Detox-viikko mennä viuhahti, ja nyt on aika pistää kokemukset pakettiin.
Pari ensimmäistä päivää kului aika samalla kaavalla kuin viimekeväisen PH-dieettini alku. Olo oli kummassakin jotenkin levoton ja hermostunut, kun syöminen ei ollutkaan omissa käsissä. Sitä ei muka osaa muuta ajatellakaan kuin sitä, mitä seuraavaksi saa syödä, kuinka paljon ja koska. Ja paperille tulostetun ohjenivaskan kulmat kuluu ihan hiirenkorvalle, kun nippua pitää tämän tästä käydä pläräämässä ees taas, vaikka ihan hyvin jo tietää mitä siellä lukee.
Mutta sitten kun sitä toteaa, että ei tässä tosiaankaan nälkäkuolema uhkaa, ja syötävää saa tasaisin väliajoin niinkuin aina ennenkin, sitä rauhoittuu ja pystyy taas keskittymään kaikkeen muuhunkin.
Ja kyllä se niin on, että kun koko ajan ei ole napostelun mahdollisuutta, ruokahetkiä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Normioloissa voi mättää suurenkin annoksen hetkessä menemään, mutta kun annos onkin tavallista niukempi, sitä tulee syötyäkin hitaammin ja hartaammin. Eli niinkuin aina kuuluisi syödä, muttei malta. Ja vaikka vihannesmehu tai muutama pähkinä voi kuulostaa ankealta välipalalta, niin ai vitsit, mutta maistuvat hyviltä, kun ei muuta ole käden ulottuvilla.
PH:n jälkeen ei ollut mitään vaikeuksia kirjoittaa fiiliksistä, mutta nyt mietityttää, miten osaisin kertoa tästä Detox-kokemuksesta niin, että siitä syntyisi oikeanlainen, mahdollisimman puolueeton kuva.
Vaikeaksi asian tekee se, että oma lähtötilanteeni tälle puhdistuskuurille oli "liian hyvä". Ja tällä tarkoitan ihan vaan sitä, että tällä kertaa lähdin mukaan vähän ex-tempore-testimielellä, vaikkei mikään näistä Tiina Hälvän kysymyksistä täsmännytkään omaan tämänhetkiseen (tai siis viikon takaiseen) olooni:
Onko sinulla viimeaikoina ollut tukkoinen olo? Oletko kokenut väsymystä tai uupumusta? Onko energisyytesi vähissä? Entä onko sinulla kenties tummat silmänaluset? Tai tunnetko turvotusta alavatsassa?
Jos näihin, tai vaikka osaankin tekee mieli vastata kyllä, silloin tämä luonnonmukainen Detox on oiva apu. Ja hommahan siis perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen, että syödään kevyttä, puhdasta ja ravintorikasta ruokaa, jonka tarkoitus on minimoida elimistön toksiini- eli myrkkykuormaa ja järjestää ruuansulatukselle lisäenergiaa niin, että keho pelittää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos koko ajan syö omaan tarpeeseensa nähden liian suuria annoksia tai harrastaa napostelua, ruuansulatuselimistö on kohtuuttoman kovilla. Detoxissa sitä korjataan keskittymällä ruuan laatuun, ei määrään.
Koska omat kokemukseni PH-ruokavaliosta olivat (tai siis ovat, koska sen jälkeen en ole koskaan palannut entiseen, vaan syönyt hyvin pitkälle PH:n periaatteiden mukaan) niin loistavat, en voi olla vertaamatta sitä ja Detoxia keskenään. Ja se(kin) tekee puolueettoman mielipiteen muodostamisesta vähän hankalaa.
Alkuun ajattelin, etten tykkää tästä Detoxista oikein ollenkaan. Mutta mitä pidemmälle viikko eteni, sitä valmiimpi olin muuttamaan mielipiteeni ja nyt kun se on ohi, aloin jo miettimään, että pitäisikö sittenkin jatkaa vielä toinen mokoma samaan syssyyn, mutta se ei nyt muuhun elämään sovi, joten jää tämä kokeilu tällä kertaa viikon mittaiseksi. Ja veikkaan, että alun ajatukset johtuivat siitä, että lähdin tähän vähän "puolivaloilla", joka näkyi myös siinä, että motivaatio ei ollut niin tapissa kuin jos olisin valmistautunut tähän pidempään.
Mutta silti taisin tykätä PH:sta enemmän. Ehkä eniten siksi, että se oli ensimmäinen oma kokemukseni ylipäätään mistään ohjatusta "dieetistä" (edelleen häiritsee tuo dieetti-sana), jonka lopputulos myös ylitti kaikki odotukset. Mutta myös siksi, että PH:ssa syötiin enemmän kiinteää, lämmintä ruokaa. Ja oikeasti näitä ei varmaan edes pitäisi verrata keskenään, mutta en voi sitä nyt välttääkään.
Detoxissa on toki ihan kunnon aterioita myös. Mm. ihan älyttömän hyvää kasvissosekeittoa, jota taatusti teen jatkossakin täsmästi samalla reseptillä. Ja ihania paahdettuja uunijuureksia. Mutta listalla on myös paljon ihan "raakaa kamaa". Ei pelkkää edellisessä postauksessa mainitsemaani selleriä (joka muuten näyttää olevan melkoisen monipuolinen vihannes, vaikkei siitä omaa suosikkiani tullutkaan), vaan paljon muutakin. Ja ne eivät ehkä ole ne omin juttuni. Sensijaan mm. itselleni ennestään tuntematon tuorepuuro, joita moni on viimeaikoina hehkuttanut, oli kiva uusi tuttavuus, jota varmaan tulee syötyä jatkossakin. Illalla kun sekoittelee ainekset valmiiksi ja laittaa yöksi jääkaappiin tekeytymään, aamulla ei tarvi kuin nostaa kulho kaapista ja nautiskella.
Detox oli siis kovennettu (tai oikeasti varmaan pitäisi sanoa kevennetty) versio PH:sta, mutta esim. etukäteen "pelkäämäni" totaalinen lihattomuus Detoxissa ei ollutkaan minkään sortin ongelma. Viikko on niin lyhyt aika, etten oikeastaan edes ehtinyt huomata, että se meni ilman normaaliin ruokavaliooni kuuluvia kanoja tai kaloja. Myöskään kahvittomuus ei tuottanut tuskaa sen enempää kuin sokerittomuuskaan, mutta suolaa kaipasin ensimmäisen päivän iltana niin paljon, että oli pakko muutama murunen ruususuolaa suoraan purkista syödä. Heti helpotti, eikä suolanhimoa enää sen jälkeen ilmennyt.
Detox oli siis kovennettu (tai oikeasti varmaan pitäisi sanoa kevennetty) versio PH:sta, mutta esim. etukäteen "pelkäämäni" totaalinen lihattomuus Detoxissa ei ollutkaan minkään sortin ongelma. Viikko on niin lyhyt aika, etten oikeastaan edes ehtinyt huomata, että se meni ilman normaaliin ruokavaliooni kuuluvia kanoja tai kaloja. Myöskään kahvittomuus ei tuottanut tuskaa sen enempää kuin sokerittomuuskaan, mutta suolaa kaipasin ensimmäisen päivän iltana niin paljon, että oli pakko muutama murunen ruususuolaa suoraan purkista syödä. Heti helpotti, eikä suolanhimoa enää sen jälkeen ilmennyt.
Huolimatta kohtuuhyvästä lähtötilanteestani, huomaan olossani selviä positiivisia muutoksia. Kaikkein eniten lenkkeillessä tai uidessa. Tuntuu, että kummassakin pääsee jotenkin ihan liitämällä eteenpäin. Olo on niin kevyt, muttei yhtään heikko. Painokin putosi, mitä vähän pelkäsinkin, koska olen sitä saanut kovalla työllä hilattua vähän ylöspäin, mutta se lienee seuraus, jota ei voi välttää, vaikkei tässä laihdutuskuurista olekaan kyse.
Myös iho näyttää kuulaammalta ja tasaisemmalta. Ja vartalon iho on ihan huomattavan paljon pehmeämpi ja sileämpi. Paljolti varmaan joka-aamuisen kuivaharjauksen ansiosta. Sitä olen normaalisti harrastanut aika harvakseltaan, mutta nyt Detoxin aikana Tiinan suosituksesta päivittäin. Ei vie paljon aikaa, mutta tuloksen kyllä huomaa. Ja jotenkin se myös virkistää aamuja kummasti.

Myös iho näyttää kuulaammalta ja tasaisemmalta. Ja vartalon iho on ihan huomattavan paljon pehmeämpi ja sileämpi. Paljolti varmaan joka-aamuisen kuivaharjauksen ansiosta. Sitä olen normaalisti harrastanut aika harvakseltaan, mutta nyt Detoxin aikana Tiinan suosituksesta päivittäin. Ei vie paljon aikaa, mutta tuloksen kyllä huomaa. Ja jotenkin se myös virkistää aamuja kummasti.
Kaikkein ihmeellisin ja samalla ihanin muutos oli kuitenkin se, että normaalisti reilusti yli 80:n huiteleva leposykkeeni (on ollut nuoresta asti noin korkea) laski 60:n pintaan. En melkein uskonut sitä, kun yhtäkkiä illalla sohvalla istuessani tajusin, että sydän on ihan rauhallinen. Ja se on omalla kohdallani todellakin outoa, mutta tervetullutta. Tiinalla olisi tähänkin ilmiöön varmasti heti vastaus, mutta en sitä vielä lähtenyt kyselemään. Arvelin johtuvan siitä, että Detoxin aikana verestä tulee hapekkaampaa ja sydänkin pääsee helpommalla, mutta jätän tämän nyt viisaammille. Olo on jokatapauksessa jotenkin kokonaisvaltaisen rauhallinen ja seesteinen, vaikka esim. töissä on ihan yhtä stressaava tilanne kuin ennenkin. Pystyn vaan jotenkin suhtatumaan siihenkin lunkimmin. Ihme homma. Sama ilmiö tosin tapahtui PH:nkin aikana.
Luvattuja sivuoireita ei tullut ensimmäisen päivän päänsärkyä lukuunottamatta ollenkaan. Paitsi että kolmantena yönä jalkoja vihloi todella jäätävästi nivusista nilkkoihin asti. Todella epämiellyttävä tunne, joka jatkui vielä seuraavana päivänä ja istuminen töissä oli ihan yhtä tuskaa. Ehdin jo vähän huolestua, että nytkö tässä joku veritulppa äkkäytyi molempiin kinttuihin yhtäaikaa, mutta ei sentään. Tiina kertoi sen olevan merkki siitä, että kuonat (mm. ureahappo ja vetyperoksidit, jotka kuulostavat kyllä aika ikäville molemmat) lähtevät liikkeelle. Ja vissiin lähtivät samantien riittävän pitkälle, koska särkyä ei sen koommin ilmennyt. Päinvastoin. Öistä on tullut lähtötilannetta rauhallisempia, kun ei tarvi koko ajan siirrellä levottomia jalkoja paikasta toiseen. Myös tämän tervetulleen ilmiön huomasin PH:nkin aikana.
Selvää on, että kahdessa viikossa saa aikaan parempia tuloksia kuin viikossa, mutta näköjään viikkokin jo voi muuttaa paljon. Laitan siis ohjeet talteen ja kaivan esiin, jos/kun joskus tulee sellainen tunne, että niitä tarvitsen. Ehkä syksyllä seuraavan kerran. Kesäisin kun tulee yleensä elettyä enempi "pellossa", joten voi olla, että grillimakkarakauden jälkeen tekee mieli puhdistaa kroppa uudelleen. Mutta muuten jatkan hyväksi havaitulla linjalla , keskityn puhtaista tuoreista raaka-aineista itsetehtyyn kasvispainotteiseen ruokaan ja pidän proteiinin määrän järkevänä. Pysyy mieli iloisena ja olo kevyenä. Joskin voi olla, että noilla eväillä ei havittelemiani hauiksia synny :).
Jos olo tuntuu vaikkapa nyt parhaat päivänsä nähneeltä laskiaispullalta tai jos kärsii ylipäätään mistään Tiinan mainitsemasta tuntemuksesta, tästä ohjatusta Detox-jaksosta on varmasti apua energisempään ja kevyempään oloon. Tai jos haluaa päästä "uuden elämän" alkuun, mutta tuntuu, ettei omin avuin onnistu. Sen rankempaa varmasti, mitä suurempi kontrasti on nykyiseen, mutta sitä paremmin huomaa taatusti myös positiiviset vaikutukset. Motivaatiota ja sitoutumista tottakai vaatii niinkuin mikä tahansa muukin homma. Ja koska Detox on niukkaenerginen, parasta olisi varmasti ajoittaa se johonkin rauhalliseen ajankohtaan. Rehkimiseen ei energia piisaa, eikä ole tarkoituskaan.
Itse olen näitten muutosten suhteen vähän sellainen "Raaka peli Ranualla"-tyyppi. Jos koen, että kaipaan muutosta jossain asiassa, toteutan sen mieluummin "kertarysäyksellä". Sen se aina ensin vaatii, että ärsyynnyn omaan itseeni riittävästi. Sen jälkeen sitoudun ja pysyn päätöksessä. Hyssyttely ei omalla kohdallani toimi, kun taas toisille sopii parhaiten se, että edetään pehmeästi yksi pikku muutos kerrallaan. Ja niinhän se on kaikessa muussakin, että se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan. Koskee varmasti myös tätä Detoxia.
Se hyvä puoli tässä kaikessa on, että ihan itse voi päättää, syökö itselleen hyvän vai pahan olon. Itse olen niin tykästynyt tähän hyvään oloon, etten siitä hevin luovu, vaikka välillä lipsahtaakin huonoille teille.
Mielestäni Tiinan 80/20 periaate on hyvä. Jos 80-prosenttisesti syö terveellisesti, voi 20-prosenttisesti hyvällä omallatunnolla syödä ihan mitä lystää. (No ei näitä prosentteja hullukaan oikeasti laske, mutta ajatuksena sellainen, jota kannatan). Mutta komppaan Tiinaa siinä(kin), että fanaattiseksi ei kannata ruveta, vaikka söisi terveellisestikin. Ruoka on kuitenkin vain ruokaa, eikä koko elämä.
Mielestäni Tiinan 80/20 periaate on hyvä. Jos 80-prosenttisesti syö terveellisesti, voi 20-prosenttisesti hyvällä omallatunnolla syödä ihan mitä lystää. (No ei näitä prosentteja hullukaan oikeasti laske, mutta ajatuksena sellainen, jota kannatan). Mutta komppaan Tiinaa siinä(kin), että fanaattiseksi ei kannata ruveta, vaikka söisi terveellisestikin. Ruoka on kuitenkin vain ruokaa, eikä koko elämä.
Että semmoinen kokemus tällä kertaa. Nyt toivottelen kaikille auringonpaistetta ja Hyvää Ystävänpäivää!
PS. Tämä(kään) teksti ei ole sen paremmin mainos kuin suositus suuntaan tai toiseen, vaan ihan oma kokemukseni, josta toivon olevan iloa muillekin.
PS. Tämä(kään) teksti ei ole sen paremmin mainos kuin suositus suuntaan tai toiseen, vaan ihan oma kokemukseni, josta toivon olevan iloa muillekin.