SUKHIMATOT SUJAHTIVAT MAKKARIIN

Pallompi matto, parempi mieli :)

Se on nyt tullut todistettua, kun kuukauden päivät ollaan makkarissa totuteltu vanhojen, pölisevien nukkamattojen tilalle Sukhimatoilta tilaamiini symppiksiin, pyöreisiin huopapalloversioihin. 

Toki monenmoisia mattoja olisi ollut tarjolla paljon lähempänäkin kuin Nepalissa, mutta olen näitä siitä asti ihaillut, kun ensimmäistä kertaa näin. Oliskohan ollut peräti jo pari-kolme vuotta sitten. Tuntuu olevan aika normi harkinta-aika meikäläiselle nykyään, kun haluan ensin olla ihan täysin varma siitä, ettei enää tule hankittua mitään lyhytkestoista tai huonolaatuista tai mitään, mille ei ole kotona valmiiksi harkittua paikkaa.

Yksistään pelkän kivan ulkonäön perusteella en kuitenkaan mattoja valinnut, vaan päätöstä vahvisti paitsi luonnonmateriaalin (100% puhdasta uutta villaa) käyttö ja aito käsityö, myös Sukhin eettiset arvot. Heillä työntekijöitä kohdellaan kaikinpuolin reilusti, ja tekijä myös saa työstään kunnollisen korvauksen.

Näiden muutaman viikon kokemuksella olen ilokseni huomannut, että enää ei tarvi tämän tästä tuskastua villakoiriin sängyn alla  (vaikka siis mies meillä on innokkaampi imuroija, mutta inhoan imurin ääntä melkeinpä vielä enemmän kuin naapurin kovaäänistä ruohonleikkuria..), eikä kärsiä tukkoisesta nenästä. 

Pallomatto ei pölise, eikä siitä irtoa muutenkaan mitään ylimääräistä. Sen sijaan näyttää ennemminkin hylkivän likaa, mikä tuntuu jotenkin nurinkuriselta, koska jotenkin voisin kuvitella, että villa on niin huokoista, että imaisee kaiken sisäänsä. 

Havainto perustuu tahattomaan testiin, jossa vahingossa läikytin matolle kukkien kasteluvettä, jonka seassa oli veden ruskeaksi värjäävää merileväuutetta, mutta ei jättänyt mitään jälkeä. Huh ja kiitos.

Ihan hitsin hankalaa yrittää ottaa kuvaa, johon olisin saanut molemmat matot näkyviin, mutta siellä ne nyt kuitenkin ovatten tasapuolisesti sängyn molemmin puolin suoraviivaisuutta pehmentämässä. Mutta ei tuomita keskeneräistä. Makkarin muutos etenee pala palalta. Tavoitteena se, että lopulta käytössä olisi pelkkiä luonnonmateriaaleja, joita olen tässä pikkuhiljaa hankkinutkin. Pellavaisten peittojen jatkona nyt nuo söpöt Sukhit.

Sen verran katsoin parhaaksi ukkelia varmuuden vuoksi varoitella, ettei törmää omalle puolelleen parasta mahdollista vauhtiaan. Meidän vanhat matot kun oli niin kovapohjaiset, että niissä oli pakko pitää liukuesteitä. Pallomatto voi oudokseltaan luistaa jalan alla, vaikkei missään nimessä liukas olekaan. 

Mattojen halkaisija on 80 cm, ja ihan pienesti harmittaa, että aloin vähän nuukailemaan maton koossa.  90 cm  olisi ollut ehkä vielä kivempi. 

Kaikki Sukhimatot tosiaan tehdään käsityönä, ja halutessaan maton voi suunnitella kokonaan itse ja tilata sen sitten yksilöllisesti räätälöitynä. Vähän kutkuttaisi sekin, mutta antaa nyt olla harkinnassa ens alkuun..

Tuli jotenkin ihan liikuttunut olo, kun Sukhimattojen ystävällinen yhteyshenkilö Milla kirjoitti yhdessä minulle lähettämässään viestissä, että "Mattopajan toiminnanjohtaja kertoi, että siellä kokoontuvat aina naiset kerran viikossa tietokoneen ääreen odottamaan, millainen lista tilauksia tulee". Jotenkin niin pystyin kuvittelemaan tekijät siihen näytön ääreen innostuneina odottamaan, että pääsevät hommiin, mutta samalla tuli valmiiksi sellainenkin olo, että mitä jos tilauksia ei riitäkään kaikille ja joku joutuu pettymään... Vooii.. 

Milla onneksi kertoi, että aina on jotain oheistyötä. Niinkuin nyt vaikkapa huopapallojen pyörittelyä valmiiksi. Siihen tekisi mieli itsekin osallistua. 

Meidän Shirisha-mattojen tekijä on Uma Shestra.

Kiitos Uma <3. 

Sellainen ongelma tästä nyt vähän tuli, että olen kulkenut matot kainalossa ympäri taloa, ja vaikkei meidän koti iso olekaan, niin olen keksinyt jo monta muutakin matoille sopivaa paikkaa. Seinällekin jo sommittelin, koska näyttäisi kivalta taulunakin, mutten sitten kumminkaan raskinut jättää kumpaakaan sängynpuoliskoa ilman. 

Matot tulivat paljon ennakoitua lyhyemmässä ajassa, ja pakko nyt laittaa tähän kuva todisteeksi siitä, että vaikka lähetyksillä on nykyään aika usein vaarana joutua hukkaan, niin toisinaan paketti löytää perille varsin vähäisilläkin tiedoilla :). 

Lopuksi lainaan pätkän tekstiä suoraan Sukhimattojen omilta sivuilta, koska sopii niin hyvin siihen, mitä itsekin ajattelen:

"Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Asiakkaat sanovat usein, että meidän mattomme tekevät heidät onnellisiksi. He ostavat meiltä, koska tietävät saavansa hienon käsintehdyn maton, joka tulee suoraan maton valmistaneelta työntekijältä".

Onnellista heinäkuuta itse kullekin. Lomalla tai ilman.
Itselläni on tuo jälkimmäinen vaihtoehto vielä reilun viikon verran meneillään.

***

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sukhimattojen kanssa.

Toinen matoista saatu näkyvyyttä vastaan, toinen ostettu normaalihinnalla itse. 

  

RATKAISU LÖYTYI ROTTINGISTA

Nyt en enää muista, missä järjestyksessä asioita tapahtui, mutta joka tapauksessa kehittelin tässä taannoin itselleni pahemman luokan tuolimanian. 

Osittain "syytän" siitä ystäviäni Tainaa ja Soilea, joilla oli molemmilla jossain vaiheessa meneillään tuolien valintaan liittyviä pohdintoja, ja vaikka aina väitän, etten muka ota muilta vaikutteita, niin tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa, vaan huomasin himoitsevani mm. tätä omasta mielestäni kaunista &Tradition In Between-tuolia (klik), josta en meinannut millään päästä yli. 

Eikähän siinä mitään, mutta kun hakusessa ei varsinaisesti ollut tuoli sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, vaan päiväpeiton yösäilytystä varten, niin alkoi monien satojen  eurojen hinta hirvittää,  kun taisi meidän vanha kunnon sohvakin aikanaan maksaa vähemmän... 

Mutta niin vaan ratkaisu löytyikin Parolan Rottingista, jonne ajelin kesän avajaislauantaina, vaikka meinasin menoni peruakin, kun alustavasti mukaan lupautuneet seuralaiset eivät lopulta päässeetkään tulemaan. 

Onneksi menin, koska siinä se "peittoteline" eli tarkemmin sanottuna West Coast-mallin rottinkituoli nyt nököttää jo vuosi sitten samaisesta liikkeestä ostamani, eteisestä makkariin siirtämäni lyhdyn kanssa. Ei vaan jotenkaan tähän aikaan vuodesta kynttilät inspiroi, joten lyhtyyn päätyi nyt tuollaiset vihreät palleroiset tuomaan vähän väriä.

Katselin ja kääntelin Parolan Rottingissa kyllä vaikka minkälaisia ja -kokoisia kauniita säilytyskorejakin, mutta järkeilin kuitenkin niin, että vaikka kori on oiva peittosäilytykseen, niin tuoli on kumminkin monikäyttöisempi, koska sen voi siirtää varaistuimeksi sinne missä tarvitaan. Ja siis voihan tietty korinkin, mutta istumismukavuus vähän kärsii :)

Innostuin lopulta rakentelemaan makkarin nurkkauksesta varsinaista Rottinki-corneria, kun kiikutin seinälle eteisestä myös ison Parolan tarjottimen, joka on perua samaiselta reissulta lyhdyn kanssa. Kaverikseen tarjotin sai pari pientä amppelia.

Alla vanha kuva, jossa rottinkien kaverina eteisessä kiikkuu toissajouluna askartelemani himmeli. Pahoittelut viittauksesta väärään vuodenaikaan..

Ja koska vapaapäivänä voi nykyään käyttää aikansa ihan miten tykkää, testailin nurkkaukseen erilaisia versioita, joista tässä edelleen tarjottimella varustettu, mutta ilman vihreitä palleroisia oleva kokoonpano. Alkoi tuntua siltä, että nyt on liikaa kaikkea, joten jotain piti poistaa. 

Onhan tuo nyt aika paljon kivempi kuitenkin kuin "ennen ennen"-versio, jossa nurkassa oli ns. "blogipöytäni", jonka ääressä en tainnut istua kuin kerran pari silloin, kun istumiselle vielä oli tilaa... 

Aika äkkiä pöytä ja silloinen tuoli jäivät vaate- ja muiden röykkiöiden alle. 

Laitetaan pienellä, ettei ahdista ihan niin paljon

"Ennen ennen"-vaihetta seurasi "ennen"-vaihe, jossa pöytä ja tuoli siirtyivät vinttiin ja nurkka oli tyhjää täynnä ja seinä masentava maalarinvalkoinen. Ei mahda erottua kuvassa, mutta sittemmin maalasin seinän kauniilla beigenharmaalla sävyllä, joka sopii vastapäiseen tapettiin (joka ei nyt näissä kuvissa näy, mutta toiste sitten).

Kuvissa vilahtaa myös toinen meidän makkarin uusista huopapallomatoista, mutta niistäkin myöhemmin.

Ja että tulisi katetta sille tuolin monikäyttöisyydelle, niin oikeasti West Coast passaa vallan mainiosti lasiterassille muun kaluston jatkoksi. 

Ja niin passaisi saman sarjan sohvakin, mutta nyt täytyy vaan laittaa jäitä hattuun ja odotella, että vanha sohva romahtaa tai ukkeli kyllästyy siihen. Kummastakaan ei toistaiseksi näy merkkejä, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Oma tuolini on kuvauksissa jossain toisaalla käytetty mallikappale, josta sain vähän alennusta. Mutta tarjouksessa oli paljon muutakin kivaa, ja taitaa olla aina. 

Yhtään sen enempää mainostamatta voin kyllä suositella käyntiä Parolan Rottingissa, jos satutte liikkumaan Hämeenlinnan suunnalla ja aukiolot passaa. Jotenkin rauhoittavan ihana paikka ja aina ystävällinen palvelu. 

FENG SHUIT KOHDALLEEN, OSA 2 (MAKUUHUONE)

Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin jatkaa Feng shui- aiheen parissa ainakin makuuhuoneen verran.

Olen nimittäin melkoisen valmis kokeilemaan melkeinpä mitä vaan, jos se vaan jotenkin voisi edistää sitä, että nukkuisin yöni edes vähän paremmin. Eipä se ota, jos ei annakaan.

Pikku unisieppariparkani on kovilla

Ja koska tämä mitä nyt kirjoitan, on nimenomaan Feng shui-juttua, kaikki lauseet voisivat alkaa sanoilla "Feng shuin periaatteiden mukaan...", joten kirjoitan sen tähän vaan tämän yhden kerran, ja loppu on sitten jatkoa lauseelle.

Makuuhuoneen olisi yleensä parempi sijaita talon taka- kuin etupuolella, koska siellä on useimmiten rauhallisempaa. No, meillä makkari sattumoisin sijaitsee juurikin talon etupuolella ja vieläpä varsin lähellä katua (joskin rauhallista sellaista) ja sen varrella suoraan makkarin ikkunan takana helottavaa katulamppua. Huoneeseen myös paistaa päiväaurinko, joten etenkin kesäisin lämpöä ja valoa piisaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta huoneen sijainnille en mitään voi, joten se on ja pysyy siellä missä se on.

Siellä se on. Yhtä pliisu kuvassa ja todellisuudessa.

Myöskään sängyn paikkaa meillä ei pysty muuttamaan paremmaksi, vaan se tulee jatkossakin olemaan suoraan oven edessä. Hyvää kuitenkin on se, että sängyn päätypuoli on suositusten mukaisesti huoneen ehjällä seinällä niin, että ovelle on suora näkyvyys. Se lisää turvallisuudentunnetta ja auttaa alitajuntaa rentoutumaan. Lisää tukea elämään saa kunnollisesta sängynpäädystä, jollainen meiltä puuttuu kokonaan, enkä ole vielä ihan varma haluankokaan sellaista, mutta ei se ehdoton ei ole, jos vaan onnistun löytämään mieluisan. Tee-se-itse-päädyn nikkaroiminen ja päällystäminen on omalla kohdallani pelkkä kaunis ajatus. Vaiheeseen jää kuitenkin.

Sänky on myös hyvä tukea molemmilta puoliltaan. Varsinkin, jos nukkujia on kaksi, kummallakin tulisi olla sängyn vierellä oma yöpöytä tai valaisin. Nämä meiltä sentään löytyy, joskin yöpöydät on alkaneet tuntua liian "kovilta" ja kiiltäviltä, joten taitavat tässä yhteydessä mennä vaihtoon jahka löydän jotkut sopivat. Yöpöytien lisäksi myös tyynyjä tulisi olla parillinen määrä, jos on nukkujiakin. Meillä tyynyjä on tällä hetkellä tasan nolla, koska myin pari vuotta sitten kaikki pois kirpparilla, enkä ole vielä(kään) ostanut yhtään uutta tilalle.

Suurin ongelma meidän makkarissa löytyy kuitenkin alla olevasta kuvasta

Makuuhuoneessa ei ole hyvä olla peilejä, jotka heijastavat sänkyä tai nukkujia. Ja meillähän siis on seinän korkuiset peilit näissä paikalleen rakennetun vaatekaapin ovissa, joita olen niiden raskaan pyökkisen ulkomuodon takia inhonnut jo pidemmän aikaa, mutta jotka taas miehen mielestä ovat "just hienot". Eli ovista tuskin hankkiudutaan eroon, mutta aion kyllä kokeilla, josko keksisin jonkun toimivan systeemin, jolla saisin peilit yön ajaksi piiloon. Ne kun heijastavat myös suoraan vastapäätä olevan ikkunan, josta aiheutuu lisää levottomuutta. En vaan oikein innostu mistään verhokiskoista katossa, enkä mistään sivuun vedettävistä verhoistakaan, mutta jotain aion kehitellä. Pitää olla oikeasti toimiva juttu, eikä mitään, mikä päiväsaikaan on vaan tiellä ja hermostuttaa.

Mutta mistä sitä sitten kannattaa aloittaa?

Ensinnäkin makuuhuone pitäisi rauhoittaa viemällä sieltä pois kaikki, mikä ei sinne kuulu, vaan on ehkä säilötty sängyn alle tai sullottu kaappiin. Haittaavat hyvän ja rauhoittavan energian virtausta.

Meillä ei sängyn alla ole mitään ylimääräistä johtuen ihan siitä, että ukkeli on meillä innokkaampi imuroija, ja hällä menee hermot heti, jos imuri törmää sängyn alla johonkin, joten niiltä osin on asia kunnossa. Muita kasoja sen sijaan löytyy, vaikka kuinka muuta yritän. Päivän päätteeksi vaatteet tulee laskettua tuolin selustalle, johon tuppaavat kasaantumaan, ja lehtipinojakin on taas alkanut kertyä. Ja sitä mukaa myös pölyä. Näitten suhteen aion ryhdistäytyä.

Kaikkein haitallisinta hyville unille on kuitenkin kaikki sähkömagneettinen säteily, jota tulee telkkareista, tietokoneista, kelloradioista, kännyköistä... Etenkin jos niitä säilytetään yöpöydällä tai muuten vaan pään lähellä. Meillä ei omaa kännykkääni lukuunottamatta ole makkarissa mitään sähköisiä laitteita. Ja kännykkäkin vaan siksi, että käytän sitä herätyskellona, mutta olen kyllä opetellut laittamaan sen yöksi lentokonetilaan ja mieluummin yöpöydän alle kuin päälle.

Myös kaikenlaiset terävät kulmat koetaan Fengshuissa haitallisiksi. Etenkin, jos osoittavat suoraan nukkujaa kohti. Ja sellainenhan meiltä makkarista myös löytyy ns. blogipöydäksi alunperin hommaamani, mutta aika pian sen jälkeen epäkäytännölliseksi ylimääräisen tavaran kerääjäksi todetun pöydän kulmasta, joka osoittaa suoraan itseäni kohti. Ja useimmiten suoraan päähän, koska nukun usein pää jalkopäässä, että pääsen vähän kauemmaksi kuorsausta karkuun. Joskin suuremmalta käytännön harmilta on tuntunut se, että jos vähänkään vauhdilla oikaisee kulman ohi, seurauksena on mustelma reiden ulkosyrjällä. Eli pöydälle tullee tässä kohtaa lähtö.

En saanut tuota nuolta piirrettyä oikeaan kulmaan, mutta jossain feng shui-aiheisessa kuvassa terävän kulman muodostama linja oli nimetty "poison arrow":ksi .  Ja aika vaikeaahan se on nukkua myrkkynuoli päässä tai edes selässä.

Myös maasäteilystä tai vesisuonista voi olla haittaa. En tiedä, onko moinen enää tapana, mutta muistan, kuinka mumman ja paapan luona Pohjanmaalla aikanaan etsittiin vesisuonia  pajunvitsan avulla. Ja heidän sivustavedettävä sänkynsä oli myös sijoitettu kammarissa nimenomaan sellaisiin kohtiin, joissa vitsa ei vääntynyt. Mutta en nyt ajatellut sille linjalle kumminkaan lähteä, koska voi tulla lähtö koko makkarista, jos alan siellä vitsan kanssa häärimään.

Jos sänky sijaitsee vinon katon alla tai jos sängyn yläpuolella on alaslaskettuja palkkeja (meillä vintissä on molempia), energia tuppaa painumaan alaspäin, mutta sitä voi "kohottaa" vaikkapa ylöspäin suunnatuilla valoilla tai kasveilla. Feng shuin kohotustarkoituksissa suosimia bambuhuiluja kun tuskin joka taloudesta löytyy..

Jos haluaa ripustaa sängyn yläpuolelle jotain, sen kannattaa olla jotain kevyttä tai sellaista, millä on itselle erityisen tärkeä merkitys. Alitajunta kun rekisteröi kaiken, mitä voi pitää uhkaavana.

Myös valokuvien ripustamista makuuhuoneen seinille kannattaa harkita sillä mielellä, keiden haluaa tai ei halua olevan huoneessa ikäänkuin läsnä. Sitä muuta mahdollista makuuhuonelämää kun saattaa häiritä vaikkapa anopin ja appiukon tai omien vanhempien tai muun suvun potretti sängyn vieressä tsiikailemassa.

Sängyn paikkaa tärkeämpi on kuitenkin itse sänky, joka on nyt meilläkin hakusessa. Henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että kunnon vuoteesta joutuu pulittamaan hirveät summat rahaa, mutta nyt kun olen tässä kuukkeloinut ihmisten kokemuksia ja erinäisiä testituloksia, ilokseni näyttää siltä, että homma kääntyykin Ikean eduksi.  Sieltä kun löytyy testivoittaja muutamaltakin eri vuodelta (nimet vaan vaihtuvat niin, etten oikein pysy perässä), joka on päihittänyt monta kallista ja tunnettua brändiä. Ja joka on ilokseni valmistettu luonnonmateriaaleista. Se voittosänky siis. Pitää vaan saada ukkelikin uskomaan. Hällä kun on edelleen sellainen käsitys, että kallein = paras, mikä ei kyllä nykypäivänä pidä oman näkemykseni mukaan monestikaan ollenkaan paikkaansa.

Pätkä Agneta Nyholm Winqvistin kirjasta Feng shui ja suomalainen koti. 

Toivottavasti tästä ei nyt joudu edesvastuuseen, kun suoraan tänne kopioin. 

Makuuhuoneen väreistä feng shuissa on useampiakin eri näkemyksiä. Toisen teorian mukaan vaaleansinisen sävyt ovat parhaita rauhoittamaan ja edistämään hyvää unta, mutta toinen taas kehottaa käyttämään lämpimiä, ihon mieleen tuovia, sävyjä. Vaaleaa beigeä, roosaa, ruskeaa. Mutta parasta lienee tässäkin valita ne omasta (ja mahdollisen kumppanin) mielestä mieluisimmat värit. Ei ehkä kuitenkaan räikeän punaista tai kirkkaan keltaista.

Täällä alkaa nyt makkarin parannustyöt tässä järjestyksessä ja näillä ennakoiduilla vaikeusasteilla:

- lehti- ja vaatekasojen siivous (helppo)
- vaatekaapin perkaus ja siivous (ahdistava)
- yöpöytien laatikoiden sisällön perkaaminen (keskivaikea)
- toimivan peilienpeittosysteemin kehittäminen (hitusen ärsyttävä ja haastava)
- yöpöytien ja blogipöydän kierrätys joko Torissa tai hyödyntäminen vintissä (helppo)
- vanhojen sänkyjen kierrätys (helpohko, jos ei tarvi osallistua kantamiseen)
- uusien sänkyjen osto (työläs)

Ja jos/kun joku nyt ajattelee, että tarvitaanko näin itsestäänselviin juttuihin apuja Feng shuista asti, niin vastaus on, että omassa tapauksessani näköjään kyllä, koska muuten en olisi saanut aikaiseksi aloittaa. Ja oli näissä jutuissa itselleni jotain uuttakin. Etenkin ajatus niistä valokuvista, joita meillä ei tosin ole. Oma hääkuvakin lienee kodinkoneiden käyttöohjeiden ja takuukuittien seassa makkarin pöydän laatikossa. Mutta hyvinpä on takuu tässä liitossakin kestänyt :).

MIKÄ ON KAUNISTA?

Soile oli tässä taannoin mietiskellyt vastausta kysymykseen "Mikä on kaunista?", ja jotenkin aihe jäi siinä määrin päähän pyörimään, että aloin pohtia sitä itsekin, vaikkei kukaan mitään kysynytkään. Tuttu tilanne siis :)

Enkä nyt aio vastata, että "sisäinen kauneus on sitä todellista kauneutta" tai että "lapset on kauniita kun ne nukkuu" tai mitään muutakaan sen syvällisempää, vaan keskittyä ihan vaan ulkoiseen kauneuteen.

Vähän kylläkin tuntuu hassulta laitella näitä kuvia tänne, koska olen ne jo kertaalleen Instagramissa jakanut, mutta koska totuus nyt kumminkin on se, ettei koko maailma meikäläistä siellä seuraa, niin sallin nyt itselleni tämän pienen toiston, vaikka sitä koitankin välttää.

Alla muutama kuva omasta mielestäni kauniista asioista, joita voisin tällä hetkellä tuijotella yötä päivää. Tai mieluiten päivää, mutta yötkin käy, kun ne näköjään valvoessa joka tapauksessa menee.

Yllä Prismasta ostamani kolme valkoista minikokoista vekkimaljakkoa, joihin kävin ryöstämässä muutaman lumimarjan lähellä sijaitsevasta puistosta, kun niitä ei omalla pihalla kasva, vaikka haluaisinkin. Suureksi roistoksi en itseäni kumminkaan tuntenut, koska edes yhdestä kokonaisesta oksasta ei ollut kysymys. Edelliset sen sijaan näyttivät rouhineen puoli pensasta mukaansa. 

Tykkään ihan hulluna. Ja hauskaa sekin, että kuvasta näkee, kuinka sinistä päivänvalo oikeasti on. Jotenkin paljon loogisemmalta tuntuisi, että lämmin auringonpaiste olisi keltaista.

Harsokukista tykkään myös ihan hullun lailla. Ja minimaljakoiden kaveriksi ostamistani tuikkukipoista, joissa on samanlainen vekkimäinen pintakuvio. Aivan ihanat, vaikkeivät nyt näissä kuvissa näykään kunnolla.

Se mikä päivällä sinertää, se illalla punertaa... Mutta vaaleanpunaista seinää meillä ei oikeasti ole :)

Lumimarjanhakureissulla törmäsin myös Marja-Aroniaan (siis ihan kirjaimellisesti törmäsin, koska katselin toisaalle samalla kun kävelin puskaan), josta niinikään niistin pari pikkuruista terttua, jotka sopivat passelisti minikokoiseen Aalto-maljakkoon. 

Ja taas päivä paistaa.

Näitä marjoja meiltä löytyi silloinkin, kun pojat olivat pieniä. Tosin vähän eri muodossa kuin kuvissa.

Niillä ja puhallusputkilla  oli nimittäin loihdittu näyttäviä taideteoksia  sisääntulokuistin valkoiseen kattoon. Silloin en kyseisestä taiteesta jaksanut ihan hirveästi innostua, mutta nyt tulee niitäkin aikoja haikeudelle muisteltua. 

Vaan toisin kuin katossa, Aroniat eivät näköjään määräänsä enempää maljakossa kestä, joten kävin saksimassa kurttuisten marjojen tilalle oksan ruusupensaasta, joka jaksaa ihmetyttää kukkimalla aina ja aina vaan. Varmaan kolmatta kertaa jo tänä kesänä. Ja mulla kun olis jo hirmu kiire saada niitä ruusunmarjoja, että pääsisin tekemään ruusunmarjahyytelöä ja kakkuja ja kaikkia mitä niistä nyt kunnon perheen äidit tekeekin..;)

Että jos tästä nyt koittaisi jonkun johtopäätöksen siitä vetää, mikä omasta mielestäni on kaunista, niin kyllä se on kaikki pieni. Ja valkoinen. Ja vihreä. Ja kaikki, mitä luonnossa kasvaa. Ja valo. Ja varjot. Ja oikeastaan kaikki, mikä ei ole erityisen rumaa :)

Nautitaan elämästä!

KOTONA SI

Täällä sitä ny ollaan si. Uudessa "kodissa".

Tiesin, että muutto ottaa koville niinkuin muutot aina. Joskaan ei nyt ihan tuoretta muistikuvaa moisesta ole, kun viimeisestä omakohtaisesta kodinvaihdosta tulee tänä keväänä kuluneeksi 21 vuotta. Kääk. Vastahan sen verran täytin.

Nyt vaan yritän totutella tähän uuteen seesteiseen ulkoasuun, jota olen muutaman päivän sisällä ehtinyt vaihtaa useammin kuin vaatteita. Eikä mahda vieläkään olla lopullinen, mutta haitanneeko tuo. Mitäs tässä suotta hosumaan.

Alunperin yritin kyhätä kaiken puhtaanvalkoiselle alustalle, mutta ei vaan näköjään sovi meikäläiselle. Niin olen Täti Ruskea, että pakko oli edes vähän saada maanläheisiä  sävyjä taustalle. Sitäpaitsi tykästyin tuohon taustakuvaan. Tosin siitä ei näy kuin reunat.

Miten voikin noin pienellä keltaisella olla noin suuri vaikutus.

Sivujen välilehdet ovat työn alla. Enää ei muuta tarvi kuin tutkailla, miten niitä tehdään ja sen jälkeen keksiä sisällöt. Että ihan viittä vaille valmista juu. Siihen asti mennään tällä välimallin ratkaisulla.

Ja mikäs täällä nyt sitten on entiseen nähden muuttunut? Jaa-a. Hyvä kysymys. Vähän näyttäisi siltä, ettei mikään. Jos nyt unohdetaan ulkoasu.
Valokuvan sentään profiiliini lisäsin. Sekin ulko-ovelta itse otettu, vaikka nuorempi poika sanoikin, että "älä sit ainakaan mitään sellasta laita, missä näkyy kamera peilin kautta". No enpä tietenkään..

No entä mitäs järkeä tässä muutossa sitten oli? Jaa-a... Hyvä kysymys..

Luotan kuitenkin siihen, että päätös oli oikea.
Visiot ovat itselleni selkeät ja toteutusta vaille valmiit. Ja kaiken sen, minkä haluan vanhasta tuoda tänne mukanani, voin onneksi käydä hakemassa heti kun siltä tuntuu.

Nyt kun opiskelut on saatu kunnialla maalisuoralle, sitä ehtii ja jaksaa taas kotonakin katsella ympärilleen.

Siivousurakan suuruus hirvittää, joten aloitin helpoimmasta eli makuuhuoneesta, joka on marraskuisen muutoksen jäljiltä pysynyt edelleen siistinä. Ihme kyllä. Niin paljon tykkään sen rauhallisesta ilmeestä, että yhtään vaatekasaa(ni) en ole päästänyt sinne kertymään. Jos nyt ei haittaa, että ihan vähän valehtelen.

Puuhelmillä tuunatuista Köyhän miehen Keisarinnoista keräilin helmet talteen ja laittelin talvisäilöön. Alkuun näytti siltä, että valaisimilla ei ole vaatteita, mutta äkkiä silmä tottuu.

Keltainen on koejalla, mutta saa ehkä jäädä. Massiivisista pyökkiovista olisin halunnut ajat sitten eroon, mutta koska Mies sattumoisin tykkää niistä, pidän mieluummin ovet kuin otan sen riskin, että lähtee mies ovien mukana. 

Pääsiäisen olen kokonaan unohtanut. Tai oikeastaan kuvitellut, että siihen on vielä pitkä aika. Kai se on sitä, ettei ole enää pieniä poikia muistuttamassa rairuohon kylvämisestä ja suklaamunien ostamisesta. Mutta toimittakoot makkarin kananpojankeltainen tyyny pääsiäiskoristeen virkaa.
On muuten melkoisen tehokas väri, jota olen vierastanut siitä lähtien, kun edellinen keltainen kausi päättyi yliannostukseen. Keittiössä oli silloin lusikoiden varsista lähtien kaikki pelkkää keltaista kunnes iski totaalikyllästyminen ja väri saneerattiin pikavauhtia ulos talosta.

Pöydänkin siivosin puuhelmistä ja kynttilänjaloista. Syksyllä sitten taas kissojen ja koirien kanssa etsiskelen, mihin ne mahdoin jemmata.

Vaikka täällä on vielä kovinkin tyhjää, olo on jotenkin rauhallinen ja hyvä. Ja helpottunut. Ihan kuin olisin tullut kotiin.

Juuri nyt en kaipaa tänne muuta kuin seuraa. Tuntuu jotenkin hassulta kirjoitella ihan vaan itsekseen.

Huomenna saan avaimet ihan ikiomaan toimistooni ja pääsen pitkästä aikaa suunnittelemaan tilaa puhtaalta lattialta. Tuntuu ihan superkivalta. Etenkin kun senkin voi tehdä kaikessa rauhassa. Muutan vasta sitten kun on valmista. Ja se on ihan vaan itsestäni kiinni se(kin).