Kerroin vuoden ensimmäisessä postauksessani kaipaavani jotain uutta mielenkiintoa tekemisiini, ja siihen saumaan sattui enemmän kuin sopivasti Instagramissa eteen tullut tammikuun Vegaanihaaste, johon päätin osallistua ja viettää siinä sivussa tipattoman kuukauden.
Jälkimmäiseen liittyen olen enemmän kuin usein törmännyt mm. näihin kommentteihin:
"Jos täytyy viettää tipatonta, alkoholi on pakosti ongelma" (mahdollisesti)
tai
"Mitä järkeä on olla kuukausi juomatta ja sen jälkeen vetää viinaa kaksin käsin?" (ei mitään).
En osaa noihin sen kummempaa kantaa ottaa, mutta omalla kohdallani on kyse ihan vaan omasta vapaasta tahdostani. Ja siitä, että tykkään kuivasta valkoviinistä, mutta toisinaan on tullut tunne, että terveellistä olisi välillä olla ilman niitäkin lasillisia.
Kesämuisto Aulangolta. Sopii toki hyvin tipattoman kuvituskuvaksi..
Myös vegaanihaasteen ilmoittautumislomakkeen kysymykseen siitä, miksi osallistun, vastasin kunniakkaiden eläinten oikeuksien puolustamisen tai ilmastosyiden sijasta pääasialliseksi motiivikseni uteliaisuuden, koska oikeasti halusin kokeilla, kuinka vaikeaa (tämä oli oletusarvoni) tai helppoa olisi olla vegaani ja miten se vaikuttaisi omaan arkeeni.
En liittynyt haasteen Facebook-ryhmään, en katsellut videoklippejä tai kuunnellut podcasteja, enkä läheskään aina lukenut päivittäisiä sähköpostiviestejäkään, ellei niissä ollut jotain sillä hetkellä erityisesti itseäni kiinnostavaa. Päätin vaan noudattaa vegaaniruokavaliota kaikessa hiljaisuudessa ihan vaan itsekseni tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Osin siksikin, etten kokisi olevani kenellekään selitystä velkaa, jos päättäisinkin jättää homman syystä tai toisesta kesken.
Aloitin tutkailemalla vegaanihaasteen reseptipankista mahdollisimman simppeleitä ohjeita, joiden tekemiseen ei tarvittu sen enempää pitkiä aikoja kuin mitään "kummallisia" raaka-aineitakaan. Kaikkea kun ei täkäläisistä kaupoista välttämättä edes löydy ja vaikka olisi löytynytkin, en halunnut alkaa säilömään kaappeihin mitään, mitä ei ehkä tule käytettyä loppuun.
En myöskään jaksanut panostaa ruokien asetteluun tai kuvailemiseen, vaan keskityin niiden tekemiseen ja pidin homman muutenkin mahdollisimma helppona. Joitakin enimmäkseen kännykällä otettuja muistikuvia kuitenkin kertyi talteen. Niinkuin nyt vaikkapa tämä ihan ensimmäisestä kattilallisesta Emmaa varten todistusaineistoksi otettu.
Kuvien alla mahdolliset linkit resepteihin.
En liittynyt haasteen Facebook-ryhmään, en katsellut videoklippejä tai kuunnellut podcasteja, enkä läheskään aina lukenut päivittäisiä sähköpostiviestejäkään, ellei niissä ollut jotain sillä hetkellä erityisesti itseäni kiinnostavaa. Päätin vaan noudattaa vegaaniruokavaliota kaikessa hiljaisuudessa ihan vaan itsekseni tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Osin siksikin, etten kokisi olevani kenellekään selitystä velkaa, jos päättäisinkin jättää homman syystä tai toisesta kesken.
Aloitin tutkailemalla vegaanihaasteen reseptipankista mahdollisimman simppeleitä ohjeita, joiden tekemiseen ei tarvittu sen enempää pitkiä aikoja kuin mitään "kummallisia" raaka-aineitakaan. Kaikkea kun ei täkäläisistä kaupoista välttämättä edes löydy ja vaikka olisi löytynytkin, en halunnut alkaa säilömään kaappeihin mitään, mitä ei ehkä tule käytettyä loppuun.
En myöskään jaksanut panostaa ruokien asetteluun tai kuvailemiseen, vaan keskityin niiden tekemiseen ja pidin homman muutenkin mahdollisimma helppona. Joitakin enimmäkseen kännykällä otettuja muistikuvia kuitenkin kertyi talteen. Niinkuin nyt vaikkapa tämä ihan ensimmäisestä kattilallisesta Emmaa varten todistusaineistoksi otettu.
Kuvien alla mahdolliset linkit resepteihin.
Papu-minestronekeitto (omani muistutti enemmän pataa, koska kippasin sekaan kaikki kotona olleet pussinpohjat gluteenitonta peruspastaa)
Tässä puolestaan Kalaton keitto (kalan tilalla savutofua, joka on koostumukseltaan omaan makuuni niljakkaan puoleista, mutta yllättävän paljon keitto maistui oikealta kalakeitolta)
Tässä työn alla Yhden astian pestomakaronilaatikko Hesarin Terveys-liitteen ohjeella.
Tykkään tällaisesta ruuanlaitosta, jossa ei esikeitellä mitään, vaan kaikki kuivat ainekset laitetaan sellaisenaan vuokaan, kaadetaan kasvisliemi ja kaurakerma päälle ja työnnetään uuniin.
Harmi, ettei näitä reseptejä ja raaka-aineita (käytin tomaattista nyhtökauraa) ollut silloin, kun pojat vielä oli pieniä ja elettiin makaronilaatikkoarkea. Mutta onneksi ukkeli on makaronimies ja kehui, että oli "miltei parempaa kuin äidin tekemä" ja se on jotain se.
Harmi, ettei näitä reseptejä ja raaka-aineita (käytin tomaattista nyhtökauraa) ollut silloin, kun pojat vielä oli pieniä ja elettiin makaronilaatikkoarkea. Mutta onneksi ukkeli on makaronimies ja kehui, että oli "miltei parempaa kuin äidin tekemä" ja se on jotain se.
Tässä laiskana suoraan lehdestä kuvaamani ohje:
Seuraavana vuorossa oli Yhden kattilan pasta. Vielä edellistäkin helpompi ja maukkaampi ja ihan parasta, kun tekovaiheessa ei synny sotkua, eikä tiskiä. Pääsee ehdottomasti jatkoon.
Hävettää nämä huonot kuvat, mutta ei voi nyt mitään.
Allaoleva sen sijaan ei itselleni maistunut, koska en tajunnut korvata valkoista riisiä täysjyvällä. Mutta ukkeli onneksi söi tyytyväisenä kaiken. (En oikein ymmärrä noiden ohjeiden annoskokoja, koska monestakin reseptissä mainitusta neljästä riitti itselleni ja ukkelille syötävää pari kertaa päivässä parin päivän ajan. Ja uutta ruokaa en tehnyt ennenkuin edellinen oli syöty loppuun).
Helpot härkispihvit (ei mikään ihmeellinen makuelämys) ja uunissa paahdettuja kasviksia
Tässä tuloillaan Vaivattoman linssilasagnen linssikastikeosuus, joka oli kokonaisuudessa parasta ja voisin syödä sitä ihan vaikkapa vaan sellaisenaan tai pastakastikkeena.
Käytin kaurakermaa vain puolet ohjeen määrästä, mutta valmis lasagne oli omaan makuuni turhan rasvaista johtuen kerman lisänä olleista Oatly iMat Fraichesta ja vegejuustosta. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkää linssikastiketta ja kaurakermaa.
Rasvasta puheen ollen vertailin huvikseni kahta (huonoa) esimerkkiä.
En normaalisti syö juustoa, koska se on omissa mielikuvissani vaan köntti kovaa rasvaa, mutta tässä haasteen aikana vaati mielikuvitusta keksiä leivän päälle kasvisten lisäksi mitään järkevää laitettavaa, joten haksahdin ostamaan mm. kuvan vegejuustoviipaleita. Vieressä ukkelin itselleen ostamat Luostari-siivut. (Oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, kun rasvapoliisin keskittyminen oli hetkellisesti muissa asioissa..)
Vertailukohta Oddlygoodin vegesiivuille on rasvamielessä ystävällinen, koska Luostarissa on rasvaa peräti 29% ja Oddlygoodissa 22% , mutta muu koostumus vegesiivuissa ei kyllä houkuttele (Ainekset: vesi, kasvirasva (shea, kookos), muunnettu perunatärkkelys, suola (2,3 gr!), väri, säilöntaine, vitamiinit ja jodi. Hiilihydraattia 19 gr, proteiinia 0 gr. Vertailun vuoksi säilöntaineettomassa maitopohjaisessa Luostarissa hh 0 gr ja proteiinia 25 gr). Söin 2 siivua Oddlygoodia ja totesin, että meistä ei tullut ystäviä. Mielikuva oli sama kuin jos olisin syönyt pari viipaletta hetken huoneenlämmössä pehminnyttä voita. Jopa kaikkiruokainen ukkeli totesi, että "Mun meni niistä sun pahvijuustoista maha sekaisin".
Parempiakin vaihteohtoja toki oli. Mm. Fazerin Yosa kaurapalat (säilyvyys avattuna 3 vrk, joten vaati huolellisuutta) ja Lidlin Hummus, jota tulee varmasti käytettyä vaihteluna jatkossakin. Mitään lihankorvikeleikkeleitä sen sijaan en edes halunnut kokeilla. Enkä myöskään siivutella Tofua leivän päälle, vaikka luinkin vinkkejä siitä, kuinka niljakkuuden saa poistumaan kuivaamalla ja pannulla pyöräyttämällä.
Valmiita vege-eineksiä en myöskään ostanut kuukauden aikana kertaakaan, vaan tein kaikki kotiruuat itse (tästä olen ylpeä!). Lisäksi söin muutamana päivänä lounasruokalassa.
Parempiakin vaihteohtoja toki oli. Mm. Fazerin Yosa kaurapalat (säilyvyys avattuna 3 vrk, joten vaati huolellisuutta) ja Lidlin Hummus, jota tulee varmasti käytettyä vaihteluna jatkossakin. Mitään lihankorvikeleikkeleitä sen sijaan en edes halunnut kokeilla. Enkä myöskään siivutella Tofua leivän päälle, vaikka luinkin vinkkejä siitä, kuinka niljakkuuden saa poistumaan kuivaamalla ja pannulla pyöräyttämällä.
Valmiita vege-eineksiä en myöskään ostanut kuukauden aikana kertaakaan, vaan tein kaikki kotiruuat itse (tästä olen ylpeä!). Lisäksi söin muutamana päivänä lounasruokalassa.
Porkkana-mustapapuohukaisia (näissä saattoi olla kananmunaa, en kysynyt).
Aika pastapainotteisia ruokia tuli tehtyä ja syötyä, mikä on itselleni poikkeuksellista, koska olen jo viimeiset parikymmentä vuotta ennemminkin vältellyt pastaa ja perunaa, joista olen kokenut saavani vaan "tyhjää" energiaa, turvonneen olon ja ruokailun jälkeisen väsymyksen. Nyt en mitään sellaista kokenut kertaakaan, vaan kävi ihan päinvastoin. Taika on pakosti paitsi täysjyvässä, myös siinä, mitä pastan kanssa syön. Yhdistettynä kasviperäisiin proteiininlähteisiin tuntui toimivan itselläni todella hyvin ja erityisesti liikkumiseen (joka tosin jäi silmäongelman vuoksi aiottua vähäisemmäksi) tuli lisää pitkäkestoista energiaa. Jaksoin mm. uida ja polkea inhokkiani kuntopyörää salilla paljon kevyemmin ja pidempään kuin yleensä.
Palautin arkeen myös aiemman hyvän tapani pilkkoa aamun vihersmoothieainekset valmiiksi pakkaseen.
Pelkkä smoothie ei tosin itselleni riitä, vaan lisäksi syön pari siivua jälkiuunileipää ja juon kupin kahvia.
Rasioissa on puolikas avokado, kourallinen babypinaattia, puolikas vihreä omena ja puolikas banaani.
Yhdessä rasiallisessa on 200 gr kasviksia, joka toki on alle puolet päivän suosituksesta, mutta tulee noistakin 6 kg kuukaudessa varsin huomaamatta, joten ihan turha määrä ei ole kyseessä.
Myös muita smoothieita tein aina muutaman lasillisen kerrallaan valmiiksi ja suosin erityisesti mustikkaa, joka on hyväksi silmille.
Maitopohjaisten rahkojen ja luonnonjugurttien tilalle tuli monta uutta, hyvää välipalavaihtoehtoa, joista OddlyGoodit olivat ennestään tuttuja, mutta muut uusia tuttavuuksia, jotka pääsevät kaikki jatkoon. Koostumus on niin paljon miellyttävämpi kuin maitorahkoissa, eikä näistä myöskään tule yhtään tukkoinen olo. Toki proteiinia on vähemmän (5,5 gr/100 gr), mutta sitä olen tosiaan lisäillyt jauheen muodossa, jos on ollut tarvis.
Ihan täysin puhtain paperein en kuitenkaan selvinnyt, vaan "syntilistalle" kertyi:
- kolmen ensimmäisen helposti menneen viikon jälkeen leivänpäällistuskassani ostamani
100 gr kylmäsavuporoleikettä
- muutama teelusikallinen hunajaa (tämä kuuluu niihin asioihin, joita en vegaaniudessa ihan täysin ymmärrä, koska mielestäni hunaja on kasviperäistä, mutta asialle löytyi varsin jyrkkä selitys netistä)
- noin sentin siivu lenkkimakkaraa (mies vakuutteli, että "se on ihan jauhomakkaraa vaan, voit hyvin syödä" :))
- lounasruokalassa porkkanakeiton jälkkärinä syöty mustaherukkarahka
- kaksi lasia punaviiniä
Muuten ei ollut mitään ongelmaa missään. Ei etenkään missään, mitä etukäteen epäilin. Arvelin nimittäin kaikkein eniten kaipaavani esimerkiksi keitettyjä kananmunia, mutta ei käynyt muna mielessäkään (hehheh). Myöskään mitään tavanomaisia mielitekoja (esim. sipsit) ei ollut, koska ruokaa oli niin paljon.
Kuukauden ruokahävikki oli roskiin päätyneitä "pahvijuuston" siivuja lukuunottamatta pyöreä nolla, koska tosiaan syötiin ensin edelliset loppuun ennenkuin tein uutta. Ja kaikkia tuoreita raaka-aineita ostin täsmästi reseptin määrän, en enempää.
Entä mitäs nyt sitten? Aionko korkata viinipullon ja paistella pihvin kylkeen?
En. Ei tee mieli kumpaakaan. Joskaan en myöskään aio alkaa absolutistiksi tai täysvegaaniksi, mutta erittäin paljon hyvää jäi kokeilusta käteen. Ja ilo siitä, että jos kotoa löytyy perusvarasto hyvin säilyviä papuja, linssejä, tomaattimurskaa, sipuleita, valkosipulia, kasvisliemikuutioita ja kuivattuja yrttejä, niillä pötkii jo pitkälle.
Ukkeli on ruokien suhteen varsin vaatimaton ja kiitollinen. Oli kavereilleen kertonut, että "Vaimo tekee nykyään jotain sellasia erikoisruokia, mutta ne maistuu ihan normaaleille". Tulkitsin kehuksi :).
Liikuntapuoli muuttui osin omasta aiemmasta päätöksestäni johtuen ja osin olosuhteiden pakosta aiempaa rauhallisemmaksi, mutta samalla vaihtelevammaksi. Mukaan tuli kevennetyn kuntosalin ja pilateksen ohelle pitkästä aikaa uintia ja vielä pidemmän ajan takaa joogaa sekä kokonaan uutena Ruudun lisäpalvelun Yogaian monipuolisia ohjattuja venyttely- ja muita harjoitteita, joita olen tehnyt kotona silloin, kun on siltä tuntunut.
Kirjailin näitä itselleni muistiin, mutta eihän tuosta taulukosta mitään selvää saa, kun meni niin pieneksi, joten kannattaa suosiolla skipata.
Arkisin noin puolet tulee ihan vaan siitä, että kävelen työmatkat, kun taas viikonloppuisin tulee yleensä lähdettyä pari kertaa päivässä pidemmälle metsä- tai muulle lenkille varta vasten. Lisäksi tulee askellettua parisentuhatta porrasta per työviikko, koska meillä ei käytössä ole hissiä ja toimisto on rakennuksen ylimmässä kerroksessa.
Näitä kumpaakaan (kävelyä tai portaita) en yleensä sen kummemmin seuraile, koska ovat niin oleellinen osa elämääni, mutta nyt kun nuo lukemat tuossa omin silmin näen, niin kyllähän noita ihan mukavasti kertyy, joten en todellakaan vähättele.
Vanha, hiihtolomalla otettu kuva, mutta sama ranneke.
Huomasin, että joogamattoni ja ukkelin joogabolsteri sopivat väreiltään maljakossa olleeseen jo vähän nuutuneeseen kimppuun, joten pitihän se kesken kaiken tämä kuva lavastaa.
Joku tässä kokonaisuudessa itselleni selvästi paljosta pastasta huolimatta tai jopa sen ansiosta toimi, koska painosta putosi kuukauden aikana 2 kg pelkkää rasvaa ja vyötäröltä hupeni 6 cm. Molemmat täsmästi ne, jotka viime vuonna sain lihasten sijasta palkaksi puolivuotisesta ahkerasta ja nousujohteisesta salitreenistäni. Silloin masensi ihan tosissaan, mutta nyt en voi kuin ihmetellä ja olla iloinen. Enkä todellakaan voi selitykseksi tarjota sitä, että olisin kuluneen kuun aikana ollut jotenkin vähemmän stressaantunut kuin yleensä tai nukkunut yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Molempien laita kun on ollut melkeinpä päinvastoin pitkälti johtuen silmäharmista, joka on muuten ennallaan, mutta tuonut uutena tullessaan kurjaa päänsärkyä. Toivon todellakin, että on tilapäistä, koska haastetta on ilman sitäkin.
Ja jos tähän nyt kauniiksi lopuksi kirjoittaisin jonkunlaisen lopputuleman, niin tämän kokeilun perusteella on selvää, että siinä missä sekasyöjäkin, myös vegaani voi syödä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Valinnanvaraa molemmilla todellakin riittää (toki sekasyöjällä vielä enemmän), joten kyse on puhtaasti omista valinnoista.
Realistina tiedostan myös sen, että vaikka nyt tuntuu siltä, että itselleni uusia hyviä vegaanisia resepetjä on käytössä loputtomiin, ennenpitkää ajautuisin varmasti pyörittelemään yksiä ja samoja niinkuin teen nytkin.
Ja vaikka enimmäkseen itsekkäistä syistä haasteeseen osallistuin, niin kyllähän se lämmittää mieltä, että olen ollut pienenpieni osallinen tässä lopputuloksessa:
