IHAN KUNNOLLINEN IHMINEN, OSA 2 (RUOKAILUT)

Kirjoittelin tässä hiljattain siitä, kuinka päätin ottaa omat tekemiseni tarkkailuun ihan vaan selvittääkseni, kohtaavatko totuus ja omat mielikuvani siitä, miten tätä omaa arkeani elän. 

Ensimmäisessä osassa "Ihan kunnollinen ihminen" suurennuslasin alla oli liikkuminen, jonka päivittäinen ylöskirjaaminen auttoi itseäni näkemään, että liikuntaa kertyy kyllä ihan huomaamatta ihan mukavia määriä ilman, että itse noteeraan sitä oikein miksikään. Mutta siitä huolimatta lihaskunnon kohottamisen, tai edes ylläpitämisen, saralla on paljonkin parantamisen varaa. Ja käsillä myös aikalailla kriittiset hetket tehdä asialle jotain, ikävä kyllä. (Vähän masensi, kun Yle:n uutisissa oli pätkä vaihdevuosi-ikäisiä naisia vaanivasta lihaskadosta ja siitä, kuinka kovakaan treeni ei enää välttämättä tuo toivottuja tuloksia, vaan sitä joutuu ikäänkuin juoksemaan kilpaa omasta itsestä riippumattomien muutosten kanssa. Tosi kurjaa, koska kyllähän se tärkein motivointitekijä ainakin itselläni on se, että tehty "työ" konkreettisesti tuntuu, ja mielellään myös näkyy positiivisina muutoksina).

Vaan liikunta sikseen ja tämänkertaiseen aiheeseen, joka on arkiruokailu. Ja sekin tavallaan samoista syistä kuin edellinen, koska alunperin halusin selvittää, syönkö (ja juonko) edelleen ihan mitä ja milloin sattuu, niinkuin koko kesän ihan oikeasti tein, kun en vaan kertakaikkiaan jaksanut  helteillä panostaa yhtään mihinkään järkevään yhtään sen enempää kuin oli pakko.  Ja vaikka nyt jo voin sanoa, että ennen viime viikkoa ehti tulla mitta täyteen omia huonoja syömisiäni, ja palasin kokolailla normaaliin, päätin siitä huolimatta kirjata arkiviikon ajan jokaisen suupalan muistiin.

Jonkunmoista ahdistusta viiden päivän mittaisen päiväkirjan taltiointi kuvina kyllä aiheutti. Niin teki mieli säätää ja asetella kaikkea kauniisti, mutta koska olin päättänyt, että tässä ei nyt lavasteta mitään visuaalisesti kauniita smoothiekuvia, joissa puolet marjoista on ripoteltu pitkin pöytää, vaan mennään "ruoka lautaselle, kertaräpsy kännykällä ja se on siinä"-meiningillä, pysyin suunnitelmassani.

Kas tässä:

Maanantai:

Aamupalalla 2 siivua ruisnäkkileipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, tomaattia + veteen ja rahkaan tehty marjasmoothie + muki mustaa kahvia, jonka seassa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Jaffakeksi.

Aamupäivällä töissä puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.

Lounaalla Sodexossa pinaattikeitto, kananmuna, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja kasa siemeniä, siivu ruisnäkkileipää ja pieni hedelmäsalaatti.

Iltapäivällä töissä jälleen puoli mukia (josta yleensä siitäkin jää osa juomatta) mustaa kahvia + ohut minttusuklaakeksi.

Töitten jälkeen pikkulautasella viikonloppuna tekemääni gluteenitonta tomaatti-sieni-mozzarellalasagnea, tomaattia ja kurkkua.

Iltapalalla pari siivua ruissiemenkuivaleipää, ohutta kalkkunaleikettä, puolikas avokado + vadelma-chia-smoothie + puolikas kiivi + mukillinen kamomillateetä (oli ainoa, joka ei ollut mennyt vanhaksi, ja samalla oli myös ensimmäinen teekupilliseni tällä vuosipuoliskolla)

Tiistai:

Aamupalalla 2 siivua ruissiemenkuivaleipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, paprikaa + kananmuna + luonnonjugurttia, marjoja, pellavansiemenrouhetta ja tilkka hunajaa + musta kahvi, jossa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Fasupala

Aamupäivällä töissä jälleen vajaa puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.
Vesi taustalla on vakiona, ja sitä juon pieniä annoksia pitkin päivää. Samoin kuin kaikilla aterioilla.

Lounaalla Sodexossa savukalakeitto, lehtikaalisipsejä, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja auringonkukansiemeniä,  poikki mennyt pala gluteenitonta näkkäriä ja pieni kippo marjakiisseliä.

Iltapäivällä töissä yllättäen vähän mustaa kahvia ja viimeinen minttusuklaakeksi.

Töitten jälkeen pikkulautasella lasagnen loppu ja mukasalaatti.

Iltapalalla jostain hetken mielijohteesta (tai oikeastaan siksi, että näkkärin pureskelu telkkaria katsoessa häiritsee kuuntelua samaan aikaan) pari pientä siivua vaaleaa porkkanaleipää, joka oli virhe. Vaalea leipä ja minä ei vaan sovita yhteen, enkä sitä sen takia ikinä yleensä syökään. Muuten perussettiä, paitsi että viinirypäleitäkään en yleensä syö, mutta koska niitä sattui olemaan, napsin pienen kipollisen.


Keskiviikko:

Tulee tiivistettynä, koska toistaa suurilta osin itseään ja alkaa kuvausturnauskestävyys rakoilla.

Koska olin päättänyt mennä ruokiksella salille, töissä söin aamupäivällä kahvin ja keksin sijasta purkillisen Valion jugurttista luomutuorepuuroa. On paitsi tosi hyvää, myös kätevä eväs ottaa mukaan melkeinpä minne vaan.

Salin jälkeen paistettua seitä, jugurttikurkkukastiketta, vehnänjyväsalaattia, kukkakaalia&pähkinöitä ja lehtikaalisipsejä.

Töitten jälkeen pikainen kaurapuuro, koska lähdin lennosta kentälle, eikä ollut aikaa (eikä aineksiakaan) värkätä mitään sen kummempaa.

Torstai:

Torstai tiivistettynä ilman aamu- ja iltapäiväkahveja.

Lounaalla tuli syötyä liian raskas, riisiä sisältänyt annos, joka kostautui väsymyksenä, enkä jaksanut töitten jälkeen lähteä kentälle niinkuin oli aikomus. Eikä tehnyt kotona mieli syödä tuorepuuroa ja banaania enempää.

Iltapalalla kuivaleipien päällä loimulohta. Muuten perus.

Perjantai:

Perjantaina pidin kesälomapäivän ja ruokaraportti jäi retuperälle, kun touhusin muuta (aamupäivällä kävin puntilla, sen jälkeen siivosin talon samoilla lämmöillä ja illemmalla kävin pelaamassa puolikkaan kierroksen).

Lounaaksi ladoin lautaselle salaattiainekset, jossa samaa loimulohta kuin aamuleipien päälläkin. Kyytipojaksi kananmuna.

Iltapäivällä siivouskahvi ja keksi ja ennen kentälle lähtöä jälleen kaurapuuroa marjoilla + raejuuustolla. Mukaan bansku.

Perjantai-iltana nautiskelin Salen pakastesushiannoksen (täältä ei saa mistään tuoretta) ja pari lasillista hyvää kuivaa valkkaria. Ja voi olla, että söin vielä jotain iltapalaakin, mutten kirjannut ylös (ei johdu viininjuonnista muistamattomuus), eikähän sillä niin väliä. Oli vanhan toistoa korkeintaan.

Entäs sitten?

En nyt sitten tiedä mitä hyötyä tästä ylöskirjaamisesta oli, koska kaikki näyttää ihan siltä, mitä se aina on (silloin kun ei ole jotain muuta..). Ihan tavallista, monen mielestä varmaan tylsää ja turhan toistuvaakin, mutta omasta mielestäni vallan hyvää. Toisto ei itseäni haittaa, vaan oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Aamupala etenkin on ollut viimeiset pari vuosikymmentä kokolailla vakio, eikä kyllästytä yhtään. Eikä tarvi käyttää mielikuvitusta. Sen kun latoo lautaselle aina samat asiat.

Lounaan suhteen viikko meni helpoimman kautta ruokalassa. Enimmäkseen tämänhetkisestä olemattomasta ruuanlaittomotivaatiostani johtuen. Toki sapuska siellä maksaa muutaman euron enemmän kuin itsetehty  (joka siis pitäisi ensin itse tehdä...), mutta sillä ei ole tässä elämänvaiheessa enää käytännön merkitystä, kun ollaan ukkelin kanssa kahdestaan ja rahaa kuluu minimaalisesti verrattuna niihin aikoihin, kun kaikki asuivat vielä kotona.  Ja veikkaan, että kalliimmaksi se tulee, jos ostan kotiin aineksia, joista osa jää syystä tai toisesta käyttämättä, ja joudun heittämään jotain pois (asia, jota syvästi inhoan, mutta silti niin välillä käy, erityisesti vihanneslaatikon pohjalla velliksi muuttuneille kurkuille tai kellastuneelle lehtikaalille).

Oleellisin muutos kuluneella viikolla oli kesään nähden se, että olen palauttanut normaalin, oman jaksamiseni kannalta tärkeän ruokailurytmin, joka itselläni on helposti ja luontaisesti neljä ateriaa päivässä kokolailla neljän tunnin välein (8-12-16-20). Kiitos siitä säännöllisen päivätyön. Ilta-, yö- ja vuorotöissä olisi paljon haastavampaa.

Olen myös syönyt enemmän kuin kesällä (osin liikaakin), ja niin nurinkuriselta kuin se  tuntuukin, paino tipahti viidessä päivässä pitkälti toista kiloa, mikä ei ollut ollenkaan suunnitelmissa, mutta niin se vaan menee, että mitä vähemmän ja harvemmin syö, sitä laiskemmin toimii myös ruuansulatus. Tai jos vaihtoehtoisesti pistää suuhunsa jotain vähän väliä, ei ruuansulatus saa silloinkaan tehdä hommiaan kunnolla. Itse ainakin lankean herkästi korvaamaan liian pitkiä ruokailuvälejä useimmiten sipseillä (joista merisuolalla maustetut maalaisperunalastut on suosikkini). Ja jos sipsien syöminen sattuu iltaan, kunnon iltapala jää välistä ja siitä taas seuraa se, ettei saa nukuttua, koska energia ei vaan kertakaikkiaan riitä siihen. Aamulla sitten väsyttää ja kaikki on nihkeää.

Mutta nyt päätän tämän työlään viikkoraporttini tähän.

Olo on tällä hetkellä kevyt ja energinen, sipsejä ei ole tehnyt mieli kertaakaan, ja olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Ilman mitään tämän kummempaa. Voin siis ehkä todeta olevani syömistenkin saralla ihan kunnollinen ihminen. Lisäilen vihreitä ja laittelen sitä ruokaa itse sitten, kun taas huvittaa,

PUOLAPUUT JA MUUT HABITARE-SUOSIKKINI

Tavoistani poiketen päätin ladata tänne muutamia otoksiani eiliseltä Habitare-visiitiltäni.

Yleensä kun on käynyt niin, että olen kyllä napsinut messuilla liudan kuvia, mutta jättänyt ne lopulta kameraan tai korkeintaan omalle koneelleni. Ihan vaan siksi, että olen ajatellut, että mitäpä ne ketään kiinnostaa, kun messupostauksia tulee jokatapauksessa joka tuutista niin että kaikkia jo kyllästyttää. Niinkuin varmaan nytkin, mutta siitä huolimatta, tässä joitakin omia suosikkejani satunnaisessa järjestyksessä.

Casa Stockmann:

 Tutunnäköinen koivupöllikin siellä seassa ;)

Anno:

Himmee, Marset ja SU Lighting:

Pentik:

Pentikillä oli messuilla tavallisuudesta poikkeavia pienikokoisia, omaan silmääni kivoja suoralinjaisia astioita, joihin tykästyin tosi paljon. Olivat kuulemma vartavasten japanilaisille suunniteltuja ja myynnissä ainoastaan messuilla. Vähän (paljon) harmitti, kun unohdin palata osastolle uudestaan. Alkukierroksella kun en halunnut ostaa reppuuni yhtään lisäpainoa, mutta nyt sitä ei tullut sitten ollenkaan. 

Woodnotes: 

Lumi:

Marimekko (en osannut ottaa osastolta kokonaiskuvaa):

Asun-lehti + Nikari:

Kyllähän näistä aika hyvin näkee, että pidän puusta. Siksi, sen takia ja siitäkin huolimatta, että olen liki puolet elämästäni tehnyt puun parissa töitä itsekin. 

Puun, kauniin muotoilun, muiden luonnonmateriaalien ja luonnonläheisten värien lisäksi yhtenä ehdottomana ykkössuosikkinani olivat nämä älyttömän kauniit ja tukevat puolapuut ja niihin kiinnitetyt renkaat, joita ihan vähän oli pakko myös testata :)

Kuvan otti messuseuralaiseni Pepi, jonka oma messukatsaus löytyy täältä

Kamera kyllä kulki repussa mukana, mutta turhaan. Puhelin oli paljon kätevämpi, ja koska olin messuilla tälläkin kertaa ihan omana itsenäni, enkä virallisena reportterina, ei ollut paineita kuvien laadunkaan suhteen. Yllättävän hyviä kyllä tuli (oma mielipiteeni), vaikka valoa hallissa on toisinaan varsin vähän.

Vaan eiköhän sitä siinä ollut riittävästi postausta tälle viikolle, kun tuli poikkeuksellisesti oikein parikin kertaa kirjuuteltua. Jonkunsortin maratoni itselleni siis, joten kai maar tästä voi kohta orientoitua viikonlopun viettoon.

Hyvää mieltä itse kullekin.

IHAN KUNNOLLINEN IHMINEN

Päätin tässä pari viikkoa sitten ottaa omat tekemiseni tarkkailuun ihan vaan sillä mielellä, että selviäisi, olenko tosiaan niin laiska ja liikkumaton kuin kuvittelen, vai olenko vaan kenties alkanut pitää joitakin asioita itsestäänselvyyksinä ja sitä kautta ikäänkuin mitättöminä.

Ensimmäisenä syyniin pääsi ihan tavallisen työviikon arkiliikunta, johon en tehnyt mitään muutoksia,  enkä skarpannut yhtään, vaan perusmeiningillä mentiin. Muistiinpanovälineinä perinteinen kalenteri ja lyijykynä.

Kuva kopioitu tammikuisesta postauksesta. Vielä en ole poltellut kynttilöitä, koska on vasta loppukesä..

Maanantai

Pyörällä töihin ja illalla erikseen pieni pyörälenkki, nämä yhteensä varmaan jotain 10 km. (Pyöräni ei ole mikään kevyt kiituri, vaan tukeva, etukorilla varustettu mummomalli eli just hyvä mulle).

Lisäksi työpäivän aikaiset portaat, joita tulee minimissään tasan 300 rappusen verran per päivä:

Aamulla alaovelta toimistolle 45 + aamupäivällä kerran veskiin ja takaisin 60 + syömään ja takaisin 90 + iltapäivällä kerran veskiin ja takaisin 60 + kotiinlähtiessä alaovelle 45 = 300, joka tosiaan on ihan minimi. Jos tulee käytyä veskissä useammin, se on aina 60 rappusta per keikka lisää. Ja jos tulee käytyä erikseen hakemassa vaikkapa posti, tai lisää kahvia kaupasta, se tietää aina 90 ylimääräistä askelmaa.

Reiluun 21 vuoteen on siis jokunen porras tullut kiivettyä ilman, että siihen kiinnittää mitään huomiota. Jos meinaa päästä töihin, ei ole vaihtoehtoja. Hissiä kun ei rakennuksen tässä osassa ole.


Tiistai

Pyörällä töihin ja takaisin + illalla pyörällä pilatekseen ja takaisin samaan rakennukseen, missä työpaikkani on.

Portaita edellisistä yhteensä vähintään työminimi 300 + ylös pilateksen ja takaisin 110.

Tämäkin lainattu vanhasta postauksesta, kun en jaksanut kiivetä kuvamaan :)

Pilates, 1 tunti.  Oli itselleni ensimmäinen kerta ja ennakko-odotuksiin nähden jonkunmoinen pettymys, koska ei tullut mikään paikka kipeäksi niinkuin odotin ja vähän toivoinkin, koska silloin ikäänkuin paremmin tietää tehneensä jotain. Haluaisin ajatella, että johtuu siitä, että keskivartalolihakseni ovatkin paremmassa kunnossa kuin oletin, mutta toinen puoli taas vähättelee, että en varmaan osannut tehdä liikkeitä oikein.. Voi olla molempia.


Keskiviikko

Pyörällä töihin ja takaisin + perusportaat.

Illalla golfkierros (noin 12 km) ja Polarin rannekkeen mukaan 14.500 askelta, joka on varmaan noin 5000  vähemmän kuin totuus, koska ranneke mittaa askelia vain silloin, kun käsi heiluu mukana. Ja silloin kun työnnän golfkärryä, käsi on paikallaan.

Kuva "kotikentän" harjoitusalueen eli rangen laidalta. Pallot haetaan tuosta kivan keltaisesta rangekopista.

Torstai

Jooga 1 tunti + perusportaat töissä min. 300 + joogaan ja takaisin 110.

Illalla muutaman kilometrin metsälenkki (pururadalla), jonka varrelta tein ihan hitsin hienoja löytöjä.

Hakkualueelle oli jäänyt muutamia kauniita koivun  kuoren kappaleita ja vähän kauempaa löytyi hylättynä täydellisen tasainen pöllinpätkä, jotka tietysti piti kaikki kantaa kotiin. Märkä pölli painoi yllättävän paljon viimeisten parin-kolmen kilometrin aikana ja kotona oli pakko punnita se. Kiloja oli 3,8, joten vähän niinkuin olis kahvakuulan kanssa ollut reissussa.

Askelia lenkiltä kertyi 11.070, joka sekin on alakanttiin, koska oli pakko vaihdella koivua kainalosta toiseen ja käsi oli kannatteluasennossa.


Perjantai

Työpäivän perusportaat min. 300 + illalla puolikas golfkierros (5-6 km) ja noin 11.000 askelta.

Viikonloppuisin aktiviiteetti on yleensä tuplat tai triplat arkeen nähden (lukuunottamatta rappusia), koska silloin tulee pelattua täysiä kierroksia ja muutenkin touhuttua enemmän, kun ei mene aikaa paikallaan istumiseen niinkuin työpäivinä. Tai menee tottakai siihenkin, muttei sentään kahdeksaa tuntia pötköön.

Viime lauantaina käytiin ukkelin kanssa Torronsuon kansallispuistossa käppäilemässä pitkospuita pitkin. Kivaa vaihtelua.

No, tällainen listaushan ei ketään muuta taatusti kiinnosta, eikä se ollut tässä se pointtikaan, vaan se, että välillä taitaisi olla ihan hyvä tarkkailla itseään vähän niinkuin ulkopuolisena, koska se saattaa yllättää positiivisesti. Että oikeasti sitä tekee paljonkin sellaista, mitä ei edes tiedosta tekevänsä, koska "se nyt vaan on niin itsestäänselvää".  Oli se oman mitätöinnin kohteena oleva osa-alue sitten mikä hyvänsä, ei tarvi olla nimenomaan liikunnasta tai liikkumattomuudesta kyse.

Suolla testissä uuden puhelimeni panoraamakuvaus.

Oma johtopäätökseni tästä viikon jaksosta oli se, että vaikka edelleenkin on sellainen olo, etten ole tehnyt "mitään", niin kyllähän nuo vähäiset muistiinpanot muuta todistaa, jos pelkkiä portaitakin kertyi parisentuhatta. Ja siitä taas tuli jotenkin sellainen rauhallinen mieli, koska nyt voin ainakin tällä arkiliikunnan saralla lopettaa itseni syyllistämisen ja stressaamisen vaikkapa nyt siitä, että en vaan kaikista aikomuksistani huolimatta ole saanut aikaiseksi palata salille. Kyllä routa porsaan salille ajaa, kun taas on aika, mutta niin kauan kuin ei huvita, keskityn olemaan tyytyväinen tähän hetkeen ja siihen, että taidan sittenkin olla ihan kunnollinen ihminen.

Myös mystinen lensball pääsi retkelle mukaan.

Saattaa olla, että myöhemmin innostun tarkkailemaan itseäni jollain muullakin osa-alueella siinä toivossa, että vaakakuppi kallistuu sielläkin enemmän positiiviselle puolelle. Ainakin olen viimeaikoina "syönyt ihan mitä sattuu", "enkä muista, milloin olisin saanut kotona jotain järkevää aikaiseksi"..

Huomenna (keskiviikkona) on vuorossa Habitarepäivä. Kiva päästä välillä vähän haahuilemaan kauniiden asioiden pariin. Toivottavasti ilman isompaa ryysistä.

NÄISSÄ OLEN HUONO

Ihan muusta piti kirjoittaa, mutta näin eilen Tiian blogissa postauksen otsikolla "Missä olen huono", ja päätinkin hetken mielijohteesta tarttua siihen listaamalla omat viisi kohtaani sellaisina ja siinä järjestyksessä kuin niitä päähän putkahtelee.

Lähtökohtaisesti tosin pyrin ajattelemaan, ja  ajattelenkin, itsestäni enimmäkseen hyvää, enkä mollaa. Mutta kyllä sitä välillä tulee tuskastuttua itseensä ihan huolella

Kokeillaan:

1. Olen (erittäin) huono sietämään

a) ruualla ronklaamista ja nirsoilua 

b) jatkuvaa valitusta ja alituista negatiivisuutta (kaikkein vähiten siedän tätä itseltäni)

c) kaksinaamaisuutta

d) teennäisyyttä 

e) läpinäkyvää mielistelyä (oliskohan tälle parempi sana nuoleskelu)

f) tekopirteyttä (tässä tosin voi toisinaan olla kyse siitä, että kaikkinainen aitokin pirteys vaikuttaa teennäiseltä, jos itsellä on ihan vetämätön plääh-fiilis)

2. Olen huono heittäytymään. 

Tarvitsen aina mahdollisuuden harkita ensin, josta taas seuraa se, että sillä välin kun itse vasta harkitsen, joku toinen on tarttunut tilaisuuteen, joka menee omalta kohdaltani ohi. Mutta ei voi mitään. En taida tästä muuksi muuttua, vaikka välillä haluaisinkin

3. Olen huono olemaan sosiaalinen heti aamusta.

Mielellään ainakin ensimmäinen tunti saisi olla sellainen (ja onneksi useimmiten onkin), ettei tarvi puhua kenellekään mitään, vaan voi olla ihan vaan mykkänä, syödä aamupalansa ja lukea lehtensä kaikessa rauhassa yksin. 

4. Olen huono purkamaan laukkuja reissun jälkeen ja vähintään yhtä huono laittamaan pyykkejä tai vaatteita heti oikeille paikoilleen

Reissukassit voi helposti olla eteisessä purkamatta viikkojakin (ärsyttää, kun ukkeli on toimelias ja purkaa aina omansa heti). Haen vaan sieltä aina sen, mitä satun tarvitsemaan ja luotan siihen, että kassi siinä samalla sillä keinoin tyhjenee.

Myöskään pyykit eivät päädy narua pidemmälle ennenkuin on jo pakko saada sieltä jotain käyttöön. Erityisesti vihaan silittämistä, jota välttelen viimeiseen asti. 

5. Olen huono tanssija. Tai siis oikeastaan surkea. 

Ja tällä siis tarkoitan ihan niitä perinteisiä tansseja, joissa on jotkut säännöt. Ei vaan kertakaikkiaan riitä jalka-käsi-koordinaatio ja ymmärrys, joten kammoan tilanteita, joissa on se mahdollisuus, että joku pyytää tanssimaan. No, okei, aika pieni riski kuitenkin, että joku tulee kotoa asti hakemaan. 

Pikkutyttönä tosin kuuluin tanhukerhoon ja silloin meni muistaakseni kivasti. Sain aina parikseni saman Ollin, jota kukaan muu ei halunnut, mutta eipä tainnut haluta meikäläistäkään, joten oltiin Ollin kanssa oikein oiva pari. 

Rankkankalialirallallei, rai rii ja rallallei, rankkankalialirallallei, rai rii ja rallallei.....  

Siinäpä ne, jotka ensimmäisinä tulivat mieleen. Enemmänkin olisi varmasti piisannut, mutta jätän tähän, koska Tiiallakin oli vaan viisi vastausta. Ja vähän kuitenkin tuota ykköskohtaa venytin..

Heissulivei ja lupsakkaa loppuviikkoa! Jahka kesä tästä joskus loppuu, niin tulee taas palailtua enemmän tänne tekstien äärelle. Ainakin toivon niin, vaikka olenkin välillä aika huono pysymään aikomuksissani.