Sivut

perjantai 12. heinäkuuta 2019

KIVAA KESÄÄ!


Työpöytä on nyt siivottu ja aion sulkea perässäni niin toimiston ovet kuin koneen kannetkin seuraavien neljän viikon ajaksi, joten halusin vaan tulla toivottamaan kivaa kesänjatkoa! Ja kelien puolesta toivottavasti myös hieman viime päiviä ja -viikkoja kesäisempää sellaista. Heinäkuiset lumikasat kodin nurkalla on nyt nähty, eikä uusista niin väliksi.

Vielä en oikein osaa sopeutua siihen ajatukseen, että loma ihan tosissaan on alkamassa, ja että se on myös pisin ikinä. Mutta jahka sen ymmärrän, aion elää vapaana kuin perhonen kaurapellossa :).





Voikaa hyvin <3

Yritin ottaa kommentoinnin tilapäisesti pois käytöstä, etten lomalla murehdi sitä, onko joku jonkun mahdollisesti jättämä viesti jäänyt vahingossa huomaamatta, mutta en sitä osannut tehdä. Älkööt kukaan kuitenkaan loukkaantuko, jos tältä suunnalta ei kuulu mitään.

Pidätän kuitenkin itselläni oikeuden palata tänne aiottua aiemmin, jos ikävä tai tylsyys yllättää... 

perjantai 5. heinäkuuta 2019

SIILI SIJAISTOIMITTAJANA


Terkkuja täältä Annukan takapihalta!

Ajattelin ottaa ohjat käsiini, kun se (A) ei näköjään itse saa mitään tekstiä aikaiseksi.




Ajateltiin, että tänä kesänä olis pitkästä aikaa hyvä näyttäytyä, kun huomattiin, että porukka alkoi jo olla vähän huolissaan, että ollaanko me kadottu kokonaan. No ei olla, mutta vähän oli viime kesänä turhan kuumaa ja kuivaa, ja tänä kesänä on vähän ottanut pattiin, tai paremminkin piikkeihin, se pitkäkarvainen kissa, joka koittaa tunkea samalle tontille, eikä oikein tulla keskenämme juttuun.

Muutenkin tää on vähän kummallinen kaupunkipiha, kun kaikenlaista kulkijaa täällä kekkuloi. Resuinen jänis on kaikkein harmittomin tyyppi, kun loikkii menemään ihan omia aikojaan, mutta fasaaneista en oikein tykkää, kun pitää niin kovaa ääntä se kukko. Naiset osaa käyttäytyä fiksummin, eivätkä tee itsestään numeroa. Pikkasen kyllä värikkäämpiä saisivat olla.

Ja ihmettelen niitä kissojakin, että miksei ne pysy omilla pihoillaan, vaan haluavat kaikki aina tulla tänne. Yksi niistä tykkää makoilla erityisesti perheen toisen pojan työauton alla, ja on aina ihan pulassa, kun poika lähtee takaisin pohjoiseen, eikä autoa näy pihassa.




No mutta ei niistä muista sen enempää. Meikäläiset täällä kulkee omia polkujaan pitkän pensasaidan viertä pitkin. Ihan hyvä, että Annukkaa on laiskottanut sen verran, ettei ole viitsinyt kitkeä niitä pensaan alusia kaljuiksi, koska meiltä menis hyvä suoja siinä samalla. Ja paremmin löytyy maasta syötävääkin erityisesti sateen jälkeen.  

Siitä vaan Annukalla on nyt kova huoli, että jos me syödään kotiloita, kuollaanko me tai tullaanko me niistä kipeiksi. Tutkii hulluna netistä kaikenlaista siilitietoa, mutta siellä on niin paljon ristiriitaisia juttuja, ettei tiedä mitä uskoa. Ja sitäkin se miettii, että jos alkaa tuoda meille pihalle kissanruokaa, josta me tykätään, niin jääkö siitä ruuasta meille mitään, vai tuleeko ne kaikki kulmakunnan kissat pistelemään pöperöt parempiin suihin. Enkä oikein nyt itsekään osaa mitään varmaa vinkkiä antaa. Kai sitä vois yrittää niin, että tuo sen ruuan meille silloin, kun näkee meidän olevan paikalla ja vie sitten kipot pois, kun ollaan syöty, niin ei tarvi sen enempää miettiä.




Tässä yläkuvassa olen muuttunut patsaaksi. Teen niin aina, kun huomaan, että Annukka tulee kameran kanssa liian lähelle. Osaa nykyään jo odottaa meitä siinä kuuden maissa illalla, kun meillä on aika jämptit aikataulut. Istuu yleensä silloin lasiterassilla lukemassa jotain, mutta heti kun näkee meidät, tulee yleensä vähintään kännykän kanssa kuvaamaan jotain videota, jonka lähettää poikansa pohjoisessa asuvalle tyttöystävälle, joka ei ole koskaan nähnyt siiliä, mutta kovasti toivoisi näkevänsä, kun me ollaan sen  mielestä niin suloisia. Ja ollaanhan me.




Jaa niin. Olen tässä kirjoitellut "meistä" ja se me on yhtäkuin minä ja pari pikkutyyppiä, joista toinen tuossa ylempänä. Meni tollaseen asentoon, kun Annukka meni sitä lähelle. Oli vähän niinkuin että ei tässä mitään siilejä edes olla, mutta tarkkaili silti sivusilmällä koko ajan. Onneksi Annukka ymmärtää aina häipyä sillälailla aika äkkiä ja nätisti, koska ei halua olla häiriöksi.

Se sitä (Aata) kyllä huoletti, kun pikkutyyppi meni pihakeinun alle nukkumaan ja A vähän ihmetteli, että mitä se siihen jäi, ja että tuliko sille huono olo jostain (niistä mahdollisista kotiloista ??). Koitti siinä sitten kysellä, että "onko sulla kaikki hyvin?", johon pikkutyyppi vastasi sihisemällä ja menemällä ihan palloksi. Että kai se vaan halusi nukkua rauhassa, mutta sitten A vielä varmuuden vuoksi meni hakemaan sille vettä, joka oli viimeinen niitti. Ei vissiin tykännyt siitä Teema-lautasesta tai jotain, koska päätti ottaa hatkat. 




No mitä se Annukka sitten on tehnyt, kun ei ole tänne mitään kirjoitellut? Jaa-a, en oikein tiedä. Johonkin sen aika vaan kuluu. Tai siis käyhän se töissä, kun loma alkaa vasta reilun viikon päästä, ja aika paljon se on viimeaikoina myös pelannut, kun kuulemma peli kulkee. Ja puntillakin se silloin tällöin rehaa, muttei kyllä niin ahkerasti kuin ennen kesää. Välillä tosin tuntuu, että meikäläisten elämän seuraaminen on sille tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Ja mikäs siinä, seuratkoon pois.




Mutta nyt mun tarttee jatkaa näitä omia puuhia. Piikit putkella pitää välillä kesätoimittajan paahtaa menemään, vaikka enimmäkseen olenkin aika lunki hemmo.

Hyvää viikonloppua, lomaa / työpäiviä ja kesää teille ihmistyypeille!