Kristiinan keksimään kivaan kuvahaasteeseen oli jo alkanut tipahdella toinen toistaan hienompia helmikuisia otoksia, joten ajattelin minäkin olla tällä kertaa ajoissa liikenteessä, kun oli hyvää aikaa kylmänä aamuna kuvailla.
Ja huomaan, että meinaa muuten jäädä välillä vähän liiaksikin päälle kaiken h-alkuisen bongailu ja aloin jo ajattelemaankin "Hooksi" :). Vaikka hauskaahan se vaan on.
HELMET (ja taustalla HORTENSIA)
Aikanaan kun tuli liikuttua enemmän ihmisten ilmoilla ja viitsin vielä kiinnittää huomiota pukeutumiseeni, käytin usein myös koruja, joista yksinä suosikkeinani nuo kuvan kaula- ja rannekorut. Ostin ne joskus kauan, kauan sitten lentokentältä, kun ihastuin noihin suuriin soikean muotoisiin, kauniisti helmiäistä hohtaviin helmiin, jotka tosin eivät ole aitoja. Jos olisivat, hintalappu olisi varmasti ollut sen sorttinen, että olisi vaan pitänyt katsella kaukaa ja kävellä ohi.
Kaulakoru on lyhyt ja siinä on jämäkkä magneettilukko, joka napsahtaa mukavasti kiinni, eikä tarvi pelätä, että koru tippuu. En vaan osaa sitä(kään) enää käyttää, kun jotenkin tunnen nykyään oloni ihan hölmöksi koru kaulassa tai vaikka vaan ranteessa. Ehkä pitäisi harjoitella niiden käyttämistä uudestaan ja uskoa välillä peili-, eikä pelkkää mielikuvaa.
HÖYHENET
Meillä on olkkarin kattovalaisimena tuollainen iso valkoinen höyhenpallero, josta tykkään tosi paljon. Siinä on harvemmin edes valo, tai oikeastaan ei juuri koskaan, koska tilassa käytetään enimmäkseen himmennettäviä ledejä ja pöytälamppuja. Toimii siis ennemminkin kulmikasta huonetta pehmentävänä elementtinä, johon tarkoitukseen sen alunperin ajattelinkin.
Tämähän on toki sellaisten ihmisten kauhu, jotka ajattelevat hankintoja tehdessään ensimmäisenä siivottavuutta tai mahdollista pölyn määrää, mutta itse ohitan sellaiset seikat, enkä myöskään ole havainnut höyhenten tuottavan minkäänlaista ongelmaa. Pölyt saa helposti pois puhaltamalla, jos siltä tuntuu. Enkähän muitakaan kattovalaisimia yleensä kovin montaa kertaa vuodessa kiipeile pyyhkimään, joten siinä mielessä höyhenet ei tee poikkeusta.
HELMIKUUN VALO
Teen töissä muuttoa nykyistä pienempään, mutta yhtä korkeaan tilaan, johon ompelen parhaillaan verhoja tuosta Lehtisäleikkö-nimisestä kankaasta, joka jotenkin veti heti puoleensa kaikkien Eurokankaan myymälän tuhansien kangaspakkojen keskeltä. Vihreä väri vääristyy kuvassa, mutta on ihanan raikas ja sopii luontoaiheisena työnkuvaani.
Korkeutta verhoilla on liki neljä metriä, joten pelkästään sivukäänteissä piisaa 16 metriä ommeltavaa ja silitettävää. Kangas on kuitenkin niin hyvälaatuista, että sitä on ilo työstää ja vähintään yhtä iloiseksi teki tuo silityslaudalle osunut ihana helmikuinen valo.
Kuvan aihe on kuitenkin siinä määrin kaukaa haettu, että lisään tähän vielä yhden ekstrakuvan, joka sattui aamulla olemaan sopivasti silmien alla.
HEMPEÄ
Lehtikuvien värimaailma henkii aina tähän aikaan vuodesta lähestyvää kevättä ja tässä Kotivinkin kannessa tunnelma on vähintäänkin hempeä. Ei ole sitä ominta värimaailmaani, mutta toimii tarkoituksessaan.
Vielä olisi ollut mielessä monta hoota, joista ainakin hiukset, herkkä, hanki, haalea, himmeli ja halkeama kävivät mielessä. Viimeksi mainittu siinä vaiheessa, kun ohut lasikannu paukahti tiskikoneessa kokolailla kahtia. Koin kuitenkin parhaaksi jättää kameran sikseen ja siivoilla halkeaman välistä lennelleet pienenpienet lasinsirut samantien roskiin ennenkuin ehtivät aiheuttaa vahinkoa.
Kristiina keräilee oman postauksensa loppuun kuvahaasteeseen osallistuneiden blogeja, joten sieltä pääsee katsomaan, mitä muille on tullut helmikuusta mieleen.
