Nyt on pakko sanoa, että olipahan onnistunut viikonloppu. Tuli vähän niinkuin huomaamatta hoideltua monta takaraivossa painanutta hommaa pois päiväjärjestyksestä. Suurimpana niistä Projekti Pensasaita.
Meidän tontti on vähän harmittavastikin pitkulaisen suorakaiteen mallinen ja sen molemmilla reunoilla on reilut 50 metriä vanhaa ja ränsistynyttä Siperianhernepensasaitaa, joka on harvinaisen ruma kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesällä, jolloin siitä tulee ihan nätti, tuuhea ja tarpeellinen näkösuoja. Ei tarvi katsella rajanaapureita (sori tämä, mutta oikeasti ei ole siihen suuntaan mitään lämpimiä ajatuksia, vaikka ollaan parhaamme yritetty), ja toisaalta saadaan oleskella rauhassa viereistä puistokäytävää kulkevien katseilta.
Aita on korkea ja sen hankalasta leikkuusta tulee joka vuosi niitä ainoita aviokriisin paikkoja, koska ukkeli vihaa leikkaamista, ja minä taas en siihen yksinäni justiin sen korkeuden ja leveyden takia pysty. Yritin kyllä nytkin alkaa aitaa oksasaksilla oksa kerrallaan napsuttelemaan, mutta kesäksi töihin kotikonnuille palannut kiekkopoika puuttui peliin ja pelasti pulasta. Sanoi, että eihän tossa ole äiti mitään järkeä ja että hän kyllä hoitaa homman kunhan voi tehdä sen leikkurilla. No, sellainenhan meiltä löytyy. Ikivanha sähkökäyttöinen, kuormaliinalla kokoon kursittu, ja terätkin varmaan tylsät kuin mitkä, mutta koska käyttäjällä on nuorta voimaa ja sitkeyttä, käytössä olevan kaluston puutteet tuli sillä paikattua.
Ei ole tarkoitus tästä mitään pensasaiheista romaania kirjoittaa, mutta sellainen pieni sananen vielä naapurista, että olivat järkänneet meidän ainokaisen lomanpätkän aikana viime kesänä sellaisen yllärin, että olivat leikanneet meitä erottavan aidan omalta puoleltaan noin kolmasosan leveydeltä puolisen metriä matalammaksi. Ja nämä on justiin niitä asioita, jotka pistää ärsyttämään rauhallisempaakin tyyppiä (itseäni tarkoitan). Normaaliin naapurisuhteeseen kun ainakin omasta mielestäni kuuluisi vaikkapa ihan vaan kysäistä, että "Sopisko teille, että leikattaisiin tänä vuonna aita vähän matalammaksi?". Mutta ei sanaakaan. Otti sen verran kupoliin, että päätin, että olkoot meidän puolesta kaksikerrosmallia vaikka maailman tappiin. Ihan sama. Rumahan se oli kuin mikä, mutta noinniinkuin periaatteesta.
No, nyt oli sen verran aikaa ehtinyt kulua, että ajattelin, että vedetään se nyt keväällä tasaiseksi ennenkuin aitaan ehtii tulla silmuja. Viime hetket siis vissiin käsillä. Reilut viitisen tuntia poika siihen vapaapäivästään vapaaehtoisesti uhrasi, mistä olen ihan hitsin kiitollinen, koska muuten olisi jäänyt tekemättä ja loppukesästä leikkuukorkeus olisi kasvanut entisestään. Itselleni jäi tässä urakassa heinäseipäiden ja linjalankojen lisäksi ainoastaan risujen haravointi ja pensaan alusten perkaus, jossa meinasi olla polvet vähän kovilla, mutta voittajafiilis homman valmistuttua tapissa.
Sain myös lopulta aikaiseksi laittaa itseäni jo pitkään häirinneet lasiterassin tuolit Toriin myyntiin. Ei enää ulkonäkö napannut niin kuin reilut 10 vuotta sitten, kun ne sinne ostettiin. Ja itse ne pari kesää sitten päätinpilata maalata valkoisella kalkkimaalilla, ja sen lisäksi, että projekti oli harvinaisen työläs, myös lopputulos oli kaukana siitä, mitä olin ajatellut. Punottujen tuolien ja kalkkimaalin yhtälö oli kerrassaan hanurista (en suosittele), mutta laiskuuttani sen valitsin, koska halusin säästyä pohjakäsittelyltä. No, yhtään en Torin ilmoituksessa valehdellut, kun siihen kirjoitin, että tuoleissa on rustiikkinen valkoinen pintakäsittely ja laitoin lähikuvankin, josta pinta mielestäni näkyy.
Tuolit menivät päivässä, ja niitä tultiin hakemaan aika kaukaa. Sen pystyi lukemaan kuskina vaimolleen toimineen miehen kasvoilta. Tiedän kyllä hyvin, miltä näyttää ja kuulostaa "Mut on pakotettu tähän, mutta teen sen silti, että sopu säilyy"- mies :). No, toivottavasti tuolit on kuitenkin käytössä ihan OK. Hinnalla niitä ei ainakaan oltu pilattu. Pelkät maalit maksoi enemmän.
Uudet tuolit oltiin käyty Jyskin tarjouksesta ostamassa jo aiemmin, mutta päätin, että kootaan vasta, kun vanhoista on päästy eroon. Sama koski terassin mattoja, joista en niinikään enää tykännyt (tai oikeastaan alunperinkään, mutta pakko oli jotkut hankkia nuoremman pojan valmistujaisjuhliin kolme kevättä sitten, koska terassi tarvittiin sisätilojen jatkeeksi). Ajattelin, että myyn nekin ensin pois ja sitten vasta hommaan yhden uuden tilalle. Sitä hetkeä ei tarvinnut kauaa odotella, koska perjantai-iltana myyntiin laittamani matot haettiin lauantai-aamuna. Jess. Tori on kyllä ihan mahtava myyntikanava. Eniten arvostan sitä, että itselle turha tullaan kotoa asti hakemaan. Ja ainakin omalla kohdallani kaikki tähänastiset ostajat ovat olleet paikalla sovitusti liki minuutin tarkkuudella. Arvostan.
Tällä hetkellä tyhjälle lattialle on tuloillaan Ikean 2x3-metrinen juuttimatto, jota meinasin sunnuntaina ajella hakemaan, mutta sainkin ilokseni ulkoistettua noudon ukkelille, joka kertoi alkuviikosta olevansa joka tapauksessa menossa muilla asioilla Veholle Ikean naapuriin. On ollut toimiva systeemi aiemminkin. Mutta ostoslistan on parasta olla lyhyt ja selkeä. Ja hyllypaikat pitää olla valmiiksi merkattuina, koska mies ei halua kuluttaa kaupassa minuuttiakaan enempää kuin on pakko.
Kyllä siitä vielä hyvä tulee jahka matto saapuu. Sohvankin olisin tosin halunnut myydä, mutta ukkeli tykkää siitä, joten se saa nyt jäädä. On omaan nykymakuuni liian muodokas (siis se sohva), mutta itseasiassa ei näytä uusien kevyempien tuolien parina enää ihan niin hallitsevalta. Etenkin, jos lakataan käyttämästä sitä vanhojen tyynyjen hautausmaana.
Täällä siis kaikki okei. Toivottavasti sielläkin.
Mestari
Apurismurffi.
(Lyötiin muutama heinäseiväs pystyyn ja vedettiin niiden väliin linjalanka leikkuuta helpottamaan)
Ei ole tarkoitus tästä mitään pensasaiheista romaania kirjoittaa, mutta sellainen pieni sananen vielä naapurista, että olivat järkänneet meidän ainokaisen lomanpätkän aikana viime kesänä sellaisen yllärin, että olivat leikanneet meitä erottavan aidan omalta puoleltaan noin kolmasosan leveydeltä puolisen metriä matalammaksi. Ja nämä on justiin niitä asioita, jotka pistää ärsyttämään rauhallisempaakin tyyppiä (itseäni tarkoitan). Normaaliin naapurisuhteeseen kun ainakin omasta mielestäni kuuluisi vaikkapa ihan vaan kysäistä, että "Sopisko teille, että leikattaisiin tänä vuonna aita vähän matalammaksi?". Mutta ei sanaakaan. Otti sen verran kupoliin, että päätin, että olkoot meidän puolesta kaksikerrosmallia vaikka maailman tappiin. Ihan sama. Rumahan se oli kuin mikä, mutta noinniinkuin periaatteesta.
No, nyt oli sen verran aikaa ehtinyt kulua, että ajattelin, että vedetään se nyt keväällä tasaiseksi ennenkuin aitaan ehtii tulla silmuja. Viime hetket siis vissiin käsillä. Reilut viitisen tuntia poika siihen vapaapäivästään vapaaehtoisesti uhrasi, mistä olen ihan hitsin kiitollinen, koska muuten olisi jäänyt tekemättä ja loppukesästä leikkuukorkeus olisi kasvanut entisestään. Itselleni jäi tässä urakassa heinäseipäiden ja linjalankojen lisäksi ainoastaan risujen haravointi ja pensaan alusten perkaus, jossa meinasi olla polvet vähän kovilla, mutta voittajafiilis homman valmistuttua tapissa.
Siinä pätkä valmista puiston puoleista. Varmaan ikinä ei ole ollut noin tasainen.
Sain myös lopulta aikaiseksi laittaa itseäni jo pitkään häirinneet lasiterassin tuolit Toriin myyntiin. Ei enää ulkonäkö napannut niin kuin reilut 10 vuotta sitten, kun ne sinne ostettiin. Ja itse ne pari kesää sitten päätin
Tuolit menivät päivässä, ja niitä tultiin hakemaan aika kaukaa. Sen pystyi lukemaan kuskina vaimolleen toimineen miehen kasvoilta. Tiedän kyllä hyvin, miltä näyttää ja kuulostaa "Mut on pakotettu tähän, mutta teen sen silti, että sopu säilyy"- mies :). No, toivottavasti tuolit on kuitenkin käytössä ihan OK. Hinnalla niitä ei ainakaan oltu pilattu. Pelkät maalit maksoi enemmän.
Kuva Tori.fn tuolien myynti-lmoitukseni poistovahvistuksesta
Uudet tuolit oltiin käyty Jyskin tarjouksesta ostamassa jo aiemmin, mutta päätin, että kootaan vasta, kun vanhoista on päästy eroon. Sama koski terassin mattoja, joista en niinikään enää tykännyt (tai oikeastaan alunperinkään, mutta pakko oli jotkut hankkia nuoremman pojan valmistujaisjuhliin kolme kevättä sitten, koska terassi tarvittiin sisätilojen jatkeeksi). Ajattelin, että myyn nekin ensin pois ja sitten vasta hommaan yhden uuden tilalle. Sitä hetkeä ei tarvinnut kauaa odotella, koska perjantai-iltana myyntiin laittamani matot haettiin lauantai-aamuna. Jess. Tori on kyllä ihan mahtava myyntikanava. Eniten arvostan sitä, että itselle turha tullaan kotoa asti hakemaan. Ja ainakin omalla kohdallani kaikki tähänastiset ostajat ovat olleet paikalla sovitusti liki minuutin tarkkuudella. Arvostan.
Tämäkin kuva Torin ilmoituksen poistoilmoituksesta. Uudet tuolit, mutta vanhat matot.
Tällä hetkellä tyhjälle lattialle on tuloillaan Ikean 2x3-metrinen juuttimatto, jota meinasin sunnuntaina ajella hakemaan, mutta sainkin ilokseni ulkoistettua noudon ukkelille, joka kertoi alkuviikosta olevansa joka tapauksessa menossa muilla asioilla Veholle Ikean naapuriin. On ollut toimiva systeemi aiemminkin. Mutta ostoslistan on parasta olla lyhyt ja selkeä. Ja hyllypaikat pitää olla valmiiksi merkattuina, koska mies ei halua kuluttaa kaupassa minuuttiakaan enempää kuin on pakko.
Kyllä siitä vielä hyvä tulee jahka matto saapuu. Sohvankin olisin tosin halunnut myydä, mutta ukkeli tykkää siitä, joten se saa nyt jäädä. On omaan nykymakuuni liian muodokas (siis se sohva), mutta itseasiassa ei näytä uusien kevyempien tuolien parina enää ihan niin hallitsevalta. Etenkin, jos lakataan käyttämästä sitä vanhojen tyynyjen hautausmaana.
Täällä siis kaikki okei. Toivottavasti sielläkin.