LEMPPAREITA LYHYESTI

Ajattelin ensin, että tähän jo kauan kiertäneeseen haasteeseen en tartu, koska ennakoin vastausteni näihin yksinkertaisiin kysymyksiin olevan tylsiä, mutta tässä ollaan. Olikin itseasiassa kivaa kesäpuuhaa ja aivojen lepuutusta, joten anteeksi vaan näin jälkikäteen huono ennakkoasenne kysymyspatteria kohtaan.

Kulkuneuvo

Apostolin kyyti. Ei varsinaisesti kulkuneuvo, mutta vastaan sen silti, koska menen mieluiten kävellen kaikkialle minne vaan voin. Paitsi jos laiskottaa, matkaa kohteeseen on yli 5 km suuntaansa tai kantamuksia on paljon, kakkosvaihtoehto on oma auto tai polkupyörä. Pitkät useamman tunnin matkat teen mieluiten junalla. Itseasiassa tykkään junamatkustamisesta tosi paljon.

Että jäiköhän tästä nyt sitten itseasiassa enää mitään kulkuneuvoa puuttumaan? Paitsi lentokone, josta taas en tykkää yhtään. 

Unelmamatkakohde

Aina ja ikuisesti Vuokatti, mutta haaveilen myös Lapin ruskasta ja revontulista. Toivon kovasti, että viime syksynä peruuntunut ruskareissu ystävien kanssa Levin igluille toteutuu tänä vuonna. 

Ulkomaille ei ole ollut hinkua enää vuosiin, mutta kieltämättä viikon golfmatka pimeimpään talviaikaan vaikkapa paljon kehuttuun Belekiin olisi ihana. Sellainen oli miehen kanssa suunnitelmissa, kun täytin 50, mutta edelleen on näin seitsemän vuoden jälkeen toteutumatta.

Musiikkilaji

Riippuu fiiliksestä ja tilanteesta. Töitä tehdessä soi usein hiljaa taustalla "Stress relief"- tyyppinen soittolista, liikkuessa tsemppaa kasaridisko tai vaikkapa joku Portion Boysin tai JVG:n tarttuva ralli. Ja silloin, jos kaikki on huonosti, eikä mikään muu auta, luukutan täysillä voimabiisiäni, joka on Orbinan Intrique. Pitää kuunnella kovaa ja kokonaan.

Kukka

Kielo ja liki kaikki muukin mitä luonnosta löytyy. Myös keltaiset kukat, joista en muuten niin perusta. Ja vaikken kaupasta oikein koskaan osta kovin värikkäitä kimppuja, luonnosta keräillen kaikki tuntuu sointuvan kauniisti keskenään. 

Jälkiruoka

Hmmm. En ole jälkiruokaihmisiä, mutta joku raikas marjajuttu kyllä maistuu. Ja kuvista päätellen myös mutakakku, jos on sopivan pieni.

Keittiöväline

Yllättävää kyllä, keittiöstä löytyy montakin mieluisaa välinettä, vaikken mikään keittiöihminen olekaan. Top 3:ssa on ahkerassa käytössä oleva blenderi, hirveää ääntä pitävä ikivanha sipulileikkuri, näppärä omenaleikkuri ja joka ikinen aamu ilahduttava Victor Inoxin vihannesveitsi, jonka sain kuopukselta pari vuotta sitten joululahjaksi. Jemmaan sitä omassa kätkössäni, ettei mies käytä sitä vaikkapa litran jugurttipurkkien leikkelyyn (tekee niin, että voi kaivaa viimeisetkin jugurtit pohjalta) tai mihinkään missä veitsen terä voi mennä pilalle.

Lempivaate

Jälleen yllättävää, etten vastaa tähän kotiverkkarit, vaan viime kesänä ostamani Marimekon trikoomekko, josta tuli heti luottovaatteeni. On mukava päällä ja samaan aikaan rento, mutta riittävän "hieno" melkeinpä mihin menoon tahansa. 

Pyysin miestä ottamaan itsestäni kuvan niin, että Lakeuden risti näkyy taustalla. 

Ja tämähän toki on sellainen :). Minikoossa näkyvän minäni yllä se mainitsemani mekko.

Suttuinen salakuva, mutta päälläni tässä on yhdet toisenlaisista lempparivaatteistani. Joustavan mukavat pelipökät ja -takki, joita käytän vapaa-ajalla mielelläni muutenkin. Samoin kuin valkoisia luottostretch-tennareitani, joiden arvelin kestävän korkeintaan kesän, mutta on pysyneet ehjinä jo vuosia, vaikka olen  pessyt ne koneessa niin usein, että niistä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla enää mitään jäljellä. 

Vaan aina ei kulje halpa hinta ja huono laatu käsikädessä. Eikä kyllä kallis ja hyväkään.

Kosmetiikkatuote

Luonnonkosmetiikan luottotuotteeni on jo pitkään ollut Evolven Hyaluronihapposeerumi, jolle vaihteluksi ostin niinikään luonnonkosmetiikkasarja Murumurun C-vitamiiniseerumin, joka sekin on aivan ihana. Myös Flow Cosmeticsin Hyaluroni & probioottiseerumi oli kiva. Samoin kuin Flown ihanasti aidon ruusun tuoksuinen rauhoittava Rose Floral Water-luomuruusvesi. Tuntuu ylelliseltä, kun sitä suihkii ja taputtelee aamulla kasvoille. 

Lempikaupunki

Rovaniemi. Sinne liittyy niin paljon kivoja muistoja.

Juoma

Vesi. 

Tuoksu

Aikainen aamu kasteisella golfkentällä, legendaarinen vihreä Sunlight-palasaippua, originaali sininen Erittäin Hieno Suomalainen shampoo, Kielo, Syreeni, Finlaysonin pyykkietikka Puuvilla, ylempänä mainittu ruusuvesi ja kaksi muuta suosikkiluomutuoksuani Verbena ja Villiruusu. 

Suihkautan aamulla ilmaan ja vedän syvään henkeä. Iholla tai vaatteilla nämä eivät kauaa kestä, eikä ole tarkoituskaan, koska eivät sisällä hajuvesien lailla mitään kemiallisia yhdisteitä (onkohan tuo oikea termi). Oikeaa hajuvettä en olekaan käyttänyt enää vuosiin. Viimeisin omistani pullo oli Chanelin Chance, jossa on mieluinen kepeän raikas tuoksu, mutta ei vaan enää tunnu muuten hyvältä.

Iltarutiini

Venyttely ja muutama vakkari liikkuvuusjuttu olkkarin lattialla telkkaria katsoessa. Äänikirjan kuuntelu nukkumaan mennessä.

Jäätelö

En niin piittaa jäätelöistäkään (jälleen kuva todistaa toisin) ja petyin, kun hiljattain luulin löytäneeni sellaisen, josta tykkään, mutta tuoteseloste (mm. kovetettu kasvirasva (kookos), maitojauhe, laktoosi, maitoproteiini, glukoosisiirappi, maltodekstriini, suola, aromit, stabilointiaineet: E410, E466, E412, E401) sai toisiin ajatuksiin. Ehkä jäätelöt on aina sisältäneet samanmoisen lisäainelitanian, mutta ei ole tullut aiemmin kiinnitettyä huomiota. 

Toinen pienimuotoinen järkytys oli, kun hetken mielijohteesta ostin jätskin marketin pihalle juuri pystytetystä kioskista ja yksi pallo päärynäjäätelöä aidolla vohvelilla maksoi 4,40 euroa. Aivan jäätävä hinta, jos miettii, että perheessä on useampi lapsi ja kiva olisi muutaman kerran kesässä ostaa jätskit kiskalta, mutta rahaa on käytössä vähän. Tuli surullinen olo siitä.

Flunssankarkoituskeino

Yliannostus sinkkiä, suolavesihuuhtelu "Sarvikuono"-nenäkannulla, valkosipuli, inkivääri...

Aamupala

Vuodesta toiseen vakiona smoothie tai marjoja & maustamatonta, sokeritonta soija- tai kaurajugurttia + pellavansiemenrouhetta tms., 2 palaa jälkiuunileipää, jonka päällä joko kylmäsavulohta & tilliä tai kalkkunaleikettä & rucolaa, silmusalaattia, ituja, versoja, avokadoa, kurkkua tai tomaattia. Usein myös keitetty kananmuna ja ihan aina kuppi mustaa kahvia & keksi.

Huonekalu

Oma sänky. Ja tällä hetkellä myös vuosien etsinnän jälkeen vanhojen synkkien terassikalusteiden tilalle löytämäni mukavat ja muhkeat "loungetuolit" sekä saman valmistajan pöytä, jonka päälle saa sopivasti jalat. Tykkään kovasti ja vanhoista päästiin eroon yhdellä WhatsApp-viestillä. Pyysin kolmesta nojatuolista, sohvasta ja pöydästä muutaman kympin, jolla kaveri tuli hakemaan ne mökilleen samantien. Oli kuulemma ollut hakusessa, joten win-win tapaus siis. Meidän etu oli, etteivät jääneet talliin viemään tilaa, eikä tarvinnut alkaa Toriin kuvailemaan.

Vuodenaika

Kaikissa on omat hyvät puolensa ja tykkään kyllä jokaisesta, jos vaan ovat edes suunnilleen sellaisia kuin kyseisen vuodenajan kuuluisi olla. Jatkuva vesisade ei innosta sen enempää kesällä kuin talvellakaan. Mutta just nyt vastaan, että paras aika on meneillään oleva alkukesä.

Juhlaruoka

Aina on yhtä juhlaa päästä seisovaan pöytään, jossa on tarjolla montaa eri sorttia salaattia, joista osa on ruokaisia ja osa kevyen raikkaita. Ja ylipäätään tykkään salaateista ja kylmistä alkupaloista enemmän kuin lämpimistä ruuista, joista en osaa nimetä oikein mitään. Paitsi että kala ja kasvikset on aina itselleni mieluinen yhdistelmä.

Heinolan Kumpelissa pari kesää sitten.

Kauneus on vähintään puoli ruokaa, ellei enemmänkin.

Ja niinkuin aina käy, taas tuntui, että loppui kysymykset kesken. Samoin kuin ymmärrys siitä, että juhannus on jo reilun viikon päästä. Toivotaan, että kesä on silloin kauneimmillaan. 

Iloista mittumaaria!

HELPOTUSTA JA KESÄMIETTEITÄ

Pelkäsin jo, että joudun joko unohtamaan tämän niinsanotun blogini kokonaan tai että siitä on vaihtoehtoisesti vaarassa tulla sairauspäiväkirja, mutta suureksi ilokseni voin kertoa mystisesti kohonneiden maksa-arvojeni kääntyneen laskusuuntaan. Eikä lukuisissa lisätutkimuksissa ole myöskään ilmennyt mitään isosti poikkeavaa tai huolestuttavaa, joten tässä hetkessä elän siinä onnellisessa uskossa, että epäily harvinaisesta loppuelämän mittaisesta autoimmuunisairaudesta osoittautui vääräksi. 

Osa arvoista on edelleen koholla ja tilannetta tarkkaillaan, joten en uskalla vielä julistautua täysin terveeksi, mutta halusin kuitenkin tulla tänne kertomaan, että olo on ollut parin viikon takaisen lääkärikäynnin jälkeen niin valtavan helpottunut, että on tuntunut ihan kuin joku olisi kääntänyt maailmaan valot päälle ja muuttanut maiseman mustavalkoisesta värikkääksi. Niin stresseissä olen useamman kuukauden elänyt, etten ollut edes huomannut lehtien puhkeamista koivuihin. 

Palaan varmaan jossain vaiheessa tuohon maksa-arvoasiaan, koska episodin ohella olen oppinut paljon sellaista, mihin en varmaankaan olisi tullut perehtyneeksi ilman omalle kohdalleni osunutta epäilyä. Mutta nyt aion keskittyä ihan muihin asioihin ja sivuta aihetta ainoastaan kertomalla, että liki ensimmäinen kysymys, jonka minulle on esittänyt kolme eri erikoislääkäriä, on "Käytätkö Vitaeprota?". Vastaus omalla kohdallani on ei. En käytä, enkä ole koskaan käyttänyt ja lääkärien mukaan hyvä niin, koska kyseisen paljon mainostetun valmisteen on kuulemma virallisesti todettu aiheuttaneen maksahaittoja. 

Mutta sitten niihin iloisiin asioihin.

Pidin viime viikon talvilomaa, jota säästin tarkoituksella kevääseen, koska olisi tuntunut tyhmältä lomailla talviaikaan yksin ilman miestä, jolle ei järjestynyt tuuraajaa, eikä näin ollen oltaisi päästy lähtemään mihinkään pois kotinurkista. 

Viikko oli ihan superkiva! Ei pelkästään siksi, että olen ollut lomalla viimeksi elokuussa, vaan siksi, että sain taas liikkua sydämeni kyllyydestä, mikä tuntui pitkän lamaannuttavan jakson ja siihen perään sairastetun koronan jäljiltä ihan taivaalliselta. (Epämiellyttävä tauti, jonka oireet omalla kohdallani löytyivät yleistä maku- ja hajuaistin katoamista lukuunottamatta listalta "epätavalliset" tai "vakavat", mutta kotona kuitenkin selvisin, vaikka yhtenä yönä jo arvoinkin, onko rintaa puristava kipu sellainen, jonka takia pitäisi jo vähintään soittaa johonkin).

Yksistään golfkentillä tuli viikon sisään käveltyä reilut 60 km ja laskeskelin, että kierroksilla ja harjoituksissa Naantalin Kultarannassa ystäväni kanssa viettämälläni kolmen päivän golfleirillä tuli lyötyä palloa kokolailla 800 kertaa ellei enemmänkin. Tarkoittaa yhtä montaa vartalon kiertoliikettä, joista on aina hyötyä muutenkin. Enkähän tämmöisiä muuten ikinä laske, mutta olo oli viikon jäljiltä niin hyvä, että tuli mietiskeltyä takakäteen. 

Kultarannan kiva Pro Ville avustaa hartiakierrossa, jossa ei kylläkään kuulu olla pää kainalossa.

Muutama kerta kiellon päälle ennen kotimatkaa.

Kelikin oli koko ajan parempi kuin luvattiin, eikä saatu sadetta niskaan kuin hetkittäin. Muuten oli vallan mainiot ulkoilukelit. Oikeastaan parhaat mahdolliset kyseisen lajin harrastamiseen, koska en ole järin kuumankestävää sorttia.

En tiennyt, kumpaa katsoa, mäntyjen taakse laskevaa Naantalin aurinkoa vai Suomen peliä, joka ratkaisi pääsyn mitalitaistoon. Pattitilanne, joten katselin molempia yhtä aikaa.

Koko viikon ajan tuli myös syötyä maistuvaa monipuolista ruokaa valmiista pöydistä ja haluaisinkin vinkata, että golfkenttien yhteydessä olevissa ravintoloissa on yleensä vähintäänkin arkisin tarjolla runsaat lounas-buffeet mielestäni varsin edullisiin hintoihin. Ja toisin kuin usein kuvitellaan (myös minä luulin aikanaan niin), syömään ovat tervetulleita ihan kaikki, ei ole kyseessä mitkään pelkästään pelaajille tarkoitetut muonat todellakaan. Usein ruokailijoiden joukossa näkeekin mm. poliiseja ja palomiehiä, jotka ainakin itselleni ovat merkki siitä, että ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Silakkapihviä, borileria ja sen seitsemän sortin salaattia Aulangolla

Halloumisalaattia ja Heinekenin nollaolutta kotikentällä ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.

Nukkunutkin olen taas paremmin kuin aikoihin, kun huoli ei enää paina koko ajan mieltä.  En kertakaikkiaan keksi mitään,  mitä vielä voisin pyytää. 

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina oli meidän hääpäivä, joka ei poikennut peruspäivästä millään tavalla. Sitä vaan mietin, että jos oltaisiin menty naimisiin nyt, ei olisi vielä ollut kukkivia kieloja hääkimppuun kerättäviksi niinkuin 29 vuotta sitten. 

Myöskään syreenit eivät vielä kuki niinkuin kolme vuotta sitten, kun Suomi edellisen kerran voitti MM-kultaa. 

Kaunista kuitenkin jaksaa aina odottaa.

Töihinpaluukin sujui kivasti ja tuntuu, että vuosien kärvistelyn jälkeen ja rakennusalan yleisistä vaikeuksista huolimatta ollaan tehty oikeita asioita, joiden johdosta hommat näyttäisivät lähtevän rullaamaan valoisampaan suuntaan.

Omalla kohdallani olen myös tehnyt kesälle sellaisen pläänin, että teen töitä siellä, missä justiin siinä hetkessä parhaalta tuntuu ja missä tiedän samalla saavani eniten aikaiseksi. Välillä on kiva jäädä kotitoimistolle ja välillä taas tuntuu paremmalta lähteä oikealle officelle, mutta jahka tästä kelit vähän lämpiävät, siirryn ihan varmasti ajoittain myös terassille. Helteillä siellä ei pysty olemaan, mutta muuten on ihana olla samaan aikaan ikäänkuin ulkona ja sisällä. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että mieluinen, omaan silmään esteettinen ympäristö lisää työn tehoja ja mielekkyyttä.  Siitäkin olen kiitollinen, että voin itse päättää, missä milloinkin olen. Ehkä aika kohtuullistakin jo näihin työvuosiin nähden :).

Kuva kuistilta tasan vuoden takaa

Muita suunnitelmia tälle kesälle on viikonloppureissailu miehen kanssa ja kliseinen hetkessä eläminen. En aio suorittaa kertakaikkiaan mitään, vaan tehdä sitä mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Siivoamaan ehtii syksymmälläkin ja ihan oikeasti viime vuodenvaihteen massiivinen järjestelyoperaatio palkitsee edelleen joka päivä elämisen helppoutena. Ei tarvi enää etsiä mitään ja kaikelle on paikkansa. Paitsi että vaatekaapeista pitäisi vaivautua siirtämään talvisemmat kamppeet säilöön ja vaihtaa kesä tilalle. Joskin ainakin yksi toppatakki ja pipo pitänee jättää esille, koska kuuluvat Suomen kesään. 

Kesäkukkia ja yrttejä olen ajatellut laitella, mutta toistaiseksi on ollut melko hiljaista sillä saralla, enkä aio tehdä asialle mitään ennenkuin tulee tunne, että huvittaa riittävästi. Ja jos ei tule, niin sitten en laittele. Jo perinteeksi tulleen valtavaksi kasvavan valkoisen petunian ostin ovenpieleen ja muutaman valkoisen pelargonin myös, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Vähän harmittelin, kun ei tullut otettua kuvaa viime kesän kukka- ja heinäkokoelmastani. Se oli niin kiva, että voisin kopioida sellaisenaan, mutten enää muista mitä kaikkea siihen kuului. Ja suurin osa lemppariruukuista harmikseni halkesi talven aikana, kun taisivat jäädä multineen liian pitkäksi aikaa ulkotiloihin.  

Terassille ostettiin uudet mukavat tuolit ja pöytä, jotka on olleet autotallissa paketissa jo kuukauden päivät, mutta ajatuksena on ensin pestä ja öljytä terassi ennenkuin nostetaan kalusteet ulos. Tähän asti esteenä on ollut siitepöly (paljon vähäisemmässä määrin kylläkin kuin viime kesänä, kun tuntui, että kaikki on pelkkää keltaista liejua) tai sade, mutta kyllä se sopiva keli sieltä vielä tulee. 

Aion myös pitää juhannuksen jälkeisen viikon kesälomaa, ettei tarvi taas odottaa heinä- elokuun taitteeseen asti, jolloin on meidän perinteisten Vuokatin viikkojen aika. Siihen mennessä pitäisi taas kerran jostain kaivaa ukkelille tuuraaja. On yhtä kiven alla joka ikinen vuosi, kun tuntuu, että kaikki työhaluiset ovat jo töissä ja -haluttomat makoilevat mieluummin kotona, vaikka töitä tullaan suorastaan sohvalle asti tarjoamaan. Ei ole yksi, eikä kaksi tai edes kolme kertaa, kun ollaan kuultu sama vanha vastaus  "Enpä taida tulla, kun saman rahan saa mitään tekemättäkin". On meidän kehutun sosiaaliturvan kääntöpuolia.

Kamera on levännyt laakereillaan koko kevään, joten uusiokäytän osittain vanhoja otoksia. Ehkä se kuvausinspiskin joskus iskee ja jos ei, niin eipä mittään.

Ihanaa olla taas kirjaimellisesti elossa. Sitä samaa tunnetta ja iloista alkukesää toivon kaikille. Moni varmaan myös juhlii tulevana viikonloppuna valmistujaisia tai muuten vaan koulun päättäjäisiä, joten onnistuneita ja mieliinpainuvia juhlia kaikille asianosaisille!