PÄÄTTÄMÄTTÄ PARAS

Päätin tänään töistä tultuani, että maanantai on ansaittu "En tee mitään"-päivä, koska viikonloppuna tuli ahkeroitua ihan hulluna. Ja heti päätöksen tehtyäni päätin mennä laittamaan pyykkikoneen pyörimään ja viikata pyykkitelineeltä vielä yhden uuden kuorman puhtaita vaatteita kierrätykseen. Ja parsia lempparisukkahousuihini isovarpaan kohdalle tulleen reiän, vaikka olin varsin päättänyt, että sukkiksia en enää ikinä parsi, koska ehjiä on varastossa ihan riittämiin.  

Mutta sen jälkeen päätin ihan oikeasti olla tekemättä mitään ja ainoastaan muistella, mistä taannoinen raivaus- ja kierrätysprojektini aikanaan alkoi ja milloin. Ja vaikka olen päättänyt, että vanhoja postauksia en linkitä, koska ne tuskin ketään kiinnostavat, päätin sitten kuitenkin tehdä poikkeuksen ja linkittää tämän alunperin sukka-aiheisen "Liian vähän, sopivasti, liikaa, överit?"- postauksen ihan vaan oman mieleni virkistykseksi.

Aikaa noista ajoista on kulunut melko tasan 2 vuotta, ja taas ollaan kokolailla samojen asioiden äärellä . Luojan kiitos, ei kuitenkaan lähtöpisteessä, vaikka paljosta on vielä varaa luopua ilman, että tuntuu missään. Hetkellisesti ehti myös iskeä (pitkähkö) turnauskestävyyden menetys, mutta nyt nyt löytyy taas uutta virtaa, joka tuntuu kivalta.

Paljon olen myös ehtinyt mietiskellä kaikenlaista raivausprojektini tiimoilta. Myös sitä, missä kohtaa kulkee raja siinä, teenkö oikeasti niinkuin itsestä hyvältä tuntuu vai luisunko liian pitkälle nyt niin trendikkääseen vähentämiseen ja yksinkertaistamiseen vain sen vuoksi, että sitä ihannoidaan ja kaikenlaista kuluttamista paheksutaan. On ollut terveellistä miettiä sitäkin, ja luulen, että olen aikalailla tasapainossa ja yhteisymmärryksessä itseni kanssa.

Mutta koska olen viime ajat niin täydellisesti keskittynyt tekemiseen, ei ole jäänyt aikaa kuvien ottamiselle. Ja ilman kuvia ei saa käsitystä projektini etenemisestä, joten palaan aiheeseen heti, kun siitä on myös kuvallista raporttia olemassa.

Nyt hyppään aiheesta sivuun ja totean, että olenpahan taas kerran tehnyt ihan totaalisen virhearvion.

Kuvittelin nimittäin, että kaksi lemppareihini kuuluvaa kasvia, Oliivipuu ja Laventeli, ovat vaikeasti hengissä pidettäviä, koska arvelin niiden viihtyvän lämpimissä ja kuivissa oloissaa. Vaan pieleen meni.

Molemmat taimet ostin keväällä surkean pieninä (ja halpoina, ettei tule niin suurta tappiota, jos/kun kuolevat käsiin) ja jätin kokolailla oman onnensa nojaan molemmat.

Ja vaikka kesä oli mitä oli, eli kaikkea muuta kuin lämmin ja kuiva, nämä kaksi sen kuin porskuttavat.

Kuva otettu 14.10.2017

Sama 14.10.2017

26.10.2017 edelleen kuistilla, kun oli jo muutamana yönä pakkasta ja satoi ensilumi.

Oliivipuun nostin sisälle samana päivänä, mutta laventeli jäi edelleen ulos ja voi hyvin. 

Pitänee sekin kuitenkin tuoda sisälle ennenkuin pakkanen halkaisee ruukun.

Olen niin hyvilläni näistä <3

Iloa arkeen ja kuulumisiin!

KIVA, KAMALA, LEMPPARI, INHOKKI...

On tehnyt jo monesti mieli kirjoittaa tänne jotain päässä risteilevistä aiheista, mutta tuntuu, että olen viimeiset viikot ladannut kaiken käytettävissä olevan aivokapasiteettini niin totaalisesti töihin, että ei ole jäänyt kotiinviemisiksi järjen hiventäkään. 

Siispä ilahduin, kun muutamassakin blogissa törmäsin otsikon mukaiseen haasteeseen, joka on omiaan tällaiseen tyhjäpäiseen tilaan. Kiitos siis haasteen alkuperäiselle keksijälle ja teille tutuille, joiden ansiosta tähän törmäsin.  

Kuvitukseen ei nyt rahkeet riittäneet, joten vanhoilla mennään.

Herkku- ja inhokkiruokani..

Syön kaikkein mieluiten tuoreista raaka-aineista tehtyä monipuolista kasvispainotteista ruokaa, josta tulee itselleni hyvä ja energinen olo. Varmaan sitä voisi kuvailla sanalla vihreä, vaikken mikään pelkkä kasvissyöjä olekaan. Vastaavasti välttelen sellaista, mistä itselleni tulee joko väsyttävä tai ähkypahaolo. Menee kategoriaan valkoinen (valkoinen riisi, valkoinen pasta, valkoinen sokeri, vehnä, maito, kerma, perunamössöt....)

Harvemmin kuvailen ruokia, mutta tämä kesäisellä terassilla nautittu salaatti oli niin nätti, että oli pakko

Kahviherkku, jolle sanon kyllä, on pala tummaa suklaata tai pikku siivu jotain ihanan raikasta marjaisaa juustokakkua.


Kahviherkku, jolle sanoin ei..

ykköspainajaiseni on pulla, jolle vertoja vetävät myös erityisesti kermaiset täytekakut ja makeat leivokset.

Telkkariohjelma, jota katson..

Sohvaperunat, Tähdet tähdet, Haluatko miljonääriksi, Remppa vai muutto ja tämänhetkinen tiistai-iltojen suosikkini Junior Master Chef, jossa on vaan niin kertakaikkisen positiivinen, kannustava ja aito meininki, että olen ihan liekeissä, vaikka onkin ruokaohjelma. En voi käsittää, miten vasta 10 ikävuoden molemmin puolin olevilta lapsilta löytyy niin paljon tietoa ja taitoa.

Telkkariohjelma, jota en katso..

En katso mitään, mikä tuntuu vähänkään tekohauskalta (en vaan kertakaikkiaan näe mitään hauskaa vaikkapa siinä, että Pirkka-Pekka Petelius ampuu Viivi Pumpasta jättimäisellä ritsalla persauksiin), väkisinkeksityltä tai aiheuttaa muuten vaan myötähäpeää. 

Inhokkisääni on ehdottomasti ukonilma, koska pelkään ukkosta ihan kamalasti. Alan hermoilemaan jo siinä vaiheessa, jos sitä luvataan säätiedotuksessa.

Lempisääni on oikeastaan ihan mikä tahansa muu sää, jos vaan on päällä säähän sopiva vaatetus niinkuin yleensä kyllä on, koska vietän liki kaiken vapaa-aikani mieluiten ulkona. Mutta jos valita saa, niin tyyni, aurinkoinen tai pilvipoutainen sopivan lämmin tai kylmä (kesällä +20 ja talvella mieluiten -5) keli pitää mielialan parhaiten korkealla ja mahdollistaa monenlaista mieluisaa tekemistä.

Tästä menetän hermot...

Kun naapuri käynnistää kovaäänisen ruohonleikkurinsa sillä samaisella hetkellä, kun itse tulen töistä ja kaipaisin hetken ihan vaan täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta. Ärsyttää ihan suunnattomasti, koska tiedän, että on päivät pitkät kotona ja aikaa leikkuuseen olisi muulloinkin.

Vielä kovaäänistä leikkuriakin enemmän tosin hermostuttaa vuosisadan turhake eli lehtipuhallin, joka sekin useammaltakin naapurilta löytyy. En vaan kertakaikkiaan näe mitään järkeä siinä, että ensin tuntitolkulla huudatetaan painavaa bensankatkuista puhallinta, että saadaan lehdet siirrettyä yhteen kasaan (josta tuuli sitten parhaassa tapauksessa heittelee ne takaisin), kun saman asian voisi hoitaa äänettömästi ja myrkyttömästi ihan vaan haravoimalla. Grrr. Perinteet kunniaan ja mölysaaste kuriin sanon minä, vaikkei haravointi lempparipuuhiini kuulukaan.

Tästä rauhoitun...

Kesälomasta, järvenselälle tuijottelusta, laineiden liplatuksesta, metsäkävelystä, siististä kodista, kiireettömyydestä, valinnanvapaudesta..

Kamalin ja paras aika vuorokaudesta. 

Kamalinta on yö, jolloin haluaisi nukkua, mutta valvoo. Tai päivä, jolloin haluaisi olla virkeä, mutta väsyttää. Parasta on päinvastainen eli levolliset yöt ja virkeät päivät.

Huonoin ja paras mieliala..

Huonoin on väsymyksestä ja/tai stressistä johtuva kärttyisyys. Ja paras on sellainen, kun tuntuu, että on innostusta ja energiaa vaikka mihin. Tai kun on hoitanut jonkun mieltä painaneen asian pois päiväjärjestyksestä ja olo on huolivapaa ja levollinen.

Kodin turhake on omasta mielestäni ukkelin kilpapyörä. joka oli pakko saada, mutta joka enimmäkseen majailee tallissa, koska pyöräilykeleillä ukkeli on golfkentällä ja muun aikaa vuodesta onkin sitten talvi.. Kesälomalla pyörä tosin liikkui 1200 kilometriä. (Auton kattotelineissä lomapaikkaan ja takaisin). 

Kodin paras tavara on liian vaikea kysymys. Äkkiseltään tuli mieleen jääkaappi, jota ilman olisi vaikea tulla toimeen,  mutta se ei taida olla tavara.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälle on pusero, josta näkyy läpi.

Lempivaatteeni ei kiristä, eikä purista, vaan on mukava päällä, mutta näyttää silti nätiltä. Kaapistani löytyy enimmäkseen vain kolme ensimmäistä kriteeriä täyttävää.

Kuva on perua kokolailla vuoden takaisesta haastepostauksesta, mutta voisi hyvin olla tältä aamulta, 

koska sattumoisin oli tänään töihin pyöräillessä täsmälleen samat vaatteet päällä ja kengät jalassa. 

Haju, jota en kestä, on autokorjaamon haju, joka on yhdistelmä moottoriöljyjä, pakokaasua ja kumia. Juontaa juurensa vuodesta -93, jolloin meinasin pyörtyä yhteen korjaamoon. Ei ollut korjaamon syy, mutta yhdistyy edelleen se haju niin vahvasti pahan olon kokemukseen.

Parhaita tuoksuja on perinteinen vihreä Sunlight-saippua, alkuperäinen Erittäin hieno suomalainen shampoo, kielo, syreeni, tuore puu, ulkona kesätuulessa kuivatettu pyykki ja vastaleikattu ruoho aikaisena kesäaamuna golfkentällä.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä on itsekeskeisyys, epärehellisyys, ahneus, häikäilemättömyys. 

Paras luonteenpiirre ihmisellä on luotettavuus ja ystävällisyys.   

Siinäpä se. Oli kiva aivoton tuokio. Ja huomenna on kiva perjantai, koska päätin pitää sen vapaata. Tulee tarpeeseen. Ja työantajani ovat niin reiluja heppuja, että heille käy aina kaikki. Toivottelevat vaan hyvää vapaapäivää, eivätkä kyseenalaista. Arvostan.

Iloista viikonloppua! 

PUOLUKKAPERJANTAI

Päätin tässä justiin lanseerata uuden some-lyhenteen TGIPP. Esiintyy myös muodossa TGILBF.

Sen verran hysteerinen viikko on takana, että voin ihan täydestä sydämestä todeta, että Thank God, It's PuolukkaPerjantai (internationaalimmin LingonBerryFriday).

Pienet on ilot meikäläisellä, joka edelleen matkustaa ihan siellä some-junan perimmäisessä vaunussa.

Tai paremminkin koittaa pysyä resiinalla perässä.

PS. Kuvan puolukat ovat matkalla pakkaseen. Sen verran paljon innostuin Idis&Interiöörin Tanjan vinkistä käyttää pakastettuja varpuja koristeena kattauksissa, että päätin hetimiten kokeilla. Jos vaikka siihen kuuluisaan joulukattaukseen (jota en ikinä vielä ole toteuttanut, vaikka aina aionkin) kaivelisin puolukat koristeiksi. Jotenkin ihan hitsin kiva ja kaunis ajatus, mutta valitettavasti itseni tuntien ei ole ihan täyttä luottoa siihen, että toteutuu. Vaan eipä sitä koskaan tiedä.

Pirteää puolukkaperjantaita!