Tahti Tampereella sen kun kiihtyy ja Tullintorilta paineltiinkin jo kokolailla puolijuoksua seuraavaan paikkaan, että pysytään edes jotenkuten aikataulussa. Muistaakseni kipaistiin ensin suoraan, sitten vasemmalle ja oikealle ja johonkin ja johonkin. Tai jotain sinnepäin... :).
No, perille päästiin aika äkkiäkin, koska visusti keskustassa edelleen pysyttiin. Kohteena viime syksyn turneelta vanha tuttu
HYVÄN TUULEN PUOTI
johon asetuttiin taloksi heivaamalla käsistä kassit ja pussit ja päältä pompat ja palttoot, että pystyttiin paremmin keskittymään oleelliseen.
Eikähän meillä tietenkään ollut mitään sitä vastaan, että siihen kamerasta vapaaseen käteen tuotiin kaikille lasilliset kuohuvaa. Kyllä kelpasi, kiitosta vaan kauhian paljon.
Itse jumitin jostain syystä pyörimään tähän Urho Kalevan ympärille. Näytti tosin olevan porukan yhteinen suosikki.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...
Pakosti kävi mielessä, että mitähän mahtaisi UKK itse miettiä, kun näkisi itsensä hymyilemässä kauppojen hyllyillä ja rouvat pörräämässä ympärillä?
Itselleni Kekkonen iskostui lapsena niin vahvasti mieleen, että luulin, ettei Kekkonen ole nimi ensinkään, vaan synonyymi presidentille. Tai oikeastaan ei edes niin, vaan niin, että Suomessa on olemassa kaksi korkea-arvoista päämiestä, Herra Presidentti ja Herra Kekkonen :). Että ei mikään turha heppu.
Shampooseen Urkin mainostamana en kyllä ihan sataprosenttisesti lähtisi luottamaan. On jo muutenkin tätä tukkaa sen verran ohuelti, etten uskalla ottaa riskiä...
Pöllöhuopa oli jotenkin symppis. Ja mustavalkoinen..
Palloissa sen sijaan riitti väriä. Huuuuuh mikä valikoima. Näistä voi itse värkätä mieluisensa yhdistelmän ja jos alkaa myöhemmin kyllästyttää, vaihtaa uudet pallot tilalle.
Suoranainen pallomeri. Itse varmaan valkkaisin niinkin yllättävät kuin valkoiset. Paitsi että turkoositkin jotenkin viehättää. Voisi olla lumista maisemaa vasten aika kivat. Mutta lumesta ei vissiin vielä saa puhua, joten pallot sikseen.
GreenGatessakin löytyy. Näitä ihailen muilla, mutta itselleni ehkä liian söpöjä. Paitsi nämä sinivalkoiset, joissa on jotain ihme nostalgista, joka viehättää.
Näitten saunasaippuapullojen kanssa pitäisi olla varovainen, ettei vahingossa ota huikkaa.
Mies on tykästynyt Methodin pesuaineisiin, joita vein viimesyksyiseltä reissulta tuliaisiksi, joten niistä meillä on nykyään vakiona ainakin greipin tuoksuinen keittiösuihke ja vaahtotiskiaine. Mukavaa vaihtelua Tolulle. (Villiksi on mennyt nämä vaihtelun aiheet nykyään).
Tuota ruskeassa pullossa olevaa puupinnoille tarkoitettua hoitoainetta nuuhkin tosimielellä, mutta jäi hyllyyn, koska tuoksui liikaa karvasmantelille, jota inhoan vaikka manteleita muuten syönkin harva se päivä.
Villapesuainetta ostin kokeeksi. Oli omalla mittapuullani aika arvokasta (13,90 eur), mutta kun kotona suurennuslasilla zuumailin tekstit, selvisi, että yksi pullollinen riittää 40-60 konepesuun, joten ei sittenkään niin paha. Tosin vähän epäilen 10-15 ml riittävyyttä per kone. Hyvä kuitenkin, että luin ohjeen, koska muuten olisin lorottanut menemään melko paljon reilummalla kädellä.
Näitä en edes yrittänyt nuuhkia. Tai siis yritin, mutta kolmen purkin jälkeen luovutin. Liikaa valikoimaa meikäläiselle, joka kuitenkin kaikista tuoksuista valkkaa aina sen "Puhtaan pyykin".
Näihin tykästyin, koska niistä tuli mieleen lapsuusaikainen toiveammattini farmaseutti. Mihinköhän sekin haave unohtui. Jäljelle ei tainnut jäädä kuin kansio, johon leikkasin lehdestä lääkemainoksia. Olin vissiin ajatellut olevani ensimmäinen itseopiskellut farmaseutti ikinä :).
Mutta nyt ei jäädä menneitä muistelemaan, koska kello käy ja seuraava paikka kutsuu (ja vatsa kurnii).
Hyvän Tuulen Puodilla on kivijalkamyymälä myös Porissa. Ja
verkkokauppa palvelee ympäri Suomen.
Kiitos Hyvästä Tuulesta Puotiin ja nähdään taas!
Mutta koska pelkällä suklaalla ei ihan loputtomiin pysy hengissä, kurvattiin seuraavaksi paikkaan nimeltään
ARMAS KUPPILA
jonka resepti rentoon lauantaihin kuulosti enemmän kuin täydelliseltä.
Puheena tosin alunperin oli, että käydään juomassa kupit kahvia ja syömässä pienet palat makiaa, jonka itse itseni ja omat ikuiset nälkäni tuntien toivoin muutettavan mieluummin joksikin suolaiseksi, mutta ei tullut porukalta kannatusta. Sen sijaan meikäläistä kehotettiin pakkaamaan omat eväsnäkkärit matkaan :D. No nehän ne on meillä maalaisilla käsilaukussa aina vakiona, joten hyvin olisi passannut sekin eväsruokailuvaihtoehto, mutta matkan varrella päätös hovissa muuttui ja enemmistö oli sittenkin sitä mieltä, että jos kumminkin sitä suolaista, kun oli se pelkkä suklaa-aamiainen alla...
No. Eipä ollut pelkkä suolainen pala, vaan todellakin monen monta toinen toistaan herkullisempaa maistiaista ilmestyi pöytään toinen toisensa perään. Jälkikäteen vasta tajusin tuota yläkuvan kylttiä kuvatessani, että meillehän tarjoiltiin makupalat koko brunssista. Huuuuh. Annokset jaettiin kolmen-neljän hengen kesken, mutta jos koko repertuaarin pistelee menemään vaikka pieninä paloina, niin johan siinä vatsa täyttyy.
Alkuun kilisteltiin herkullisella smoothiella, joka sekin oli niin täyttä tavaraa, että sillä jo olisi pysynyt hengissä.
Yläkuvan vasemmassa alakulmassa heilahtava käsi kuuluu...
... Pepille, jonka nuttu mätsäsi smoothien kanssa hienosti sävy sävyyn.
Kuppilassa on panostettu paitsi kahvin, myös teen laatuun, ja sitä olikin tarjolla montaa sorttia.
Eikähän pullo Proseccoa brunssilla tietenkään olisi ollut pahitteeksi, mutta se jätettiin tällä kertaa väliin
Valitettavasti tässä nyt taas korostuu annoskuvaustaidon puute, mutta puolustaudun sillä, että kuvaaminen oli parasta hoitaa sekunnin murto-osassa, koska sen jälkeen annos oli todennäköisesti jo kadonnut parempiin suihin :).
Yläkuvassa ihan ä l y t t ö m ä n maukasta ja täyttävää frittataa (italialaista munakasta?), jota päästiin maistamaan ensimmäisenä. Olisi riittänyt ihan pelkästään tämäkin suolapala, mutta ei kun lisää..
Pekoni"pizza", jonka pohja käsittääkseni oli perunarieskaa. Hitsin hyvää ja rapeaa oli tämäkin.
Seuraavaksi pöytään kannetusta lohisaaristolaisleivästä puuttuu kuva, koska keskityin suorittamaan tarkasti vartioitua tehtävää, jossa piti paitsi pystyä millintarkkaan tasajakoon, myös erottelemaan lohen päälle ripotellut Aura-juuston muruset jonkun lautaselle ja jonkun toisen ei. Vaativa homma, mutta selvisin.
Hyvää oli. Juustolla ja ilman.
Tässä kohtaa oltiin jo seuraavasta (ja sitä seuraavasta ja vissiin sitä seuraavastakin) paikasta auttamattomasti myöhässä, ja itse olisin suosiolla jo jättänyt jälkiruuat väliin, mutta pelkkä vilkaisu pöydän toiseen päähän sai ymmärtämään, että jos meinaan poistua kuppilasta elävänä, on parempi pitää mölyt mahassaan ja olla leikkimättä niinkin vakavilla asioilla kuin amerikkalaisen pannukakun ja marenkien sivuuttamisella :)
Oli kuulemma parasta pannaria ikinä. Uskotaan, uskotaan..
"Mihinkään ei lähretä ennenkuin on viimeinenkin marenki syöty" sano Bikke kun kulhot eteen kannettiin :D.
Ei vaiskaan. Hyviä olivat kuulemma marengitkin, mutta kyllä niitä lopulta taisi jäädä jokunen kuppien pohjalle. Ei vaan määräänsä enempään pysty.
Kerrassaan kiva paikka, jollaisen haluaisin tänne meidänkin kulmille. Tykkäisin justiin sellaisesta, että päiväsaikaan kaupungilla käppäillessä voisi poiketa syömään jotain pientä hyvistä ja tuoreista raaka-aineista tehtyä "street foodia" tai poiketa brunssille. Ei ne iänikuiset kahvit ja pullat ja sämpylät vaan kertakaikkiaan uppoa.
Suosittelen. Ja ihan varmaan tulee itsekin poikettua seuraavallakin Tampereen reissulla nyt, kun on paikka Tuomiokirkonkadulla on tiedossa.
Kiitos
Micu kun järjestit meille tämän vierailun ja kiitos Armas Kuppila mahtavista tarjoiluista!
Ja mihis sitten?
Osa lähti hakemaan autoja parkkihallista ja osa juosten seuraavaksi sovittuun paikkaan, jossa meillä ei tällä kertaa jäänyt montaa minuuttia aikaa ihmettelyyn.
Allaolevat kuvat on otettu sisustuskauppojen keskittymässä Aleksis Kiven kadulla sijaitsevasta liikkeestä nimeltään
LIVE WITH ME
joka on oikea romuromantiikan, vanhojen tavaroiden, nuppien, vetimien, kylttien, magneettien, peltikirjainten, peltirasioiden jaa jaa jaa taivas.
Antaa kuvien puhua puolestaan, koska itse en sen paremmin osaa.
Itse en niinkään ole romuromantiikan tai muutenkaan rouhean tyylin ystävä, mutta se, joka on, löytää liikkeestä aivan varmasti kaikenlaista silmänruokaa. Ja vaikka aikaa oli todella vähän (käytännössä ei ollenkaan), niin pari mukana ollutta ainakin kerkisi shoppailla mm. isoja peltikirjaimia. Itse nappasin seinältä mukaan muutaman yläkuvassa näkyvän jääkaappimagneetin. Kassan kautta kylläkin :)
Live With Me:stä löytyy myös valaisimia, mattoja, huonekaluja ja varmaan paljon muutakin, mikä jäi kuvien ulkopuolelle. Parasta siis kun käytte itse
verkkokaupasta (klik) kurkkaamassa.
Mutta jos jäi LWM:n käynti lyhyeksi, niin seuraavasta paikasta jäätiinkin sitten suorastaan rannalle. Ihan omaa syytämme tosin.
Tarkoitus oli piipahtaa Pannuhuoneella katsastamassa
Putiikki Rannalla, mutta samaan aikaan kun kurvasimme pihaan, liikkeen ovet napsahtivat säppiin. Ei kuitenkaan onneksi sentään sen pihaankurvaamisen takia (hope so...), vaan siksi, että kello oli kolme, joka siis oli yhtäkuin lauantain sulkemisaika.
Nuori myyjätär kyllä tarjoutui avaamaan oven meitä varten uudelleen, mutta ei haluttu aiheuttaa ylimääräistä vaivaa, vaan jatkettiin matkaa ja sovittiin, että tullaan toiste.
Ei muuta kuin takaisin autoihin ja nokat kohti Lielahtea ja siellä
OLGAN PUOTI:a
jota pyörittää sydämellisin ikinä tapaamani vaatekauppias.
En taas muistanut ottaa kuvia ennenkuin kassalla, missä Olga näköjään suorittaa jotain tarkkaa laskutehtävää.
On niin kertakaikkisen hersyvän lämminhenkinen ihminen, etten todellakaan toista ihan äkkiä keksi. Jokainen sisääntuleva asiakas saa Olgan erityishuomion ja vaikkei mitään sillä kerralla ostaisikaan, voi olla varma, että selkäänsä ei lähtiessään saa vihaista mulkaisua niinkuin jossain joskus on käynyt (tulee mieleen varmaan joskus aiemminkin kertomani yli 20 vuoden takainen muistikuva marokkolaisesta kaupasta, josta en sitten loppujen lopuksi kaiken jahkailun jälkeen ostanut sitä mokkahametta, jota pitkään pyörittelin käsissäni, ja saatesanoiksi liikkeen ulko-ovelle ehdittyäni myyjä huikkasi perään selvällä suomen kielellä "Iso perse, ei sovi".)
No, Olgalla olisi sekin sopinut, koska meille järjestämässään uutuuksien pikakatsauksessa Olga esitteli yhden mekon/tunikan suunnilleen näillä sanoilla "Jos on pyllyvämpi, ei hätää, koska tässä mallissa on levikkeet, johon pylly kivasti mahtuu.." :D
Samoin kuin "Jos on isot bumpsit", niin taas löytyi henkarista ratkaisu.
Siinä vaiheessa oli pakko Olgalta kysyä, että entä jos ei ole niitä bumpseja, eikä pyllykään tarvi levikkeitä, vaan on tylsä tasapaksu pötkö, niin mitäs sitten tehdään, johon Olga vastasi, että "Kyllä löytyy myös tylsille pötköille sopiva vaate" :D. No ei hätiä mitiä sitten...
Hankalaa vaan meinasi olla, koska olen paitsi pötkylä, myös värirajoitteinen, jolle ei vaan kertakaikkiaan syksyn yleisväri musta sovi, koska se tekee itsestäni lähinnä kalpean haamun.
Mutta niin vaan löytyi aika kiva (ja edullinen) Soyaconceptin pusero, jonka materiaali tuntuu tosi kivalta päällä. Ja vaikkei kuvio nyt mikään Euroopan villein ole, niin itselleni se on jo paljon, että ylipäätään on jotain kuviota.
Ennenkin näitä omakuvia otettu.. Vakavaa hommaa näyttää olevan ja jalatkin näköjään jäi pois. Ehkä olis mieluummin kannattanut jättää toi pää.
Nämä kultturellit harmaat sormikkaat ostin myös. Hintaa oli muistaakseni 12 euroa, josta Olga tapansa mukaan vielä näppäili alennuksen. Ei paha. Heti tuli hirmu hienostunut fiilis, koska ennestään omistaan pelkkiä tumppuja.
Jos arvostat henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua ja jos suosikkivaatemerkkeihisi kuuluu vaikkapa Cream, Soyaconcept tai Masai, niin ei muuta kuin Lielahteen ja Olgan hoiviin.
Tässä vaiheessa alkoi Tampereen terapiapäivä olla pizzoja vaille valmis. Ne tilattiin ennakkoon ja käytiin nappaamassa mukaan Pepin kulmapizzeriasta ja nauttimassa Villa Namun Tiinan persoonallisessa ja kodikkaassa kodissa, johon Tiina oli meidät ystävällisesti kutsunut.
Porukan koko ja kokoonpano vaihteli päivän mittaan, mutta illan päätteeksi oli koossa koko sakki eli
Kiitos pävästä kamut :)
Ja kauniiksi lopuksi vielä pakollinen ostosesittely:
Dekorosta/Kaarnalaivasta pari kivaa mustavalkoista keittiöpyyhettä ja Mimosan tuoksuinen huonetuoksu. Voisin hyvin käyttää hajuvetenä..
Hyvän Tuulen Puodista pari Methodin Aloe Vera - Vihreä tee - käsienpesusaippuaa, Vihreä Oliivi - käsivoidetta, se aiemmin mainittu villapesuaine ja tiskirätti lahjaksi ystävälle. (Siinä luki muistaakseni, että "Ystävyys on elämän viini")
Live With Me:stä ne muutamat jääkaappimagneetit ja Olgalta se pusero ja hanskat. Siinä kaikki. Sanoisin, että melkoisen maltillista ja suorastaan käytännöllistä.
Välillä olen ihan tyytyväinen siitä, että en kertakaikkiaan osaa shoppailla tai varsinkaan tuhlailla. Mutta toisaalta se välillä harmittaakin, koska kyllähän mieluisien löytöjen tekeminen välillä kivaakin on. Ja jos kaikki olisivat yhtä nihkeitä ostajia kuin minä, niin lakkaisi tämä maailma pyörimästä aika äkkiä kokonaan.
Se oli semmoinen keikka ja megapostaus se. Nyt taas takaisin arkeen ja kodinraivaushommiin.
Heippa ja kiitos jos jaksoit tänne asti <3