TÄNÄÄN TUNTUU...

... tältä

Kuvien alkuperät löytyvät Pinterest-kansiostani

Auringolla on ihmeellinen voima.

Josko vaikka tänään saisin aikaiseksi viskata väsähtäneen pikkukuusen eteisen ovesta pihalle. Ja joulutähden irrotettua ikkunasta..

SITTENKIN JOTAIN SINISTÄ...?

Sinisen värin suosio tuntuu olevan siinä määrin kovassa nousussa, että vaikkei tapoihini kuulukaan virran mukana ainakaan tietoisesti uida, niin ihan pakko oli ihan vaan pikkuisen itsekin käydä Pinterestissä penkomassa väripaletteja.. 

Toiveena kai lähinnä se, että voisin kierroksen jälkeen olla edelleenkin jämäkästi sitä mieltä, että edellinen totaalisininen kausi meillä kotona sai riittää. Joskin kesti aika paljon pidempään kuin seuraajansa totaalikeltainen, joka lähti melkeinpä sitä mukaa takaovesta ulos, kun viimeisiä keltavartisia lusikoita ja haarukoita tuotiin etuovesta sisälle :)

Värikierroksen ehdoksi asetin, että pysyttelen pois omalta mukavuusalueeltani eli ruskeiden, vihreiden ja neutraalien sävyjen parista ja sinnittelen pelkästään sinisen linkin alla.

Mutta kappas vaan, kun olikin mahdoton tehtävä.

Kuva 1

Yllättäen kaikista valitsemistani kuvista löytyy sinisen kaverina juurikin niitä maanläheisiä sävyjä, joista koitin pitää silmäni erossa, mutten vaan osaa.

Joku tuossa ylläolevassa kuvassa viehättää tosi paljon. Jotenkin hirmu harmoninen väripaletti, joka tuo mieleen etelän lämmön. (Varmaan siksi, että tästä tuli mielleyhtymä ulkomailla viettämiini matkaopasvuosiin).

Kuva 2

Tästä kuvasta en ole ihan varma. Tykkään siitä kyllä, mutta jotenkin fiilis on hirmu kylmä ja kova. Varmaankin siksi, että kukan keskiosa näyttää metalliselta.

Kuva 3

Tässä sen sijaan on ihan oikeasti kylmä, kun linnullakin on ilmiselvästi töppöset jalassa :)

Mutta ah niin kauniita talven sinertäviä sävyjä. (Ei vissiin saa talvea vielä mainita, mutta  oli pakko)

Kuva 4

Samoja sävyjä, mutta yllättäen ei näytä yhtään kylmältä vaan lämpimältä. Ja laventelit nyt vaan on oikeasti niin kauniita.

Kuva 5

Joulukin on varmaan vielä kiellettyjen listalla, mutta ihan pakko oli tämäkin tähän valita, kun muistui mieleen oma sähkönsininen lempimekkoni 90-luvun lopulta. Ihanaa, pehmeää, ohutta, joustavaa neulosta. Päällä yhtä mukava kuin verkkarit, mutta aika paljon nätimpi. Huoh. Mihinkähän sekin lopulta joutui. Kului puhki vissiin.

No entäs sitten tämmöinen kuusi tällä kertaa?

Kuva 6

Ei voi mitään, mutta tykkään näistäkin sävyistä. Väritesti alkaa siis luisua väärään suuntaan..

Kuva 7

Hmmm... Nyt taitaa jo olla ruskea pääroolissa, mutta ihan superkauniisti sopii tuo sininen sekaan.
Arvatenkin kun on luonnosta peräisin.

Mutta pelkkiä väripaletteja tutkimalla ei vissiin homma etene.

Selvää tähän mennessä on, että tykkään kaikesta sinisestä, jota luonnosta löytyy. Kesätaivaasta, talven kauniista sinisen sävyistä, kevään ensimmäisistä helmililjoista, sinivuokoista, syreeneistä, ruiskukista, kissankelloista ja ihan kaikesta. Mutta edelleenkään en ole päässyt niihin mahdollisiin sinisiin juttuihin, joita voisin ajatella sisälle kotiin. Täytynee siis unohtaa paletit ja tutkailla muuta tarjontaa.

Kuva 8

Ylläolevaa kokonaisuutta voisin harkita. Mutta verhot kyllä haluaisin huoneeseen lisätä. Ja vaikkapa lampaantaljan lattialle. Toisivat vähän lisää lämpöä.

Kuva 9

Liika sensijaan on liikaa. Muistuttaa niin elävästi sitä 90-luvun kokosinitä kautta, joka meillä kotona silloin oli. Hui. Tekstiilit sinällään ihan kauniita, mutta taustaseinän värin vaihtaisin johonkin kevyempään. 

Kuva 10

Tätä nuppivalikoimaa voisin mieluusti hypistellä. Ja sinivalkoisista astioistakin tykkään. Niistä tulee kesäinen mummola- tai mökkifiilis.

Kuva 11

Samoin kuin näistä tyynyistä. 

Kuva 12

Mutta koska nyt on syksy, eikä kesä ja koska tämä kuvien lataaminen alkaa karata käsistä, pitänee laittaa piste tällekin kivalle hommalle. 

Paitsi että kerta kiellon päälle ja yksi kuva vielä näkösälle. Sinistähän siinä ei ole kuin nimeksi, mutta on kumminkin. Aivan ihana asetelma.

Kuva 13

Ja mitäs nyt sitten kaiken tämän Pinterestissä pyörimisen jälkeen itsestäni opin? En varmaan mitään, mitä en olisi tiennyt jo ennestään. 

Suhteeni siniseen näyttää olevan ennallaan. Eli tykkään ja en tykkää. Luonnossa ja sopivassa määrin tiettyjen värien kaverina tykkäään. Mutta pelkästä kylmästä ja kovasta sinisestä yksinään en.

No entä ilmestyykö sitä meille kotiin? Hmmmm... Vannomatta paras, mutta näillä näkymin ei. Jos nyt ei lasketa Tampereen reissulla Kantriinasta ostamiani kauniita tyynynpäällisiä ;). Ja niiden kaveriksi kaavailemiani verhoja..

Ja yllättäen huomaan, että kaivelin tänä aamuna pitkästä aikaa kaapista vanhan huivini, jonka sinisen ja ruskean sävyt eivät juuri nyt yllätä. Taitaa päätyä uudelleen käyttöön.

No. Niin tai näin. Väriterapia on aina hyvästä ja kauniiden kuvien katselu aina yhtä mukavaa. Että ei hukkaan mennyt tämäkään aika.

Nyt vaan toivotaan, että taivas pysyy sinisenä ja saadaan nauttia muistakin kuin yleisruskeista sävyistä vielä pitkään.

Ja kohtahan se on viikonloppukin taas käsillä. Onnekkaimmilla syysloma. Kivaa sitä tai tätä tai molempia teille kaikille!

(ARKEA 3/5) JA LASITERASSIN KEVÄT

Eilen oli pyhä, mutta puuhat varsin arkisia.

Tänään alkoi ihan oikea arki, mutta aamulla se ei ensimmäisenä tullut mieleen, kun puoli kahdeksan maissa avasin keittiön sälekaihtimet ja terassilla näytti tältä.

Ei nuutunutta porontaljaa pöydällä ja takaovesta saattohoitoon työnnettyjä kuolleita viherkasveja lattialla, vaan ihanaa valoa ja puhtautta.

En tiedä, olenko maininnut aiemmin, mutta olen hulluna tarjottimiin, vaikken niitä koskaan oikein mihinkään järkevään käytäkään. Jos ei järkeväksi lueta sitä, että jemmaa niitä keittiön lipaston alalaatikkoon. Jos vaikka joskus tarttee... 

Nytkin kun tuli vastaan kaunis valkoinen puutarjotin, jossa on köysikahvat, olihan se pakko pyöränsarvessa kiikuttaa kotiin. 

Seurakseen sai lauantaina ostamastani pääsiäisasetelmasta kolme kippoa ja joskus jostain kisasta voittamani kauniin karahvin, joka on pölyttynyt tyhjän panttina olkkarin hyllyn päällä.

Makkarissa on keltainen tyyny koeajalla ja terassille päätyi turkoosi. Katsotaan nyt, kumpi saa pitää paikkansa kauemmin vai tuleeko lähtö.

En ole vähäisessäkään määrin meri-ihminen, koska pelkään merta, mutta jostain syystä tosi usein tekstiileissä, joissa on mielestäni kivat ja raikkaat värit, on myös joku meriaihe. Niin näissäkin.

En nyt noista teksteistä niin tiedä, mutta väreistä tykkään.

Tyynyjä on kaksi. Ei enempää eikä vähempää. Jos niitä on liikaa, osa päätyy ennemmin tai myöhemmin lattialle, koska ovat sohvalla vaan tiellä.

Ja koska toinen puoli on molemmissa raidallinen ja toinen kuviollinen, parilla tyynyllä saa neljä erilaista yhdistelmää aikaiseksi. Näppärää.

Tähtikuvioinen viltti on vanha, mutta saa olla. On ihan harmiton tapaus.

Sinitaivasta tuli jo eilen hehkutettua, mutta oikeasti tämä on niin paras päikkäripaikka. Jos ei satu naapuri justiin käynnistämään moottorisahaa tai lehtipuhallinta.

Tarjotin on vaan yksinkertaisesti niin kiva. Tykkään ihan hulluna. Ja noista koristeista myös.

Ei kai se oo niin justiinsa, onko pääsiäinen vai ei. Voihan nuo olla aitojakin munia. Ainakaan en aio vaihtaa miksikään.

Alla vielä ilta-auringossa otettu kuva.

Ja kerta kiellon päälle..

Kyllä nyt kelpaa. 

Fiilistelen näitä kuvia nyt vähän aikaa ja palaan karuun arkeen loppuhaasteen merkeissä tässä joku päivä.

Iloista alkanutta viikkoa! Onneksi sattuu olemaan tynkämallia.

VIIDEN KOHDAN HAASTE

Nyt se on sitten loppu. Lopullisesti.

Sisustusalan ammattitutkinnon vihoviimeinenkin tutkintotilaisuus on kunnialla läpäisty ja voin taas palata normaaliin elämään.

En nyt aio tätä joka tarinan alussa hehkuttaa, mutta ihan oikeasti tuntuu siltä, että olen herännyt henkiin ja aikaakin on taas käytössä vaikka mihin. Kuten nyt vaikka kaikkiin niihin lukuisiin haasteisiin, joita olen saanut, mutta joihin ei ole ollut energiaa tarttua.

Aloitan helpoimmasta eli yhdessä kauneimmista näkemistäni kodeista pitkän Peltotien päässä asustelevalta Päiviltä saamastani viiden kohdan haasteesta. Kiitos Päivi tästä.

1. Lempiväri sisustuksessa

Tähän voisin melkeinpä suoraan kopioida Päivin oman vastauksen, joka oli:

"Pidän eniten maanläheisistä väreistä, eli valkoinen, ruskea, musta, harmaa ja myös vihreä. Luulen kuitenkin, että se tärkein on valkoinen. "

Mutta jos nyt kuitenkin pikkuisen muokkaan ja vastaan, että tykkään eniten valkoisesta ja maanläheisistä väreistä :). Etenkin ruskean eri sävyistä. Ja aidosta puusta (onko se sävy?). Jostain muusta kuin pyökistä kuitenkin kiitos. Mustaa ja harmaata en osaa omassa kodissamme käyttää, mutta muilla ihailen.  

Alla on kolme kuvaa, josta löytyy itselleni mieluisia sävyjä. Kävin poimimassa ne Design Seedsin sivuilta, joilla voisin viettää tuntikausia ihan vaan kaikkia kauniita väripaletteja ihaillen. 

PlantTones605

Field-tones5

Feathered-tones9

2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Jos nyt tähänastisista vuosista voi mitään johtopäätöksiä vetää, niin vähän näyttää siltä, ettei tule koskaan yhtään mitään designia :). Jos Aalto-vaaseja ei lasketa. Ei sillä ettenkö kelpuuttaisi, mutta itselleni design ihan vaan sen takia, että on designia, ei ole ostoperuste. Ja vielä toistaiseksi en ole ihastunut mihinkään design-huonekaluun tai esineeseen niin palavasti, että olisin valmis maksamaan siitä mitä tahansa.

Mielenkiinnosta kuitenkin kävin Finnish Design Shopin sivuilla etsimässä jotain, jota ihan takuuvarmasti ei meille ikinä tule ja löysinkin aika mielenkiintoisen maljakon, joka (pyydän anteeksi kaikilta, joiden silmin tämä on kaunis) toi itselleni lähinnä mieleen viemäriputken. (Voi tosin johtua ihan siitä, että aiheeseen liittyvä vessaremontti painaa päälle).

Muuto, Closely separated

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä

Ehdottomasti Vaahteramäen Eemeli. 

En nyt sitten tiedä, onko sana "hurmaava" oikea kuvaus, mutta tällä hetkellä myös Myyntimies Jethro Rostedt omassa ohjelmassaan kuuluu suosikkeihini. Muutenkin tykkään luonnonlapsityyppisistä ihmisistä, jotka osaavat aidosti nauraa itselleen.   (Tähän en laita kuvaa..)

4. Suosikki leivonnassa

Tämä on helppo. Ei mikään. En vaan kertakaikkiaan osaa. 

Mutta jos saisin valita, mitä leipomuksia mieluiten söisin, niin valitsisin kevyitä ja raikkaita juustokakkuja, joissa on marja- tai hedelmähyytelöä. Niitä, joiden reseptejä näin pääsiäisen aikaan on lehdet pullollaan, mutta jotka joudun hylkäämään mahdottomina tehtävinä heti kun näen sanan liivate.

Nam

5. Viisi blogisuosikkia ja haasteen antaminen heille

Tässäkin matkin Päiviä. "Blogisuosikkeja on paljon, enkä nyt lähde nimeämään ketään erikseen". 

Haasteen laitan kuitenkin eteenpäin seuraaville: Anneaulikki, Saga, Ellis, Inka ja Mirstaakkeli. Olkaatten hyvät ja toivottavasti tartutte haasteeseen, ellette ole sitä jo ehtineet tehdä.

Nyt alan puhelemaan pääsiäisruohoille, että alkaisivat ajoissa vihertämään. Vielä ei oikein lupaavalta näytä, vaikka eilen kylvin.

Lokoisia vapaapäiviä!

KOTONA SI

Täällä sitä ny ollaan si. Uudessa "kodissa".

Tiesin, että muutto ottaa koville niinkuin muutot aina. Joskaan ei nyt ihan tuoretta muistikuvaa moisesta ole, kun viimeisestä omakohtaisesta kodinvaihdosta tulee tänä keväänä kuluneeksi 21 vuotta. Kääk. Vastahan sen verran täytin.

Nyt vaan yritän totutella tähän uuteen seesteiseen ulkoasuun, jota olen muutaman päivän sisällä ehtinyt vaihtaa useammin kuin vaatteita. Eikä mahda vieläkään olla lopullinen, mutta haitanneeko tuo. Mitäs tässä suotta hosumaan.

Alunperin yritin kyhätä kaiken puhtaanvalkoiselle alustalle, mutta ei vaan näköjään sovi meikäläiselle. Niin olen Täti Ruskea, että pakko oli edes vähän saada maanläheisiä  sävyjä taustalle. Sitäpaitsi tykästyin tuohon taustakuvaan. Tosin siitä ei näy kuin reunat.

Miten voikin noin pienellä keltaisella olla noin suuri vaikutus.

Sivujen välilehdet ovat työn alla. Enää ei muuta tarvi kuin tutkailla, miten niitä tehdään ja sen jälkeen keksiä sisällöt. Että ihan viittä vaille valmista juu. Siihen asti mennään tällä välimallin ratkaisulla.

Ja mikäs täällä nyt sitten on entiseen nähden muuttunut? Jaa-a. Hyvä kysymys. Vähän näyttäisi siltä, ettei mikään. Jos nyt unohdetaan ulkoasu.
Valokuvan sentään profiiliini lisäsin. Sekin ulko-ovelta itse otettu, vaikka nuorempi poika sanoikin, että "älä sit ainakaan mitään sellasta laita, missä näkyy kamera peilin kautta". No enpä tietenkään..

No entä mitäs järkeä tässä muutossa sitten oli? Jaa-a... Hyvä kysymys..

Luotan kuitenkin siihen, että päätös oli oikea.
Visiot ovat itselleni selkeät ja toteutusta vaille valmiit. Ja kaiken sen, minkä haluan vanhasta tuoda tänne mukanani, voin onneksi käydä hakemassa heti kun siltä tuntuu.

Nyt kun opiskelut on saatu kunnialla maalisuoralle, sitä ehtii ja jaksaa taas kotonakin katsella ympärilleen.

Siivousurakan suuruus hirvittää, joten aloitin helpoimmasta eli makuuhuoneesta, joka on marraskuisen muutoksen jäljiltä pysynyt edelleen siistinä. Ihme kyllä. Niin paljon tykkään sen rauhallisesta ilmeestä, että yhtään vaatekasaa(ni) en ole päästänyt sinne kertymään. Jos nyt ei haittaa, että ihan vähän valehtelen.

Puuhelmillä tuunatuista Köyhän miehen Keisarinnoista keräilin helmet talteen ja laittelin talvisäilöön. Alkuun näytti siltä, että valaisimilla ei ole vaatteita, mutta äkkiä silmä tottuu.

Keltainen on koejalla, mutta saa ehkä jäädä. Massiivisista pyökkiovista olisin halunnut ajat sitten eroon, mutta koska Mies sattumoisin tykkää niistä, pidän mieluummin ovet kuin otan sen riskin, että lähtee mies ovien mukana. 

Pääsiäisen olen kokonaan unohtanut. Tai oikeastaan kuvitellut, että siihen on vielä pitkä aika. Kai se on sitä, ettei ole enää pieniä poikia muistuttamassa rairuohon kylvämisestä ja suklaamunien ostamisesta. Mutta toimittakoot makkarin kananpojankeltainen tyyny pääsiäiskoristeen virkaa.
On muuten melkoisen tehokas väri, jota olen vierastanut siitä lähtien, kun edellinen keltainen kausi päättyi yliannostukseen. Keittiössä oli silloin lusikoiden varsista lähtien kaikki pelkkää keltaista kunnes iski totaalikyllästyminen ja väri saneerattiin pikavauhtia ulos talosta.

Pöydänkin siivosin puuhelmistä ja kynttilänjaloista. Syksyllä sitten taas kissojen ja koirien kanssa etsiskelen, mihin ne mahdoin jemmata.

Vaikka täällä on vielä kovinkin tyhjää, olo on jotenkin rauhallinen ja hyvä. Ja helpottunut. Ihan kuin olisin tullut kotiin.

Juuri nyt en kaipaa tänne muuta kuin seuraa. Tuntuu jotenkin hassulta kirjoitella ihan vaan itsekseen.

Huomenna saan avaimet ihan ikiomaan toimistooni ja pääsen pitkästä aikaa suunnittelemaan tilaa puhtaalta lattialta. Tuntuu ihan superkivalta. Etenkin kun senkin voi tehdä kaikessa rauhassa. Muutan vasta sitten kun on valmista. Ja se on ihan vaan itsestäni kiinni se(kin).