PUHDISTUSKUURIN PUOLIVÄLISSÄ

Puhdistava PH-dieetti on edennyt yhtä iltapalaa vaille puoleen väliin ja ajattelin nyt kirjailla tänne havaintojani muutoksista, joita näiden kahden liki siivillä kuluneen viikon aikana on tapahtunut.

Minttu my friend.

Korkeimmalle nostan yleisen olotilan, koska se oli tässä hommassa itselleni alunperinkin se tärkein syy puhdistuskuurin aloittamiseen.

Satunnaisessa järjestyksessä tulee:

-  yön ensimmäisten tuntien uni on edelleen ajoittain pätkittäistä lähinnä levottomien jalkojen takia, mutta siitä huolimatta herään aamulla virkeämpänä kuin miesmuistiin, ja useimmiten jo huomattavasti ennen kuin kello soi (todella outoa, koska oikeasti olen aamu-uninen, jolla kesäaikaan siirtyminen yleensä takkuaa siihen saakka, että talviaika tulee ja pelastaa)
-  öisin ei hikoiluta (mitääh???)

-  työpäivän jälkeen ei väsytä (normaalisti otan vartin päikkärit, että jaksan edes harkita tekeväni jotain, mutta nyt kun olen yrittänyt, makaan hetken silmät selällään ja totean, että ei tuu mittään)

-  olo on kokonaiskevyt ja energinen, mieli samoin

-  yleinen vetelyys ja saamattomuus alkaa väistyä ja olen taas alkanut tehdä asioita, enkä vaan vältellä suunnitella niiden tekemistä

-  mikään ei jaksa ärsyttää (paitsi ehkä se, että mies syö iltapalaksi Cream Crackereitä ja sipuliteemakkaraa ja juo päälle kaupan ällömakeaa simaa, jotka tekis kaikki mieli räjäyttää johonkin alimpaan keittiöön, mutta olen pysynyt hiljaa ja keskittynyt elättelemään toiveita esimerkin voimasta ;))

-  keuhkot tuntuvat jotenkin tilavammilta ja puhtaammilta ja hengittäminen on helpompaa 

- tajusin vasta, että en ole kahteen viikkoon  ottanut antihistamiinia, mutta mitään normaaleja siitepölyallergiaoireita ei ole ilmaantunut

Linssejä ilman luteita.

Bataattiveneet purjehtimassa parempiin suihin. Hyvin maistui perheen miehillekin.

Erikseen on ihan pakko mainita muutos, johon en ollut ihan näin nopealla aikataululla osannut varautua, mutta joka ilahduttaa ihan todella. 

Aamulla nimittäin pystyn lähtemään sängystä liikenteeseen samantien ilman perinteistä nilkkojen ja nivelten jäykkyydestä johtuvaa alun tököttelevää kankikävelyä ("jäykkää muutakin kuin käytös" niinkuin miehellä on tapana sanoa). 

En edes tajunnut sitä ensin, mutta keskiviikkoaamuna meinasin lyödä pääni lattiaan, kun tein joka-aamuiset jooga-ajoilta matkaan jääneet muutamat venytykset (ilman  ei lähde päivä käyntiin), ja yhtäkkiä olinkin niin notkea, että otti taivutuksessa otsalohko kiinni lattiaan. En ollut osannut moiseen varautua, koska yleensä nivelet paukahtelee ja venyminen on enempi kankeaa nykimistä aamutuimaan. Onneksi ei ollut maanantai-aamu, koska melko ontuvalta varmaan olisi kuulostanut, jos olisin töissä tarjonnut päässä olevalle kuhmulle  selitykseksi puhdistuskuurin aiheuttamaan yllättävää notkistumista.

Energiavärejä.

Koska sisällä on tapahtunut selviä muutoksia, on myös peilikuvassa havaittavissa eroja. Kiitos ja tervetuloa vaan, koska peili ei ole kuulunut parhaimpiin ystäviini. Nyt tosin välillä tuntuu, että tulee tarkkailtua kaikkea ihan mielenkiinnosta vähän liiankin kanssa. Ja jos ei tavallisesta peilistä näy, otetaan suurentava apuun.. Mutta minkäs teet, kun on niin kiva huomata, että muutoksia todella tapahtuu. Tässä muutama:

- ihon väri on tasoittunut ja siitä on tullut pehmeämpi ja sileämpi (erityisesti ilahduttaa kaulan sivuilta haalenneet punaiset kuivat alueet, jotka olen vissiin alunperin vuosia sitten polttanut auringossa, hyihyi)

-  inhoamani ihohuokoset ovat selvästi pienentyneet
-  hiusten kunnosta en vielä pysty sanomaan muuta kuin että niitä ei enää tarvi pestä joka päivä, koska eivät rasvoitu vanhaan malliin 

- paino on jatkanut alamäkeä, joskin vauhti on kakkosviikolla hidastunut niinkuin odotinkin (lounas-annokset suositellaan puolittamaan, jos tavoitteena on painonpudotus, mutta itse syön ne kokonaisina)

-  vatsa on siinä määrin litistynyt, että pyrkii farkut valumaan jalasta
-  taustapeilistä näkyy, että myös selkäpuolella on tapahtunut selvä muutos ja alan muistuttaa sitä entistä ryhdikkäämpää itseäni, jonka peilikuvasta vielä tykkäsin 

-  myös reisissä on tapahtunut selvää kaventumista ja kiinteytymistä

Ja täytyy nyt tähän mainita, että toisin kuin suunnittelin, en ole harrastanut mitään muutaman kilometrin mittaisia  kävely- tai pyöräilylenkkejä kummempaa liikuntaa näiden kahden ensimmäisen viikon aikana, koska mitään raskasta tai korkean sykkeen urheilua ei suositella, että elimistö saa puhdistumisrauhan.
Alkavalla viikolla olisi tarkoitus kokeilla jo muutakin, koska kroppa on alkanut tottua muutokseen ja tuntua riittävän vahvalta . Ans kattoo nyt kuinka käy.

Tiina laittaa jokaisen viikon alussa osallistujille nettiin pienen videoviestin, jossa kertoo, mitä omituisia tuntemuksia alkavalla viikolla on ehkä odotettavissa ja todella hyvin näyttävät osuvan oikeaan. Ja valmennuksen ajan auki olevalta keskustelupalstalta käy ilmi, että osa reagoi muutokseen todella vahvasti ja osa pääsee vähemmällä. Itse taidan kuulua jälkimmäisiin tai sitten en vaan kaikkea edes huomaa, kun ei tässä iässä enää muutenkaan aina tiedä, mikä kuuluu asiaan ja milloin on hommat normaalia enemmän vinksallaan. Olen tyytyväinen.

Vatsa ei vielä toimi vanhaan malliin, mutta koska elimistöllä kuulemma kestää 2-4 viikkoa tottua muutokseen, en ole huolissani. Mitään isompia turvotuksia kun ei ole ilmennyt. Tai sitten en huomaa enää niitäkään..
Toisen viikon alussa ihmettelin aamulla suussa tuntuvaa huomattavan pahaa makua ja mietin jo, että olenkohan mahtanut unissani käydä kaapilla syömässä jotain kiellettyä, mutta kuuluu kuulemma asiaan ja on merkki siitä että puhdistuminen on lähtenyt käyntiin. Hyvähyvä.

Eväät rasiassa.

Minkäänlaisia houkutuksia ei ole sitten viime viikonloppuisen grillimakkaran tuoksun tullut eteen, koska kaikki mitä olen kuluneen kahden viikon aikana syönyt, on ollut niin hyvää. Tai siis on niitä varmaan tullut, mutta jotenkin olen tullut immuuniksi kaikelle sille ulkopuoliseen ruokaan liittyvälle mitä näen tai haistan.
Meilläpäin posti on on Hesburgerin nurkan takana, mutta ei ole postireissuilla hetkauttanut hampurilaisen haju, joka heikkona hetkenä on ennen voinut hyvinkin houkutella jonon hännille. Eikä tehnyt mitään vaikutusta keittiön alalaatikosta esiin putkahtanut Luomuperunalastu-pussikaan. Ennen olisin ihan varmasti napannut siitä pari ihan vaan muodon vuoksi.  Ja mies tosiaan syö ihan mitä sattuu, mutta pystyn ihan hyvin istumaan saman pöydän ääressä vaikka pelkän vesilasin kanssa. Ei haittaa. (Tai siis haittaa, mutta ei se vesilasi, vaan ne miehen eväät. Mutta niinkuin jo kirjoitin, olen päättänyt pysyä neutraalina, koska jos tässä nyt yhtäkkiä alan leikkimään ravintoterapeuttia ja muuten vaan parempaa ihmistä, niin siitä ei seuraa muuta kuin vastareaktio ja todennäköisesti tuplattu annos kaupan maksalaatikkoa miehen lautaselle.) 

Muutos tuntuu siis sujuvan paremmin kuin hyvin, ja paras olo on Tiinan mukaan luvassa vasta kolmannella ja neljännellä viikolla, joten innolla odottelen, mitä kaikkea jälkimmäinen puolisko tuo tullessaan. Ja todella vaikea olisi kuvitella, että lipsuisin ohjeista loppumetreilläkään, koska ajattelen niin, että jos alan sooloilemaan, en saa koskaan tietää, millainen lopputulos olisi ollut, jos olisin noudattanut dieettiä sellaisena kuin se on tarkoitettu. Eikähän lipsumiselle ole mitään syytäkään, koska mistään kitukuurista ei ole kysymys, vaan omaa normaalia ruokaani paremman ravinnon syömisestä. Kuvista saa siitä ehkä vähän osviittaa. Eli pöllöhän sitä olisin, jos jättäisin kaikki kortit kääntämättä. Tai en niinkään ehkä pöllö, vaan aasi.

Se olis sitten vaaliehtoo käsillä tänään. Hohhoijaa. En oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Ja äänestyskopissakin oli vähän tuskaisaa, kun jätin lopullisen päätöksenteon sinne, mutta unohdin silmälasit kotiin. Ei siis ihan täyttä varmuutta siitä tuliko kirjailtua oikea numero lappuun, mutta illalla sen sitten näkee kuinka käy. Jos jaksaa pysyä hereillä.

Puuhakasta viikonalkua!

NELJÄN VIIKON PUHDISTUSKUURI

Täytyy heti tähän kärkeen varoittaa, että luvassa on intoilua hyvän ravinnon ja paremman olon puolesta, joten paetkoon ken voi tahi muuten vaan vaan haluaa...

Taitaa kuulua aika yleiseen kevätfiilikseen, että heti kun kevätaurinko alkaa paistaa, tekee mieli hankkiutua eroon kaikesta liasta ja pölystä ja tunkkaisesta ja ahdistavasta, ja saada uutta puhdasta eloa tilalle.  Ei väliä ollaanko sisällä vai pihalla.

Itse kun en pihan rapsutuksesta sattuneesta syystä oikein innostu, ja ikkunanpesuluvatkin on viety (mies on ominut sen homman itselleen, koska ei voi kuulemma nykynaisille niin vaativaa tehtävää antaa, kun "jää kumminkin raitoja"), olen jo muutamana keväänä ottanut tavaksi keskittyä muutaman viikon ajan oman elimistöni siivoukseen siitä turhasta moskasta, mitä sinne on tullut vuoden aikana keräiltyä. Ja vähän luulen, etten siitä tavasta hevillä luovu, koska on sillä niin vissi vaikutus parempaan ja energisempään oloon. Ihan niin paljon kun en näköjään vieläkään ole viisastunut, että jättäisin sen tunkkaisen olon ehdoin tahdoin hankkimatta, vaikka ihan hyvin tiedän, mikä on hyväksi ja mikä ei.

Nuorena tyttönä tuli ensimmäisen ja viimeisen kerran kokeiltua totaalipaastoa, joka tyssäsi ennenkuin oli alkanutkaan. (Sen jälkeen kun olin litkinyt litran-pari ällöä Glauber-suola-vesiliuosta ja todennut, että mitään mitä sen avulla piti tapahtua, ei tapahtunut, vaan päinvastoin oli entistä pahempi olo sen vatsassa kelluvan suolaliuoksen ansiosta, päätin että tämä paasto oli tässä.)

Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ja tänä vuonna alkoi houkuttaa puhdistautuminen aiemmin käyttämäni ja sinällään hyväksi havaitsemani 3 viikon Method Draine Detox-kuurin sijasta syömällä pelkästään puhdasta, ravinnerikasta ruokaa. Ilman mitään erikseen kehiteltyjä "puhdistusjuomia". Ja tässä kohtaa tipahti ihan kuin tilauksesta eteeni mainos Fitfarmin nettivalmennuksista, joista yksi oli täsmälleen sitä, mitä olin hakenutkin. Tai oikeastaan vielä enemmän.

Ravitsemusasiantuntija Tiina Hälvän kehittämä PH-dieetti kuulosti juurikin niin täydellisesti siltä, mitä olin etsimässä. Ja mikä parasta, dieettiin (vähän vierastan tuota dieetti-sanaa, koska siitä tulee aina mieleen joku poppakonstilaihdutuskuuri, josta tässä ei todellakaan ole kysymys) kuuluu tarkat reseptit neljän viikon ajalle jokaikiselle päivälle ja jokaikiselle aterialle/välipalalle. Ja sekös meikäläisen kaltaiselle mielikuvituksettomalle kokille passaa paremmin kuin hyvin.

Uudet vihreät ystäväni.

PH-dieetin lyhyen kuvauksen voi käydä lukemassa täällä ja katsoa aiheesta kertovan (mainos)videon täällä, mutta sen verran tähän lyhennän, että homman perusta on kehoa alkalisoiva ruokavalio, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että tavoitteena on päästä eroon meille nykyihmisille tyypillisestä elimistön haitallisesta liikahappamuudesta ja palauttaa tasapaino. Eikä todellakaan millään poppakonsteilla, vaan syömällä puhdasta ruokaa, joka koostuu gluteenittomista, ravinnetiheistä, kasvisvoittoisista raaka-aineista. Siinä se.

Proteiinia toki on mukana, mutta vähemmän kuin mihin ainakin meikäläinen on tottunut. Tai siis itsensä totuttanut... Sen kun olen tässä ensimmäisen PH-dieettiviikon aikana jo huomannut, että todella paljon pienemmillä annoksilla tulee toimeen kuin mitä normisti tulee syötyä. Ihan vaan siksi, että se mitä dieetissä syödään, on todellakin ravinnerikasta ruokaa, eikä mitään höttöä, jota tulee helposti mätettyä ihan turhan suuria lautasellisia. (Johtuen osittain siitäkin, että jos työpaikkalounas maksaa 8 euroa, niin kyllä meikäläistä ainakin karhistaa hinta sen verran, että tulee syötyä "koko rahalla", eikä niin kuin olisi viisasta.. Ja toisaalta silloin kun tulee enemmän urheiltua, annoskoko ja proteiinin määrä herkästi kasvaa entisestään vaikkei siihen olisi varsinaista tarvetta. Sitä vaan kuvittelee, että pitää syödä kuin bodari vaikka painiikin kärpässarjassa).

Oma tavoitteeni tässä hommassa on nimenomaan elimistön puhdistus ja sitä seuraavat energian lisääntyminen ja paremmat yöunet. Kaupanpäälle saattaa pätkähtää hehkuva iho ja parempikuntoiset hiukset.. Näitä kaikkia kun on kauniiksi lopuksi luvassa.

Ja näin ensimmäisen viikon jälkeen voin jo sanoa, että ihan pomminvarmasti dieetistä tulee jäämään pysyviin ruoka-ainevalikoimiin ja resepteihin monta uutta hyvää juttua. En edes muista, milloin olisin näin innoissani tutkinut reseptejä ja viihtynyt keittiössä. En varmaan koskaan. Mutta on tässä kyllä matkan varrella joutunut ruokakaupassa pari kertaa nöyrtymään ja pyytämään myyjää apuun, kun en omatoimisesti tunnistanut mm. lehtikaalia tai babypinaattia..

Kuvan lehtikaali liittyy tapaukseen..

PH-dieetin aikana myös paino väistämättä putoaa. Tiinan sanojen mukaan keskimäärin 4-7 kiloa neljässä viikossa. Itselläni se ei ollut varsinainen tavoite, mutta ei sitä näköjään voi välttääkään.
Tänään, kun käynnistyi ensimmäisen viikon viimeinen päivä, en melkein uskonut sitä mitä aamulla peilistä näin ja mitä vaaka kertoi. Painan nimittäin -2,2 kg vähemmän kuin maanantaina, vatsamakkaroista ei enää seistessä saa juurikaan kiinni, ja reidetkin on selvästi ohentuneet.

Pudotus on meikäläisen kiloille suunnilleen sitä mitä odotin koko kuukaudelta,  mutta Tiinan sanojen mukaan kaikkien paino tippuu ensimmäisellä viikolla selvästi. Kärjessä  kun lähtevät liikenteeseen kudoksissa jemmassa olleet nesteet ja kuonat. Mutta ovatpahan näköjään olleet piilossa (tai siis hyvinkin näkyvissä..) juurikin niissä kohdin, missä en niitä olisi niin kaivannut.

Viikko on siis melkein takana ja olo on kakkospäivän päänsärkyä (johtunee kahvittomuudesta) ja ohimennyttä huonoa oloa lukuunottamatta ollut koko ajan suht hyvä. Joskin ensimmäisinä päivinä vähän hontelo. Olin varautunut siihen, että jotain rajumpia puhdistumisreaktioita tulee alkuun, mutta en voi sanoa olevani pettynyt, ettei niin ole käynyt, koska oireiden listoilla oli päänsäryn ja huonovointisuuden ohella mm. ihon "kukkimista", vatsan turvotusta, ripulia ja ummetusta.
Tiinan sanojen mukaan kun 3 ensimmäistä  päivää ovat pahimmat ja sitten alkaa helpottaa. Mutta meikäläiselle nyt käy yleensä kaikessa muussakin juurikin päinvastoin. Homma kuin homma. Eli varmaan loppua kohden vaikeutuu...

Tähän asti olen noudattanut ohjeita kirjaimellisesti, enkä ole kokenut sitä ollenkaan vaikeaksi. Eniten ehkä pelkäsin luopumista aamukahvista ja niistä kahdesta kivikovasta jälkiuunileipäviipaleesta, joita ilman kahvi ei ole kahvi eikä mikään. Tai siitä, että kun perjantai-illan uusi suosikkiohjelmani "Sohvaperunat" alkaa, en voikaan omassa sohvannurkassani ottaa viinilasia käteen. Mutta toistaiseksi ei ole käynyt kahvi mielessäkään. Eikä edes ne leivät. Eikä viini. Sensijaan ensimmäinen todellinen houkutus tuli eilen ihan puskista grillimakkaran muodossa...

Oltiin miesporukalla (tai siis muut oli miehiä) pelaamassa kevään avajaisgolfkierros ja muut tottakai tempaisivat puolivälin tauolla makkarat ja pitkät oluet. Grillin tuoksu veti meikäläistäkin puoleensa kuin magneetti, mutta söin äkkiä eväsrasiasta pari kurkun palaa ja mukaanottamani puolikkaan päivän lounaasta. Täytyy sanoa, että houkutus lankeemukseen heti ensimmäisen mieliteon tullen oli kova, mutta sitä parempi oli fiilis kun en siihen sortunut. Ja viimeistään aamun peilikuva kannustaa jatkamaan. Vielä kun matkan varrella tosiaan alkaisin öisin nukkua paremmin, niin johan kelpaa. Toistaiseksi uni on ollut aika pätkittäistä johtuen siitä, että jalkoja joutuu siirtelemään paikasta toiseen. Jäsenten särky kun on osa alkuvaiheen oireista, mutta toisaalta ei itselleni mitään uutta, koska siitä olen kärsinyt lapsesta asti. Nyt se on vaan vähän muuttanut muotoaan.

Ohhoh. Tulipas tästä nyt vähän turhan pitkä teksti vaikka vasta pääsin alkuun...
Olisin voinut jatkaa pidempäänkin, mutta säästän teidät siltä.

Aihe on vähän sellainen, että se joko kiinnostaa tai ärsyttää. Ja alkuun olin vähän ajatellut etten kirjoita koko kuurista mitään, mutta sikälimikäli olen oikean havainnon tehnyt, niin taitaa kuitenkin olla aika yleistä meidän naisten keskuudessa se omaan oloon keväisin tuskastuminen, joten kirjoitin ihan sillä mielellä, että josko tästä jollekulle muullekin olisi innostuksen lähteeksi ja sysäykseksi ehkä sen kaivatun paremman olon hankkimiseen. Ja sanomattakin on kai selvää, että kirjoitan tavoilleni uskollisena vain ja ainoastaan omasta vapaasta tahdostani. Tämä ei siis ole Fitfarmin, Tiina Hälvän eikä PH-dieetin mainos, vaan ihan ikioma pieni kokemukseni, joka sekin on vasta aluillaan, enkä voi taata, mitä tuleman pitää.

Matkan puolivälissä saatan kirjata tänne tuntemuksia seuraavan kerran. Ja reilun kolmen viikon kuluttua sitten toivottavasti niitä toivottuja tuloksia. Ja jos oikein hyvin käy, lause "Rypyt sileiksi syömällä" saa uuden merkityksen :).

PS. Rajallisesta kuvamateriaalista saattaa saada sen käsityksen, että neljä viikkoa syödään pelkkiä pinaatin- tai kaalinlehtiä, mutta voin vakuuttaa, että asia on juurikin päinvastoin. On vaan vissiin ollut meikäläiselle niin keskittymistä vaativaa hommaa se ruuanlaitto ja syöminen, että kuvaaminen on jäänyt jalkoihin.