Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tammikuussa, mutta vissiin väsähtänyt tai kyllästynyt kesken kaiken, joten jatkan nyt, koska aihe on edelleen ajankohtainen.
***
Veikkaan, että jokainen meistä on törmännyt tietoon proteiinien tärkeydestä ja niiden lisääntyneestä tarpeesta erityisesti lihasvoimaharjoittelun yhteydessä.
Samalla veikkaan, etten ole ainut, joka on langennut siihen luuloon, että proteiinia pitäisi syödä jotenkin ylenmäärin ja mitä enemmän sitä syö, sitä varmemmin lihasmassa kasvaa.
Pitää toki osittain paikkansa ja tosiurheilijoiden kohdalla varmasti hyvinkin pitkälle, mutta puhun nyt vaan omasta tavallisen, suht aktiivisesti liikkuvan, viimeistä vitosella alkavaa vuotta elävän naisen näkökulmastani.
Taustana tälle on joitakin vuosia sitten läpikäymäni muutaman kuukauden mittainen ohjattu lihaskuntojakso, jonka aloitin, kun tuntui, ettei omatoiminen salitreenini johtanut yhtään mihinkään. Sivuan sitä tekstissä myöhemmin, mutta sitä ennen halusin ihan mielenkiinnosta tutkia omien ihan tavallisten syömisteni proteiinimääriä. Sellaisten, joita en ole siltä kannalta miettinyt yhtään, vaan ainoastaan syönyt niinkuin normaalisti syön.
Testilaskelmat toteutin yhden ihan tavallisen tammikuisen sunnuntain aikana.
Kuvien alla olevia laskelmia ei varmasti erkkikään jaksa lukea ja kirjailinkin niitä ylös lähinnä itseäni varten sitä mukaa, kun olin tutkinut ruoka-aineiden proteiinisisältöjä ja punninnut annokseni keittiövaa'alla. (Tämän tein siis siinä järjestyksessä, että ensin päätin mitä syön ja sitten punnitsin sen, enkä niinpäin, että olisin ensin punninnut ja valinnut syömiseni vasta sen mukaan).
Perusaamupala:
Pari palaa Kaurajemmari kaurasiemenleipää, yht. 40 g x 16 g/100 g = 6,4 g prot.
+ Savuhovin liekitetty kalkkunafile, yht. 32 g x 20 g/100 g = 6,4 g prot.
+ mantelimaitoon tehdyn vihersmoothien 1/2 avokado ~4 g :2 = 2 g prot.
+ 1/2 banaani ~1,2 g :2 = 0,6 g prot.
+ ruokalusikallinen riisiproteiinijauhetta 3 g x 89 g/100 g = 2,7 g prot. (jauhe ei ole säännöllisessä käytössä, vaan pelkkä helppo hätävara tilanteisiin, joissa tuntuu että vähän täyttävämpi smoothie on tarpeen)
= aamupalan kokonaisproteiinimäärä 18,2 g.
(Jos täysjyväkeksit ei olisi ollut loppu, niistä olisi tullut gramma per keksi lisää).
Lounas: mantelikalaa, basmatiriisiä ja parsakaalia
Yksi pakkauksen neljästä pakastekalapalasta 100 g x 17 g/100 g = 17 g prot.
+ basmatiriisi, alle puolikas valmiista 100 g pussista, ehkä noin 40 g x 8,4 g / 100 g = 3,4 g prot.
+ parsakaali, ehkä noin 150 g x 3,9 g / 100 g = noin 6 g prot.
+ yhteen annokseen osuvat mantelit noin 15 g x 24 g / 100 g = 3,6 g prot.
= lounaan kokonaisproteiinimäärä noin 30 g
Välipalana pieni kourallinen pähkinöitä, 25 g x 24 g / 100 g = 6 g proteiinia
Söin myös palan taatelikakkua kahvin kanssa, mutta siitä tuskin irtoaa mitään tähän listattavaa.
Ei näytä kaksiselta, mutta syön aika usein kaurapuuroa töitten jälkeen ja joskus jopa viikonloppuna siinä vaiheessa, kun ei tee mieli toista kertaa varsinaista ruokaa, mutta jotain on kuitenkin syötävä. Päälle laitan yleensä marjoja. Kuvan väristä voi päätellä, että tällä kertaa vuorossa oli mustikka.
Raejuustoa lisäsin joskus ennenmuinoin, mutta se on nyt pois pelistä johtuen vahvasta maitoproteiineihin kohdistuvasta epäilystä yhtenä kovien vatsakipujen aiheuttajana.
Hiutaleet on kuivana kevyitä ja niitä on tuossa kuvan määrässä noin 30 g (x 14 g / 100 g) eli 4,2 g prot.
Leipäpala 20 g x 16 g/100= 3,2 g ja lohi 12 g x 20,4 g/100 = noin 2,5 g prot.
Puuropäivällisen kokonaisproteiinimäärä hitusta vaille 10 g eli ei kovin kaksinen, mutta jotain kuitenkin.
Perusmallin iltapala (paitsi että kananmunaa syön nykyään harvakseltaan ja silloinkin mieluummin aamulla)
Pari palaa Oululaisen jälkiuunileipää, proteiinia 1,5 g per siivu = 3 g
+ päällä kylmäsavulohta 23 g x 20,4 g / 100 g = 4,7 g prot.
+ mustikkasmoothiessa 1/2 banaani 1,2 g : 2 = 0,6 g prot.
+ keitetty kananmuna, proteiinia keskimäärin 7 g
= iltapalan kokonaisproteiinimäärä 15,3 g
Nämä kaikki kun ynnää yhteen, päivän proteiinisaldo on 79,5 g, joka tarkoittaa omalla kohdallani 1,37 grammaa per painokilo eli itseasiassa hyvinkin runsaasti, vaikka ihan muuta olisin veikannut.
Liippaa jo läheltä lihasvoimaharjoittelun yhteydessä suositeltua 1,5 grammaa/ painokilo ja ylittää reippaasti tämmöiselle tavikselle yleisimmin suositellun gramman per painokilo. Eli itseasiassa näissä syömissäni eväissä olisi ihan kelpo määrä proteiinia noin 80-kiloisellekin.
Ilman tätä kaiken ylöskirjaamista olisin äkkiseltään mieltänyt proteiininlähteiksi pelkästään kalapalan, kananmunan ja leivänpäälliset, mutta itseasiassa leivällä oli tässä kokonaisuudessa iso merkitys. Myös parsakaalin pienen määrän ja muutaman hassun pähkinän tuoma lisä yllätti positiivisesti.
Päivän muuhun ravintosisältöön en ota tässä nyt kantaa, koska tarkoitus oli tutkia pelkkää proteiinia. Enkähän muuten syömisiäni kyllä tutkailekaan. On kokolailla vakiintunutta puuhaa ja kuulun enemmän niihin ihmisiin, jotka syövät elääkseen, eikä ole niin justiinsa vaihtelun tai muunkaan kanssa. Kunhan saan ruuasta hyvää energiaa, enkä väsymystä.
Mutta palaan nyt siihen muutaman vuoden takaiseen ohjattuun 4 kk:n lihaskuntokuuriini. Sen alussa teroitettiin pitämään erityistä huolta riittävästä proteiinin saannista ja koska mielikuvani silloinkin oli se, että omat normaalit syömiseni eivät siihen riitä, söin sitten "helppona" lisänä rasvatonta maitorahkaa niinkuin siihen aikaan oli tapana ja jopa suositus. Mustikkasoppaa vaan päälle, niin kyllä se kurkusta alas menee.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
Sensijaan että ohjatulla nousujohteisella treenaamisella olisin saanut palkaksi edes muutaman gramman lisää toivottua lihasmassaa, sainkin jokusen kilon silkkaa rasvaa.
Tuntui epäreilulta ja pettymys oli melkoinen, mutta sittemmin olen viisastunut ja tullut siihen tulokseen, että maitotuotteiden proteiini ei omalla kohdallani vaan kertakaikkiaan imeydy niinkuin pitäisi, vaan muuttuu elimistössä ylimääräiseksi rasvaksi. Riippumatta siitä, sisältääkö itse tuote rasvaa vai ei.
Eikähän tuohon ylimääräisen rasvan kertymiseen tarvi välttämättä olla lähteenä rahka tai muukaan maitoproteiini, vaan ihan mikä tahansa huonosti imeytyvä tai ylipäätään ylimääräinen. Elimistö käyttää hyväkseen vain sen minkä käyttää ja lopusta muodostuu rasvaa. Kaikilla. Eli tässäkin pätee vanha kunnon "kaikkea kohtuudella"-motto. Liika on liikaa, oli kyse mistä hyvänsä.
Se on nyt nähty ja olen lopettanut kokonaan stressaamisen siitä, syönkö riittävästi proteiinia vai en. Yhden varsin kevyen päivän ruokailujen ylöskirjaaminen vei viimeisetkin huolenrippeet siltä saralta.
Sitämukaa on ylimääräiset rasvakilot kaikonneet ja lihasvoimakin on aivan hyvällä mallilla. Mitään erityisen näkyviä lihaksia en enää edes havittele, koska on ihan tarpeeksi haastetta nykytilanteen ylläpidossakin. Tärkeä asia kuitenkin. Yksi niistä, joista haluan huolehtia ja joita erityisesti "ikääntyvien ihmisten" kohdalla korostetaan siinä missä proteiinien tärkeyttäkin.
Itse en vielä koe itseäni ikääntyväksi, mikä on sinällään ihan hölmö ajatus, koska kaikkihan me ikäännytään. Mutta kun ihan mielenkiinnosta googlailin, mitä tuolla ikääntymisellä oikeastaan tarkoitetaan ja onko se sama vai eri asia kuin vanheneminen, vastaukset olivat monenkirjavia, joten päätin, että päätän itse miten sitä tulkitsen. Eli jatkan samaan malliin kuin ennenkin ajattelematta ikävuosiani sen kummemmin. Olisi itseasiassa ihan oman tekstinsä aihe.
olet onnellisesti ohittanut vaihdevuodet - nauti jokaisesta päivästä proteiineja tms. miettimättä! ikähän on vain numero ja peilistä näkyy vahva nainen, johon eletty elämä on jättänyt jälkensä...
VastaaPoistatäytin 75 ja huomaan, että lapset ovat alkaneet vanhentua - kaikki keski-ikäisiä. miehen kanssa reissataan, tehdään töitä ja viihdytään <3
kevät tulee kohisten!
hannah
Sepä se. Lapsilla on yhtäkkiä ikää kymmeniä vuosia, vaikkei omaa muutostaan siinä sivussa huomaa ennenkuin varsin pysähtyy ajattelemaan. Ja ihan hyvä niin.
PoistaEn haikaile nuoremmaksi, koska 50 vuodesta alkaen elämä on ollut omalla tavallaan yhtä ihan parasta aikaa. Ja koitan myös välttää ajattelemasta turhan pitkälle eteenpäin (koska koskaan ei voi tietää..), mutta kieltämättä tulee nykyään päästettyään mieleensä tai puheisiinsa "sitten kun mekin ollaan eläkkeellä..."-tyyppisiä juttuja. Johtuen ihan siitä, että ympärillä olevat ystävät alkaa yksi toisensa jälkeen siirtyä eläkkeelle ja viettää sellaista elämää, joka itseäkin houkuttaa. Muttamutta. Vielä olis semmoiset 6 vuotta matkaa alimpaan eläkeikään, joten parempi kun vaan keskittyy tekemään työnsä kunnialla, eikä liiaksi elä haaveissa :).
Älä loukkaannu, mutta tuosta "Ikä on vain numero"-lauseesta en pidä, vaikka ymmärränkin mitä sillä tarkoitetaan. Koen, että klisee aliarvostaa elämää, joka kaikkine kokemuksineen on todellakin ihan muuta kuin pelkkä numero. Seela Sella on sen osannut hienosti sanoittaa, ei vaan ole nyt tähän hätään tekstiään siteerattavaksi.
Tulee nyt vähän pitkästi tätä tekstiä, mutta tuo maininta onnellisesti ohitetuista vaihdevuosista on totta. En ole antanut niille juurikaan valtaa, vaan kokenut että olen voinut itse vaikuttaa hyvinkin paljoon. Ja lopusta olen ajatellut, että tämä on nyt tämä vaihe ja "this too shall pass".
Iloitaan peilikuvista ja voimasta ja keväästä Hannah <3. Ja elämästä ylipäätään.
Kun katselee kuvaamisiasi ruoka-annoksia niin mielestäni voi päätellä että terveellisesti syöt! ja turha sen enempää asiaa pohtia:) Ymmärrän kyllä että joskus on ihan mielenkiintoistakin tutkia joitain asioita esim.ruokailua. Mullakin on seurannassa aina silloin tällöin joitain juttuja;)
VastaaPoistaLuin hetki artikkelin miten tällaisen eläkeläisen pitääisi huolehtia liikunnasta, ruokailusta ja elämäntavoista. Totesin miehellekin että me kyllä eletään terveellisesti ja enempään en kyllä itse pysty. Varmasti voisi tehdä jotain toisinkin mutta mulle riittää tämä:)
Silloin tällöin mietin ikäasiaa ja se vähän harmittaa kun vuosia tulee lisää vähän liian tiuhaan tahtiin ja kauhistelenkin että noinko paljon niitä jo on. Yleensä en mieti asiaa sen kummemmin enkä huomaakaan kuinka "vanha jo olen" vaan teen kaikkea itselle mieluista ja nautin sellaisista asioista mitä ei työssä ollessa ehtinyt;)
Oikein päätelty. Tykkään terveellisestä ruuasta, josta saa hyvää energiaa, eikä ala ruokailun jälkeen haukotuttaa.
PoistaJos jotain ruokailussani korjaisin, niin se on se, että toisinaan syön ihan liian vähän. En tietoisesti, vaan usein ihan laiskuuttani. Jos ei ole kiinnostanut tehdä ruokaa tai käydä ruokakaupassa, tulee joku päivän sapuskoista kuitattua liian vähällä. Se kostautuu viimeistään yöllä, kun uni katkeaa ennenaikojaan, kun ei riitä energia nukkumiseen.
Olen tosi tyytyväinen, että tuli nähtyä vaivaa ja tutkittua nuo proteiinit. Pääsin siitäkin paineesta, joka on tullut ihan siitä, että sitä proteiinien tärkeyttä toitotetaan nykyään vähän joka suunnalla omasta (ja jopa joidenkin lääkäreidenkin) mielestä ihan liikaakin ja liika proteiininsyönti näyttäytyy jo monenmoisina ongelmina.
Eli nyt heitän sen sortin pohdinnan kokonaan nurkkaan ja jatkan ihan normimeiningillä.
Samoin voit sinä heittää nurkkaan ne suositukset, koska tiedän, että elät jo hyvin, ulkoilet ja liikut paljon. Ja harrastat mieluisia asioita muutenkin.
Jäsenkorjaaja justiin sitä harmitteli, että ikäihmisten (en laske sinua tähän, vaan tarkoitan ihan oikeita vanhuksia) lihaskuntoharjoittelua viedään ihan väärille urille. Niin että jo hyvin hauraatkin ihmiset, joilla voi olla jo monenmoista ihan todellista ongelmaa, laitetaan rehkimään kuntosalilla, joka todennäköisemmin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyöytä. Tärkeämpää olisi keskittyä mm. tasapainon harjoittamiseen (käyn itsekin jumpilla, joissa tämä on aina agendalla :)), että on paremmat mahdollisuudet olla kaatumatta tai kaatuessa päästä omin avuin pystyyn ym.
Mutta nyt näköjään ajaudun jo vanhainkotiin, kun alan oikein paasaamaan :).
Unohdetaan se ja palataan takaisin kartalle, joka tällä hetkellä näyttää vihdoin ja viimein (tai taas kerran, kunnes...) ihan oikeasti keväiseltä. Pyöräilin ekaa kertaa töihin ja tuntui tosi mukavalta. Olen kyllästynyt kävelemään.
Yllättävän vaikeaa on seurata ruokailujaan ja katsoa, että vitamiinit ja muu terveellinen täyttyy. Olen 66-vuotias ja minulle tuli kuin varkain noin 13 kg ylipanoa. Varkain, koska stretch-vaatteet venyvät sitä mukaa kuin lihoo. Aloitin Sulamon-ohjelmalla laihiksen 21.5.2023 ja tänään painosta on lähtenyt 9,5 kg. Hitaasti mutta varmasti. Yllättävän nopeaan ne sokerit ja suolat meinaa täyttyä heti aamusta. Proteinejakin seurataan ja hiilareita. Hyvä ohjelma siis kyseessä.
VastaaPoistaOnnittelut hienosti sujuneesta ohjelmasta! Ylimäärä selvästi sulaa järkevällä metodilla ja tahdilla, eikä millään "poppakonstilla".
PoistaItselläni on niin vakiintuneet syömiset, että moni muu olisi varmasti jo kuollut tylsyyteen näillä eväillä, mutta itse en välitä. Mies jo yhtenä päivänä valitti, että menee koko palkka ja aika mun puolukoihin :D. (Syön niitä kokolailla 1,5 kg viikossa ja joutui raukka kolmesta kaupasta etsimään ennenkuin löytyi kauppa, jossa vielä oli marjoja jäljellä. Olen varmaan yksinäni syönyt tämän kylän puolukkavarastot ja omiin ei mahdu, kun meillä on vaan semmoinen kolmen laatikon pakastinkaappi).
Nostan hattua seurannalle! Itselleni oli jo riittävän työlästä nuo yhden päivän proteiinit. Etenkin niiden osalta, joista ei löydy tietoa suoraan pussin tai paketin kyljestä, vaan piti kaivella muualta.
Vaikka olen monessa asiassa pedantti, niin ruokien kirjaamista en tee. Syön kohtuullisen terveellisesti ja juuri vuositarkastuksessa laboratorioarvot olivat suurin osa jopa parantuneet.
VastaaPoistaTässä iässä ei enää tule mieleen laihduttaa, pyrin syömään hyviä ja terveellisiä ruokia, ja lipsun tietty välillä :)
Ikä on todellakin paljon muuta kuin numero, olen siitä sinun kanssasi samaa mieltä. Iän myötä on tullut kaikenlaisia vaivoja, joista nuorempana ei tiennyt.
Ihan riittävän työlästä oli olevinaan jo tämä yhden päivän annosten proteiinien laskeminen ja ylöskirjaaminen, joten on onni, ettei ole mitään todellista tarvetta minkään sortin kirjaamisille. Sopii monille, mutta itselleni ei. Haluan vaan syödä miettimättä ja olen siinäkin suhteessa onnekas, että kaikkein parhaiten maistuu terveellinen hyvä ravinto. Toki on tottumis-, tai siis itsensä totuttamiskysymys, mutta hyvä niin. Ja jos joskus tekee mieli jotain muuta, niin sitten vaan syön.
PoistaLaihduttamaan en vielä koskaan ole joutunut, ennemminkin päinvastoin on ollut tarvetta yrittää saada vähän lisää lihaa luiden ympärille. Poikkeuksena ne rahkan mukanaan tuomat muutamat rasvakilot, jotka nekin suli ihan vaan jättämällä moiset hömpötykset veks ja liikkumalla niinkuin ennenkin.
Onnittelut parantuneista laboratoriarvoista! Se on aina iloinen asia.
Hyvä kirjoitus! Itse ajattelin aiemmin, että se proteiinista höyryily on niin älytöntä, kun kaikestahan sitä kuitenkin jonkun verran saa jne. No, nyt iän ja ärsyttävän painonnousun (ja edelleenkin jatkuvan proteiinihössötyksen) takia aihe on koko ajan jumputtamassa takaraivossa... kasvissyöjänä kun vielä sen määrä tuntuu paljon sekaruokavaliota vaikeammalta saada riittäväksi. En tiiä mitä tässä tekisi, pitäisikö vaan unohtaa koko juttu ja keskittyä vaikka ennemminkin kasvisten lisäämiseen.... mutta toisaalta kun sitä pitäisi kuitenkin saada tarpeeksi jne jne jne... aaaargh, niin hankalia nämä jutut!
VastaaPoistaLaskin tän sun kommentin pohjalta ihan mielenkiinnosta, mitä noista mun yhden päivän suht kevyistä syömisistä proteiinien osalta kertyisi kasaan, jos jättäisi kalan ja leikkeleet pois. Kananmunan jätin, koska muistelin, että sulla se menettelee muuten vegaanisen ruokavalion ohella.
PoistaTulos oli noin 49 g eli noin 50-kiloiselle oikein jees ja niissä suositelluissa proteiinimäärissä oli sen verran hajontaa, että jossain sanottiin 0,8 g/painokilo olevan aivan riittävä vähänlaisesti tai kohtuullisesti liikkuvalle, joten tossa olis 61-kiloiselle ihan OK määrä. Eli aika vähällä sen tosiaan tuntuu todellisuudessa saavan kasaan ja antaa taas uskoa siihen, että se vähän joka suunnalta tulviva proteiininsaannin korostus on ainakin jossain määrin (tai oikeastaan aika paljonkin) ylimitoitettua.
Lueskelin vastaavasti myös liikasaannista, joka näyttää nykyään olevan varsin yleistä ja johtaa sekin monenlaisiin ongelmiin. Myös ympäristö, erityisesti vesistöt jo kärsii. Aihe, joka on varmasti sun sydäntä lähellä. Löytyy ihan järkeviä artikkeleita, jos googlailee haulla "proteiinin liikasaanti".
Itse aion nyt tosiaan heittää koko proteiiniaiheen nurkkaan, syödä hyvillä mielin niinkuin normisti syön ja luottaa omaan olooni. Se kyllä kertoo missä mennään.
Kasviksia ei mulla varmaankaan tule täyteen (jälleen suositeltua) puolta kiloa päivässä, mutten mieti sitäkään. Smoothieiden mukana menee parisen kiloa marjoja viikossa (sen tiedän, koska kaadan niitä kaupan pakastepusseista blenderiin) ja niiden lisänä banaania, omppua, avokadoa ja lehtikaalia tai pinaattia vaihtelevasti. Muuten kasvikset on kotona syötynä satunnaisia salaatteja tai leivänpäällisiä, koska olen laiska tekemään muuta. Paitsi silloin tällöin parsakaalia, joka on nopea ja mun lemppari. Lounasravintolassa on helpompaa (ja kalliimpaa) syödä enemmän, kun siellä on aina jotain uunijuureksia tms.
Hulluksi sitä tosiaan tulee, jos jokaista suupalaa pitää alkaa miettiä ja kyllähän se pelkkä stressi jo herkästi nostaa painoa, joten parempi kun syö vaan, eikä murehdi.
Näinpä, moni asia olis helpompi kun ei turhia tuijottelisi minkäänlaisia suosituksia mistään... nykyään kun niitä "suosituksiakin" on joka lähtöön, ja sekoittavat vaan tavallisen ihmisen pään!
PoistaTykkään kovasti Patrik Borgin ohjeista, joiden mukaan laihduttajan neljä tärkeintä asiaa on tässä järjestyksessä: 1. Riittävä uni, 2. Ateriarytmi, 3. Lisää kasviksia ja 4. Jotain liikuntaa. Näinpä!! Eikä mitään höpönlöpöjä, lisäravinteita jne. vaan ihan perusasioita.
Pisti kyllä miettimään tämä tekstisi, kiitos vielä kerran, myös noista kasvissyöjän laskelmistasi! ❤
Ihana jatkoviesti(kin) Heli, kiitos siitä, tuli hyvä mieli <3. Ja totta. Patrik Borgi on tolkun tyyppi.
PoistaPlease read my post
VastaaPoistaI just read it and left a short message.
PoistaBeautiful blog
VastaaPoistaThank you.
PoistaMielenkiintoinen postaus - lukaisin aiemmin jo nopsasti, mutta halusin tietoisesti palata lukemaan ajatuksella. Ruoka on mielenkiitoinen juttu - mulla on ollut tapana veistellä monessa keskustelussa Juicen sanoin; "Ihminen on sitä mitä syö... en nyt viittaa sikaan... vaan yleensäkin tuo pitää totta - polttoainettahan se sapuska meille on... ilman sitä ei pärjää.
VastaaPoistaKoska olen ihan onneton reseptienkin kanssa - ahdistaa kaikki mittaamiset, punnitsemiset - ja ohjeet ylipäätään - niin ei olisi minusta koskaan laskemaan mitään ainesosia, proteiineja sun muutakaan... ne tuoteselostuksekin on niin pientä pränttiä, etten niitä ilman lukulaseja näe ja missä ne lasitkaan aina on. Äitini on antanut minulle kyllä osuvan nimen; Hunttamo (suom. Hulda Huoleton) eikös se paljastunut jo edellisessä kommentissani, kun gynellä olen tosiaan käynyt viimeisen synnytyksen jälkitarkastuksessa ja iltatähtemme täytti viime vuonna 30.
Fiilispohjalla mennään - mennään niin kauan kuin kulkee... jumppaPirkkojen kanssa juuri naureskeltiin, että kuinka kauan me "eturivin-6-kymppiset tytöt" viittitään eturivissä pomppia.
No - eihän me sieltä toisten takaa mitään nähtäisi, joten...
Ruokavaliotani muutin pari vuotta sitten - jätin kaiken viljan pois kohtalotoverin innoittamana... Tyksin käytävällä tavattiin useinkin, kun juoksin tutkimuksista toisiin. Kudosvaurio aiheutti kipuoireyhtymän ja punkin pirulainen samaan kinttuun borren, joka meni hermoihin...
Tutkittiin/hutkittiin ja resepti/lääkemäärä järkyttävä... lääkevastaiselle ihmiselle niin kammotus...
eikä niistä apua saanut... kuin juuri sen vaikutusajan.... kierre kasvoi...
Nyt tämä ihan just 6-kymppinen ei pistä mistään purkista mitään suuhunsa, tai no... rahka- ja raejuustopurkista kyllä. Kipu ei tietty kiva kaveri - mutta kai siihenkin kynnys nousee...
ja kun alkaa tekemään vaikka keskellä yötä itselleen mielekkäitä juttuja... niin lievittyy siinä missä myrkyilläkin. Porskutellaan näillä niin pitkään kuin kulkee...
ei se loputtamasti kuljeta muutoinkaan. Tärkeimmäksi energianlähteeksi olen kokenut itseä miellyttävät asiat, kun niille järkkää päivistään/öistään mahdollisimman paljon aikaa - heh heh... siirtää kaikkea ns. pakollista jonnekin tulevaan - jonka voi hyvin sitten unohtaakin...
niin mieli on hyvä ja kehokaan ei sitten jaksa niin kiukutella!!
Tulipa oikein avautuminen - mutta kuulosti siltä, että sulla sama juttu... stressaaminen ja tarkkailu pois... mieleen jää enemmän tilaa omille ihanille asioille ja tekemiselle. Ne on kummallisen hyviä "energianlähteitä!"
Kiitos ihanan pitkästä viestistä Repolainen.
PoistaMehän ollaan sun kanssa sitten ihan samoja ikiä eli parhaassa iässä :).
Ja voin sanoa, että ei suju meikäläiseltäkään mittaamiset ja punnitsemiset. Tässä projektissa oli ihan riittävästi, mutta vaivannäkö kannatti, koska todisti, että voin lakata paineistamasta itseäni, kun seuraavan kerran taas sattuu eteen joku artikkeli, jossa kerrotaan kuinka paljon proteiinia pitäisi syödä. Määrät on ihan riittäviä tämmöiselle 58-kiloiselle hyttyssarjalaiselle, kun en itsestäni mitään kehonrakentajaa ole tekemässä, vaan haluan vaan pitää itseni jatkossakin hyvässä kunnossa. Esikuvana monta itseäni vanhempaa, mutta kovempikuntoista jumppapirkkoa, joita kanssani samoilla tunneilla käy. Vanhin taitaa olla reilu kasikymppinen, mitä ei kuunapäivänä uskoisi. Tekee kaiken ihan siinä missä muutkin ja välillä sivusilmällä vilkuilen, että ei perhana, on isommat painotkin kuin meikäläisellä, vaikken muuten harrastakaan itseni vertaamista muihin. Sensijaan kadehdin kyllä vähän kaikkia, jotka on jo eläkeiässä ja on aikaa käydä liikuntatunneilla mihin aikaan päivästä tahansa ja niin monta kertaa kuin huvittaa. Aamun tunneilla aina huikkaavat toisilleen, että nähdään illalla combatissa tai häkissä tai jotain... No, kuuden vuoden päästä sitten on ehkä mun aika päästä samaan tilanteeseen..
Olen täysin samaa mieltä sun kansa noista Juicen sanoista. Hyvässä ja pahassa. Ja niin äkkiä tuntee omassakin olossa, jos jostain syystä menee päiviä niin, ettei pysty syömään omia hyväksi havaittuja sapuskoja omalla hyvällä säännöllisellä rytmillä. (Hankalimpia on työmatkat, joissa istutaan tuntitolkulla, syödään kahvia ja pullaa (mun painajainen, koska sisältää kaikkea mikä mulle ei vaan sovi) ja illalla myöhään joku raskas annos).
Lääkkeitä ei ole mullakaan tähän mennessä ole ollut käytössä ja toivon, että mahdollisimman pitkälle pääsisin ilman. Siihen asti teen itse kaikkeni sen eteen, etten elintavoillani ainakaan pilaa mahdollisuuksiani elää lääkkeetöntä elämää. Ja tämä siis tarkoittaa vaan semmoisia "turhia" lääkkeitä, en todellakaan väheksy todellisia sairauksia.
Se on kokonaan toinen juttu se, joka voi sattua omallekin kohdalle.
Ihan samat ajatukset on mulla myös noista itselle mieluisten asioiden tekemisistä. Mulle tärkeimmät on monipuolinen liikunta, joka vaihtelee fiilispohjalta, käsillä tekeminen ja luovat jutut (keramiikka, kalligrafia), remppahommat ja ylipäätään elämän ja kaiken ympärillä olevan havainnointi. Just tänä aamuna (vapaapäivä) lenkillä ilahdutti erityisen hehkeän vihreä sammal, joka oli tullut hangen alta esiin. Ihan häikäisi siellä kuolleiden lehtien keskellä.
Olen taipuvainen murehtimaan, mutta onneksi koko ajan vähän vähemmän kuin ennen. Jos pojilla on asiat hyvin, mullakin on. Ja päinvastoin.
Mukavaa ja toivottavasti kaunista viikonloppua Repolainen.
Mielenkiintoista! Täytyy lueskella nämä kirjoitukset paremmalla ajalla tarkemmin. Olen miettinyt omaakin proteinin saantia, kun olen käynyt salilla, niin jaksaa vähän paremmin kun ennen ja jälkeen syö jotain proteinia. Mutta pitäisi laskea noin koko päivä annokset ja muidenkin päivien saanti. Luuloni on etten saisi paljoa, jos en söisi rahkaa tms. Saas nähä.
VastaaPoistaSe on totta, että salilla loppuu kyllä puhti samantien, jos ei ole syönyt riittävästi ja itselle sopivaan aikaan, mikä se sitten kenellekin on.
PoistaItse syön usein vaikka banaanin vielä salille rappuja ylös kävellessäni, kun taas joku toinen ei syö mitään moneen tuntiin, ettei mene energiat salilla ruuansulatteluun.
Koitan kuitenkin ajoittaa käynnit niin, että voin mennä salilta suoraan syömään ihan kunnon ruokaa.
Oli olevinaan työlästä laskea noita määriä, kun en semmoista yleensä harrasta, eikä ole valmiina takaraivossa nuo eri proteiinipitoisuudet (paitsi just siitä rahkapurkin kyjestä tuttu 10 g/100), mutta koen, että kannatti. Sain mielenrauhan näiltä osin.
Oho!! Olipa siinä tosiaan aika paljon protskuja.
VastaaPoistaRuisleipä on yllättävän tehokas, samoin nuo pähkinät. Onneksi molemmat kuuluvat omaan ruokavaliooni, saa olla kerrankin tyytyväinen.
Tosin itseni pitäisi nyt vihdoin ottaa se niska-persus ote ja raahata luut sinne salille. Minähän kävin säännöllisesti ja muistan oikein hyvin miten hyvä fiilis siitä tuli. Silti käytän aikaa selittelemällä (itselleni) miten juuri nyt on huono aika ja ei ehdi ja sitä ja tätä..... seliseli.
Yllätti kyllä itsenikin. Onneksi positiivisesti, niin tuntui, että tutkimustyö kannatti.
PoistaJos olisin jotain laskematta veikannut, niin ehkä maks. 50 grammaa noissa sapuskoissa yhteensä.
Salillakäynti on harvinaisen tylsää, enkä nykyään juuri käykään kuin täytteenä, jos jää jostain syystä joku viikon kolmesta tai neljästä vakkarityhmäliikuntatunnista syystä tai toisesta väliin. Ja nurinkurista kyllä, lihaskunto ja kunto ylipäätään on kohentunut kun vaihdoin puntit kehon painolla tai kahvakuulilla tehtäviin juttuihin. Varmaan sitä on itse tullut sahattua niitä samoja juttuja kerrasta toiseen ja lihakset huokailee, että hohhoijaa, taas tätä samaa. Kun taas ohjatuilla tunneilla viisaammat on miettineet kaiken valmiiksi ja vaihtelua on enemmän.
Mulle tuntuu sopivan myös se, että tunneista on tullut rutiinia. Tiedän, että jos en mene silloin kun tunti liikuntakeskuksen lukkarissa on, seuraava tilaisuus tulee vasta viikon päästä ja sitä en halua. Kun taas salin kanssa oli niin, että koska sinne voi mennä milloin vaan, sitä ajatteli aika alhaisella kynnyksellä, että en jaksa tänään, menen sit huomenna. Ja jos ei huomennakaan kiinnostanut, niin meen sit joskus.. Ja mitä pidemmälle se joskus karkaa, sitä vaikeammaksi menee ja sitä enemmän asia painaa alitajunnassa. Katoaa ilo ja hyöty tekemisestä, eikä siinä taas ole mitään järkeä.
Annukka, tämä oli todella hyvä postaus. Mä niin rakastan sun taitoa tehdä mielenkiintoisia ja tosi kattavia postauksia. Itse olen niin kärsimätön, että kirjoituksien pitäisi olla valmiita sillä sekunnin sadasosalla tai kiinnostus kirjoittamiseen loppuu välittömästi. Heh, minä, joka haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Täytyypä muuten ei ainoastaan huvikseen, vaan ihan hyödyksikin tehdä vastaava laskelma. Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt. Lähinnä mielenkiinnosta, että saanhan riittävästi polttoainetta päiviini. Ja se kuului myös meidän PT-opintoihin.
VastaaPoistaKiitos ihanasta palautteesta (jälleen kerran) Tiina <3. Sinä puolestaan olet mun aktiivisuusidoli :).
PoistaMulla tuppaa jäämään kesken justiin tällaiset tekstit, jotka ei valu suoraan päästä "paperille" niinkuin yleensä. En pysty täällä mihinkään suunnitelmallisuuteen (enkä edes halua), vaan asioita tulee päähän sitä mukaa kun niitä tulee. Ja jos muuttuu riittävän helposti tekstiksi, ongelmaksi muodostuu aina se, että kirjoitan ihan liian pitkästi, vaikka kuinka muuta päätän tai koitan lyhentää tekstejä matkan varrella. Ei vaan onnistu. (Ehkä kohtalon ivaa oli se, että toimiston kaappeja siivotessani sattui käsiin "Tekstintekijän käsikirja", jota en muista koskaan lukeneeni, mutta nyt kun avasin kirjan satunnaisesta kohdasta, siinä korostettiin asiassa pysymisen ja tiivistämisen merkitystä. Eli just hyvä piikki mulle :)).
Olen ihan satavarma, että sulla on ravintoasiat hyvällä mallilla. Ei muuten riitä energiat kaikkeen siihen mitä teet.
Itse tunnistan liian vähäksi jääneet syömiset siitä, että päivällä väsyttää, mitä normaalisti ei tee koskaan (paitsi jos olen nukkunut erityisen huonosti). Ja yöllä alkaa uni katketa ennenaikojaan, jos iltapala on ollut liian kevyt suhteessa siihen, mitä olen päivän mittaan tehnyt.