Sivut

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

10 MINUUTTIA, 10 KUVAA

En muista milloin olisin viimeksi kuvannut ihan oikealla kameralla mitään, mutta torstaina tuli töitten päälle kiire ajella järven rantaan auringonlaskua metsästämään.

Matkalla meinasin pakahtua, kun näin pellon yllä leijuvan sumun ja sen keskeltä pilkottavan ladon. Ihan uskomattoman kaunis näky, mutten uskaltanut liukkaalla pysähtyä, kun takaa tulevilla tuntui olevan kiire kotiin. 

Myöhästyin varmasti siitä kaikkein kauneimmasta hetkestä, mutta ehdin ottaa tasan nämä kymmenen kuvaa ennenkuin kamerasta hyytyi akku ja omista sormista katosi tunto. Olen ne varmaan pikkutyttönä palelluttanut niin moneen kertaan niin pahasti, etten pysty enää montaa minuuttia pitelemään kylmää metallia kädessä, vaikka oli sormikkaatkin. Pakkasta oli kuitenkin liki parikymmentä astetta, mutta kauneus vei voiton. Ja se, että kuvat on otettu iltapäivällä vähän viiden jälkeen ja oli vielä näin valoisaa.








Otin kuvat enempivähempi sokkona ilman silmälaseja ja kotona ilahduin, kun osa mielestäni onnistui siitä huolimatta hyvin. Esittelin niitä innoissani miehelle, joka vastasi ykskantaan, että  "Tää sama oksa on nähty jo aika moneen kertaan" Totta :).  




                        Kuvat otettu 3.2.2022. 


Tarkoitus oli alunperin kirjoittaa siitä, millaisessa sumussa elin kuvien ottopäivää edeltävän vuorokauden, mutta nyt on pakko välttää liian intensiivistä koneella istuskelua. Se ehti jälleen kerran kostautua, mutta siitä tuonnempana. Tällä kertaa näin.

Voikaatten hyvin.