Sivut

tiistai 8. syyskuuta 2020

KOKO KESÄ KERRALLA


Olen aloittanut 9.7. kirjoittelemaan "uutta" postausta näillä sanoilla:

Kuvittelin, että tähän alkuun kirjoitan, kuinka tässä onnistuneesti testailen uutta Bloggeria, mutta enpäs kirjoita, koska palasin kipin kapin takaisin vanhaan, kun totesin, etten ensisilmäyksellä edes hoksaa, mistä saan lisättyä uuden tekstin (löysin kyllä, mutta silti). En vaan nyt jaksa mitään omasta mielestäni turhanpäiväisiä muutoksia. 

Noilta osin ei mikään ole muuttunut, vaan vanhalla mennään edelleen, vaikka Blogger sinnikkäästi muuta yrittää. 




Olin kirjoittanut myös näin:

Muutenkin olo on ollut viimeisen viikon ajan  yhtä innostunut kuin kuvan puupökkelöllä. Lieneekö paikalleen jämähtäneen matalapaineen vaikutusta (eilen satoi vaihteeksi myös rakeita...) vai alkaako jo turnauskestävyys olla koetuksella, kun lomaan tuntuu aina vaan olevan pitkä aika. En tiedä, mutta joku tässä nyt mättää.

Tämän suhteen tilanne on onneksi piirun verran parempi, koska olen tässä välissä saanut olla lomalla ja reilun kolmen ensimmäisen työviikon jälkeen olen vielä suhtkoht kuosissa.





Vaan ruikutus sikseen ja pieni katsaus kesäkuuhun, jonka ajalta on sentään joitain kuvia jäänyt talteen, vaikken niitäkään muistanut ottaneeni.




Tuntuu, että koko kuukausi oli jatkuvaa hellettä, mutta todistettavasti sekaan sattui joku tihkusateinenkin päivä. Lämmin tosin, koska tuntui ihan siltä kuin olisin jossain tropiikissa, enkä Saaren kansanpuistossa Tammelassa niinkuin oikeasti olin. Tykkään aika usein ajella sinne silloin, kun kotinurkat kyllästyttää, kaipaan rauhaa, eikä huvita paahtaa mitään varsinaista kuntolenkkiä.







Näkymä Tammelan Kaukolanharjulta on säilynyt pitkälti samanlaisena kuin 
Albert Edelfeltin maalauksessa 130 vuoden takaa. Toki puusto on vähän runsaampaa nykyään.


Myös Torronsuolla tuli poikkeiltua suopursujen ja tupasvillojen aikaan, muttei enää sen jälkeen, koska tänä kesänä olen potenut jotain ultimaattista käärmekammoa, enkä pysty oikein keskittymään muuhun kuin mahdollisten luikertelijoiden tarkkailuun. Lienee sitä perua, että viime vuonna törmäsin Torronsuon pitkospuilla erikoiseen oranssinruskeaan kyyhyn. Hrrr. En osannut siellä sellaista kohtaamista odottaa, mutta sittemmin tuli tietoon, että suo on kovastikin käärmeiden suosiossa.







Edit: Kävin sittenkin suolla hiljattain ja säikähdin tätäkin alakuvan minikokoista menijää, joka oli kavereineen tai perheineen liikenteessä. 




Miehen kanssa tehtiin myös sellainen päätös, että koska loma on vasta kesän lopulla, koitetaan järkätä vähän loman tuntua jo ennen sitä ja tehdään viikonloppuisin vuorokauden mittaisia visiittejä meille mieluisiin paikkoihin. Kriteerinä korkeintaan tunnin - puolentoista ajomatka, koska liikkeelle päästään vasta lauantaina, kun mies pääsee töistänsä.

Oli kyllä hyvä päätös. Ei tarvi kummoista katkosta ja maiseman vaihdosta siihen, että kesä tuntuu enemmän eletyltä kesältä, josta jää mieleen muutakin kuin oma takapiha.




Turun Ruissalosta aloitettiin, eikä tehty siellä mitään sen kummempaa. Golfkentälle ei mahtunut, eikä ollut niin väliksikään. Oltiin vaan ja hengailtiin kauniissa merenrantamaisemissa, vuokrattiin Jopot ja kruisailtiin leppoisasti lähimaastossa.

Tuolloin elettiin kesäkuun puoltaväliä, enkä nyt enää muista, mitä rajoituksia kokoontumisten suhteen silloin oli, mutta koska oltiin itse pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla, läheisen Ruissalon leirintäalueen rannoilla parveileva ihmismäärä kyllä yllätti. Tuntui ihan, että oltaisiin pölähdetty keskelle Ruisrockia (en tosin ole koskaan käynyt), kun koko Turku tuntui jalkautuneen paikalle nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Onneksi ei oltu telttaretkellä, vaan majoituttiin hiljattain uudelleen poikkeusolosulun jälkeen avatussa kylpylähotellissa, jossa oli tavallistakin rauhallisempaa. (Kyseisen hotellin vakiovieraiden keski-ikä huitelee arvioni mukaan jossain 70-80 tienoilla, joten mitään rymysakkia siellä ei ole sattunut koskaan kohdalle).

En ottanut edes kameraa mukaan, koska ei ollut sellaista tunnetta, että tekisi mieli tuhlata yhtään aikaa kuvailuun.  


Heinolassa


Ruissaloviikonlopun jälkeen olikin jo juhannus, joka meidän piti viettää Vierumäellä jo vuotta aiemmin varaamassamme kivassa huoneistossa, mutta sittemmin homma meni Vierumäen konkurssin myötä mönkään (tästä kirjoittelinkin jo aiemmin) ja haavehuoneisto  vaihtui opistotason majoitukseen. Ei haluttu kuitenkaan takapakin takia jättää koko juhannusta väliin, koska luvassa oli poikkeuksellisen kivaa keliä ja mukavaa tuttua peliseuraa.

Jäätiin kuitenkin matkalla aaton vastaiseksi yöksi Heinolaan Hotelli Kumpeli Spa:han, jossa kuviteltiin nukkuvamme hyvät yöunet, joiden jälkeen sitten ajeltaisiin aamulla pelipaikoille Vierumäelle. No ei nukuttu (tai siis minä en nukkunut), koska huone oli kuuma kuin pätsi, mutta minkäs niille kesäkuun helteille mahtoi.



Hotelli oli muutenkin tuulahdus kultaiselta 90-luvulta. Ainakin tuli heti ovella mielleyhtymä kotikaupungin edesmenneeseen Cumulukseen, jonka naistentansseissa riitti sutinaa, kun kaikenlaista myyntimiestä sun muuta jamppaa parveili paikalla.

Kumpeli sijaitsi kuitenkin tosi kauniilla paikalla, ravintolassa oli iso kiva terassi järvelle päin, hyvää ruokaa ja varmaankin aika uusi tavallisuudesta poikkeava pieni ja siisti aikuisille tarkoitettu kylpyläosasto, josta oli todella kauniit näkymät ulos. Ja hyvin tilaa, koska oltiin ukkelin kanssa kaksin :). Samoin kuin aamiaisella isossa salissa, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään muuta. Ehkä aikaisesta kellonajasta johtuen, mutta tuntuihan se aika koomiselta suorastaan, että mihinkään ei saanut silti itse koskea, vaan piti kaksin isossa tyhjässä salissa odottaa, että joku tulee ojentamaan meille kaiken kädestä käteen lusikoista lähtien.

Kahvin santsikupin odottelussa vähän kärsivällisyys petti, mutta samantien kun ukkeli tarttui pannun kahvasta kiinni (Kumpelissa ei ollut automaattia), heilahti keittiön heiluriovi ja hirmu moitteethan sieltä salin puolelle kiirehtineeltä kokilta tuli. Mutta niin vaan terveinä selvittiin...




Meillä on miehen töiden takia vapaat kortilla ja todella harvoin mahdollisuuksia lähteä päivää pidemmäksi minnekään, mutta sen kerran kun johonkin päästään, mennään mukavuus edellä, eikä lasketa liiaksi euroja. Käydään kumminkin molemmat kokopäivätöissä, eikä rahaa enää näin kaksin asuvilla kulu oikein mihinkään. Siispä valehtelisin, jos väittäisin, etteikö yhtään kirvellyt viettää juhannusta alkuperäissuunnitelman vastaisesti Sporttihotelli Ilkan pienehkössä pelkistetyssä huoneessa, josta ei ollut viidennen kerroksen ikkunaa kummempaa yhteyttä ulos.  Siellä (ulkona) kun ei jaksettu enää iltamyöhällä päämäärättömästi pyöriä, koska ei oikein ollut mitään sen kummempaa tekemistä enää siihen aikaan poikkeusolojen takia peruttujen perinteisten  juhannuskokkojen sun muiden puuttumisesta johtuen. Kumpikaan ei maininnut mitään ääneen, mutta molemmat kyllä mietittiin, kuinka Ilkan kapeiden sänkyjen sijasta parhaillaan istuskeltaisiin ilta-auringon paisteessa kivan huoneiston tilavalla parvekkeella viinilasillisilla ja seurattaisiin "maaliin" tulevia pelaajia.

Sen sijaan mentiin jo kympiltä nukkumaan ja herättiin aamulla seiskan pintaan pyörälenkille ennen aamiaista, joka kuului vielä muovikääreisiin yksittäispakattujen tuotteiden aikaan. Ja voi jestas, mutta sitä muovia kertyikin, kun pelkästään perinteisessä juhannuksen tennisturnauksessa oli kuulemma 460 osallistujaa ja sitä mukaa aamiaisen syöjää.

En kuitenkaan halua mollata Ilkkaa, joka on oikein mainio ja edullinen valinta lepopaikaksi urheiluntäyteisen päivän päätteeksi.




Myös Aulangolla vietetiin yksi kuumaakin kuumempi viikonloppu. Asteita oli päivällä 33 ja meinasin läkähtyä golfkentälle jo kolmannen väylän ylämäessä, koska en ole erityisen kuumankestävää sorttia. Enkä lakkaa ihmettelemästä naisia, jotka reilun neljän tunnin hellekierroksen jälkeen näyttävät ihan siltä, että ovat vasta tulleet kampaajalta, kun itse olen sellainen hikitukka.
Mies aina lohduttaa, että "sulla on vaan hyvä aineenvaihdunta", mutta mieluusti näyttäisin vähän vähemmän hikiseltä ja enemmän naiselliselta.

Yöllä ei myöskään tässä hotellissa ollut luvassa helpotusta kuumuuteen, koska avonaisesta parvekkeenovesta ei tullut henkäystäkään. Se ei tosin aina ja kaikkialla hyvin nukkuvaa miestä haitannut, vaan ukkeli nukahti nojatuoliin jo ennen yhdeksää. Ymmärrän, koska oli kuitenkin lähtenyt aamulla viideltä töihin ja heti kotiin tultuaan paahdettiin Hämeenlinnaan ja kentälle.

Itse sitten vaan suosiolla istuskelin parvekkeella ja katselin kaunista maisemaa pitkälle yöhön asti. Mikäs siinä lämpimässä kesäyössä ollessa ja keskiyön aurinkoa ihaillessa.






Aulangolla piti toki käydä taas kerran katsastamassa kauniita maisemia näköalatasenteelta, jossa mies halusi välttämättä vetää aamujoogan olemattomalle yleisölle.




Heinäkuun alkupuoliskolla käytiin vielä viettämässä yksi peliviikonloppu Kultarannassa Naantalissa. Sääennuste ei ollut kaksinen, mutta todellisuus tällä kertaa ennakoitua paljon parempi.




Käytiin testaamassa kentän kulmalla sijaitsevan Heineken Housen pizzat, joita tullaan kuulemma syömään kauempaakin, enkä yhtään ihmettele. Oli kyllä todella hyvää. Samoin kuin palvelu, joka sujui koko ajan rauhallisen näköisesti, mutta samalla nopeasti ilman pienintäkään kiireen vaikutelmaa.

Mentiin Heinekenin terassille suoraan saunasta tukat märkinä ja tuulitakit päällä, ja huvitti, kun ruokailun jälkeen takaisin majapaikkaan kävellessä muuan vanhempi vastaan tullut pariskunta kysyi ollaanko oltu purjehtimassa? Mietin, että mistä moisen keksivät, mutta kun näin itseni peilistä, en ihmetellyt yhtään, koska terassilla tuulessa saunan jäljiltä kuivunut hentoinen hiuslaatuni näytti ihan siltä, että olisin ollut pahemmassakin myräkässä :).  Mies tosin arveli, että kysymys perustui päällämme olleisiin takkeihin, jotka poikkesivat muun terassiväen sivistyneemmistä asuista.





Kultarannasta varattiin iso lasitetulla terassilla varustettu sviitti sillä ajatuksella, että jos koko ajan sataa, ei harmita olla sisällä.

Huoneisto oli ihan kiva, mutta sen verran terveesti hinnoiteltu, että pientä säätöä kyllä suosittelisin sen varustelutasoon tai vaihtoehtoisesti päivitystä esittelytekstiin.

Ei sillä, että oltaisiin menty Kultarantaan asti telkkaria katsomaan, mutta jotenkin tämä "Huoneistossa on koneellinen ilmanvaihto ja Taulu-TV" tuntui vähän liioittelulta.





Mutta nyt tästä meinaa tulla tylsääkin tylsempi hotelliarvostelupostaus (ja tulikin jo), joten koitan tiivistää loppukesää kohti.

Jäin lomalle heinäkuun puolivälissä tilanteessa, jossa olin niin stressaantunut, etten ole koskaan ollut. Oireilin jo fyysisestikin ja tunsin olevani kuin jänis ajovaloissa.



Kuva Instagramin stooreistani 17.7. 

Koitin heti alkuun järjestää edes vähän jotain normaalista poikkeavaa päiväohjelmaa, mutta todellisuudessa ensimmäinen viikko oli kaukana lomasta ja aloin stressamaan jo sitäkin, että tässä sitä nyt valuu ensimmäiset päivät ihan hukkaan, enkä ole yhtään sen levänneempi tai helpottuneempi kuin viikkoa aiemmin. Mutta tiesin kyllä, että on omalla kohdallani ihan normaalia tuo alkupaniikki, josta en yhtään tykkää, mutta jonka tarvitsen siihen, että siihen mennessä kun päästään miehen kanssa yhdessä ihan oikealle parin viikon lomanpätkälle meidän kesäparatiisiin Vuokattiin, koen olevani ikäänkuin valmis. Kävi vaan niin vielä siinä Vuokattiin lähdön loppumetreillä, että purin siinä stresseissäni yhden poskihampaistanikin halki. Se ehdittiin kuitenkin onneksi korjata, ettei tullut sen pitkäkestoisempaa ylimääräistä harmia siitä.




En osaa oikein sanoin kuvailla, kuinka tärkeä paikka Vuokatti meille on. Siellä on kotiovelta käsin saavutettavissa kaikki, mitä ikinä keksin kaivata ja paljon muutakin.

Vaaramaisemat, Nuasjärvi, kauniit kangasmetsät, hyvin hoidetut golfkentät ja harjoitusalueet, monet muut mieluisat aktiviteetit, vuosien varrella tutuksi tullutta samanhenkistä mukavaa seuraa, kylpylä savusaunoineen ja aamu-uinteineen, ravintolat, kesäterassi, oman loma-asunnon rauha ja ihan vaan kaikki <3.






Tämänvuotiseen pariviikkoiseen mahtui monenmoista keliä, mutta vaikka välillä oli harmaata, kylmää ja sateistakin, ei haitannut yhtään, koska tiedettiin, että kestää vaan päiviä, eikä koko kahta viikkoa niinkuin viime vuonna.


Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mikä tähän kuvaan osui taivaalle leijailemaan




Tänä kesänä oli erityinen merkitys myös sillä, että vanhempi poika ja tyttöystävänsä pyysivät ja saivat molemmat kesätöistään viikon lomaa päästäkseen mukaan Vuokattiin. Tuntui kivalta, että halusivat tulla ja saatiin olla yhdessä, koska poika oli lähdössä (tätä kirjoittaessani on jo lähtenyt) kesän lopulla Ranskaan, jossa jääkiekkoilee tulevan talven. Hieno tilaisuus, jota omassa mielessäni on varjostanut maan vakava virustilanne ja arvaatte varmaan, että kesän mittaan olen ehtinyt murehtia vaikka kuinka montaa "mitä jos..."-vaihtoehtoa, jotka toivottavasti osoittautuvat turhiksi ja kaikki meneekin hyvin.


Paltamossa poikettiin perinteisesti sössimässä yksi kierros. Kenttä kun oli jälleen kerran paremmassa kunnossa kuin pelaajat.


Ehkä näistä kuvista hieman välittyy niitä tunnelmia, joista olen kerännyt voimaa tulevan syksyn varalle.









Niinkuin usein tuppaa käymään, unirytmi muuttuu lomalla. Niin tälläkin kertaa, mutta itselläni muutos on aina päinvastainen siihen nähden, mitä sillä yleensä tarkoitetaan.

Siinä missä arkiaamuina olen väsynyt, kun kello puoli kahdeksalta soi, Vuokatissa herään virkeänä viimeistään ennen seitsemää. Niin ihana tunne, kun silmät on heti aamusta kunnolla auki ja voi ennen aamupalaa polkaista kuntouintialtaalle aamu-uinnille ja saunaan, jossa yleensä on korkeintaan pari henkeä samaan aikaan.

Samanmoisen rytmin soisin voivani siirtää myös loman jälkeiseen elämään, mutta en ole vielä koskaan onnistunut, koska loman levollisista unista tulee kuin taikaiskusta katkonaisia heti, kun paluu arkeen koittaa.




Kotimatkalla jäätiin vielä yhdeksi yöksi Tahkolle ja lyhennettiin sillä keinoin seuraavan päivän ajomatkaa parilla tunnilla.




Lomaa olisi itselläni ollut Vuokatin jälkeen vielä kokonainen viikko, mutta palasin kuitenkin töihin jo torstaina ennakoimaan, mitä maanantaina tuleman pitää. Oli sellainen olo, että siitä on itselleni enemmän hyötyä kuin mitääntekemättömyydestä kotona. Ja olikin. Olo oli ihan levollinen, kun seuraavana maanantaina poistin lomaviestin ja olin virallisesti takaisin työpöydän ääressä.

Pyykinpesuista sun muista pakollisista tylsistä jutuista päätin olla piittaamatta niin kauan kuin kauniita kelejä töiden jälkeen piisaa. Ja niitähän on riittänyt.




Elokuun lopulla kentällä tarkeni kesämekossa, eikä vieläkään ole tarvinnut kaivaa talvikamppeita kaapista, vaikka syksyn tuntua ja kosteutta ilmassa jo onkin.




Jotenkin on tarve mainita sellainen asia, että vaikka pelaankin golfia, en ole "hurahtanut", enkä "fanaattinen" niinkuin lajin harrastajista yleisesti ottaen tunnutaan ajattelevan. Ja osa toki sellaisia onkin ja myös saa olla. Lajin hienoimpiin puoliin kun mielestäni kuuluu se, että siinä on niin paljon erilaisia osa-alueita, joista jokainen voi valita itselleen sen kaikkein mieluisimman. Ukkeli esimerkiksi on intohimoinen harjoittelija, mitä itse taas en ole, vaan nautin ihan vaan kauniista ympäristöstä, samettisesta vihreydestä, vastaleikatun ruohon tuoksusta, aamukasteesta, ilta-auringosta ja ennenkaikkea siitä, että vaikka niskassa olisi korona tai kaikki muut maailman murheet, niitä ei kierroksen aikana edes pysty ajattelemaan, koska peli vaatii keskittymistä. Ja se on asia, jonka merkitys on erityisesti tänä kesänä korostunut. Tavallisella kävelylenkillä kun pystyy omilla ajatuksillaan ahdistamaan itsensä vaikka minkälaiseen mielentilaan, jos sille päälle sattuu.

Vaan nyt lopetan tämän tekstimaratonin, jonka kirjoittamiseen olen saanut tuhraantumaan reilut kaksi kuukautta ilman, että mitään sen kummempaa on tapahtunut. Tai oikeastaan en edes pelkkään kirjoittamiseen, vaan aiemman tekstin karsimiseen. Kehnolla menestyksellä tosin, koska tästä nyt vaan väkisinkin tuli näin pitkä.

Lopuksi kuitenkin vielä yksi asia, josta olen erityisen onnellinen ja helpottunut, ja se on se, että elämä Ranskassa on lähtenyt sujumaan kivasti.


Kähvelsin kuvan pojan nykyisistä kotimaisemista Insta-stooreistaan. 


 Kaikkea hyvää alkavaan syksyyn <3