkea harvemmin käytettävää. Nyt toimii paljon paremmin.
    Yksi asia ruokatavaralaatikossasi ihmetyttää: miksi on noin monta avattua riisipakettia? Vai ovatko eri laatuja vaikka pakkaukset näyttävät samanlaisilta? Minä vaan kysyn :)
    Mukavaa ja rauhoittunutta viikon jatkoa sinulle parahin Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kylppärikehuista Kristiina.

      Kylppäri, samoin kuin samassa yhteydessä rakennettu laajennus eteistä varten, tuli kyllä todellakin tarpeeseen. Ekat 13 vuotta pärjättiin nelistään yhdellä neliömetrin suuruisella veskillä ja samankokoisella eteiskopperolla. En oikein edes ymmärrä miten, mutta ei meillä kyllä mun muistin mukaan koskaan mitään ongelmaa siitä tehty, kun tilat oli mitä oli. Ja kellarissa toki oli sauna ja pesuhuone jo silloin olemassa. (Nyt se pesuhuone olis pakkoremontin tarpeessa ja se ahdistaa jo pelkän ajatuksen tasolla).

      Myös noihin kylppärin suht neutraaleihin laattoihin olen edelleen ihan tyytyväinen. Ja siihen, että vastoin monien epäilyjä, mun itse piirtämät ja sittemmin sen perusteella Keittiökalustetukusta varsin edullisesti ostetuista osista kootut kalusteet on kestäneet ihan uuden veroisina, vaikka eivät mitään varsinaisia kostean tilan kalusteita olekaan. Ja tulivat maksamaan murto-osan siitä, mitä oltaisiin jouduttu pulittamaan esim. Svedbergin tai jonkun muun tunnetun valmistajan kalusteista. Tuli vähän niinkuin voittajafiilis silloin tostakin säästöstä.

      Kuulostaa järkevältä tuo kulmakaappien sisällön muutos. Vaikka ne karusellit onkin periaatteessa kulmissa ihan näppäriä, niin on ne kuitenkin (mun mielestä siis vaan) jossain määrin sen verran keinotekoisia systeemejä, ettei niitä ihan alvariinsa tee mieli pyöritellä. Perustuu tosin ihan vaan mun kokemukseen loma-asunnon kulmakaapista, jossa aina joku kattilankansi keikahtaa niin, että koko härveli jumittaa.

      Ja heh. Hyvä kysymys toi riisikysymys :D. Sille on varmaan vähä sama selitys kuin mun kynsilakoille. Eli että on ostettu, kun on kuviteltu, ettei ennestään ole yhtään. Riisitapauksessa tosin ostaja on ollut meidän kiekkoilijapoika, joka on ainoa, joka tuota valkoista riisiä syö (ja paljon, koska hiilihydraattia on niillä lihaksilla ja treenimäärillä pakko tankata niin paljon, että meikäläinen painaisi sata kiloa, jos söisin puoletkaan siitä määrästä). On varmaan vaan kesällä töistä kotiin tullessa poikennut kaupan kautta, ostanut kanaa ja riisiä ja kokkaillut sitten ruuat siitä ostamastaan satsista sen kummemmin katsomatta laatikkoon, olisko siellä kenties ollut sitä riisiä jo ennestään. Eli helposti on käynyt tämäkin, vaikka vähän hölmöltä vaikuttaakin. Nauratti poikaa itseäänkin, kun laitoin hälle sinne pohjoiseen kuvan pakettirivistä :).

      Parahin Annukka kuulosti hauskalta :D. Kiitos siitä ja rauhaisaa viikonjatkoa sulle myös <3

      Poista
  3. Oletpa ollut aikaansaava! Ja upeaa jälkeä on tullut.
    Et arvaakaan, kuinka lohdullista on, kun näkee että muillakin ihmisillä on ihan normaalia kotielämää eikä pelkkiä minimalistisen siistejä sävy sävyyn aseteltuja taiteellisia riisipurnukoita😊
    Iloa ja energiaa!

    Ps kalvavien askareiden suorittamisesta tulee mainio olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sulle varmaan ikuisesti kiitollinen niistä parista Rubinin kirjavinkistä, koska niistä molemmista on ollut mulle oikeasti jo nyt paljon iloa. Just nimenomaan näissä käytännön jutuissa, jotka kuitenkin on mulle niitä oleellisimpia ja tärkeimpiä.

      Mun veikkaus on, että sitä normaalia elämää (tai siis sen ohella syntynyttä sotkua :)) on suurimmassa osassa kodeista, mutta sen esittely näin julkisesti ei taida olla kovin trendikästä :). Eikähän tämä tietty omasta mielestäkään ihan hirveän ylentävää ollut, mutta kun on kerran totta, niin mitäpä sitä sitten peittelemään. Ja kiva, jos on vertaistueksi tästä :).

      Ja toki tiedän myös koteja, joissa oikeasti on aina kaikki tiptop. Niitä välillä vähän postiivisessa mielessä kadehdinkin, mutta siinä tapauksessa en, jos järjestyksen kylkiäisenä tulee joka lusikanpaikasta tai "väärin täytetystä" tiskikoneesta naputtava emäntä.

      Mun olo on jo tän projektin jäljiltä todellakin mainio. Voin rauhassa keskittyä muskeleiden kasvatukseen, kun ei kaapit kummittele :D

      Poista
  4. Jee, hyvä Annukka!! You did it!! Mä ihan sormet syyhyten katselin noita kuvia, ai että miten ihanaa puuhaa oot siellä saanut tehdä! Ja miten loistavasti selvisit, hyvä sinä! Oon iloinen, että koit ton homman sillä lailla, että se pudotti osaltaan jonkun painon harteilta pois. Mulle järkkääminen on osaltaan myös sitä oman mielen ja pään järjestämistä ja saan paljon iloa siisteistä kaapeista, sekaiset taas häiritsee mieltä (vaikka toivoisinkin, että löytäisin jostain jotain sekaisia kaappeja, joita voisin järkätä, koska se järkkäily vaan on niin ihanaa hommaa!).

    Todella kivan näköistä siellä teillä! Ihana olis tollanen pyykkitila, meillä kun pestään ja kuivuroidaan pyykit suihkun vieressä, eli tila on välillä kostea, välillä kuuma = kauheesti sellasta takertunutta pölyä koneiden päällä, lattialaattojen välissä jne, argh!

    Ja hei, meillä on ihan samanväriset pyyhkeet kuin teillä! Eli siis mun lempparien turkoosien lisäksi meidän pyyhkeet on oransseja tai vihreitä. Viherkasveja mulla ei enää ole oikeita, vaan pelkkiä teko-muratteja. Kauniita nekin, helppohoitoisia ja aina kivan vihreitä! =D

    En tiedä miksi, mutta mä oon jotenkin aina ajatellut, että teidän talo on yksikerroksinen. Mä joka kerta oon ihan että siis what, kun mainitset kellarin (tai yläkerran, oliko teillä vielä sellanenkin?).

    Mainiota viikon jatkoa sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just noin kuinka sanot, että kaappien järjestys (tai sen puute) on ihan suoraan yhteydessä korvien väliin. Tuntuu tosiaan siltä, että olis vapautunut päähänkin sellasta ihanan raikasta tilaa taas.

      Ja vaikka tiedänkin, että meillä edelleenkin todellakin ON lisää järjestettävää ja setvittävää (mm. vintin seitsemän liukuoven takainen tavarapainajainen, joka sulle olis varmaankin sellanen järjestäjän taivas :)), niin se ei mua tällä hetkellä häiritse yhtään, kun tuli nää oleellisimmat nyt kuntoon. Ja uskon, tai ainakin luulen, että nyt järjestys pysyykin paremmin, kun meitä tosiaan on vaan kaksi ja kaikelle suht selkeät paikat. Mutta kyllä ukkeli silti osaa koota lautaspinot niin, että pienimmät on pohjalla ja suurimmat sitten keikkuu siinä päällä :D. Mutta en sellasista ressaa, koska ei ole mikään ongelma mulle vaihtaa lautasten järjestystä, jos se mua häirii. Enkähän itsekään ole mikään järjestyksen kuningatar niinkuin mun takkikaapit osoittaa, joten en ole mikään sanomaankaan. Ja saatat muistaakin mun historiaa. Siis siinä mielessä, millaista siivous- ja sadonkorjuusimputusta lapsuudessa koin, joten siltäkin pohjalta olen päättänyt käyttää loppuelämäni muuhun kuin jatkuvaan siivoamiseen ja järjestämiseen. Ja ehkä just siksi tällaiset isommat rysäykset tuntuu erityisen palkitsevilta :)

      Meidän talo tosiaan on paitsi pieni, myös matala, joten sun mielikuva yksikerroksisuudesta on ihan ymmärrettävä. Ei moni ohikulkijakaan päällepäin uskoisi, että on tavallaan kolme kerrosta, joista tosin sekä kellari että vintti on normaalia huonekorkeutta paljon matalampia, mutta kun ei olla itsekään tän isompia, niin on meidän perheelle oikein passeli. (Heti jos tulee vaikkapa ukkelin koripallokavereita käymään, niin talo alkaa tuntua ihan nukkekodilta :D).

      Ja siis toi pyykinpesunurkkaus on oikeasti pieni varsinkin silloin, kun siinä myös kuivatetaan pyykkiä telineillä. On tosin nyt sata kertaa parempi kuin ennen, kun sain edellisen päältäaukeavan pesukoneen tilalle ton sivusta ladattavan. Sain samalla rakenneltua siihen päälle edes ton tason, kun ennen viikkasin kaiken polven päällä.

      Oli kiva kun kävit lukemassa tän, koska vähän ajattelinkin, että Heli osaa arvostaa mun puuhia.

      Toivottavasti sun tylsyys hellittää ja päiviin tulee taas sun toivomaa kivaa sisältöä <3 (kävin illalla puhelimella lukemassa tekstin, mutta oli jo niin myöhä, että kommentin jättäminen jäi)

      Poista
  5. Aivan ihanan siistiä jälkeä olet saanut aikaiseksi! Ja tätä luki ja katseli oikein mielellään; murhe pois! <3

    Mikähän siinä onkin, että sitä vaan lykkää joidenkin asioiden tekemistä, vaikka tietää, kuinka hyvä ja kevyt mieli sitten on, kun on saanut ne hommat tehdyksi? Minulle tuppaa tulemaan siivousinto sellaisina puuskina, ja sitten kun rupean siivoamaan, niin siivoankin ihan kaiken. Kerran pesin verhotkin ikkunoista, kun en keksinyt enää mitään muuta siivottavaa. :-D

    Pinseteistäsi tuli mieleen kynsisakset ja kynsileikkurit, jotka oli meillä aina ennen kateissa. (Nyt ei enää ole, kun ostin vessaan sellaisen puisen laatikon, jossa ne on koko ajan näkyvillä.) Kerrankin ostin uudet kynsisakset, kun luulin, että vanhat olivat kadonneet jonnekin, ja sitten ne vanhat sakset löytyivät joskus aikojen päästä vessan peilikaapin päältä. Vielä tänäkään päivänä en ymmärrä, miten ne olivat sinne päätyneet. :-)

    Mulla on muuten sama tapa käydä aukomassa siivottujen kaappien ja laatikoiden ovia ja ihastella kätteni jälkeä. Se on oikein mukavaa puuhaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tolle verhojenpesulinjalle en sentään yltänyt :D. Mutta tunnistan ton, että sitten kun motivaatio on tapissa ja hirmu tsemppi tekemiseen, niin se on vähän sellanen kaikki tai ei mitään-meinkinki. Ja jotenkin tollanen pitkä asioiden lykkääminen kuitenkin kaikessa typeryydessään edesauttaa sitä, että sitten kun lopulta päättää pistää toimeksi, lopputulos palkitsee ihan eri tavalla kuin jos koko ajan vähän järjestelis ja siivoilis. Tai siis minähän en tietty tota tiedä, kun ei ole kokemusta kuin toisesta :D, mutta ainakin haluan uskotella itselleni näin.

      Kynsileikkureita ja -saksiakin meiltä lötyi muutamat :). Ja nyt kun on kätevästi Thai Fast Foodin kana&riisikipossa, niin uskon, että myös jatkossa löytyy.

      Järjestin itselleni kotona avoimien kaapinovien päivät joulun aikaan, kun kaikki oli siivottu ja "pakotin" ukkelinkin tulemaan ulko-ovesta sisään vähän niinkuin ei olis koskaan meillä käynyt ja sitten siinä matkan varrella ihastelemaan ensin siivottuja eteisen kaappeja ja laatikoita ja sen jälkeen kylppärin kautta keittiöön :D.

      Mulla jäi sun edellisen tekstin lukeminen kesken, kun tuli jotain siihen väliin, mutta palaan paremmalla ajalla.

      Poista
  6. Ooh ja vau! Oot ollut tosi aikaansaava. Ja ihan totta - mikä siinä onkin, että vuosikausia tuskailee jotain sotkuista nurkkausta ja kuluttaa siihen angstaamiseen aikaa moninverroin enemmän, joka menisi sen homman tekemiseen.

    Teillä on ihana kylppäri ja mä sain noista kuvista nyt kyllä sellaisen inspiraation, että mäkin haluan järkätä meidän kylppärin uuteen uskoon. (Kunhan tässä nyt muhittelen asiaa ensin X aikaa...) Ja kaikki kaapitkin pitäisi käydä läpi. Osan siivosin syksyllä, mutta suurin osa on käymättä läpi. Kuitenkin se arjen siisteys ja järjestys tekee jossain määrin tyytyväisemmäksi, kun asiat ovat helposti saatavilla.

    Susta tuli nyt kyllä mun kodinjärjestysidoli nro 1 ja mä ehdottomasti haluan saada kaappini ja laatikkoni siistiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo. Kodinjärjestysidoli nro 1 kuulostaa mahtavalta :D. Olisinpa sen arvoinen.

      Ja ihanaa, jos sulle tuli tästä mieleen joku kylppäri-inspis (itse en keksi, mitä se vois olla), koska itselle meinas tulla vaan epätoivo, kun jouduin vielä kuvien kautta kertaamaan sotkut. Ja samalla mietin, että mitä järkeä oikeesti näitä täällä esitellä, mutta koska itse rakastan kaikkia ennen-jälkeen juttuja, joissa eron lopputuloksessa huomaa, oli kyse sitten mistä tahansa muutoksesta, niin sinnittelin kuitenkin loppuun asti. Paitsi että olis kyllä tehnyt mieli tehdä video, jossa avaan yksi kerrallan kaikki kaapit ja laatikot ja esittelen järjestyksessä olevat sisällöt, koska kuvia ei tullut kaikista otettua, mutta se olis ehkä ollut jo vähän liikaa :D. (joskin ihan oikeasti tein sellasen videon ja lähetin sen pojille, koska olin niin ylpeä aikaansaannoksistani :)).

      Paljon meillä riittäisi vielä siivottavaa, järjestettävää ja raivattavaa, mutta just nyt mua ei häiritse mikään (paitsi omat sisävaatekaapit, joiden siivoamisessa puolestani kadehdin sua), vaan mieli on näitten joka päivä käytössä olevien tapausten setvimisen jäljiltä tosi hyvä ja rauhallinen, ja korvienvälissäkin jotenkin ihanasti tilaa. Voi rauhassa keskittyä salilla punnertamiseen. Ja veskissäkin on niin paljon kivempi käydä, kun ei tarvi samalla ahdistua :).

      Eiks ookin loppupeleissä kivaa, että aina on olemassa projekteja, joiden kimppuun voi käydä, jos siltä tuntuu? Ja jos ei tunnu, niin voi antaa olla (tai lykätä sen määräämättömän ajan), koska aikuisena saa kumminkin ihan ite päättää.

      Tätä menoahan me ollaan kohta paitsi lihaksikkaita ja rasvattomia, myös oman elämämme ammattijärjestäjiä. Kippis sille :D

      Poista
    2. Joo todellakin, kippis sille :D Kohta voidaan vetää jotain Elämäsi kuntoon ja järjestykseen -kursseja, ja lihaksikkaina sit esitellään täydellisesti järjestettyjä koteja. (Okei, tähän kohtaan voi kuvitella sellaisen särkyvän lasin helinän, kun utopiat poksahtelevat rikki ja jalat asettuvat taas tiiviisti maan kamaralle... :D ) Ehkä kohtuus kaikessa, ja parasta on just se, että voi jättää tekemättäkin, jos ei satu huvittamaan :D

      Poista
    3. En edes tiedä miksi, mutta mun tuli tosta sun kuvauksesta mieleen se Specsaversin mainos, jossa jumppapirkko tulee hirmu höökällä vetämään vauhdikasta settiä vanhuksille, jotka oikeesti odotteli bingoemäntää :D.

      Kivaa viikonloppua <3

      Poista
  7. Onneksi olkoon! Olet ollut tosi ahkera ja saanut aikaan paljon järjestystä! Yleensä kaikki hävinneet tavarat löytyvät sitten, kun on hankkinut uuden.

    Voi että tuo kolahti -"toimita kalvava askare". Mulla on niitä to do-listalla monta, lähinnä puheluita, joita ei vaan huvittaisi tehdä ja muutama lomakkeet täyttö koneella. Olen kyllä tietoinen, että kun ne tekisi, helpottaisi kummasti.
    Tähän asti joulukuusta lähtien olen vetkutellut, että eihän niitä voi/tarvitse tehdä kun on joulu/uusivuosi/niin paljon ihmisiä lomilla/ loppiainen/pyhiä yms. Eilen yhden puhelun "suoritin", mulle on tosi vaikea soitella minnekään virastoihin tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie!

      Ja mikä siinä onkin, että ne tavarat putkahtelee esiin heti, kun on ehtinyt hommata uuden. Paitsi että mulle ei kyllä käynyt edes niin, vaan ehti niitä pinsettejä kertyä aika monet ja kynsilakkaakin niin monta pulloa, etten ikinä kerkiä tällä tahdilla käyttää ennenkuin kovettuvat käyttökelvottomiksi.

      Ymmärrän sua oikein hyvin. Silloin kun pelkkä jonkun itselle epämiellyttävän jutun hoitaminen ahdistaa jo ajatuksen tasolla, niin sitä tulee herkästi siirrettyä milloin milläkin verukkeella aina vaan eteenpäin, kunnes ahdistus takaraivossa kasvaa niin isoksi möykyksi, että ei jää enää muita vaihtoehtoja kuin hoitaa homma (ja sen jälkeen sitä sitten miettiikin, että voi hemmetti, kun piti tätäkin näin kauan jahkailla ja lykätä, kun ei sitten kuitenkaan ollut niin paha ollenkaan).

      Noitten epämiellyttävien tehtävien suhteen olen kuullut sellasen viisauden, että "syö suurin sammakko ensin". Tarkoittaa että kannattaa valita tehtävistä omasta mielestä se kaikkein vaikein ja inhottavin ja hoitaa se ensimmäisenä. Sen jälkeen loput tuntuu paljon helpommalta.
      Tsemppaan sua kokeilemaan tätä!

      Poista
  8. Huh minkä urakan olet suorittanut! Tiedän tarkalleen miten rauhalliseksi raivaaminen tekee! Oman luonteen kummallisuuksiin kuuluu myös se, että koti pitää olla siisti lomalle lähtiessä, sekin rauhoittaa...
    Aika monta asiaa olit miettinyt aivan samalla lailla miten itsekin olen organisoinut. Samat aihealueet samaan paikkaan jne - tätä listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka... Se helpottaa kummasti elämistä, kun ei tarvitse aina etsiä hullun lailla sitä narurullaa.

    Meillä on myös keittiössä noita leveitä vetolaatikoita 3 kpl. Olen laittanut maustepurkit ylimpään, matalaan laatikkoon, lappeelleen ja sen toisessa reunassa on kauhat ja kapustat, ja toisessa reunassa koreissa kaikkea muuta sälää, mitä tarvitsee usein keittiössä puuhatessaan. Maustepurkkien alla on muovisia matalia 'tarjottimia' (oikeesti ne on Ikean vanhojen säilytyslaatikoiden kansia, mutta ilman 'koloja') joten ne pysyvät hyvin paikoillaan.
    Keskimmäisessä laatikossa on lautaset ja kipot ja kupit. Toisella reunalla on Ikean teline kattilan kansille, ne pysyvät hyvin pystyssä ja järjestyksessä siinä. Kuulostaa ehkä vähän oudolta paikalta, mutta se on ihan hellan vieressä ja toimii hyvin.
    Alimmassa laatikossa on kuivakamat jaoteltuina muovilaatikoihin, riisit ja pastat omassaan jne.

    Niin tunnistan senkin, että jotain kasaa voi katsella mennen tullen pitkäänkin, eikä aivot vain anna käskyä pysähtyä sen kohdalle. Mutta sitten kun käsky tulee, niin sitten tapahtuukin - ja paljon, heh.

    Olen niin arkea rakastava Martta, että nautin silti tästä järkkäämisestä ja erityisesti sen jälkeen tulevasta vapautuneesta tunteesta. Onneksi mieskin on siisti tapaus, joten tästä(kään) asiasta ei tule kalapaliikkia - laittaa myös tavarat kiltisti paikoilleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui lisätä supermaukas kikhernesalaatti - kirjoitin siitä keväällä omassa blogissani, mutta nyt huomasin etten ollut laittanut reseptiä siitä. Asia pitää korjata pikimmiten...

      http://sopusointuja.blogspot.com/2018/02/kukkia-etanoita-ja-marjoja-

      Poista
    2. Kiitos Maarit. (Vähän pelkäsin, että luet tän, koska teillä on mun unelmakeittiö, enkä oikeastaan halunnut, että näet nää sotkut :)).

      Meillä on niin pieni koti, että suhteessa muihin tiloihin nykyinen keittiö (joka sekin on tosin jo 18 vuotta vanha, vaikka tuntuu, että ihan just tehtiin ihan totaalinen remontti) on tosi iso ja sen takia hallitseva sekä hyvässä että pahassa. Jos keittiö on siisti, tuntuu, että koko koti on siisti, vaikkei olis tottakaan. Mutta jos keittiön tasot on täynnä tavaraa ja kaapeissa kaikki vinksinvonksin, tuntuu, että koko muukin talo on ihan epäjärjestyksessä (vaikkei taaskaan olis totta). Mutta nyt kun tiedän, että jokaikinen vetolaatikko (joita meillä on paaaaljon) ja kaappi on tyhjennetty, pesty ja järjestetty uudelleen, tuntuu, että korvien välissäkin on sellasta ihanan seesteistä tyhjää tilaa. (Eri asia kuin tunne siitä, että pää on tyhjää täynnä :)).

      Melkein tekis mieli pitää kaikki ovet ja laatikot auki ja vaan ihastella järjestystä.

      Ja meilläkin mies on kyllä järjestyksen ihminen, mutta hälle se järjestys ei välttämättä aina tarkoita samaa asiaa kuin mulle. Tai sitten on vaan kertakaikkiaan mestari tekemään muutamat asiat just päinvastoin. Esim. laittamaan pienimmät kipot tai lautaset pinon alimmaiseksi ja sitten ne isoimmat siihen päälle keikkumaan. Tai asettelemaan, elikkäs heittämään, meidän sängyn päällä olevan Peuran kuvalla varustetun koristetyynyn niin, että peuraparalla on pää alaspäin :D. Ja silloin kun meillä oli vielä lampaantaljat sängynvierusmattoina, niin aina oli siivouspäivänä tuuletuksen ja miehen jäljiltä taljat aseteltu pääpuoli meidän jalkopään puolelle ja päinvastoin. Tai sitten toinen talja toisin ja toinen toisinpäin. Ei vaan kuulu vissiin kertakaikkiaan niihin asioihin, joilla olis miehen silmissä sellaista merkitystä, etteikö olis ihan hyvä kummin päin vaan :). En tiedä, osaanko tätä kuvailla, mutta mies tosiaan on meistä innokkaampi perussiivoja, mutta viimeistelypuoli on sitten toinen juttu, koska ei ole niin tärkeää kuin puhtaus. Mutta minä sitten vaivihkaa laittelen kaiken paikoilleen samalla kun pyyhin pölyt ja olen kiitollinen, kun toinen on imuroinut ja pessyt lattiat.

      Ja just hyvin sanottu toi "jotain kasaa voi katsella mennen tullen pitkäänkin, eikä aivot vain anna käskyä pysähtyä sen kohdalle. Mutta sitten kun käsky tulee, niin sitten tapahtuukin - ja paljon, heh.". Näin juuri. Ja ehkä just siksi se lopputuloskin palkitsee erityisesti, kun on vaatinut sen pitkän etukäteisahdistuksen tai ainakin tunteen takaraivossa.

      Ja ihan sama juttu mullakin. Silloin kun lähdetään pidemmäksi aikaa pois kotoa, siivotaan ja vaihdetaan puhtaat lakanatkin valmiiksi, että on sitten kiva tulla takaisin siistiin kotiin. Sitä vaan ei ehkä tän jutun perusteella usko :).

      Ja kiitos jo etukäteen kikhernesalaattireseptistä <3.



      Poista
    3. Mä terhentäydyin heti ja resepti löytyy jo blogista! Käyppä kurkkaamassa - mukavaa viikonloppua sulle!

      http://sopusointuja.blogspot.com/2019/01/kikhernesalaatti-talven-maukkain-lammin.html

      Poista
    4. Salaatti kuulosti ja näytti ihanan värikkäältä ja muutenkin ihan täydelliseltä. Kiitos ja kivaa viikonloppua sulle myös Maarit <3

      Poista
  9. No huh. Ei kyllä saisi julkaista tuollaisia tarmon puuskia :) Arvaa millainen olo tulee pitäisi sama homma tehdä. Ja tilaa on mihin kerätä tavaraa. Puh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ihan rehellinen olen, niin ei näitten sotkujen esittely varsin ylevältä tuntunut :). Mutta tehty, mikä tehty.

      Urakointi palkitsi seestyneellä korvienvälillä, ja jokaisella kaapinoven tai laatikon avauksella tulee kyllä edelleen voittajafiilis, kun mitään ylimääräistä ei tipahtele syliin ja etsimänsä löytää yhdellä silmäyksellä. Että ei muuta kuin tsemppiä vaan siihen suuntaan :).

      Poista
  10. Hei Annukka!
    Kyllä oot ollu ahkera ja lopputulos varmaankin palkitsee kympillä!!
    Kokeile kikherneistä seuraavaa reseptiä, on nimittäin herkkua.

    https://www.soppa365.fi/reseptit/kasvis-salaatit-lisukkeet-gluteeniton-vegaaninen/paahdettu-kikhernesalaatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Mertsi ja kiitos paljon reseptistä. En vielä ehtinyt tutustua, mutta otsikon perusteella kuulostaa just hyvältä! Ja herneitähän täällä tosiaan riittää :D

      Koitin profiiliasi klikkaamalla kurkata, onko sulla omaa blogia, mutten hoksannut. Kiva olisi löytää tieni sinne, jos on?

      Poista
    2. Ei ole omaa blogia, ei ole aikaa tällä hetkellä ainakaan. Innokkaasti kyllä muiden blogeja lueskelen.

      Poista
  11. No vau sanon minäkin!
    Niin samat on ajatukset täällä sotkulaatikoista. Yllättävän pitkään niitä sietää ennenkuin menee hermo. Meillä K on selvästi järjestelmällisempi tyyppi ja pitäisi mielellään yllä sellaista jatkuvaa järjestämistä. Minä taas olen enemmän sellainen tuuri-tyyppi, joka joskus saa kummallisen mielenhäiriön ja pistää kaiken kuntoon kerralla. Molemmissa tavoissa on puolensa.
    Muutto oli aika hyvä sauma järjestää ja setviä rojut ja tarpeellinen tavara, mutta meillä kyllä joulun lähestyminen sai vähän oikaisemaan viimemetreillä ja loput kamat vaan tungettiin jonnekin. Nyt niitä sitten etsiskellään varmana puoli vuotta eteenpäin.
    Nauti sinä täysillä siisteistä laatikoistasi! Tuollaisen urakan jälkeen on takuulla seesteinen ja tyytyväinen olo.
    P.S. Minäkin ihmettelin monia samanlaisia riisipakkauksia, mutta sainkin jo selityksen edellä. Jos olisin sinä, yhdistäisin vielä samanlaiset riisit vain pariin laatikkoon, niin tulisi taas lisää tilaa. Vai ovatko nuo kaikki täynnä? Niin sen täytyy olla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Leena :).

      Vähän pisti puolivälissä tekstiä mietityttämään, kuinka järkevää oikeasti on esitellä sotkujaan täällä, kun ei niitä varsinaisesti huvittaisi nähdä enää itsekään, mutta rakastan itse kaikkia ennen-jälkeen-juttuja, joissa lopputulos palkitsee, joten en sitten kumminkaan painanut deleteä, vaikka meinasi jo loppua usko kesken. Että kiitos taas kerran, kun jaksoit kommentoida.

      Meillä mies on ahkerampi siivooja, joka mielellään imuroi ja pesee lattiat, mutta tavaroiden järjestely ei sitten taas selvästikään kuulu mielenkiintonsa kohteisiin, vaan välillä kaikki on suunnilleen työnnetty mopilla yhteen nurkkaan :D. On itsekin sanonut olevansa "laajojen kaarten mies", joka ei niinkään tykkää pipertää omasta mielestään ehkä ei-niin-tärkeiden juttujen kanssa. Mutta koska mies hoitaa nuo perushommat, niin minä kyllä mielelläni sitten järkkäilen ne tavarat mopin jäljiltä paikoilleen. Tai no, mielelläni ja mielelläni. En todellakaan aina, mutta teen sen silti, koska en kehtaa jättää tekemättäkään. Mutta tämä siis koskee vaan kaikkea sitä, mikä on aina näkyvillä, ja nämä kaapinovien ja laatikoiden kätkemät sotkut onkin sitten kokonaan toinen juttu :). Niihin tulee käytyä käsiksi tosiaan usein vasta sitten, kun tuntuu, että on se viimeinen hetki pistää toimeksi ennenkuin ahdistus kasvaa liian suuriin mittoihin. Ja vaikka se pitkittäminen onkin tavallaan ihan tyhmää, kun sitä kuitenkin alitajunnassaan hommaa miettii, niin luulen, että justiin sen pitkän ennakkoahdistuneisuuden ja -jahkailun ansiosta lopputulos palkitsee moninverroin ja tulee niin totaalinen voittajafiilis, että melkein ratkeaa siihen omaan erinomaisuuteensa :D.

      Ymmärrän riisien yhdistelyvinkin viisauden, mutta en voi sitä kuitenkaan tehdä, koska pakkaukset on omaan logiikkaani perustuen järjestetty "parasta ennen"-päiväysten mukaiseen järjestykseen, ja jos yhdistäisin kaikki samaan laatikkoon, kadottaisin samalla nuo itselleni tärkeät tiedot :). (Samasta syystä en myöskään ole hankkinut kauniita, yhteneväisiä säilytysrasioita, koska niihinkin pitäisi aina merkitä nuo parasta ennen-päivät, koska joskus (hehheh) saattaa käydä niinkin, että joku on vaarassa ehtiä mennä vanhaksi...)

      Ja voihan kääk. Aina välillä ajattelen, millainen ruljanssi muuttaminen ja kaikkien kaappien tyhjentäminen sen tiimoilta olisi. Huuuuuh. Joskus se on pakosti edessä, koska ihan maailman tappiin tuskin pystytään ramppaamaan portaita kerroksesta toiseen, mutta toivottavasti siihen on vielä piiiiitkä aika ja tavaraakin silloin vähemmän.

      Poista
    2. Arvasin, että jokin jippo riiseihisi liittyi;-D. Myönnettäköön, että logiikassasi on järkeä, jos riisit eivät ole samalta viikolta tai vuodelta. Niinkuin ei tietysti olekaan.
      No, tilaa tulee riisiä syömällä. Toivottavasti edes joku laatikko sisältää täysjyvää...

      Poista
    3. :).

      Jyvääkään täysjyvää ei noihin paketteihin sisälly, mutta ne onkin tarkoitettu perheen ammattiurheilijan hiilihydraattitankkaukseen. Itse en riisiä syö, koska siitä tulee mulle vaan väsy. Paitsi jos järkätyn laatikon kuvassa näkyvä Paulinsin Superriisi lasketaan, niin sitä syön kyllä aina välillä. Sisältää punaista ja mustaa raakariisiä, kvinoaa, kurpitsansiemeniä ja linssejä. Ainakin. Mukavan pureskeltavaa, eikä väsytä.

      Poista
  12. Hienoa, että jaat tätä järjestämisen/ siivoomisen ilosanomaa :) Porukat ei aina usko, miten rauhoittavaa ja mukavaa se oikeasti on. Me duunailemme aina loppusyksyn mittaan ne "joulusiivot" pienissä erissä työpäivän jälkeen - on sellainen sopiva palautuminen työstä kotiin. Ja juurikin on vähentänyt monella rintamalla "varmuuden vuoksi ostamista", kun kaikki kaapit on aika karsittuja ja tavarat tiedossa. Saa myös hirmu hyvän olon kaikesta, minkä voi kierrättää ja viedä hyväntekeväisyyteen.
    Teillä on tosi raikasta ja kaunista. Ainakin minulle uusia tilojakin pääsi kurkkaamaan - kiva!
    Siivoaminen on parasta sisustamista - onnittelut siitä <3 Nyt on fengshuit kohdallaa - rauhallista tammikuun iltaa toivotellen, C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se itse järjestäminen/ raivaaminen/ siivoaminen ei välttämättä aina niin rauhoita :D, mutta lopputulos kyllä palkitsee seestyneenä korvienvälinä ja muutenkin sellaisena jotenkin hirmu rauhallisena ja hyvänä olona, mitä mun ei tarvi tässä nyt koittaa sen enempää kuvailla, koska on sulle tuttua. (Ja nyt kun näit noi mun eteisen kaapit, niin arvaat, miksi olen ihaillut sun järkeviä, muutamasta osasesta koostuvia, muutamilla erilaisilla asusteilla muunneltavissa olevia asukokonaisuuksia, jotka on aina siistissä järjestyksessä).

      Kiitos kehuista, ja seon totta, että nyt on noitten jokapäiväisten tilojen osalta fengshuit kokolailla kohdillaan, mutta vielä on sellaisiakin piilopaikkoja talossa, joiden raivaamiseen ei ihan pikkupuuhastelu riitä. Mutta ne ei mua nyt just häiritse yhtään, koska on hyvä mieli tähänastisista aikaansaannoksistaa. Otan työn alle sitten, kun alkaa siltä tuntua.

      Sopivan rauhallista loppuviikkoa ja viikonloppua siihen perään C <3. Olen toiveikas sen suhteen, että ehkä tänä viikonloppuna tänne olis jo saatu latuja tehtyä, ettei tarvi hiihtää umpihangessa niinkuin viime viikonloppuna ukkelin kanssa tehtiin, kun ei ollut muitakaan vaihtoehtoja :D. Tuli ihan lapsuusajat mieleen.

      Poista
  13. Meillä on jokin merkillinen geeni perheessä, joka saa tykkäämään järjestelystä ja järjestyksen ylläpidosta ilman, että se koetaan vaivaksi tai siitä nousee ongelmaa. Ja sekaisuutta ja tavaroiden omien paikkojen puutettakin siedetään, se on tässä vuoden aikana todettu ja opittu. Järjestys ei siis ole pakkomielle, vaan ennemminkin ilo. Huomasin taannoin, että pikkuisin lapsi on alkanut järjestää lauantaisin myös karkeista jonkin kauniin asetelman lautaselle, kun on karkkipäivä :))

    Eli ilo oli katsella, kun sait ihanasti järjestelyä kotia ja kaappeja. Onnittelut, sille sietäisi vaikka kippistää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut järjestelygeenistä :). Meidän perheessä se on enempi mallia satunnainen :).

      (Olen joskus omasta historiastani kirjoittanut, enkä halua tässä palata siihen, mutta aikanaan päätin, että siitä hetkestä lähtien kun olen omillani, käytän loppuelämäni ihan muuhun kuin alituiseen siivoamiseen ja raatamiseen, ja jos ikinä milloinkaan saan lapsia, pidän siitä visusti huolen, että saavat elää sellaisen huolettoman lapsuuden kuin lapsille kuuluu).

      Jännää on omalta osaltani se, että kun ollaan lomalla meidän vakiopaikassa, siellä tykkään pitää koko ajan kaiken siistinä ja nättinä ja hyvässä järjestyksessä, vaikka tuntuu jotenkin nurinkuriselta. Että eikös lomalla vois vaan olla välittämättä sellaisesta, mutta jotenkin se pikku siivoilu, järjestely ja ruuanlaittokin käy mukavasta lomaohjelmasta, kun on vielä enemmän vapaaehtoista kuin kotona.

      Ja voi pientä karkinjärjestelijää. Ihana <3

      Poista
    2. Ei meillä onneksi lapsuuden huolettomuutta ole se vienyt, että pitävät omanlaistaan järjestystä mielellään. On eri asia stressata ja jotenkin pakkomielteisesti puunata paikkoja, kun nauttia siitä, että asiat on omasta mielestä hienosti. Ja joku geeni se varmaan on, koska meillä kaikki tykkää enemmän tyhjästä ja aukeasta tilasta kuin sen täyttämisestä. Tosin jos yhdeltä kysyy, niin petshoppeja voisi kuulemma täyttää vaikka lattiasta kattoon. Yks laps lahjoitti 7 vuotiaana käytännössä kaikki lelunsa ja halusi huoneestaan pois sänkyä ja työpöytää lukuunottamatta kaikki huonekalut, jotta mahtuu paremmin tekemään oleellista eli pelaamaan sisäfudista. Sen hän sai ja se oli oikein hyvä fengshui :)

      Mukavaa loppuviikkoa <3

      Poista
    3. :).

      Meillä jätettiin vähän samoista syistä väliseinät vinttiin rakentamatta, että oli hyvää tilaa pelata sählyä ja mitä milloinkin. Silloinen puulattia oli pelien ja kaiken muun kivan jäljiltä ihan koloilla, mutta näkipä ainakin, että eletty on :)

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  14. Sulla sentään on esim. ruokatavarat keittiössä. Minulla on keittiössä kaksi kaappia, joissa on ihan jotain muuta kuin ruokatarvikkeita, esim. veropaperit on hyvä säilyttää näissä kaapeissa, sekä tietenkin hajuvedet :D
    Oot ollut niin reipas, hyvä sinä <3
    Kivaa loppuviikkoa Annukka!
    Kivaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän veikkaan, että kyllä teilläkin ne ruokatavarat keittiöstä löytyy :D. Samoin kuin meillä se sekalaisen sisällön iso lipasto, jonka laatikoista löytyy mm. veropaperit, vanhat koulutodistukset, joulukortit jaaajaaajaaa. Ja kirsikkana kakun päällä espanjalaiselta asiakkaaltani aikanaan saamani strutsinmuna :D. Tai siis kuoret sentään vaan, mutta kuitenkin).

      Onneksi missään ei ole määritelty, mitä keittiössä saa säilyttää :)

      Juu, olen kyllä ollut reipas ja siitä on tullut hyvä mieli. Kiitos Outi ja kivaa loppuviikkoa & viikonloppua <3

      Poista
  15. Meilläkin noita kaappeja ja laatikoita riittäisi. Vappuna muutettiin niin kiireellä, että lyötiin vaan kaikki epämääräisesti ”paikoilleen”. Siellä ne nyt edelleen odottelee järjestystä. Mies siivosi siivouskaapin välipäivinä, kun tuparit oli tuloillaan ja rakensi eteisen kaapistoon puuttuvan hattuhyllyn; siivouskaappi osana sitä samaa peilikaapistoa siis.
    Se on mahtava tunne kun voi ihailla työnsä tulosta! Ehkäpä minäkin tästä inspiroituneena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kuin kaikki mahtuu jotenkin siedettävästi johonkin vähänkään järkevään paikkaan niin, että suurinpiirtein tietää mitä mistäkin ehkä löytyy (jos unohdetaan ne pinsetit :D), pystyn olemaan ahdistumatta. Mutta jos joka kerralla pitää kaapista jotain kaivaessaan aina siirtää jotain muuta pois edestä, että pääsee käsiksi siihen, mitä haluaa, alkaa ärsyttää. Tai jos on monta vaatetta päällekkäin samassa henkarissa, ja aina sattumalta tarvitsee justiin sitä alimmaista, sekin alkaa jossain kohtaa käydä sen verran hermoon, että voi jo alkaa ajattelemaan, että tarttis tehdä jotain. Ja sitä vaihetta voikin sitten jatkaa vaikka kuinka kauan ennenkuin oikeasti ottaa asiakseen hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä :).

      Mutta niinkuin sanot, niin kyllä siitä ihan todellakin mahtava tunne tulee, kun saa valmista aikaan.

      Tsempit täältä mahdolliseen järjestelypuuhaan :)

      Poista
  16. Siis tämä oli niiiiiin lohduttava ja uskoa valava postaus, kiitos <3 Olen ollut ihan varma (kuten varmaan kaikki meistä), että olen ainoa maailmassa, jolta löytyy kotoa niitä ihan kauheita rötykasoja tai sotkukeskittymiä ja tietenkin olen mielestäni ollut myös maailman ainoa, joka niitä tuijottaa kuukausi/vuositolkulla saamatta aikaiseksi niihin tarttumista. Vaikka järki sanoo, että a) tossa hommassa ei mene kuin pari tuntia maksimissaan ja b) tietää, miten mahtava tunne siitä tehdystä työstä tulee, niin ei - siltikään en saa (maailman ainoana tyyppinä) sitä aikaiseksi, vaan jatkan vaan sen tuijottamista viikosta - kuukaudesta - vuodesta toiseen.

    Ja sitten ihan out of the blue paljastuu, että myös sinä teet ihan samaa. Voihan huojennuksen huojennus <3 Mä olen kyllä tietyissä paikossa järjestyksen mestari (esim. astiakaapit ja omat meikki/kosmetiikkalaatikot), mutta sitten tietyt muut paikat... huhhhuh. Tästä sain kyllä nyt niin paljon puhtia, että jatkan pojan huoneen järjestämisestä aloittamaani raivausprojektia (joka meinasi jo vähän lopahtaa innostuksen laantumiseen) tämän innoittamana!

    Upealta näyttää varsinkin tuo kylpyhuone. Mulla on suihkuhuoneessa Ikean suht aidonoloinen tekoviherkasvi, koska valo ei varmaankaan riittäisi aitojen hengissä säilymiseen. Jo se tuo tosi kivan fiiliksen sinne, mutta kyllähän noi aidot kasvit ovat ihan eri juttu.

    Mahtava projekti, mahtava lopputulos, mahtava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen ihan varma, että suurimassa, tai ainakin suuressa osassa, koteja niitä epämääräisiä kasoja tai ei-niin-hyvässä järjestyksessä olevia kaappeja kyllä löytyy, vaikkei niitä varsin esitelläkään :). Mutta sitten taas toisaalta uskon, että se jahkaamis- ja ´"tarttis tehdä jotain"- vaihe on kyllä keskimäärin muilla aikas paljon lyhyempi kuin mulla. Että kiitosta vaan vertaistuesta sillä saralla :).

      Huomaan, että näillä tän raivaussession kohteilla oli iso merkitys. Toistaiseksi ainakaan (kopkop) mikään kyseisistä laatikoista tai kaapeista ei ole lähtenyt rönsyämään tai täyttymään, vaan kaikki on edelleen ihan tiptop ja se on paljon se. Että kai maar se auttaa, kun on kaikelle looginen paikka ja vaatteitakin vaan yksi per henkari. Ei mene hermo huonoon kuntoon, kun ei tarvi kaivaa mitään minkään alta, eikä takaa. Vielä ainakaan siis..

      Semppiä jatkoprojektiin, kiitos mahtavuudesta ja ihan parasta viikonloppua <3

      Poista
  17. No saitkin sitte vähä enemmän aikaiseksi! Miten toi laatikoiden ja kaappien järjestykseen saaminen onkin jotenkin ihan oudolla lailla aivan supertyydyttävää. Ja varsinkin jos saa heittää jotain samalla pois niin että tulee enemmän tilaa. Jee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koti on pieni, mutta säilytystilaa vissiin liikaa, kun sitä tavaraa on niin helppo vaan tunkea kaappeihin ja laatikoihin niin kauan kuin tyhjää tilaa piisaa. Ja niinkuin noista kuvista näkyi, niin vielä sen jälkeenkin :). Mutta nyt on kova luotto siihen, että kaikki keittiössäkin löytää jatkossa oikeille paikoilleen, kun ne on nyt vähän selkeämmät, vaikkei niitä ympyröitä lautasten ympärille sinne laatikon pohjaan piirretykään :)

      PS. Kuulut mun tavarankarsimis- ja järjestäjäidoleihin :)

      Poista
  18. Hauskaa seurata toisten siivous prokkiksia, omat kun ovat sitä luokkaa että yksi laatikko tänään ja toinen ehkäpä ensi viikolla. Kylppärin amppelista kysyisin että onko jotain kookoskuitua vai mikä tuo hauska pallo on, jossa kasvit asustaa. Hyvä postaus ja muistutus myös omille siivouksille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä saattoi saada sellasen kuvan, että kävi vähän niinkuin Remontti-Reiskan ohjelmissa, että koko koti rempataan yhden jakson aikana katosta lattiaan, mutta kyllä tää mulla oli monen viikon, ellei peräti kuukauden projekti. Heti ton ekan kylppärin laatikon jälkeen piti pitää kunnon luova tauko ja kerätä tsemppiä jatkaa :). Mutta nyt on kyllä hyvä mieli, eikä ainakaan vielä ole mikään noista siivotuista kaapeista tai laatikoista lähtenyt sotkeentumaan uudelleen.

      Piti oikein käydä tutkailemassa, mitä ne kylppärin amppelipallot on, ja kyllä hyvin vois olla jotain kookoskuitua tosiaan, koska näyttää ihan samalta päällepäin kuin kookospähkinä. Sisällä niissä on ihan normiruukut, muttei vaan näy. Oli kiva löytö kukkakaupan näyteikkunasta.

      Mukavaa viikonloppua :)

      Poista
  19. Oletpa ollut ahkera:) Yleesä kun tuollaiset hommat aloittaa niin eihän niissä loppujen lopuksi kauaa menekään kun saa järjestystä aikaiseksi. Itse olen vähän semmoinen siisteyden kannattaja ja tykkään että kaikki on paikoillaan. Iän myötä olen kuitenkin huomannut että vähemmälläkin selviää:) Esim.ei tarvitse enää joka torstai viedä mattoja ulos ja pestä lattioita ym.kuten joskus muinoin tehtiin ja hyvin pärjää näinkin. Helpottaa tietenkin huomattavasti tavaran etsimistä tarvittaessa kun niille on paikkansa ja ne pidetään myös siellä. Siis, mennään vaan vähän helpomman kautta niin tuntuu elämä leppoisammalta. Pidetään silti tavarat järjestyksessä;):)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen siisteyden kannattaja, mutta se ei vaan aina siirry käytäntöön :D. Helpoimmallahan sitä tosiaan pääsis, kun olis kaikelle paikka, niin olis helppo laittaa kaikki aina paikalleen, eikä johonkin vaan odottamaan sitä jatkokäsittelyä, joka pitkittyessään vaan mutkistuu. Mutta nyt on taas täälläkin pykälän verran selkeämpää ja voi olla vähän aikaa rauhassa. Kesällä sitten taas kaikki leviä käsiin, kun ei puoleen vuoteen käydä juuri muuta kuin töitten jälkeen kääntymässä kotona ja jatketaan siitä sitten suoraan kentälle (golf) nauttimaan :).

      Sulla on niitä tilkkutymateriaalejakin jo sellaiset määrät, että niistä joku vähemmän järjestelmällinen saisi jo melkoisen härdellin aikaiseksi, mutta sulla on onneksi tilkut ja kaikki muukin siinä sivussa varmasti jämptissä järjestyksessä.

      Leppoisaa sunnuntaita.

      Poista
  20. Minun pitäisi tehdä sama homma. En ymmärrä, miten meidän kaapit ei pysy järjestyksessä. Tai siis minun. Kadehdin miehen kaappeja, jotka on aina järjestyksessä ja niin tiptop. Enkä ikinä löydä kaapista etsimääni, joten hyvässä tallessa on ;)

    Ihanaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä on niin paljon muutakin tekemistä, ettei niin aina jakseta keskittyä kaappeihin ja siihen, mihin sattuu jotain kädestään laskemaan :). Helpommalla tosin pääsis, jos ei päästäisi sotkuja ihan näin pitkälle, mutta aina ne siitä jotenkin lopulta järkkääntyy. Ennemmin tai myöhemmin tai vielä myöhemmin :)

      Ehti jo lipsahtaa sunnuntain puolelle, joten ihanaa sunnuntaita siis <3

      Poista
  21. Tämän luettuani ja kuvat katsottuani tuli päällimmäisenä mieleen, että on noi ukkelit kyllä aika kivoja... Suodatinpussipaketin aion laittaa samalla tavalla kyljelleen kuin kuvassa, ja oli siellä pari muutakin hyvää vinkkiä eli olipa hyödyllinen postaus! Se sai hymyilemään ja omakohtaisen kaappien siivouksen ainakin suunnitteluasteelle. Arjen marttailua kerrakseen -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Ilman ukkeleita olis elämä aika paljon tylsempää :). Ja omani oli oikeinkin otettu, kun kerroin, että suodatinpussityylinsä saattaa päätyä käyttöön toisaallakin.

      Oleellista on se, että pusseja ei koskaan laiteta tuohon kenällään olevaan pakettiin niin paljon, ettei mahdu sormet sinne väliin :). Pitää pystyä helposti ottamaan sieltä yksi pussi kerrallaan ilman, että tarvii koskea laatikkoon. Varsinainen varasto on toisaalla.

      En kyllä itse keksisi näistä mun jutuista mitään järkevää vinkkiä, mutta kiva kuulla, jos sellaisia löysit :). Ei mennyt hukkaan tämä sotkujen esittely, jonka järkevyyttä aloin varmaan puolessa välissä tekstiä epäillä pahemman kerran.

      PS. Onko sulla omaa blogia? Mieluusti löytäisin sinne, jos on.

      Poista
  22. Kikherneille heti vinkki sunnuntaihin: katso linkista aika ihana gluteeniton suklaakakku, johon herneitä tarvitaan. https://kotiliesi.fi/resepti/gluteeniton-suklaakakku/

    Minä, joka en todellakaan vanno minkään ruoka-ismin nimiin, menin ihastumaan tähän, vaikken edes pidä suklaasta!

    Suolainen vinkki ei ehkä toimi parhaitan kikherneillä, mutta miksei: ota herneitä (käytän itse kidney beanseja) ja valuta ne hyvin. Sekoita niihin puoli purkkia salsakastiketta ja iso pyöreä cheddar Koskenlaskija. Toimii lisäkkeenä esim. tacoissa paremmin kuin hyvin.

    Tarvitsisi ottaa samanlainen projekti. Ja juurikin niin, että parempi olisi vaan tehdä se, eikä huokailla viikotolkulla, että tarttis ja tarttis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nythän mulle tulee näitä vinkkejä sitä tahtia, että täytyy kohta mennä ostamaan lisää niitä herneitä :D.

      Kakusta meinasin sanoa, että se taitaa mulla jäädä tekemättä, kun meistä ei kumpikaan ole kakkuihmisiä, mutta kävin lukemassa resepetin, joka alkoi sittenkin kiinnostaa, koska kuulosti riittävän yksinkertaiselta ja samalla jotenkin niin kummalliselta (se muna-herne-yhdistelmä lähinnä), että ihan mielenkiinnosta taidan sittenkin joku kaunis päivä kokeilla. Että kiitos vaan. Ja toi toinen vinkki on sikäli oikein mainio, että siihen saisin käytettyä myös salsakastiketta, joita niitäkin siellä laatikossa oli jemmattuna useampia.

      Mun kaappi- & laatikkoprojektit on nyt tauolla, vaikkei tässä suinkaan ollut kaikki.. Loput luurangot on sellaisissa paikoissa, että niihin ei jokapäiväisessä elämässä törmää, ellei varsin halua kiduttaa itseään ja mennä katsomaan.

      Semppiä, jos päätät ottaa projektin työn alle!

      Poista
  23. Mukavaa tätä vuotta Annukka <3
    Siivousinto antaa odottaa edelleen... mulla on varsinkin yksi huone täynnä tavaroita jotka pitäisi saada jonnekin - huone on yhdistetty työ-, pyykinkuivatus- ja nuoremmantytön (kun tulee viikonloppuna) huone. Vanhempi tyttö ei enää majapaikkaa tarvitse kun asuu samassa kaupungissa
    Kumma, miten se aloittaminen on vaikeaa. Mulla on keväältä jäänyt kasoja sinne tänne kun oli se ikkunaremppa mutta kestän kun mulla on ns. siistejä saarekkeita kuten olohuoneessa sohvaryhmä jonka taakse rojut mukavasti mahtuu :) - ehkäpä joskus. Osa tavaroista vaan on sellaisia et ne pitäis rauhassa käydä läpi - tuppaa vaan olemaan muutakin tekemistä - blogiakaan ei ole ehtinyt tänä vuonna päivittämään

    - Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisen monikäyttöinen sohvaryhmä :D. Voi käyttää sekä rentoutumiseen että kasojen kätkemiseen :).

      Jotenkin sitä tulee joillekin jutuille ihan sokeaksikin. Tai vaihtoehtoisesti pystyy jotenkin vaan taikomaan kasat ja sekaiset kaapinsisukset näkymättömiksi. Siihen asti kunnes tulee mitta täyteen ja lopulta tekee mieli kääriä hihat ja hoitaa hommat päiväjärjestyksestä. Ja sitten sitä voikin miettiä, että pitikö tätäkin taas niin kauan jahkailla.

      Mulla on nyt meneillään joku ennätys varmaan, kun on saman kuun aikana ilmestynyt jo kaksi tekstiä... Pitänee alkaa himmailemaan :D

      Kaikkea hyvää tähän vuoteen siulle Hanna <3

      Poista
  24. Ai, että tykkäsin tästä postauksesta, no aina kirjoitat kaikesta kyllä niin hauskasti. Nauratti moni juttu kuten se, että on 14 kynsilakkaa yhden sijaan ja oikeastaan kahta eri väriä. Miten sitä voikin aina etsiä sitä täydellistä ja ostaa samaa väriä. Ihanan Guerlaininkin siellä näin ja Sensaita. <3

    Meillä näyttää keittiön laatikostot tuollaiselta ja auta armias meikäläisen vaatekaappi! Mies on paljon siistimpi näissä ja saa aina siivouspuuskia, joka viikonloppu joku paikka pitäisi järkätä kuntoon. Nyt on sitä mieltä, että lähtee meikäläisen hartaudella keräämät peltirpurkit keittiön työtasoilta tuomaan lisää työtilaa ja samalla uusii keittiön puupinnat. Aina joku projekti toisella päällä. Sain hieman hillittyä ja totesin odotellaanko kevääseen, sillä silloin minä yleensä saan siivouspuuskat, kun tammi-ja helmikuu mennään koteloituneena himmaten.

    Kyllä vaan raivaamisesta tulee mielenrauha, sillä kaikki kaaos häiritsee mieltä koko ajan.

    oot super ja ihan parasta viikkoa siistissä kodissa. Ai niin ja nuo punaiset pyyhkeet näytti ihanalta, ne kaikki neljä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt olis millä lakata, mutta mun ongelma on nopeasti kasvavat vahvat kynnet (ei tod uskoisi, jos vertaa mun olemattoman ohuisiin hiuksiin, joiden pitäis muka olla kynsien kanssa samaa tekoa). Tulee niin äkkiä lakkausten alta näkyviin se kasvuosuus, enkä jaksa koko ajan poistaa ja lisätä :). Sen takia varmaan on tullut ostettua niitä värittömiä, ettei raja erotu, mutta toisaalta taas, ei näy lakkauskaan, joten sama olla ilmankin :).

      Guerlainin Liplift (tai siis KissKiss nykyään) on mun luottotuote niinkuin joskus muistaakseni sun Guerlain-postaukseen kommentoinkin. Olin niin otettu, kun nuorempi poika oli muistanut sen ja toi mulle laivalta yllärinä lisää, kun sitä ei täältä mistään saa, enkä pärjää ilman <3.

      Myös mun luottomerkki Jean D'Arcelin mineraalimeikkivoiteita oli laatikossa kolme purkkia. Kaikki tosin eri väriä, joista sitten sekoittelen vuodenaikaan sopivat, kun ei oikein tähän talvikalvakkaan ihoon sama mätsää kuin kesällä, eikä huvita näyttää miltään ruskealta irtopäältä hankien keskellä :D.

      Tuttua toi, että aina ne siivouspuuskien ajoitukset ei kohtaa :). Silloin kun toisella on "lämmöt päällä" (ukkelin sanonta), itse tekee mieli lähinnä lähteä evakkoon, ettei vaan tarvi kuulla edes imurin ääntä.

      Ja niin se on, että kaappien sisältö on suoraan suhteessa korvienväliin. Vaikka olis ovet kiinni, mutta tietää, millainen sekasorto siellä ovien takana on, niin kyllä se vaan ahistaa. Ja päinvastoin, kun tietää, että on siistiä, mielikin on seesteinen ja päässä tilaa hyville ajatuksille.

      Iloista mieltä Tiia <3

      Poista
  25. mulla ei ole omaa blogia enkä ole edes facebookissa/instagramissa... olen vapaamatkaaja toisten mielenkiintoisissa maailmoissa... niitäkin on nykyään vain muutama, joissa käyn melkein päivittäin ja satunnaisesti kommentoin - sun blogi on kahdesta kotipaikkakunnan kirjoittajista toinen, joita seuraan, joten siksikin kiinnostava - koti, puutarha, käsityöt, musiikki eli koko elämän kirjo kaikkinensa kiinnostaa. Pysyn ajan tasalla ja pystyn arvioimaan, missä omat lapseni perheineen kulloinkin "menevät" - mikä on trendikästä - ja mitä mummin tulee tietää nykymenosta...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaa matkustelu on erittäin sallittua :). Ja jos ihan rehellinen olen, niin Facebook on mulle jotenkin suorastaan vastenmielinen paikka, jossa poikkean todella, todella harvoin. Mutta profiili mulla on kuitenkin pakko olla, että pystyn päivittämään työpaikkani FB-sivua, joka sekin jää ton mun huonon FB-asenteen takia vähän luvattoman huonolle hoidolle.

      Mua jotenkin hämää, että tiedät, missä asun, kun itse olen muka ihan vaan "piilossa" kirjoitellut, mutta eipä tohon tietty tarvita kuin silkka sattuma, koska onhan mulla täällä ajoittain kuvia, joista pystyy paikkakunnan tunnistamaan silloin, kun se on ennestään tuttu. Mutta siis julkisesti en ole missään tätä ns. blogiani mainostanut, enkä tutuillekaan paria poikkeusta lukuunottamatta kertonut, koska haluan edelleen kirjoittaa elämästäni ihan just sellaisena kuin se oikeasti on, joutumatta yhtään miettimään mitään siltä kannalta, että blogia lukisi joku "vääränlainen" oikean elämän tuttu. (Kuulostaa varmaan lähinnä omituiselta ja omaan korvaanikin ristiriitaiselta, mutta tällainen olen :)).
      Ja samalla alkoi tietty kiinnostaa, kuka on se toinen kotipaikkakunnan kirjoittaja.. Hmmmm.
      Ei tarvi kuitenkaan tähän vastata :)

      Ja siis kiva kun luet.

      Poista
  26. kiitos vastauksestasi - mm. TexVexhän aikanaan paljasti sun kotipaikan ja joku kirpputori... mutta ei hätää - jos toinen teelainen kirjoittaja kiinnostaa, saat sen huikkaamalla sähköpostiini, minkä kautta myös joskus kommentoin, jollen halua blogikommenteissa tuoda jotain diskreettiä asiaa ilmi -
    hannahirnatgmail.com

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi