MILLAINEN ON TODELLINEN MINÄSI?

Rakastan testejä.

Etenkin sellaisia, joiden lopputuloksen voi tunnistaa omakseen. 

Alla on tulos testistä, jonka tein ensimmäisen kerran varmaan reilu kuukausi sitten ja toisen kerran eilen. Ihan vaan siksi, että halusin kokeilla, saanko erilaiset vai samanlaiset tulokset, kun välissä on niin pitkä aika, etten millään voi muistaa, mitä vastasin ensimmäisellä kerralla (kysymyksiä on paljon..).

Tulos molemmilla kerroilla oli täsmälleen sama. Ja sanonpahan vaan, että eipä paljon enempää olisi voinut mennä nappiin. Halusin tai en.

Kuvion vastakkaisille puolille on kirjoitettu ominaisuudet/persoonallisuustyypit, joista oman henkilökohtaisen testituloksen perusteella valikoituneet  on merkitty punaisella. Mutta koska tulos harvemmin on ihan sataprosenttisesti kallellaan vain toiseen vastaparin ominaisuuksista, sininen kuvio tarkentaa. 

Esimerkiksi itselläni pareissa Ajatteleva(T) vai Tunteva(F) ja Intuitiivinen(N) vai Tosiasiallinen(S) tulos voisi kuvion perusteella olla kumpi tahansa. Niin myös oikeassa elämässä. Riippuen tilanteesta.

Sensijaan pareissa Introvertti(I) vai Ekstrovertti(E) ja Harkitseva(J) vai Spontaani(P) ei ole mitään epäselvää. Ei sen paremmin kuviossa kuin oikeassa elämässäkään.

Olen mitä suurimmassa määrin introvertti, joka saa energiansa sisäisesti ja kaipaa omaa rauhaa. Toisin kuin itselleni kaikkein läheisin ekstrovertti eli mieheni, joka imee energiansa yltiösosiaalisista tilanteista. Mitä enemmän ääntä ja porukkaa, sen parempi. Ja jos vielä on mahdollisuus olla kaiken keskipisteenä, pidot sen kun paranee. 

Kotona erilaisuus ilmenee vaikkapa nyt siinä, että miehellä pitää olla esim. telkkari koko ajan päällä, vaikkei edes katso sitä. Taustaääni riittää. Itse laitan töllön aina kiinni samantien kun tulen töistä (mies pääsee yleensä aiemmin).

Arkisin meillä on eri rytmi, joten saan ihan rauhassa olla aamuisin oma mykkä itseni, koska mies on jo lähtenyt töihin. Mutta vapaapäivinä aamuvirkku mies, joka on odottanut jo kauan, että muut heräävät, aloittaa iloisen puheen (ja kääntää myös telkkarin äänet kovemmalle) heti, kun itse vasta avaan makkarin oven, enkä vielä ole valmis sanomaan hyvää huomenta kummempaa kenellekään. 

Jos lähdetään reissuun, mies hokee toiveikkaasti, että "Kyllä me joku tuttu nähdään" (niinkuin yleensä käy, koska maailma on pieni) ja itse taas toivon, että ei nähtäisi, koska sen kerran kun ollaan jossain muualla kuin omissa ympyröissä, haluaisin myös olla ihan rauhassa tapaamatta ketään arkielämän tuttua.

Tai jos ollaan isolla porukalla tanssilattialla ja tanssitaan ringissä (en tiedä harrastetaanko tällaista enää) niin, että yksi kerrallaan on piirin keskellä, ahdistun omalla vuorollani kuoliaaksi, kun taas mies hädin tuskin malttaa odottaa vuoroaan, että pääsee esittämään omat Travoltamaiset muuvinsa :).  

Mutta hyvin ollaan tultu toimeen ja viihdytty keskenämme erilaisuuksistamme huolimatta. Tai ehkä juuri niiden takia. Naimisissakin kohta 23 vuotta.

Mies on myös spontaani, jonka päähän pälkähteneistä ideoista olisi parasta innostua heti. Itse puolestani haluan harkita kaikkea ensin. Ja siinä vaiheessa, jos/kun tulen siihen tulokseen, että miehen idea oli oikeastaan aika hyvä, se on todennäköisesti jo myöhäistä, koska seuraava spontaani ehdotus on jo ilmoilla :).

Ei aina niin helppoa, mutta mikäpä elämässä olisi.

Tämä Introvertti - Ekstrovertti - (ja näiden kahden välimalli Ambivertti-)aihe oli etenkin viime keväänä pinnalla vähän joka mediassa, ja googlettamalla löytyy jos vaikka mitä tietoa, mutta valitsen tähän tällaisen aika kevyen, joskin varmaan myös aika paikkansa pitävän karkean vertailun Ylen Akuutin sivuilta (linkki alkuperäiseen tekstiin täällä)

Viikonloppu edessä! Täysin tyhjä kalenteri ja ei mitään tekemistä! Ekstrovertille tilanne on lähes painajaismainen, kun taas introvertti huokaisee helpotuksesta. Mutta kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Oletko introvertti?

1. Haluat rauhaa ja rentoutumista
2. Pidät itsenäisestä työstä. Pystyt toimimaan pitkiäkin aikoja yksin kaipaamatta muiden seuraa
3. Haluat analysoida ja pohtia asioita. Pyrit pitämään tunteet ja logiikan erillään
4. Olet äärimmäisen keskittynyt. Pystyt paneutumaan tehtävään pitkäksi aikaa ilman taukoja
5. Työskentelet mieluiten jaksoissa, yksi selvästi rajattu tehtävä kerrallaan
6. Olet kärsivällinen. Et tylsisty yksin ollessasi, vaan jaksat odottaa kauan, että jotain tapahtuisi
7. Viihdyt yksin. Sosiaalinen tarpeesi ei ole kovin suuri
8. Ajattelet kuvallisesti. Sanojen visualisoiminen on sinulle helppoa
9. Olet taitava kuuntelemaan. Keskustelussa panet merkille paitsi sen mitä sanotaan myös sen, mitä oikeasti tarkoitetaan
10. Haluat ajatella ennen kuin avaat suusi. Et ole mikään moottoriturpa
11. Olet itsenäinen. Trendit ja ryhmäajattelu eivät juurikaan sinuun vaikuta
12. Stressaannut helposti. Joudut sulkeutumaan häiriötekijöiltä, jotta voisit keskittyä. Työskentelet huonommin paineessa

Jos tunnistit itsesi vähintään kuudesta kohdasta, olet todennäköisesti ihmistyypiltäsi enemmän pohdiskeleva introvertti, joka kaipaa ympärilleen mielummin rauhaa kuin räiskettä.

Oletko ekstrovertti?

1.  Haet toimintaa ja seikkailuja
2.  Reagoit nopeasti. Suhtaudut aktiivisesti ympäristöösi
3.  Olet tarkkaavainen, voimakkaasti läsnä hetkessä, teet valppaasti aistihavaintoja
4.  Olet sosiaalinen ja seurahakuinen. Saat ystäviä tilanteessa kuin tilanteessa
5.  Olet optimistinen. Uskot hyvää muista ja luotat omiin kykyihisi
6.  Olet verbaalinen. Osaat puhua miltei kaikesta kaikkien kanssa spontaanisti ja luontevasti
7.  Olet ryhmähakuinen. Otat luontaisesti keskeisen roolin lähestulkoon kaikissa ryhmätilanteissa
8.  Olet vaikutusvaltainen. Osaat vaikuttaa ympäristöösi
9.  Pärjäät hyvin paineessa. Stressi saa sinut työskentelemään nopeammin laadun kärsimättä
10.  Olet kuin kotonasi suurissa ihmisjoukoissa. Saat energiaa tilaisuuksista, joissa on paljon väkeä
11.  Pidät huomiosta ja haluat erottua joukosta. Näyt ja kuulut, ulkonäkösi on usein huomiota  herättävä
12.  Yksinolo tekee levottomaksi, tarvitset ulkoapäin tulevia virikkeitä

Mikäli ainakin puolet kuvailuista tuntui tutulta, ihmistyyppisi on luultavasti ulospäin-suuntautunut ja puhelias ekstrovertti, joka rientää tapahtumasta toiseen ja täyttää kalenterinsa vauhdikkailla harrastuksilla.

Suurin osa meistä löytää itsestään sekä introvertin että ekstrovertin ominaisuuksia. (Näitten listojen mukaan itseeni sopivat kaikki 12 introvertin kohtaa ja 2 tai 3 ekstovertin).

Mutta vielä hetkeksi takaisin alkuperäisen testin tuloksiin. Siihen kuuluu myös "ammatillinen analyysi", joka omalla kohdallani oli tällainen:

Tuo epäileväinen hieman epäilyttää :). Mutta ehkä esimerkiksi sen, että halusin tehdä testin kahteen kertaan varmistaakseni sen luotettavuuden, voi laittaa epäileväisyyden piikkiin.

Ja mitä noihin korkeisiin vaatimuksiin tulee, niin oma rimani on tottavie aina korkealla (joskus liiankin), mutta samaiset vaatimukset muille ihmisille on sellainen, josta en ole ihan varma. Ellei sillä tarkoiteta vaikkapa niitä kriteerejä, joiden perusteella valitsen, kehen luotan.  

Testin tuloksia on jaettu paljon Facebookissa ja Instagramissa, ja lähes poikkeuksetta jakaja on ollut spontaani ekstrovertti. Liekö totuus se, että heitä on ihan oikeasti eniten, vai johtuuko se paremminkin siitä, että spontaani ekstrovertti jakaa tuloksensa herkemmin kuin harkitseva introvertti, joka usein vihreellisesti leimataan joko ujoksi tai epäsosiaaliseksi? (Näistä introvertteihin kohdistuvista yleisistä harhaluuloista kirjoitti mm. aina mielenkiintoisia aiheita pohdiskeleva Valo-blogin Taru täällä).

Jos haluat testata, millainen on todellinen minäsi, suomenkielinen testi löytyy A real me-sivustolta täältä (klik).

Olisi myös ihan älyttömän mielenkiintoista kuulla, millaisia tuloksia saitte. Heitän tämän siis vähän niinkuin haasteena :).

Olin niin innoissani tästä aiheesta, että en malttanut edes kaivella kuvia. I'm sorry. Ja pahoin pelkään, että läheltä liippaavaa jatkoa aiheelle seuraa. Koittakaa kestää :)

PIENI PALA AURINKOA LAUTASELLA

Juuri nyt haluaisin kirjoittaa ainakin ihanan kamalasta kehonkoostumusmittauksesta, paluusta punttisalille, petollisesta proteiinista, epäonnistumisen tunteesta (ei liity mihinkään edellisistä) ja tavaranraivauksen aikaansaamista positiivisista muutoksista. Noinniinkuin ens alkuun.

Töissä on kuitenkin takana niin intensiivinen tekstintuottojakso, että nyt ei luovuus kuki, eikä tekstiä synny.

Viikonloppunakin päätin tuulettaa pääparkaa pitämällä koneen kannet visusti kiinni ja puhelimen pois käden ulottuvilta ja keskittymällä ihan muihin asioihin. Niinkuin nyt vaikkapa ahmimaan perjantaina postista hakemani kirjan energisoivia kuvia ja raikkaita reseptejä.

Kokeiluun niistä päätyi samantien simppeli ja superraikas uunissa paahdettu verigreippi. Eipä olis tullut itselle moinen mieleenkään, mutta ihana ravitsemusterapeutti Tiina Hälvä onneksi osaa nämä hommat.

Vähän niinkuin aurinko? 

(Toisen puoliskon kerkisin syödä ennenkuin hoksasin ottaa kuvan)

Kyseessä on Jutan energisoiva dieettikirja, jonka kuviin olen ihan totaalisen ihastunut.

Uunigreipin resepti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:

1 verigreippi
1 tl vaniljajauhetta
ruoko- tai intiaanisokeria

Halkaise greippi, laita puolikkaat uunivuokaan ja ripottele pinnalle ohuelti vaniljajauhetta ja sokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Kirjassa ohjetta suositeltiin aamupalalle, mutta itse olen aamuisin sen sortin haahuilija, että on parempi, etten koske uuniin, koska joutuisin jokatapauksessa viimeistään töihin asti päästyäni palaamaan ja tarkistamaan, muistinko ottaa sen pois päältä. Siispä tein tästä omanlaiseni viikonlopun päiväversion.

Greipin kaverina söin luonnonjugurttia, johon lorautin vaaleaa luomuhunajaa ja raastoin tummaa (70% kaakaota) suklaata päälle. Täydellistä etten sanois.

Myös kirjassa vinkattua itsetehtyä kosteuttavaa kasvonaamiota kerkisin kokeilla, koska siihen tarvittavia raaka-aineita löytyy aina vakiona kaapista.






Tarvitaan:

1/2 rkl kookosöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Ainekset sekoitetaan, levitetään seos kasvoille, annetaan vaikuttaa 15-20 minuuttia ja huuhdellaan lämpimällä vedellä.

Kookosöljyä taisin kauhoa lusikkaan vähän liikaa ja vesihauteessa sulatettuna sitä lorahti seokseen enemmän kuin tarpeen. Mutta ei se oo niin justiinsa. Riitti koko yläkroppaan ja vielä jalkapohjiinkin, joiden ajattelin myös olevan kosteutuksen tarpeessa. Niinkään hyvä idea ei tosin ollut vetää villasukkia heti naamion jälkeen jalkaan. Unohtui, että hunaja on jokseenkin tahmeaa, josta seurasi se, että sukat takertuivat kiinni jalkapohjiin :).

Aivan ihanan tuntuinen seos, joka tuntui tulevan talvi-iholle enemmän kuin tarpeeseen, koska juurikaan mitään poishuuhdottavaa ei jäänyt.

Varsinaisista ruokaohjeista kokeiluun päätyi Buffalomozzarellabroileri, koska oli siihenkin ainekset mozzarellaa lukuunottamatta valmiina. Ja siinä yksi syy, miksi niin tykkään näistä Tiinan resepteistä. Aika pienillä perusvarastoilla pärjää, koska samoja aineksia käytetään paljon, mutta silti Tiina on osannut loihtia niihin ihania makuja ja vaihtelua pienillä muunnoksilla.

Kirjan reseptit on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat Detox-, PH- tai Antiage-ruokavalioon, tai kaikkiin näistä yhdessä soveltuvia. Joskin kirjassa on paljon muutakin luettavaa kuin ruokaohjeita.

Itse PH-dieetin (edelleen häiritsee tuo dieetti-sana, koska siitä tulee aina mieleen laihdutuskuuri, josta tässä ei ole kysymys) läpikäyneenä vannon ihan täysillä näiden Tiinan reseptien nimeen. Ihan vaan siksi, että kyseessä on puhdasta, simppeliä, helppotekoista ruokaa, josta oikeasti tulee energiaa, eikä ruokailun jälkeen tee mieli ensimmäiseksi painua pötkölleen.

Mitään ihmeellistä ei näiden ruokien valmistukseen kokilta tai keittiövälineiltä vaadita, mutta niin paljon alkoi himottaa esimerkiksi nämä alakuvan energiset voimajuomat, että mehulingon hankinta menee nyt vakavasti harkintaan. Jos siis jollain on vinkata joku pieni, mutta tehokas malli, jonka ääni ei volyymiltään muistuta moottorisahaa, olen kiitollinen vinkeistä.

Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa, niin se on kirjan nimi.

Ymmärrän, että Jutta ja Jutan dieetit on tunnettu brändi, joka myy. Ja todellakin olen sitä mieltä, että Jutta tekee erittäin hyvää työtä, mutta olen myös ihminen, jonka mielestä kunnia pitää antaa kaikille, joille kunnia kuuluu. Olisin siis toivonut, että kirjan nimi olisi ollut Jutan JA Tiinan energisoiva dieettikirja. Kaikki reseptit kun kuitenkin ovat Tiinan laatimia. Ja vähän harmittaa sekin, että tuo kokonaisuuden kannalta kaikkein oleellisin sana "energisoiva" on printattu noin pienellä. Ainakin itselleni tulisi kaukaa kirjan nähtyäni mieleen, että kyse on Jutan superdieeteistä, joka tässä tapauksessa on yhtä kaukana kuin proteiini porkkanasta. (Huonompaa vertausta en tähän hätään keksinyt..)

Jahka saan palikat taas päässäni järjestykseen, kirjoittelen noista alussa mainitsemistani aiheista. Tai ehkä jostain ihan muusta. Sitä kun ei näköjään voi itsekään koskaan etukäteen tietää. Nyt tuli tämä pätkä tähän ihan siitä ilosta, että lautaselle ja lasiin löytyi taas jotain uutta, värikästä ja energistä. Kyseessä ei siis ole kirjan maksettu mainos. Ihan itte omani ostin.

KAKSION MAKUUHUONEEN MUUTOS

Ajattelin laittaa tähän väliin vaihteeksi vähän sisustusjuttua. Näitä kun sivutöikseni silloin tällöin teen.

Kyseessä on nuoren naisen kaksion makuuhuoneen muutos, joka toteutettiin itseasiassa jo reilu vuosi sitten joulun ja uuden vuoden tietämillä, mutta jäi silloin niin pitkäksi aikaa lojumaan luonnoksiin, että ei enää keväämmällä huvittanut talvisen oloisia kuvia julkaista. Mutta tässä niitä nyt kumminkin tulee. Ei se oo niin justiinsa näitten vuosien kanssa..

Tekstejä en luonnoksiin ollut tallentanut, mutta tapaus on tuoreessa muistissa, joten ei hätiä mitiä.

Lähtötilanne parikymppisen kosmetologiopiskelija Johannan vuokrakaksion makuuhuoneessa näytti tältä:

Näkymä suoraan makkarin ovelta katsottuna.

Oven vasemmalla puolella seinällinen hyvää säilytystilaa.
Kuvassa komerot näyttävät ihan ok:lta, mutta todellisuudessa olivat aika pinttyneet.
Myös perusmallin muoviset vetimet näyttivät varsin valjuilta.

Ennen-kuvat ovat aina jokseenkin epäreiluja, koska niitä tulee räpsittyä ennemminkin itseään varten suunnittelun tueksi, eikä niinkään esiteltäväksi. Mutta aina on kiva kuitenkin käyttää niitä muistuttamassa, millaista tilassa oli ennen muutosta. Tässä tapauksessa tosin lähtötilanne näyttää vielä piirun verran ankeammalta kuin todellisuudessa, koska Johannan veli oli asentamassa kylppäriin uutta allaskaappia ja työpiste sijaitsi sängyllä.. 

Huoneessa ei myöskään ollut lainkaan kattovalaisinta, joten lumettoman joulukuun pimeänä iltapäivänä ei valoa juurikaan piisannut kuviin. Etenkään kun ikkunaa synkisti pimennysverhona toiminut musta päiväpeitto. Myös lattian musta nukkamatto (johon Johannan Max-koira oli järsinyt reiän), synkensi tilaa. Lattia itsessään oli sensijaan varsin kauniin sävyinen ja hiljattain uusittu.

Harmaassa seinätapetissa oli seinään kiinni työnnetyn sängyn jättämiä jälkiä, eivätkä pari pientä sisustustaulua ja unisieppari oikein riittäneet piristämään tilaa. 

Mutta muutostahan tässä ollaan tekemässäkin, joten mitä ankeampi, sen parempi. Ensin esittelen kuitenkin asiakkaani Johannan, jonka asiakkaana olin kuvanottohetkellä itse. Kas tässä tämä nuori kaunotar:

En tuntenut Johannaa ennestään, joten suunnittelua varten tarvittava luonneanalyysini perustui yhteen aiempaan puolentoista tunnin kosmetelogikäyntiini. Silloin ei vielä sisustuksista puhuttu mitään.

Jotenkin tämä "psykologinen" osuus on tässä(kin) hommassa mielestäni se kaikkein mielenkiintoisin ja jännittävin (joskin samalla riskialttein) osa kokonaisuutta. Että pystyykö sitä näkemään itselleen ennestään tuntemattoman asiakkaan pään sisälle niin hyvin, että voi muodostaa mielikuvan sisustustyylistä, jonka kyseinen ihminen voisi tuntea omakseen, vaikkei sitä ehkä vielä itsekään ennakkoon tiedosta. 

Tiesin, että Johannalla on (iso ja omasta mielestäni pelottava) koira, mutta rempseän koiratytön rinnalla näin tässä nuoressa naisessa jotain sellaista piilevää "glamouria", jonka perusteella (ilman että mitään sen suuntaista koskaan puhuttiin) pystyin hyvin mielikuvittelemaan Johannan käyskentelemään korkkareissa ja kalliissa kotelomekossa vaikkapa Espanjan Marbellaan luksusjahtien reunustamalle rantakadulle merkkilaukku olalla keikkuen. Ja olin jotenkin ihan 100% vakuuttunut mielikuvani oikeellisuudesta. (Aina yhtä pelottavaa ajatella, että jos joskus kohdalle sattuukin asiakas tai koti, joista ei synnykään minkään valtakunnan mielikuvaa päähän, vaan lyö ihan tyhjää. Että mitenkäs sitä sitten suu pannaan.. Hui. No toki kyselemällä pääsee eteenpäin, mutta alkuvaiheen oikeaan osunut intuitio auttaa todella paljon.)

Johannalta en saanut muuta ohjeistusta tai pyyntöä kuin että "Kaikki muu käy, mutta tummanruskeita antiikkihuonekaluja tai persialaismattoja en haluaisi". No selevä :). Toivomus pisti heti epäilemään omaa omasta mielestäni hyvää mielikuvitustani, koska en olisi kumpaakaan hoksannut Johannalle edes ehdottaa. (Myöhemmin selvisi, että toivomus juonsi juurensa lapsuudenkodista, jonka Johannan äiti oli sisustanut nimenomaan antiikkikalusteilla ja persialaismatoilla, jotka oliva nuoren tytön mielestä ehkä vähän synkkiä). 

Netistä löysin sisustustarran, joka oli mielestäni täydellisen sopiva paitsi Johannasta muodostamaani mielikuvaan, myös teemaksi muutokseen.

Uskoakseni yhtenä sysäyksenä muutoshalukkuuteen oli se, että Johannalle ja poikaystävälleen oli tullut hieman yllättävä ero ja poikaystävä oli muuttanut pois. Ja niinkuin aina vastaavissa tilanteissa, tekee ikäänkuin mieli "siivota" ikävät muistot mielestä ja aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Tai tässä tapauksessa makuuhuoneesta. Ja siihen halusin luoda Johannalle omannäköisensä puitteet, joissa voisi paitsi tuntea olonsa hyväksi, myös nukkua kunnolla ja herätä virkeänä jokaiseen aamuun tekemään päivästä tarran mukaista mestariteosta. No ehkä hieman mahtipontista tuo viimeinen, mutta kuitenkin.

Rautiassa kävin alunperin muilla asioilla, mutta katselin samalla tapetteja "sillä silmällä" ja kun näin tämän kuvan koukeroisen, hieman hohtavan tapetin, tiesin, että se on siinä. Etenkin kun sarjan nimi sattumoisin oli "Hidden richness". Täsmälleen sitä kätkettyä rikkautta, jota Johannassa näin. En siis epäröinyt yhtään, vaan otin mallipalat mukaani molemmista saatavilla olleista väreistä. 

  

Kun näytin tapettipaloja Johannalle, sain vastaukseksi jotain sen suuntaista kuin: "Iiiik. Mää en kestä! Tää on niiiiiin mua". (Jess :))

Toisesta vaihtoehdosta ei tässä nyt ole kuvaa, mutta se oli sävyltään kylmempi ja enemmän Johannan mieleen. Halusin kuitenkin osoittaa, että ennen valintaa (oli sitten kyseessä tapetti tai maali tai mikä vaan), kannattaa ehdottomasti katsoa, miltä se näyttää siinä tilassa ja siinä valossa, johon se on oikeasti tulossa. Ja se kannatti tässäkin tapauksessa, koska tämä lämpimämpi sävy näytti oikeassa ympäristössään ja makkarin valmiin lattian rinnalla paremmalta kuin kylmä. Ero oli itseasiassa silmiinpistävän selkeä. Toisin kuin pelkästään mallipaloja keskenään vertailemalla.

Tapetin valinta kävi siis varsin kivuttomasti, joten pääsin tekemään itse suunnitelmaa, joka on pääpiirteittäin tässä: 

Tykkään tehdä näitä "plansseja" perinteisellä leikkaa-liimaa-systeemillä isolle kartongille, jonka taitan keskeltä kahtia (kuvassa nojailee seinään ja on vähän mutkalla). Kansilehteä ei tässä nyt näy, eikä takakanteen liimaamaani kirjallista suunnitelmaa, mutta tässä on se mielikuvan kannalta oleellisin. Myös asiakkaat ovat tykänneet tästä käteen ojennettavasta versiosta, jonka voi näppärästi kaivaa esiin myöhemminkin ilman, että tarvii erikseen avata konetta. Mutta tyylinsä kullakin. Itse suosin tätä. 

Luonnokset teen Googlen Sketch Up:illa, joka on ihan ilmaisohjelma, jonka kuka tahansa voi koneelleen ladata. Ei tietenkään taivu läheskään kaikkeen siihen, mihin oikeat suunnitteluohjelmat, mutta toisaalta ei mielestäni ole tarviskaan silloin kun ei tehdä varsinaista arkkitehtisuunnittelua, vaan tarkoituksena on saada aikaan luonnokset, joista asiakas pystyy hahmottamaan tilan.

Ohjelmassa näitä kuvia pystyy pyörittämään miten tykkää, mutta tässä muutamat paikallaan pysyvät ruutukaappaukset.

Vaihdoin suunnitelmassa sängyn paikkaa niin, että se on nyt suht keskellä huonetta, pääty tapettiseinää kohti. Helpottaa paitsi petaamista, myös sänkyyn ja pois nousemista kummalta puolelta tahansa. Nurkkaan ahdistettuna mahdollinen toinen nukkuja joutuu aina vähän könyämään. 

Samalla siirsin Malmin lipaston ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle. Sen päällä ollut TV oli Johannan mukaan turha, joten se poistui huoneesta nyt kokonaan. 

Tein allaolevan varasuunnitelman siltä varalta, että Johanna haluaa työpisteen makkariin. Siihen hahmotin simppelin Ikean Malm-kampauspöydän ja läpinäkyvän tuolin, jotta ilmava vaikutelma säilyisi, eikä tulisi ahtaan oloista tunnelmaa. Työpisteen tarve kuitenkin poistui samalla, kun suunnittelin muutoksen myös olohuoneeseen. 

Johanna tykkäsi suunnitelmastani ihan sellaisenaan, mikä tottakai ilahdutti. Mutta koska suunniteltu on vasta puoliksi tehty, ei auta kuin kääriä hihat ja alkaa tarvittaviin hommiin, joita varten olin tehnyt työ- ja ostoslistan planssin takakanteen.

Halusin rohkaista Johannaa tekemään mahdollisimman paljon itse. Hän kun ei omien sanojensa mukaan ollut ikinä saanut osallistua mihinkään, vaan isä ja pikkuveli olivat aina tehneet kaiken yhdessä. Vakuutin, että lopputulosta osaa arvostaa vielä paljon enemmän, kun ihan itse tekee. Ja halusin tottakai, että Johannan itseluottamus siinä samalla kasvaa ja ehkä isänkin mielikuva "kädettömästä" prinsessasta muuttuu :). 

Ensimmäisenä ohjeistin tapetin poistossa ja korostin kärsivällisyyden merkitystä, koska en tiennyt, onko tapetin alla pohjamaali helpottamassa irrottamista vaiko eikö. Onneksi oli. Eli tämä työvaihe sujui ennakoitua helpommin ja nopeammin, joka innosti Johannaa jatkamaan tsempillä ja pesemään seuraavaksi paitsi kyseisen, myös viereisen maalatun seinän. Sillä seurauksella, että siitä tuli niin siisti, että sen uudelleenmaalaamisesta voitiin luopua. Hyvähyvä. 

Taisi olla jouluaaton aatto tai jotain, kun yhdessä Johannan kanssa tapetoitiin tämä seinä:

Annukka & assari työn touhussa. 

Oli jotenkin ihan liikuttavaa seurata sitä tarkkuutta ja innostusta, 

jolla Johanna osallistui hommaan. Ja mikä parasta, itseluottamus kasvoi siinä samalla <3 

Karmeista ennen-kuvista oli se hyöty, että Johanna sai niiden avulla vuokraisännän rahoittamaan uudet tapetit. Opiskelijalle tervetullut säästö. (Vuokraisäntää ei kuitenkaan haluttu päästää asuntoon tarkistamaan tapettien tilannetta, koska samalla olisi paljastunut Max-koiran eteisen betoniseinästä järsimä kulma..).

Lisää säästöä tuli siinä, että Johannan äidin omasta remontista oli jäänyt justiin sopivasti tapettiliimaa yli. Selvittiin siis suunnilleen telan ja siveltimen hankinnalla, koska itselläni oli loput tarvittavat työkalut.

Joulu ehti tulla väliin, joten huoneen viimeistely tehtiin Uuden vuoden aattona. Sitä ennen Johanna oli ehtinyt hankkia kattovalaisimen huoneeseen. Siihen en ehtinyt vaikuttaa, eikä olisi ollut tarviskaan, koska se sopi uuteen kokonaisuuteen mainiosti.

Alla vielä ennen-kuva siivotusta huoneesta ilman sängyllä lojuvia työkaluja. 

Ja tässä jälkeen:

Pikkupöytä Johannalla oli jo ennestään ja sopii mainiosti kokonaisuuteen.

Ja tässä taas ennen:

Ja jälkeen:

Ennen:

Ja samasta suunasta jälkeen:

Mielestäni iso muutos pienellä rahalla. Käytännössä uutta on tapettien lisäksi vain Prismasta ostetut päiväpeitto (69 eur) ja Paragon-pöytävalaisin 64,90 eur, muutama edullinen koristetyynynpäällinen (H&M ja Ellos), "hopeiset" edulliset kynttilänjalat (muistaakseni Jyskistä) sekä noin 10 euroa maksaneet verhot Jotexilta (niiden laatu tosin ei päätä huimannut, mutta eipä ollut hinnallakaan pilattu, joten hyvin toimivat). Lisäksi uusittiin vaatekaappien vetimet harjatun messingin värisiksi. Hintaa noin 3 euroa kappale, mutta muutos ulkonäköön yhdessä puhtaaksi pestyjen ovien kanssa oli huikea. Harmi että kuva unohtui.

Sängyn päällä olevan torkkupeiton Johanna sai joululahjaksi pikkuveljeltään ja sekin sopi kokonaisuuteen mainiosti. 

Se ero tässä meikäläisen ja nuorison elämänrytmissä kuitenkin on, että siinä missä itse hillosin näitä kuvia vuoden päivät luonnoksissa, enkä edes huomannut ajan kulumista, Johanna ehti muuttaa yhdessä uuden poikaystävänsä kanssa ostamaansa ensiasuntoon. Sellaista se on tämä elämä :)

YSTÄVÄKIRJAHAASTE

Sain Ystäväkirja-haasteen Tainalta Mansikkatilan mailta ja arvelin, että tästä saattaisin selviytyä jopa niin, että vastaan lyhyesti ihan vaan siihen mitä kysytään, enkä ala tapani mukaan tarinoimaan. Mutta ans kattoo nyt, kuinka käy. Kiitos tästä haasteesta Taina.

Valokuvien tilalle valitsin kiiltokuvia, joita muistan itselläni olleen. Osa niin hempeitä, että ihan hirvittää.

1. Perheeseeni kuuluu...

... kolme elämäni miestä:

Itseäni vuoden vanhempi Härkä, 22-vuotias Kauris ja 19-vuotias Oinas. Omanlaisiaan sarvipäitä kaikki, mutta silti niin yhdestä puusta. Huipputyyppejä sanoisin.

Yhteinen motto: "Ei se oo niin justiinsa"

Teki niin mieli laittaa tähän reilu viikko sitten kuvaamani videonpätkä, jossa isoveli leikkaa armeijaan seuraavana päivänä lähtevän pikkuveljensä hiuksia (ihan pyynnöstä), mutta en sitä tee, koska kuvauslupa jo oli vähän kyseenalainen ja kunnioitan sitä.

Hymyilytti vaan ne tulevan alokkaan "parturille" esittämät vaatimukset. Hiusmallista kun ei saanut tulla "Touko-Seppo", "Mikrofoni", eikä mielellään myöskään "Manuel Epätoivo". (Ei ihan tarkkaa käsitystä kyseisistä tukkamalleista, mutta mikrofonin ainakin voisin kuvitella olevan sellainen tasaisen pyöreä pallo).

Taisin siinä kuvatessani myös esittää jonkun turhanpäiväisen tarkkaa työtä häiritsevän kysymyksen (tai siis varmaan montakin), joihin sain hyväntahtoisen vastauksen: "Älä ny kysele. Poliisit kyselee". No selevä :)

2. Ammattini...

... on kohtalon 23 vuotta sitten ihan täysin puun takaa eteeni heittämä yllätys, joka olisi ihan oman tarinansa arvoinen. Ei siis ammatti sinällään, vaan se elämäni erikoisin (kummallisin) ikinä saamani puhelinsoitto, jonka perusteella nykyiseen ammattiini päädyin. Yllättävä työtarjous kun päättyi sanoihin  "Se on kuulkaa otettava marja maasta silloin kun sellaisen löytää... ". No niinpä. Ei huono neuvo ollenkaan. Etenkin kun elettiin 90-luvun alun lamaa, jonka keskelle olin juuri silloisesta työpaikastani Thaimaasta palannut päätettyäni lopettaa matkaoppaan hommat, vaikka tilalle ei ollut tiedossa mitään.

Ja ettei nyt mitään sen mystisempää tulisi tähän työn ympärille kehiteltyä, niin vastaan ympäripyöreästi että se liittyy rakennusalan vientikaupan myynti- ja esimiestehtäviin.

Tässä kohtaa on sen verran ihan pakko palata niihin lapsuuden Ystäväni-kirjoihin, että sen jälkeen kun joku oli keksinyt kirjoittaa kysymykseen "Mikä minusta tulee isona" kaikkien mielestä niin hienon ja aikuismaisen vastauksen kuin "Aika sen näyttää", ei kukaan enää paljastanut todellista haavettaan, vaan kopioi saman lauseen. Minä mukaanlukien. Vaan eipä ollut silloin aavistustakaan, että niin siinä tosiaan kävi. Aika otti ohjat käsiin, kun en itse hoksannut.

3. Harrastukseni

Kaikista harrastuksista eniten aikaa kuluu golfin parissa. Sitä kun tänä vuonna pelattiin täällä Etelä-Suomessa vielä jouluaaton aattonakin. (Mieluummin tosin hiihtäisin siihen aikaan vuodesta, mutta minkäs teet).
Myös kaikenlainen muu liikunta on tärkeää ja mieluisaa. Muutun kärttyisäksi, jos en pääse liikkumaan ja etenkin ulos. Välillä huvittaa uida, välillä lenkkeillä juosten tai kävellen, välillä pyöräillä ja välillä käydä ukkelin kanssa pelaamassa tennistä tai mitä nyt milloinkin. Kohta päästäneen vihdoin ja viimein hiihtämäänkin. Ja jos ei sattumoisin huvita mikään, niin ei väkisin. Seuraavana päivänä taas jo ihan varmasti huvittaa.

Siitä kiva, että aina voi kysyä toiselta, että "tuutko mukaan"? ja toinen sitten vastaa fiilispohjalta, että "juu" tai "en". Molempi parempi, mutta yleensä vastaus on juu.

Ja toki tämä blogimaailma on tärkeä harrastus myös, vaikka omia tekstejä syntyykin harvakseltaan. Mielenkiintoista luettavaa silti aina riittää. Ja samanhenkistä seuraa. Enkähän enää voisi kuvitella elämääni ilman kameraakaan.

4. Erityistaitoni..

.. on ihmisten pään sisälle näkeminen. (Oma mielipiteeni, mutta oikeasti välillä vähän hirvittääkin, kuinka oikeaan "psykologiset" analyysini osuvat.)

5. En osaa 

On monia asioita, joita en osaa, mutta onneksi en ihan kaikkea edes haluakaan osata. Esim. sukeltaminen uima-altaan, saati järven pohjaan ei onnistu ilman, että nousen tahtomattani takaisin pintaan. Mutta enemmän harmittaa se, etten vielä kertaakaan ole onnistunut isäni antamassa simppelissä koordinaatiotehtävässä täydellisesti. 

Homma menee näin:

Seistään ryhdikkäästi (niinkuin aina) ja aletaan ensin piirtää jommallakummalla jalalla isoa ympyrää lattian suuntaisesti. Sen jälkeen aletaan piirtää saman puolen kädellä isoa S-kirjainta tai kahdeksikkoa ilmaan (ikäänkuin itsensä eteen) ja samalla jatketaan säännöllisen ympyrän tekemistä jalalla.

Yhtään ainutta kertaa en vielä ole pystynyt jatkamaan täydellisen ympyrän piirtämistä ilman, että jalka alkaa mutkitella ässän tai kahdeksikon tahdissa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kokeilkaa itse, jos huvittaa. Ja ilmoitan jo nyt, että olen kateellinen kaikille, jotka siinä onnistuvat samantien. Ja sen verran vielä tarkennusta, että pikkukasi tai ässä ei riitä, vaan pitää piirtää isoa kuviota.

6. Oudoin tekemäni asia...

... on ehkä suomalaisturistien huijaaminen Marrakeshin torilla Marokossa. Tästä olen joskus kirjoitellutkin. Voi tosin olla, että oli vanhan blogin puolella. Huijaus oli osa meidän matkaoppaiden vetämien Marrakeshin retkien sovittua ohjelmanumeroa, jossa pukeuduimme paikallisiksi ja jalkauduimme asiakkaiden joukkoon myymään Arak-puun juurenpalasia, joita käytetään hampaiden puhdistamiseen.   

Kiiltokuvat peräisin täältä

7. Jos saisin 10 miljoonaa...

... en uskoisi sitä, vaan todennäköisesti alkaisin syyttää tiedontuojaa huijauksesta. Ja sitten kun/jos lopulta tajuaisin, että se onkin totta, alkaisin todennäköisesti panikoida ja menettäisin loputkin yöunet.

8. Jos saisin päivän olla mies...

Hmmm. Nyt tekisi mieli hieman muuttaa tuota kysymyksen asettelua, mutta vastaan kuitenkin, että 

... toivoisin, että tulee äkkiä aamu ja voisin palata takaisin omaksi itsekseni, koska ei sitä päivässä ehdi millään päästä kokeilemaan kaikkia niitä juttuja, joissa omasta mielestäni "miehet pääsee niin paljon helpommalla". Alkaisi vaan potuttaa moinen pikavisiitti, joten mieluummin pysyn omana itsenäni, koska olen siihen tässä puolen vuosisadan aikana jo aika kivasti ehtinyt tottumaan. 

9. Hävettää tunnustaa...

... mutta olen ennen tätä saanut muutamia muitakin haasteita ja pahoin pelkään, että en enää muista kaikkia, kun en ole niitä heti kirjannut ylös. Ja hävettää yksistään se, että edes niihin, jotka muistan, en ole saanut aikaiseksi vastauksia. Toivon, etten ole ketään sillä loukannut. Joskus vaan haasteet ovat niin haasteellisia, etten niistä selviä.

10. Elämän tarkoitus on...

... kaiken elollisen kunnioittaminen niin, ettei tarkoituksella loukkaa tai vahingoita ketään tai mitään.

Yleensä en ketään erikseen haasta, mutta nyt teen poikkeuksen ja lähetän nämä Tainan kysymykset seuraaville blogiystävilleni, joista mieluusti tietäisin enemmän:

Kukkapillin Satu

Meidän elämää Anu
Villa Namun Tiina

Mitään vastauspakkoa ei tietenkään ole. Fiilispohjalta niinkuin aina. Ei se oo niin justiinsa :)

LOPPIAINEN

.. näytti tänä aamuna terassilasien läpi katsottuna tältä

Että ei muuta kuin edelleen sitä kevättä kohti..

GRANAATTIOMENASALAATTI

Tein äsken yhtä lempparisalaattiani ja tuli mieleen linkata ohje samantien tännekin. Ihan vaan siltä varalta, jos jotakuta sattuu jouluähky vaivaamaan tai muuten vaan tekee mieli jotain raikasta ja kevyttä.

On helppo, mutta samalla jotenkin juhlava. Ja omasta mielestäni kiva yhdistelmä suolaista, makeaa ja kirpeää. 

Tein ukkelille ja itselleni täsmäannokset (koska muita ei ollut kotona) ja tarjoilin näiltä edellisessä postauksessa mainitsemiltani sinivalkoisilta kalakuviolautasilta, joihin olen ihan rakastunut. Tulee niin kesäinen fiilis.

Mies söi annoksensa kiltisti, kiitti ja kehui, että hyvää oli (ja käveli sen jälkeen jääkaapille hakemaan itselleen pari nakkia... :))

Ohje löytyy täältä (klik)

Nyt käännän katseen kevääseen ja toivottelen kaikille positiivista energiaa alkaneeseen vuoteen!