Sivut

torstai 1. joulukuuta 2016

ONNISTUNUT OLKIHIMMELI


Niinkuin yleensä kaikesta, innostuin myös himmelihommista jälkijunassa, mutta nyt kun ensimmäinen harjoituskappale on valmis, ei huvittaisi enää muuta tehdäkään kuin pujotella lankaa olkien läpi. Ihan hitsin kivaa puuhaa! Unohtuu kaikki maailman murheet ympäriltä.

Blogeissa on paljon hyviä ohjeita himmelin peruskuvioiden tekoon, mutta koska tuijottelen näyttöä töissä päivät pitkät, on välillä silmille ja mielelle tervetullutta vaihtelua, jos voi pitää ihan oikeaa kirjaa auki pöydällä.  

Päädyin siis lainaamaan kirjastosta Pirkko Kuuselan tuoreen Himmelikirjan, joka jo pelkän kansikuvan perusteella inspiroi. Ei sillä, etteikö hyllystä löytämäni Seinäjoen kalevalaisten naisten himmelikirja vuodelta 1982 olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto, mutta ehkä sitten kun olen vähän edistyneempi..







Jostain syystä halusin tehdä himmelin nimenomaan oljista. 

Aiemmin ainoana oikeana materiaalina pidettiin rukiin olkia, mutta koska ehti elonkorjuuaika livahtaa ohi ennenkuin ymmärsin innostua asiasta, päädyin tilaamaan oljet Hobby Point-nimisestä verkkokaupasta. Ihan vaan sen takia, että sieltä sai myös toiseen tarkoitukseen tarvitsemaani kukkateippiä, joka kulki näppärästi samassa paketissa. Ja toimituskin oli todella nopea. Torstaina tilasin ja perjantaina hain oljet lähi-Siwasta. (Ainut miinus oli aika kalliit toimituskulut, mutta koska meillä ei täällä ole askartelukauppaa lähimaillakaan, samoihin hintoihin olisi varmasti tullut se, että olisin ajellut tarvittavat sata kilometriä).


Homma on viisasta aloittaa pätkimällä oljet valmiiksi. (Kirjassa on jokaisen siellä esitetyn himmelimallin kohdalla selkeä lista siitä, kuinka monta minkäkin mittaista olkea tarvitaan.)

Ensin ajattelin, että ohitan ohjeen, jossa neuvottiin lajittelemaan eri mittaiset pätkät omiin rasioihinsa ja merkkaamaan pituudet niihin. mutta aika pian valkeni, että ohje ei todellakaan ollut turha, koska yksistään tähän valitsemaani malliin tarvittiin kymmentä eri pituutta, joista ainakin lyhimpiä olisi ollut vaikea silmämääräisesti erottaa toisistaan.







Kirjassa on selkokieliset perusohjeet ja lisäksi paljon erilaisia valmiita malleja, joista päädyin valitsemaan pohjaksi "Miran" sen kapean ja korkean muodon vuoksi. Joskin päätin jo etukäteen yksinkertaistaa mallia hieman ja tehdä siitä enemmän omannäköiseni simppelin suikulan.




"Mira" näkyy himmeästi tuossa kirjan sivulla.


Harmikseni hoksasin olkipaketin päällä olleen ohjeen olkien liottamisesta vedessä noin puolen tunnin ajan käsittelyn helpottamiseksi vasta sitten, kun olin jo pätkinyt kuivat korret sillä seurauksella, että aika moni niistä halkesi. Etenkin kun käytin leikkaamiseen noita kuvassa näkyviä Ikean vähän kepuleita saksia samaisessa ohjeessa suositeltujen ohuiden oksasaksien sijasta. Mutta ens kerralla sitten..

Hobby Pointista tilasin myös pitkiä patjaneuloja (9-17 cm) ja kuvassa pilkottavaa pehmeää luonnonvalkoista lankaa. On meinaan aikamoisen herkkää materiaalia nuo ohuet oljet, eivätkä kestä mitään "terävää" lankaa. Ja huomasin, että tuota pehmeääkin kannattaa kuljettaa vaan olkien suuntaisesti. Heti, jos vähänkään nykäisee "poikittain" korsi halkeaa. Mutta aika äkkiä sitä oppi riittävän varovaiseksi ja helläkätiseksi. Samoin kuin sen, minkälainen on liian tiukka solmu.

Pitkät neulat helpottivat hommaa huomattavasti, kun pystyi työntämään langan neulan avulla koko matkalta läpi. Kevyen perussilmäneulan ja lötkön langan kanssa olisi voinut kärsivällisyys loppua.

Valitsemani malli koostuu pelkistä erikokoisista perusneliöistä, joista parin ensimmäisen tekemiseen meni varmaan saman verran aikaa kuin koko loppuhimmelin. En meinannut ensin älytä Pirkon itsensä suosimaa ensisijaista ohjetta. Tai siis en älynnyt sitä loppupeleissä ollenkaan, mutta onneksi oli tarjolla toinenkin vaihtoehto, jonka koin helpommaksi. Itseasiassa se oli hyvinkin helppo ja hommasta tuli hetkessä rutiinia.

Aloitin neliöiden tekemisen ja kasaamisen ylhäältä alaspäin. Kävi aika kätevästi, kun ripustin tekeleen tilapäisesti keittiön verhotankoon. Siitä käsin oli helpompi työstää kuin pöydällä.

Osien kiinnittämiseen toisiinsa ei ollut sen kummempaa ohjeistusta, mutta solmin langanpätkillä niinkuin parhaaksi näin.




Keskeneräinen lankahässäkkä



Vaikka olen monen muun homman suhteen "ei se oo niin justiinsa"-asenteen kannalla, niin kaikenlaisten käsitöiden tekemisessä olen viimeisen päälle pedantti, ja jokainen liian kireälle solmittu solmu ja sen ansiosta vinoon kinnaamaan jäänyt olki harmitti, mutta päätin, että en pura, vaan hyväksyn. "Vahva kädentyön jälki nääs" sanoisi mies. (Jos ihan rehellinen olen, olisin myös toivonut, että oljet olisivat olleet kaikki keskenään samanpaksuisia, mutta siinäkin oli tyytyminen luonnonvoimiin. Muovipillien tasaisuutta ja olkien luonnonmukaisuutta ei mahda saada samassa paketissa).


Aikaa olkien pilkkomiseen meni vähän reilu tunti. Ja neliöiden tekemiseen ja osien kasaamiseen yhteensä varmaan vajaat pari tuntia, josta tosiaan suuri osa kului parin ensimmäisen neliön ihmettelyyn. Eli ei mitenkään erityisen aikaavievää hommaa. Itseasiassa vähän harmitti, että valmista tuli niin nopeasti. Joskin himmeli oli aika vähäkuvioinen.






Siinä se nyt roikkuu valmiina samaisessa verhotangossa. En malttanut odottaa, että siirrän oikealle paikalleen.

Vähän kyllä mietin, että tuliko siitä kumminkin liian simppeli rimpsu, ja pyörittelin käsissäni luonnonvärisiä puuhelmiä, joita olisin ehkä voinut lisätä johonkin, mutta päätin, että tämä on nyt tässä. Parempi kun en ala jälkikäteen kikkailemaan. Olkia jäi kumminkin muutama sata jäljelle, joten suunnittelen helmihimmelin erikseen. Täytyy vaan vähän toppuutella itseään, ettei ole kohta yhtä himmeliä koko tölli. Ja vaikka lahjaksikin olisi kiva tehdä, niin parempi kun ei lupaa kysymättä tee. Harvinaisen harmillista saada lahjaksi olkikoriste, jos sattuu itse tykkäämään vaikkapa nyt kristallikruunuista tai kaikesta, mikä kiiltää.


Huvikseni kokeilin myös tähden tekemistä.

Melko hässäkältä näyttää, mutta ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Kirjassa oli niin hyvät ohjeet.

Tarvitaan 90 samanmittaista pätkää, joista värkätään ensin pohjaksi "pallo  ja sen jälkeen jokaiseen pallon kolmioon sakarat. En edes yritä ohjeistaa sen paremmin, koska itseltäni ei kuvaaminen ja tekeminen yhtä aikaa onnistu. Toisin kuin Tavallista arkea-blogin Katilta, jonka DIY-kanavalla on ohjeet mm. pillikranssien ja -timanttien tekoon. Kannattaa kurkata, jos tekee mieli kokeilla. Ja tätä Pirkko Kuuselan kirjaa voin kyllä lämpimästi suositella.







Näin jälkikäteen sanoisin, että homma oli helppoa kuin himmelinteko :).