PROTEIINIANSA

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tammikuussa, mutta vissiin väsähtänyt tai kyllästynyt kesken kaiken, joten jatkan nyt, koska aihe on edelleen ajankohtainen.

***

Veikkaan, että jokainen meistä on törmännyt tietoon proteiinien tärkeydestä ja niiden lisääntyneestä tarpeesta erityisesti lihasvoimaharjoittelun yhteydessä. 

Samalla veikkaan, etten ole ainut, joka on langennut siihen luuloon, että proteiinia pitäisi syödä jotenkin ylenmäärin ja mitä enemmän sitä syö, sitä varmemmin lihasmassa kasvaa.

Pitää toki osittain paikkansa ja tosiurheilijoiden kohdalla varmasti hyvinkin pitkälle, mutta puhun nyt vaan omasta tavallisen, suht aktiivisesti liikkuvan, viimeistä vitosella alkavaa vuotta elävän naisen näkökulmastani. 

Taustana tälle on joitakin vuosia sitten läpikäymäni muutaman kuukauden mittainen ohjattu lihaskuntojakso, jonka aloitin, kun tuntui, ettei omatoiminen salitreenini johtanut yhtään mihinkään. Sivuan sitä tekstissä myöhemmin, mutta sitä ennen halusin ihan mielenkiinnosta tutkia omien ihan tavallisten syömisteni proteiinimääriä. Sellaisten, joita en ole siltä kannalta miettinyt yhtään, vaan ainoastaan syönyt niinkuin normaalisti syön. 

Testilaskelmat toteutin yhden ihan tavallisen tammikuisen sunnuntain aikana. 

Kuvien alla olevia laskelmia ei varmasti erkkikään jaksa lukea ja kirjailinkin niitä ylös lähinnä itseäni varten sitä mukaa, kun olin tutkinut ruoka-aineiden proteiinisisältöjä ja punninnut annokseni keittiövaa'alla. (Tämän tein siis siinä järjestyksessä, että ensin päätin mitä syön ja sitten punnitsin sen, enkä niinpäin, että olisin ensin punninnut ja valinnut syömiseni vasta sen mukaan).

  

Perusaamupala:

Pari palaa Kaurajemmari kaurasiemenleipää, yht. 40 g x 16 g/100 g = 6,4 g prot. 

+ Savuhovin liekitetty kalkkunafile, yht. 32 g x 20 g/100 g = 6,4 g prot. 

+ mantelimaitoon tehdyn vihersmoothien 1/2 avokado ~4 g :2 = 2 g prot. 

+ 1/2 banaani ~1,2 g :2 = 0,6 g prot. 

+ ruokalusikallinen riisiproteiinijauhetta 3 g x 89 g/100 g = 2,7 g prot. (jauhe ei ole säännöllisessä käytössä, vaan pelkkä helppo hätävara tilanteisiin, joissa tuntuu että vähän täyttävämpi smoothie on tarpeen)

= aamupalan kokonaisproteiinimäärä 18,2 g. 

(Jos täysjyväkeksit ei olisi ollut loppu, niistä olisi tullut gramma per keksi lisää). 

Lounas: mantelikalaa, basmatiriisiä ja parsakaalia

Yksi pakkauksen neljästä pakastekalapalasta 100 g x 17 g/100 g = 17 g prot.

+ basmatiriisi, alle puolikas valmiista 100 g pussista, ehkä noin 40 g x 8,4 g / 100 g = 3,4 g prot.

+ parsakaali, ehkä noin 150 g x 3,9 g / 100 g = noin 6 g prot.

+ yhteen annokseen osuvat mantelit noin 15 g x 24 g / 100 g = 3,6 g prot.

= lounaan kokonaisproteiinimäärä noin 30 g 

Välipalana pieni kourallinen pähkinöitä, 25 g x 24 g / 100 g = 6 g proteiinia

Söin myös palan taatelikakkua kahvin kanssa, mutta siitä tuskin irtoaa mitään tähän listattavaa. 

Ei näytä kaksiselta, mutta syön aika usein kaurapuuroa töitten jälkeen ja joskus jopa viikonloppuna siinä vaiheessa, kun ei tee mieli toista kertaa varsinaista ruokaa, mutta jotain on kuitenkin syötävä. Päälle laitan yleensä marjoja. Kuvan väristä voi päätellä, että tällä kertaa vuorossa oli mustikka.

Raejuustoa lisäsin joskus ennenmuinoin, mutta se on nyt pois pelistä johtuen vahvasta maitoproteiineihin kohdistuvasta epäilystä yhtenä kovien vatsakipujen aiheuttajana.

Hiutaleet on kuivana kevyitä ja niitä on tuossa kuvan määrässä noin 30 g (x 14 g / 100 g) eli 4,2 g prot.

Leipäpala 20 g x 16 g/100= 3,2 g ja lohi 12 g x 20,4 g/100 = noin 2,5 g prot.

Puuropäivällisen kokonaisproteiinimäärä hitusta vaille 10 g eli ei kovin kaksinen, mutta jotain kuitenkin.

Perusmallin iltapala (paitsi että kananmunaa syön nykyään harvakseltaan ja silloinkin mieluummin aamulla) 

Pari palaa Oululaisen jälkiuunileipää, proteiinia 1,5 g per siivu = 3 g

+ päällä kylmäsavulohta 23 g x 20,4 g / 100 g = 4,7 g prot.

+ mustikkasmoothiessa 1/2 banaani 1,2 g : 2 = 0,6 g prot.

+ keitetty kananmuna, proteiinia keskimäärin 7 g

= iltapalan kokonaisproteiinimäärä 15,3 g

Nämä kaikki kun ynnää yhteen, päivän proteiinisaldo on 79,5 g, joka tarkoittaa omalla kohdallani 1,37 grammaa per painokilo eli itseasiassa hyvinkin runsaasti, vaikka ihan muuta olisin veikannut. 

Liippaa jo läheltä lihasvoimaharjoittelun yhteydessä suositeltua 1,5 grammaa/ painokilo ja ylittää reippaasti tämmöiselle tavikselle yleisimmin suositellun gramman per painokilo. Eli itseasiassa näissä syömissäni eväissä olisi ihan kelpo määrä proteiinia noin 80-kiloisellekin.  

Ilman tätä kaiken ylöskirjaamista olisin äkkiseltään mieltänyt proteiininlähteiksi pelkästään kalapalan, kananmunan ja leivänpäälliset, mutta itseasiassa leivällä oli tässä kokonaisuudessa iso merkitys. Myös parsakaalin pienen määrän ja muutaman hassun pähkinän tuoma lisä yllätti positiivisesti.

Päivän muuhun ravintosisältöön en ota tässä nyt kantaa, koska tarkoitus oli tutkia pelkkää proteiinia. Enkähän muuten syömisiäni kyllä tutkailekaan. On kokolailla vakiintunutta puuhaa ja kuulun enemmän niihin ihmisiin, jotka syövät elääkseen, eikä ole niin justiinsa vaihtelun tai muunkaan kanssa. Kunhan saan ruuasta hyvää energiaa, enkä väsymystä.  

Mutta palaan nyt siihen muutaman vuoden takaiseen ohjattuun 4 kk:n lihaskuntokuuriini. Sen alussa teroitettiin pitämään erityistä huolta riittävästä proteiinin saannista ja koska mielikuvani silloinkin oli se, että omat normaalit syömiseni eivät siihen riitä, söin sitten "helppona" lisänä rasvatonta maitorahkaa niinkuin siihen aikaan oli tapana ja jopa suositus. Mustikkasoppaa vaan päälle, niin kyllä se kurkusta alas menee.

Mutta kuinkas sitten kävikään? 

Sensijaan että ohjatulla nousujohteisella treenaamisella olisin saanut palkaksi edes muutaman gramman lisää toivottua lihasmassaa, sainkin jokusen kilon silkkaa rasvaa. 

Tuntui epäreilulta ja pettymys oli melkoinen, mutta sittemmin olen viisastunut ja tullut siihen tulokseen, että maitotuotteiden proteiini ei omalla kohdallani vaan kertakaikkiaan imeydy niinkuin pitäisi, vaan muuttuu elimistössä ylimääräiseksi rasvaksi. Riippumatta siitä, sisältääkö itse tuote rasvaa vai ei.  

Eikähän tuohon ylimääräisen rasvan kertymiseen tarvi välttämättä olla lähteenä rahka tai muukaan maitoproteiini, vaan ihan mikä tahansa huonosti imeytyvä tai ylipäätään ylimääräinen. Elimistö käyttää hyväkseen vain sen minkä käyttää ja lopusta muodostuu rasvaa. Kaikilla. Eli tässäkin pätee vanha kunnon "kaikkea kohtuudella"-motto. Liika on liikaa, oli kyse mistä hyvänsä.

Se on nyt nähty ja olen lopettanut kokonaan stressaamisen siitä, syönkö riittävästi proteiinia vai en.  Yhden varsin kevyen päivän ruokailujen ylöskirjaaminen vei viimeisetkin huolenrippeet siltä saralta. 

Sitämukaa on ylimääräiset rasvakilot kaikonneet  ja lihasvoimakin on aivan hyvällä mallilla. Mitään erityisen näkyviä lihaksia en enää edes havittele, koska on ihan tarpeeksi haastetta nykytilanteen ylläpidossakin.  Tärkeä asia kuitenkin. Yksi niistä, joista haluan huolehtia ja joita erityisesti "ikääntyvien ihmisten" kohdalla korostetaan siinä missä proteiinien tärkeyttäkin.

Itse en vielä koe itseäni ikääntyväksi, mikä on sinällään ihan hölmö ajatus, koska kaikkihan me ikäännytään. Mutta kun ihan mielenkiinnosta googlailin, mitä tuolla ikääntymisellä oikeastaan tarkoitetaan ja onko se sama vai eri asia kuin vanheneminen, vastaukset olivat monenkirjavia, joten päätin, että päätän itse miten sitä tulkitsen.  Eli jatkan samaan malliin kuin ennenkin ajattelematta ikävuosiani sen kummemmin. Olisi itseasiassa ihan oman tekstinsä aihe. 

TIPATON JA VEGAANINEN TAMMIKUU

Kerroin vuoden ensimmäisessä postauksessani kaipaavani jotain uutta mielenkiintoa tekemisiini, ja siihen saumaan sattui enemmän kuin sopivasti Instagramissa eteen tullut tammikuun Vegaanihaaste, johon päätin osallistua ja viettää siinä sivussa tipattoman kuukauden.

Jälkimmäiseen liittyen olen enemmän kuin usein törmännyt mm. näihin kommentteihin:

"Jos täytyy viettää tipatonta, alkoholi on pakosti ongelma" (mahdollisesti)

tai

"Mitä järkeä on olla kuukausi juomatta ja sen jälkeen vetää viinaa kaksin käsin?" (ei mitään).

En osaa noihin sen kummempaa kantaa ottaa, mutta omalla kohdallani on kyse ihan vaan omasta vapaasta tahdostani. Ja siitä, että tykkään kuivasta valkoviinistä, mutta toisinaan on tullut tunne, että terveellistä olisi välillä olla ilman niitäkin lasillisia.

Kesämuisto Aulangolta. Sopii toki hyvin tipattoman kuvituskuvaksi..

Myös vegaanihaasteen ilmoittautumislomakkeen kysymykseen siitä, miksi osallistun, vastasin kunniakkaiden eläinten oikeuksien puolustamisen tai ilmastosyiden sijasta pääasialliseksi motiivikseni uteliaisuuden, koska oikeasti halusin kokeilla, kuinka vaikeaa (tämä oli oletusarvoni) tai helppoa olisi olla vegaani ja miten se vaikuttaisi omaan arkeeni.

En liittynyt haasteen Facebook-ryhmään, en katsellut videoklippejä tai kuunnellut podcasteja, enkä läheskään aina lukenut päivittäisiä sähköpostiviestejäkään, ellei niissä ollut jotain sillä hetkellä erityisesti itseäni kiinnostavaa. Päätin vaan noudattaa vegaaniruokavaliota kaikessa hiljaisuudessa ihan vaan itsekseni tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Osin siksikin, etten kokisi olevani kenellekään selitystä velkaa, jos päättäisinkin jättää homman syystä tai toisesta kesken.

Aloitin tutkailemalla vegaanihaasteen reseptipankista mahdollisimman simppeleitä ohjeita, joiden tekemiseen ei tarvittu sen enempää pitkiä aikoja kuin mitään "kummallisia" raaka-aineitakaan. Kaikkea kun ei täkäläisistä kaupoista välttämättä edes löydy ja vaikka olisi löytynytkin, en halunnut alkaa säilömään kaappeihin mitään, mitä ei ehkä tule käytettyä loppuun.

En myöskään jaksanut panostaa ruokien asetteluun tai kuvailemiseen, vaan keskityin niiden tekemiseen ja pidin homman muutenkin mahdollisimma helppona. Joitakin enimmäkseen kännykällä otettuja muistikuvia kuitenkin kertyi talteen. Niinkuin nyt vaikkapa tämä ihan ensimmäisestä kattilallisesta Emmaa varten todistusaineistoksi otettu.

Kuvien alla mahdolliset linkit resepteihin.

Papu-minestronekeitto (omani muistutti enemmän pataa, koska kippasin sekaan kaikki kotona olleet pussinpohjat gluteenitonta peruspastaa)

Tässä puolestaan Kalaton keitto (kalan tilalla savutofua, joka on koostumukseltaan omaan makuuni niljakkaan puoleista,  mutta yllättävän paljon keitto maistui oikealta kalakeitolta)

Tässä työn alla Yhden astian pestomakaronilaatikko Hesarin Terveys-liitteen ohjeella. 

Tykkään tällaisesta ruuanlaitosta, jossa ei esikeitellä mitään, vaan kaikki kuivat ainekset laitetaan sellaisenaan vuokaan, kaadetaan kasvisliemi ja kaurakerma päälle ja työnnetään uuniin. 
Harmi, ettei näitä reseptejä ja raaka-aineita (käytin tomaattista nyhtökauraa) ollut silloin, kun pojat vielä oli pieniä ja elettiin makaronilaatikkoarkea. Mutta onneksi ukkeli on makaronimies ja kehui, että oli "miltei parempaa kuin äidin tekemä" ja se on jotain se.

Tässä laiskana suoraan lehdestä kuvaamani ohje:

Seuraavana vuorossa oli Yhden kattilan pasta. Vielä edellistäkin helpompi ja maukkaampi ja ihan parasta, kun tekovaiheessa ei synny sotkua, eikä tiskiä. Pääsee ehdottomasti jatkoon.

Hävettää nämä huonot kuvat, mutta ei voi nyt mitään.

Allaoleva sen sijaan ei itselleni maistunut, koska en tajunnut korvata valkoista riisiä täysjyvällä. Mutta ukkeli onneksi söi tyytyväisenä kaiken. (En oikein ymmärrä noiden ohjeiden annoskokoja, koska monestakin reseptissä mainitusta neljästä riitti itselleni ja ukkelille syötävää pari kertaa päivässä parin päivän ajan. Ja uutta ruokaa en tehnyt ennenkuin edellinen oli syöty loppuun).

Tacomaustettu härkisrisotto

Helpot härkispihvit (ei mikään ihmeellinen makuelämys) ja uunissa paahdettuja kasviksia 

Tässä tuloillaan Vaivattoman linssilasagnen linssikastikeosuus, joka oli kokonaisuudessa parasta ja voisin syödä sitä ihan vaikkapa vaan sellaisenaan tai pastakastikkeena.

Käytin kaurakermaa vain puolet ohjeen määrästä, mutta valmis lasagne oli omaan makuuni turhan rasvaista johtuen kerman lisänä olleista Oatly iMat Fraichesta ja vegejuustosta. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkää linssikastiketta ja kaurakermaa.

Rasvasta puheen ollen vertailin huvikseni kahta (huonoa) esimerkkiä.

En normaalisti syö juustoa, koska se on omissa mielikuvissani vaan köntti kovaa rasvaa, mutta tässä haasteen aikana vaati mielikuvitusta keksiä leivän päälle kasvisten lisäksi mitään järkevää laitettavaa, joten haksahdin ostamaan mm. kuvan vegejuustoviipaleita. Vieressä ukkelin itselleen ostamat Luostari-siivut. (Oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, kun rasvapoliisin keskittyminen oli hetkellisesti muissa asioissa..)

Vertailukohta Oddlygoodin vegesiivuille on rasvamielessä ystävällinen, koska Luostarissa on rasvaa peräti 29% ja Oddlygoodissa 22% , mutta muu koostumus vegesiivuissa ei kyllä houkuttele (Ainekset: vesi, kasvirasva (shea, kookos), muunnettu perunatärkkelys, suola (2,3 gr!), väri, säilöntaine, vitamiinit ja jodi. Hiilihydraattia 19 gr, proteiinia 0 gr. Vertailun vuoksi säilöntaineettomassa maitopohjaisessa Luostarissa hh 0 gr ja proteiinia 25 gr). Söin 2 siivua Oddlygoodia ja totesin, että meistä ei tullut ystäviä. Mielikuva oli sama kuin jos olisin syönyt pari viipaletta hetken huoneenlämmössä pehminnyttä voita. Jopa kaikkiruokainen ukkeli totesi, että "Mun meni niistä sun pahvijuustoista maha sekaisin".

Parempiakin vaihteohtoja toki oli. Mm. Fazerin Yosa kaurapalat (säilyvyys avattuna 3 vrk, joten vaati huolellisuutta) ja Lidlin Hummus, jota tulee varmasti käytettyä vaihteluna jatkossakin. Mitään lihankorvikeleikkeleitä sen sijaan en edes halunnut kokeilla. Enkä myöskään siivutella Tofua leivän päälle, vaikka luinkin vinkkejä siitä, kuinka niljakkuuden saa poistumaan kuivaamalla ja pannulla pyöräyttämällä.

Valmiita vege-eineksiä en myöskään ostanut kuukauden aikana kertaakaan, vaan tein kaikki kotiruuat itse (tästä olen ylpeä!). Lisäksi söin muutamana päivänä lounasruokalassa.

  Porkkana-mustapapuohukaisia (näissä saattoi olla kananmunaa, en kysynyt).

Epämääräisen näköinen läjä on munakoisolasagnea.

Joskus oli vaan pakko kipaista kasaamaan salaatti viereisen Cittarin salaattibaarista.

Aika pastapainotteisia ruokia tuli tehtyä ja syötyä, mikä on itselleni poikkeuksellista, koska olen jo viimeiset parikymmentä vuotta ennemminkin vältellyt pastaa ja perunaa, joista olen kokenut saavani vaan "tyhjää" energiaa, turvonneen olon ja ruokailun jälkeisen väsymyksen. Nyt en mitään sellaista kokenut kertaakaan, vaan kävi ihan päinvastoin. Taika on pakosti paitsi täysjyvässä, myös siinä, mitä pastan kanssa syön. Yhdistettynä kasviperäisiin proteiininlähteisiin tuntui toimivan itselläni todella hyvin ja erityisesti liikkumiseen (joka tosin jäi silmäongelman vuoksi aiottua vähäisemmäksi) tuli lisää pitkäkestoista energiaa. Jaksoin mm. uida ja polkea inhokkiani kuntopyörää salilla paljon kevyemmin ja pidempään kuin yleensä.

Palautin arkeen myös aiemman hyvän tapani pilkkoa aamun vihersmoothieainekset valmiiksi pakkaseen.

Pelkkä smoothie ei tosin itselleni riitä, vaan lisäksi syön pari siivua jälkiuunileipää ja juon kupin kahvia.

Rasioissa on puolikas avokado, kourallinen babypinaattia, puolikas vihreä omena ja puolikas banaani.

Aikaa viikon ainesten pilkkomiseen menee noin vartti ja aamut on sitä myöten pelastettu. Ei tarvi kuin kipata rasian sisältö blenderiin ja lisätä 1,5 dl vettä + 1,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa ja iso lasillinen pehmeää juomaa on valmis. Usein lisäsin sekaan myös Puhdistamon riisiproteiinia.

Yhdessä rasiallisessa on 200 gr kasviksia, joka toki on alle puolet päivän suosituksesta, mutta tulee noistakin 6 kg kuukaudessa varsin huomaamatta, joten ihan turha määrä ei ole kyseessä.

Myös muita smoothieita tein aina muutaman lasillisen kerrallaan valmiiksi ja suosin erityisesti mustikkaa, joka on hyväksi silmille. 

Maitopohjaisten rahkojen ja luonnonjugurttien tilalle tuli monta uutta, hyvää välipalavaihtoehtoa, joista OddlyGoodit olivat ennestään tuttuja, mutta muut uusia tuttavuuksia, jotka pääsevät kaikki jatkoon. Koostumus on niin paljon miellyttävämpi kuin maitorahkoissa, eikä näistä myöskään tule yhtään tukkoinen olo. Toki proteiinia on vähemmän (5,5 gr/100 gr), mutta sitä olen tosiaan lisäillyt jauheen muodossa, jos on ollut tarvis.

Vegaanihaaste oli järjestäjien taholta tehty tosi lempeäksi, eikä siinä missään nimessä vaadittu, että kaikki pitää tehdä täydellisesti, vaan jokainen sai osallistua ihan omista lähtökohdistaan omien mahdollisuuksiensa mukaan. Mutta itse itseni tuntien, halusin olla tosi tarkka, koska ajattelin, että muuten en saa tietää, miltä tuntuisi olla oikeasti vegaani.

Ihan täysin puhtain paperein en kuitenkaan selvinnyt, vaan "syntilistalle" kertyi:

- kolmen ensimmäisen helposti menneen viikon jälkeen leivänpäällistuskassani ostamani
100 gr kylmäsavuporoleikettä
- muutama teelusikallinen hunajaa (tämä kuuluu niihin asioihin, joita en vegaaniudessa ihan täysin ymmärrä, koska mielestäni hunaja on kasviperäistä, mutta asialle löytyi varsin jyrkkä selitys netistä)
- noin sentin siivu lenkkimakkaraa (mies vakuutteli, että "se on ihan jauhomakkaraa vaan, voit hyvin syödä" :))
- lounasruokalassa porkkanakeiton jälkkärinä syöty mustaherukkarahka
- kaksi lasia punaviiniä

Muuten ei ollut mitään ongelmaa missään. Ei etenkään missään, mitä etukäteen epäilin. Arvelin nimittäin kaikkein eniten kaipaavani esimerkiksi keitettyjä kananmunia, mutta ei käynyt muna mielessäkään (hehheh). Myöskään mitään tavanomaisia mielitekoja (esim. sipsit) ei ollut, koska ruokaa oli niin paljon.

Kuukauden ruokahävikki oli roskiin päätyneitä "pahvijuuston" siivuja lukuunottamatta pyöreä nolla, koska tosiaan syötiin ensin edelliset loppuun ennenkuin tein uutta. Ja kaikkia tuoreita raaka-aineita ostin täsmästi reseptin määrän, en enempää.

Entä mitäs nyt sitten? Aionko korkata viinipullon ja paistella pihvin kylkeen?

En. Ei tee mieli kumpaakaan. Joskaan en myöskään aio alkaa absolutistiksi tai täysvegaaniksi, mutta erittäin paljon hyvää jäi kokeilusta käteen. Ja ilo siitä, että jos kotoa löytyy perusvarasto hyvin säilyviä papuja, linssejä, tomaattimurskaa, sipuleita, valkosipulia, kasvisliemikuutioita ja kuivattuja yrttejä, niillä pötkii jo pitkälle.

Ukkeli on ruokien suhteen varsin vaatimaton ja kiitollinen. Oli kavereilleen kertonut, että "Vaimo tekee nykyään jotain sellasia erikoisruokia, mutta ne maistuu ihan normaaleille". Tulkitsin kehuksi :).

Liikuntapuoli muuttui osin omasta aiemmasta päätöksestäni johtuen ja osin olosuhteiden pakosta aiempaa rauhallisemmaksi, mutta samalla vaihtelevammaksi. Mukaan tuli kevennetyn kuntosalin ja pilateksen ohelle pitkästä aikaa uintia ja vielä pidemmän ajan takaa joogaa sekä kokonaan uutena Ruudun lisäpalvelun Yogaian monipuolisia ohjattuja venyttely- ja muita harjoitteita, joita olen tehnyt kotona silloin, kun on siltä tuntunut.

Kirjailin näitä itselleni muistiin, mutta eihän tuosta taulukosta mitään selvää saa, kun meni niin pieneksi, joten kannattaa suosiolla skipata.

Askelia kuukauden aikana kertyi Polarin rannekkeeseen 438.000 ja käveltyjä kilometrejä 292 km.

Arkisin noin puolet tulee ihan vaan siitä, että kävelen työmatkat, kun taas viikonloppuisin tulee yleensä lähdettyä pari kertaa päivässä pidemmälle metsä- tai muulle lenkille varta vasten. Lisäksi tulee askellettua parisentuhatta porrasta per työviikko, koska meillä ei käytössä ole hissiä ja toimisto on rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Näitä kumpaakaan (kävelyä tai portaita) en yleensä sen kummemmin seuraile, koska ovat niin oleellinen osa elämääni, mutta nyt kun nuo lukemat tuossa omin silmin näen, niin kyllähän noita ihan mukavasti kertyy, joten en todellakaan vähättele.

Vanha, hiihtolomalla otettu kuva, mutta sama ranneke.

Huomasin, että joogamattoni ja ukkelin joogabolsteri sopivat väreiltään maljakossa olleeseen jo vähän nuutuneeseen kimppuun, joten pitihän se kesken kaiken tämä kuva lavastaa.

Joku  tässä kokonaisuudessa itselleni selvästi paljosta pastasta huolimatta tai jopa sen ansiosta toimi, koska painosta putosi kuukauden aikana 2 kg pelkkää rasvaa ja vyötäröltä hupeni 6 cm. Molemmat täsmästi ne, jotka viime vuonna sain lihasten sijasta palkaksi puolivuotisesta ahkerasta ja nousujohteisesta salitreenistäni. Silloin masensi ihan tosissaan, mutta nyt en voi kuin ihmetellä ja olla iloinen. Enkä todellakaan voi selitykseksi tarjota sitä, että olisin kuluneen kuun aikana ollut jotenkin vähemmän stressaantunut kuin yleensä tai nukkunut yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Molempien laita kun on ollut melkeinpä päinvastoin pitkälti johtuen silmäharmista, joka on muuten ennallaan, mutta tuonut uutena tullessaan kurjaa päänsärkyä. Toivon todellakin, että on tilapäistä, koska haastetta on ilman sitäkin.

Ja jos tähän nyt kauniiksi lopuksi kirjoittaisin jonkunlaisen lopputuleman, niin tämän kokeilun perusteella on selvää, että siinä missä sekasyöjäkin, myös vegaani voi syödä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Valinnanvaraa molemmilla todellakin riittää (toki sekasyöjällä vielä enemmän), joten kyse on puhtaasti omista valinnoista.

Realistina tiedostan myös sen, että vaikka nyt tuntuu siltä, että itselleni uusia hyviä vegaanisia resepetjä on käytössä loputtomiin, ennenpitkää ajautuisin varmasti pyörittelemään yksiä ja samoja niinkuin teen nytkin.

Ja vaikka enimmäkseen itsekkäistä syistä haasteeseen osallistuin, niin kyllähän se lämmittää mieltä, että olen ollut pienenpieni osallinen tässä lopputuloksessa:

Haaste on auki ympäri vuoden, jos jotakuta kiinnostaa osallistua


Hyvää helmikuuta!

IHAN KUNNOLLINEN IHMINEN, OSA 2 (RUOKAILUT)

Kirjoittelin tässä hiljattain siitä, kuinka päätin ottaa omat tekemiseni tarkkailuun ihan vaan selvittääkseni, kohtaavatko totuus ja omat mielikuvani siitä, miten tätä omaa arkeani elän. 

Ensimmäisessä osassa "Ihan kunnollinen ihminen" suurennuslasin alla oli liikkuminen, jonka päivittäinen ylöskirjaaminen auttoi itseäni näkemään, että liikuntaa kertyy kyllä ihan huomaamatta ihan mukavia määriä ilman, että itse noteeraan sitä oikein miksikään. Mutta siitä huolimatta lihaskunnon kohottamisen, tai edes ylläpitämisen, saralla on paljonkin parantamisen varaa. Ja käsillä myös aikalailla kriittiset hetket tehdä asialle jotain, ikävä kyllä. (Vähän masensi, kun Yle:n uutisissa oli pätkä vaihdevuosi-ikäisiä naisia vaanivasta lihaskadosta ja siitä, kuinka kovakaan treeni ei enää välttämättä tuo toivottuja tuloksia, vaan sitä joutuu ikäänkuin juoksemaan kilpaa omasta itsestä riippumattomien muutosten kanssa. Tosi kurjaa, koska kyllähän se tärkein motivointitekijä ainakin itselläni on se, että tehty "työ" konkreettisesti tuntuu, ja mielellään myös näkyy positiivisina muutoksina).

Vaan liikunta sikseen ja tämänkertaiseen aiheeseen, joka on arkiruokailu. Ja sekin tavallaan samoista syistä kuin edellinen, koska alunperin halusin selvittää, syönkö (ja juonko) edelleen ihan mitä ja milloin sattuu, niinkuin koko kesän ihan oikeasti tein, kun en vaan kertakaikkiaan jaksanut  helteillä panostaa yhtään mihinkään järkevään yhtään sen enempää kuin oli pakko.  Ja vaikka nyt jo voin sanoa, että ennen viime viikkoa ehti tulla mitta täyteen omia huonoja syömisiäni, ja palasin kokolailla normaaliin, päätin siitä huolimatta kirjata arkiviikon ajan jokaisen suupalan muistiin.

Jonkunmoista ahdistusta viiden päivän mittaisen päiväkirjan taltiointi kuvina kyllä aiheutti. Niin teki mieli säätää ja asetella kaikkea kauniisti, mutta koska olin päättänyt, että tässä ei nyt lavasteta mitään visuaalisesti kauniita smoothiekuvia, joissa puolet marjoista on ripoteltu pitkin pöytää, vaan mennään "ruoka lautaselle, kertaräpsy kännykällä ja se on siinä"-meiningillä, pysyin suunnitelmassani.

Kas tässä:

Maanantai:

Aamupalalla 2 siivua ruisnäkkileipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, tomaattia + veteen ja rahkaan tehty marjasmoothie + muki mustaa kahvia, jonka seassa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Jaffakeksi.

Aamupäivällä töissä puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.

Lounaalla Sodexossa pinaattikeitto, kananmuna, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja kasa siemeniä, siivu ruisnäkkileipää ja pieni hedelmäsalaatti.

Iltapäivällä töissä jälleen puoli mukia (josta yleensä siitäkin jää osa juomatta) mustaa kahvia + ohut minttusuklaakeksi.

Töitten jälkeen pikkulautasella viikonloppuna tekemääni gluteenitonta tomaatti-sieni-mozzarellalasagnea, tomaattia ja kurkkua.

Iltapalalla pari siivua ruissiemenkuivaleipää, ohutta kalkkunaleikettä, puolikas avokado + vadelma-chia-smoothie + puolikas kiivi + mukillinen kamomillateetä (oli ainoa, joka ei ollut mennyt vanhaksi, ja samalla oli myös ensimmäinen teekupilliseni tällä vuosipuoliskolla)

Tiistai:

Aamupalalla 2 siivua ruissiemenkuivaleipää, kalkkunaleikettä, rucolaa, paprikaa + kananmuna + luonnonjugurttia, marjoja, pellavansiemenrouhetta ja tilkka hunajaa + musta kahvi, jossa loraus kylmäpuristettua kookosöljyä + Fasupala

Aamupäivällä töissä jälleen vajaa puolikas muki mustaa kahvia + pieni täysjyväkaura-karpalokeksi.
Vesi taustalla on vakiona, ja sitä juon pieniä annoksia pitkin päivää. Samoin kuin kaikilla aterioilla.

Lounaalla Sodexossa savukalakeitto, lehtikaalisipsejä, salaattia, jonka päällä loraus oliiviöljyä ja auringonkukansiemeniä,  poikki mennyt pala gluteenitonta näkkäriä ja pieni kippo marjakiisseliä.

Iltapäivällä töissä yllättäen vähän mustaa kahvia ja viimeinen minttusuklaakeksi.

Töitten jälkeen pikkulautasella lasagnen loppu ja mukasalaatti.

Iltapalalla jostain hetken mielijohteesta (tai oikeastaan siksi, että näkkärin pureskelu telkkaria katsoessa häiritsee kuuntelua samaan aikaan) pari pientä siivua vaaleaa porkkanaleipää, joka oli virhe. Vaalea leipä ja minä ei vaan sovita yhteen, enkä sitä sen takia ikinä yleensä syökään. Muuten perussettiä, paitsi että viinirypäleitäkään en yleensä syö, mutta koska niitä sattui olemaan, napsin pienen kipollisen.


Keskiviikko:

Tulee tiivistettynä, koska toistaa suurilta osin itseään ja alkaa kuvausturnauskestävyys rakoilla.

Koska olin päättänyt mennä ruokiksella salille, töissä söin aamupäivällä kahvin ja keksin sijasta purkillisen Valion jugurttista luomutuorepuuroa. On paitsi tosi hyvää, myös kätevä eväs ottaa mukaan melkeinpä minne vaan.

Salin jälkeen paistettua seitä, jugurttikurkkukastiketta, vehnänjyväsalaattia, kukkakaalia&pähkinöitä ja lehtikaalisipsejä.

Töitten jälkeen pikainen kaurapuuro, koska lähdin lennosta kentälle, eikä ollut aikaa (eikä aineksiakaan) värkätä mitään sen kummempaa.

Torstai:

Torstai tiivistettynä ilman aamu- ja iltapäiväkahveja.

Lounaalla tuli syötyä liian raskas, riisiä sisältänyt annos, joka kostautui väsymyksenä, enkä jaksanut töitten jälkeen lähteä kentälle niinkuin oli aikomus. Eikä tehnyt kotona mieli syödä tuorepuuroa ja banaania enempää.

Iltapalalla kuivaleipien päällä loimulohta. Muuten perus.

Perjantai:

Perjantaina pidin kesälomapäivän ja ruokaraportti jäi retuperälle, kun touhusin muuta (aamupäivällä kävin puntilla, sen jälkeen siivosin talon samoilla lämmöillä ja illemmalla kävin pelaamassa puolikkaan kierroksen).

Lounaaksi ladoin lautaselle salaattiainekset, jossa samaa loimulohta kuin aamuleipien päälläkin. Kyytipojaksi kananmuna.

Iltapäivällä siivouskahvi ja keksi ja ennen kentälle lähtöä jälleen kaurapuuroa marjoilla + raejuuustolla. Mukaan bansku.

Perjantai-iltana nautiskelin Salen pakastesushiannoksen (täältä ei saa mistään tuoretta) ja pari lasillista hyvää kuivaa valkkaria. Ja voi olla, että söin vielä jotain iltapalaakin, mutten kirjannut ylös (ei johdu viininjuonnista muistamattomuus), eikähän sillä niin väliä. Oli vanhan toistoa korkeintaan.

Entäs sitten?

En nyt sitten tiedä mitä hyötyä tästä ylöskirjaamisesta oli, koska kaikki näyttää ihan siltä, mitä se aina on (silloin kun ei ole jotain muuta..). Ihan tavallista, monen mielestä varmaan tylsää ja turhan toistuvaakin, mutta omasta mielestäni vallan hyvää. Toisto ei itseäni haittaa, vaan oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Aamupala etenkin on ollut viimeiset pari vuosikymmentä kokolailla vakio, eikä kyllästytä yhtään. Eikä tarvi käyttää mielikuvitusta. Sen kun latoo lautaselle aina samat asiat.

Lounaan suhteen viikko meni helpoimman kautta ruokalassa. Enimmäkseen tämänhetkisestä olemattomasta ruuanlaittomotivaatiostani johtuen. Toki sapuska siellä maksaa muutaman euron enemmän kuin itsetehty  (joka siis pitäisi ensin itse tehdä...), mutta sillä ei ole tässä elämänvaiheessa enää käytännön merkitystä, kun ollaan ukkelin kanssa kahdestaan ja rahaa kuluu minimaalisesti verrattuna niihin aikoihin, kun kaikki asuivat vielä kotona.  Ja veikkaan, että kalliimmaksi se tulee, jos ostan kotiin aineksia, joista osa jää syystä tai toisesta käyttämättä, ja joudun heittämään jotain pois (asia, jota syvästi inhoan, mutta silti niin välillä käy, erityisesti vihanneslaatikon pohjalla velliksi muuttuneille kurkuille tai kellastuneelle lehtikaalille).

Oleellisin muutos kuluneella viikolla oli kesään nähden se, että olen palauttanut normaalin, oman jaksamiseni kannalta tärkeän ruokailurytmin, joka itselläni on helposti ja luontaisesti neljä ateriaa päivässä kokolailla neljän tunnin välein (8-12-16-20). Kiitos siitä säännöllisen päivätyön. Ilta-, yö- ja vuorotöissä olisi paljon haastavampaa.

Olen myös syönyt enemmän kuin kesällä (osin liikaakin), ja niin nurinkuriselta kuin se  tuntuukin, paino tipahti viidessä päivässä pitkälti toista kiloa, mikä ei ollut ollenkaan suunnitelmissa, mutta niin se vaan menee, että mitä vähemmän ja harvemmin syö, sitä laiskemmin toimii myös ruuansulatus. Tai jos vaihtoehtoisesti pistää suuhunsa jotain vähän väliä, ei ruuansulatus saa silloinkaan tehdä hommiaan kunnolla. Itse ainakin lankean herkästi korvaamaan liian pitkiä ruokailuvälejä useimmiten sipseillä (joista merisuolalla maustetut maalaisperunalastut on suosikkini). Ja jos sipsien syöminen sattuu iltaan, kunnon iltapala jää välistä ja siitä taas seuraa se, ettei saa nukuttua, koska energia ei vaan kertakaikkiaan riitä siihen. Aamulla sitten väsyttää ja kaikki on nihkeää.

Mutta nyt päätän tämän työlään viikkoraporttini tähän.

Olo on tällä hetkellä kevyt ja energinen, sipsejä ei ole tehnyt mieli kertaakaan, ja olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Ilman mitään tämän kummempaa. Voin siis ehkä todeta olevani syömistenkin saralla ihan kunnollinen ihminen. Lisäilen vihreitä ja laittelen sitä ruokaa itse sitten, kun taas huvittaa,

NOIN VIIDEN PÄIVÄN RUOKAPÄIVÄKIRJA

Emma esitti toiveen viikon ruokapäiväkirjani julkaisusta, mutten voinut luvata (sori Emma :)), koska tiesin entuudestaan, että pitkäjänteisyyteni ei tule siihen riittämään. Ensinnäkin siksi, että syön niin usein, ja toisekseen siksi, että perusteellisena ihmisenä koen, että päiväkirja on heti pilalla, jos jää yksikin syöty manteli välistä... 

Oli vissiin liian tuoreessa muistissa taannoinen 4 kuukauden ohjattu lihaskuntoremontti, jonka aluksi PT halusi nähdä, mitä syön. Ei riittäneet alkuunkaan ne pari aanelosta, jotka sain tehtävän toteuttamista varten, vaikka kuinka pienellä käsialalla koitin kirjoittaa. Ja taisi loppua lukukärsivällisyys PT:lläkin, koska totesi parin ekan päivän pöperöt luettuuan, että hyvällä mallilla on :).  

Emman toive jäi kuitenkin takaraivoon oleskelemaan, ja koska olin sattumoisin juuri lainannut kirjastosta pari ravintoidolini Tiina Hälvän uusinta kirjaa saadakseni taas vähän vaihtelua vakiosapuskoihini (joista suurin osa ennestäänkin Tiinan helppoja ja hyviä reseptejä), päätin yhdistää nämä kaksi asiaa ja paitsi testailla jotain uutta, myös tallentaa tänne löyhänlaista ruokapäiväkirjaa satunnaisessa järjestyksessä viiden päivän ajalta. 

Hirmu palkitsevaa olisi tottakai, jos näistä joku saisi jonkunlaista inspistä tai vaihtelua.

AAMU- JA ILTAPALOJA

Perusaamupalani on ollut kokolailla vakio viimeiset sata vuotta, mutta viikonloppuna innostuin kokeilemaan vähän muutakin. 

Tein mm. ensimmäistä kertaa itse granolaa, josta tulikin ihan hitsin hyvää ja mukavan pureskeltavaa.

Itsetehtynä säilyy lasipurkissa viikon päivät ja vähän mietitytti, noinkohan tulee noin iso satsi (uunipellillinen) siinä ajassa syötyä, mutta ukkeli olikin tietämättämi ratkaissut sen puolen. Oli syönyt yli puolet purkista ja kysyi, että "Saaks näitä muroja ottaa lisää?" (oli lusikoinut sellaisenaan maidon kanssa, mutten todellakaan halunnut alkaa valistamaan, mihin olin ne oikeasti tarkoittanut, koska kaikki vähänkään järkevä, mikä maistuu maksalaatikkomiehelle, on plussaa)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Sekoita kulhossa 3 dl luomukaurahiutaleita,
1 dl (luomu)kookoshiutaleita, 1 dl murskattuja saksanpähkinöitä, 1 dl kurpitsansiemeniä,
1 dl murskattuja manteleita, 1 dl vaahterasiirappia, 2 rkl appelsiinimehua, 1 tl vaniljajauhetta.
Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 10 min, sekoita ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia. Lisäile raakapuuroon, luonnonjugurttiin tai mihin haluat

Granolan innoittamana halusin kokeilla myös appelsiinigranola-tuorepuuroa.

Olen aiemminkin yrittänyt alkaa tuorepuurojen ystäväksi, mutta huonolla menestyksellä. Enkä ole ihan vakuuttunut, muuttuuko tilanne tämänkään kokeilun jälkeen, mutta sen voin sanoa, että niin täyttävää oli, että vaikka söin alle puolet annoksesta, se oli todellakin enemmän kuin riittävästi. Jaksoin hyvin käydä lenkillä ja uimassa pelkän puuron energialla.  Normipuuro ei siihen riitä. Ja kun on lukioikään asti pakotettu joka ikinen kouluaamu syömään veteen keitettyä kaurapuuroa, ei se enää aikuisena jaksa niin innostaa. 

Ohjeessa käytettiin lisäkkeenä paitsi granolaa, myös appelsiinin siivuja (itselläni mandariineja, koska olin käyttänyt kaikki appelsiinit tuoremehun valmistukseen), 1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia ja karhunvadelmia, joita en muista koskaan syöneeni. Ilokseni niitä löytyi Prisman hevi-osastolta, mutta ihan jäätävään hintaan. 125 g maksoi 4,15 euroa, joten eivät päädy kyllä ihan jokapäiväiseen valikoimaan, vaikka hyviä ja erityisen terveellisiä ovatkin. Toki nyt ei mahda olla mikään erityinen kotimaisten marjojen sesonki, joten hinnat lienevät sen mukaiset.

Sekoita kulhossa 2 dl luonnonjugurttia, 2 dl luomukaurahiutaleita (inan vähempi ehkä riittäisi),
1 tl chian siemeniä, 2 rkl appelsiinimehua (ensi kerralla laitan enemmän, niin tulee notkeampaa)
ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Lisukkeet päälle. (Kuvan annos on puolikas ohjeen mukaisesta).

Arkiaamuina ei todellakaan sen enempää aika kuin mielenkiintokaan riitä hedelmäsiivujen sommitteluun, vaan silloin kelpaa vallan mainiosti tuttu ja turvallinen, hyväksi havaittu aamupala, joka itselläni alkaa aina lasillisella yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan, joka päinvastoin kuin hapan makunsa antaa ymmärtää, neutraloi kehon happoja. Se myös edesauttaa ruuansulatusta, joten tällä lasillisella kroppa lähtee tavallaan heti aamusta käyntiin. Ja kun antaa veden hapettua, siitä tulee paljon pehmeämpää kuin suoraan hanasta laskettuna. Ainakin täällä meillä, jossa vesi on varsin kalkkista ja muutenkin "kovaa".

Muuten aamiainen koostuu yleensä kupillisesta mustaa kahvia, johon saatan lisätä teelusikallisen kylmäpuristetua kookosöljyä, siivusta tai parista jälkiuunileipää ("niitä kovia koppuroita" sanoo ukkeli), täysjyväleipää (Lidlissä mm. myydään tosi hyvää Realin tyyppistä, mutta vielä täydempää tavaraa) tai siemennäkkileipää, luonnonjugurtista, marjoista, pellavansiemenrouheesta (tällä viikolla vaihtoehtoisesti granolasta), pienestä lorauksesta hunajaa ja yhdestä pienestä tai puolikkaasta isosta keksistä. Jos keksit on loppu, päivä on kokolailla pilalla :).

Useimmiten leivän päällisinä suosimaani kylmäsavuloheen ja tilliin olen tässä viime aikoina ottanut pientä etäisyyttä. Osin siksi, että on alkanut kymmenen vuoden jälkeen kyllästyttää, mutta osin siksi, että hinta muutamalle siivulle on nykyään aika posketon. Ei sillä, että sillä olisi kokonaisuuden kannalta hirveää merkitystä, mutta noinniinkuin periaatteesta. 

Tällä viikolla leiville on päätynyt lähinnä kalkkunaleikettä ja parsakaalisilmusalaattia, jota myydään pienessä rasiassa, mutta jota vaan riittää ja riittää, vaikka kuinka nyhtää.

Vaihtoehtona paahdettua täysjyväleipää, jonka päällä pari ohutta siivua vuohenjuustoa, avokadoa, ripaus merisuolaa, pienesti hunajaa, ja päällä jälleen keko silmusalaattia.






Välillä lisään kyytipojaksi keitetyn kananmunan tai jos olen oikein viitseliäs (viikonloppuina), korvaan perusaamupalan kasvismunakkaalla (esim. kesäkurpitsaa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, pari kananmunaa, pari rkl vettä, merisuolaa, mustapippuria).

Jugurtin ja marjojen tilalla voin syödä/juoda smoothien. Ja toisinaan en edes kaipaa sen lisäksi muuta, mutta useimmiten kyllä. Riippuu siitä, mitä aion tehdä päivällä. Treenipäivinä ei pelkällä smoothiella pitkälle pötki, vaikka täyttä ravintoa niistäkin toki saa, kun valitsee ainekset sen mukaan.

Vadelma-chiasmoothie on yksi vakiolemppareistani. 

1 dl mantelimaitoa, 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, 1, 5 dl vadelmia,

1 tl vaniljajauhetta, 1 tl hunajaa, 2 tl chian siemeniä.

Voi juoda tuoreeltaan tai jättää yöksi jääkaappiin tekeytymään, jolloin muuttuu lusikoitavaksi.

Raikkaita vihersmoothieita (jotka eivät todellakaan maistu ruoholle), teen paljon, mutta nyt on ollut babypinaatista ja mintusta pulaa, joten ei nyt satu yhtään valmista kuviin.

Tapanani on pilkkoa raaka-aineita (esim. vihreä omena, pakastemango, babypinaatti, minttu TAI vihreä omena, avokado, banaani, babypinaatti) valmiiksi annoksiksi pakkaseen. Ei tarvi aamulla kuin kipata satsi blenderiin ja lisätä nesteet (vesi & luomuomenamehu tai vesi&mantelimaito) ja teelusikallinen viherjauhetta. Itse ainakin olen aamuisin sen sortin haahuilija, että aika vaan menee johonkin ennenkuin huomaankaan.

Iltapalat menevät kahvia lukuunottamatta kokolailla samalla kaavalla. Vaihteluksi itselleni riittää se, että jos aamulla syön jugurtin kanssa vadelmia, vaihdan ne illalla mustikoihin. Mutta iltajuotava on juttu, jonka haluaisin ratkaista jotenkin muuten kuin teellä, joka tympii, vaikka kaapista löytyy montaa eri lajia. En vaan ole erityinen teen ystävä. Viiniä voisin mieluusti juoda, mutta ei oikein ole kelpo vaihtoehto jokapäiväiseen käyttöön. Eikä vettäkään huvita enää illalla litkiä, koska juon sitä päivän mittaan pari-kolme litraa.

PÄÄRUOKIA

Koska en ole mikään karjalanpaistin tuoksuinen kätevä emäntä, joka jaksaa viettää keittiössä tuntitolkulla patoja hauduttelemassa ja leipiä juureen leipomassa, arvostan sitä, että voin valmistaa ruuan tuoreista hyvistä aineksista käden käänteessä. Aika usein niinkin, että käyn ruokiksella kotona (edellyttää sitä, että olen mennyt töihin autolla, mikä vaatii tietoisen päätöksen aamulla, koska mieluummin kävelen) pyöräyttämässä pikalounaan ja syömässä sen. Meillä kun ei toimistolla ole sen enempää jääkaappia kuin mikroakaan, ja vaikka voisin sellaiset ihan hyvin hankkia, en oikeastaan halua, koska katkaisen mieluummin päivän lähtemällä lounaan ajaksi muualle. Enkä toisaalta edes halua tehdä töitä ruuanhajuisessa huoneessa. Keittiötä kun ei ole erikseen.

Näitä Tiinan terveellisiä pikaruokareseptejä on käytössäni ennestään useita, mutta tässä pari uutta kokeilua.

Ensimmäisenä lehtikaali-tomaattipasta, jonka ainekset ovat tässä. Määrät kuvassa toki vain viitteellisiä.

 Pasta, oliiviöljy, merisuola (vaatii näköjään täydennystä), mustapippuri, lehtikaali, tomaatti, valkosipuli, oliivit ja feta. Siinä kaikki.

Proteiinipitoinen ja runsaskuituinen kikhernepasta oli itselleni uusi tuttavuus ja olin melko varma, ettei sitä normikaupasta täältä saa, mutta olin onneksi väärässä ja Prisman peruspastahyllyltä tämäkin ilokseni löytyi. 

Alla valmis sapuska. Kokonaisvalmistusaika reilut 10 minuuttia. Lehtikaalin kun ehtii pilkkoa ja valkosipulit hienontaa samassa ajassa, jonka pastan keitinveden kiehumisen odottelu kestää. Pastan keittoaika 6-7 min, josta suosittelen maks. 6 min. Itse keitin inan liian kauan ja tuli turhan pehmeää.

2 annosta: 150 g kikhernepastaa, 100 g lehtikaalia, 2-3 valkosipulinkynttä, oliiviöljyä, rasia kirsikkatomaatteja, mustia oliiveja, 80 g fetajuustoa (seuraavalla kerralla vaihdan fetat halloumiin, josta tykkään lehtikaalin kanssa enemmän), merisuolaa ja pippuria.

Keitä pasta ohjeen mukaan, leikkaa lehtikaalista ruodit pois, suikaloi lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla, lisää kaali ja valkosipuli, ja kuumenna kunnes kaali alkaa vähän tummua. Lisää joukkoon kokonaiset tomaatit ja oliivit ja paista vielä 5 min. Kaada pasta tarjoiluastiaan, lisää kaali- ja tomaattiseos, mausta suolalla ja pippurilla, ja murenna lopuksi fetajuusto päälle.

Tämä on oikeastaan kokolailla sama kuin lemppareihini kuuluva halloumi-lehtikaali-paistos, jossa niinikään pyöräytellään kuumalla pannulla kaalit, valkosipuli ja tomaatit, maustetaan luomusoijalla ja lisätään päälle toisella pannulla kauniin ruskeiksi paistetut halloumit.  Toimii hyvin ilman pastaakin, jos ei ole tarvetta suuremmalle proteiinimäärälle, jota taas tuosta pastasta saa.

Tässä toisen uuden kokeiluni, parsakaali-supersalaatin ainekset illan keltaisessa keinovalossa.

 Pääraka-aineina jälleen uusi tuttavuus, Superriisisekoitus (sisältää punaista ja ruskeaa raakariisiä,  vihreitä linssejä, kvinoaa ja kurpitsansiemeniä) ja parsakaali. Loput ainekset yrttikastiketta varten. 

Ja tässä taas valmis sapuska, joka on varsin ravinteikasta ja täyttävää sellaisenaan, mutta käy hyvin myös lisukkeena. Itse syön usein samaa perusjuttua sekä lounaalla että töitten jälkeen, mutta riippuen siitä, paljonko tarvitsen tai olen kuluttanut energiaa, syön jommankumman sellaisenaan ja toisen sitten vaikkapa kalalla tai broilerilla lisättynä.

2 (isoa) annosta: 2 dl jyväsekoitusta (keitä ohjeen mukaan,
mutta korvaa suola 1/2 luomukasvisliemikuutiolla) ja 1 parsakaali, noin 250 gr
(irrota kukinnot, leikkaa varsi pieniksi paloiksi ja keitä noin 5 min).

Kaada tehosekoittimeen yrttikastikkeen ainekset 1,5 dl oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl hunajaa, 1 tl omenaviinietikkaa, 2-3 rkl sitruunamehua, ruukku tuoretta basilikaa, tuoretta lehtipersiljaa (itse laitoin persiljan puutteessa korianteria, koska koitan kouluttaa itseäni syömään sitä, vaikken pidä mausta), merisuolaa ja pippuria. Sekoita kunnes ainekset ovat hienontuneet hyvin ja lisää kastike jyvien ja hienonnetun parsan joukkoon.

Olin aikeissa tehdä jyväsekoituksen itse Tiinan kirjan ohjeella, mutta laiskuuttani skippasin sen, koska valmis Superriisi sisälsi liki täsmälleen samat ainekset. Ja tulee kyllä jäämään vakiovalikoimiin. Oli tosi hyvää ja ihanan pureskeltavaa. Ja tämä pöperö parani "vanhetessaan" yön yli jääkaapissa. Tuoreena ja lämpimänä yrttikastike oli omaan makuuni ehkä turhan hallitseva. Saatan myös tehdä sitä ensi kerralla vähän vähemmän, koska olen niin kuiva tyyppi, että tykkään kuivemmasta ruuastakin.

Tälle viikolle sattui myös yksi perusruuistani eli paahdetut uunijuurekset, joita oli aikomus tehdä joulunpyhinä, mutta ei sitten silloin kaivattukaan, joten hyödynsin juurekset nyt ennenkuin ehtivät nahistua. Osan tosin puristin mehuiksi.

"Niitä kovia mustia paloja" on ukkelin nimitys tälle ruualle, joka tässä tapauksessa sisältää punajuuria, porkkanoita ja sipulia, joiden päälle ripottelin rosmariinia ja timjamia, 
paahdoin uunissa vain hieman pehmeiksi (noin 20 min) ja murustelin lopuksi fetajuustoa päälle.

Lounasruokalassa söin tällä viikolla pari kertaa. Siellä ei kuulu tapoihin kuvailla, mutta tässä kuitenkin hätäinen otos päivän annoksesta, johon valitsin punajuurikeittoa, rucolaa, marjamoussea ja ekstrana palan perunarieskaa (kai), jonka sijasta yleensä syön näkkäriä, mutta nyt ei huvittanut.

Ja tässä vihoviimeinen tähän viiden päivän jaksoon sattunut kotona kasattu pikaruoka savulohisalaatti.

Friseesalaattia, rucolaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, kurkkua, loimulohta, kananmunaa, tuoretta minttua, 

sitruuna-avokadoöljyä, kurpitsansiemeniä ja limepippuria.

Valmistusaika pari-kolme minuuttia, jos kananmunat on keitetty aiemmin.

Siinäpä ne tälle viikolle sattuneet varsinaiset ruuat. Pari uutta ja muuten tuttuja.

En ole mitenkään erityisen vaihtelunhaluinen, ja huomaan, että tulee niitä omia hyviksi havaittuja suosikkeja aika usein pyöriteltyä muutaman päivän jaksoissa.

Tuoreessa muistissa on tosin nekin ajat, kun tuskailin "pakkoruuanlaiton" kanssa ja mielikuvitus riitti tasan makaronilaatikkoon, spagettiin&jauhelihakastikkeeseen ja kalapuikkoihin. Että on tämä nykyinen vaihtelu siihen nähden kumminkin aika paljon enemmän ja etenkin värikkäämpää. Joskin nuo edellämainitut kuuluvat edelleen ukkelin lempiruokiin (plus se maksalaatikko). Ja itseasiassa vähän tyrkytti omaa annostaan kuvasarjan jatkoksi.

Lautasellaan oli muutama päivä sitten hälle tekemääni makaronilaatikkoa, jota lämmitti pannulla ja lisäsi sekaan chorizo-nakkien palasia, joiden lisukkeeksi laittoi varmaan ihan kuvausmielessä muutaman punajuuren eli "niitä mustia paloja".

Arvaan, että osa teistä miettii noista ukkelin eväistä, että jess! joku sentään syö perheessä ihan kunnon ruokaakin :)


VÄLIPALOJA

Luontainen ruokarytmini on neljä isompaa ateriaa päivässä neljän tunnin välein. Ei ole mikään opeteltu juttu. Sattuu vaan sopimaan omaan suht säännölliseen päivä(työ)rytmiini juurikin passelisti. Pysyy energia tasaisena pitkin päivää.

En tiedä, miten pärjäisin vuorotyössä tai muuten epäsäännöllisessä rytmissä, koska olen aika huono kestämään pitkiä ateriavälejä. Ensin tulee heikotus ja sitten muutun vihaiseksi.

Työpöydälläni on aina vesikannun lisäksi lemppareitani kuorimattomia manteleita, cashew- tai saksanpähkinöitä (joista en niin piittaa, mutta syön kumminkin hyvien rasvojensa vuoksi), kuivattuja karpaloita tai muita marjoja (tällä hetkellä mustia Luomu-mulpereita) ja tummaa suklaata (kaakaota 70% tai yli), jota syön palan silloin tällöin. Levy voi hyvin kestää pari-kolme viikkoa, mutta voi kulua nopeamminkin. En ole sen kummemmin tarkkaillut.

Lisäksi mukana käsilaukussa kulkee yleensä paitsi manteleita tai pähkinöitä, myös Stevialla makeutettuja lakuja siltä varalta, että joskus venyy ruokailuvälit reissussa liian pitkiksi. Hyvä pika-apu heikotukseen ja maistuvat hyviltä.

Jos joskus syön aamulla kotona vähemmän, otan vastaavasti töihin mukaan enemmän. Yleensä smoothien tai luonnonjugurtti-marjaseoksen.

Nyt meinaa turnauskestävyys loppua ihan justiinsa, mutta siltä varalta, että joku vielä jaksaa sinnitellä siellä ruudun ääressä, esittelen nämä pari kirjastosta lainaamaani Tiinan kirjaa. Aiempia teoksiaan olen ostanut itselleni, mutta nyt ei ole kaapissa enempää tilaa, joten nämä käyvät nyt vaan kääntymässä.

Vaikkei ainuttakaan reseptiä kirjoista kokeilisi, voin ihan todella lämpimästi suositella näitä ihan vaikka vaan kauniiden kuvien vuoksi. Ja itse ainakin olen näistä saanut paljon hyvää tietoa eri raaka-aineiden hyödyistä. Kaikki teksti on tiinamaisen lempeään, mutta asiantuntevaan tyyliin kirjoitettu.

Reseptit ovat luontaisesti gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria, joka on kaikkien muitten haittojensa ohella sekä nopeimmin ikääntymistä edistävä ruoka-aine että kuivan & atooppisen ihon vihollinen. Enkä kyllä keksi mitään, missä valkoisesta sokerista olisi hyötyä.

Itselleni ruoka on ensisijaisesti energianlähde, ja maku tulee vasta hyvänä kakkosena. Mutta vaikka olisi toisinkin päin, en vaihtaisi nykyisestä siltikään mitään.

Jos Luoja suo, täytän reilun kuukauden päästä 53, mutten kärsi "ikääntymisen mukanaan tuomista" vaivoista, mielialan heittelyistä, väsymyksestä, turvonneesta alavatsasta, flunssakierteistä, tummista silmänalusista, enkä oikeastaan mistään, ja haluan uskoa, että se on ruokavalion ansiota. Ja se taas on ihan puhtaasti Tiinan ansiota, että aikanaan kehoa alkalisoivaa PH-ruokavaliota päädyin kokeilemaan ja sille tielle jäin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Voihan kaikki toki olla pelkkää hyvää säkääkin, mutta siihen taas en usko, koska on kokemusta siitä toisenlaisestakin olosta ja olomuodosta, jotka muuttuivat niin selvästi, kun säädin syömisiäni entistä vihreämpään, tuoreempaan ja luomumpaan.

Mutta nyt lopetan. Sanonpahan vaan, että vaikkei lopputulos ole tämän kummempi,  oli meikäläiselle sen verran haastava homma, ettei tule ihan äkkiä toistumaan. Parhaani yritin kumminkin :)