Sivut

lauantai 1. helmikuuta 2020

TIPATON JA VEGAANINEN TAMMIKUU


Kerroin vuoden ensimmäisessä postauksessani kaipaavani jotain uutta mielenkiintoa tekemisiini, ja siihen saumaan sattui enemmän kuin sopivasti Instagramissa eteen tullut tammikuun Vegaanihaaste, johon päätin osallistua ja viettää siinä sivussa tipattoman kuukauden.

Jälkimmäiseen liittyen olen enemmän kuin usein törmännyt mm. näihin kommentteihin:

"Jos täytyy viettää tipatonta, alkoholi on pakosti ongelma" (mahdollisesti)

tai

"Mitä järkeä on olla kuukausi juomatta ja sen jälkeen vetää viinaa kaksin käsin?" (ei mitään).

En osaa noihin sen kummempaa kantaa ottaa, mutta omalla kohdallani on kyse ihan vaan omasta vapaasta tahdostani. Ja siitä, että tykkään kuivasta valkoviinistä, mutta toisinaan on tullut tunne, että terveellistä olisi välillä olla ilman niitäkin lasillisia.


Kesämuisto Aulangolta. Sopii toki hyvin tipattoman kuvituskuvaksi..


Myös vegaanihaasteen ilmoittautumislomakkeen kysymykseen siitä, miksi osallistun, vastasin kunniakkaiden eläinten oikeuksien puolustamisen tai ilmastosyiden sijasta pääasialliseksi motiivikseni uteliaisuuden, koska oikeasti halusin kokeilla, kuinka vaikeaa (tämä oli oletusarvoni) tai helppoa olisi olla vegaani ja miten se vaikuttaisi omaan arkeeni.

En liittynyt haasteen Facebook-ryhmään, en katsellut videoklippejä tai kuunnellut podcasteja, enkä läheskään aina lukenut päivittäisiä sähköpostiviestejäkään, ellei niissä ollut jotain sillä hetkellä erityisesti itseäni kiinnostavaa. Päätin vaan noudattaa vegaaniruokavaliota kaikessa hiljaisuudessa ihan vaan itsekseni tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Osin siksikin, etten kokisi olevani kenellekään selitystä velkaa, jos päättäisinkin jättää homman syystä tai toisesta kesken.

Aloitin tutkailemalla vegaanihaasteen reseptipankista mahdollisimman simppeleitä ohjeita, joiden tekemiseen ei tarvittu sen enempää pitkiä aikoja kuin mitään "kummallisia" raaka-aineitakaan. Kaikkea kun ei täkäläisistä kaupoista välttämättä edes löydy ja vaikka olisi löytynytkin, en halunnut alkaa säilömään kaappeihin mitään, mitä ei ehkä tule käytettyä loppuun.

En myöskään jaksanut panostaa ruokien asetteluun tai kuvailemiseen, vaan keskityin niiden tekemiseen ja pidin homman muutenkin mahdollisimma helppona. Joitakin enimmäkseen kännykällä otettuja muistikuvia kuitenkin kertyi talteen. Niinkuin nyt vaikkapa tämä ihan ensimmäisestä kattilallisesta Emmaa varten todistusaineistoksi otettu.

Kuvien alla mahdolliset linkit resepteihin.



Papu-minestronekeitto (omani muistutti enemmän pataa, koska kippasin sekaan kaikki kotona olleet pussinpohjat gluteenitonta peruspastaa)



Tässä puolestaan Kalaton keitto (kalan tilalla savutofua, joka on koostumukseltaan omaan makuuni niljakkaan puoleista,  mutta yllättävän paljon keitto maistui oikealta kalakeitolta)



Tässä työn alla Yhden astian pestomakaronilaatikko Hesarin Terveys-liitteen ohjeella. 
Tykkään tällaisesta ruuanlaitosta, jossa ei esikeitellä mitään, vaan kaikki kuivat ainekset laitetaan sellaisenaan vuokaan, kaadetaan kasvisliemi ja kaurakerma päälle ja työnnetään uuniin. 
Harmi, ettei näitä reseptejä ja raaka-aineita (käytin tomaattista nyhtökauraa) ollut silloin, kun pojat vielä oli pieniä ja elettiin makaronilaatikkoarkea. Mutta onneksi ukkeli on makaronimies ja kehui, että oli "miltei parempaa kuin äidin tekemä" ja se on jotain se.

Tässä laiskana suoraan lehdestä kuvaamani ohje:




Seuraavana vuorossa oli Yhden kattilan pasta. Vielä edellistäkin helpompi ja maukkaampi ja ihan parasta, kun tekovaiheessa ei synny sotkua, eikä tiskiä. Pääsee ehdottomasti jatkoon.


Hävettää nämä huonot kuvat, mutta ei voi nyt mitään.

Allaoleva sen sijaan ei itselleni maistunut, koska en tajunnut korvata valkoista riisiä täysjyvällä. Mutta ukkeli onneksi söi tyytyväisenä kaiken. (En oikein ymmärrä noiden ohjeiden annoskokoja, koska monestakin reseptissä mainitusta neljästä riitti itselleni ja ukkelille syötävää pari kertaa päivässä parin päivän ajan. Ja uutta ruokaa en tehnyt ennenkuin edellinen oli syöty loppuun).






Helpot härkispihvit (ei mikään ihmeellinen makuelämys) ja uunissa paahdettuja kasviksia 



Tässä tuloillaan Vaivattoman linssilasagnen linssikastikeosuus, joka oli kokonaisuudessa parasta ja voisin syödä sitä ihan vaikkapa vaan sellaisenaan tai pastakastikkeena.



Käytin kaurakermaa vain puolet ohjeen määrästä, mutta valmis lasagne oli omaan makuuni turhan rasvaista johtuen kerman lisänä olleista Oatly iMat Fraichesta ja vegejuustosta. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkää linssikastiketta ja kaurakermaa.


Rasvasta puheen ollen vertailin huvikseni kahta (huonoa) esimerkkiä.



En normaalisti syö juustoa, koska se on omissa mielikuvissani vaan köntti kovaa rasvaa, mutta tässä haasteen aikana vaati mielikuvitusta keksiä leivän päälle kasvisten lisäksi mitään järkevää laitettavaa, joten haksahdin ostamaan mm. kuvan vegejuustoviipaleita. Vieressä ukkelin itselleen ostamat Luostari-siivut. (Oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, kun rasvapoliisin keskittyminen oli hetkellisesti muissa asioissa..)

Vertailukohta Oddlygoodin vegesiivuille on rasvamielessä ystävällinen, koska Luostarissa on rasvaa peräti 29% ja Oddlygoodissa 22% , mutta muu koostumus vegesiivuissa ei kyllä houkuttele (Ainekset: vesi, kasvirasva (shea, kookos), muunnettu perunatärkkelys, suola (2,3 gr!), väri, säilöntaine, vitamiinit ja jodi. Hiilihydraattia 19 gr, proteiinia 0 gr. Vertailun vuoksi säilöntaineettomassa maitopohjaisessa Luostarissa hh 0 gr ja proteiinia 25 gr). Söin 2 siivua Oddlygoodia ja totesin, että meistä ei tullut ystäviä. Mielikuva oli sama kuin jos olisin syönyt pari viipaletta hetken huoneenlämmössä pehminnyttä voita. Jopa kaikkiruokainen ukkeli totesi, että "Mun meni niistä sun pahvijuustoista maha sekaisin".

Parempiakin vaihteohtoja toki oli. Mm. Fazerin Yosa kaurapalat (säilyvyys avattuna 3 vrk, joten vaati huolellisuutta) ja Lidlin Hummus, jota tulee varmasti käytettyä vaihteluna jatkossakin. Mitään lihankorvikeleikkeleitä sen sijaan en edes halunnut kokeilla. Enkä myöskään siivutella Tofua leivän päälle, vaikka luinkin vinkkejä siitä, kuinka niljakkuuden saa poistumaan kuivaamalla ja pannulla pyöräyttämällä.

Valmiita vege-eineksiä en myöskään ostanut kuukauden aikana kertaakaan, vaan tein kaikki kotiruuat itse (tästä olen ylpeä!). Lisäksi söin muutamana päivänä lounasruokalassa.


  Porkkana-mustapapuohukaisia (näissä saattoi olla kananmunaa, en kysynyt).


Epämääräisen näköinen läjä on munakoisolasagnea.


Joskus oli vaan pakko kipaista kasaamaan salaatti viereisen Cittarin salaattibaarista.


Aika pastapainotteisia ruokia tuli tehtyä ja syötyä, mikä on itselleni poikkeuksellista, koska olen jo viimeiset parikymmentä vuotta ennemminkin vältellyt pastaa ja perunaa, joista olen kokenut saavani vaan "tyhjää" energiaa, turvonneen olon ja ruokailun jälkeisen väsymyksen. Nyt en mitään sellaista kokenut kertaakaan, vaan kävi ihan päinvastoin. Taika on pakosti paitsi täysjyvässä, myös siinä, mitä pastan kanssa syön. Yhdistettynä kasviperäisiin proteiininlähteisiin tuntui toimivan itselläni todella hyvin ja erityisesti liikkumiseen (joka tosin jäi silmäongelman vuoksi aiottua vähäisemmäksi) tuli lisää pitkäkestoista energiaa. Jaksoin mm. uida ja polkea inhokkiani kuntopyörää salilla paljon kevyemmin ja pidempään kuin yleensä.




Palautin arkeen myös aiemman hyvän tapani pilkkoa aamun vihersmoothieainekset valmiiksi pakkaseen.

Pelkkä smoothie ei tosin itselleni riitä, vaan lisäksi syön pari siivua jälkiuunileipää ja juon kupin kahvia.


Rasioissa on puolikas avokado, kourallinen babypinaattia, puolikas vihreä omena ja puolikas banaani.


Aikaa viikon ainesten pilkkomiseen menee noin vartti ja aamut on sitä myöten pelastettu. Ei tarvi kuin kipata rasian sisältö blenderiin ja lisätä 1,5 dl vettä + 1,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa ja iso lasillinen pehmeää juomaa on valmis. Usein lisäsin sekaan myös Puhdistamon riisiproteiinia.

Yhdessä rasiallisessa on 200 gr kasviksia, joka toki on alle puolet päivän suosituksesta, mutta tulee noistakin 6 kg kuukaudessa varsin huomaamatta, joten ihan turha määrä ei ole kyseessä.


Myös muita smoothieita tein aina muutaman lasillisen kerrallaan valmiiksi ja suosin erityisesti mustikkaa, joka on hyväksi silmille. 


Maitopohjaisten rahkojen ja luonnonjugurttien tilalle tuli monta uutta, hyvää välipalavaihtoehtoa, joista OddlyGoodit olivat ennestään tuttuja, mutta muut uusia tuttavuuksia, jotka pääsevät kaikki jatkoon. Koostumus on niin paljon miellyttävämpi kuin maitorahkoissa, eikä näistä myöskään tule yhtään tukkoinen olo. Toki proteiinia on vähemmän (5,5 gr/100 gr), mutta sitä olen tosiaan lisäillyt jauheen muodossa, jos on ollut tarvis.




Vegaanihaaste oli järjestäjien taholta tehty tosi lempeäksi, eikä siinä missään nimessä vaadittu, että kaikki pitää tehdä täydellisesti, vaan jokainen sai osallistua ihan omista lähtökohdistaan omien mahdollisuuksiensa mukaan. Mutta itse itseni tuntien, halusin olla tosi tarkka, koska ajattelin, että muuten en saa tietää, miltä tuntuisi olla oikeasti vegaani.

Ihan täysin puhtain paperein en kuitenkaan selvinnyt, vaan "syntilistalle" kertyi:

- kolmen ensimmäisen helposti menneen viikon jälkeen leivänpäällistuskassani ostamani
100 gr kylmäsavuporoleikettä
- muutama teelusikallinen hunajaa (tämä kuuluu niihin asioihin, joita en vegaaniudessa ihan täysin ymmärrä, koska mielestäni hunaja on kasviperäistä, mutta asialle löytyi varsin jyrkkä selitys netistä)
- noin sentin siivu lenkkimakkaraa (mies vakuutteli, että "se on ihan jauhomakkaraa vaan, voit hyvin syödä" :))
- lounasruokalassa porkkanakeiton jälkkärinä syöty mustaherukkarahka
- kaksi lasia punaviiniä

Muuten ei ollut mitään ongelmaa missään. Ei etenkään missään, mitä etukäteen epäilin. Arvelin nimittäin kaikkein eniten kaipaavani esimerkiksi keitettyjä kananmunia, mutta ei käynyt muna mielessäkään (hehheh). Myöskään mitään tavanomaisia mielitekoja (esim. sipsit) ei ollut, koska ruokaa oli niin paljon.

Kuukauden ruokahävikki oli roskiin päätyneitä "pahvijuuston" siivuja lukuunottamatta pyöreä nolla, koska tosiaan syötiin ensin edelliset loppuun ennenkuin tein uutta. Ja kaikkia tuoreita raaka-aineita ostin täsmästi reseptin määrän, en enempää.

Entä mitäs nyt sitten? Aionko korkata viinipullon ja paistella pihvin kylkeen?

En. Ei tee mieli kumpaakaan. Joskaan en myöskään aio alkaa absolutistiksi tai täysvegaaniksi, mutta erittäin paljon hyvää jäi kokeilusta käteen. Ja ilo siitä, että jos kotoa löytyy perusvarasto hyvin säilyviä papuja, linssejä, tomaattimurskaa, sipuleita, valkosipulia, kasvisliemikuutioita ja kuivattuja yrttejä, niillä pötkii jo pitkälle.

Ukkeli on ruokien suhteen varsin vaatimaton ja kiitollinen. Oli kavereilleen kertonut, että "Vaimo tekee nykyään jotain sellasia erikoisruokia, mutta ne maistuu ihan normaaleille". Tulkitsin kehuksi :).

Liikuntapuoli muuttui osin omasta aiemmasta päätöksestäni johtuen ja osin olosuhteiden pakosta aiempaa rauhallisemmaksi, mutta samalla vaihtelevammaksi. Mukaan tuli kevennetyn kuntosalin ja pilateksen ohelle pitkästä aikaa uintia ja vielä pidemmän ajan takaa joogaa sekä kokonaan uutena Ruudun lisäpalvelun Yogaian monipuolisia ohjattuja venyttely- ja muita harjoitteita, joita olen tehnyt kotona silloin, kun on siltä tuntunut.

Kirjailin näitä itselleni muistiin, mutta eihän tuosta taulukosta mitään selvää saa, kun meni niin pieneksi, joten kannattaa suosiolla skipata.




Askelia kuukauden aikana kertyi Polarin rannekkeeseen 438.000 ja käveltyjä kilometrejä 292 km.

Arkisin noin puolet tulee ihan vaan siitä, että kävelen työmatkat, kun taas viikonloppuisin tulee yleensä lähdettyä pari kertaa päivässä pidemmälle metsä- tai muulle lenkille varta vasten. Lisäksi tulee askellettua parisentuhatta porrasta per työviikko, koska meillä ei käytössä ole hissiä ja toimisto on rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Näitä kumpaakaan (kävelyä tai portaita) en yleensä sen kummemmin seuraile, koska ovat niin oleellinen osa elämääni, mutta nyt kun nuo lukemat tuossa omin silmin näen, niin kyllähän noita ihan mukavasti kertyy, joten en todellakaan vähättele.



Vanha, hiihtolomalla otettu kuva, mutta sama ranneke.



Huomasin, että joogamattoni ja ukkelin joogabolsteri sopivat väreiltään maljakossa olleeseen jo vähän nuutuneeseen kimppuun, joten pitihän se kesken kaiken tämä kuva lavastaa.


Joku  tässä kokonaisuudessa itselleni selvästi paljosta pastasta huolimatta tai jopa sen ansiosta toimi, koska painosta putosi kuukauden aikana 2 kg pelkkää rasvaa ja vyötäröltä hupeni 6 cm. Molemmat täsmästi ne, jotka viime vuonna sain lihasten sijasta palkaksi puolivuotisesta ahkerasta ja nousujohteisesta salitreenistäni. Silloin masensi ihan tosissaan, mutta nyt en voi kuin ihmetellä ja olla iloinen. Enkä todellakaan voi selitykseksi tarjota sitä, että olisin kuluneen kuun aikana ollut jotenkin vähemmän stressaantunut kuin yleensä tai nukkunut yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Molempien laita kun on ollut melkeinpä päinvastoin pitkälti johtuen silmäharmista, joka on muuten ennallaan, mutta tuonut uutena tullessaan kurjaa päänsärkyä. Toivon todellakin, että on tilapäistä, koska haastetta on ilman sitäkin.

Ja jos tähän nyt kauniiksi lopuksi kirjoittaisin jonkunlaisen lopputuleman, niin tämän kokeilun perusteella on selvää, että siinä missä sekasyöjäkin, myös vegaani voi syödä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Valinnanvaraa molemmilla todellakin riittää (toki sekasyöjällä vielä enemmän), joten kyse on puhtaasti omista valinnoista.

Realistina tiedostan myös sen, että vaikka nyt tuntuu siltä, että itselleni uusia hyviä vegaanisia resepetjä on käytössä loputtomiin, ennenpitkää ajautuisin varmasti pyörittelemään yksiä ja samoja niinkuin teen nytkin.

Ja vaikka enimmäkseen itsekkäistä syistä haasteeseen osallistuin, niin kyllähän se lämmittää mieltä, että olen ollut pienenpieni osallinen tässä lopputuloksessa:



Haaste on auki ympäri vuoden, jos jotakuta kiinnostaa osallistua


Hyvää helmikuuta!

39 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Minäkin osallistuin taas Vegaanihaasteeseen ja tykkäsin. Huomasin myös laihtuneeni hieman. Arvelen sen johtuvan paitsi runsaammasta vihannesten syömisestä, säännöllisemmästä ateriarytmistä ja suunnitelmallisuudesta (ei voi säheltää eteenpäin ja syödä mitä sattuu, jos haluaa onnistua haasteesa) myös kovien eläinrasvojen syömisen lopettamisesta.

    Maitosuklaa ja erilaiset herkkujuustot ovat jotain, mitä saatan välillä syödä aivan tarpeettoman paljon. Tumma (vegaaninen) suklaa on myös hyvää, jopa parempaa kuin maitosuklaa, mutta ei sellaista, mitä söisin kerralla puoli levyä. Parhaita juustoja saatan napostella ihan vain sellaisenaan, mutta vegejuustot eivät ole yhtä hyviä, eikä niitä tee mieli napostella. Hankin niitä lähinnä ruuanlaittoon. Vaikka vegaanihaaste kesti vain kuukauden, niin silti jo siinä ajassa maitosuklaan ja juuston syömisen lopettaminen vaikutti rasvan määrään kehossa. Ihokin voi paremmin.

    Ajattelin yrittää jatkaa ainakin maltillisella pyrkimyksellä vegaanisuuteen jatkossakin. On tästä ollut sen verran hyötyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M.T :). Muistin sun viimevuotisen postauksen aiheesta ja arvelinkin, että varmaan taas osallistut.

      Oli kyllä näiltä osin hyvä ja hyödyllinen kuukausi, josta tuli luottoa siihen, että leivänpäällisiä ja muita pienempiä juttuja lukuunottamatta pärjäisin kyllä aika pitkälle jatkossakin. Ja itseasiassa tänään kun kävin ruokakaupassa ja mietin mitä ostaisin nyt, kun olen "vapaa" ostamaan mitä vaan, en vilkaissutkaan broilereita tai mitään, vaan ostin varuiksi vähän lisää linssejä, papuja ja tomaattimurskaa :D. Taitaa olla tomaattista linssikeittoa seuraavaksi listalla.

      Mulle maitosuklaa menee samaan rasvakönttien kastiin kuin juustotkin, enkä piittaa siitäkään. Tummaa (kaakaota yli 70%) tai raakasuklaata mulla on yleensä työpöydällä joku pieni levy tai patukka, mutta sitä ei tosiaan oikein palaa enempää tule syötyä, kun on niin voimakkaan makuista. Ja ruokarytmikin mulla on aina säännöllinen (syön tasaisin väliajoin 4-5 kertaa päivässä), mutta luulen, että mun suurin kompastuskivi siinä rasvan keräyksessä on ollut ne maito- ja proteiinirahkat, jotka on jo syödessäkin sellaista kittiä, että ei ihme, että tarttuu kylkiin. Tai ainakaan mun elimistö ei proteiinia selvästikään siinä muodossa sulata, vaan ylimääräinen muuttuu rasvaksi. Siksi olin niin iloinen, että se pari kiloa, joka lähti, oli tosiaankin ihan pelkkää rasvaa, eikä verottanut mun ennestään alakantissa olevia lihaksia.

      Iho mullakin pehmeni ja tukka alkoi kiiltää (muutenkin kuin rasvasta :D) ja mikä ehkä kummallisinta ja samalla tosi tervetullutta, oli se, että mun korkea leposyke (on ollut jo nuoresta asti, koska mulla on kuulemma pieni sydän) laski ihan huomattavassa määrin.

      Kyllä mullakin jäi tästä hyvin pitkälti osa-aikavegaanius päälle ja tällä hetkellä pelkkä ajatus esim. broilerin syönnistä vaan ällöttää. Tuskin on pysyvä tunne, mutta en aio väkisin syödä mitään, mikä ei tunnu hyvältä.

      Poista
  2. Hienoa mitä saavutit osallistumalla vegaanihaasteeseen, hyvä sinä! Minun ystäväni on nyt ketoillut ja muuten on kuulemma mennyt hyvin, mutta hän on havainnut, että on allerginen kukkakaalille ja kaalit kuulemme muutenkin käyvät mahan päälle. Minä ehkä mieluiten kuitenkin osallistuisin tämmöiseen vegaanihaasteeseen, kun en halua luopua riisistä ja pastasta :)
    Herkullista helmikuuta sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan täysin kärryillä, onko tuo tämän hetken trendikäs ketodieetti yhtä jyrkkä kuin aikanaan Atkinsin dieetti, jossa syötiin lähinnä lihaa ja paljon rasvaa, muttei lainkaan hiilihydraatteja. Jos on, niin mua se kyllä pelottaa. Lähinnä siksi, että anoppini oli vuosia kyseisellä dieetillä laihdutusmielessä ja laihtuikin, mutta surullista kyllä, kuoli maksasyöpään 54-vuotiaana (saman ikäisenä kuin olen itse nyt). Eikähän tuolla dieetillä ja surullisella tapahtumalla välttämättä ole yhteyttä, mutta en voi välttää ajatusta, että olisi. En usko, että voi olla hyväksi syödä vuosia vaan lihaa ja kovaa eläinperäistä rasvaa.

      Jos yhtään huvittaa, käy kurkkaamassa siellä vegaanihaasteen reseptipankissa. Olet niin hyvä kokki, että saat ruuista varmasti loihdittua vielä maukkaampia maustamalla niitä omaan tyyliisi.

      Herkullista helmikuuta tosiaan olisi pitänyt munkin ymmärtää toivottaa. Kiitos Outi ja sitä samaa <3

      Poista
  3. Vau Annukka! Mä oon osallistunut vegaanihaasteeseen jonkun kerran (2? vai 3??), mutta en ole jaksanut vaivautua tekemään mitään niitä ruokia... Meillä on se harmi, että mies ja lapset ei todellakaan ole suostunu syömään niitä pöperöitä, joten itselle en ole sitten viitsinyt ruokaa useinkaan tehdä edes. Tai oon tehny aika harvoin. Kannattaisi kyllä tehdä oikeaa ruokaa, niin vähentyisi tämä leivän syönti (tänäänkin tein muille ruokaa ja itse söin leipää...). Mulla on muutama vakkari ruoka, joita aina välillä teen ja sitten syön niitä viikon. Nyt pitäis sen suhteen siis taas kunnostautua.

    Hieno juttu siis tämä sun kokeilu! Noin se on mun mielestä just paras, että ottaa homman rennosti ja nipottamatta. En kestä sitä tiukkapipoista vegaanisuutta yhtään... Itsellä on joskus ruokalistalla myös juustoa (ne vegejuustot on yök, paitsi joitakin tosi hyviä tuorejuuston tyyppisiä löytyy), saatan syödä myös kananmunaa satunnaisesti ja äskenkin kylässä jotain kakkuhässäkkää, missä oli sekä munaa että maitotuotteita. Mutta lihaa tai kalaa en syö ollenkaan missään värissä tai muodossa, en oo syöny vuosiin. Olin ehkä vuoden verran aika tarkkaan vegaani, mutta löysäsin sitten sillein sopivaksi itselleni tän jutun. Syön esim oivariinia jatkuvasti, enkä lainkaan margariineja (yök). Enkä ole esim vaihtanut villaa tekokuituun tms. Hunaja on mielestäni kyllä selkeästi eläintuote, mutta sitäkään en karsasta (mun kynttilätkin on mehiläisvahaa), sillä mielestäni mehiläistarhaus yms on tänä päivänä elintärkeä asia. Jätskinä syön vegejätskejä, koska ne on tosi hyviä, suklaana pääosin maidotonta, mutta kyllä maidollinenkin maistuu, jogurttina tai rahkana vegeä. Jne. Tilanteen mukaisesti.

    Tsemppiä sinne silmän kanssa ja kaikin puolin muutenkin! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Heli! Oli kyllä kiva kokeilu, josta jäi pysyvästi montakin helppoa ja hyvää lihatonta reseptiä valikoimiin. Enkä enää kaihda sitä pastaakaan, koska näyttää noiden kasviproteiinien kanssa tuovan hyvää energiaa väsyn sijasta. Samoin kaikki maitopohjaiset rahkat saa nyt väistyä. Luulen, että ne on olleet suurin syypää siihen mun ylimääräiseen rasvaan, koska tuntuvat syödessäkin jo niin inhottavalta tatinalta, joka ei meinaa edes mennä kurkusta alas. Nämä uudet kasvipohjaiset löydöt on niin paljon miellyttävämpiä koostumukseltaan ja maistuukin tosi hyvältä. Jopa se Alpron Go On maustamaton rahka maistuu ihan sellaisenaankin.

      Mutta miten ihmeessä pystyit viemään haasteet läpi tekemättä ruokaa? Ostitko jotain valmiita vegejuttuja vai söitkö silloinkin enimmäkseen leipää?

      Ja kiinnostaa sekin, millaisia herkkuruokia perheelle oikein kokkaat, jos mikään vegeversio ei kelpaa? Mun tekemät ruuat on aina olleet niin yksinkertaisen ankeita ja mielikuvituksettomia, että täällä on aikojen alusta totuttu siihen, että "sitä syödään mitä on". Että siinä mielessä nämä nyt tekemäni oli ukkelin mielestä erityisen herkullisia ja taisi kyllä olla onnellinen jo pelkästään sitä, ettei tarvi hakea kaupasta valmista lohikeittoa tai riisipuuroa (on elänyt pitkälti näiden kahden varassa viime ajat), kun kotona oli poikkeuksellisesti itsetehtyä ruokaa joka päivä valmiina. Ja kyllä se itsestäkin tuntui kivalta tulla töistä, kun oli valmista syötävää. Ei meinaan ole hetkeen sellaista tapahtunut, kun mun kokkausinto on ollut miinuksen puolella jo pitkään ja olen vaan rämpinyt jotenkin eteenpäin. En edes pysty sanomaan, mitä olen loppuvuoden aikana syönyt. Jotain vaan.

      Eilen kävin ruokakaupassa ja vaikka olisin ollut "vapaa" ostamaan mitä tahansa, sivuutin lihat ja broilerit, kun ei tehnyt mitään mieli. Mutta helpottaa, kun ei tarvi ihan niin tarkkaan miettiä ruokien ainesosia, vaan voi taas käyttää kananmunaa ja fetaa ja jotain sellasta pientä.

      Toivon niin, että saisit jostain inspistä tehdä myös itsellesi kunnon ruokaa. Ei pelkällä leivällä voi voida hyvin ja toivon, että voisit <3. Ja kiitos tsempistä <3

      Poista
  4. Voi että ilahduin, kun klikkasin sun blogin puolelle ja huomasin uuden postauksen (ja just sen, mitä olen jo kovasti odottanut). Intouduin itse illalla naputtelemaan uutta postausta omalle puolelle ja oli niin kiva päästä lukemaan sun juttua sen jälkeen, kun kerrankin on myös aikaa saman tien vastata. Ja VAU, mikä postaus. Menin hetkeksi jopa ihan sanattomaksi (to-del-la harvinaista mulle), kun en keksinyt, että miten päin lähtisin kehumaan sua!

    Tipattoman pitäminen ensinnäkin tietenkin tosi jees. Olen yleensä itsekin harrastanut, mutta tänä vuonna tammikuulle sattui pari ennalta sovittua iltamenoa, niin älykkäästi järkeilin, että "kun nyt kerran niissä tulee kuitenkin juotua viiniä, niin turhaan tässä sitten mitään tipatonta alkaa pitämään". Heh, tekosyitä joo kyllä, mutta en pidä mitenkään vakavana, kun mitään ongelmaa kuitenkaan ei ole. Mies oli sitkeästi tipattomalla koko kuukauden ja kyllä häntä peesasin melkein koko kuukauden. Pari kertaa kyllä myönnän "lipsahtaneeni" (niiden parin juhlaillan lisäksi).

    Mutta toi Vegaanihaaste, nyt kyllä hattu pois päästä, syvä kumarrus, aplodit ja ikuinen kunniotus sua kohtaan. Mullahan oli itsellänikin pikkaisen ajatuksissa sama, mutta en mitenkään päässyt fiilikseen, joten homma jäi pelkästään Vegaanihaasteen Facebook-ryhmän seuraamisen varaan :D Kasvisruokia toki syötiin se 3-4 kertaa viikossa, mitä yleensäkin, mutta muuten elämä oli tällä suunnalla sitä normaalia jauheliha - broileri -meininkiä.

    Ihan mahtava oli lukea, kuinka helppoa sulla on ollut ja kuinka hyvältä homma on tuntunut. Kivoja kuvia (oikeesti!) ja hyviä vinkkejä itsellenikin. En uskalla luvata (enkä välttämättä edes haaveilla) täydestä vegaanikuukaudesta, vaikka se kovasti houkuttaisikin, mutta tästä sun kirjoituksesta sain ihan älyttömästi taas inspiraatiota lisää omaan vegeilyyn.

    Ja mä niin kunnioitan sua siitä, että kun päätät jotain, teet sen. Siis ihan oikeasti! Olen itse niin selkärangaton kasteliero mitä tulee kaikkiin päätösten pitämisiin, että suurella ihmetyksellä aina seuraan niitä, jotka pystyvät pitämään päätöksensä.

    Jos kaipaat uusia ideoita vegeilyyn, mun blogin puolella on uusi postaus, missä vinkki ihan mahtavasta ja edullisesta keittokirjasta. Tosi hyviä reseptejä ja myös helppoa suunnitelmallisuutta. Ihanaa viikonlopun jatkoa Annukka, olet kyllä niin mun ihailun kohde tässäKIN asiassa. Pus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana (ja ihanan pitkä) kommentti Emma. Menin ihan hämilleni sun kauniista sanoista, joten kiitos ihan tosi paljon <3.

      Me oltiin selvästi molemmat epätyypilliseen aikaan liikkeellä näiden postausten kanssa, kun sun postauspäivä on ollut yleensä perjantai ja mun puolestaan on ollut määrä pysytellä pois koneelta viikonlppuisin, mutta todellisuudessa kirjoitin omaa tekstiäni pienissä pätkissä useampana päivänä silmäharmin takia. Ei olis mitenkään kestänyt kaikkea kerralla ja halusin kuitenkin tän raportin kirjoittaa, kun kuukausi meni sekä tipattomuuden että vegaanihaasteen osalta yli odotusten. Ei meinaan ollut itselläni täyttä luottoa etenkään tipattomaan ja olin iloisesti yllättynyt, kun niin helposti. Pitkälti tai ainakin osittain varmasti siksi(kin), että näitten vegeruokien kokkailu toi uttta sisältöä elämään ja nimenomaan iltoihin, jotka käytin ruuanlaittoon sen sijaan että olisin istahtanut sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria ja ottanut viinilasin siihen viereen. Ei käynyt mielessäkään se vaihtoehto.

      Ja koska jo ekan viikon jälkeen huomasin, että hitsi vieköön, mullahan alkaa vyötäröltä ylimääräinen läski sulaa, se kannusti ennestään pysymään tällä tiellä. En siis itse koe, että kyse olis mistään erityisen jämäkästä selkärangasta tai itsekurista, vaan ennemminkin motivaatiosta. Jos olen riittävän motivoitunut, pystyn lähes mihin vaan, mutta jos motivaatio on kiikunkaakun tai en koe saavani hommasta mitään toivottua hyötyä, hanskat saattaa tippua kädestä kesken kaiken.

      Välttelin niitä kaikkia haasteen oheistoimintoja (erityisesti FB-ryhmää, koska FB ei ole mun juttu muutenkaan) ihan sillä, etten halua mitään osallistua mihinkään "joukkohysteriaan" tai tehdä tästä muutenkaan mitenkään elämää suurempaa juttua, kun kyseessä kuitenkin oli "vaan" ruoka. Ja senkin ajattelin niin, etten miettinyt sitä, mistä joudun luopumaan, vaan mitä saan tilalle. Ja tästä sain kyllä paljonkin myös pysyvää.

      Kävin jo kurkkimassa sun postauksen ja palaan sinne uudelleen, kun on hyvä väli kirjoittaa viestiä. Nyt lähden sateeseen lepuuttamaan silmiä (harmaa taivas on tällä hetkellä silmäystävällisin tausta) ja palailen taas. Mutta sen verran pakko sanoa, että mua ihan huvitti, kun mietin kuinka monta sellaista asiaa, joita olet mulle suositellut, mutta joihin olen suhtautunut nihkeästi, tässä toteutui (Mm. "En tykkää vahtia uunia", mutta nyt tein kuitenkin enimmäkseen nimenomaan uuniruokia. "En piittaa hummuksesta", mutta nyt tykästyin nimenomaan siihen Lidlin versioon. Ja lisänä vielä sellainen juttu, joka ei tästä teksistä käynyt ilmi, että olen joulusta asti kuunnellut metsälenkeilläni Joni Jaakkolan Väkevä Elämä-podcasteja, jotka kestää saman tunnin kuin mun peruslenkkikin ja tykännyt niistä ihan tosi paljon. Että kiitos näistä :)).

      Olet kyllä kiva <3

      Poista
  5. Tipatpnta olen minäkin pitänyt tammikuun. Mulla käy nimittäin niin, että silloin kuon meillä on viiniä ruokajuomana syön aina mielestäni enemmän kuin mitä tulisi. Tänään ostimme tämän vuoden ensimmäisen punaviinipullon ja join minäkin siitä vajaa kaksi lasillista. No eihän se pahaa ollut, mutta mitään ihmeellistä ylimaallista nautontoa en siitä kokenut. Onneksi tällä kertaa onnistuin kuitenkin pitäytymään syömisen suhteen yhdessä annoksessa enkä ottanut lisää. Tästä uskon kiitoksen kuuluvan Muutos-valmennukselle jota olen nyt käynyt tammikuun 13. päivästä alkaen. Se on jotain aivan muuta kuin pikadietit ja olenkin ilmoittanut jatkavani sitä vuoden eteenpäin. Tuosta viiniasiasta ajattelen ainakin nyt, että jatkan tipattomalla niin kauan kuin hyvältä tuntuu. En tykkää humaltumisen tunteesta ja unikin häiriintyy alkoholin ansiosta. Karkkilakko on sujunut tosi hienosti ja nyt on kokonainen kuukausi ilman karkkeja. Tarkoitus on jatkaa koko vuosi.
    Vegaaniksi en ole koskaan edes ajatellut ryhtyväni, mutta joskus on käynyt mielessä kasvissyöjäksi ryhtyminen. Sitä en ole kuitenkaan aloittanut, vaikka ruokavalioomme sisältyy runsaasti kasviksia ja hedelmiä.Hienosti olet onnistunut tuossa omassa vegaanius-kokeilussasi!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut hyvin menneestä kuukaudesta! Ja myöskin päätöksestä osallistua itselle sopivan kuuloiseen valmennukseen (kuulostaa tutulta tuo Muutos-nimi, joten olen varmaan jossain törmännyt mainoksiin). Mun mielestä on hyvä, että nykyään on saatavilla monenmoista tukea omiin muutospyrkimyksiin ilman, että tarvii lähteä erikseen johonkin luennoille tai tapahtumiin. Eikähän noiden verkkovalmennusten hinnatkaan yleensä päätä huimaa hyötyyn nähden (sitäpaitsi säästyy jo siinä, kun jättää viinipullot ja herkut ostamatta :)).

      Mun miehelle käy viinin kanssa samoin kuin sulle eli että syö silloin enemmän kuin normaalisti. Nyt on ollut tipattomalla myös reilun kuukauden ja syönyt mun tekemiä vegeruokia ja painoa on tippunut liki neljä kiloa. Pullisteli eilen hauiksiaan tyytyväisenä peilin edessä (vitsillä kylläkin, ei ole mikään peilaajapentti) ja oli silminnähden iloinen muutoksesta. Ja se jos mikä aina motivoi eteenpäin, kun tulosta tulee. Mun omassa tapauksessa en mitään painonlaskua todellakaan odottanut, vaan olin henkisesti varautunut siihen, että paljosta pastasta saan päinvastoin vähän lisää, mutta iloinen kyllä olen, että pääsin parista rasvakilosta minäkin eroon. Sujahtaa housutkin taas tutusti jalkaan, kun ei ole makkarat tiellä.

      Vegaaniudessa ei nuo pääruuat tuottaneet mitään ogelmaa, kun muutenkin syön hyvin kasvisvoittoisesti, mutta en jaksaisi alkaa kaikkia tuoteselosteita sillä silmällä kyttäämään, että onko niissä kentie käytetty kananmunaa tai jotain maitotuotetta tai ylipäätään jotain eläinperäistä. Menee elämä liian vaikeaksi.

      Kesti nyt vähän tämä vastaaminen (ja melkein siitä jo stressasin, mutta en kovin pahasti), joten toivottelen iloista uutta viikkoa ja kevyttä oloa <3

      Poista
  6. Voi vitsit, miten inspiroiva postaus! Mulle ajatus vegaaniudesta tuntuu jotenkin hirveän vaikealta, kun tuntuu, että koko annosajattelu pitäisi sitten panna ihan uusiksi. Jonkin eläinprotskulähteen (esim. kana tai kala) ympärille on niin helppo kehittää muut lisukkeet, mutta kasviproteiinit tuntuvat ihan kamalan vaikeilta lähestyä. Mutta tästä sen nyt taas näkee, että mikään ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa, kun vain on pikkuisen viitseliäs ja ottaa asioista selvää. Luulen, että palaan lukemaan tätä vielä monta kertaa ja kopsaamaan ideoita omaan syömiseeni. <3 Erityisesti nuo pakastetut smoothieainekset ihastuttivat, kun periaatteessa voisin ajatella lisääväni smoothieita ruokavaliooni, mutta kun en jaksaisi aina pilkkoa. Ensin pitäisi vain hommata uusi pakastin! :-D Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, siihen menee vielä hyvä tovi (astianpesukonettakin odoteltiin kaksi vuotta, kun ei vain saatu aikaiseksi).

    Mä olen suhtautunut pastaan vähän samalla lailla kuin sinäkin, vaikka en muuten millään lailla karttele hiilareita, päinvastoin. Kyllä se vaan on niin, että kun on syönyt tarpeeksi hiilareita, liikunta kulkee ihan toiseen malliin kuin ilman niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni se lihaton lokakuu niin helposti, etten ollut tässäkään projektissa huolissani lihattomuuden suhteen, mutta kaikki ne pienemmät jutut (niinkuin nyt vaikkapa ne leivänpäälliset) tuotti kyllä päänvaivaa, enkä kyllä pidemmän päälle pystyisi elämään sellaista elämää, että pitää jokaisesta tuoteselosteesta tarkistaa, sisältääkö kenties kananmunaa, maitotuotteita tai ylipäätään jotain eläinperäistä (liivatetta, hunajaa ja mitä kaikkea näitä nyt mahtaa ollakaan...). En ole niin valveutuneesti eläinten asialla, että haluaisin alkaa elämääni pelkän ruuan takia loputtomasti rajoittamaan tai hankaloittamaan.
      Ja pääasia kuitenkin on nuo pääruuat. Vaikka söisin normaalisti keskimäärin vaan 100 gr lihatuotteita päivässä (voi olla jopa aika lähellä totuutta, koska välillä on pelkkiä kasvisruokapäiviä ja välillä taas broileria tai kanaa), niin siinä jo säästyy 3 kg lihaa kuukaudessa, jos sen korvaa kasvisperäisellä ruualla. Tekee vuodessa 36 kiloa (yllättävän paljon muuten, en ole koskaan ajatellut), joka on jo jonkunmoinen määrä.

      Olen vältellyt niitä pastoja justiin sen paljon hiilihydraatin takia ja siksi yllätyin, kun tarkistin mulla kotona olevien kolmen erilaisen täysjyväpastan (perusmakaronit, lasagnelevyt ja spagetti) proteiinimäärät ja ne oli välillä 12-16 gr/100 gr. Yllätti iloisesti (eniten oli Torinon perusmakaroneissa).

      Oli hyödyllinen kokeilu, jonka ansiosta maito- ja proteiinirahkat lensi romukoppaan, mutta pasta sai uuden mahdollisuuden :).

      Härkäpavuista tehdystä härkiksestä en niin piittaa, mutta nyhtökaura on jees (ja proteiinia 28 gr eli enemmän kuin lihassa), koska se ei yritäkään leikkiä mitään lihaa, vaan on ihan vaan kauraa ilman sen kummempia lisäaineita. Vaati tavallista enemmän maustamista, mutta sulta se sujuu luontaisesti :).

      Toivottavasti teillä on asiat hyvin <3

      Poista
    2. Pakko oli vielä tulla kiittämään sua siitä taannoisesta avokadon kypsyystestivinkistä. Olet mun mielessä joka kerta, kun kaupassa painelen avokadoja siitä paksummasta päästä testatakseni kypsyyttä. Ei ole tarvinnut sen koommin puristella koko hedelmää, eikä ole sun ohjeella mennyt pieleen kertaakaan :). Jos ei sun testimenetelmän läpäiseviä löydy, jätän kauppaan, koska ovat kuitenkin turhan kalliita haaskattaviksi.

      Poista
  7. Olet sinä viitsinyt! *nostaa hattua*

    Tutuilta näyttivät nuo rasiat, niitä smoothierasioita pakkaseen minäkin teen edelleen uskollisesti, sisältö vaihtelee. Muuten meillä syödään sekaruokaa, kalaa tosin aika paljon. Pastaa harvemmin, perunaa ja kokojyvä/ruis-leipää syömme kyllä. Nuo lihankorvikkeet eivät vaan houkuttele, ebkä uskalla kuvitella mitä mies sanoisi, hän ei ole niin "helppo" syöjä kuin sinun ukkelisi. Meillä kun mies tekee itsekin usein ruokaa.

    Tipattomastani taidan olla kertonutkin joskus, että se alkoi vähän kuin vahingossa keväällä -97 kun mies oli Lapissa hiihtämässä ja olin pari viikkoa yksin kotona. Kuiva valkkari jäi ostamatta ja tipattomani on jatkunut tänne asti, nyt jo yli 20 vuotta. Ei vaan maistu enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos virtuaalisesta hatunnostosta :).

      Pääruokamielessä oli helppo ja opettavainenkin kuukausi, mutta en kyllä jaksaisi pidemmän päälle enää tihrustaa tuoteselosteita sillä mielellä, että sisältääkö kenties jotain eläinperäistä. Etenkin kun en edes tiedä, mikä kaikki loppupeleissä on eläinperäistä ja mikä ei. Esim. liivatteen alkuperää ne ole ikinä edes miettinyt. (Ehkä siksi, etten sitä koskaan käytä, kun en osaa..).

      Musta tuntuu, että ukkelille parasta kuluneessa kuukaudessa oli se, että ylipäätään sai ruokaa.. On elänyt viimeajat kaupan valmisriisipuurolla ja lohikeitolla, jotka molemmat kuuluu herkkuruokiinsa, mutta nyt muisti kyllä kiitellä, kun oli hyvää itsetehtyä ruokaa kotona joka päivä tarjolla. Ei välitä siitä sen enempää kuin minäkään, että samaa sapuskaa syödään niin monena päivänä peräkkäin, että loppuu. Pakastamista annoksina olen joskus harrastanut, mutta todennut, ettei ne ikinä päädy kuitenkaan käyttöön, vaan tulee vaan hävikkiä siinä kohtaa, kun iskee pakastimensiivouspuuska.

      Mulle tuli hyvä mieli tosta smoothierasia-asiasta. Kiitos kun kerroit. Ja ei ollut tuttu tuo tipattomuuden alkusysäys, mutta kuulostaa käyneen varsin kivuttomasti. Välillä toivon omalle kohdalleni jotain vastaavaa ja on kyllä sellainen olo itselläkin, että mahtaako sitä viinimielitekoa enää tullakaan. Ainakaan en väkisin yritä.

      Poista
  8. ihanan herkullisen näköisiä ruokia!
    täytyypä selvittää, onko tuo vegaanihaasteen reseptipankki vapaassa käytössä, sieltä voisi ammentaa ideoita.
    Olisi kiinnostusta kasvistaa ruokavaliota lisää (tosin yksi teineistä valitti taannoin että "meistä on tullut perhe, joka syö parsakaalia; mä kaipaan aikaa jolloin me ei oltu sellainen perhe")

    En ole koskaan viettänyt tipatonta tammikuuta: yritän yleensä ajoittaa vaatimattomamman syömisen (ja juomisen /juomattomuuden) paastonaikaan, helmi-maalis-huhtikuulle, miten se nyt aina ajoittuukin.
    Onnistuminen on ollut vähän niin ja näin, kuten moni tässäkin ketjussa toteaa, että yllättävän paljon suunnittelua ja asennoitumista vaativat nämä haasteet ja -ttomat.
    Viime aikoina olen ollut sen verran laiska kokkauspuolella, että en millään jaksaisi tai viitsisi laittaa kahta täysin erilaista ruokaa, ja tällä hetkellä on melkein mahdotonta (terveyssyistä) olla valmistamatta lihaisaa sapuskaa (ainakin useimpina päivinä viikossa) kotijoukoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan jo kerkisit käydäkin siellä reseptipankissa, mutta jos et, niin on tosiaan ihan vapaassa käytössä.
      Itse ruksin sieltä "nopeat arkiruuat" kohdan sieltäkin valitsin vielä kaikkein helpoimman näköiset vaihtoehdot, joissa oli pelkkiä tuttuja aineksia. Ei tehnyt mieli alkaa värkkäämään vaikkapa munakkaan korviketta kikhernejauhoista ja "kala namak"- suolasta, josta en ole ikinä kuullutkaan ("Kala namak eli musta suola on vuorisuolaa, jossa on voimakas rikkimäinen, kananmunaa muistuttava maku"). Enkä oikein ymmärrä muutenkaan sitä, että jos päättää jotain eläinperäistä pois, niin miksi niille pitäisi sitten kuitenkin tehdä väkisin jotain kasviperäistä korviketta. Liha lihana ja kasvikset kasviksina on mun ajatus. Siksi tykkään esimerkiksi nyhtökaurasta, joka on ihan vaan kauraa, eikä yritäkään olla lihaa. Samoin kuin Härkis, mutta siitä en niin piittaa. Sensijaan lähikaupassa sattui silmiin Muru kaurajauhis, jonka koostumus oli ihan samanlainen kuin muruisaksi paistetussa jauhelihassa. Siitä tein pakkauksen omalla ohjeella bolognesekastiketta, mutta oli aika laimean makuista, joten lisäilin mausteita ja väitän, että jos ei tietäisi, ei tietäisi syövänsä kauraa, eikä jauhelihaa.

      Mulle tää vegaanihoostehomma oli nimenomaan täysin suunnittelematon ex tempore-juttu. Enkä myöskään suunnitellut mitään ruokia yhtään sen pidemmälle kuin yksi kerrallaan, tai korkeintaan kaksi. Sen harvan kerran kun olen ylipäätään ihan normielämässä miettiä muutaman ruuan eteenpäin ja ostanut ainekset ennakkoon, hävikki on ollut kaikkein suurinta, koska ei ehkä olekaan huvittanut tehdä just niitä ruokia tai ehkä olen syönyt niitä samoja lounasruokalassa tai jotain. Ruoka kerrallaan loppuun ja sitten vasta fiilispohjalla seuraava sopii mulle parhaiten. Ja ukkelille käy aina kaikki. On ihan ekstraa vaan jos ylipäätään saa itsetehtyä ruokaa nyt kun ollaan kaksin.
      Ainut mitä näissä haastehommeleissa omasta mielestä tarvin, on motivaatio. Jos se on riittävän korkea, kaikki muu tulee itsestään. Mutta jos ei ole, hommaan ei tule joko ollenkaan lähdettyä tai sitten se lässähtää kesken.

      Ymmärrän hyvin, että sulla haasteellisuus on kotijoukkojen vaihtelevissa tarpeissa. Mutta jos innostut, niin esim se yhden kattilan pasta syntyi kaikkinensa noin vartissa, eikä tule yhtään tiskiäkään, kun kaikki laitetaan samaan aikaan samaan kattilaan. Ihan parasta.

      Poista
    2. Jäi näköjään muutamia sanoja kesken lauseiden uupumaan, mutta luotan sun ikälukutaitoon :)

      Poista
  9. Haha ihana ukkeli Luostari juuston kanssa. <3 On mielettömät nuo tilastolukemat kyllä. Hyvä sinä ja jos saan vinkata, Lidlillä on todella hyviä vegepihvejä, ihan parhaita sanoi ääneen moni vegetyyppi.

    Hienoja tuloksia vegeruokavalion avulla, laittaa taas miettimään.

    Kivaa helmikuun alkua Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, heti kun silmä vähän vältti, jääkaappiin oli ilmestynyt rasvajuusto ja paksu lenkki jauhomakkaraa :). (No en oikeasti vahdi, mutta sen verran olen vinkannut, että jos ei muuta, niin se rasvaprosentti kannattaisi ainakin tarkistaa. Mutta ehkä mun vinkki oli epätarkka ja on kuvitellut, että nimenomaan se suurin prosentti on aina paras :)).

      Lidlin mainoslehdestä (ainut mainoslehdykkä, jonka luen aina) bongasinkin ne Next Level vege-jutut ja kiinnostuin kovasti, mutta ikävä kyllä pitkä ainesosaluettelo sisälsi paljon sellaista, jota en tunnista tai halua syödä (mm. happo (sitruunahappo), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo)], emulgointiaine (metyyliselluloosa), hiivauute, bambukuitu, säilöntäaineet (kaliumsorbaatti, natriumasetaatit), savuaromi.). Erityisesti bambukuitu oudoksutti, koska en ole tiennyt, että käytetään ihmisravinnossakin.

      Olen vähän sellainen liha lihana ja kasvikset kasviksina- tyyppi ja mielellään välttelen kaikkia lisä- ja säilöntaineita.

      En tiedä yhtään, mikä tässä mun kuukaudessa sen teki, että vyötärö tosiaan kaventui ja rasvaa lähti se pari kiloa. Oletusarvo mulla oli ihan päinvastainen justiin sen paljon pastan takia, mutta olen iloinen, ettei tarvi sitä enää niin karsastaa kunhan vaan pysyn valkoisesta pastasta erossa ja syön täysjyvää.

      Kiitos samoin Tiia, kivaa ja vihdoinkin ehkä aurinkoista helmikuuta <3

      Poista
  10. Oi, tämä oli hyvä ja valaiseva kirjoitus. Vaikka en kyllä ymmärrä miten ihmeessä hunajaa ei vois käyttää? Ehkä sama logiikka, kuin maito tai kananmuna; elävän olennon tuottamaa. Vaikka em. ovatkin eläimestä itsestään. Äh, en osaa ajatella paremmin. Ja tämä on mulle just se haaste. Ei siis ajattelu (vaikka se kyllä taitaa olla, heh). Vaan äärimmäisyysajattelu ja ne pahvijuustot.

    Kun mikä tahansa "korvike" on valitettavasti usein juuri nimensä mukainen. Pahvijuustoon varmasti tottuu. Mutta ei se vaan ole sama asia. Härkistä yritin sinnikkäästi syödä, laitoin lopulta joskus lisänä ihan jauhekastikkeeseen, tyyliin edes puolet. Ei jatkoon. Lisäksi yllättävän moni korvaava tuote on täynnä lisäaineita ja vaikka mitä kommervenkkejä, joita en halua syödä. En varmasti ole perehtynyt asiaan tarpeeksi. Osaa etsiä oikeita tuotteita ja tehdä hyvää ruokaa. Jälkimmäinen on ongelma siksikin, että inhoan ruuanlaittoa niin syvästi. Vegaaniruoka, siis puhtaasti vegaaninen ja eettinen ja vieläpä se suosimani mahdollisimman lisäaineeton vaatii oikeasti vähän viitseliäisyyttä, luulen.

    Sinä sait kyllä asian kuulostamaan ja näyttämään perehtymisen arvoiselta! Huippuhyvä kirjoitus ja herkulliset kuvat.

    Itsellä jatkui hyvin lyhyt ketoruokakokeilu gluteenittomalla. Joka vaatii vähän päänvaivaa, kun en halua korvata viljoja tärkkelyksillä, joita gluteenittomat "korvikkeet" usein ovat. Keliaakikon äitinä tämä tosin ei varsinaisesti ole temppu eikä mikään. Johan sitä on 15 vuotta tullut harjoiteltua.

    Hienoja tuloksia sait kyllä aikaan, hyvä sinä! Mikähän siinä salihomnassa sitten vaikutti? Kortisoli?

    Mukavaa sunnuntaita ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelina.

      Pakko oli se hunajahomma tarkistaa ja vegaaniliiton sivuilla oli näinkin tyly vastaus asiaan "Vegaani ei käytä millään tavoin hyväkseen muita eläviä olentoja. Piste. Jos käyttää hunajaa, mutta muuten elää kasvisravinnolla, on hunaja-vegetaristi tai jotain vastaavaa, mutta ei vegaani."

      Eli olin siis kuukauden verran hunaja-(ja pienesti poro-) vegetaristi :). Piste :D.

      En pystyisi ihan noin jyrkkään ja tarkkaan elämään pelkän ruuan takia, eikä se ollut mulla suunnitelmanakaan, mutta muuten oli kyllä kiva ja oletettua helpompi ja opettavainenkin kokeilukuukaus. Jäi paljon uutta hyvää pysyvästi valikoimiin ja pastakin pääsi pannasta :).

      Marikalle tuolla ylempänä kirjoitin (laiskana kopioin saman tähän), että "Ei tehnyt mieli alkaa värkkäämään vaikkapa munakkaan korviketta kikhernejauhoista ja "kala namak"- suolasta, josta en ole ikinä kuullutkaan ("Kala namak eli musta suola on vuorisuolaa, jossa on voimakas rikkimäinen, kananmunaa muistuttava maku"). Enkä oikein ymmärrä muutenkaan sitä, että jos päättää jotain eläinperäistä pois, niin miksi niille pitäisi sitten kuitenkin tehdä väkisin jotain kasviperäistä korviketta. Liha lihana ja kasvikset kasviksina on mun ajatus."

      Justiin ne kaikki lisäaineet ja muuten tuntemattomat ainesosat, joilla yritetään saada joku kasvisperäinen koostumukseltaan tai maultaan vastaamaan eläinperäistä alkuperää, on sellaisia, joita en halua syödä. Sen takia mun mielestä esim nyhtökaura on jees, koska se ei yritäkään olla muuta kuin kauraa. Ilman lisäaineita. Tai ainakaan minä en ajattele, että sen pitäisi yks yhteen maistua tai tuntua jauhelihalta, koska se nyt vaan on mahdoton yhtälö. Enemmän maustamista vaatii, mutta sipulilla, valkosipulilla ja yrteillä tosiaan pötkii jo kauas. Ja pikkulähikaupassa sattui käsiin Elovenan Muru kaurajauhis, joka on nimensä mukaisesti kauraa sekin (yllätyyyyys), mutta on koostumukseltaan murusina, joka muistuttaa ihan paistetun jauhelihan koostumusta. Uskallan väittää, että jos siitä tekee muuten maistuvan bolognesekastikkeen, eikä julista kovaan ääneen, että on kaurasta tehty, syöjä ei huomaa eroa normaaliin bologneseen. (Joskin mulla on kokemusta vaan mun oman perheen kaltaisista syöjistä, jotka ei nirsoile, eikä ronkeloi, koska en kestä sellaista yhtään).

      Sitten kun sun ketokokeilu ehkä joskus päättyy ja jos kaipaat ihan oikeasti helppoja ruokia, kurkkaa sinne vegaanihaasteen reseptipankkiin. Itse ruksin sieltä "nopeat arkiruuat" ja esim. se yhden kattilan pasta syntyi tosiaan alusta loppuun noin vartissa, eikä tiskiä tule kuin se kattila, johon kaikki ainekset laitetaan samaan aikaan, eikä muuta tarvita.

      Mulla on vahva epäilys sen mun saliprojektin aikana kertyneeseen rasvaan ja se on kaikki ne hirvittävää tatinaa olevat maitopohjaiset proteiinirahkat, jotka olen syönyt siinä uskossa, että olen ne muka tarvinnut. Ei ole mun elimistö niitä pystynyt selvästikään sulattamaan, vaan muuttanut rasvaksi. (Pitäisi ehkä älytä, että jos painii kärpässarjassa, ei silti tarvi syödä kuin joku Bull Mentula). Kortisolia tosin itsekin silloin epäilin, mutta kaiken järjen ja nykyisen stressitason perusteella kortisolin määrä ei kyllä ole voinut vähentyä. Mutta ehkä noi mun rauhallisemmat, mutta monipuolisemmat liikuntahommelit on olleet osallisina tässä yllättävässä positiivisessa muutoksessa vyötärön seudulla.

      Kiitos Nelina ja mahdollisimman hyvää ja valoisaa mieltä sulle <3

      Poista
    2. Voihan kääk. Ihan vaan lyhyesti mielestäni kirjoitin..

      Poista
    3. Kaikki mitä kirjoitit lihan korvaamisesta korvikkeella ja sen mahdottomuudesta - allekirjoitan. Kiitos!

      Ja kaikki mikä on noin tiukan ehdottomuuden (kuten sen hunaja-vegetaristi terminä) rajaamaa - kartan. Inhoan kaikkinaista ääripäistelyä. Että et voi sanoa olevasi jos ja niin edelleen. Ja mitä ketoiluuni tuli, se loppui jo. Nyt olen gluteenittomalla, ja sitäkin vain koska törmäsin vanhaan koepalatulokseeni ohutsuolen tolasta.

      (Ja musta on kiva, kun vastaat aina jotenkin niin nätisti ja paneutuen.)

      <3

      Poista
  11. Iso peukku - ja kiitokset vegeresepteistä. Pian alkaa taas Ekopaasto ja aion siihen tänäkin vuonna jossain muodossa osallistua. En ole vielä yhtään paastoa onnistunut vetämään pelkästään vegelinjalla - tosin en ole sitä edes luvannut paastolupauksissani. Mutta niiden avulla olen onnistunut vähentämään lihan syöntiä todella paljon ja se on jäänyt käytänteeksi myös paaston jälkeiseenkin elämään. Tipatonta tammikuuta en ole viettänyt koskaan, sillä meikäläisellä ne kuukaudet aika usein tipattomia tuppaavat olemaan muutenkin;)
    Oma haasteeni on tällä hetkellä taas kerran temppuileva vatsa ja fodmap-ruokavalion kokeilu, josta siitäkin lipsun vähän väliä. Herneet ja pavutkin kun ovat kiellettyjä. No - testaillaan edelleen.
    Hyvää helmikuuta sinulle, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja. Kuukausi ylätti helppoudellaan.

      Lihan suhteen ei ollut ennakkoepäilyksiä, koska syön lihaa (broileria ja kalaa) muutenkin varsin vähän ja lihatonta lokakuuta jo kokeilin ilman mitään ongelmaa, mutta kaikki nuo pienemmät jutut arvelutti. Eikä ihan syyttä, koska alkoi jo vähän kärsivällisyys loppua erityisesti mainitsemieni leivänpäällisten suhteen. Täällä meillä ei selvästikään vielä ole vege-buumi lyönyt kovin suuressa määrin läpi, koska useissa kaupoissa myynnissä olleissa vegetuotteissa (lähinnä justiin juustohyllyssä) oli jo valmiiksi vanhentuneita päivämääriä, joista kävin henkilökunnalle hissunkissun kertomassa. Valikoima oli siis niitten osalta varsin niukkaa ja mihinkään lihanomaisiin kasvisleikkeleisiin en edes halunnut tutustua (Uuden vuoden aattona paistoin vähän etuottina bataattiranskiksien kaveriksi soijanakkeja, jotka oli kyllä suoraan sanottuna aika kammottavia, eikä päätyneet jatkoon).

      Vatsaongelmat on harmillisia, ja on tylsää, jos joutuu niiden takia jotain ruoka-ainetta välttelemään. En voi kehua, että pavut ja herneet kuuluisi omankaan vatsani suosikkeihin ja vielä vähän aikaa sitten aiheutti aikamoista turpoilua, mutta olen siitä huolimatta syönyt ja nyt tuntuu sujuvan ongelmitta, vaikkei ne mun erityistä herkkua olekaan. Mutta siis ei ole mitään varsinaisia kipuja kuitenkaan niinkuin sinulla ilmeisestikin on. Toivottavasti saat kuriin. Ja itse ainakin olen kuullut pelkästään hyviä kokemuksia Fodmapista.

      Onnittelut kestotipattomasta :). Itse en ole siihen päässyt, enkä oikeastaan pyrkinytkään, mutta koska viiniä ei tällä hetkellä tee edelleenkään mieli, saa olla tauolla niin kauan kuin siltä tuntuu.

      Valoisaa mieltä ja aurinkoa sulle Arja <3

      Poista
    2. Hups - kuule, annoin varmaan väärän kuvan: en ole aivan kestotipaton ja juhlin kyllä välillä skumpankin avulla, ruokaviinit maistuvat myös - mutta vain juhlissa. Ja ihan joka kuukausi ei niitä juhlia meikäläisellä ole vaikka minusta aina pitää juhlia, kun
      on vähänkin syytä.

      Poista
    3. No mutta melkein kuitenkin ja se on just hyvä se :). Pysyy balanssissa.

      Poista
  12. You have a wonderful blog! The topics you write about are very close to me. Thank you for sharing your thoughts!

    I follow you through GFC! If you want, go to my blog :)

    MY NEW POST: I AM GLAD TO BE WITH YOU ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment Nastya and all the best for young and beatiful you and your nice blog too <3

      Poista
  13. Tosi mielenkiintoista. Olen miettinyt vegaanihaastetta jo pari vuotta, mutta juuri tuosta "niiden ruuat on sitten hirveän monimutkaisia tehdä" ajatuksesta johtuen olen skipannut. Ehkäpä nyt uskaltaudun. Ruuat näytti ja kuulosti tosi maukkailta, vaikka itse vierastankin pastaa ja makaronia kaiken kaikkiaan. Oletan kuitenkin, että sen pystyy jotenkin korvaamaan. Lasagnessa esim. kesäkurpitsalla... =)
    Maistoin joskus tofua, kauniilla 80-luvulla Englannissa. Se ei ollut hullumpaa, mutta tosi moni on maininnut tuosta niljakkaasta suutuntumasta. Ehkä ne käsitellään toisin täällä tai nykyään?

    Ongelmakohtia: itsellä ei onnistu kyllä elämä ilman juustoa. Siis OIKEAA juustoa. Jaiks! Enkä koskaa osta mitään kevyttuotteita, joten mikään kumi-vege-hirviö ei leivälleni päädy. Eikä tasan varmaan mikään kammottava kissarasva-Keiju. Hmm. Joudun miettimään. Kuten fiksusti osoitit, KOKONAISUUS, ei yksittäiset pikkuasiat.

    Asiasta kukkaruukkuun: onko nuo OddlyGoodit ja Alpron valmiit jogut/rahkat makeutettu sokerilla vai keinoaineilla? Voisin toki ottaa silmän käteen kaupassa itsekin.... jos vaan muistan.
    Itsellä kun on näitä rajoitteita, joista yksi kohdistuu hyvin vahvasti mihinkään keinomakeutukseen, niin tuollaiset välipalat on aina hankalia toteuttaa.

    Ai että. Intouduin!!! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin. Noista piti vielä.
      Mikä hirveän kätevä idea pakastaa nuo smoothie-aineet valmiiksi.
      Miksihän olen ajatellut, ettei avocado kestäisi pakastamista? Pinaatti on niin ihanaa, nam!!!
      Pinaatti, kirpeä vihreä omena ja avocado tosiaan tuolla mantelimaidolla niin kyllä lähtee päivä....

      TämäKIN pääsi korvan taakse!! =D

      Poista
    2. Kiitos viesteistä Vivi. Vastaan paremmalla ajalla muuten, mutta kyllä on Oddlygoodit ja Alprot makeutettu oikealla sokerilla (on turkasen pientä tekstiä noissa purkkien kyljissä, mutta kun vien parin metrin päähän, pystyn nippanappa lukemaan :)). Keinomakeutusaineet on niin keinoja, että hylkyyn menee mullakin.

      Poista
  14. Mun miettimisaika tähän haasteeseen lähtemiseen taisi olla pari sekuntia :). Samantien kun pätkähti mainos Instagramiin, menin sivuille ja klikkasin itseni haasteeseen mukaan.

    Oma oletusarvo sille, että onnistun näin hyvin, ei ollut kaksinen, mutta toisin kävi. Ja lopputuloskin yllätti ja palkitsi niin, että pastakin pääsi parinkymmenen vuoden pannasta, koska oikeasti olen voinut tosi hyvin ja vyötärö jatkanut mystistä kaventumistaan ja rasvan määrä myös. En kertakaikkiaan ymmärrä, mutta en kyllä yhtään vastustakaan :).

    Olen vältellyt niitä pastoja, kun olen ajatellut, että ovat vaan pelkkää höttöhiilihydraattia niinkuin toki valkoiset onkin, mutta näissä täysjyväpastoissa on tosi hyvin proteiinia (12-16 gr/100), joten on osaltaan ollut tuomassa sitä lisää tähän vegevalioon, jossa muuten voi jäädä vähän vajaaksi. Eli siinä mielessä en oikein suosittele ainakaan minkään linssilasagnen täysjyväpastalevyjen korvaamista kesäkurpitsalla, joka taas lihan kaverina on jees. Mutta sepä tässä just onkin parasta, että ihan itse itseään varten näitä kokeiluja voi tehdä ja ihan omavalinteisella tavalla, kun tässä ei ole kuitenkaan mistään pakosta kyse.

    Ja joo. Olen nyt kohta viisi vuotta pakastellut noita smoothieaineksia, mutta laiskotellut sen suhteen viime vuoden puolella. Nyt tuli siihenkin korjaus taas ja niin vähällä, että ihan hävettää. Ja siis itsekin silloin alkuun ajattelin, että voikohan näitä muka pakastaa kunnes idean äiti kysyi multa, että olenko huomannut, että kaupan pakastealtaat on täynnä kaikenlaisia pakastettuja hedelmiä ja vihanneksia :)? Joopa joo. Välillä sitä on niin pöllö.

    Semppiä jos päätät kokeilla! Ja hyvää viikonloppua joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä tämä piti linkata https://jalotofu.fi/tofumyyttien-loppu-nain-teet-tofusta-hyvaa/

      Poista
  15. Viime vuonna kokeilin vegaanihaastetta ja kestin tasan viisi päivää. Homma kaatui juustoon!

    VastaaPoista
  16. Voi että, ihailen tarmokkuuttasi. Tällainen kuukausi olisi kiva toteuttaa, mutta meillä se kaatuua aina siihen, että mies kantaa lihaa kotiin ja murisee tofusta, härkiksestä ja nyhtökaurasta. Tosin ruokaa voi laittaa ilman niitäkin. Olen sen verran laiska, että en millään viitsisi tehdä kahta ruokaa.

    Käytännössä olen usein tehnyt sellaisen lisukkeen, että mies voi jatkaa sitä omilla "herkuillaan". Pavut, linssit, juurekset ja vihannekset uppoaa meillä hyvin ja niistä saakin kivoja patoja ja keittoja. Täytyy terästäytyä tässä kevään aikana ruokavalion kondalla. Miettiä vähän tarkemmin, mitä suuhunsa pistää. Tuon smoothieidean "varastan" sulta - näppärää. Jos sallit :)

    Miten sun silmät jaksaa? Aurinkoterveisin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, mutta se mikä multa vaatii erityistä tarmokkuutta (= ruuanlaitto :)), on sulle ja muille normaaleille ihmisille ihan perussettiä.

      Oli kyllä tässä mielessä hyvä kuukausi, joka meni paljon paljon helpommin kuin olin kuvitellut. Ja mies oli onnellinen, kun sai joka päivä itsetehtyä ruokaa.. Ei meinaan ole ihan saletti meillä. Ja siis on kaikkeen tyytyväinen ja jos ei joskus oliskaan, niin ei ikinä vaadi, että pitäisi olla jotain muuta, vaan hakee töistä tullessaan lähi-Siwasta itselleen lohikeittoa tai riisipuuroa.. (oikeasti tykkää näistä). Eli on kyllä sikäli tosi helppo tapaus, enkähän muunlaisen kanssa varmaan voisi elääkään, koska en todellakaan ole mikään keittiön hengetär. Mulla pysyy niin paljon paremmin vasara kädessä ja meillä onkin jakautunut nää roolit sillä lailla, että mies tykkää (teho)siivota ja minä taas hoitelen remonttihommat ja/tai niihin tekijät ja mm. öljyn tilaukset ja öljykattilan huollot ja nuohoushommat ja sellaset :D. (En siis tietty itse nuohoa, enkä huolla, mutta huolehdin..).

      Ja siis sulla on tällä hetkellä aika paljon isompia juttuja meneillään kuin joku vegaanihaasteeseen ryhtyminen. Mutta siis joku taika siinä kyllä oli, koska nyt mennään jo helmikuun puolta väliä ja edelleen pelkkä ajatuskin esim. broilerin syönnistä tökkii. En ole syönyt kertaakaan, enkä myöskään punaista lihaa,jota en syö kyllä muutenkaan paitsi satunnaisesti jauhelihan muodossa. Kananmunia olen keitellyt ja pari kertaa syönyt kalaa, mutta muuten on jatkettu vegelinjalla. Ja olo on hyvä, vyötärön erottaa muusta kropasta ja kaikki veriarvotkin oli vimpan päälle hyvät, kun kävin viikko sitten kokeissa viiden vuoden jälkeen, vaikka siis eihän ne tietty perua pelkästään tammikuulta ole, mutta kuitenkin. Kannustaa jatkamaan samaan malliin.

      Ja kuule, ei ollut mun idea alunperin tuo smoothieainesten nerokas pakastaminen, vaan ravintoterapeutti Tiina Hälvän. On kyllä niin kätevää, kun illalla ottaa pakkasesta annosrasian jääkaappiin (mun blenderi ei kunnolla enää sekoita ihan jäisiä) ja aamulla lisää vaan nesteet ja mahdollisen proteiini- ja viherjauheen ja valmista on muutamalla pyöräytyksellä.

      Ja kiitos kysymästä, silmä jaksaa muuten yhtä huonosti kuin tähänkin asti, mutta on alkanut lisäksi aiheuttaa päänsärkyä :(. Jos ei ala särkeä jo töissä, niin viimeistään illalla kotona. Ja erityisesti kirkkailla keleillä, kun sitä kaikenlaista näkökentässä vaeltavaa on niin paljon. Vähän sama kuin jos katselisi elämää akvaarion läpi niin että välissä on lasi, vesi ja eestaas lipuvia kaloja.

      Hyvää mieltä sinne Mari ja kiitos viestistä <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi