Sivut

tiistai 7. heinäkuuta 2015

SATOA PUKKAA


Sitä ollaan nykyään niin viljelijää, niin viljelijää...



Ihanhan tässä meinaa viljelyhousut ylpeydestä ratketa, kun lasiterassilla nököttävään amppelitomaattiin on ahkeran kastelun ja lannoituksen tuloksena (vai kenties niistä huolimatta) ilmestynyt ensimmäinen kauniin punainen yksilö.

Sen verran kovaksi tosin vielä jää yhden tomaatin varaan laskettu kilohinta, että ehkä ei vielä torilta kannata myyntipaikkaa lähteä varailemaan. (En ole vielä hennonut irrottaa ja punnita amppelin ainutta kypsää tomaattia, mutta jos se nyt vaikka 20 grammaa sattuisi painamaan, niin kilohinnaksi muutettuna tekee äkkiä laskettuna semmoiset 645 EUR / kg. Siis jos ei huomioida kastelukustannuksia, vaan pelkkä taimen hinta 12,90 Eur. Että oikeastaan ihan halpoja ne kotimaiset kirsikkatomaatit sittenkin, vaikka aina se pikkuruinen rasia kädessäni kaupassa mutisenkin..).    

Eikä tässä vielä kaikki..




Ei ollut luottoa miehellä meikäläisen terassiperunan viljelysuunnitelmiin, mutta kävi kuitenkin kiltisti työmatkansa varren Honkkarista ostamassa kolme perunankasvatusruukkua, joiden kylkiäisenä tuli 4 siemenperunaa per potta. Niitä en tosin kelpuuttanut, koska en tiennyt lajikkeesta, ja olin jo jostain syystä päättänyt, että Timoa sen olla pitää. 

Idätetyt potut laitoin multiin vasta toukokuun puolivälissä, joten juhannuksena vielä piti uudet perunat ostaa kaupasta (en tosin ostanut), mutta toiveikkaasti ajattelin, että josko vaikka heinäkuun puolivälissä ensimmäisen kerran kurkkaisi, näkyykö mullassa elonmerkkejä. Mutta niin vaan kesän toistaiseksi ainoa helteinen lauantai järjesti yllätyksen, ja kuumassa kelissä laonneiden varsien seasta paljastui kelpo saalis. Wuhuu! 




Voi tätä pienen ihmisen onnistumisen riemua. Ei ole hukkaan menneet pakkasharsot, eikä jokailtainen kastelu.

Nyt vaan pitäisi osata päättää, minkälaisten herkkujen kanssa ensimmäiset ihkaomat uudet perunansa nauttii. Mutta on se mitä vaan, niin siitä pidän huolen, että nyt syödään erityisellä hartaudella, eikä hotkita. 

Toinen juttu on se, että pitäisi saada mies ymmärtämään, etten millään raski jättää viljelmiä loman ajaksi heitteille, vaan ne pitää ottaa mukaan. Tietänee sitä, että peräkärry laitetaan koukkuun, ja vedetään potut ja amppeli perässämme 600 kilometrin päähän, jos vaan satokautta silloin vielä piisaa.
Lomaa kun pitää vieläkin piinaavan pitkät pari viikkoa odottaa. 

Vähän kyllä tänä aamuna masensi, kun lehdessä oli jo ensimmäiset pallokrysanteemitarjoukset. Mielestäni melko epäreilua vihjailla syksyn tulosta, kun vasta kesää ja lomaa odotellaan. Enää ei puutu kuin koulureppumainokset.

Täällä siis vielä sinnitellään, mutta sellaista se on tämä viljelijän arki :). Mukavaa lomaa teille, joilla se jo/vielä on meneillään!