Reilu viikko sitten olin yhtäkkiä yhden vähän tavallista paremmin nukutun yön jälkeen täynnä kirjoitusintoa ja -aiheita kunnes pam! tapahtui jotain, mikä täytti pään huolella ja tyhjensi sen kaikesta muusta.
Huoli on jo hellittänyt tai ainakin tasaantunut, mutten enää muista, mistä olin alunperin aikeissa kirjoitella, joten turvaudun Kukkapillin Sadun kysymyspatteriin, joka antoi muuta mietittävää.
Ihan alkuun haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä edellistä tekstiäni kommentoineita ihan tosi, tosi lämpimästi. Sain niin paljon viisaita vinkkejä ja vertaistukea omakohtaisista kokemuksistanne, etten valehtele yhtään, kun sanon, että jo niiden avulla pulssi tasaantui ja mieli rauhoittui ihan huomattavasti. Taas kerran kannatti kirjoittaa, koska teitä itseäni viisaampia on siellä ruudun toisella puolen niin paljon. Olen siitä kiitollinen.
Mutta tässä nämä vastaukseni Sadun haastekysymyksiin aiheeseen liittymättömillä viimeaikaisilla maisemakuvilla höystettynä, kun ei ole nyt ollut inspistä kuvailla muuta.
Suosikkirutiinisi
Tällä hetkellä suosikkirutiinini on roikkuminen
Siirsin joitakin aikoja sitten kellarissa tähän asti vähän hankalassa paikassa olleen tangon olkkarin ja keittiön väliseen oviaukkoon, johon pysähdyn roikkumaan, kun kuljen huoneesta toiseen. On muutenkin hyväksi, mutta nyt auttaa myös kipuileviin käsiini, joista epäkiinostavana tietona kerrottakoon, että vasemman käden "klassinen tenniskyynärpää" on jo onneksi näin kolmen kuukauden jälkeen paranemaan päin, mutta oikean olkapään "kiertäjäkalvosimen ärsytystila" vaivaa erityisesti öisin. Siksi käväisen toisinaan myös yöllä roikkumassa, jos särky herättää eikä hellitä.
Vanha suosikkirutiinini on jokapäiväinen tapani lähteä kokolailla heti töitten jälkeen vähintäänkin tunniksi-pariksi lenkille. Ihan sama mikä keli sattuu olemaan, koska on pakko saada raitista ilmaa ja jalkoihin liikettä. Ei riitä mitenkään nollaamaan päiväaikaista istumista, mutta auttaa kuitenkin, enkä raitisilmariippuvaisena pärjää ilman tätä tapaa.
Uutena, vielä vähän alkutekijöissään olevana rutiinina olen kokeillut slaavikyykkyä. Ihan törkeän hyvä venyttävä asento, johon pääsen helposti, mutta pitkiä aikoja en kyykyssä vielä ole mukavasti pystynyt viettämään. Pari blogipostausta kyllä kyykkysillään luin ja joskus voisin koittaa kirjoittaakin, niin ainakin lyhenisi nämä ylipitkät tekstini.
Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe
Tuskin on viimeisin, mutta mieleen on jäänyt harmiton tapaus, josta on kolmisenkymmentä vuotta aikaa.
Oltiin varattu kaveripariskunnan kanssa mökki Ahvenanmaalta ja mielestäni mökin vuokraan piti kuulua lakanat, joita emme kuitenkaan löytäneet mistään.
Ajettiin sitten kaverin kanssa lähimmälle puhelinkopille soittamaan mökin omistajalle, jolta tiedustelin asiaa, mutta hän alkoi nauraa ja vastasi, että ihan niin kattava vuokra ei sentään ole. Vähän kummasteltiin asiaa ja ajateltiin, että olipas vähän tyly vastaus kunnes jälkikäteen tajusin, että olin käyttänyt "linnen" (liinavaatteet) sijasta sanaa "nattlinnen" (yöasut).
Ruotsin kieli on muutenkin jäänyt aikalailla kehnolle käytölle, koska pääasiallinen työkieleni on englanti, eikä ruotsia tarvi täällä sisämaassa missään.
Luotatko ihmisiin?
Lähtökohtaisesti luotan kunnes toisin todistetaan.
Aika vaikeaksi menisi elämä, jos jokaista pitäisi erikseen epäillä, mutta välillä saatan olla luottamuksessani turhan sinisilmäinen. Niinkin on käynyt. Työasiassa kylläkin, mutta silti se oli kova kolaus, jonka koin suorastaan nöyryyttävänä. Etenkin kun liiallisen luottamukseni takia matkustettiin varsin kauas, joten hukkaan meni myös sekä aikaa että työanantajan rahaa. On onneksi jäänyt ainoksi kerraksi laatuaan, mutta sai aikaan epäreilun epäluottamuksen koko kyseistä kansaa kohtaan.
Oletko koskaan rikkonut lakia, edes näennäisesti?
Olen. Ei unohdu, vaikka tästä on vielä paaaaljon kauemmin kuin Ahvenanmaan reissusta.
Pikkutyttönä haaveilin niin kovasti ihan oikeasta paperinukesta, jollaisen epätoivoissani näpistin paikallisesta kirjakaupasta, koska tiesin, etten sellaista tule saamaan, vaan joudun piirtämään jatkossakin nukkeni itse.
Tapahtuma painoi kuitenkin omaatuntoa niin paljon, että käännyin takaisin kauppaan palauttamaan vääryydellä hankitun nuken jo ennen kuin ehdin kotiin.
Tavallaan koen sääliä tuota pientä tyttöä kohtaan, vaikka varastaminen on toki väärin.
Sittemmin kähvellettiin kaverini kanssa alaikäisinä juomia hänen isänsä runsaasta baarikaapista. Jokaisesta pullosta vain vähäsen, ettei jäädä kiinni, mutta seurauksena konjakki-punaviini-minkälie-sotkun maistelusta oli niin järkyttävän paha olo, että baarikaappi sai sittemmin olla rauhassa. Enkä tätä kyllä osaa laskea edes näennäiseksi lain rikkomiseksi, mutta tulipahan mieleen tämäkin. Eli aika pienissä vissiin on olleet meikäläisen rötökset, ja lopuista olen rangaistukseni kärsinyt mm. parin parkki- ja ylinopeussakon muodossa.
Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?
Ulkoinen olemus (eri asia kuin ulkonäkö) vaikuttaa väkisin jossain määrin, mutta jos tällä tarkoitetaan ihmisiä, joiden kanssa päätyy puheisiin, ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitän huomiota on se, katsooko ihminen puhuessaan silmiin vai pälyileekö muualle. Myös kättelyllä, joka tosin on tällä hetkellä katkolla, on iso merkitys. Rehti kädenpuristus luo mielikuvan rehdistä ihmisestä. Toisin kuin löysä käsi, joka ei ole omiaan herättämään luottamusta.
Sensijaan asia, jota ei voi oikein selittää on se, että joistakin ihmisistä säteilee heti sellainen "olemisen helppous" ja toisista taas tulee väkinäinen vaikutelma, vaikkei vielä ole vaihtanut kummankaan tyypin kanssa sanaakaan.
Unelmiesi asuinpaikka
Unelmieni asuinpaikka olisi kauniin suuren järven rannalla, simppelissä, itse meidän perheelle piirtämässäni pienehkössä, mutta toiminnallisessa pulpettikattoisessa hirsitalossa, jossa olisi isot ikkunat ja terassi järvelle päin, mukavat naapurit sopivan lähellä, mutta silti riittävän kaukana ja järkevä matka töihin, harrastuksiin, kauppaan ja muiden oleellisten palveluiden pariin.
Epäsuosittu mielipiteesi
En ole enää olllenkaan niin kärkäs tuomaan omia mielipiteitäni joka käänteessä esiin niinkuin joskus nuorempana, mutta yleistyksiä olen huono sietämään. Siksi epäsuosittu mielipiteeni mm. näihin sinänsä harmittomiin hokemiin "kaikki naiset rakastavat suklaata" tai "naisella ei koskaan voi olla liikaa kenkiä ja/tai laukkuja" on, että "ei pidä paikkaansa".
Entä millainen on mainoslauseen mukainen vaate, joka on tehty "suomalaisen naisen vartalolle"?
Myös lause "Ikä on vain numero" on sellainen, josta olen eri mieltä. Ymmärrän toki, että lauseella on tarkoitus lohduttaa joko itseään tai jotakuta muuta omaa ikäänsä kriiseilevää, mutta itse ainakin koen tähän ikääni mennessä kokeneeni niin paljon kaikenlaista arvokasta, että sitä ei voi pelkillä numeroilla kuitata. Olkoonkin, että 55 on mielestäni ihan hyvä luku.
Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman?
Ehdottomasti Vuokatissa, jossa ollaan saatu viettää pariviikkoinen kesäloma jo kohta parinkymmenen vuoden ajan.
Kivoja on toki olleet monet ulkomaanmatkatkin aikoinaan. Samoin kuin lukuisat asuntovaunureissut, joita tehtiin poikien ollessa pieniä. Mutta silti valitsen Vuokatin, josta olen täällä jo moneen otteeseen kirjoitellutkin.
Vuokatissa <3
Mitä ihailet toisissa ihmisissä?
Ihailen suuresti omassa lajissaan lahjakkaita ihmisiä. Olkoot kyse sitten laulu- tai soittotaidosta, erityisistä puhujan- tai kirjoittajanlahjoista, urheilullisista taidoista tai ihan mistä vaan erityisosaamisesta.
Ihailen myös ihmisiä, jotka ovat kotoisin vaatimattomista oloista ja aloittaneet luomaan omaa yritystä tyhjästä, mutta uskoneet itseensä ja ideaansa niin, että ovat määrätietoisella tekemisellään ja mahdollisista epäonnistumisista lannistumatta saaneet aikaan jotain merkittävää ja ennenkaikkkea merkityksellistä.
Ja vielä lisäisin lyhyen listan ominaisuuksista ja piirteistä, joita ihmisissä arvostan. Niitä ovat mm. aito ystävällisyys, periksiantamattomuus, kiitollisuus, vilpittömyys sekä tunne- ja tilanneäly, joihin mielestäni liittyy myös maltti kuunnella keskeyttämättä mitä toisella on sanottavaa ja osoittaa olevansa siitä sanottavasta kiinnostunut. Erityisesti jos kyseessä on joku murhe tai muu kertojalle iso asia.
Ihan ensin kyllä meinasin heittää tähän helpon "aitouden", mutta tarkemmin asiaa ajateltuani, tulin siihen tulokseen, että jos ihminen on aito, mutta täysi moukka, en arvosta, vaan siinä tapauksessa valitsen mieluummin epäaitouden. Siis jos se tarkoittaa sitä, että moukka edes yrittää käyttäytyä sivistyneesti.
Toki on myös ulkoisia piirteitä, joita ihailen, mutta niitä on vaikeampi pelkin sanoin kuvailla.
Kello viiden lenkkikeli lokakuun lopulla kännykällä kuvattuna
Minkä asian suhteen olet intohimoinen?
Tylsää vastata näin, mutta en koe olevani erityisen intohimoinen minkään asian suhteen. Paitsi läheisiini kohdistuviin mahdollisiin vääryyksiin tai epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumisen.
Mutta jos elämästäni otettaisiin pois vaikkapa mahdollisuus kirjoittaa, kuvailla tai harrastaa itselleni mieluista liikuntaa, olisin kyllä aika onneton.
Kysymykset "Oletko koskaan menettänyt ystävää?" ja "Milloin olet ollut eniten peloissasi?" jätin tarkoituksella väliin, koska itseni tuntien vastaukset ja niiden miettiminen jäisivät pyörimään mieleen, jossa on tällä hetkellä rajallisesti tilaa muille kuin akuuteille huolenaiheille. Ja olihan tätä tekstiä tässä taas muutenkin.
Jos innostut itse vastailemaan, käy kurkkaamassa Sadun alkuperäispostaus, joka löytyy täältä.
Eipä tässä tällä erää muuta kuin roikkumisiin! Ja pian ehkä myös kyykkimisiin :)
