MITÄ TEEN MARRASKUUSSA

Välillä tulee ihan surku marraskuuta, joka tuntuu olevan yhtä epäsuosittu ja pelättykin kuin kouluhammaslääkäri aikoinaan ("tiedän paikan kamalan..." jne).

Me ihmiset ollaan toki tässäkin suhteessa erilaisia, mutta omalla kohdallani marraskuu saa samanlaisen mahdollisuuden kuin kaikki muutkin kuukaudet, eikä mitään omaan normaaliin elämääni kuuluvaa jää ainakaan äkkiseltään ajateltuna tekemättä siksi, että suurimman osan päivästä on pimeää. Itseasiassa tuntuu käyvän melkeinpä päinvastoin ja välillä iskee runsauden pula, kun mietin mistä puuhasta milloinkin aloittaisin. 

Kaikenlaiseen jonninjoutavaan, mutta just siksi niin mukavaan näpertelyyn on nyt niin hyvät mahdollisuudet, kun tulee vietettyä aikaa enemmän sisällä kuin ulkona. Joskaan en ulkoiluakaan jätä väliin. Heijastinhenkselit roikkuu sitä varten ovensuussa, että ne saa siitä kätevästi vedettyä päälle, kun lähtee lenkille. (Toki meillä on täällä valaistusta toisin kuin ihan syvällä maaseudulla, jossa voi olla todellakin pimeää-pimeää, eikä välttämättä siksi niin inspiroivaa tai turvallistakaan ulkoilua ajatellen).

Viikko sitten satoi hitusen lunta ja lähdin suosikkisuolleni testailemaan manuaalisäädöillä kuvaamista. Ei käynyt kovin kätevästi tumput käteen - tumput pois - tekniikalla, mutta pikkuhiljaa alan hoksata säädöistä vähän enemmän kuin ennen, vaikkei hämärä varsinaisesti helpota hommaa.

Tässä vaiheessa aurinkokin jo vähän pilkahteli.

Nyt kun töitä on ollut tavallista vähemmän, on jäänyt enemmän aikaa myös säännöllisille liikuntaharrastuksille, joista olen elvyttänyt ikivanhan, vuosikausia katkolla olleen vesijumpan. Siihen(kin) on täällä huippuhyvät mahdollisuudet peräti neljä kertaa viikossa (en silti neljää kertaa käy). Lisäksi olen ottanut maanantaisin ja perjantaisin ohjelmaan 55+ -ikäisille räätälöidyt ryhmäliikunnat. On ollut tosi kivaa, eikä ollenkaan niin iisiä kuin miltä ehkä kuulostaa. En edes tiedä miksi itsekin ajattelin alunperin, että on varmaan semmoista kevyttä venyttelyä vaan. Ei ole. Kunto nousee vähän kuin varkain ja liikkuvuuskin lisääntyy. Jälkimmäisen suhteen olen joutunut toteamaan olevani paitsi toispuoleisesti jäykkä, myös  porukan kankeimpia, vaikka itse olen pitänyt itseäni ihan kohtuunotkeana.

Mies sai lauantaiksi tuuraajan ja vietettiin sen kunniaksi viikonloppu Vierumäellä ilman sen kummempaa agendaa. Oli mukavan rauhallista (ja kylmää). 

Alunperin oli tarkoitus mennä Tampereelle, jossa olisin halunnut käydä Käsityömessuilla, mutta ne vähät hotellihuoneet, joita vielä oli jäljellä, oli niin järjettömissä hinnoissa, että yhden yön hinnalla oltiin kaksi Vierumäellä ja syötiinkiin samaan rahaan. 

Paluumatkalle piti lähteä sunnuntaina "hyvän sään aikana". Melkein siinä onnistuttiinkin, mutta aika kuumottavaa oli kitkarenkaillakin, kun alijäähtynyt vesi teki teistä ihan hitsin liukkaita. Olen aina ihan hermona ensimmäisillä liukkailla, vaikken edes itse ajanut. 

Ukkeli puolestaan hermostuu omaan näkyvään hermoiluuni, joten koitin olla ihan hiljaa ja hengittämättä vaan. Senkin mies kyllä huomasi. 

Vierumäelläkin on suo, jossa kävin aamutuimaan kastelemassa kenkäni.

Kuva enteilee lajinvaihtoa. Taustalla golfkenttä ja etualalla ensilumen latua varten kasattu lumi.

Jos ei muuta keksi, aina voi askarrella. Sitäkin on tullut viimeaikoina harrastettua liki urakalla, kun Instagramissa on vilahdellut kivoja vinkkejä. 

Alla kännykkäkuva lauantai-illan huumasta, johon kuuluu työn alla oleva Pilttipurkista ja puulusikoista kuumaliimalla koottava käpymaljakko. Näitä olen tehtaillut useampia ja siinä samalla ostanut paikallisen Prisman kaikki puulusikat. Nyt odottelen, että niitä tulee lisää. Cittarissa ei ole yhtä kauniin värisiä.

Idea on peräisin @tonttukanava :lta.

Hankalin osuus tässä on valita sellainen Piltti, jota pystyn myös syömään :). Ruokaisat mössöt ei oikein nappaa, mutta marjaisat vaihtoehdot menettelee.

Vessa- ja talouspaperirullien hylsyt ei välttämättä kuulosta kovin hohdokkaalta materiaalilta, mutta niistäkin on tullut näprättyä kaikenlaista. Halpaa huvia, vaikkei lopputulokset ikinä päätyisikään roskista pidemmälle.

Näistä tulee ehkä juuttinarun kera nimikortteja lahjapaketteihin. Puuttuu vaan ne lahjat.

Kylppärissä on parhaillaan tekeytymässä paperimassaa, josta koitan muotoilla jonkun kulhontapaisen.

Kaikenlaisia keramiikkajuttujakin on tullut uunista ulos ja toiveissa on, että saisin niistä kasattua oman koosteen. Ihan vaikka vaan itseäni varten, mutta toki kiva, jos tekeleeni jotakuta muutakin kiinnostaa tai peräti inspiroi.

Nyt kuitenkin kirjoittelen tätä ihan vaan välttääkseni hommaa, jolle on kohta jo pakko tehdä jotain.

Kävin nimittäin elokuun lopulla varaamassa kirppispöydän, josta ei ollut viime viikkoon mennessä  kuulunut vielä mitään, mutta pari päivää sitten sain tiedon, että tulevana sunnuntaina olisi viimein pöytä vapaana. Sattuu vähän hankalaan saumaan, koska olen maanantaiaamuna lähdössä neljän päivän työmatkalle (pari päivää junassa ja pari perillä). Joudun siis siedättämään itseäni sillä tiedolla, etten pysty sinä aikana pitämään pöytääni järjestyksessä tai lisäilemään tavaraa. Kovin vaikeaa, koska itselleni siisti ja sopivan väljä, mutta silti riittävän runsas pöytä on kaiken a ja o. En silti siirtänyt pöytävarausta eteenpäin, koska nurkissa pyörii edelleen kaikenlaista tähän sesonkiin sopivaa ylimääräistä lyhtyä sun muuta kausivaloa, joista on nyt mahdollisuus päästä itse eroon ja samalla ilahduttaa jotakuta toista halvan löydön muodossa.

Ainuttakaan hintalappua en vaan vielä ole tehnyt ja niiden suhteen tulee taas viime hetken hoppu niinkuin aina. Mutta kyllä se siitä, kun on pakko.

Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja enää alle kuukausi, kun alkaa taas päivä pitenemään. Hitaasti mutta varmasti. 

Ja jos joskus meinaakin hetkellisesti masentaa, muistan marraskuussa syntyneen ystäväni sanat "Jos ei olis marraskuuta, ei olis minuakaan". Ja se olisi sääli se. Koskee kaikkia muitakin saman kuun synttärisankareita.

MIELENLIIKKEITÄ JA HAASTELUA

Ihmeellinen on ihmisen mieli, joka voi tehdä täyskäännöksen tyystin ennalta arvaamatta.

Lokakuussa olin tosi hyvillä mielin, koska sain olla sopivassa määrin työn syrjässä kiinni, mutta samalla tuntea liki lomankaltaista vapautta tehdä kaikkea, mitä en normaalisti päiväsaikaan pysty. Olin iloinen ja aktiivinen, liikuin päivät pitkälti ulkona ja illat puolestaan kului keramiikka- ja valokuvauskurssien parissa.

Mutta sitten koitti kuun viimeinen maanantai, työsähköposti oli tyhjä, kenttä meni kiinni, valokuvauskurssit päättyi ja yhtäkkiä tunsin oloni yksinäiseksi, surkeaksi, ja täysin hyödyttömäksi. Mitä ahkerammin mies teki töitä, sitä enemmän itse jotenkin lamaannuin. 

Täysin puskista tullutta tunnetta kesti viikon päivät, mutta nyt työtunnelin päässä pilkottaa taas valoa, mieli on toiveikas, ja paikkailen tässä päättyneiden harrastusten jälkeensä jättämää tyhjiötä Kukkapillin Sadun koostaman kysymyspatterin avulla. 

Maanantaina 31.10. oli kaunis päivä, joten otin kameran mukaan ja lähdin järven rannalle synkistelyä karkuun.

1. Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

Ollakseni rehellinen, toisinaan eteen tulee sellaisia asioita, joiden herättämistä ajatuksistani haluaisin kirjoittaa, mutten tee sitä, koska ennakoin, että joku itselleni tavalla tai toisella tärkeä henkilö saattaisi tarkoituksettomasti pahoittaa mielensä. Huolimatta siitä, että pohdin asioita päässäni  ainoastaan omasta näkövinkkelistäni, enkä tietoisesti kohdista niitä kehenkään.

Läheisteni tai ylipäätään kenenkään yksityisyyttä loukkaavista asioista en koskaan kirjoita. Enkä kaikista omista henkilökohtaisistanikaan.

Myös kaiken oman osaamisalueeni ulkopuolella olevan jätän itseäni viisaammille, enkä osallistu poliittisiin tai uskonnollisiin keskusteluihin sen enempää kirjoittajana kuin lukijanakaan.    

2. Missä pihistelet/säästät?

Tällä hetkellä koitetaan pihistellä sähkönkulutuksessa. 

Joskus saatan myös pihistellä jossain ihan pienessä ja hölmössä asiassa. Mieleen tulee esimerkiksi juustohöylä, jota pyörittelin kaupassa useampaan otteeseen, mutta jätin kerta toisensa jälkeen hyllyyn, kun muutaman euron hinta alkoi muka karhistaa. Päätin, että pärjätään ihan hyvin vanhalla, vaikkei se mitään leikkaakaan.

3. Missä et pihistele/säästä?

Erilaisiin sääoloihin sopivissa ulkoiluvaatteissa ja -kengissä. 

Juuri mikään ei ole niin epämiellyttävää kuin ulkoilu liian kylmissä, kuumissa, ohuissa, paksuissa, vettä- tai tuultapitämättömissä tai muuten vaan säähän sopimattomissa varusteissa. 

Onni on sateenpitävä takki. Ja housut.

Onni on myös vedenkestävät ja muutenkin mukavat kengät, 

joita ilman ei kannata litimärälle savipohjaiselle kentälle lokakuussa lähteä.

4. Lempikotityösi? 

Pölyjen pyyhintä ja kylppärin siivous ehkä. Ja lakanoiden & pyyhkeiden ripustaminen ulkonarulle tuulen kuivattavaksi ja silitettäväksi. Ei tarvi edes mankeloida, joka puolestaan on homma, jota en jätä väliin, jos lakanat on kuivattu sisällä. Siinä asiassa olen yhtä vanhanaikainen kuin uskollinen mankelimme UPO.  

Lokakuussa riitti vielä muutamia kelpo kuivatuskelejä.

Myös haravointi on hauskaa, kun sille päälle sattuu.

5. Inhokkikotityösi? 

Työstä ei voi millään muotoa sanoa olevan kyse, mutta jostain syystä roskapussin vienti ja uuden pussin vaihtaminen tilalle kuuluvat niihin, joita väistelen viimeiseen asti. Samoin kuin tyhjän vessapaperirullan poistaminen telineestä ja uuden lisääminen. (Paperit pitää meillä käydä hakemassa kellarikerroksesta, jos ovat veskikerroksen kaapeista loppu ja se se vasta on olevinaan raskasta :)).

Ruokakaupassa käynti ja ruuanlaittokin kuuluvat omalla kohdallani nihkeisiin hommiin. Myöskään imuri ei kuulu suosikkeihin, mutta mieluummin imuroin itse kuin kuuntelen, kun toinen imuroi.

6. Vanhin omistamasi esine?

Luultavasti vuoden 1948 rippikuvassa äitini kaulassa oleva hopeinen risti <3.

7. Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Whatsappin ja Instagramin lisäksi Bookbeat, Spotify, OP-Mobiili, Nexgolf ja Yr (norjalainen sääsovellus).

8. Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

Käytän. Ympärivuotisesti 50-100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin ja muita vitamiineja kuuriluontoisesti tai tarpeen mukaan. Tällä hetkellä valikoimissa on B-vitamiinin ja magnesiumin yhdistelmä.

9. Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olisin aivan liian nyhverö sairaanhoitoalalle. Enkä sopisi myöskään keittiöön tai tarjoilijaksi. Enkä lentoemännäksi, jollaiseksi en edes kelpaisi, koska olen tehtävään liian lyhyt.

10. Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Tunne- ja tilanneälyä, elämänmyönteisyyttä ja -viisautta, aitoutta, luotettavuutta.

11. Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Ikävä kyllä, jääkaapista näyttää aina löytyvän jotain nahistunutta, epämääräistä tai muuten vaan parhaat päivänsä nähnyttä. Niin tälläkin kertaa, kun intouduin siivoamaan kaapin ihan vaan etsiäkseni vastauksen tähän kysymykseen. 

Siinä kaikki, mitä jäi jäljelle. Siirsin hyllyjen etureunaan, että näyttää vähän täydemmältä.

12. Kaunein näkemäsi paikka?

Luulen, että kohdallani on kyse ennemminkin paikkoihin liittyvistä erityisen kauniista hetkistä (esim. auringonnousuista tai -laskuista) tai omista sisäisistä tuntemuksistani, ei niinkään paikoista itsessään.

Kesäloman ensimmäiseen päivään sattui sellainen hetki, joka aiheutti niin voimakkaan tunnereaktion, että tuli ihan itku.

Osuttiin täysin sattumalta Imatran keskustaan, kun kosken ylittävällä sillalla parveili väkeä selvästi odottamassa jotain. Googlailu paljasti, että kyseessä oli vartin päästä alkava koskinäytös, joten vietiin auto parkkiin ja soviteltiin itsemme muiden sekaan sillan kaiteille. Juuri hetkeä ennen kuin silta suljettiin liikenteeltä kokonaan. 

En ole koskaan ennen koittanut ladata tänne videoita, joten en tiedä tulevatko nämä muutamaan sekuntiin kutistamani pätkät näkyviin, mutta toivottavasti. Tässä kirjoitusvaiheessa eivät vielä näy, eikä esikatselussakaan.

Se hetki, kun padot aukaistiin ja Sibelius alkoi soida täysillä, sai aikaan voimakkaan koko kehon lävistävän tunteen, johon kiteytyi kaikki kauneus ja se, että oli meidän poikkeuksellisen pitkän kolmen viikon kesäloman ensimmäinen päivä.  

Myös se, että sade sittenkin taukosi juuri siksi hetkeksi, kun oltiin Kolin kohdalla tuntui ihmeelliseltä.

Etenkin kun sade alkoi uudelleen saman tien, kun kavuttiin alas ja istuttiin autoon jatkaaksemme matkaa.

Valamon luostari teki myös vaikutuksen. 

Samoin kuin niin moni muu kesällä koettu paikka, että ihan harmittaa, 

kun en ole saanut aikaiseksi tallentaa lomamuistoja tänne.

13. Mistä pidät itsessäsi?

Siitä, että pidän itsestäni sellaisena ihmisenä kuin olen. Sisälläni vallitsee sen suhteen rauha. 

14. Mistä taas et pidä itsessäsi? 

En pidä murehtimistaipumuksestani, enkä tavastani jättää valtavalla alkuinnostuksella aloittamiani projekteja kesken. 

Innostun usein jostain niin totaalisesti, ettei maailmaani suunnilleen mahdu mitään muuta kunnes keksin jotain uutta vielä kiinnostavampaa ja hylkään edellisen niille sijoilleen. Hyvänä (huonona) esimerkkinä mm. vuosia sitten innolla aloittamani ja hetken harrastamani betoniaskartelut, joiden jälljiltä piharakennukseen perustamani betonipaja on edelleen hujan hajan. 

Ulkoisista piirteistäni en pidä kaulani syvästä vaakarypystä, joka ikäänkuin katkaisee kaulani kahteen osaan ja häiritsee itseäni. Eikä varsinaisesti itsetunto sen tiimoilta kohentunut, kun nuori mieslääkäri kysyi, onko kaulaani tehty joku operaatio. Onneksi ei kuitenkaan ehdottanut, että kannattaisi tehdä.  

15. Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

Tällä hetkellä en haluaisi aloittaa mitään ihan alusta, mutta toivon kovasti jatkoa lokakuun lopussa päättyneille muutaman illan valokuvauskursseille. 

Niihin liittyen olen esittänyt opistolle toiveen "poseerauskurssista", jossa harjoiteltaisiin luontevaa kuvattavana oloa. Niin ettei mahdollisissa kuvaustilanteissa näyttäisi aina samalta teennäiseen asentoon jähmettyneeltä pallinaamalta. 

Yläkuvassa on meneillään "Kuvataan kännykällä"-kurssin ensimmäinen ilta, jossa tutkailtiin valoja ja varjoja. 

Itse näin tämän kanssakurssilaisen ottaman kuvan vasta, kun vapauduin seinältä, jossa siihen asti seisoin ja tein mitä kurssia vetänyt kiva valokuvaaja Kati Länsikylä "käski". (Hartiat taakse, katse ylös, olkapäät ja takaraivo kiinni seinään, toinen jalka koukkuun ja jalkapohja seinään sellaiselle korkeudelle, ettei jalka näytä olevan polvesta asti poikki).

Olin ihan hämmentynyt tästä, koska oli ihan jotain muuta kuin ne aiemmin mainitsemani itsestäni otetut harvat peruskuvat. Mutta siinä se kurssin pointti toki olikin.

16. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Tärkein paikka maailmassa.

17. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Summa on niin suuri, että ensin menisin todennäköisesti tolaltani, sitten muuttuisin varkaiden pelossa vainoharhaiseksi ja lopulta menettäisin loputkin yöuneni pähkäillessäni osaanko varmasti jakaa omaisuuteni oikein ja oikeudenmukaisesti.

18. Lempiherkkusi?

Ei tule mieleen mitään, mitä yleisesti ottaen herkuiksi mielletään. Eikä kyllä mitään muutakaan.

Paitsi että tällä hetkellä arkiaamujen erityisherkkuna on keksin tilalla sentin siivu mokkapalasta. Ei mikään säntillinen sentti, mutta kuitenkin sellainen sopivan ohut, josta ei tule äklö olo ja jonka jälkeen siivuja riittää vielä moneksi muuksikin aamuksi.

19. Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Puhelimen Face ID:t, Mobilepayt ja monet muut sovellukset olisi varmaan jääneet asentamatta tai ainakin takkuilleet ilman poikien apua, johon turvaudun aina ennen kuin itse edes yritän.

Myös kaiken autoon liittyvän tankkausta lukuunottamatta jätän suosiolla muille. 

20. Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Metsa Manin "Turpaan rasvaprässiltä", jonka satuin näkemään telkkarista. 

Muuten en YouTube-pätkiä katsele kuin silloin, jos kaipaan ohjevideota johonkin. 

21. Lempihedelmäsi?

Syön aika vähän hedelmiä. Marjoja sitäkin enemmän. Mutta jokaisen aamun aloitan vesilasillisella, johon puristan puolikkaan sitruunan. Ja tällä hetkellä tulee syötyä myös aika paljon satsumia. Sellaisia, joista kuori lähtee helposti irti ja joissa ei ole siemeniä. Muuten menee eniten banaaneja, joka on helppo eväs golfbägin taskussa. Ja helppo myös unohtaa sinne.

22. Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Ehkä mielikuvitusta, tarmoa ja edes vähän suunnitelmallisuutta ruokakaupassa käyntiin ja ruuanlaittoon. 

Pärjään kyllä näillä suoraan kaapista lautaselle ladotuilla annoksillakin, mutta onhan se ihan eri tunne, jos on viitsinyt nähdä vaivaa tehdä ihan oikeaa ruokaa, josta riittää useammaksi päiväksi. 

Kun vaan keksisi mitä.

Kaipaisin myös rohkeutta ja päättäväisyyttä valita eteisen ja keittiön seiniin se väri, joka tässä hetkessä houkuttaa eniten. Ja energiaa mennä ostamaan maalit, kääriä hihat ja alkaa hommiin nyt kun olisi vielä aikaakin siihen.

23. Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Vesimies. Nousevaa en tiedä.

24. Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Kun nyt tuli mainittua se vuosia lakkoillut betonipajani, mieltä alkoi painaa se, etten ole saanut sitä siivottua. Myös olkkariin hiljattain asennetuista seinäpaneleista on vielä osa käsittelemättä, kun en ole jaksanut avata uutta purkkia. 

25. Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana? 

En tiedä, uskonko siihen vieläkään täysin, mutta vastaan silti, että asioilla ON tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin, paremmin tai edes jollain lailla. 

Kuuntelin myös hiljattain aivan ihanan Héctor Garcian ja Francesc Miralles:n kirjan "Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain". 

Siitä kirjoitin muistiin lauseen "Tämä hetki on vain nyt, eikä se toistu". Sen haluaisin sisäistää.

            31.10.2022

31.10.2022

31.10.2022

31.10.2022

31.10.2022

Kiitos Satu tästä kivasta koosteesta, jonka avulla tuli tutkailtua omia ajatuksia.

Ja mukavaa marraskuuta itse kullekin.