Ihan muusta aiheesta aloin eilen kirjoittelemaan, mutta päätin kuitenkin jättää työlääksi osoittautuneen homman kesken, tallentaa kuvat kansioon nimeltä "Sotkut" (liittyy aloittamaani aiheeseen) ja palata sittenkin hetkeksi viime päivien tunnelmiin. Siitäkin huolimatta, että tuntuu, että joulusta on jo ikuisuus.
Aatoksi jäädyttämistäni, puolukoin ja katajanoksin koristelluista lyhdyistä on jäljellä enää pienet plussakelien sulattamat kimpaleet.
Edellisen postauksen lopussa kerroin odottavani ja jännittävänikin vanhemman pojan tyttöystävän ensitapaamista, mutta tyttö oli juuri niin aito ja valloittava ja kaikinpuolin ihana kuin olin kuvitellutkin. Jos ei enemmänkin. Ei tullut kertaakaan sellaista tunnetta, ettenkö olisi voinut olla ihan just sellainen ja sillä lailla kuin normaalisti olen. En tiedä, osaanko sitä selittää, mutta joskus on käynyt niinkin, että jonkun toisen läsnäolo aiheuttaa itselle sellaisen tunteen, että on ikäänkuin vähän vieraana omassa kodissaan.
Lupasin, että piparileipureista kännykällä nappaamani kuva jää vain omaan käyttööni, mutta koska tästä ei voi tyttöä mitenkään tunnistaa, uskon, etteivät pahastu. Ja jos pahastuvat, otan kuvan pois.
Sellainen ihme tänä jouluna tapahtui, että tein piparitaikinan Leenan innoittamana itse. Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden pipariorjavuosien, joita olen joskus aiemmin sivunnut, mutta se on toinen juttu se.
Ilmeisesti lisäsin selkeästä ohjeesta huolimatta liikaa jauhoa, koska taikina oli yön yli jääkaapissa oltuaan kova kuin kivi, eikä meinannut tulla kattilasta ulos millään. Kun lopulta suostui raa'an voiman ja lämpimän vesihauteen avulla lohkeamaan, oli pakko ottaa keramiikkakurssin opit käyttöön ja mätkiä taikinaa pöytää vasten niin, että pehmeni kaulintakelpoiseksi.
Palaute kuitenkin oli hyvää, koska nuorempi poika sanoi, että "Nää maistuu ihan normaaleilta". Eli siis yhtä hyviä olivat kuin kaupan valmistaikinasta tehdyt... :). Aion tehdä toistekin, joten kiitos ohjeesta Leena.
Ihana tyttö opetti minut valmistamaan uunilohta. En ole sitä(kään) koskaan tehnyt, koska en ole tiennyt, mitä kalatiskiltä pitää ostaa. Nyt tiedän, että D-leikkuu tarkoittaa ruodotonta, eikä kalan muotoa niinkuin olen kuvitellut. Näin sitä vanhakin viisastuu, kun vaan kehtaa tunnustaa olevansa tyhmä.
Kala oli tosi hyvää ja sen kanssa oli tarkoitus tehdä uunijuureksia, mutta koska hituroin homman aloituksen kanssa ja kaikilla oli jo nälkä, syötiinkiin riisiä ja halloumi-granaattiomenasalaattia, josta poika oli ottanut kuvan, kun itse keskityin muuten vaan olemaan niin haltioissani.
En olisi millään raskinut päästää tyttöä pois, mutta aatonaattona oli lähdettävä, että ehti jouluksi perille omaan kotiinsa kauas pohjoiseen.
Jouluaattona käytiin päiväsaikaan isäni ja äitipuoleni luona. Ilahtuivat kovasti poikien näkemisestä ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli.
Illemmalla sitten syötiin omalla porukalla kotona perinteiset kinkut ja muut jouluruuat. Sellaiset, jotka tekevät varmasti kauppansa, mutta ei mitään ylimääräistä "koska nyt on joulu"-tarjontaa.
Kattauksesta tuli yllättäen tosi kiva, koska en ehtinyt sitä sen kummemmin miettiä, kun kaikilla oli jo nälkä.
Poika oli siitäkin pari kuvaa ottanut talteen.
Pöytäliinana oli kirppikseltä 12 eurolla ostamani paksu pellavakangas ja lautasliinoina aiemmin syksyllä Parolan Rottingista ostamani rouheat pellavaiset tabletit. Lasit olen kotiuttanut kirpparilta jo vuosia sitten ja Festivon kynttilänjalat samasta paikasta hiljattain.
Harmittaa ihan tosissaan, kun nuorena tyttönä sain ystävältäni synttärilahjaksi useampana vuotena Festivon kynttilänjalan, jotka sittemmin myin kirpputorilla pilkkahintaan, kun en sillä hetkellä enää niiden ulkomuodosta niin piitannut, mutten myöskään ymmärtänyt niiden arvoa. Ihmettelin vaan, kun kyseisen torin omistaja haali heti kaikki jalat itselleen. Ajattelin, että näyttipä tykkäävän niistä kovin.
Kyllä kaduttaa näin jälkikäteen ajatellen tämäkin tyhmyys, koska maku on matkalla muuttunut ja Festivot ovat omaan silmääni taas kauniita. Onnekseni olen nämä uudet-vanhat löytänyt ihan kohtuuhintaan. Sain sellaisen vinkin asiantuntijoilta, että käytettyjen Festivoiden oikea hinta on "10 euroa per solmu". Itse maksoin vähän vähemmän, joten olin hyvin tyytyväinen, etten tullut huijatuksi, enkä sortunut kaupan kalliisiin uusiin.
Keskellä pöytää oli terassilla syksystä asti säilömieni männynoksien pätkiä ja kuparilankainen simppeli patterivalosarja. Ei kaivannut muuta.
Poika ja tyttöystävä kävivät valitsemassa ja ostamassa kuusen, joka oli tänä vuonna poikkeuksellisen korkea ja kaunis. Ei kaivannut edes koristeita, mutta näitä muutamia puisia kuitenkin ripustelin valosarjan kaveriksi.
Muuten meillä ei ollut mitään erityisiä joulukoristeita. Paitsi poikien tarhassa tekemät enkelit, joita ilman joulu ei tule. Niiden kaveriksi kuuluu vanha perusmallin kynttelikkö, jonka paikka on keittiön tasolla aina samassa paikassa. Siinä varmaan meidän ainoa perinne, joka toistuu samanlaisena vuodesta toiseen.
Tuon kultamekkoisen helman sisäpuolelle on tarhantäti kirjoittanut poikani sanat "Tuli ihan äitin näköinen"
Kynttilöitä ja valosarjoja meillä oli lähinnä ulkona useampiakin. En vaan niitä miellä mitenkään jouluun kuuluviksi, vaan ennemminkin tähän pimeään aikaan, jota valot mielestäni kaunistaa.
Myös sisällä oli muutama valosarja tunnelmaa tuomassa. Mm. kylppärissä ja kellarin rapuissa.
Lasiterassilla laitoin valot myös koekaniinia toimivalle oliivipuulle, jonka talvenkestävyyttä koettelen. Tähän mennessä ei ole tiputtanut lehteäkään, vaikka pakkasta oli jossain vaiheessa ihan kunnolla ja kuistilla on yhtä kylmä kuin ulkonakin.
Pihan katajista taittelin muutamia pieniä oksia sinne tänne. Niistä tulee niin kiva fiilis.
Vinttiin vein yhden kynttelikön ikkunalle, mutta kokemuksesta tiesin, että kynttilöitä on turha sohvapöydälle sommitella, koska ne siirretään samantien sivuun pois oleellisempien, kuten pöydälle nostettavien jalkojen, tieltä. Talvisista tyynyistä ja peitosta kuitenkin tulee vähän lumista tunnelmaa. Unohtuu ikkunan takana näkyvä tihkusateen sumentama harmaa maisema.
En niitä tässä luettele, mutta sain tänä vuonna aivan ihania lahjoja. Omasta mielestäni liian monta ja liian arvokasta, ja meinasin ensin vähän suuttuakin, kun minuun oli niin paljon "tuhlattu" (vaikka oikeasti kyse oli ennemminkin siitä, että oma lahjani ukkelille oli varsin vaatimaton ja se harmitti jälkikäteen), mutta kun mies ja pojat yhdessä vakuuttivat, että olen kaiken sen arvoinen, ymmärsin olla kiitollinen. Ja vaikka vuosia ollaan menty sillä linjalla, että mitään lahjoja ei minulle tai miehelle osteta, niin kyllähän niiden saaminen oikeasti tuntui tosi kivalta. Ja kaikki oli hyödyllistä ja mieluisaa.
Tyttöystävältä saatiin tuliaisiksi nämä ihanat lumipalloja muistuttavat kynttilät, joita en taatusti raski ikinä polttaa. Ovat niin nättejä sellaisenaan ja tärkeä muisto.
Näitä olen nyt kiikutellut keittiön ja olkkarin väliä, että ovat aina näköetäisyydellä :)
Tapaninpäivän iltana käytiin viemässä poika lentokentälle, ja torstai-aamuna alkoikin jo työt. Joskin vaan päiväksi, koska tämän kuun teen vielä sitä perjantailla ja maanantailla lyhennettyä viikkoa.
Voipi olla haasteellista palata takaisin täysiin työpäiviin, kun tähän on jo ehtinyt tottua. Samoin kuin joulun sekoittamaan ruokarytmiin. Enkä edes syönyt varsinaisesti paljoa, mutta kylläkin koko ajan vähän jotain, joka ei liene sen parempi juttu kuin kertaähkykään.
Perjantaina kävin puntilla ja tunsin oloni ihan joulukinkuksi. Hikikin tuli jo pelkästä rappujen kiipeämisestä perille. Mutta kyllä se tästä taas.
Hyviä välimallin päiviä kaikille <3.
Ihana joulu teillä on ollut!
VastaaPoistaItse olen myös sitä tyyppiä, että jännitän uusien ihmisten tapaamista. Toisia enemmän kuin toisia...Mutta mikä helpotus sitten onkaan, kun huomaa että juttu luistaa luontevasti eikä tarvi
esittää mitään muuta kuin on. Ja sehän on parasta, jos tästä uudesta tyypistä saa vielä hyvän
ystävän loppuelämäksi.
Minäkään en osaa ostaa lohta kalatiskiltä, mutta onneksi vinkkasit mitä tuo D tarkoittaa ;)
Ymmärrän hyvin tuon lahjaepisodin. Mies osti rannekellon minulle lahjaksi, jonka tosin itse valitsin. Omasta mielestäni vähän liiankin kallis. Mutta kuulemma se pitää olla sellainen josta tykkään..No, sittenhän se iski paniikki päälle, kun olin ostanut miehelle "liian halvan" lahjan. Pakko oli vielä käydä kaupoilla ja ostaa miehelle jotain pientä...
Parina iltana olen käynyt jumpassa ja on totisesti tehnyt hyvää tälle turvonneelle olotilalle. Ja onpahan suklaat taas maistuneet paremmin hikoilun jälkeen :D
Ihanaa loppuvuotta Annukka<3
Mua jännitti tässä tapauksessa kaikkein eniten oma käytös :D. Ei sillä, että olisin pelännyt käyttäytyväni jotenkin huonosti, vaan sillä, että en voinut olla varma, tuleeko itselle sellainen olo, että ei voi olla oma itensä, vaan alan puhua läpiä päähäni (niinkuin joskus käy) tai yliyrittämään tai olemaan muuten vaan liian innokas. Mutta tunne oli heti ovelta asti niin välitön, että pelko osoittautui onneksi turhaksi ja samoilla lökähousuilla hiihtelin menemään kuin aina muutenkin.
PoistaJa joo. Noita kalan leikkuita on kuulemma A-kirjaimesta lähtien ja A on nimenomaan huonoin (eli varmaan sitten se vähiten perattu) toisin kuin itse olisin päätellyt. Sitä kun on tottunut ajattelemaan, että A on aina parasta.
Kai me ollaan niin nöyriä ja vaatimattomia (ja ollaankin), että kaikki omasta mielestä kallis on jotenkin itselle liikaa. Kun taas ukkeli(t?) ajattelee, että viisaampaa ostaa jotain oikeasti mieluisaa ja sitä mukaa pitkäikäistä, vaikka maksaisikin ostohetkellä enemmän. Olematta silti mitään överiä. Justiin kello on esimerkiksi sellainen, että sitä katsoessa tulee joka kerralla hyvä mieli, jos se on alunperinkin ollut mieluinen.
Mulle ei (onneksi kai) konvehdit, eikä muutkaan "suklaat" maistu, mutta kinkunsiivuja tuli kyllä napsittua senkin edestä. Menee kroppa tukkoon jo siitä pelkästään. Saati lisättynä toisella mun elimistön painajaisella, juustoilla :D. Mutta kerran vuodessa voi olla tyhmäkin :).
Kiitos samoin M ja miehelle ja assarille terkut kans <3
Hyvältä kuulostaa tuo poikasi tyttöystävän ja sinun ensitapaaminen. Ja ihan sinun näköisen tuliaisenkin oli keksinyt.
VastaaPoistaEpäterveellisesti on kyllä tullut täälläkin syötyä; ravintoremontista ei tietoakaan. No, lohduttaudun sillä että tammikuussa sitten taas aloitetaan.
Oikein hienoja vuoden viimeisiä päiviä sinulle <3
Juu, oli kyllä ensimmäisestä ulko-oven avauksesta lähtien niin aito ja välitön tunnelma, että ei enää tarvinnut jännittää käyttäytyvänsä jotenkin typerästi (tuossa ylempänä kuvailinkin, mitä sillä tarkoitin), vaan pystyi olemaan kotonaan ihan kuin kotonansa :).
PoistaMun pahe joulunaikaan on kinkunsiivujen napsiminen. Normaalisti, kun en koko vuonna muuten punaista lihaa (onko sianliha edes punaista?) syö ja siitä menee kroppa tukkoon. Niinkuin juustoista, joita niitäkin tulee joulunaikaan nautiskeltua. Joskin vähän, mutta eivät sovi mulle ollenkaan, joten viisaampi olis jättää välistä. Mutta ei se oo kerran vuodessa niin justiinsa. Ja "suklaat" (jotka oikeasti on käytännössä pelkkää kovaa rasvaa ja rutkasti sokeria) ei mulle maistu edes jouluna. Onneksi kai. Oikein ihmettelin, ettei vaaka näyttänyt puolta kiloa enempää "joulumahaa", mutta voi olla, että oli vaan joku tilapäinen häiriö ja totuus on toinen. (Kävin ennen joulua kehonkoostumusmittauksessa ja aika tylyjä on faktat, kun mitään ikähyvityksiä ei sillä saralla jaella.).
Kiitos samoin Kristiina, kaikkea hyvää vuoden viimeisiin päiviin <3
Niin kauniita ja herttaisia joulun tunnelmapaloja! <3
VastaaPoistaKattaus on niin kaunis ja tuo salaatti herkullisen näköistä!
Piparkakkutaikinan teko kuulostaa aina niin haasteelliselta, että itseltäkin jäänyt moinen tekemättä, mutta lohta toki olen tehnyt usein. =)
Joulun taikaa kun saa rakkaat luokseen. <3
Onnentäyteistä uutta vuotta teille!
Kiitos paljon Susanna <3. Huomasin äsken, että samaisesta salaatista pari vuotta sitten kirjoittamani lyhyt postaus oli ilmestynyt sivupalkkiin luetuimpien joukkoon. Tykkään siitä tosi paljon, kun on suolaista, kirpeää ja makeaa samassa ja näyttääkin nätiltä. Ja kattauksesta tykkäsin itsekin, kun syntyi vähän niinkuin vahingossa niinkuin parhaat jutut aika usein. Vaikkapa se kuuluisa siivousnuttura, joka päihittää huolella värkätyt kampaukset, jotka ainakin mun tapauksessa on tuhoon tuomittu jo siinä vaiheessa, kun alan yrittää :)
PoistaPiparkakkutaikinan teko oli yllättävän helppoa. Ja jatkokäsittelykin olis ollut, jos en olisi tunaroinut niiden jauhojen kanssa.
Ja niin totta. Ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ympärillä on parasta.
Ja kiitos samoin, kaikkea hyvää ja onnellista teille sinne Mantelilaakson auringon alle <3
Voi miten ihania kuvia ja ihania tunnelmia <3 Ja ihanaa, miten voi näin blogin kautta saada hetkiä ja väläyksiä siitä, miten monella tapaa elämä voi maailmassa olla hyvää.
VastaaPoistaIhanaa tulevaa uutta vuotta, nyt saa jo toivotella :) <3
Kiitos kauniista sanoista Jantunen <3.
PoistaKoska tiedän teidän tilanteen, aloin heti kommenttisi luettuani miettiä noista saamistani lahjoista kertomistani siltä kantilta, että toivottavasti siitä ei nyt tullut mikään turhamainen materialistimielikuva, koska sitä viimeiseksi haluan. Hautasin kuitenkin mietteet samantien, koska tiedän, että olet niin laajasydäminen, ettet ajatellut niin, vaikka mun puolesta hyvin voisitkin.
Ja kiitos, onnellista uutta vuotta koko teidän perheelle <3
Voi sinua, en kyllä mitenkään päin vääntämällä saa sinusta turhamaista materialistia :) Olen kirjoittelemassa jossain vaiheessa aiheesta Voiko materiasta saada aitoa iloa, kunhan keksin yhden sanan vastaukselle vähän enemmän sanoja ympärille :) Palaan siis aiheeseen!
PoistaKiitoksia, onnellisen uuden vuoden toivotukset otamme ilolla vastaan <3
Kiitos <3.
PoistaTiedän jo nyt, että tulevasta tekstistäsi tulee mielenkiintoinen, oivaltava ja syvällinen. Niinkuin kaikesta mitä kirjoitat, ei väliä aiheella. Tulen sen(kin) ihan varmasti lukemaan <3
Voi kiitos vielä kauniista sanoista, vaikkakaan noin suuria en voi mitenkään luvata - tekstit syntyvät otteella sitä saa mitä tulee :D Ihanaa kun käyt piipahtelemassa!! IHailen kovasti sitä, miten paljon sinulta aidosti riittää hyvyyttä ja ystävällisyyttä hyvin laajalle ympärillesi :)
Poista❤️❤️❤️
PoistaKauniita katajan oksia, jouluisia. Niitä minäkin säästin ulkona ja laitoin joulupöytään.
VastaaPoistaNo jo oli aika oppia uunilohen valmistus, niitäkin voi tehdä montaa erilaista :)
Meillä tie naisen sydämeen kävi 30 vuotta sitten uunilohen ja lihapadan kautta kun mies valmisti niitä minulle Krunikassa Hesassa asuessaan.
Oikein antoisaa tulevaa vuotta koko teidän kattilakunnalle!
Jaa että nytkö jo piti se lohikin oppia, vaikka olen vasta 53-vuotias :D.
PoistaKyllä oikeesti hävettää, että olen joissain asioissa niin tunari tai vellihousu, enkä ole uskaltanut edes kalatiskiä lähestyä. Ensikokemuksesta itseluottamusta saaneena uskaltaudun ehkä kokeilemaan jotain muutakin. Kuha olis kiva. Tai siika (oikeasti en tiedä/muista, onko siika hyvää vai ei).
Onnentyttö oot ollut, kun olet saanut miehen valmistamaa ruokaa. Täällä sellaista ei tapahdu, mutta olen tyytynyt kohtaloon, vaikka välillä vähän kadehdinkin vaimoja, joilla on grillaileva tai kokkaileva mies. Eikähän mulla ole kanttia vaatiakaan, kun en itsekään ole mikään keittiövelho (jos ei viherpöperöitä lasketa), enkä varsinkaan leipuri.
Kattilakunta kuulosti hauskalta sanalta. Otan käyttöön :).
Ja kiitos samoin, kaikinpuolin onnellista uutta vuotta teillekin vielä tätäkin kautta!
Ihanat joulutunnelmat, niin kaunista ja ihan sun näköistä!<3
VastaaPoistaOi, oi, eikös me ollakin onnentaina ja onnenannukka, kun varmaan saadaan vielä joku päivä sellaiset mieluisat miniätkin perheeseen!<3 Ihana kuulla, että pojallasi on kiva tyttöystävä.:) Varmaan tyttöäkin on jännittänyt etukäteen, ja on varmasti hän on ollut yhtä helpottunut kuin sinäkin, kun on tutustunut sinuun/teihin!:)
Hitsi nuo enkelit on aivan ihanat! Mulla on poikien tarhaikäisenä askartelemat tontut tallessa, ja usein nekin on olleet esille, vaan kun ne ovat punaiset...Mietin, että ehkä tarhassakaan ei enää askarrelle enkeleitä, pelkkiä tonttuja vaan. Ne enkelit sopisivat paremmin meikäläisen jouluun.:P No, oikeesti ne tontut on aivan ihanat, mutta nykyään tulee laitettua tosi vähän koristeita. Enemmän jotain sellaista, mikä ei tunnu vain jouluiselta.:)
Oikein hyviä välipäiviä ja kivoja uuden vuoden juhlia Annukka!<3
Kiitos Taina <3. Mieltä lämmittää, kun mut tuntevana sanot, että kuvissa on "mun näköistä", koska silloin se taitaa oikeasti olla oikeasti niin.
PoistaMun niin tekis mieli kertoa tytöstä enemmän ja hehkuttaa kaikkia mahdollisia ominaisuuksiaan ja maalailla mielikuvia tulevaisuudesta, mutta mies toppuutteli sanomalla, että ei pidä mennä asioiden edelle, koska me ei voida tietää, eikä paljon vaikuttaakaan siihen, mihin elämä nuoria kuljettaa. Ja niinhän se on, vaikka itse mitä toivoisin, joten koitan olla järkevä.
Ja kiitos. Enkelit on mun aarteet ja todellakin ne ainoat oikeat joulukoristeet meillä. Vaikka kaapit olis muuten kuinka sekaisin (niinkuin mun suunnitteilla olevassa sotkupostauksessa tulee suorastaan hävettävästi todistettua), niin enkeleille pitää aina olla sen verran tilaa, etteivät vaan vahingossakaan mene lyttyyn. Ihmeelliseksi on tää nykymaailma mennyt, jos ei enää enkeleitäkään voi askarrella. Varmaan ei kohta tonttujakaan tai ainakin niiden pitää olla sukupuolineutraaleja tai jotain. Plääh.
Uuden vuoden "juhlat" taitaa perinteisesti olla sellaiset, että ukkelin kanssa kaksin pitkissä kalsareissa kotona kökitään ja minä olen meistä se, joka sinnittelee kaupungin ilotulitukseen asti (jos sellaista enää saa järjestää), kun toinen jo kuorsaa umpiunessa. Mutta ollaanpahan turvallisesti kotona, ettei vaan satu mittään :D
Kaikkea hyvää Taina ja mulle tuli oikeasti onnellinen mieli, kun pääsin pelättimen roolissa mukaan sun vuosikatsaukseen <3.
<3 Vähän jännäsin, kun en edes lupaa nyt kysynyt!:)))
PoistaEi ollut ihan paha se kuva. Pelätti mikä pelätti :D
PoistaIhanaa, että kaikki meni niin hyvin ja oli energiat kohdillaan. Upea sun joulukattaus ja ihanat lumipallokynttilät!
VastaaPoistaEnergiat oli todellakin kohdillaan ilman pienimpiäkään jännitteitä puolin tai toisin. Tuli hyvä mieli, kun poika kertoi tytön sanoneen, että oltiin mukavia.
PoistaJoulukattaus oli sellanen suunnittelematon pikakattaus, josta tuli omastakin mielestä tosi kiva vähän niinkuin vahingossa. Samaan tyyliin kuin siitä kuuluisasta häthätää kietaistusta siivousnutturasta, joka päihittää kaikki huolella värkätyt kampaukset.
Kaikkea hyvää ja onnellista koko A-tiimin tulevaan vuoteen, jos ei ennen sitä muuta kuulu <3
Yes! Hyvää tätä vuotta sinne kans! Alkaa aika tuulisesti, ainakin täällä Vaasan suunnalla. Mietin tässä, että lähteekö katto pian lentoon. Huuuuh!
PoistaNo juu. Ihan hirvee myräkkä ja mulla perinteisesti maha kipeenä, kun mietin, miten perheen pienin (joka siis täyttää kohta 23 :)) selviää taas tänkin päivän liikenteessä, kun ajaa töikseen ja tänään on sattumoisin keikkaa justiin sinne kaikkein tuulisimmalle rannikkoseudulle. Mutta sen verran olen oppinut, etten lietso paniikkia, vaikka säätiedotus lupais mitä, kun mulle on niin moneen kertaan sanottu, että "sinne on kato äiti lähdettävä, oli keli mikä tahansa.."
PoistaToivotaan tyynempää jatkoa kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.
Kauniilta näyttää kaikki siellä!! ❤ Ja kivalta kuulostaa. Mukavaa että sulla on ollut kiva joulun aika siellä, ja ihanaa kun oli kiva kohtaaminen "miniäkokelaan" kanssa. Ei ole ollenkaan ilmiselvää, että kemiat kohtaa, joten hienoa että teillä tuntui mukavasti sujuvan. Ihanat on nuo lumipallo-kynttilät!
VastaaPoistaMukavia vuoden viimeisiä päiviä sinne, saas nähdä saadaanko vielä vuoden lopuksi se luvattu lumimyrsky!! Minusta olis kyllä ihan jees jos tulis sellainen myrsky, ettei sais raketteja paukutella ollenkaan... Säästyisi moni eläin niin kodeissa kuin luonnossakin niiltä kauhun hetkiltä !
Kiitos Heli <3. Se on totta, että ei ole itsestäänselvää se kemioitten kohtaaminen, mutta nyt ei kyllä ollut mitään ongelmaa sen suhteen, päinvastoin, oli kaikinpuolin aidosti hyvä ja luonteva olo. Ja haikeakin, kun ovella tytön kotiinlähtiessä halattiin.
PoistaItse toivon, ettei luvattua myrskyä tule, kun perheestä kaksi on huomenna töissä tien päällä aikaisesta aamusta iltaan ja mulla aina sydän syrjällään siihen asti, että selviävät takaisin kotiin. En vaan uskalla huoliani enää ääneen mainita, koska siitä tulee vaan sanomista, kun töihin on mentävä, oli keli mikä hyvänsä, siinä ei paljon äidin/vaimon huoli paina. Ja vähän hirvittää sekin, että vähän veikkaan ihmisten ampuvan ne rakettinsa joka tapauksessa myrskystä huolimatta "kun kerran on ostettu" ja siitä taas seuraa varmasti vaikka mitä vahinkoa. Mun puolesta niitten myynnin saisi lopettaa kokonaan niinkuin on vähän kai suunniteltu. Säästyisi niin ihmiset kuin eläimetkin.
Kaikkea hyvää vuodenvaihteen molemmin puolin Heli ja kiitos ystävyydestä <3
Multa oli nyt mennyt edellinen postauksesi jotenkin ihan ohi. Voihan nenä.
VastaaPoistaAivan ihanaa, että miniäkokelaan kanssa meni hyvin! Mutta toisaalta mitä muuta voisi oikeastaan olettaakaan! Uskon, että pojallasi on hyvä maku, enkä voisi kuvitella, että hän seurustelisi jonkun kamalan harppuunan kanssa. Ja uskon, että onnekas on se tyttö, joka saa sinut anopikseen. <3
Minunkin piti kokeilla Leenan piparitaikinaa, mutta laiskuus yllätti! En ole tehnyt koskaan taikinaa alusta asti itse, mutta Leenan taikina kuulosti jotenkin erityisen kiehtovalta. :-)
Ihanaa uutta vuotta, Annukka! <3 Ja paljon onnen täyttämiä hetkiä tulevaan vuoteenkin. <3
Voin vakuuttaa, ettet siinä (postauksen ohimenossa) mitään menettänyt Satu :).
PoistaOlen kyllä niin onellinen pojan puolesta, että ovat tuon ihanan tyttöystävän kanssa toisensa löytäneet. Tyttö on justiin niin aito ja itsenäinen ja reipas ja rohkea ja kaunis kuin voi toivoa. Että on kyllä kaukana kamalasta harppuunasta, joka oli ilmaisu, joka mua alkoi ääneen naurattaa :D. Osasin sellaisen kuvitella paremminkin ukkelille, jos päättäisi vaihtaa meikäläisen kaikkien näiden vuosien jälkeen johonkin toiseen :D.
Leenan taikina oli oikeasti tosi hyvää (tyttöystävä söi sitä sellaisenaan ja vakuutti olevansa samaa mieltä :)). Ja vaikka se "tää maistuu ihan normaalilta" kuulostaa ehkä vähän lattealta, niin se oli kuitenkin selkeä kehu, koska oletusarvo mun tekemästä taikinasta oli varmaan ihan jotain muuta. Se vaan mietitytti, että kun lukuisia mausteita tarvitaan jokaista vaan suunnilleen se teelusikallinen, niin päätyykö kaikki loput aikaa myöten roskiin niinkuin mun tulevassa sotkuaiheisessa postauksessa, mutta valkkasin pienimmät mahdolliset pussit pisimmällä mahdollisella "parasta ennen"-ajankohdalla, joten niistä riittää muutamaksi jouluksi eteenpäin. (Jos Luoja suo, pitää tässä iässä lisätä...)
Kiitos sitä samaa Satu, kaikkea hyvää ja parasta ja kiitos ystävyydestä <3
Tainan Mansikkatilan mailla blogin kautta päädyin tänne sinun ihanaan blogiisi. Olen kaivannut pitkään uusia, aidonmakuisia blogeja lukulistalleni. Nyt tunnen löytäneeni yhden sellaisen lisää. Jään siis seuraajaksesi.
VastaaPoistaKiva kuulla, että miniäsi oli juuri niin ihana kuin olit kuvitellutkin. Ihanaa, kun nuoret löytävät itselleen hyviä kumppaneita. Teidän joulukattauksenne näyttää tosi kauniilta. Itse olen tosi surkea kattausten tekijä, mutta ihailen aina toisten tekemisä kauniita kattauksia.
Minäkin haaveilen noista Festivo-kynttilänjaloista. Mies ei niistä tykkää ja siksi olen himmaillut niiden hankkimista. Kirppareilla niitä tosiaankin aina välillä näkee ja sieltä varmasti tulen itsekin niitä hankkimaan. Kirppikset ovat hyviä paikkoja tehdä hankintoja.
Hyvää loppu vuotta sinulle, Annukka ♥
Heippa Krisse ja lämpimästi tervetulloo tänne iloiseen joukkoon ja sekalaisten aiheiden pariin :). Kiva, kun tulit <3
PoistaÄläkä muuta sano. Kyllä sitä niin toivoo, että ne omat nuoret löytäisi itselleen sen parhaan mahdollisen kumppanin ja että säästyisivät suuremmilta sydänsuruilta, vaikkei niitä elämässä kokonaan voi välttääkään. Ei, vaikka äiti kuinka toivoo. Ja vaikka itse olin heti valmis ottamaan tämän ihanan tytön perheeseen, niin mies toppuutteli ajattelemasta elämää toisten puolesta liian pitkälle, kun ei voida tietää, mihin elämä nuoria vie. Yritän siis olla järkevä, mutta silti toivon..
Oli multa kyllä oikea emämunaus myydä ne alkuperäiset Festivot pois. Hyvä jos viisi markkaa laitoin hinnaksi, joten ei ihme, että kirpparin ohella huutokauppaa pyörittävä omistaja osti ne itselleen jälleenmyytäväksi samantien. Toivottavasti lahjojen antaja ei saa koskaan tietää, koska nolottaa.
Meillä mies ei onneksi huomaa ikinä mitään sisustukseen liittyviä hankintoja. Ehkä uuden sohvan vois just ja just noteerata, jos sellaisen mitään kertomatta hommaisin, mutta senkin suhteen sanoisi varmaan, että "onko tää jotenkin erilainen kuin ennen" :D, joten ihan rauhassa saan ostaa mitä huvittaa. Tai siis saisin, jos ostaisin, mutta viimeaikoina on suunta ollut ennemminkin kodista ulospäin.
Leppoisaa loppuvuotta (justiin muuten tajusin, että huomenna on vuoden viimeinen päivä, kääk) ja kaikkea hyvää tulevaan Krisse!
Ihana fiilis postauksessasi! Voi, olen superonnellinen, että ensikohtaaminen meni yli odotusten. Juuri sellainen luonteva oleminen puolin ja toisin on tosi tärkeää ja tekee niin iloiseksi. Minullakin on kokemuksia vanhemman pojan ystävättäristä ja nykyisen kanssa on juuri tällainen "normaali" (poikaasi siteeratakseni) ja luonteva kanssakäyminen, mutta edellisen kanssa oli toista maata. Kärsin tilanteesta niin kauan kuin sitä kesti, enkä edes tiedä, mistä se johtui, mutta nyt osaan arvostaa tätä vaihtoehtoa yli kaiken!
VastaaPoistaMutta, miten ihmeessä hän osasikaan tuoda juuri Annukan näköiset kynttilät??! Minua muuten vähän nauratti tuo kommenttisi kynttilöistä, ettet raaski niitä polttaa, kun juuri jouluna kuulin omalta anopiltani, että hän oli lukenut jostain pakinasta, että hänen sukupolvensa edustajilta jää jokaiselta perinnöksi vähintään yksi iso tonttukynttilä, jota on hillottu piirongin päällä vuosikymmenet eikä ole raaskittu polttaa. Huomasin sitten, että anopillani on tällaisia kynttilöitä kaksi, eli yksi molemmille pojilleen :)). Jippii. Ehkäpä sitten sinun heikko lenkkisi vähän nuoremman sukupolven edustajana ovat modernit, tyylikkäät kynttilät, jotka jäävät perinnöksi, kun et itse niitä raaski polttaa :). Mutta ymmärrän kyllä: jos olisin itse saanut yhtä tyylikäät, niin en tässä virsinstelisi :).
Upeat, yksinkertaiset havukattaukset. Tiesin, että taiot juuri noin tunnelmallista ja tyylikästä kuin kuvista voi todentaa!
'virnistelisi' piti kirjoittaa tuossa yllä :)
VastaaPoistaKiitos Pilvi ja niin tiedän, että tiedät ja jaat mun tunteet. Me tullaan molemmat ihan varmasti kaikkien kanssa toimeen ja kunnioitetaan poikiemme valintoja, mutta se on silti eri asia kuin tulla luontaisesti ja aidosti toimeen ilman mitään sellaista ylimääräistä "jännitettä", jota ei osaa oikein edes selittää. Että oikein hyvin ymmärrän ton sun "kärsimyksen", koska samassa tilanteessa olen aiemmin ollut itsekin.
PoistaJa äläpä muuta sano. Kynttilät on niin kauniit ja simppelit (ja ihan tosi painavat, kun on käsinvalettu, eikä mitään höttöä), että olin niistä kyllä todella otettu. Enkä varsin raski polttaa, koska pelkästään jo musta sydänlanka kadottaisi lumipalloisan olomuodon :). Mutta en niitä ehkä kuitenkaan pojalle perinnöksi asti säästä :D. Onnittelut sulle kuitenkin jo etukäteen taloon joskus sitten päätyvästä tontusta :D.
Meillä tuntui muutenkin olevan tyttöystävän kanssa monta yhtäläistä tykkäämisen kohdetta ja vaikka poikien kanssa on just niin ihanaa aina kuin on, niin silti kivaa, kun välillä voi vaihtaa myös sellasia "tyttöjen juttuja". Toivon kuitenkin, etten ollut liian innokas ja rasittava. Yritin ainakin olla olematta ja tuli hyvä mieli, kun lähtiessä saatiin niin pitkät halaukset ja poika kertoi, että tytön mielestä "oltiin oltu mukavia".
Kattauksesta tuli kyllä omastakin mielestä vähän niinkuin vahingossakin tosi kiva. Ja osa-ansio onnistumisesta kuuluu sun havuidealle. Ne sopi niin kivasti keskelle pöytää ja valosarja ja kynttilät kaverina toi vähän ekstraa, muttei kuitenkaan liikaa. Just hyvä.
PS. Piti oikein tarkistaa, mitä kohtaa korjasit, kun en huomannut mitään :).
Kiitos taas kivasta viestistä Pilvi ja seuraavalla satokaudella jatketaan <3
Onpa ihana joulutapaaminen, kaunis joulu.
VastaaPoistaKiitos TeSa ja kaikkea hyvää vaihtuvaan vuoteen <3
PoistaKuulostaa just niin Annukkalle :) Ja hei, hitsin nättiä, yksinkertaisilla jutuilla tyylikästä kotoilua. Tuli niin hyvä ja lämmin mieli :)
VastaaPoistaArki tulee, mut me olemme valmiina! Valoa kohti.
No hyvä, että kuulostaa, niin tiedän, että olen edelleen oma itseni :). Ja oli kyllä sellanen mutkattoman mukava joulunaika. Nyt jo tylsää ja tekemisen puutetta. Ei tätä velttoilua ja kotona lojumista määräänsä enempää jaksa. Tuntuu, ettei enää piristä, vaan päinvastoin vetelöittää, mutta kyllä se tästä taas.
PoistaValoa kohti ja olkaa varovaisia siellä suuressa maailmassa, jossa varmaan on hirmu karkelot ja ilotulitukset vuodenvaihteen kunniaksi.
Piti jo eilen tulla tänne käymään, mutta ilta hujahti ohi ennen kuin huomasinkaan. Voi että on taas niin ihania kuvia! Varsinkin noi jäälyhdyt ja valosarjalla somistettu oliivipuu <3 Kivalta kuulostaa teidän joulu ja erityisen ihanaa, että tulitte toimeen uuden perheenjäsenen kanssa niin hienosti. Voin uskoa, että äitinä pojan tyttöystävän tapaaminen jännittää (molemmin puolin) ja että se on ihan älyttömän tärkeää, että oikeanlainen yhteys syntyy. Mulla on noiden hetkien jännäämiseen vielä vuosia, mutta välillä kieltämättä olen jo nyt miettinyt, että millaista se sitten tulee olemaan. Toivottavasti tulee meillä menemään yhtä hienosti, kuin teillä.
VastaaPoistaJa hei, mahtavaa, että tyttö opetti sulle uunilohen tekemisen. Yritin tutkia tota kuvaa, että onko siinä päällä sipulia vai fenkolia...? Nyt täytyykin ottaa projektiksi "Annukka ja uunilohet" - voisin laittaa blogiin joku päivä pari eri tapaa tehdä lohta! Tuota sipulia (vai fenkolia?) en ole itse kertaakaan kokeillut, joten laitan testiin seuraavan kerran, kun ostan kalaa.
Ihanaa vuoden viimeistä päivää sulle Annukka ja kiitos tästä vuodesta ja sun ystävyydestä! Olet tärkeämpi, kuin arvaatkaan <3
Nyt kesti mulla tää vastaaminen, kun tuli aloitettua vuosi typerimmällä mahdollisella tavalla eli itsehankitulla huonolla (siis t o d e l l a huonolla) ololla, joka johtui siitä, että rehkin ensin aattona punttisalilla oikein huolella, mutta söin sen jälkeen vaan tomaattivuohenjuustokeittoa ja palan leipää. Aikomuksena tehdä kunnon ruokaa myöhemmin päivällä, mutta se jäi, kun ukkeli oli törmännyt yhteen meidän kaveriin kaupassa ja kaveri pyysi meitä heille ex tempore uutta vuotta juhlistamaan, kun avovaimonsa oli pyytänyt kaveria keksimään illaksi jotain ohjelmaa. No, ennen sitä söin palan vanhaa pizzaa (en sentään vanhentunutta :)) ja siitä sitten alettiin ystävien luona kippistelemään kuoharilla ja viinillä ja kahvin kanssa sitten pikku Baileysit (ei sentään konjakit onneksi niinkuin miehillä) ja voi jestas, mutta luulin oikeasti, että kuolen. Ja ihan omaaa tyhmyyttäni. (Niin tyhmältä kuulostaa kerrottunakin, että en tätä mieluusti ääneen toitottele, mutta sulle kehtaan just ja just tunnustaa). Noooh, kannustaa kyllä taas elämään järkevästi, koska olo ei ole vieläkään normaali.
PoistaMulla on tyttöystävien (ei montaa kuitenkaan) tapaamisista aiempaa kokemusta, mutta vaikka kuinka olisin toivonut, että ei ole, niin aiemmin on aina ollut joku sellainen "jännite", joka on vähän häirinnyt, vaikken pysty edes kuvailemaan, mistä johtuu. Nyt ei ollut sellaisesta tietoakaan, vaan oli todellakin välitön tunne. Toivottavasti puolin ja toisin.
Ja juu, sipulia on lohen päällä. Mutta kaikki mahdolliset uunilohi- tai muut kalavinkit otetaan ilolla vastaan, koska nyt tiedän, että ei ollut vaikeaa. Tärkeintä mulle oli oppia se, mitä kalaa ostetaan, jos haluaa ruodotonta, ja missä lämpötilassa ja kuinka kauan pidetään uunissa.
Toivottavasti sun vuosi on alkanut paremmin ja jatkuu sellaisena myös. Ja kiitos samoin, susta on tullut mulle kans tosi tärkeä ystis <3
Uuh, tsemppiä huonon olon taltuttamiseen <3 Toivottavasti teillä kuitenkin oli kivaa, silloin huonon olonkin jaksaa paremmin!
PoistaPikkuhiljaa olo on luojan kiitos parantunut, mutta ei kyllä tule toistumaan tää. Ei sydän kestä :). Mutta onneksi oli mukavaa, koska kaikkein tyhmintä olis ottaa paha olo huonon illan päätteeksi. Eikähän tässä ollut edes kyse mistään ylettömistä juomamääristä, vaan vähästä ruuasta ja sitä edeltäneestä rehkimisestä, jonka jälkeen olis varsin pitänyt syödä kunnolla. Ei uskois, että enää 53-vuotiaana tulee tehtyä näin alkeellisia mokia..
PoistaHyvää ja valoisaa uutta vuotta sinulle ja blogillesi! Ihanaa että mieluisa tyttöystävä on tullut perheeseen :)
VastaaPoistaKiitos paljon Marita ja kaikkea hyvää ja onnellista sulle ja läheisille <3. Ja juu, oli niin kiva tyttö, että millään en olis raskinut päästää pois :)
PoistaVasta nyt ehdin kommentoimaan... Mutta pidemmittä löpinöittä: Ihanaa, että miniäkokelas oli hyvä tyyppi. Hauskaa, että uskaltauduit kokeilemaan piparitaikinaani ja juu, kyllä se suoraan jääkaapista otettuna on aika jähmeää ihan tuolla tarkalla jauhomäärälläkin, mutta nopeasti notkistuu yleensä ;-). Superkauniit kattaukset sulla ja tykkäsin myös noista lumipallokynttilöistä.
VastaaPoistaP.S. Sun poika on frisyyriä ja partaa myöten aivan mun pojan näköinen! Oikein nauratti. Meillä tuo miniäkokelas on kylläkin blondi..
Sulle silloin kirjoitinkin, että tulee olemaan historiallinen tapaus, jos innostun itse tekemään taikinan, mutta sun resepti oli niin selkeä ja uskottava, että päätin kokeilla :). Ja vaikka toi nuoremman pojan arvosana "normaali" voi kuulostaa lattealta, niin tiedän, että se oli kehu :). Ja yksi mulle tärkeä juttu, mikä oli näissä pipareissa erilaista verrattuna kaupan valmistaikinasta tehtyihin, oli se, että näistä ei tullut yhtään turvonnut olo, vaikka söi useammankin. Kaupan pipareista mulle tulee ja se rajoittaa herkuttelua, vaikka mausta tykkäänkin.
PoistaTyttö oli/on aivan superihana ja vaaleatukkainen myöskin ;) (kuvan kehno valaistus vaan näyttää värjänneen tukan tummemmaksi).
Onnittelut meille noista komeista ja fiksuista pojista :). Ja kaikkea hyvää heti tähän uuden vuoden alkuun!
Kaunista joulutunnelmaa. Hienoa, että synkkasi tytön kanssa. Meillä on ollut samoja kuvioita nuorison kanssa. Olitpa ahkera, kun ryhdyit taikinahommaan. Minulta jäisi tekemättä. Onnellista uutta vuotta 2019!
VastaaPoistaKiitos Satu, oli kyllä niin kiva fiilis, kun tyttö tuntui sujahtavan luontevasti osaksi perhettä tosta vaan. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, joten kiitollinen olen ja onnellinen pojan puolesta, kun ovat toisensa tavanneet.
PoistaHih, mun ahkeruus rajoittui tasan tuohon taikinaan. Mitään muuta en sitten itse tehnytkään. Kinkkukin tuli golfkisojen palkintona ja vaihdettiin harmaasuolattu versio valmiiksi paistettuun ja siivutettuun niinkuin on tehty jo monena vuonna. Inhoan kinkun paistamista, koska en ole meidän nykyisellä uunilla onnistunut siinä koskaan.
Onnellista uutta vuotta myös sinulle, perheelle ja uudelle suloiselle perheenjäsenelle!
Ihana tyttöyatävä! Ja ihana kultaenkeli!
VastaaPoistaKun jo omassa postauksessani lähdin tarinankerrontalinjalle, kerron sulle myös tarinan Festivo-kynttilänjalasta. Tämä on suoraan kopsattu omasta muotoilua koskevasta tenttivastauksestani tältä syksyltä: Kuulin hiljattain tarinan Festivo-kynttilänjalan synnystä. Iittalan muotoilija, Timo Sarpaneva, halusi muotoilla kaveriporukallensa omat viinilasit. Syntyi lasi, jonka jalka oli samanlainen kuin Festivo-kynttilänjalka. Iittalan lasitehtaan silloinen (1966) hyttimestari Reka Löflund keksi, että lasista voisi jättää kuppiosan pois ja muokata jäljelle jäävän osan kynttilänjalaksi. Näin syntyi Festivo, joka on edelleen suosittu. Myös Finlandia-sarja syntyi saman parivaljakon kokeiluista ja myöskin ”vähän sattumalta”.
Ehkä, Annukka, tiesitkin tämän designin ystävänä.
Juu, tyttökin on varsinainen kultaenkeli :)
PoistaJa vaikken yleensä designista mitään taustoja tiedäkään, niin tämä viinilasitarina oli jossain määrin tuttu. Ja mietin, että kyllähän noista olis aika hyvä tukevammallakin kouralla pitää kiinni. Ennemminkin olutlasityyliä ehkä kuitenkin, koska mitään pientä lasiosuutta noin rouheaan jalkaan Sarpaneva tuskin suunnitteli :)
Tykkään kauniista lasiesineistä ja jos sattivat olemaan kotimaista designia, se on plussaa. Mutta mitään en osta pelkkän designin vuoksi. Pitää olla joku sellainen erityinen tunne esinettä kohtaan (ja riittävästi rahaa lompakossa :))
Ymmärrän hyvin tunteen esinettä kohtaan. Yritän ostaa vain sellaisia asioita, jotka puhuttelevat minua tai perustuotteita. Onnistuu vaihtelevasti :)
PoistaAina sitä vähän jännittää kun ekaa kertaa nähdään. Tosi kauniit pallokynttilät. Minäkään en raski kaikkia kynttilöitä polttaa. Muutaman vuoden jälkeen on polttamisen vuoro.
VastaaPoistaTässä tapaukessa jännitys osoittautui onneksi turhaksi :). (Ja oikeastaan jännitin vaan omaa itseäni, että alanko jotenkin yliyrittää ja puhua läpiä päähäni tai jotain, jos liikaa innostun)
PoistaMun ei kannata ostaa kuin tylsiä peruskynttilöitä, jos meinaan niitä myös polttaa. Kaikki kauniit menee vaan pilalle, kun sydänlanka mustuu :)