PÄÄN NOLLAUSTA

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta sen mukanaan tuoma tauko oli pääparalle enemmän kuin tarpeen.

Pidin poikkeuksellisesti jo kiirastorstain vapaata ja mielessä oli kaikenlaista, mitä meinasin muka tehdä. Muun muassa siivota, mutta tulin onneksi järkiini ja jätin sen homman odottamaan huonompia aikoja.

Jotain pääsiäissomisteitakin meinasin kaivella esille, mutta jäi lopulta näihin vihertävänkeltaisiin tulppaaneihin, joista tykkäsin kovasti.

Samoin kuin kevään ensimmäisistä orvokeista.

En vaan oikein koskaan ole käsittänyt noita muovisia valmisamppeleita. Siis että miten niissä roikkuvat kukat oikein pitäisi kastella ilman, että kaikki vesi lorottaa pohjareiästä läpi ja sieltä edelleen kastelukäden hihaa pitkin kainaloihin asti ennenkuin ymmärtää väistää.

Laiskuuttani en niitä nyt kuitenkaan siirrellyt ruukusta toiseen, vaan ajattelin, että kukkikoot siinä aikansa. Säästän isommat piharuukut mieluummin muille myöhempien aikojen kesäkukille.

Tässä haluaisin nähdä vaan kauniin sinisen taivaan, mutta ei voi mitään, 

että nykyään mielikuva ilmaa halkovasta hiilijalanjäljestä himmentää tunnelmaa.

Päivä oli tosiaan niin nätti, että siivouksen sijaan päätinkin lähteä suolle. Ei noillä kahdella ihan hirveästi yhteistä ole, jos alkukirjainta ei lasketa, mutta vapaapäivä on vapaapäivä ja silloin saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

Suo näyttää kuvissa kuivalta heinikolta, mutta on oikeasti tähän aikaan vuodesta nimensä veroinen, eikä pitkospuilta kannata paljon poiketa, jos ei varsin halua upoksiin.

Nautin näistä maisemista ihan hirveästi, ja Torronsuosta onkin tullut paikka, johon tulee poikettua aika useinkin rauhoittumaan, koska matkaa meiltä on vaan kymmenisen kilometriä.

Talvella täällä on ladut, mutta niin kivat kuin nekin on, ei just nyt tee mieli ajatella hankia.

Tein myös yhden pienen ex tempore-ostoksen ja samalla kun tilasin itselleni Gigantista kuulokkeet, tilasin myös klipsulla puhelimen kameraan kiinnitettävän makrolinssin, jonka käyttöä testailin kotipihalla konttaamalla.

Mielestäni aika hieno kuva tuli linssin avulla tästä pikkuruisesta rikkakukasta, jota ei maasta paljaalla silmällä juuri edes erota. 

Ja hauskalta näyttävät nämä oikeasti kurttuiset pikkuruiset mitkälie marjatkin

Sinällään linssiostos ei kyllä edesauta pyrkimystäni ja haavettani palata enemmän ihan oikean kameran pariin. 

Pitkäperjantaina (vai pitkänä perjantaina?) aukesi meidän lähigolfkenttä, jonne heti tietenkin lähdettiin ja kivaa oli. Tulee taas vähän vaihtelua pelkkään lenkkikävelyyn, kun pelatessa on kuitenkin sitä oheistoimintaakin siinä sivussa.

Ja oheisviinilasillinen kevään ekan kierroksen kunniaksi. Menkööt kuva sitten vaikka sen viimeaikoina puheena olleen keski-ikäisten naisten kyseenalaisen tunnusmerkin piikkiin.

Koska yksinyrittäjäukkelilla on työpäivä aina myös arkilauantaisin, niin myös pääsiäisenä, joten sen kummempaa pidennettyä viikonloppua meillä ei ollut käytössä mihinkään lähtemiseen, mutta päätettiin kuitenkin vähän edes poistua kotinurkista ja valittiin kohteeksi vanha tuttu rauhallinen Ruissalon kylpylä Turussa.

Vaikka sisämaassa aina asuneena tunnenkin oloni kotoisammaksi ja turvallisemmaksi järven rannalla, niin tykkään kyllä ihan hirveän paljon myös kallioisista merenrannoista käppyräisine mäntyineen. On maastona niin erilainen kuin omat lähinurkat, ja siksi aina yhtä ihana. Etenkin, jos meri on tyyni ja aurinko lämmittää.

Mietin, miten joutsen on mahtanut tiensä tuonne kaislojen keskelle raivata, ja jos on laskeutunut suoraan lennosta, niin onko mahtaneet kovat kaislat pistellä mahanalusta. 

Vuokrattiin tälläkin kertaa kylpylästä polkupyörät, joilla pääsee mukavasti kiertelemään ympäristöä kätevämmin kuin kävellen.

Poljettiin muun muassa muutama kilometri takaisin tulosuuntaan, jossa olin aiemmin automatkan varrella nähnyt ihan valtavan sinivuokkomeren, jota halusin lähteä kuvaamaan.

Ukkelillehan aina kaikki käy ja polki kiltisti mukana, mutta ei sitten kuitenkaan löydetty juuri sitä kohtaa, jota ajoin takaa, joten ei tullut kuviakaan. Paitsi tämä yksi aiemmin mainitulla makrolinssillä otettu.

Koko pääsiäisen aikana en stressannut syömisistä, enkä laskenut proteiineja ja niitä ja näitä, vaan söin ihan justiin niin vähän ja harvoin kuin huvitti. 

Paitsi että lauantai-iltana olisin kyllä halunnut syödä vähän enemmän kuin pari postimerkin kokoista  siikapalaa. Oma valintani se tosin oli, mutta harmitti jälkeenpäin, että uskoin tarjoilijaa, joka vakuutti, että annos on ihan "kunnollisen kokoinen".  No ei ollut. Kunnollisen hintainen kylläkin, koska liki noiden parin pienen kalanpalan hinnalla olisi syönyt buffet-päivällisen, jossa oli tarjolla vaikka mitä, mutta joka jätettiin välistä, koska arveltiin, ettei kuitenkaan jakseta syödä "koko rahalla".

Kateeksi kävi ukkelin hampurilaisannos.

Sikakallista siikaa (kurkunpaloihin vertaamalla saa ehkä käsityksen koosta)

Kylpylän iltaohjelmassa oli tanssit ylimmän kerroksen Kapteenin salissa, jonka näkymiä tarjoilija kovasti kehui, eikä suotta. 

Ilta-aurinko peilaa ikkunan kautta kuvaajan ja muuta taustaa niin, ettei valitettavasti tullut maisema niin terävänä kuvaan kuin olisin toivonut, mutta ihan hitsin kaunis ja rauhallinen se tosiaan oli.

Duo Peliveljet (oli kyllä erittäin osuva nimi kaksikolle :D) naputteli mukavaa musiikkia ja vähän harmittelin, ettei olla miehen kanssa tanssi-ihmisiä, koska olisi mukava harrastus varmasti sekin. Tähän kyllä ukkeli korjasi, että mikäs ongelma siinä tanssissa muka on, sen kun vaan pompottelee menemään. Sepä se. On niin nähty, että siinä ukkelin poukkoilussa ei kyllä voi parhaalla tahdollakaan pystyä ennakoimaan, mihin suuntaan seuraavaksi kimpoaa. 

Illemmalla yritin vielä ottaa kuvaa merelle päin rakosillaan olevasta tuuletusikkunasta, josta juuri ja juuri sain ujutettua kädet ulos.

Kännykkäkuva on kovin rakeinen, mutta merellä lipuvan Ruotsinlaivan ja terassin valoista saa kuitenkin käsityksen tunnelmasta.

Sunnuntaina palattiin kotiin, jossa ollaan nyt vietetty mieluisalla tavalla normaalista poikkeavaa viikkoa, kun seuranamme on paitsi kotikonnuille kesäksi töihin palannut vanhempi poika, myös reiluksi viikoksi kylään saatu ihana tyttöystävänsä.

Meidän koti ei ole iso ja tilaa on rajallisesti, mutta hyvin ollaan kaikki sopeuduttu yhteiseloon ja olo on kaikinpuolin luontevaa. Vähän sitä jännitin, mutta onneksi turhaan.

Eipä tässä nyt tällä(kään) kertaa mitään sen kummempaa asiaa ollut. Ja pää on tällä hetkellä sillälailla hyvällä tavalla tyhjäkin, etten sieltä sen ihmeempiä edes yritä kaivella. Joskus toiste sitten taas.

Ihanaa kevätviikonloppua! 

PÄÄSIÄISEN ILMAKASVIKATSAUS

Koitin keksiä tähän jotain juhlavaa aloitusta, mutta ei onnaa nyt, koska todellisuudessa homma sai arkisesti alkunsa siitä, että käväisin ruokiksella kotona kokkaamassa itselleni kasvismunakkaan ja siinä sivussa pikatestasin ja pikakuvasin pääsiäisaiheisen ideani.

Pääroolissa kuitenkin maaliskuun alussa tilaamani Tillandsiat eli ilmakasvit, joista kuvassa kolme pienintä. 

Näistä jo taannoisessa viikkokatsauksessani mainitsinkin ja lupasin päivitellä kasvien kuulumisia sikälimikäli meistä tulee hyvät kaverit. Ja tulihan meistä. Ovat niin vaatimatonta porukkaa, että vaikea enää kuvitella elämää ilman ilmakasveja.

Ovat tähän asti hengailleet "irtona" lasivadissa keittiön pöydällä yhdessä tiimalasien kanssa, mutta nyt ajattelin pääsiäisen kunniaksi kokeilla miltä näyttäisivät munankuorissa. 

Hauskoiltahan ne. Ja koska eivät tarvitse edes multaa, kyseessä on mainio laiskan koristelijan versio. Ei jotenkaan ole ollut minkäänlaista pääsiäisinspiraatiota enää vuosiin, mutta jos näin helpolla pääsee, niin mikäs tässä.. 

En tiedä, onko mahdollista, mutta olen ihan vakuuttunut siitä, että kasvit ovat kasvaneetkin tässä meidän yhteiselon aikana. Kuvissa näkyy mielestäni selvästi vaaleamman vihreänä se kasvuosuus, mutta voi olla, että kuvittelen vaan. Oikeasti ajattelen, että ei kasvi voi pelkällä ilmalla kasvaa, mutta ehkä se voi.

Mitään muuta hoitoa eivät kaipaa kuin sen, että muistaa kylvettää kerran viikossa tai suihkutella parin päivän välein.

Itse olen valinnut säännölliseksi kylpypäiväksi lauantain, joka on vähän niinkuin perinteinen saunapäivä muutenkin ja siksi helppo muistaa.

Ammeena kasveilla on Annon iso maljakko, joka kuvassa kylpee poikkeuksellisessa auringonvalossa kylppärissä. Näyttää omaan silmääni hauskalta. Vähän niinkuin akvaario ilman kaloja. 

En enää muista, mitä muut tilaamani Tillandsiat (pienten lisäksi pari isompaa) ovat nimiltään, mutta ei sen väliä kai. Pienten nimen muistan. Ovat mallia "Tillandsia Aerantos".  

Alla olevassa kuvassa on kasveista kaikkein suurin. Jos nyt ulkomuistista arvioisin, niin on kooltaan ehkä semmoiset 10-15 senttiä. Ja oikeasti en pidä sitä noin suorassa auringonvalossa, koska väriltään tuollaiset tumman vihreät eivät kestä paahdetta, toisin kuin harmaammat lajitoverinsa.  Tai ainakaan niille ei sitä suositeltu. Näytti vaan niin hauskalta nuo heijasteet, joten ihan kuvausmielessä on tilapäisesti siinä missä on.

Ei näy kuvasta, mutta tämä makkarin ikkunassa Finnmarin lasipallossa kiikkuva yksilö on väriltään vähän harmahtavampi. Kai... No ainakin se on siinä hyvin viihtynyt, vaikka on talon eteläisellä puolella ja verhot aina päivisin auki.

Ja tässä vielä vähän lisää munahässäkkää.

Kuva oli tavallaan vahinko, koska otin sen ihan vaan huvikseni siinä vaiheessa, kun etsin parasta paikkaa kahdelle Tainan tekemistä superkauniista betonimunista ja laskin ne käsistäni tilapäisesti samalle lautaselle kasvien kanssa. Oikeastaan ihan hauska sekamelska, mutta en ehtinyt sen kummemmin asetella, kun piti palata takaisin sorvin ääreen.

Ja vaikka kiikkeriä ovat nämäkin, niin sentään paremmin pysyvät pystyssä kuin pari vuotta sitten munankuorissa kasvattelemani, tahtomattani venähtäneet herneenversot, joista tuli enempi tuollainen vaakamalli  (kuva alla ja teksti täällä).

Ilmakasveja varmasti löytyy isommilla paikkakunnilla ihan myymälöistä, mutta täällä ei. Siksi päädyin tilaamaan omani Huone Ett Rum-nimisestä verkkokaupasta. Niinkuin näköjään moni muukin. (Äsken kun kävin katsomassa, suuri osa kasveista oli tilapäisesti loppu).

Mutta aina sitä voi ilokseen kasvatella jotain helppoa ja nopeaa vihreää itsekin. 

Pääsiäisruohoista en enää niin perusta, joten tykkään laittaa multiin mieluummin jotain syötävää. 

Tällä kertaa kokeilin vihanneskrassia ja retiisejä, joista molempien siemenet itivät päivässä! Toisin kuin myös istuttamani nopeaksi itäjäksi mainostettu härkäpapu, josta ei vielä viikonkaan jälkeen näy kuin pieni pilkahdus. Mutta mitäs tässä valmiissa maailmassa kiirehtimään.

Vihanneskrassi.

Retiisin versoja

Vaikka ihan hyvin tiesin, mitä kylvin, silti yllätyin, kun retiisin versot maistuivat ihan retiisille. En tiedä mitä odotin, mutta varmaan ihan vaan jotain ruohon makua. Hauska ylläri. Ja tosissaan ihan yhtä voimakas maku kuin valmiissa retiiseissä. 

Sen kummemmin ei pääsiäinen täällä näy. Muuten on kyllä aihetta juhlaan, mutta niitä aiheita vaalin täällä ihan tykönäni, koska en kuitenkaan osaa kuvailla niitä niin hyvin kuin haluaisin.

Mukavaa pääsiäisen aikaa itse kullekin <3

VIRKISTÄVÄ VIIKONLOPPU VIERUMÄELLÄ

Poikettiin miehen kanssa parin päivän pääsiäislomalla Vierumäellä.

Nauratti itseäkin, kun tungettiin takakonttiin sukset, golfmailat, monot, golfkengät, lenkkarit, tenniskengät, kerrastot, välikerrastot, hiihtopökät, -takit, pipot, hanskat, sisäpelivehkeet, uikkarit, pyyhkeet ja sen kymmenen muuta nyyttiä.  Samalla määrällä oltaisiin voitu heittää pidempikin keikka isommallakin porukalla, mutta päätettiin, että jos kaikki tarpeellinen on mukana, ei ainakaan jää tekeminen siitä kiinni. Paitsi että ei montaa kilometriä keritty ajaa, kun huomattiin, että jaaniinjuu, ne tennismailat kuitenkin jäi. Mutta ei annettu haitata, koska tiedettiin, että vuokraamalla löytyy.

Vierumäelle on meiltä ainoastaan parin tunnin ajomatka ja puitteeet perillä justiin sellaiset, joista miehen kanssa tykätään. Kaikenlaiseen liikuntaan kun on urheiluopiston ansiosta loistomahdollisuudet. Ei tarvi kuin valita. 

Tämä tilaisuus jätettiin käyttämättä :)

Tennisvuorot varattiin etukäteen, koska ovat aina aika tiukassa, mutta muuten mentiin fiilispohjalta. Hiihtomahdollisuuksia vähän epäiltiin, kun matkan varrella ei juurikaan lunta näkynyt, mutta niin vaan päästiin vallan mainiosti suksimaan kevätauringossa. Ei tosin ihan puhtailla luonnonladuilla enää, mutta alueella oli muutaman kilometrin mittainen hyvin hoidettu tykkilumilatu, joka vähän oli sekin jo päässyt pehmiämään. Mutta ei tässä niin pro-tason menijöitä olla, että olisi annettu haitata. Sen verran päätettiin kuitenkin olla tarkkana, että jos tulee mäessä tasapaino-ongelmia,  koitetaan välttää suoraan vesilätäkköön kaatumista.

Golfkentät ja harjoitusalueet olivat vielä lumen peitossa, mutta sisähallissa päästiin swingejäkin hiomaan talven jäljiltä. Ei tietenkään vastaa ulko-olosuhteita, mutta kivaa oli sekin. Kuin myös tennis, joka sujui yllättävän hyvin pitkähköstä tauosta huolimatta. Tarkoittaa lähinnä sitä, että meikäläinen ei osunut montaakaan kertaa kattorakenteisiin, eikä naapurikentälle. Loppumetreillä vaan polvi teki tepposet ja jotenkin venähti niin, että oli pakko lopettaa tunti kesken. Helpotti kuitenkin äkkiä, kun mies kipaisi hakemassa läheisestä kahvilasta muovikassillisen jääpaloja ja tarjoili yläkerran ravintolassa lasillisen viiniä meikäläisen istuessa koipi suorana jääpalojen peitossa:). Uimahallilla annoin polvelle shokkihoitoa seisoskelemalla 3,5-asteisessa kylmäaltaassa, mikä oli sen verran epämiellyttävä kokemus, että päätin, että jalka on ihan hyvä ja toimiva. 

Liikuntamahdollisuuksien lailla majoitustakin Vierumäeltä löytyy joka lähtöön, mutta nykyään kun ollaan kaksin liikkeellä, eikä enää ole huolehdittavana muut kuin omat ruokailut, ollaan ihan vaan helppouden takia tykästytty muutamia vuosia sitten avattuun Scandic-hotelliin, joka sijaitsee muutaman kymmenen/sadan metrin päässä liikuntapaikoista. 

Kyseinen Scandic on ehkä rauhallisin kokemani hotelli ikinä (siitä iso plussa, koska olen huono nukkumaan) huolimatta siitä, että on yleensä aina ihan täynnä. Ainakin näin pitkien pyhien aikaan. Porukalla lienee kaikilla aikalailla samanlainen päivärytmi, joka painottuu ennemminkin aamu- ja päiväaikaiseen tekemiseen, eikä niinkään iltarientoihin. Sopii meikäläisille paremmin kuin hyvin. Ja vaikka ravintolatkin ovat aina viimeistä paikkaa myöten täynnä, sinne silti mahtuu, kun vaan muistaa varata pöydän. Ei moitteen sijaa siis. Arvostan myös sitä, että huoneen lämpötilan saa säädettyä itselleen mieluisaksi (eli viileäksi) ilman, että tarvii silti kuunnella hervotonta ilmastointilaitteen kohinaa. (Itseasiassa yöllä oli niin hiljaista, että piti ihan kuunnella, kuinka hiljaista oikein voi olla...)

Lomailtapalaa. Seurana (Onnen)Pekka & listalta löytämänsä kaima OnnenPekka :).

Pizza oli koko reissun rankin suoritus. En jaksanut puoliakaan, vaikka oli tollanen viherversio.

On se vaan kumma, kuinka vapaa tuntuu niin paljon pidemmältä, kun vähän edes vaihtaa maisemaa. Miehellä kun on aina 6 päivää viikossa töitä, joten ei koskaan päästä liikkeelle ennen lauantaita, mutta nyt tuntui ihan luksukselta, kun aikaa olikin maanantaihin asti. 

Kamera oli mukana, mutta ei koskaan päätynyt hotellihuonetta pidemmälle, vaikka olin ajatellut muka kuvailevani jotain. Vaan nyt ei ollut sen aika. Keskityttiin ihan vaan lomaan. Puhelin sentään kulki taskussa, joten sillä tuli nämä vähäiset kuvat räpsittyä. 

Sunnuntai-aamuna klo 8.54 kesäaikaa. Ihanan valoisaa.

Näillä kuvien mäntyjen latvuksissa keikkuvilla tikkailla ja telineillä oli päiväsaikaan ruuhkaa. Hrrrr. Itseäni hirvittää pelkkä ajatus. 

Aina välillä ollaankin porukalla mietitty, että jos meidän perhe osallistuisi johonkin "Amazing race"-tyyppiseen seikkailuohjelmaan, niin mikä meikäläisen rooli olisi, koska en uskaltaisi a) kiivetä korkealle b) hypätä sieltä c)laskea korkeita mäkiä yhtään millään välineellä d)sukeltaa syvälle, enkä e)oikein mitään muutakaan erityistä rohkeutta vaativaa. 

Oltiin siis yhtä mieltä siitä, että miesporukka hoitaa fysiikkaa, voimaa ja uhkarohkeutta vaativat hommat ja meikäläinen ratkoo muisti-, numero- ja päättelytehtävät. Sopii :). Aasilla voisin kyllä ratsastaa tai jotain, mutta siinä se. 

Paluumatkalla piti poiketa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Riihimäen ABC:lla. Ihan vaan siksi, että siellä on yksi Iittalan Outlet-myymälöistä, jotka ovat heikkouteni. Mitään en ikinä raski ostaa, mutta silti sinne on aina pakko päästä ihastelemaan kaunista lasia. Nyt puoleensa vetivät nämä pullot. Kauniita, mutta ihan hitsin kalliita. Ja välillä mietin, että sokaistuuko siellä myymälässä niin, että oikeasti se onkin se lasiesineiden määrä, joka tekee sen lumoavan vaikutuksen. Että jos näytillä on vaikkapa auringon valossa kylpeävä seinällinen Aalto-vaaseja kaikissa saatavilla olevissa väreissä, niin tuntuuko se yksi vaasi kotona ollenkaan samalta vai onko se paremminkin se ison määrän taiteellinen vaikutelma, joka mykistää. En tiedä. Mutta tulipahan käytyä ja säästettyä rahat taas kerran.

Kaikenkaikkiaan kiva ja piristävä viikonloppu, jonka ansiosta kesäaikaan siirtyminenkin kävi jotenkin tavallista kivuttomammin. Yleensä olen ensimmäiset pari kuukautta aamuisin kuin nukkuneen rukous, mutta nyt herättiin jo kahdeksan (eli siis seitsemän..) aikoihin ja käytiin käppäilemässä aamulenkki ennen kuin istuttiin kaikessa rauhassa syömään perinteiset aamiaisöverit seisovasta pöydästä. Ihme juttu. Mutta vissiin se heräämisen helppous johtuu siitä, että oli yksi ylimääräinen aamu aikaa totutella ennen kuin kello soi tunnin etujassa töihin. Että jos näitä kelloja on jatkossakin ihan pakko siirrellä, niin ehdotan, että ajoitetaan pääsiäiseen. 

Eipä tässä nyt oikein mitään ideaa ollut, mutta teki mieli kirjoittaa kumminkin, kun fiilis on niin hyvä. Ja aurinkokin paistaa.

Ollaan iloisia!