Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

OMA KOMMENTTINI KOMMENTTIKESKUSTELUUN


Kommenttikatoa tuntuu olevan ilmassa, ja useampikin on tässä viime aikoina kirjoitellut aiheesta mietiskellen, missä on vika, kun kommentteja ei tule, tai vaihtoehtoisesti tulee poikkeuksellisen vähän. Vastavuoroisuus kun kumminkin on tämän blogielämän suola, mutta siinä se ristiriita mielestäni usein piileekin. 

Eli jos itse kaipaa omiin teksteihinsä kommentteja, niinkuin me kaikki, niin eikös se ole vähän hassua, jos samaan hengenvetoon kirjoittaa, että itse ei ole juurikaan ehtinyt muiden blogeja lukea, saati kommentoida? Että onko realistista odottaa muilta sellaista, mitä ei itsekään tee tai ehdi tehdä? Että onko sitä itse aina se kaikkein kiireisin ja/tai tärkein? 

Kuulostaa nyt kirjoitettuna ihan hirmu jyrkältä, mikä ei todellakaan ole tarkoitus, vaan realistina pohdin tätä asiaa tässä ikäänkuin ääneen. Pointtina se, että syyt vähäiseen kommentointiin voivat olla ihan vaan näinkin yksinkertaisia, eikä todellakaan siitä johtuvia, että omat postaukset olisivat olleet jotenkin niin huonoja ja/tai epäkiinnostavia, että eivät anna aihetta kommentointiin. Sellainen epäilys kun herkästi herää, jos näkee, että jotain omaa tekstiä on luettu paljon, mutta yhtään viestiä ei tule. (Itse en isoista lukumääristä tiedä mitään, koska ei ole kokemusta).

Sanoisin kuitenkin, että huoli huonommuudesta pois, koska todennäköisimmin syyt ajoittaiseen hiljaisuuteen ovat puolin ja toisin samat.




Kuva täältä



Itse olen vain harvoin kiireinen, joten lähden siitä, että jos on aikaa/halua lukea, on aikaa/halua myös kommentoida, mutta tässä kuitenkin oma top-neloseni niistä asioista, jotka omalla kohdallani välillä toimivat kommentoinnin jarruna.  Etenkin, jos olen erityisen laiskalla tai muuten kehnolla tuulella (tosin silloin en yleensä myöskään lue mitään).


1. Kommenttien valvonta käytössä

Kommentoijan näkövinkkelistä (puhun edelleen vain itsestäni) valvonta on tylsä kolmestakin syystä.

Ensinnäkin siksi, että kirjoittaessaan ei näe muiden mahdollisesti jo kommentin kirjoittaneiden viestejä, joten sitä saattaa tietämättään kirjoittaa täsmälleen, tai ainakin melkein, samanlaisen kommentin kuin joku toinen ensin ehtinyt, ja se oma viesti näyttää siellä muiden jatkona ihan pöllöltä. Eikä muiden kommentteja näkemättä pysty myöskään osallistumaan keskusteluun, jollaisia mielestäni välillä kivasti kommenttiketjuihin syntyy. Ollaan vähän niinkuin koko porukalla pohtimassa asioita. 

Myös se on häiritsevää, että jos tulee painaneeksi "julkaise"-nappia vahingossa ennenaikojaan, ei näe, mitä jo ehti kirjoittaa/lähettää, eikä tiedä, mistä jatkaa mahdollisella uudella kommentilla. Ja itselleni jää myös aina pieni epävarma olo julkaisun jälkeen, että lähtiköhän se viesti kuitenkaan vastaanottajalle vai sinne kuuluisaan bittiavaruuteen.


2. Blogialustat, joihin pitää kirjoittaa nimi, sähköposti ja url (toki vapaaehtoinen). Joissakin jäävät ensimmäisen kerran jälkeen muistiin, mutta kaikissa ei. Ja koska itselläni on käytössä kolme eri konetta, joilla saatan jättää kommentin, ja joiden välimuisteja on välillä aina pakko tyhjentää, olen eräätkin kerrat kirjoittanut kaiken orjallisesti alusta uudelleen, ja se tuntuu Bloggeriin tottuneelle työläältä. Olen kuitenkin sinnikäs sen suhteen.


3. Vastavuoroisuuden puute

Jos uskollisesti jätän kommentteja saamatta niihin koskaan vastausta blogin kirjoittajalta, päätän lopulta luovuttaa, koska koen, että viesteilläni ei ole saajalleen merkitystä. Enkä myöskään enää viikon päästä käy katsomassa, josko viestiini olisi jo vastattu, vaan annan olla.

Erityisen hassulta vastaamattomuus tuntuu silloin, jos bloggaaja on tekstinsä lopussa esittänyt jonkun lukijoille tarkoitetun kysymyksen (niinkuin virallisiin suosituksiin vissiin kuuluu), mutta ei sitten kuitenkaan mitenkään noteeraa niitä vastauksia.

Ja samaan vastavuoroisuuden piikkiin lasken senkin, että jos itse en koskaan näe omassa blogissani merkkiä sellaisista kirjoittajista, joille itse käyn jättämässä viestiä, niin kyllähän siitäkin sellainen olo tulee, että oma olemassaolo on yhdentekevää.  


4. En keksi mitään todellista kommentoitavaa

Joskus käy niin, että en kertakaikkiaan osaa kirjoittaa kommenttikenttään mitään järkevää, vaikka haluaisinkin. Silloin jätän suosiolla kirjoittamatta, koska vaikkapa pelkkä "Ihana <3" ei oikein ole oma juttuni, ja koen, että ei anna viestin saajallekaan mitään. Siinä voin tosin olla väärässä.

Ja joidenkin aiheiden suhteen (mm. muoti, tuoksut, meikit...) olen niin kertakaikkisen juntti ja epämuodikas, etten ihan oikeasti tiedä, mitä kirjoittaisin. Joskin erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jätän noiden aihepiirien tekstitkin lukematta juuri siitä syystä, että eivät kuulu omiin ykköskiinnostukseni kohteisiin.



Kuva täältä



Siinäpä ne omat perusteluni. Ja olen niin museokamaa, että luen blogit mieluiten aina koneelta käsin, joten en lähde nyt mukaan spekuloimaan puhelinkommentoinnin teknisiä vaikeuksia. Inhoan koko puhelinta enimmäkseen muutenkin. Paitsi sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.

Tästä tuli nyt tällainen Ex tempore-pohjalta hetken mielijohteesta kirjoitettu pikateksti, joka siis todellakin on vaan omaa pohdintaani aiheesta ja omasta näkövinkkelistäni, mutta toivottavasti antaa myös vastauksia kommenttien vähyyttä mietiskelleille.

Kauniiksi lopuksi tekee mieli kehnohkoa aasinsiltaa pitkin kirjoittaa tähän pari kliseistä, mutta omasta mielestäni aina ja joka tilanteeseen sopivaa mottoa:

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ja "Kohtele muita niinkuin haluaisit itse itseäsi kohdeltavan".

Kävi kyllä mielessäni myös "Silmä silmästä, hammas hampaasta ja kommentti kommentista", mutta se ei taida kumminkaan olla ihan sitä, mitä ajoin takaa.. :)

Iloista lomaa niille onnekkaille, joilla sellainen on! Ja muille sitten muuten vaan kaikkea mahdollisimman mieluisaa. Mitä ikinä se tavallisena tiistaina voi olla.


118 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja kommenttien jättämiseen ja niihin vastaamisiin. Tuo sähköpostiosoitteen ym. kirjoittaminen kommentoinnin yhteydessä harmittaa välillä, niin että minäkin olen jättänyt kommentin kirjoittamisen sikseen. Joissakin blogeissa kestää kuvien latautuminen niin kauan, että sitäkin sattuu etten jaksa odottaa niiden aukeamista ja jätän koko postauksenkin lukematta. Olen näes hyvin kiireinen eläkeläinen :) Joskus huomaa, että kommentin kirjoittaja ei ollenkaan ole lukenut koko postausta, vaan ehkä vaan osan ja silloin saattaa käydä niinkin, että postauksen pääpointti jää ikäänkuin huomioimatta ja se tietysti bloggaajasta tuntuu kurjalta. Mutta tähän syyllistyn kyllä itsekin joskus kun postauksen aihe ei ole itselle niin kauhean kiinnostava. Miksi sitten luen tuollaisia postauksia, johtuu siitä, että niiden kirjoittaja on niin mainio tyyppi ja hän kirjoittaa suurimmaksi osaksi sellaista jota haluan ehdottomasti lukea.
    Kommenttien väheneminen itse blogin kommenttikentässä voi johtua myös siitä, että monet jättävät mieluummin kommentin facebookin puolelle; näin ainakin oman blogini kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkeläisillä pitää yleensä kaikkein eniten kiirettä :D. (Mun mies aina sanoo, että kun jää eläkkeelle, "lähtöjä on enemmän kuin ambulanssilla" :). Niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja menemistä, ettei kaikkea kerkiä..)

      Muakin se pakollinen sähköpostiosoitteen kirjoittaminen rassaa sen takia, että mulla on kaksi s-postiosoitetta, jotka alkaa mun omalla nimellä ja kun aloitan kirjoittamaan sitä, ohjelma jo ehtii täyttää sähköpostikenttään just sen väärän osoitteen, eli joudun aina kumminkin kirjoittamaan loppuun. Ennakoiva tekstinsyöttä ei auta. Ja vissiin sitä sitten on niin tottunut tähän bloggerin helppouteen, että kaikki vähänkin poikkeava on olevinaan työlästä. Mutta ei se sentään mikään este ole. Hidaste vaan.

      Olen niin monessa mielessä ihan muumio ja outokin vissiin, kun edelleenkään en halua tuoda tätä ns. blogiani missään esille, joten olen pitänyt sen visusti erillään myös Facebookista (joka muuten on sellainen kanava, josta olen moneen kertaan päättänyt poistaa profiilini kokonaan, koska mulla on sinne niin todella, todella harvoin "asiaa"). Eli ei tullut mieleen tollanen vaihtoehto, että sinnekin voi kommentoida.

      Itse en voi kommenttien puutetta valittaa. Päinvastoin. Olen ihan äärimmäisen kiitollinen siitä, että te kivat lukijat jaksatte niitä aina kirjoittaa. Ja vieläpä ajatuksella. Arvostan sitä todella paljon <3

      Poista
  2. Hei Annukka :)

    Allekirjoitan ajatuksesi täysin!!!!! "Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan"

    Olen lukenut muutaman postaksen näistä kommenttien vähäisyydestä ja ihmettellyt, että eipä ole ao.bloggaajaa näkynyt kommentoimassa toisten postaksia ;)

    Viime kesänä, kun rimpuilin blogini lopettamisen/jatkamisen kanssa, niin huomasin tämän kommentoinnin tärkeyden. En ehtinyt itse kommentoida, joten en saanut itsekään kommentteja. Tämä on minusta ihan OK. Syksyllä, kun taas löysin bloggaamisen ilon, ehdin itsekin vähän taas kommentoimaan. Huomasin tässä vaiheessa, että tietyt bloggarit eivät vastannekkaan enää kommentteihin tai vastavuoroisesti olisivat tulleet kommentoimaan blogiin. On tämä blogimaailma joskus niin ihmeellinen!

    Joka tapauksessa olet täydellisesti asian ytimessä ja siksi halusin tulla heti kommentoimaan. Minun pitäisi lukea tenttiin tällä hetkellä mutta täällä somessa taas notkun.

    Ihanaa, kun joku sanoo asiat ääneen niin kuin ne ovat! Ihana sinä!

    Aurinkoista viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tuulanneli ja kiitos pitkästä viestistä :). Olen iloinen, jos teksti oli ymmärrettävää ja toivottavasti siitä myös kävi ilmi se, että se ei ollut mitään syyllistystä ketään kohtaan, vaan ihan vaan realismia.

      Jää nyt kesken tää mun vastaus, kun kotoa soitettiin, että siellä tarvitaan autoa :D. Jatkan myöhemmin. Siihen asti tsemppiä tenttilukuihin!

      Poista
    2. Nonni. Tuli äkkilähtö, mutta nyt on auto toimitettu perille ja sillä jo jatkettu matkaakin, joten mulla on nyt aikaa jatkaa tätä.

      Ja se on ihan just noin, kuinka sanot, että se on OK, jos kommentteja ei tule silloin, kun ei itsekään ehdi niitä jättää. Ei mikään homma yksipuolisesti toimi oikeassakaan elämässä. Ainakaan ikuisesti. Että sinällään koko pohdinnan aihe on mun mielestä ihan hassu ja turhakin, mutta tuli nyt kumminkin tarve kirjoittaa siitä tää oma näkemys ja samalla valottaa noita pienempiä juttuja, jotka ei ainakaan omalla kohdalla varsinaisesti kannusta kommentoimaan, vaan pikemminkin jarruttaa innostusta. Mutta yleensä kumminkin sinnittelen, jos kuitenkin olen lukenut tekstin ja se on ollut sellainen, joka herättää ajatuksia.

      Jos ihan suoraan sanon, niin täällä on täydellisen kakka keli :). Harmaata, loskaa, sohjoa ja paikoitellen jäätävän liukasta. Että sinällään ei haittaa, vaikkei ole lomaakaan. Ajattelin uhrata tän illan kukkien mullanvaihtoon.

      Tsemppiä tenttiin ja kiitos "kirjeestä" :)

      Poista
  3. Kyllä, vastavuoroisuus on tärkeää, kuten "oikeassa ystävyydessäkin" Olen samaa mieltä pohdintojesi kanssa ja postauksesi antoi ajattelemisen aihetta. Välillä luen blogeja pikaisesti puhelimesta, enkä jaksa kommentoida vaikka asiat olisivatkin mielenkiintoisia. Silloin kyllä ymmärrän täysin, ettei kommentteja tule myöskään minulle. Mutta olen hyväksynyt asian :D Sama juttu, en myöskään osaa kommentoida esim.kosmetiikkaa..Välillä tulee kyllä laitettua, että "kiitti vinkistä" vaikka ei tuo taida paljon ilahduttaa ;) Mukavaa viikon jatkoa, huomenna jo maaliskuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun olis kyllä aika vaikea kuvitella sua valittamassa yhtään mistään :). Vaikka ei siis kukaan ole sitä kommenttien puuttumistakaan varsinaisesti valittanut. Ihmetellyt vaan. Mutta toisaalta mua se ihmettelyn aihe ihmetyttää niissä tapauksissa, kun itse ei kuitenkaan toimi niinkuin toivoisi/odottaa muiden toimivan. Mutta ei tää onneksi ole niin vakavaa :). Ja musta tuntuu, että aina on sellaisia aikoja, jolloin koko blogimaailma tuntuu kuolevan sukupuuttoon tai johonkin ja sitten taas toisinaan on jaksoja, kun postauksia syydetään sellasella tahdilla, ettei perässä pysy. Kausiluontoista tämäkin.

      Mun tulee luettua kosmetiikkajuttuja vain silloin, jos mulla on joku vanha tuote loppumassa ja haluaisin löytää sen tilalle jonkun uuden hyvän. Ja joskus olen jopa löytänytkin, mutta mulla näitä ostoksia tulee eteen suunnilleen kerran vuodessa, joten ihan hirveen tiuhaan ei tule lueskeltuakaan :D.

      Iloista kevättä sinne hiekkarantojen huudeille! (Kalajoen pojilla on tänään kolmas Playoff-peli Tampereella, mutta mua jännitti jo yöllä valmiiksi niin paljon, etten pysty tällä kertaa lähtemään paikan päälle. Katselen tulospalvelusta varovasti nurkan takaa kotona :))

      Poista
  4. Loistava kirjoitus, Annukka! Ihan nappiin kirjoitit kaiken.

    Vastavuoroisuus on kommenteissa ihan ensiarvoisen tärkeä asia, sen olen itsekin huomannut. Jos ei kommentoi muiden blogeja, niin on vähän hassua odottaa, että itsellekään sataisi kommentteja.

    Minäkään en tykkää kommenttien valvonnasta, aivan samoista syistä. Olisi kiva nähdä vähän, mitä muut ovat kirjoittaneet, ettei tulisi kirjoittaneeksi aivan samaa. Ja muiden kommentit voivat viedä omaa kommenttiakin uusille urille, jos niistä löytyy jotain keskustelun aihetta. Ja se bittiavaruuskin huolettaa, kun ei näe kommenttinsa julkaisua. Kommenttien valvonta tuntuu olevan aika tavallista nykyään, ja olen monesti miettinyt syytä tähän. Tuleeko muille bloggareille niin paljon kuraa, että jokainen kommentti pitää tosiaan ensin tarkistaa? Muuta syytä en keksi.

    Ja sekin harmittaa, jos joku bloggaaja tuntuu jollakin tavalla samanhenkiseltä tai jos kiinnostuksen aiheet tuntuvat samoilta, ja itse käy jättämässä kommentteja toisen blogiin, eikä toinen koskaan kommentoi takaisin mitään. Tulee vähän sellainen olo, että toista ei tosiaankaan kiinnosta. En minäkään jaksa enää sen jälkeen kommentoida.

    Itselleni jokainen kommentti on tärkeä, vaikka vain ihan yhden sanankin, mutta minustakin tuntuisi jotenkin tyhmältä kirjoittaa vain yhden sanan kommentti tai pelkkä hymiö. Ajattelen, että sellainen kommentti on jotenkin "mitätön", vaikka ehkä se saattaisi ilahduttaa toista ihan yhtä lailla kuin minuakin. Mene ja tiedä.

    Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kommentointi ei saa olla mikään velvoite. Jos ei tule mieleen mitään, mitä voisi toisen kirjoitukseen kommentoida, vaikka olisikin vakilukija/-kommentoija, niin ei todellakaan ole pakko yrittää väkisin jotain sanottavaa keksiä.

    Ollaan niin samoilla linjoilla meikki-, tuoksu- ja muotiasioissa. :-) Saatan kyllä lukea kyseisten aihepiirien tekstejä, mutta niiden kommentointi on äärimmäisen vaikeaa. Meikkipussissa kun pyörivät samat ripsivärit vuodesta toiseen, ja pallodeodorantti toimii tuoksuna. :-D

    Olenpas taas iloinen, että olen blogisi aikoinaan löytänyt. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin tässä mitään minuutin sisään- vastausta odotit, mutta mulla on nyt kuitenkin pakottava tarve ilmoittaa, että mulla on just nyt niin hirvee nälkä ja hapenpuute, että ensin tarttee syödä ja sen jälkeen mennä ulos, mutta vastailen, kun tuun. Heissulivei!

      Poista
    2. Kas noin. Nyt on vatsa ja happivarastot täynnä vähäksi aikaa :).

      Mua alkoi huvittamaan, kun mietin omia ihka ensimmäisiä tekstejäni siihen nyt jo suljettuun blogiini. Mulla kun oli varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset estot päällä :D. Oli robottitunnistus (josta ei selvinnyt niin helpolla kuin nykyään, vaan aina piti olla skarppina) ja kommenttien valvonta ja mitä lie anonyymiestoja..
      Ja lukijoita oli teksteillä sentään parhaimmillaan kymmenkunta, joista yksi sinnikkäin mursi tiensä kaikkien muurien läpi ja kävi jättämässä viestin. En tiedä, mitä silloin oikeastaan ajattelin, mutta kai maar sitä kokemattomana pelkäsin, että joku robotti tosiaan tulee ja kaappaa mun surkeat tekstini ja huonolaatuiset kuvani :D. Mutta siis juu. Olisko se sitten ikävät kommentit yleisin syy siihen kommenttien valvontaan, en tiedä. Tässä omassa turvallisessa pikku piirissään on niiltäkin tähän asti säästynyt muutamaa kehnohkoa yritystä lukuunottamatta, joten sikälikin tykkään niin hirmusti teistä kivoista uskollisista blogiystävistäni. (Ihan hirvittää ajatella, jos ei oltais sunkaan kanssa koskaan "tavattu". Hui. Onneks ollaan <3). Mitä enemmän lukijoita, sitä enemmän väistämättä tulee lieveilmiöitäkin.

      Ja samaa mieltä olen siitä, että väkisin kirjoitetun kommentin kyllä tunnistaa. Ihan samalla tavoin kuin väkisin väännetyn tekstinkin, enkä itsekään ole kummankaan kannalla. Mieluummin kirjoitan vain silloin kun aidosti siltä tuntuu ja muuten pysyttelen mieluummin kokonaan poissa. Aina ei vaan huvita.

      Olispa muuten kiva yhdistää meidän meikkivarastot. Ei taidettais saada kovin kaksista kasaa aikaiseksi :D. Joskin välillä toivonkin, että olisin vähän valveutuneempi sillä saralla, niin ei aina näyttäis ihan kummajaiselta sen harvan kerran, kun yrittää jotain erityistilaisuutta varten laittautua :D.

      Kiitos taas tästä viestistä ja ihan on sama ilonaihe täälläkin <3

      Poista
  5. Moro! :) Sulla on taas niin syvällistä pohdintaa täällä.
    Koetan kyllä lukea kaikkien blogien postaukset, mihin olen liittynyt ja ovat näkyvissä blogini oikeassa reunassa. Välillä tulee niin tiuhaan niinä uusia, että en kerkiä heti lukemaan tai ihan kaikkia. Mullahan ei ole kiire nykyisin mihinkään, mutta tässä "koneella istuminen" välillä tökkii. En ole oppinut puhelimessa minäkään mitään edes lukemaan, ihan pakolliset osoitteet tms haen vain sillä.

    Olen ajatellut olevani niin itsekäs, että jos ei ole mitään kommentoimista, siis jos ei tule ajatusta mitä kirjoittaisin, niin en sitten kirjoita, vaikka luenkin blogikirjoituksia. Tai jos on edellisillä samoja kommentteja mitä oisin kirjoittanut. Tai ei vaan jaksa kirjoittaa.

    Tykkään kyllä jos joku kommentoi kirjoituksiani, luen ne Tietysti ja seuraan. Mutten taaskaan jaksa/kerkiä niihin vastata kuin joskus. Yritän kyllä kiittää kaikkia kommenteista, kun vaan muistaisin. Mulla ei paljoa tule kommentteja, mutta olen sen huomannut kyllä myös, että kun ite kirjoittelee niitä niin saa myös itse kommentoijia. Kävijöitä ei tule hyvin usein katsottua.

    Sun kuvat on niin hienoja, ihan aattelin että joko teillä siellä kukkii lumikellot ym. :D Täällä kun hukkuu tuohon lumeen, kun aina vaan sataa lisää. Alkaa jo hermot paukkua lumitöissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Moromoro Emilie :D. Olipa jotenkin hauskaa nähdä toi täällä meillä päin yleisin tervehdys sun kirjoittamana.

      Tarvii nyt ihan ensin korostaa sitä, että kauniit kuvat kävin kälväisemässä Pinteresistä. Ei ole omia ansioita niihin. Eikä täältä kyllä sais missään noin nättejä aikaiseksikaan, koska ulkona on pelkkää harmaata loskaa, vettä, sohjoa ja jäätä. Tästä ei paljon mälsemmäksi kelit mene, mutta jotenkin sitä on jo niin tottunut siihen, että tänä talvena ei tule sen enempää talvea kuin kesääkään, vaan koko ajan on jotain ihme sekalaista.

      Ja mun mielestä ei kyllä ole itsekkyyttä, jos jättää kommentoimatta silloin, kun ei tule mitään mieleen. Joskus ei vaan kertakaikkiaan tule. Tai sitten kymmenen muuta on jo kirjoittanut sen saman, mitä itsekin ajattelee ja tulee tunne, ettei halua kiduttaa bloggaajaa sillä, että joutuu kirjoittamaan vastauksen vielä yhdenteentoista samanlaiseen kommenttiin. Aidosti fiilispohjalta mun mielestä. Mutta useimmiten kyllä ne tekstit, joita luen, on sellaisia, jotka myös herättää ajatuksia ja sitä kautta tulee jätettyä mieluusti myös viestiä. Ja aina ilahduttaa, kun viestiin vastataan. Joskin sun tapauksessa en kyllä loukkaanu, vaikket muistaiskaan, koska tiedän, että kyse on nimenomaan unohtamisesta, eikä mistään vähättelystä. Eikähän se ole välttämättä kenenkään kohdalla, mutta sellainen tunne vaan ikävä kyllä tulee, jos toistuvasti tai aina ne omat kommentit jää kokonaan ilman huomioita.

      Ja nyt mun on pakko muistaessani sanoa sellanenkin, että mulla on edelleen visusti tallessa se sun vuosia sitten bambulangasta (?) kutoma tiskirätti, jota en ole vieläkään raskinut ottaa käyttöön, ettei se vaan likaannu :D

      Hyviä hermoja sinne kolan varteen Emilie!

      Poista
  6. Kaunis ja kiinnostava blogi sinulla! Jostakin tupsahdin tänne vähän vahingossa, mutta sitä enemmän ilahduin uudesta löydöstäni. Oli heti pakko selata vanhempiakin postauksiasi ja tykkäsin kovasti.
    Olen aika uusi täällä blogi-maailmassa, eikä minulla kommentoinnista ole kovin paljon kokemusta, mutta sinun laillasi uskon vastavuoroisuuden olevan tärkeätä. Jos blogin kirjoittaja ei jaksa kommentteihin pitkänkään ajan kuluessa vastailla, tulee ainakin itselleni kyllä vähän hölmö olo. Toisaalta jos kirjoittaja saa postauksiinsa jatkuvasti kymmeniä kommentteja, ymmärrän mainiosti vastausten jonkinlaisen niputtamisen tai yleisemmän vastauksen useisiin kommentteihin ;)

    Hyvää Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää ja terkut täältä Alankomaista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa kuule harvinaisen kivasti tupsahdettu Leena :). Lämpimästi tervetulloo! Tuli hyvä mieli, kun tänne päädyit ja vielä jätit viestinkin.

      Mulla on vieläkin vaikeuksia luokitella tätä omaa blogiani blogiksi, kun jotenkin ajattelen, että se on ennemminkin vaan tämmöinen päivä- tai mikä lie muistikirja, johon kirjoittelen siitä, mikä milloinkin sattuu olemaan itselle ajankohtaista tai mistä vaan sattuu huvittamaan kirjoittaa. Aina ei huvita (tekstien määrästä päätellen paljon harvemmin kuin todellisuudessa :D) tai ehdi, ja silloin en edes yritä, koska en koe olevani niin tärkeä, että kukaan edes huomaisi, jos ei vähään aikaan kuulu mitään. Joskin tottakai mieltä lämmittää, jos joku alkaa kyselemään perään, jos ei kuukauteen näy, eikä kuulu. Mutta siis mitenkähän nyt taas ajauduin kirjoittamaan näin paljon asian vierestä :).. Käy niin kovin helposti ja juuri siksi en koekaan olevani mikään oikea bloggaaja, kun en edes osaa pysyä aiheessa.

      Koen olevani onnekas, kun olen saanut pienen uskollisen lukijapiirin, joka aina viitsii kirjoittaa myös paljon kommentteja. Ja itse pidän kunnia-asiana vastata kaikkiin. Mieluiten heti samana tai seuraavana päivänä, mutta joskus olosuhteiden pakosta venyy ja siitä tulee heti huono omatunto, mikä toisaalta on ihan turhaa, mutta tuleepahan nyt kumminkin.

      Ja kiitos muuten siitäkin, kun sieltä käsin muistutit Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivästä. Ihmettelinkin, miksi tänään on lippu salossa :D.

      Oli oikeasti kivaa kun kävit ja toivottavasti tulet toistekin. Ja toivottavasti teillä siellä ei ole samanlaista loskakeliä kuin täällä.

      Iloista alkavaa maaliskuuta sinne! Teillä varmaan kohta jo tulppaanitkin kukkii?

      Poista
  7. Hyvä postaus! Olen asiasta kanssasi täysin samaa mieltä. Hyvin osasit poimia kirjoitukseesi niitä tärkeitä avainasioita, jotka varmasti vaikuttavat kommenttien määrään. Vastavuoroisuus on tärkeää ja vuorovaikutus bloggaamisen suola. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi ja että sanoit tärkeitä asioita ääneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Krisse! Kiva, kun jätit viestiä ja mukava kuulla, että tekstissäni oli jotain tolkkua, vaikka sen tosiaan vähän (tai siis kokonaan) hetken mielijohteesta ilman sen kummempaa säätöä kirjoitinkin. Alkoi jotenkin tuntua niin hassulta koko mietinnän aihe.

      Sen olisin vielä voinut lisätä, että sen lisäksi, että usein kommentteja toivova kertoo paitsi sen, ettei itse ole ehtinyt muitten blogeja lukemaan/kommentoimaan, myös sen, että itse lukee blogeja puhelimella, jolla kommentointi on työlästä. Eikös se silloin ole aika loogista, että myös moni muu käyttää puhelinta lukemiseen ja kokee kommentoinnin sillä niin vaikeaksi, että se jää tekemättä? Ja taas on kyse vaan siitä, että asia mitä tarjoaa selitykseksi omalle kommentoimattomuudellaan, on sellainen, mitä ei odota/kelpuuta muilta.
      Mutta tämä oli siis vaan jatkopohdintaa asialle ja sinä jouduit nyt sijaiskärsijänä lukemaan tämän :). Toivottavasti kuitenkin poikkeat joskus toistekin.

      Kiitos vielä viestistä ja mukavaa alkavaa maaliskuuta! Josko se kevät tästä..

      Poista
  8. Erittäin hyvin sanottu! Kuin omia ajatuksia, mutta paljon selkeämmin ilmaistuna.

    Itselläni on lukulistalla monenmoisia blogeja, enkä edes kuvittele oman blogini kiinnostavan suurten ja suosittujen blogien kirjoittajia, mutta silti myönnän, että olisihan se kiva joskus saada pieni kommentti "menestyneeltä" bloggaajalta. Moneen tällaiseen blogiin tahtoo oma kommentointi-into laantua hätäseen.

    Ja musta on ihan kiva saada kommenttina vaikka pelkkä hymiö 😊 En aina edes osaa vastata kaikkiin kommentteihin kuin kiitos ja/tai hymiö, mutta ainakin huomioin kommentin.

    Vielä pitää lisätä; olen huomannut, että jotkut bloggaajat jättävät kyllä kommentteja omiin lempiblogeihinsa innolla, mutta heidän omissa blogeissa saa vastauskommenttia odotella viikonkin. Eräänlaista asioiden priorisointia kai sekin 😳

    Mukavaa laskiaistiistain iltaa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Kiva, jos kuulosti sunkin mielestä järkeenkäyvältä, koska mua oikeastaan ihmetyttää koko ihmettelyn aihe. Siis silloin, jos kyse on selvästi tosiaan ihan vaan siitä vastavuoroisuuden puutteesta. Siitä, että odottaa muilta sellaista, mitä itsekään ei tee tai ehdi tehdä. Tai että ainoastaan itsellä on oikeutus syyttää puhelinkommentoinnin vaikeutta, vaikka ihan samanlaista se on muillakin. Poislukien meikälämuumio, jolla suurin vaikeus ja hermojen menetyksen aihe on se, että odottelen, että mun museoaikainen läppäri suostuu käynnistymään :D. Oikeesti niiiin rasittava peli, mutta onneksi on nopeampi työkone ja ukkelin kone, ettei tarvi puhelinta tiirata. Se on mun silmille niin hankala.

      Mitään kuuluisuuksien "suurblogeja" en edes lue, koska en koe kuuluvani samaan maailmaan, vaan olen onnellinen täällä omassa turvallisessa ympäristössä, jossa on pieni, mutta sitäkin kivempi joukko teitä, jotka niin usein jaksatte jättää viestiä. Ja sekin on niin kivaa, kun niistä usein syntyy sellanen keskusteluketju, jossa vaihdetaan ajatuksia ja itsellekin tulee monesti sellasia ahaa-elämyksiä jonkun toisen ajatuksista, mitä ei itselle olis tullut mieleenkään.

      Mitään en oikeasta bloggaamisesta tiedä, enkä ymmärrä, mutta eiköhän niille kaikkein menestyneimmille ole tärkeintä ne lukijamäärät, joilla sitä suosiota mitataan. Ei niinkään lukijat omina yksilöinään. Saatan kyllä olla väärässä ja toivottavasti olenkin.

      Ja sepä se tässä onkin, että ristiriitaahan siinäkin on, jos kiireillä lähdetään omaa vastaamattomuutta selittämään, jos kumminkin samaan aikaan on aktiivinen Instassa ja Facebookissa ja muissa blogeissa jaaajaajaaa :). Parempi siis mun mielestä pysyä valitsemallaan tiellä kuin selitellä. Se on niin turhaa.

      En olis muistanut, että tänään on Laskiainen (koska meillä ei syödä pullaa :)), mutta lehdestä aamulla luin. Just nyt jännitän vatsa kuralla poikain kolmatta Playoff-peliä Hakametsän hallissa. En siis siellä paikanpäällä tällä kertaa, vaan netissä. On otteluseuranta viereisellä välilehdellä koko ajan auki. Meinaa olla mulle liikaa sekin.

      Ja hyvä tietää, että jos en joskus muuta ehdi/keksi, voin jättää pelkän hymiön :) <3

      Poista
  9. Joo, näinhän se menee! Varmasti on paljon kyse vastavuoroisuudesta. Mua kiinnostaisi tietää, että kuinka paljon sellaiset ihmiset a) lukee blogeja b)jättää kommentteja blogeihin ,jos heillä ei ole omaa blogia. Tiedän nimittäin, että esim. joukko ystäviäni seuraa blogiani, mutta aika harva kommentoi. Joskus, kun onnistuu tekemään oikein onnistuneen postauksen havaitsen kyllä enemmän kommentointia, ja joskus on ollut postauksia, joihin ei ole tullut yhtään kommenttia. Silloin kyllä ajattelen, että tulipa tehtyä turha postaus, suunta on ylöspäin.:)
    Vaihtelevasti ennätän kommentoimaan, ja välillä luulen kommentoineeni, kun olen kommentoinut ilmeisesti faceen tai instaan. Puhelimellani on ihan toivotonta jättää kommenttia, ja se ottaa päähän, sillä olisi niin helppo (teoriassa) jättää se kommentti silloin kuin käy postauksen lukemassa. Muutoin se vaatii oikein erityisen aikomuksen, ja tietenkin vähentää kommentoinnin todennäköisyyttä.

    Ei muuten noilla huippusuosituilla bloggareillakaan aina ole kovin montaa kommenttia, ja samalla tavalla uskon heidän ilahtuvan kommenteista. Oisko se näissä tapauksissa niin, että ei viitsitä kommentoida, kun ajatellaan, että joku muu tekee sen...

    Hyvä, ajatuksia herättävä postaus! Mukavaa viikkoa Annukka! Sehän on huomenna jo keskiviikko ja maaliskuun eka, jes!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin muistella, miten itse toimin silloin, kun ei vielä ollut omaa blogia (josta siis ei itseasiassa niin kovin kauan ole, mutta muisti on vissiin vana huono) ja kyllä se mun kohdalla meni niin, että silloin en edes oikein tainnut tietää, mitä sana blogi tarkoittaa :). Mutta sen muistan, että kun etsin tietoa sisustusalan ammattitutkinnosta, päädyin lukemaan Soilen Sisustus ja Sepustus- blogia, josta tuli mun ihka ensimmäinen blogituttavuus ja johon rohkenin myös kirjoittaa jotain kommenttilootaan (koska onnistui myös anonyyminä, kun mulla ei mitään profiilia ollut silloin), vaikka ensin ajattelinkin, että uskallanko, kun Soile on kumminkin niin suosittu ja teenkö itseni vaan tyhmäksi. Mutta Soile onneksi oli kiva ja vastasi ja siitä rohkaistuneena uskalsin jättää viestiä myöhemminkin, ja osasin myös alkaa tietoisesti etsimään luettavia blogeja. Sisustusaiheisia lähinnä silloin. Mutta kyllä se varmaan niin on, että jos ei ole omaa blogia, kommentointi saattaa tuntua jotenkin vieraalta tai sellaiselta, ettei ikäänkuin uskalla tai jotain. Niin ainakin luulisin.

      Sellasen olen huomannut, että koskaan ei voi itse tietää ennakkoon, mikä omista teksteistä saa aikaan mielenkiintoa ja mikä ei. Omalla kohdallani menee usein juurikin ihan päinvastoin kuin mitä olen itse ajatellut. Omasta mielestä ihan helmi (jos sellasia edes on ikinä ollut :)) teksti voikin olla se lukijoiden mielestä kaikkein epäkiinnostavin. Ja päinvastoin. Esimerkiksi tämän kirjoitin tosiaan ihan vaan hetken mielijohteesta ja yhtä kyytiä ilman mitään sen kummempaa miettimistä, ja ilokseni huomaan, että saankin täällä vaihtaa ajatuksia teidän kanssa :).

      Tuijalle tuolla kirjoitinkin, että itse en huippusuosittuja blogeja edes seuraa, koska koen niiden kuuluvan ihan eri maailmaan. Sellaiseen, joka mua ei oikeastaan edes kiinnosta, koska olen onnellinen täällä omassa pienessä turvallisessa piirissä. Ja musta tuntuu, että kommenttien vähyys voi olla sitä, että lukijat katsoo näitä bloggareita niin ylöspäin, etteivät sen takia "uskalla" kommentoida. En tiedä. Mutta jotenkin tuntuu siltäkin, että huipuille yksittäisiä kommentteja tai lukijoita tärkeämpää on ne määrät, joilla suosiota (ja palkkioita) mitataan. Mutta niinkuin Tuijallekin kirjoitin, toivon olevani tässä suhteessa väärässä.

      Se olis tosiaan maaliskuu huomenna. Ikävä kyllä, sitä ei huomaa muualta kuin kalenterista :D. Kelin perusteella vois yhtä hyvin olla loka- tai marraskuu. Onneksi ei ole.

      Poista
  10. Täyttä asiaa. Minulla myös lukulistalla paljon blogeja joita seuraan, mutta muutama bloggaaja siellä
    ei vastaa kommentteihin. Minusta se on todella ikävää ja jopa raivostuttavaa, kun haluaisit tietää jatain tarkempaa postaussisällöstä, mutta vastausta ei kuulu koskaan;( Olen lopettanut kommentoinnin
    kyseisiin blogeihin. Ja sitten toiseksi ihmetyttää sellainen, kun järjestetään arvontoja, niin olet niin ja niin monella arvalla mukana ja saat vielä kolmannen arvan jos jaat postauksen omassa
    blogissasi. Eli jos sitä blogia ei satu olemaan saat tyytyä siihen esim, kahteen arpaan. Epäreilua sanoisinko. Tämmöisiä ajatuksia. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Piitu vanha kaveri :). Ja kiitos viestistä.

      Se on kyllä kurjaa, jos tosiaan omaan kommenttiin ei vastata. Etenkin, jos se on asiallinen kysymys liittyen aiheeseen, josta bloggaaja on kirjoittanut. Mun mielestä vastaamisen pitäis olla kunnia-asia, koska kysymys osoittaa sen, että lukija on kiinnostuneena lukenut tekstin. Mutta ikävä kyllä, näin ei aina ole ja siitä tulee itselle tosi tyhmä ja mitätönkin olo.

      Mun mielestä on niin kivaa, kun olet ollut viitseliäs ja luonut itsellesi Bloggeriin profiilin, jolla käyt kommentoimassa, vaikkei omaa blogia olekaan. Kiitos siitä(kin) ja kaikkea parasta maaliskuun alkuun <3

      Poista
  11. Siis oikeesti HÖH.....
    kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin...painon send ja huis se hävisi...x2
    Kerään itseni ja yritän vielä kerran...jossain vaiheessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No HÖH tosiaan! Onpa kurjaa :(. Mikähän kommentoinnissa nyt oikein mättää ??

      Mieluusti olisin lukenut sun viestin, ja nostan isosti hattua sun sinnikkyydelle, mutta ymmärrän, ettei sitä loputtomiin jaksa yrittää. (Mulle on tullut tavaksi sellainen, että kun olen kirjoittanut jolekulle kommenttitekstin valmiiksi, kopioin sen varuiksi ennenkuin painan "julkaise"-nappia, koska joskus tosiaan käy niin, että yhteys pätkäisee poikki tai kommentti ei muuten vaan lähde, ja silloin on helppo vaan liittää se kopioitu kommentti lootaan ja yrittää uudelleen. Muuten ei kestä hermo.)

      Kiva oli kuitenkin "nähdä" sua täällä. Sulla on uusi ja ihanan kesäisen freesi profiilikuvakin <3

      Poista
    2. kiitti kuva kommentista..alan vain olla niin täynnä tätä talvea ja kaipaan kesää....vaihdoin :)

      Yritän taas kerran ja teen kuten neuvoit.
      Mietin vain mitä kirjoitin...
      Hyvin asiasta kirjoitit, len sivusta seurannut kyseistä kirjoittelua, mutta yl lukenut vain otsikot ( aina ei jaksa keskittyä). Samat ajatukset ovat nousseet minullekin mieleen, todellakin vain otsikon perusteella. Tuosta kommenttien valvonnasta kuitenkin erimieltä. Minua ne ei häiritse, ehkä myös siksi, että en aina jaksa lukea muiden kommentteja vaan kirjoitan oman 'mielipiteeni' sillä hetkellä. Itselläni se on ja ihan vain omista henkilökohtaisista syistä. Kaikki lukijat ja kommentoijat kun ei aina ole positiivisin mielin liikenteessä ja jos asiaa ei voi kertoa rakentavasti, sen kommentin voi heittää suoraan roskiin. Tuskin kukaan joka kirjoittaa omasta itsestään lähtösin omia ajatuksiaan ja juttujaan, haluaa ilkeyksiä ja kuraa ainakaan kaikkien nähtäville. Tosin yhteisöllisyys yleensä tuossakin 'nuijii' ilkeilijän ;) No minä saan kaikista kommenteista heti 'hälytyksen' kännyyn eli voin lukea ja julkaista ne heti, jos siltä tuntuu.
      Mielelläni luen kommentteja ja pyrin myös kommentoimaan muiden postauksia, varsinkin niiden, joiden olen huomannut niitä lukevan ja arvostavan eli vastaavan niihin vaikka vain hymiöllä. Kyllä sellaiset blogit jää pian unholaan, joissa kommentointiasi ei 'huomioida' viikkoon/koskaan. Silloin tulee vääjäämättä tunne, että sinut dissataan ja enkä muka ole tarpeeksi 'hyvä' kommentoimaan ja vierailemaan blogissa?
      Ja oikeesti kun on tällainen lukihäiriö ja lievä ad/hd, ei aina jaksa keskittyä eli postauksen alun pitää olla kiinnostava ja tekstin selkeää. Itseään toistavat postaukset ja ihan liian pitkiä juttuja en kykene lukemaan vaikka haluaisi, ellei todellakin kiinnosta. Jos joku kuitenkin jää ns. takaraivoon kolkuttamaan, niin palaan yleensä uudestaan.
      Taidan muuten kuulua myös tuohon mainitsemaasi 'museokama' ja 'epämuodikkuus' ryhmään ;)

      huh. tämä li varmaan pisin kommentti minkä olen ikinä kirjoittanut. Minusta kyllä ihan pienikin hymiö riittää kommentiksi, koska silloin joku on huomannut postauksesi ja tykännyt siitä, silloinhan olet tavallaan saavuttanut jotain...

      Mahtavaa alkavaa maaliskuuta...se on kuules kevättä ny ;)

      Poista
    3. No nyt kyllä ansaitsisit jonkun sinnikkyysmitalin tästä kommentista, kun jaksoit yrittää monta kertaa ja vieläpä kirjoittaa noin pitkästi. Kiitos paljon siitä :).

      Ymmärrän täysin kommenttien valvonnan syyn, joka useimmiten varmaan on juurikin nuo inhottavat ilkeilijät, joiden toiminnalle on kyllä niin kertakaikkisen vaikea keksiä mitään perustelua. En vaan jaksa ymmärtää, miksi joku haluaa käyttää niin paljon negatiivista energiaa ollakseen ikävä ihminen. Ja syytämällä kuraa jonkun viattoman tuntemattoman niskaan (vielä pahempaa tietty, jos kyseessä onkin joku oikean elämän tuttu, joka ilkeilee anonyymina). Eli ei ole todellakaan siitä kysymys, ettenkö ymmärtäisi, miksi valvonta on käytössä. Paitsi omalla kohdallani en sitä kyllä ymmärtänyt, kun ensimmäisen blogini alkuaikoina laitoin päälle kaikki mahdolliset estot ja lukijoita oli sentään silloin päivässä maksimissaan kymmenen, joista ehkä yksi sinnitteli kaikkien tunnistusten jälkeen jättämään kommentin :D. Kai maar kokemattomana pelkäsin jotain todellista robottihyökkäystä..

      Silloin se kommenttien valvonta on mun mielestä (puhun nyt siis taas ihan vaan omasta näkövinkkelistäni, eikä liity tohon yllämainittuun) kaikkein eniten tylsä, jos kirjoitan ajatuksella jonkun tosi pitkän kommentin siinä vaiheessa, kun blogissa vielä lukee, että "ei kommentteja". Ja sitten kun seuraavan kerran käyn kurkkaamassa, oma pitkä kommenttini on jossain siellä jonon perällä ja sitä ennen on jo kymmenen muuta ehtinyt kirjoittaa täsmälleen samanlaisia ajatuksia kuin mitä itse olen kirjoittanut, mutta yleensä jotenkin selvemmin ja paremmin kuin minä. Silloin tulee sellanen tunne, että meni ihan hukkaan se oma teksti, kun olis voinut kompata ja täydentää jotakuta muuta samoin ajattelevaa.
      Mutta aina en minäkään muiden kommentoijien viestejä lue. Etenkään, jos aihe on ollut "kevyt". Tai jos kommentteja on ihan hirveän paljon ja kaikki on pitkiä. Joskus taas luen mielenkiinnolla ihan kaiken sanasta sanaan.

      Mutta ihanaa, että kohta on ihan oikeasti kevät ja voi vaihtaa epämuodikkaat talvivaatteet epämuodikkaisiin, mutta iloisemman värisiin kevätvaatteisiin :D

      Kiitos vielä "kirjeestä" ja kuulumisiin <3

      Poista
  12. Olipa mielenkiintoinen postaus aiheesta. Ja hei, nyt taas kommentoin, kun olen ollut lomalla blogeista - niin omastani kuin muista - pari viikkoa ;). Allekirjoitan tismalleen nuo sinun syyt, jos en jätä kommenttia. Lisäisin listaan vielä sen, että joskus on vaan ihan oikeasti kiva pitää taukoa koko lukemisesta. Minulla taukoja tulee luonnostaan, jolloin hetkeksi vieraannun koko aiheesta nimeltä Blogimaailma. Yleensä silloin en jaksa myöskään päivittää omaa blogiani. Aikalailla siis kirjoitan ja luen+kommentoin synkroniassa. En itse edellytä, että blogisti, jota kommentoin, kävisi myös minun blogissani kommentoimassa. Ehkä minun blogini ei kiinnosta häntä, mutta tietysti itse seuraan tuota blogia, jos aihe taas minulle on kiinnostava. Jos jätän kommentin, minustakin on kiva, että vastaus tulee. Siksi itse vastaan aina kaikille ja vastaamattomuus - jos sellainen kävisi - on ehdoton vahinko. Ainiin, ja lisään vielä yhden syyn olla jättämättä kommenttia: joskus jossain blogissa on jo kommentoitu niin vuolaasti asiaa, että tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Juttu on voinut olla hyvinkin kiinnostava minusta ja jos kommentteja olisi vain muutama, jättäisin omani, mutta siis jos tuntuu, ettei vaan ole enää lisättävää, on se luonnollinen syy olla jättämättä kommenttia. Nyt lukemaan aiempia postauksiasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan on kuule sama linja rahikaisella :). Välillä ei muista koko blogimaailmaa, tai tekee muuten vaan mieli pysytellä pois, ja välillä taas on kiva hengailla täällä enemmänkin. Niin lukemassa kuin kirjoittamassa tai pelkästään lukemassa. Ihan vaan fiilispohjalta, kun ei (onneksi) ole mitään minkään muun tahon asettamia velvoitteita postaustahdin tai -aiheiden suhteen, vaan saa olla ihan oma itsensä, joka joskus voi yltää niinkin hurjiin suorituksiin, että syntyy postaus viikossa :) Useimmiten kuitenkaan ei, vaan teksti-pari kuussa näyttää olevan enemmän meikäläisen tyypillinen rytmi. Mitään kun en kirjoita, jos ei siltä tunnu. Väkisin ei synny mitään hyvää. Joskaan ei aina synny halustakaan :)

      Ja toi on myös totta, mitä kirjoitat siitä, että joskus kaikki on vaan jo niin hyvin kommenttikentässä sanottu, että itsellä ei kertakaikkiaan ole mitään lisättävää. Silloin jää oma kommentti suosiolla jättämättä, tai vaihtoehtoisesti tulee kompattua jotakuta ensin ehtinyttä ja asian paremmin ilmaissutta.

      Uskon, että uskot, kun sanon, että ilahdun ihan jokaikinen kerta, kun näen sun kesäisen profiilikuvan ja viestin täällä. Se on ihan sydämen arvoinen juttu <3

      Poista
  13. Asiaa! Juurikin näin. Pitäisiköhän poistaa itseltäkin se kommenttien valvonta? En ole ainakaan vielä saanut mitään törkypostia *kopkop*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :). Ja uskon, että sulle ei mitään törkypostia ole tulossakaan. Ja jos onkin, niin ne voi onneksi aina blogin yksinvaltiaana kylmästi poistaa. Mitään sellaista, mitä itse ei halua jättää näkyviin, ei onneksi myöskään tarvi. (Sun kaimalle tuolla aika alussa kirjoitinkin, kuinka mulla itselläni oli ensimmäisen, nyt jo suljetun, blogini alkuaikoina käytössä kaikki mahdoolliset valvonnan eri asteet, enkä yhtään edes tiedä miksi :D. Tähän(kin) asti olen muutamaa aika onnetonta yritystä lukuunottamatta säästynyt (anonyymien) kurjilta kommenteilta. Blogi on niin pieni ja harmiton, ettei oikein anna aihetta tarttua mihinkään. Toivottavasti ei jatkossakaan, kopkop...)

      Poista
  14. Vastavuoroisuutta odotan minäkin. Sanon ihan suoraan, että olen muutamia lukulistallani olevia blogeja alkanut skippailemaan, koska hekään eivät käy kommentoimassa minun blogiini. Minusta on erityisen tärkeää, että lukijan kommenttiin vastataan. Itse voin jättää hyvinkin tylsän kommentin (omasta mielestäni), mutta uskon sen aina olevan mieluisa blogin kirjoittajalle. Itse olen jopa herkistynyt pelkästä sydämestä kommenttikentässä.
    Tuosta kommenttien valvonnasta sananen omasta kokemuksestani. Minulle tulee välillä todella ilkeitäkin kommentteja koskien ulkonäköäni, miestäni tai lapsiani, joten en ole laittanut kommentointia avoimeksi tästä syystä. Haluan itse ensin lukea kommentit, ennen kuin esim. tyttäreni lukee ne.
    Ihanaa kun jaksat käydä kommentoimassa minun höpinöitä ja erityiskiitos myös siitä, että viimeksi kommentoit myös meikkipostaukseen. Puspus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän Outi ihan todella, todella hyvin kommenttien valvonnan tuossa sun kuvailemassa tapauksessa <3. Ja tiedän, että se on monella muullakin käytössä ihan samasta syystä, mikä on eniten kurjaa siksi, että moista ilkeilyä esiintyy, koska se on kertakaikkiaan käsittämätöntä ja epäoikeutettua.

      Ja sulla on kuitenkin tapana julkaista kommentit melkeinpä samantien, joten ei tarvi kauaa odottaa nähdäkseen, tuliko oma kommentti perille vai ei. Ja kuulut myöskin niihin harvoihin, joille voin jättää tosiaan ihan vaikkapa vaan sen sydämen ja silti tiedän, että ilahdut siitä, koska olet itse oikea sydämellisyyden perikuva :). (Toivottavasti tää ei nyt ala kuulostaa jo imelältä, koska oikeasti se, mitä kirjoitan, on totta).

      Skippailua olen alkanut minäkin harrastaa jossain määrin. Yksipuolisuus ei vaan kertakaikkiaan ikuisesti voi kantaa.

      Meikkiostauksen lukeminen ja kommentointi on mun tapauksessa harvinainen poikkeus ja sitäkin suurempi ihme, joten siihen on silloin joku erityisen hyvä syy :)

      Kiitos taas Outi <3

      Poista
    2. Mähän oon oikea Siiri Siirappi, joten täällä imelästi hymyilen sun kommentille ❤️❤️❤️❤️

      Poista
  15. Tosia turiset. :)

    Kommentit on vähentyneet, mutta kyllä mä ainakin ymmärrän hyvin. Itelläkin on ajallisia resursseja rajoitetusti, joten tottakai muillakin on niin. Tosi harvoin kerkiää sillä lailla kommentoimaan, että kiertäisi kaikki läpi. Tai edes lukisi kerralla kaikki uudet päivitykset. Niin se vaan menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kuule sellainen olo Taru my friend, että kommentointikynnys sun blogiin on korkea (ajoittain myös itselläni) siksi, että sun kirjoitukset on niin teräviä (=viisaita) ja oivaltavia, että itsellä lyö välillä päässä ihan tyhjää, kun miettii, miten osaisi pukea omat ajatuksensa kommentiksi ilman, että se kuulostaa ihan totaalisen tyhjäpäiseltä. Kyä näin o :).

      Mulla ei ole koskaan kiire, mutta kaikenlaista (useimmiten jonninjoutavaa, mutta mukavaa) tekemistä sen verran, että välillä menee pitkiäkin aikoja, kun ei tule koko Bloggeria avattua. Eikä myöskään eläteltyä mitään harhakuvia siitä, että olisin niin tärkeä, että meikäläisen poissaolo heti noteerattaisiin, jos en ole koko ajan "paikalla". Ja viikonloppuisin mulla on kone aina kiinni, koska sen kanssa on työpäivisin ihan riittävästi naimisissa. Sen takia kaikki mitä viikonloppuna julkaistaan, menee multa yleensä ohi, enkä itsekään koskaan postaile viikonloppuisin mitään samasta syystä. Monilla taitaa olla justiin päinvastoin. Mutta siis mitäs mää nyt tätä edes aloin selittämään :)

      Toivottavasti siellä teillä päin pilkahtelee Valo <3. Täällä ei. Oikein kaikkien harmaiden loskakelien äiti toi näkymä ikkunasta.

      Poista
    2. Oi, kiitos kovasti! Hämmentävää! Mä kun en tosissani haudo postauksia, vaan roiskaisen sen mitä tulee, aina kun aika on :D Ihan mahtavaa, jos niistä löytyy viisautta :)

      Rojahdin tässä just sängylle 12h tiiviin työpäivän päätteeksi, otin puhelimen käteen ja tulin ekaksi tänne, kun muistin että jätin eilen viestiä :) Saattapi olla että on ainoa kommentti jonka jaksan tänään jättää. Tällasta tää vaan on.

      Mut ei se mitään. Palaillaan taas astioille Annukka my friend ❤

      Poista
    3. 12 tuntia. Huuuh. Ei jaksa vanha enää :)

      Palaillaan <3

      Poista
  16. Mä tunnustan olevani laiska kommentoija, enkä puhelimella viitsisi juurikaan kommentoida - nyt teen poikkeuksen.

    Olen oman blogin kohdalla huomannut myös kommenttikadon. No kenties se sitten johtuu omasta kommentoimattomuudestani. Tai sitten siitä, että mulla on kommenttien valvonta päällä, ja tulee olemaan jatkossakin. En olekaan ajatellut, että se olisi jotenkin kommentointia rajoittava juttu. Mä pidän tarkistuksen päällä kahdestakin syystä: ensiksikin aiemmin sain sitä kuraa niskaan ja tulin varovaiseksi, ja toiseksi mun on helpompi huolehtia siitä, että tulen vastanneeksi jokaiseen kommenttiin, koska julkaisen kommentit vasta sitten, kun mulla on oikeesti aikaa keskittyä niihin ja myös vastata. Pidän itsekin tärkeänä sitä vastaamista ja lopetan kommentoinnin jos omaani ei vastata. Itse laitan aika usein kommentin jälkeen päälle sen ilmoituksen, eli että sähköpostiin tulee tieto kun blogiin tulee lisää kommentteja tai mahdollisesti vastaus omaan kommenttiini.

    Mua mietityttää aika paljon välillä sellanen velvollisuudentunne, mitä bloggailuun liitetään. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä. Ja koen samanlaisia fiiliksiä ja ajatuksia, mitä kirjoitit. Toisaalta elämässä on niin erilaisia aikoja... Just nyt en esim itse paljon jaksa muuta kuin käydä lukemassa muiden juttuja, kommentoimatta juurikaan mihinkään. Surullista toisaalta, jos tällaisessa uupumuksen tilassa sitten "rangaistukseksi" menetän omia lukijoita tai kommentoijia. No, elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko, että ilahduin, kun näin sut täällä Heli <3. Mulla on ollut huono omatunto, kun olen miettinyt, mitä sulle (oikeasti) kuuluu, mutta en vaan ole saanut lähetettyä viestiä, vaikka olen sata kertaa aikonut. Ja eilen illalla, kun ehdin nähdä tän sun viestin, mutten enää jaksanut siihen aikaan alkaa vastaamaan, näin susta unta. Sellasta, että tulit meille ja meidän piti tehdä kaikkea kivaa (mm. kiertää kirppareita, josta en oikeasti tiedä, onko se sun mielestä kivaa vai hirveetä :)), mutta ihan kaikki paikat oli kiinni. Myös kaupat, enkä päässyt ostamaan mitään, mitä olisin voinut sulle tarjota, kun meidän jääkaappi oli yhtäkkiä vaan täynnä kaikkia lihaleikkeleitä :D. Olin tosi nolo ja masentunut, kun ajattelin, että onpas nyt harvinaisen kurja vierailu, mutta mun mies osas jotenkin piristää ja tulit hänen kanssaan hyvin juttuun siihen asti kunnes lähdit ajelemaan harmaassa kelissä takaisin kotiin. Ja sulla oli sellanen joku erikoiskirkas otsalamppu, jonka valossa kuulemma näkee ajaa ihan hirveen hyvin :). En nyt sitten tiedä tosta, oliko toi hyvä vai huono uni, mutta todistaa, että sua ajattelin illalla(kin).

      Ja juu. Tiedän sun taustan ja sen miksi sulla on se valvonta käytössä, eikähän se mua ole ikinä estänyt kommentoimasta, koska olen siihen niin tottunut ja haluan jättää viestin silloin, kun mulla on jotain sanottavaa. On vaan joissakin tapauksissa tosiaan sellanen tyhmä olo, jos ei ehdi nähdä/tarkistaa, mitä julkaisi. Tai jos olen kirjoittanut ajatuksella jonkun tosi pitkän kommentin siinä vaiheessa, kun blogissa vielä lukee, että "ei kommentteja", ja kun kommentit sitten julkaistaan, näen, että kymmenen muuta on jo ehtinyt ennen mua kirjoittaa täsmälleen samanlaisia ajatuksia kuin mitä itse olen kirjoittanut, mutta yleensä jotenkin selvemmin ja paremmin kuin minä. Silloin tulee sellanen tunne, että meni ihan hukkaan se oma teksti, kun olis voinut kompata ja täydentää jotakuta muuta samoin ajattelevaa. Mutta niinkuin sanoin ja tiedät, niin aina sen viestin jätän kuitenkin, kun on sellainen tunne. (Eläinaiheet on sellasia, jotka yleensä skippaan, koska meillä ei ole lemmikkejä).

      Kuulut niihin kirjoittajiin, jotka voi olla pitkiäkin aikoja pois, mutta jokaikinen kerta, kun julkaiset tekstin tai käyt kommentoimassa, se ilahduttaa <3. Kausia tulee ja menee itselläkin ja aina ei vaan jaksa, kiinnosta, huvita tai joku muu tekeminen/asia elämässä on ajankohtaisempi/kiinnostavampi. Mutta toisinaan taas tuntuu ihan älyttömän kivalta, että on olemassa tällainen yhteisö, johon palata silloin, kun siltä tuntuu. Ilman tätä blogimaailmaa mekään ei oltais ikinä tiedetty toisistamme yhtään mitään ja se olis iso sääli se. Mun mielestä ainakin.

      Poista
    2. Voi jee mikä uni! :D

      Mulle on kyllä kans tärkeä tää blogiyhteisö, etenkin tietyt tyypit täällä, kuten juurikin sinä <3 Toisaalta sitten tämä on sellanen maailma, missä täytyy myös pitää varansa. Mulla on just nyt aika raskas tilanne (mm. pitkä sairasloma, 1,5kk...) ja vaikka puhuminen ja kirjottaminen auttaa, niin sitähän en blogissa voi tehdä... Siksi tuntuu siis tavallaan vähän surulliselta, jos kommentoimattomuus koetaan niin, että "kostoksi" ei myöskään vastavuoroisesti kommentoida mulle... Toisaalta eihän mun hiljaisuuden syytä kukaan voi tietää jos ja kun en sitä edes kerro, ja ihmiset tekee sit johtopäätökset ja ratkaisut kuka minkäkin syyn takia. Mutta siis tavallaan vaikka täällä "tuntee" toisensa niin välttämättä ei sit kuitenkaan tiedä toisesta mitään muuta kuin pienen pintaraapaisun... ja sen perusteella kun sitten arvioi tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, saattaa lopputulema olla ihan vikatikki.

      Saikohan tuosta nyt mitään tolkkua...

      Poista
    3. Laitan sulle Heli viestiä joko tänään tai huomenna. On helpompi kirjoittaa sinne.

      Ja sai tolkkua <3

      Poista
  17. Pakko kommentoida tähän myöskin eli minun mielestä se kommentoiminen on vastavuoroista ja jos itse jaksan kommentoida muiden blogeja vähemmän, niin en odota myöskään että vastavuoroisesti omaan blogiin tullaan kommentoimaan, koska ymmärrän tosi hyvin, että kaikilla on kiire ja kukaan ei jaksa aina samalla lailla. Huomaa myös että jos joskus jostain ei kuulu moneen viikkoon, niin oikein jää miettimään, että mitä ihmiselle kuuluu ja jos hänen oma bloginsa on hiljentynyt, niin tulee oikein ikävä sellaista aktiivista kommentoijaa eli komentoijiin todellakin kiintyy ja heistä tulee osa elämää ja jopa ystäviä osittain.


    Ehkä tässä yksi asia kuitenkin, tässä kommentoimisen vastavuoroisuudessa menee hieman sivuraiteille. Tässä koko ajan puhutaan kuitenkin bloggaajien yhteisöllisyydestä, mutta kun omaa blogia kuitenkin lukee murto-osa bloggaajia ja sitten pääosa on niitä hiljaisia äänettömiä, sama varmasti koskee muidenkin blogeja, niin ehkä heille ei oikein avaudu tämä vastavuoroisuuden kommentointi, eihän heillä ole blogia mihin kommentoida. Yritänkin muistaa, että en esimerkiksi postauksen loppuun kirjoita esim. anteeksi etten ole käynyt teidän blogissa tai tulen vierailulle teidän blogiin tai blogikierrokselle, koska kirjoitan kaikille myös niille hiljaisille, enkä vain bloggaajille.

    Toki sitten noin muuten aiheet eivät kaikkia kiinnosta ja hyvä niin aina voi skipata blogipostauksen esimerkiksi. minä rakastan kosmetiikkaa, joku urheilua, joku kukkia joku kirjoja, joku sitä ja tätä jokaisella on omat juttunsa. :) Kaikki kukat kukkikoon ja voin kommentoida jotain, jos asia tai kohde on toiselle tärkeä, vaikka ei olisi oma kiinnostuksen kohde.

    Joskus kestää aika pitkään, tai pari päivää voi mennä että pystyn vastaamaan kommentteihin, kun teen postauksen ja käyn vähän vierailemassa muiden blogeissa, niin sitten laitan blogin kiinni ja pyhitän kaiken ajan perheelle ja muulle. Kuten siis kaikki muutkin kiireineen, siksi kommentit ovatkin niin kullanarvoisia, kun ihmiset viitsivät käyttää aikaansa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti käydä kaikkien teidän blogeissa, joista ihmisenä pidän kovasti. <3

    Yhdessä vaiheessa ihan melkein jopa pientä uupumusta oli ilmoilla sen suhteen, että en vaan pysty joka päivä kommentoimaan ihan kaikkien blogeja joiden haluaisin, koska oli vain pakko rajata kuinka paljon haluan olla somessa.

    Mitä kommenttiin valvontaan tulee koen sen erittäin harmilliseksi omassa blogissani ja olen aina ajoittain yrittänyt ottaa sen pois ja jostain syystä alkaa aina heti anonyymien/anon hyökkäys ja nuo kommentit ovat hyvin henkilökohtaisia ja en pysty kovettamaan itseäni ja yöunetkin ovat asian tiimoilta mennyt. Olen päättänyt että henkilökohtaisuuksiin menevät hyvin negatiivisessa mielessä olevat kommentit, niihin en vastaa. Rakentavaa kommenttia saa laittaa, olla eri mieltä kirjoitusvirheistä tai asiatieto on väärä tai ihan mitä tahansa, mutta yleensä nuo negatiiviset kommentit ovat aina hyvin henkilökohtaisia, joissa haukutaan ulkonäköä hampaita järkeäni, elämäntapaani, kaikkea mitä edustan, että kaikki on hirveää, pinnallista rumaa, niin sellaisia kommenttiketjuja, en ala omassa blogissani julkaisemaan.

    Olisi tärkeä muistaa yksi seikka, siis ihan minun tässä, että blogi on kuitenkin kiva harrastus ja sellaisena sen on hyvä pysyä.

    Sinun kommentit Annukka on aina ilo, on todella ajatuksella, lämmöllä ja huumorilla annettuja, niitä on mahtavaa lukea. Kiitos niistä <3 eli lopuksi punaisena lankana, vastavuoroisuus bloggaajien kesken on kaiken A ja O ja jos ei itsellä ole aikaa niin en odota muiltakaan kommentteja silloin. Kommenttikenttä todellakin rikastuttaa blogia ja voi myös olla niille äänettömälle lukijoille mielenkiintoista luettavaa, kuten meille kaikille Kun on oikein muheva aihe meneillään:)

    Ihanaa viikkoa 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin tämä on elämäni pisin mobiililla kirjoitettu kommentti, heh meni varmaan tunti. ;)

      Poista
    2. Heippa Tiia ja kiva nähdä sut täällä pitkästä aikaa :).

      Olin just aloittamassa sulle vastaamista, kun laitoit ton jatkoviestin, enkä ehtinyt kertoa, että luin tänä aamuna poikkeuksellisesti kommentteja puhelimella (vessassa..) ja mua alkoi jo naurattaa, kun meinas peukalo lyödä kramppiin, kun kelasin luurilla sun viestiä, jota tuli ja tuli aina ja aina vaan ihan kuin jotain nauhaa kasssakoneesta :D. Ja viestin lopussa olleesta hymiöstä tunnistin, että on kirjoitettu puhelimella ja ajattelin, että voihan KÄÄK, mikä vaiva! Joten kiitos siitä <3.

      Osuit tällä sun lauseella " … jos itse jaksan kommentoida muiden blogeja vähemmän, niin en odota myöskään että vastavuoroisesti omaan blogiin tullaan kommentoimaan, koska ymmärrän tosi hyvin, että kaikilla on kiire ja kukaan ei jaksa aina samalla lailla" ihan naulan kantaan. Tätä juurikin tarkoitin, vaikkakin kirjoitin kääntäen niin päin, että jos tuntuu, että itselle ei tule vanhaan malliin kommentteja, niin ehkä on hyvä miettiä, onko niitä tullut itse jätettyä, ja jos ei, niin sitten ei oikein mun mielestä voi odottaa, että muut toimisi yhtään eri tavalla. Ainakaan ikuisesti. Ei siinä sen kummempaa. Samanarvoisia ihmisiä kun kaikki kumminkin ollaan. Mun mielestä ainakin. Olkootkin, että blogit voi olla isoja ja tunnettuja tai pieniä ja tuntemattomia, joista jälkimmäiseen ryhmään itse kuulun ja haluankin kuulua, koska tykkään niin paljon tästä mun pienestä, mutta tutusta ja turvallisesta "piiristä", jossa monista lukijoista on tullut läheisempiäkin kuin monista tosielämän ihmisistä. Ja koen myös olevani ihan älyttömän onnekas (niinkuin varmasti sinäkin), myös siksi, että ajatuksella kirjoitettuja kommentteja tulee niin paljon ja niistä muodostuu usein kivoja tai syvällisiä keskusteluja myös kommentoijien kesken. Se on musta niin palkitsevaa ja sitä ihan kaikkein parasta tässä yhteisössä.

      Olen tuolla aiemminkin kirjoittanut, että mulla ei koskaan ole varsinaisesti kiire, koska en yritäkään olla joka paikassa koko ajan. Somessa etenkään. Johtuen varmaan pitkälle siitä(kin), että töissä menee päivät pitkät koneella, joten vapaalla teen mieluusti jotain ihan muuta. Ja viikonloppuisin en avaa konetta ollenkaan, vaan nautin siitä, ettei tarvi. Silloin on taas kiva katsella Instakuvia ja ehkä laittaa joku omakin, jos sattuu sillä päällä olemaan. On sellasta kausiluontoista niinkuin blogikirjoittelukin. Välillä ei muuta huvittais tehdäkään ja välillä ei taas vähempää vois kiinnostaa. Onneksi saa ihan itse päättää, koska kyseessä tosiaan on ihan vapaaehtoinen harrastus. Mutta siis sitä kai koitin tolla kiireettömyydellä alunperin sanoa, että jos mulla on aikaa lukea, mulla on aina aikaa myös kirjoittaa kommentti, ja kirjoitan niitä ihan ilokseni silloin kun kirjoitan, enkä velvollisuudentunnosta, vaikka välillä oma tunnollisuus haittaakin. Vaikkapa niin, että saatan jättää postauksen julkaisematta, jos tiedän, että mulla ei ole heti samana tai seuraavana päivänä mahdollisuutta vastata mahdollisiin kommentteihin. Ihan hölmöä sinällään, mutta se vaan on mun tapa ajatella.

      Ja pakko nyt tämäkin sanoa, että välillähän sitä sortuu vastavuoroisuusajattelussa suorastaan lapsellisuuksiin. Niinkuin nyt vaikkapa sellaseen, minkä tässä nyt tunnustan, että mulle tuli jossain kohtaa paha mieli siitä, että olen ollut sun uskollinen kirjautunut lukija jo siitä asti, kun sulla oli noin 50 lukijaa, mutta silti mun blogi ei ole kelvannut sun lukulistalle näkyviin. Blogin sivupalkkiin siis. Siksi tein taannoin sellaisen päätöksen, että jos en kerran kelpaa sinne muitten joukkoon, niin en sitten minäkään enää pidä Tiian blogia omassa sivupalkissani näkyvillä. Noloa ja lapsellista käytöstä, mutta joskus sitä vaan toimii niin. Sittemmin olen kyllä sut sinne palauttanut, mutta halusin nyt kuitenkin tän kertoa, ettei vaivaa mieltä.

      Tässä ei nyt tainnut enää olla mitään asiaa, eikä edes asian viertä, mutta jos tästä nyt jonkun johtopäätöksen vois vetää, niin kyllä se on edelleen se, että kun kohtelee muita niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan, niin sillä pääsee pitkälle.

      <3

      Poista
    3. Annukka, rakas ihana ja ai kauheeta. Arvaas mitä kerron tuosta lukijalistasta nyt jotain. Kerran Bussiness Woman laittoi mulle viestiä, että on laittanut oman blogini lukijalistalla ja olin ihan hoo moilasena, että apua mitä, että eikö kaikki ole omalla lukulistalla, kun olen blogiin kirjautunut lukjaksi. Ei muuten sitten ollut, vaan 200 ensimmäistä kai joihin olin kirjautunut. Olin aivan järkyttynyt, koska luulin, että kaikki te joiden blogeihin olen kirjautunut olette omalla lukulistalla. Siis ihan automaattisesti!

      Sen jälkeen koko lukulistasta tuli yhtä sähläystä ja säätöä, poistin sieltä jotain muinasmuistoblogeja, söhläsin ja säädin ja lisään lukulistalleni aina mulle rakkaan bloggaajan, heti kun minä toope nyt tältä torveloudeltani aina tajuan. Olen nyt niin pahoilla mielin, koska henkisesti olet ollut aina mun lukulistalla ja bloggerin lukulistalla olet kuitenkin, koska olen aina ollut blogisi kirjautunut lukija. Olen pönttö, nolo ja pyydän anteeksi ja tämä menee niin totaalisesti oman teknisen typeryyden piikkiin ja myös ajattelemattomuuden. Koska sinä kelpaat, kelpaat aivan täydellisesti ja niin nolona, että olet kokenut toisin. Annukka, osaan olla ihan hemputin tyhmä välillä, mutta mulle olet tärkeä ja kommenttisi on aina rautaa ja kultaa.

      Sen verran, että olen ollut viime aikoina todella väsynyt, ihan henk.koht. syistä ja pahottelen, etten blogissasi ole näkynyt. <3 Jotenkin ei ole nyt palaset ihan omissa näpeissä tällä hetkellä, mutta kevättä kohden. Yritin eilen kuitenkin mobiililla parastani illalla sängyssä ja takana kolmena yönä 4t yöunet joka yö. <3

      Nyt menen lisäämään blogisi lukulistalle, vaikka luulin sen siellä olleen jo, mutta minähän olenkin törppö toope ja nyt on tullut mokattua. Eihän se lisäys tunnu sinulle enää samalta... :( En olisi koskaan halunnut pahoittaa mieltäsi. Olen myös ihan sama Tiia, joka aina sanoo miehelleen, ei tästä mun blogista tule yhtään mitään.

      Oot paras, halit ja muiskut ja anteeksi <3

      Poista
    4. Pakko nyt vielä kirjoittaa, että ihan tuli tippa linssiin tästä kämmistä. <3 Tuli myös paniikki, keitä muitakin olen loukannut tuolla blogilistasähläyksellä, voi itku sentään.

      Poista
    5. No voi että sentään. Tää oli just sitä, mitä en halunnut asian kertomisella saada aikaan ja alkoi jo kaduttaa jälkikäteen se, että edes mainitsin koko oman lapsellisen ajatusmallini ja tekoni, joka mua itseäkin hävettää, kun ei ole ollenkaan mun tapaista.

      Ihan oikeasti ei ole mitään syytä sun olla pahoillaan. Ja tarkoitan todella mitä sanon <3. Ja samalla mulle tuli nyt tottakai huoli siitä, että sulla on selvästikin huolia, enkä tiedä mitä keksisin sanoa lohduksi, kun en tiedä mistä on kysymys.

      Mutta jos se yhtään auttaa, niin palautan meidän suhteen nyt takaisin siihen aikaan, kun bongasin sut Pink Bubble-blogin (jota ei ikävä kyllä enää ole) kommenttilootasta, tykästyin suhun ja liityin lukijaksi. Välillä kaipaan takaisin niihin aikoihin monestakin syystä ja toivon, että meidän suhde vois taas olla ikäänkuin samassa tilanteessa. Vähän niinkuin vanhaan kunnon ennenvanhaan :).

      Enkä todellakaan oleta, että alvariinsa täällä ehtisit tai haluaisit käydä. En kävis minäkään :).

      Mikä ikinä sun huoli onkaan, toivon, että se on ohimenevää <3

      Poista
    6. Ei kun on mahtavaa, kirjoitit asiasta olet rehellinen ja aito arvostan niin paljon, menin vain itseeni siinä, että niin minä pönttö pipipää elän täällä omassa kuplassa ja sitten en tajunnut edes tuollaista, että et ole lukulistalla. Se järkytti suorastaan, miten se on voinut mennä ohi, että olen ihan hoopo.

      Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja monella tavalla. Joskus tuntuu että asiat vie eikä itse vie, jotain hallintaa tässä nyt yritän saada aikaiseksi itsekin. Huolet eivät ole niin jättisuuria, mutta kun niitä on useita ne ovat vähän kuluttavia, sitä normaalia elämää kuitenkin ja kaikille tällaisiakin huolia tulee ja pahempia on nähty ja pahempia on edessä eli ei mitään hätää.

      Tuntuu kuitenkin, että ympyrä nyt sulkeutui eli jokin mikä siellä välillä hiersi, se on nyt poissa ja siitä olen todella iloinen ja se on sun suoruuden ja rehellisyyden ansiota.
      Kiitos niin paljon Annukka vielä kommenteista videooni,oikeasti se oli järkyttävä mutta päätin etten aio muuttua koska haluan olla minä, kaikki muu on tosi raskasta. :)

      Tämäkin muuten mobiililla, hui kauniita unia ystäväni. 💓💓

      Poista
    7. Piti vielä sanoa, että ehkä sellainen hieman rohkeus on kadonnut omasta blogistani ja sen haluaisin takaisin. Aluksi tuntui että mitä kirjoitin ne ymmärrettiinkin oikein ja blogissani kävin tosiaan pienempi piiri fiksua porukkaa, mutta nykyään kun kirjoitan aina jotain henkilökohtaista tai asiaa tai jotain syvempää niin anonyymien hyökkäys tulee ja siitä olen ottanut siipeeni. On tullut hieman kirjoittamisen pelko, mutta uskon että tämänkin saan aikanaan työstettyä taas takaisin, sen oman äänen. halit��

      Poista
    8. Mun on ihan pakko tulla sanoo tähän kohtaan, että mä en ihan tarkoituksella pidä näkyvissä listaa blogeista mitä seuraan... Juurikin, ettei niitä kukaan pysty "tarkkailemaan" ja sit kenties mieltä pahoittamaan jos ei oo siellä listalla. Mä en seuraa kuin muutamaa kymmentä blogia ja mulla on lukijoita muistaakseni 266, joten nämä kaksi lukemaa ei lähellekään kohtaa... Muutenkin se mun lukulista elää aika lailla, eli olis jotenkin ikävää sit jos joku ensin on siellä ja sit enää ei olekaan... Pidän sen siis mieluummin ihan vaan omana tietonani.

      Nykyisin, kun bloggeri on muuttunut ihan tyhmäksi eikä anna kirjautua lukijaksi bloggerin profiililla vaan ainoastaan omalla nimellä, en enää ole myöskään itse julkisena lukijana, vaan yksityisenä, jos alan jotain uutta blogia seuraamaan. En siis tiedä näkyykö se sille kyseiselle bloggaajalle että seuraan.. tai jos lopetankin seuraamisen?

      Poista
    9. Tiia: Mulla on kanssa helpottunut ja jotenkin hyvä olo nyt. Hienoiset säröt on korjattu ja liimattu entiselleen. Eikä millään pikaliimalla, vaan sellasella kaikenkestävällä <3.

      (Sitä kuitenkin vielä joudun pyytämään, että pliis, älä vaan kirjoita lukulistajutusta blogiin tai kuolen häpeästä, koska toi mun lapsellisuuskohtaus ja sen tunnustaminen oli jo sinällään niin nolo).

      Mutta siis on kyllä todella kurjaa tollanen anonyymitouhu, etkä ole ainoa, joka on joutunut hyökkäysten kohteeksi. Justiin yksi pitkäaikainen blogiystävä päätyi sulkemaan koko bloginsa samaisesta syystä, koska ilkeily ei enää ollut mitään harmitonta, vaan rikosilmoituksen arvoinen (voiko tässä edes käyttää arvoinen-sanaa..) pitkään jatkunut häirintä, joka levisi jo muuallekin. Tosi surullista ja ihan käsittämätöntä.
      Mutta sulle taitaa tulla kuitenkin myös paljon asiallisia ja kivoja kommentteja anonyymeiltä, joten kaikki ei ole pahoja ihmisiä, ja sen takia se anonyymien kommentointimahdollisuuden poistaminenkaan ei ratkaise mitään.

      Kurjaa jo itsessään se, että pitää aina jännittää, mitä tapahtuu, kun tekstinsä julkaisee. Ei sellanen mitään aitoa sanan- tai kirjoittamisen vapautta ole. Vaikka ei meistä kukaan varmasti kirjoita koko elämäänsä tänne auki muutenkaan, mutta sen mitä haluaa kirjoittaa, pitäis olla sellaista, että sen voi tehdä hyvillä mielin.

      Ja Heli: Niinkuin tossa Tiialle kirjoitinkin, mua hävettää ihan todella toi mun hetkellinen lapsellisuuskohtaus. Kertakaikkisen typerää. Enkähän varsin käynyt (enkä käy muutenkaan) katsomassa, onko mun blogi jonkun listalla, koska kellään ei ole mitään sen suuntaisia velvollisuuksia, vaan huomasin sen sellaisessa tilanteessa, kun silmäilin sitä Tiian lukulistaa sillä silmällä, olisko siellä kivan kuuloisia blogin nimiä ja otsikoita. Mulla kun ei muuten ole tapana etsiä mitään uutta luettavaa, mutta joskus kun kaipaa hetkellisesti jotain vaihtelua, saatan selailla tuttujen sivupalkkeja sillä silmällä, näyttäiskö siellä olevan jotain, mikä mua saattais kiinnostaa. Ja aina joskus olen sieltä löytänytkin kivoja juttuja.

      Ja muakin muuten harmittaa toi, ettei enää pysty kirjautumaan bloggerin profiililla. Tosin olen luullut, että en vaan enää osaa, mutta se on harmillinen ominaisuus. Ja musta tuntuu, että se "piilolukija" ei tule näkyviin bloggaajallekaan muuten kuin numerona. En tosin ole varma (tästäkään).

      Poista
    10. Annukka, en todellakaan kirjoita, höpsis ja hei minä tässä edelleen kuolen häpeästä. Arvaa kuka yömyöhään tihrutti keitä kaikkia muitakin lempiblogejani uupuu lukulistalta ja lisäili niitä ja varmaan vieläkin puuttuu, mikä on aivan kauhistus. <3 Oli niin hyvä, että kirjoitit asiasta, yleensä meinaan näissä hetkissä käy kahdella tavalla, joku loukkaantuu tai ystävyys syvenee ja meillä se syveni ja uskon, että vielä syvemmäksi, kuin aiemmin. Eläköön liima ja ennen kaikkea, eläköön suora puhe. <3 Sitä paitsi se, että pahoitit mielesi tuosta lukulistajutusta, kertoo että välität ja niin minäkin sinusta. <3

      Noista jälkimmäistä asioista en tajua hölkäsen pölähdystä, bloggeriin kirjautumisista ja muista, olen teknisesti nolla ja koulussa oli, matikka, kemia ja fyssa vitosia kaikki. :)

      Anonyymejä eilen ja taas tänään, mutta jotenkin jo olen aivan turtunut. Joten kai sekin tästä. Sitä paitsi mitä on yksi tai kaksi ääntä, niin monen symppiksen joukossa, pelkkää tuulen huminaa. <3 Heh ehkä ne on vaan vihakoukussa meikäläiseen. ;)

      Muiskuja, täällä hoivataan tukisukkakaveria ja menkää miehenne kanssa leffaan, se on kivaa, voi pitää toista kädestä ja juoda samalla pillillä limukkaa, hieman kuin Kaunotar ja Kulkuri spagettia <3

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. No nyt sohlaan itse. Piti poistaa, kun lähti tolla vanhalla valopääprofiililla, mutta eihän se näköjään kokonaan häviä.
      Hymyn ja sydämen koitin sulle lähettää yhtä aikaa.

      Poista
    13. Annukka, saat kyllä hävitettyä kommentin ihan kokonaankin, jos haluat. Mä huomasin joskus ihan vahingossa, että se onnistuu... siellä kommenttien poistossa jotenkin kysytään, että "poistetaanko lopullisesti", se ei siis poista automaattisesti lopullisesti, vaan se pitää valita. Kokeileppa!

      Ja todellakin bloggerissa on nykyään monta tyhmää ominaisuutta... en tykkää tästä uudistetusta versiosta oikein ollenkaan. Esimerkiksi julkaisemattomat kommentit ei näy enää siellä lukuna, vaan pitää ihan ite muistaa (ja se ei aina ole helppoa, hehheh...) mennä julkaisemaan ne... siis jos toimii tällein kuin minä toimin.

      Poista
    14. Juu, tiedänkin sen ominaisuuden, mutta sen kommentin pystyy lopullisesti poistamaan vain blogin kirjoittaja, mutta ei kommentin lähettäjä itse :). Ja kun puhelimella poikkeuksellisesti kommentoin, niin lähti taas sillä vanhan, kuolleen ja kuopatun blogin profiililla toi lamppupää-kommentti, koska jostain ihmeen syystä en pysty/osaa kirjautua puhelimessa bloggeriin tällä profiililla, jolla tätä blogia hallinnoin. Huoh. Kai maar se on siitä kiinni, että olen määritellyt ensisijaiseksi sähköpostiksi tohon vanhaan liittyvän sähköpostin, enkä tätä nykyistä. Että mitenkä tän nyt sitten enää sekavammaksi saa :D. Vaan eipä tää onneksi ole niin vaarallista. Ärsyttävää vaan, kun tulee sählättyä turhaan.

      En tykkää minäkään mistään turhista uudistuksista, mutta jotain parannusta varmaan on roskapostisuodattimen osalta tapahtunut, koska ennen oli siellä roskapostikansiossa (mulla ainakin) ihan hirveesti ruksittavaa ja poistettavaa, mutta nykyään ei enää ollenkaan. En tosin ole varma, ajoittuiko muutos siihen, kun vaihdoin ton domainin pois siitä blogspot.fi-versiosta, mutta ei vissiin.

      Vaan palaillaan. Laitan sulle tänään viestiä, kun on sopiva väli.

      Poista
  18. En ole aiemmin törmännyt kommenttikeskusteluun, mutta kartoitit teeman aika kattavasti. Vuorovaikutus lienee koko bloggaamisen idea ja se toteutuu kommenteissa. Luen blogeja enimmäkseen tabletilla ja ikävä kyllä joidenkin blogien kohdalla tekniset ongelmat estävät kommentoinnin ja jopa blogien lukemisen. Liian suuret kuvatiedostot latautuvat hitaasti tai eivät ollenkaan tai kommentointi ei vain mene läpi. Jostain syystä jotkut blogit hyppivät eivätkä mahdu browserin ikkunaan, tämä ei tietenkään ole blogin pitäjän syy. Yritän usemmiten jättää kommenttilootaan jonkinlaisen viestin vaikkeivät mitään syväpohdintoja irtoaisikaan. Kommentoinnin valvonta on monille tarpeellinen, ettei paikat sotkeennu loasta, jota anonyymit käyvät heittelemässä. Minullakin oli se joskus päällä kun kommentteihin alkoi tulla niin paljon roskapostia ja linkkejä, joita en halunnut kenenkään edes vahingossa klikkailevan. Olisi kiva jos ehtisi lukea kaikki omien seuraajiensa blogipäivitykset, mutta se on käytännössä mahdotonta. Iloitsen kuitenkin kaikista someystävistäni ja pistäydyn mielelläni visiitillä aina kun ehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Cheri ja sanon nyt heti tähän kärkeen, että mulle tulee aina iloinen mieli, kun näen sut ja leppiksen täällä. Otan heti vähän ryhdikkäämmään asennonkin tuolissa :)

      Mulla on tosiaan tapana lukea blogeja "isolta koneelta", koska mulle sekä puhelin että tabletti on vaan jotenkin niin kertakaikkisen vieraita ja hankalia siihen hommaan. Ja epämiellyttäviä silmille. Tai siis näölle. Erityisesti tabletti, jossa tosin voi olla kirkkaussäädöt tai jotkut pielessä, mutta sitä en pysty katselemaan oikein ollenkaan, kun jo alkaa silmiä särkeä.

      Mulla on ihan täysi ymmärrys kommenttien valvontaa kohtaan, koska se tosiaan yleensä johtuu juurikin noista mainitsemistasi syistä, mutta asiallisen kommentoinnin kannalta se on tylsä. Mun mielestä siis. Joskaan ei se koskaan ole mua estänyt jättämästä viestiä silloin, kun sen haluan tehdä, mutta en vaan siitä tykkää. Laiskuuttani kopioin tähän suoraan Sadulle kirjoittamastani viestistä sen suurimman syyn:
      "Silloin se kommenttien valvonta on mun mielestä kaikkein eniten tylsä, jos kirjoitan ajatuksella jonkun tosi pitkän kommentin siinä vaiheessa, kun blogissa vielä lukee, että "ei kommentteja". Ja sitten kun seuraavan kerran käyn kurkkaamassa, oma pitkä kommenttini on jossain siellä jonon perällä ja sitä ennen on jo kymmenen muuta ehtinyt kirjoittaa täsmälleen samanlaisia ajatuksia kuin mitä itse olen kirjoittanut, mutta yleensä jotenkin selvemmin ja paremmin kuin minä. Silloin tulee sellanen tunne, että meni ihan hukkaan se oma teksti, kun olis voinut kompata ja täydentää jotakuta muuta samoin ajattelevaa."

      Kiva kun kävit ja toivottavasti siellä suksi luistaa jo paremmin :). (Se on oikeesti ihan yhtä tuskaa, jos pohjissa on viiden sentin jarrukerros. Ei pääse eteen, eikä taaksepäin. Kokemusta on :))

      Poista
    2. Kiva kuulla :) Suksen luistoa testataan seuraavan kerran todennäköisesti ensi talvena.

      Poista
    3. Täällä ei päässyt suksille kertaakaan tänä(kään) vuonna. Plääh. Mutta kohta pääsee yrttejä kasvattelemaan. Jess!

      Poista
  19. Hyvin tiivistit asiaa. Mun täytyy myöntää, että taidan olla just niitä ihmettelijöitä kommenttien puutteesta, enkä itse kommentoi muita kuin sinua. Enkä voi mitenkään puolustella, luen hirveen vähän muita blogeja. Aikaa on, ei se siitä kiinni ole. On vaan vaikea löytää sellaisia blogeja joihin pääsee "sisälle." Vähän sama kuin sulla, ei muoti, eikä meikkijutut kiinnosta. Ei enää niin pelkät ruokablogit. Ei lapsijutut, ei askartelut, ei kirja-arvostelut.

    Kuulun vaikeeseen genreen, ikääntynyt homomies. Bloggaaminen on aika nuorisopainotteista hommaa ja niihin on vaikea samaistua. Kerros Annukka, mistä löydän hyviä, kiinnostavia blogeja. Sellaisia kuin sun :) Vähän niin kuin oma elämänkerrallisia, sopivasti kaikkee. Kuvia, fudaa, sisustusta ja tarinaa omasta elämästä. Lukisin ja kommentoisin mielellään. Mulle saa suositella ja otan niitä ilolla vastaan.

    Eikä tämä herra paratkoon tarkoita, että mun blogi olisi jotenkin kiinnostava ja erityinen ja kaikkien pitäisi olla kommentoimassa, nou wei. Tietysti kaipaisi sitä vuorovaikutusta ja olenkin tuhannen kiitollinen sun hauskoista, kannustavista ja mahtavista kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa genreä ollaan kuule molemmat, vaikken olekaan ikääntynyt homomies, vaan pelkästään ikääntynyt ja muuten ronkeli :). En jaksa enää oikein innostua mistään yhdestä ja samasta asiasta (vaikkapa nyt pelkästä sisustuksesta, joka mua muutenkin on alkanut kiinnostaa yleisesti ottaen aina vaan vähemmän ja vähemmän, ainakin välillä), vaan itsekin tykkään lukea blogeja, joiden kirjoittaja on kiva ja mielenkiintoinen tyyppi (niinkuin sinä) ja joka voi kirjoittaa ihan mistä tahansa aiheesta maan ja taivaan väliltä, mutta aina niin, että sitä lukee innolla. Voisin kuvitella, että mun tutuista Kukkapillin Satu (http://kukkapilli.blogspot.fi/) on sellainen, jonka juttuja tykkäisit lukea. Satu ei sisusta, mutta kirjoittaa milloin mistäkin ja on hauska omien polkujensa tallaaja, jonka mies on Intiasta, josta Satu välillä kirjoittelee myös. Ja toinen, jonka voisin kuvitella olevan sulle mieleen, on VALO-blogin Taru, joka näytti mun mielestä olevan sun Insta-seuraaja. Taru ja miehensä jätti kaiken vanhan taakseen ja päätti muuttaa päräyttää Pohjois-Karjalaan. Taru kirjoittaa harvakseltaan (niinkuin meikäläinenkin), eikä ikinä voi tietää, mikä on seuraava aihe, mutta kaikessa on aina ajatusta. Ja Tarun kuvat on kauniita. Sinne osoite on https://valoblogi.com/ . Käy kurkkaan ja pistä multa terveisiä, jos jätät viestiä ;). Ja Satulle kans.

      Muuta en oikein osaa vinkata, koska itse en käy missään etsimässä uutta luettavaa, vaan pyörin mieluusti tässä omassa pikku piirissä, jossa on sun kaltaisia mulle tärkeiksi tulleita ihmisiä, joiden kanssa on kiva vaihtaa ajatuksia täällä milloin mistäkin.

      Ja sanon tän sulle nyt varmuuden vuoksi uudelleen, jos/kun olet sattumoisin unohtanut, mitä sulle joskus aiemmin kirjoitin kommenttien jättämisen kynnyksestä sun blogiin. Ja se on edelleen se, että olet oikeasti itse niin taitava kirjoittaja, jolla on sana niin hyvin hallussa, että voin kuvitella, että vaatii rohkeutta jättää sulle viestiä, koska herkästi tulee sellainen olo, ettei itse osaa kirjoittaa mitään yhtä fiksua. Usko pois. Ja toinen, mitä aiemminkin epäilin, on se, että sulla varmaan on paljon myös sellaisia lukijoita, joilla ei ole omaa blogia, ja silloin se kommenttien jättäminen ei vaan kuulu rutiineihin, eikä sen tärkeyttä ehkä osaa ajatella. Luulen ja uskon ma.

      Minusta ja mun viesteistä et hevillä eroon pääse :). Tai siis et ollenkaan. Paitsi viikonloppuisin mua ei näy, koska silloin pidän koneen kannet visusti kiinni. Tulee töissä töllättyä näyttöä riittävästi. Että älä ihmettele, jos ei näy, eikä kuulu.

      Oot kiva. Kiitos siitä!

      Poista
    2. Meillehän on tullut jo suhe :) Ollaankohan ainut pariskunta tässä ihmeellisessä somemaailmassa? Ajattele, oltaisiin ensimmäinen somepariskunta maailmassa! Milloinkahan meidän liittoja voi virallistaa ja saadaan tasa-arvoa, hih. Ei, me emme kaipaa sitä. Tämä on just hyvä näin, erityisen arvokasta, uniikkia, toinen toistaan tukevaa ja vain meidän juttu. Vähäks kiva. Eikä me eroon toisistamme päästää, jos nyt ei joku vakavampi ohjaile ja puutu peliin ikävästi.

      Kiitos taas kerran noista mahtavista sanoista ( täällä punastuu hän.) Käyn kurkkaa mainitsemat blogit (valotarun tiedänkin, mutta en tiennyt, että hänellä on blogi? ) Kiitos myös näistä.

      Jatketaan näillä, olet arvokas :)

      Poista
    3. No niinhän meillä on. Pitkäkestoinen suhde, eikä edes mikään salainen :). (Ukkelille aina välillä luen ja touhuan sun tarinoita ja sekin pitää sua hyvänä tyyppinä, koska olet savolainen niinkuin hänkin ja muuta oikeaa kansaa ei ukon mielestä ole. Rohkenen olla tästä eri mieltä, mutta en täällä, enkä kotona :D. Mutta siis ei aio selvästikään asettua meidän somesuhteen tielle millään lailla)

      Ja hauska olis, jos olis saanut jotenkin talteen jollekin filmille kaikki ne unet, mitä olen susta nähnyt. On oltu Ruotsin laivalla ja siellä sun täällä ja sulla on ollut päällä kultaista tunikaa ja mulla pitkää iltamekko ja kaikkea :D. Ja kaikki on tuntunut ihan todelliselta.

      Ja kiitos samoin :)

      Poista
  20. Hyvin kirjoitit ja täyttä asiaa! Minulla on ollut kommenttien valvonta köytössä, koska tykkään, että näen uudet viestit ja niihin tulee reagoitua, mutta nytpä nappasin sen pois😄.

    Itse tulee joskus luettua blogeja ajatuksella, että kommentoin myöhemmin, mikä saattaa sitten tässä tuiskeessa unohtua ja joskus vaan ei ole mitään sanottavaa tai bloggaaja on kirjoittanut asian niin täydellisen hyvin, ettei vaan kerta kaikkisesti keksi mitään kirjoitettavaa.

    Mutta niin totta se on, että jokainen kommentti ilahduttaa ja se pitäisi itsekin muistaa, ettei jättäisi kommentoimatta. Minulla on muutamia ns. suosikkiblogeja, joita luen hyvin säännöllisesti (=jokaisen postauksen ja pian ilmestymisen jälkeen) ja näihin tulee kyllä kommentoituakin, mutta sellaisiin satunnaisesti luettaviin ei tule aina kommenttia jätettyä, täytyypäs ryhdistäytyä!

    Minusta se, että bloggaaja jollakin tavalla reagoi saamaansa viestiin on mukavaa, monesti tai siis yleensä aina käynkin jälkeenpäin katsomassa, mitä bloggaaja on vastannut viestiini, on mukava tulla huomatuksi.

    Mukavaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Sekä viestistä että kommmenttien valvonnan poistosta :). Olen aikonut sitä sulta muutaman kerran suoraan kysyäkin, mutta on jäänyt. Se on oikeasti (edelleenkin vain mun omasta mielestä) niin paljon kivempaa, kun näkee ne mahdolliset aiemmat kommentit ennenkuin kirjoittaa omansa, ettei tule kirjoitettua samoja juttuja, jotka joku on jo ehtinyt ensin. Ja näkee myös sen, että se oma kommentti tulee näkyviin heti, eikä tarvi arpoa, lähtikö sinne vai tänne vai ei mihinkään :).

      Mun mielestä kommenttien kirjoittaminen on mukavaa ja teen sen yleensä aina, kun luenkin. Ajanpuutteesta ei ole kiinni, mutta joskus tosiaan käy noin niinkuin sanot, että ei vaan irtoa mitään järkevää, vaikka haluaisikin. Mutta täällä on näissä kommenteissa tullut kyllä ilmi se, että ihan vaan vaikka pelkkä hymiökin riittää osoitukseksi, että on käynyt lukemassa. Itse en ole osannut sellaista muutamia poikkeuksia lukuunottamtta harrastaa, mutta tiedänpä jatkossa. Enkähän minäkään aina ja kaikille jätä viestiä, mutta usein se johtuu siitä, että olen aiemmin kyseiseen blogiin käynyt kommentoimassa, mutta jäänyt vaille vastausta, joten olen ajatellut, että eipä sillä mun viestillä näyttänyt olevan mitään merkitystä, joten jätän seuraavalla kerralla kirjoittamatta. Poikkeuksia teen tosin tässäkin niinkuin kaikessa muussakin, mutta se on onneksi sallittua, kun on vapaaehtoisesta harrastuksesta kyse :)

      Toivottavasti teillä on siellä jotain muuta kuin tätä harmaata loskaa. Olis kivempi lomaulkoilufiilis <3

      Poista
  21. Olen huomannut saman ja itsekkin syyllistyn siihen, että luen jutun, mutta kommenti jää antamatta....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tästä mun tekstistä ei kuitenkaan mikään syyllistämisfiilis tullut, koska se olis kaikkein vähiten sitä, mitä tarkoitin :).

      Kiitos tästä viestistä ja toivon, että siellä teillä olis vähän valoisammat maisemat kuin täällä, mutta vähän epäilen, kun aikalailla samoilla taajuuksiilla ollaan kumminkin.
      Vaan nyt on sentään maaliskuu ja toivoa paremmasta. Jess!

      Poista
  22. Olipas kiva lukea pohdintojasi. Kohta 3. Teen samoin. Jos monesti kommentoineena en saa vastavierailua, kommentointini vähenee.
    Olkoon blogin aihe mikä tahansa, voi käynnistään jättää jäljen.
    ps Ihanat kukkakuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa TeSa ja kiitos paljon viestistä :). On tullut näistä kivoista kommenteista tosiaan vahvistusta sille, että kyllä se vastavuoroisuus taitaa meille kaikille olla niitä tärkeimpiä asioita täällä blogimaailmassa. Ja sitähän se on oikeassa elämässäkin. Ikuisesti ei kukaan jaksa olla se, joka aina vaan pitää yhteyksiä yllä saamatta koskaan vastakaikua.

      Kukkakuvat on munkin mielestä ihanat, mutta valitettavasti en niistä voi ottaa ansioita itselleni, koska kaivelin ne Pinterestistä, kun tuli niin äkkiseltään kirjoitettua tämä teksti, ettei ollut siihen mitään kivaa kuvitusta omasta takaa. (Olen palannut katsomaan tuota ylempää kuvaa jo varmaan sata kertaa, koska se on vaan niin kertakaikkisen keväinen. Toisin kuin ikkunan takana näkyvä läpiharmaa maisema, joka vois yhtä hyvin olla loka- marraskuulta. Onneksi ei kuitenkaan ole :)).

      Kiitos vielä ja mukavaa maaliskuuta!

      Poista
  23. Ihanaa, että olit sinäkin pohtinut kommenttikatoa ja nuo listaamasi asiat ovat kyllä todella relevantteja. Olet kyllä oikeassa, että hölmöä valittaa, ettei ehdi kommentoimaan, mutta kuitenkin itse niitä toivoo. Minä päätin nyt panostaa kommentointiin ihan siitä syystä, että haluan jakaa hyvää mieltä ja oloa ja positiivisuutta blogistaniin. Näitkö muuten mun blogissa Tainan kommentin, että meidän pitäis tavata, kannatetaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Kati. Kiva nähdä sut täällä :)

      Itseasiassa kirjoitin tän tekstin siltä samalta istumalta, kun olin käynyt lukemassa sun postauksen. Ihan vaan sillä, kun pari muutakin oli omissa blogeissaan pohtinut kommenttien vähyyttä, mutta samalla pahoitteli sitä, ettei itse ole ehtinyt lukea, eikä kommentoida. Tai että itse lukee puhelimella ja sillä kommentointi on vaikeaa.
      Molemmat kuitenkin asioita, jotka pätee puolin ja toisin, joten sikäli hassu pohdinnan aihe, joka usein ihan turhaan tulee liitettyä siihen, että omat tekstit olis olleet jotenkin niin mitättömiä, etteivät ole kommenttien arvoisia.

      Ja en huomannut Tainan viestiä ennenkuin nyt, kun siitä mainitsit. Ehdottomasti kannatettava, mutta samalla ihan hirveän jännittävä ajatus. Hui ja kivaa yhtäaikaa <3.
      (Meiltä on Tainan kotiseuduille matkaa sellaset 140 km ja sikälimikäli arvelen oiken sun asuinopaikan, niin sinne teille ehkä sellaset 120 km, joten pitäiskö meidän valita tapaamispaikaksi joku tän kolmion keskeltä? Riihimäen ABC :D ja kunnon lehtipihvit :D?)

      Poista
    2. Mulle käy Riksu hyvin, sinne on varmaan joku 40 kilsaa tai sinne päin tästä meiltä... olis niin hauska tavata. 😍

      Poista
    3. ABC on oikeesti hyvä paikka siellä, kun siellä om mm. Iittalan Outlet-myymälä ja Haltin myös. Vai oliko se Luhdan, en muista. Mutta ehkä se kumminkin olis kivempi tavata vaikka ihan siellä pääkaupungissa :). Meiltä lähtee sinne busseja melkein tunnin välein ja Taina päässee junalla näppärästi? Voitais vaikka vähän koluta sisustusliikkeitä samalla? Niihin, kun ei yksin tule oikein mentyä, enkä oikein tiedä, mihin menisinkään. Ja sit käytäis syömässä ja viinilasillisilla? Oisko kivaa? Mutta mieluummin sitten, kun on vähän enemmän kevät ja kelit suosii ehkä jopa terassikäyntiä?

      Suunnittelemisiin ja iloista viikonloppua <3

      Poista
  24. Vastavuoroisuus ja kommentointi oli niitä ensimmäisiä asioita joita blogia aloittaessa opettelin ja myös sisäistin. Jos haluaa saada kommenttia omaan blogiin, on myös jätettävä niitä muille. Yleensä jos koen tarvetta kommentoida tai postaus erityisesti koskettaa, niin sen kyllä silloin teen.

    Itse luen blogeja lähinnä vain koneella juuri tuon puhelimella kommentoimisen vaikeuden ja silmillä "tihrustamisen" vuoksi. Itseasiassa yhteen edelliseen postaukseesi yritin reissussa pari päivää sitten kommentoida vastausta, mutta kirjoitusvirheen sattuessa ja yhtä kirjainta poistaessa ei kirjoittamisen jatkaminen enää onnistunut.. Päätin siis kirjoittaa kotona perinteisesti koneen ääressä. :) Ennenkin olen tämän Bloggerin kohdalla huomannut, ehkä pitäisi olla kirjautuneena että onnistuisi paremmin? Minulla on kyllä tunnus, mutta en vaan oikein osaa sitä käyttää. :D Ehkä pitäisi opetella, niin näkisi kun joku Bloggerin alla bloggaava (esim. juuri sinä <3 ) vastaa omassa blogissaan kommenttiin! Nää on näitä ahaa-elämyksiä taas, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan... :D

    Sinun vastauksesi on aina niin perusteellisia ja ajatuksella (sekä sydämellä!) kirjoitettuja, että sitä voi vaan ihailla ja yrittää ottaa mallia! Paneudut todella aiheisiin, joita sinulle jätetty kommentti käsittelee. Blogimaailma tarvitsee sinunlaisiasi ihmisiä. Kiitos, että olet juuri tuollainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä kommenttien jättäminen on pelkästään mukavaa silloin, kun postaus on herättänyt ajatuksia. Ei väliä aiheella. Mutta jos sattumoisin luen tekstin vasta siinä vaiheessa, kun kymmenen muuta on jo ehtinyt kirjoittaa ihan samansuuntaisen viestin kuin itsellänikin oli mielessä, saatan jo luovuttaa tai vaihtoehtoisesti kompata muita. Ja joskus taas ei vaan oikein tunnu luontevalta kirjoittaa mitään. Jos nyt vaikka joku esittelee, kuinka on siirtänyt tyynyn sohvan toisesta päästä toiseen päähän (tää on nyt kärjistetty ja tarkoituksella mahdollisimman kesseli esimerkki), niin ei oikein tunnu itselle luontaiselta kirjoittaa, että "Onpas nyt kivan näköistä, kun tyyny onkin tuolla vasemmalla, eikä oikealla :D". Siitä huolimatta, että niin ajatteliskin.

      Vastavuoroisuus on kyllä se blogimaailman ehdottomasti paras anti. Ja koenkin olevani ihan älyttömän onnekas, kun mulle on sattunut teitä ihania lukijoita, jotka aina viitsii jättää myös kommentteja, joiden sisällöstä näkee, että tekstit on ihan oikeasti luettu. Se on ihan älyttömän mieltä lämmittävää, joten kiitos siitä <3. Samoin kuin noista kauniista sanoista lopussa <3. (Tulee nyt noita ekstrasydämiä, mutta ne tulee kyllä ihan täydestä sydämestä. Niinkuin jokaikinen kommenttivastauskin, koska koen tän kunnia-asiana.)

      Ja vielä sen verran jäin sitä ikäasiaa miettimään, että joskus ajattelen, että olispa kiva, kun olis sellainen sääntö, että blogeissa ei edes saisi ilmoittaa omaa ikäänsä, vaan oltaisiin kaikki vaan ihan sitä mitä ollaan. Omia itsejämme ilman niitä numeroita, joiden perusteella mun mielestä ihan turhaan lokeroidaan eri ikäisiä ihmisiä ryhmiin. Tyyliin "nuoret ja kauniit" vastaan me "vanhat ja rupsahtaneet, joiden olis parasta pysyä kokonaan pois täältä ilmaa pilaamasta, kun ei mistään somesta mitään ymmärretä :D" . No minä en kyllä läheskään kaikesta ymmärräkään, enkä haluakaan ymmärtää, mutta ihan vaan ihmisenä olemisesta ymmärrän sen reilun puolen vuosisadan edestä :).

      Lainaan tähän loppuun sun omia sanoja vähän muunnellen ja sanon, että Maailma tarvitsee sinunlaisiasi ihmisiä. (Mun pojat on 23 ja kohta 21 ja olen jotenkin aina niin haltioitunut siitä ajatuksesta, että teidän ikäisillä on vielä koko elämä edessä <3)

      Poista
    2. Heh, no en minäkään kovin paljoa jaksa lukea saatika kommentoida sellaisia "tyynynsiirtelypostauksia"! :D Vaikka se yhden koristetyynyn siirtäminen voikin vaikuttaa ratkaisevasti koko huoneen luonteeseen... ;)

      Ja pyh pah, ette te "vanhemmat" mitään pilaa, päinvastoin! <3 En millään viitsisi lukea pelkästään oman ikäluokkani blogeja, koska todennäköisesti suurin osa niistä ei vaan yksinkertaisesti säväyttäisi millään lailla. Teillä on sitä elämänkokemusta paljon enemmän, ja vieläpä aitoa sellaista!
      Tuo on kyllä kiva idea, ettei olisikaan sitä ikää näkyvissä missään! Turhaan se kai vaan lokeroi, kuten sanoit. Pitäisiköhän itsekin ottaa se pois ainakin blogin etusivulta.. Koska kyllähän sitä ikää voi sitten kysyä, jos huvittaa tietää! :)

      Kiitos ihanista sanoistasi ja mahtavaa viikkoa juuri Sinulle! <3 (Ja <3 suoraan sydämestä! :) )

      Poista
    3. Kiitos paljon Anna ja ihan parasta tätä viikkoa sulle kans <3

      Poista
  25. Nyt on varmaan pakko kommentoida, koska olen vakilukija, mutten ole koskaan kommentoinut postauksiasi. Luen blogeja lähinnä kännykällä enkä ole turbopeukaloteini, joten siksikin on aika kynnys alkaa naputella. Toinen syy on se, että olen psykologi ja työn ohella en jaksa olla sosiaalinen. Nautin sivustaseuraajan roolista. Suurin osa seuraamistani blogeista on aika kevyttä lifestyle-kamaa, joten eipä niihin ole kommentoitavaakaan. Parhaimmillaan saa seurata syvällistäkin keskustelua. Sinun blogiisi teki mieli kommentoida persoonallisuustyyppien pohdintaan. Kiitos hyvistä linkeistä! Olin tehnyt Mayer-Briggsin aiemmin mutta nyt löytyi jotenkin vielä valaisevampi versio. En kuitenkaan kommentoinut, koska tunnollisesti vastaat kaikille ja pitkästi, niin ajattelin säästää sinua :). Arvostan kyllä aktiivisuuttasi lukijoita kohtaan. Vaikka olenkin tällainen hiljainen seuraaja.
    T: Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Kiitos ihan tosi, tosi paljon Henna, kun tulit "näytille" ja vielä näit vaivaa ja jätit viestin. Arvostan molempia. Ja juu, omat peukalot on reilut puoli vuosisataa vanhoja, joten ei tee itsekään mieli näppäillä puhelinta yhtään enempää kuin tilanne vaatii, koska lyö muuten kramppiin :).

      Tuli jotenkin ihan sellainen jännittävä olo tästä sinun kommentista. Varmaan siksi, että kuvittelen tietäväni, keitä täällä käy näitä tekstejäni lukemassa, mutta ihan oikeastihan en sitä voi mitenkään tietää. Ja osittain se on varmaan hyväkin asia, koska tämä on itselleni niin tärkeä henkireikä ja haluan kirjoittaa ihan aitona omana itsenäni kaikesta siitä, mitä milloinkin tekee mieli kirjoittaa, enkä sen takia ole kertonut tästä ns. blogistani kuin harvoille ja valituille ystäville. Ja edelleen haluan kirjoitella ihan "piilossa vaan", mikä siis on ihan pöljä ajatus, jos kuitenkin netissä näitä juttujaan julkaisee, mutta jotenkin "pelkään" sitä, että lukijakseni päätyisi joku sellainen blogin ulkopuolisessa elämässäni tuntema ihminen, jonka takia menisinkin lukkoon, enkä enää olisikaan oma itseni, vaan alkaisin harkitsemaan, mitä voin kirjoittaa ja mitä en. Olen tätä joskus miettinyt ja oma isä, joka tottakai minut tuntee paremmin kuin varmaan kukaan muu, olisi sellainen, jonka päätyminen tänne olisi varmaan se kaikkein suurin henkinen "jarru". Mutta ei tästä ole nyt tarkoitus mitään potilassuhdetta kehittää :D. Aloin vaan taas pohtia liikoja.

      Mutta tosi kiva kuulla, jos linkkini avulla löytyi sellainen testi, josta oli iloa. Olen itse ihan hulluna kaikkiin testeihin. Etenkin silloin, jos tulos on sellainen, jonka voi tunnistaa omakseen, vaikka ensin tuntuisikin yllättävältä.

      Eikä todellakaan huolta siitä, että en jaksaisi vastata kommentteihin. Tykkään tästä ihan aidosti. Ja kirjoittelenkin tosi harvoin, ja vain silloin, kun siltä tuntuu ja tiedän, että ehdin kaikessa rauhassa vastailla. "Hysteerinen" postaustahti ahdistaa jo pelkkänä ajatuksena. Toisilta se sujuu, mutta itse tykkään enemmän tästä fiilispohjalta kirjoittelusta.

      Kiitos vielä, kun jätit viestiä ja toivottavasti luet vastakin. Mukavaa maaliskuun alkua!

      Poista
    2. Tunnistan tuon paranoidisen ajatuksen, että kuka mahtaisi olla seuraaja. Siksi en ole oikein somessa kuin kuluttajana, en edes naamakirjassa ja ihmettelen instassa joitain omia seuraajiani. Että miksi työelämästä tulevat seuraamaan, jos eivät esim. käy kuitenkaan tykkäämässä? Stalkkaavat vaan vai? Siis juuri niin kuin itsekin teen ;). Mutta laitan sellaisia kuvia, joista itse pidän.
      Pidän kovasti itseni ikäisten ja vähän vanhempien blogeista, koska näistä puuttuu se täydellisyyden esittäminen. Kirjoitat aidosti ja rehellisesti. Ja siitä pidän, koska vain niin voi saada aitoa vertaistukea. Jatkuvaa mietintäähän tämä eläminen on, oli ammattilainen tai. Ja tietty psykologina rakastan vaikeiden perhesuhteiden ruotimista : D

      Poista
    3. Facebook on paikka, johon lähtemistä vastaan sinnittelin ihan viimeiseen asti, mutta lopulta sinne pitkin hampain päädyin parin eri ryhmän vuoksi sen takia, että siellä tavoitti nopeammin mm. kurssikaverit, jos oli jotain kysttävää tai muuten tarvi apua, tai sama toisinpäin. Minä kun taisin olla meistä ainoa, joka edelleen mieluiten käyttää sähköpostia :D. Mutta siis sinne mulla ei ole sen koommin ollut oikein mitään asiaa. Ei vaan ole mun juttu. Sensijaan Instgramissa tykkään käydä katselemassa kauniita kuvia aina silloin, kun huvittaa (yleensä viikonloput on sellaista aikaa), mutta sekin voi mulla olla kiinni vaikka viikkoja. Niinkuin nyt on tainnut käydä. Kuvia lisäilen itse harvoin. Fiilispohjalta sitäkin :). Mutta sama juttu sielläkin kuin täällä blogissakin, että seurailu puolin ja toisin tuntuu jotenkin luontevammalta sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät muuten kuulu tuttavapiiriin. (Ja jos ihan rehellinen olen, niin välillä mietin, että onko pakko tykätä jostain "oikean elämän" ihmisen kuvasta, jos ei oikeasti tykkää? En nyt keksi hyvää esimerkkiä, mutta jos se on vaikkapa joku inhorealistinen. Tai jos kuvassa on tutun ihmisen lisäksi kymmenen tuntematonta. No, yleensä kumminkin valitsen kohteliaisuudesta sen tykkäyksen tai kommentin, mutta samalla toivon, että mun kuvista tykättäisiin vain, jos niistä ihan oikeasti tykätään, ei velvollisuudesta. Että ota tästä nyt sitten edes itse selvää :). Myös kaikki perinteiset leipomissesongit on mulle vaikeita, kun en itse tykkää pätkääkään esim. laskiaispullista, joiden kuvia hetki sitten oli joka tuutti täynnä. Mutta olen ajatellut, että vaikken tykkää niitä syödä, voin kumminkin tykätä kauniista kuvasta.

      Vaan nythän tämä taas rönsyää enemmän kuin oli tarkoitus. Kiitos vielä noista loppusanoista. Tulee iloinen mieli. Ja sen verran selvennystä tuohon isän käyttämiseen esimerkkinä, että koska äitini kuoli pian syntymäni jälkeen, isä on mulle erityisen tärkeä ja itsekin koen olevani isän tyttö. Niin lempeä kuin 82-vuotias isäni onkin, mulla on kuitenkin joku sellainen vanhanaikainen ylikorostunut kunnioitus häntä kohtaan, että saattaisin siksi alkaa varomaan. Mutta nyt toivottelen hyvää viikonloppua ennenkuin tästä tulee kokoelämänkerta :).

      Poista
  26. Olen kyllä tismalleen samaa mieltä ja jokaisen noista 4 kohdasta allekirjoitan. Päinvastoin kuin sinä, minä luen välillä iltaisin blogeja tabletilla ja silloin jäävät kyllä kommentit useimmiten jättämättä, sillä a) minun nakkisormillani syntyy siansaksaa ja b) onnistun aina sörssimään kommentit niin, että joudun ne moneen kertaan kirjoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle se tabletti on ehkä vielä vaikeampi kuin puhelin. Voi olla, että on alkeellista mallia tai jotkut näytön säädöt pielessä, mutta sitä katsellessa mun alkaa silmät särkeä niin paljon heti, että ei vaan pysty kykenemään. Jotenkin sellanen erityisen sähköinen se ruutu. Ja kirjoittaminenkin tosiaan ihan sitä kuuluisaa siansaksaa niinkuin sanot :)

      Mulla on tarkoituksena tulla lukemaan sun Ekopaastoteksti ajatuksella läpi. Tai siis oli jo eilen, mutta tästä kommenttiketjusta tuli nyt tällainen maratooni (joskin ihana sellainen), joten en vielä ehtinyt. Väliotsikot näin ja niille olen valmis jo tässä kohtaa näyttämään peukkua ylöspäin, mutta palaan paremmalla aikaa, kun tulee sopiva väli.

      Poista
    2. Minä kyllä luen tabletista ihan sujuvasti vähän aikaa - tuo halvauksessa vaurioitunut silmä tekee välillä omia tepposiaan - mutta se kommentointi on yhtä tuskaa;)
      Ja kiitos - kommentti Ekopaastoon on luettu ja syvä kumarrus sinne päin: sinulla on asiat hyvin hallussa ilman paastojakin:)

      Poista
    3. Voihan kääk. Oletko oikeasti noin myöhään hereillä kuin mitä tuo kommentin kellonaika näyttää? Vai herännyt jo noin aikaisin :)? Ei onnistu multa kumpikaan.

      Oikeasti sun paastolistaus oli tosissaan kiva. Se auttoi ymmärtämään, että joitain asioita sentään tässä maailmassa on, missä ei tarvi itseltään vaatia aina vaan lisää, vaan voi olla tyytyväinen siihen, millä mallilla asiat on. Sitä ei meinaan usein tapahdu. joten kiitos siitä <3. Toivottavasti siitä mun viestistä ei millään muotoa tullut sellainen olo, että olen olevinani parempi ihminen. Se kun ei ollut vähäisessäkän määrin se pointti, vaan tuo mitä kirjoitin.

      Poista
  27. Juurikin näin. Asiaa joka sana! Itselleni erityisen hankalaa on kommentoida postauksia, jotka keskittyvät naisten muotiin tai kauneudenhoitotuotteisiin. Minulla ei niihin ole kertakaikkisesti mitään sanottavaa. Hajustepullojen ja asujen designia voin toki kehua, mutta muuten kovin pintapuoliseksi jää niissä kommentointi. Uskon, että kirjoittajatkin ymmärtävät sen. On luonnollista, että ihmisillä on kausia, jolloin ei vain yksinkertaisesti ehdi kommentoimaan muiden postauksia. Jokainen positiviinen kommentti lämmittää aina mieltä, mutta yöuniani en menetä, vaikka yhtään kommenttia ei tulisi :) Itselleni on muodostunut rutiiniksi käydä aina vastavierailulle niiden ihmisten blogeissa, jotka ovat kommentoineet blogitekstejämme. Se on eräänlainen kiitos, kun henkilö on jaksanut nähdä vaivaa kommentointiin. Sen lisäksi teen vähintään kerran kuussa laajemman blogkierroksen. Luen useamman postauksen aina kussakin blogissa kerralla ja kommentoin niitä, joihin minulla on jotain sanottavaa/annettavaa. Se on oman ajankäytön kannalta osoittautunut hyväksi tavaksi ja muotoutunut mukavaksi rutiiniksi. Velvollisuuden tunnosta en muiden blogeja lue, vaan minusta on kiva nähdä, lukea ja kuulla ihmisten kuulumisia ja millaista on muiden arki. Mukavaa maaliskuuta Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jani. Ja kuule, voin sanoa, että mullekin on hankalaa kommentoida naisten muotia ja kauneudenhoitotuotteita :D. Joskin välillä on kiva katsella kauniita kuvia ja taas kerran tehdä sellainen päätös, että TÄNÄ KEVÄÄNÄ minäkin alan panostamaan pukeutumiseen, enkä enää kulje niissä samoissa reuhuissa. Hehhee. Se on niin nähty, että ei ikinä tapahdu. Sen enempää kuin sitäkään, että yhtäkkiä alkaisin joka aamu tekemään itselleni huolellisen "aikuisen naisen meikin" (joka myös on sillä aloittamista vaille valmis-listalla aina vaan..), vaikka sitäkin haluaisin ja olis ympäristön kannaltakin ystävällisempää.
      Ja ehkä kaikkein vaikein kommentoitova on/olisi hajuvesiesittelyt, joita en tosin edes lue, koska mun mielestä sitä hajua ei vaan kertakaikkiaan voi valita muuten kuin haistamalla. Eikä aina sillonkaan, jos erehtyy nuuhkimaan kaikki laivan Taxfree-myymälän pullot läpi ja kädet on täynnä niitä valkoisia paperikaistaleita, joista ei enää muista, mikä oli mitäkin ja tekee mieli vaan kävellä ulos sieltä, kun alkaa jo pää särkeä :).

      Musta on aina kiva nähdä sun iloinen profiilikuva ja viesti täällä. Tuntuu justiin sellaiselta mukavalta vastavuoroisuudelta ja toivon todella, että et mistään velvollisuuden tunnosta poikkeile.

      Iloista ja idearikasta maaliskuuta teille molemmille kans!

      Poista
  28. Auts kun kolahti!! Nyt olen TAAS päättänyt olla ahkera ja kommentoida koska MÄKIN odotan jotain palautetta..Enkä kyllä jaksa jos on extra oletko robotti tai muu eilien.....Tulis se kesä ja sais uutta puhtia tai jottai tähän kurjuuteen..Puspus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No millä sää mitään kerkiät paikallaan pysymään ja kirjoittamaan, kun muistaakseni koko maaliskuu oli jo buukattu täyteen menoja :D?

      Vaikka oikeesti oot kyllä mun mielestä ollut viimeaikoina erityisen ahkera, koska olen ilokseni bongannut sut täällä ja monissa tutuissa blogeissa monta kertaa. Että kiitos kuule siitä!

      Joko sulla muuten ne parsat kasvaa? Kiinnostais tietää, tuleeko niistä mitään? Siis sillä mielellä, että kannattaako mun edes yrittää, koska mun viherpeukalo ei ole samaa (priima)kaliiperia kuin sulla, vai onko ne peräti helppojakin tapauksia?

      Kyllä se kesä sieltä tulee, vaikkei just nyt siltä näytä. Ja mulla on edelleen täysi luottamus siihen, että selviät voittajana. (En vaan halua enää oikeastaan edes lukea sitä meidän ryhmää, koska sillä on niin hirveä nimi. En halua nähdä sellasta puhelimessa, koska olen oman elämäni Aina Inkeri Ankeinen :). Olis mieluummin vaikka Survivors tai jotain??)

      Täältä lähtee sulle vihervoimaa <3

      Poista
  29. Huomasin tämän tekstisi vasta nyt, kun on oma lukulistani vielä muutoksen kourissa. Sorry.

    Olen täsmälleen samaa mieltä vastavuoroisuudesta. Jos koskaan ei noteerata kommenttiani, niin aika pian menee mielenkiinto ko blogiin. Sitten tuo kommenttien valvonta. Se on ihan totta mitä siitä kirjoitit. Yksi poikkeus on, joka täyttyi kun itsekin otin jossain vaiheessa vanhassa blogissani sen käyttöön. Jos nettihäiriköt käyvät liian ilkeitä juttuja laitamassa, niin alkaa väkisin tulla mieleen, että haluaa nähdä mitä kukakin kommentoi.

    Mutta tosiaan, edes jokssu jo saa vastauksen, niin tietää, että blogin kirjoitaja on noteerannut olemassaolosi. Sinä olet tässä asiassa ensiluokkainen!

    Hyvää kevään jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä taas poikkeuksellisesti näin viikonloppuna ylipäätään avasin koneen, joka vissiin oli jotain telepatiaa, joten ihan tuoreeltaan näen tän sun viestin. Kiitos siitä.

      Ja mulla on ihan täysi ymmärrys sitä kommenttien valvontaa kohtaan silloin, kun syyt on samankaltaiset kuin sinulla, niinkuin useimmiten varmasti onkin. Paitsi itselläni silloin, kun aloittelin ja laitoin varmuden vuoksi ihan kaikki estot päälle, ettei vaan tule mitään robottihyökkäystä :D. No ei tullut, mutta ei kyllä tullut kommenttejakaan. Joskaan ei ollut lukijoitakaan :). Nyttemmin koen kyllä olevani ihan älyttömän onnekas, kun tänne syntyy aina näitä pitkiä viestiketjuja, joissa voidaan vaihtaa ajatuksia.

      Nyt alan tutkailemaan ruukunvaluohjeita, kun betonivinkki jo tulikin ;). Kiitos siitä ja pidä peukkuja, että onnistun kokeiluissa,koska muuten saattaa into lopahtaa ennenaikojaan.

      Poista
  30. Olen täysin samaa mieltä olen kanssasi. Osassa blogeista on kommenttien jättö on hieman haasteellista.
    Voin yhtyä myös Janin kommenttiin. Käyn aina vastavierailuilla niiden blogeissa, jotka ovat kommentoineet minunkin blogiani. Luen myös blogeja kommentoimatta mitään, jos ei kertakaikkiaan tule mieleen mitään järkevää sanottavaa.
    Ihailen sinun kirjoitustaitojasi ja sitä, että näet paljon vaivaa kommenttien vastaamisessa. Itse olen aika lyhytsanainen omien blogitekstien sekä kommenttien kirjoittamisessa. Johtunee varmaan myös siitä, että olen luonnostani aika hiljainen, joka välillä ärsyttää minua. Olisi mukava, jos osaisin tehdä tikusta asiaa. Siitä olisi hyötyä myös videoiden tekemisessä. Mutta en vain voi luonnolleni mitään... räpätätiä minusta ei taida tulla koskaan :D :D
    Välillä tuntuu, että aivoni ovat kuin lukossa. Miksi minulla ei tule useimmiten mieleen mitään sanottavaa joistakin asioista...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Kiitos paljon Kati. Ja hiljainen olen luonnostani minäkin. Mieluummin taustalla kuin esillä. Sen takia tykkäänkin niin paljon kirjoittaa, kun se antaa aikaa kaikessa rauhassa pohtia sitä mitä "sanoo".

      Ja juurikin sun rauhallisuuden takia tykkään ihan oikeasti katsella niitä sun videoita, joista on tullut mulle sellainen kiva perjantaiperinne. Muuten en oikein ole "YouTube-tyyppiä". Varsinkaan, jos on vähänkään tekopirteä tai tekohauska meininki (näiden suhteen olen ehkä turhankin kriittinen).

      Kiitos paljon tästäkin kommentista ja mukavaa loppuviikonloppua <3

      Poista
  31. Täälläpä on runsas kommentten tulva ja sinulla Annukka useinkin on kymmeniä kommentteja, mikä on tietysti hieno juttu! Minulla saattaa olla monta postausta, joissa ei ole lainkaan kommentteja, mutta en minä siitä välitä, sillä tiedän, että blogiani kuitenkin luetaan. Kirjoittelen lähinnä itseni iloksi ja blogini onkin vähän niinkuin päiväkirja itselleni - onkohan se itsekästä? No toivottavasti ei! Olkaamme vapaita ottamatta turhista paineita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Marita ja kiva nähdä sua täällä :).

      Tästä tuli oikein kaikkien aikojen kommenttimaratooni, mutta kiva sellainen ja olen kiitollinen jokaikisestä viestistä. Niinkuin aina. Koen olevani tosissaan onnekas, enkä todellakaan voi omasta puolestani valittaa kommenttien puutetta. Päinvastoin.

      Tää on mullekin sellainen tärkeä henkireikä, jota ilman olisin paljon köyhempi. Mutta kirjoittelen vain silloin kun siltä tuntuu. Ei ole sellaisia harhakuvia, että blogimaailma lakkaa pyörimästä, jos meikäläistä ei näy. Ilman paineita todellakin niinkuin sanoit :).

      PS: Teillä on kyllä ihan älyttömän kaunista siellä Levillä. Pääsispä joskus kokemaan. Ja miksei sitä pääsekin, jos vaan järjestää asiat niin. Sitten joskus :)

      Poista
    2. Annukka, jos/kun tulette Leville, niin ilmoita mulle ensin...! Tervetuloa! Olet kyllä ihana tyyppi, vaikka sinua en tunnekaan face- to- face :)

      Poista
    3. No ihan varmasti ilmoitan. Ja kiitos samoin :).

      Poista
  32. Loistavaa mietintää ja argumentointia. Lyhyesti sanottuna olen samaa mieltä: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Ja vaikka tuossa mainitsit, että et luurilla blogia lue, niin minä harrastan sitä (joskus jopa kirjoittelen blogijuttuakin luurilla.) Mutta tämän robottitunnistuksen jälkeen on tullut tosi haasteelliseksi vastata blogijuttuihin. Silti aina välillä yritän... Nyt kirjoittelen koneella.
    Ja tuo mitä tuossa sanot blogien kommentteihin vastaamisesta, niin välillä minua ihmetyttää, kun blogissa lukee, että pienikin kommentti ilahduttaa... sinne se joskus jää ilahduttamaan ja vastausta ei tule.
    Mutta ryhdistäytymistä minunkin pitää alkaa harrastamaan kommenttien kanssa, luuri syrjään ja koneella toimiin.
    Kiitos tärkeästä aiheesta, Annukka!
    Aurinkoa ja iloa maaliskuuhusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tuula ja kiitos viestistä ja kannustuksesta :). Aihe tuntui olevan tärkeä, koska tästä syntyi tällainen ihana kaikkien aikojen kommenttimaratoni. Olen iloinen ja kiitollinen. Niinkuin kaikista muistakin saamistani kommenteista, joiden puutetta en todellakaan voi valittaa. Ja siksi pidän kunnia-asiana kaikkiin vastaamista. (Huomasin näitä tämän ketjun vastauksia kirjoittaessani, että tuli monesti ihan huomaamatta suurin sallittu merkkiraja 4096 merkkiä täyteen, vaikken omasta mielestäni edes kirjoittanut paljon :). Piti muutamaa lyhennellä, mikä varmaan on lukijoiden kannalta ihan tervetullutta, koska välillä olis vähän lyhyemmästäkin viestistä virsi kaunis :).

      Auringonsäteitä sinulle myös Tuula <3. Ihanasti jo lämmittää.

      Poista
  33. Hyviä pointteja! Yleensä kirjoitan omat kommenttini ja sitten luen vasta aikaisemmat. Nytkään en tiedä mistä on juteltu...

    Mä oon niin untuvikko vastailija, et sä oon ensimmäinen bloggaaja jolle olen uskaltanut kommentoida. Ajattelin etten kai mä ny kehtaa jne.mut sä tunnuit niin kivalta, et uskalsin..🙂

    Välillä ajattelin, et mitä mä ny tänne ittestäni kerron, ketäs se kiinnostaa. Mut sit aattelin, tämä on kuin keskustelua ja yleensä siinä ny vähä avaudutaan ja kerrotaan itsestäänkin. Olenhan melkoisen puhelias muutenkin..

    No sen voin sanoa, et sun blogias luen ainako ehdin ja jokaiseen juttuun kommentoin.🙂

    Ps. Ja totta, melko tylsää olis jos vastaisit vaa: Ihana❤ Ja mä ajattelisin, et nii varmaa joo. Tuskinpä enää kommentoisin. Pitää tässäkin hommassa antaa palan itseään, niin homma toimii.

    Ja hyvää alkavaa kevättä sinne F:aan! 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun mietintöjäs Tarja. Oot kuule ilahduttanut mua jo niin monesti sun kommenteilla, mutta tuli nyt tottakai erityisen hyvä mieli tosta, että olen ensimmäinen, jolle olet "uskaltanut" kirjoittaa. Että ainakaan pelottava en ole ja hyvä niin, koska oikeasti en olekaan, vaan itsekin sellanen "mitäs mää mittään"-tyyppi, joka mietti ihan samalla tavalla ensimmäistä blogikommenttiaan kuin sinäkin. Että uskallanko kirjoittaa mitään sinne kommenttilootaan, kun ei itsellä ollut silloin vielä blogia ja tunsin olevani vieraalla maalla. Mutta onneksi rohkaistuin, koska muuten en ikinä olis päätynyt tätä omaakaan blogia kirjoittamaan ja jos en olis päätynyt, en olis ehkä koskaan suakaan "tavannut" ja elämä olis muutenkin paljon köyhempää. Ja mun kokemuksen mukaan, blogien kirjoittajat (en osaa käyttää itsestäni sanaa "bloggari", koska oon tällanen sekalainen tekstailija vaan), on kyllä osoittautuneet ihan just sellaisiksi kuin minkälaisen kuvan blogien perusteella on saanut. Ainakin kaikki ne, jotka itse olen tavannut sittemmin ihan oikeassa elämässä. Ehkä täällä pystyis esittämään jotain muuta kuin mitä on, mutta jos edes yrittäisin, sekoaisin ennen pitkää omiin sukkiini ja rooleihini, joten parasta olla ihan vaan just se, joka oikeasti on muutenkin. Tällanen ihan tavallinen.

      Kiitos taas tästä viestistä ja mukiinmenevää maaliskuuta sinne H...aan :)

      Poista
    2. Kiva kuulla ja hyvää naistenpäivää sullekin! Oikein arvasit kaupungin. No, eipä ny kovin vaikea liene arvata, niinkuin F:kään. Kun mennään lapsuuskotikonnuille yleensä F:n ohi huristellaan :D

      Pakko lisätä, et toki tuo ihana-viestikin on kiva saada ja paikallaan, mutta sun vastauksissa näet kovasti vaivaa ja aikaa, jota arvostan. sydän :)

      Poista
    3. Sepä se tässä meidän kaupungissa onkin "vikana", että tästä on niin helppo ajaa ohi :). Mutta täältä on onneksi lyhyt matka vähän joka paikkaan. Ollaan tavallaan niinkuin kolmion keskellä ja tunnin puhdin kun ajelee, on kolme isoa kaupunkia eri suunnilla ulottuvilla.

      Ja kuule. Yhtään en koe vaivannäöksi vastaamista. Päinvastoin. Se on mulle oikeesti ilo. Ja koska kirjoitan mielelläni (silloin kun kirjoitan), en koe, että pitkään viestiin menis yhtään enempää aikaa kuin lyhyeenkään. Joskus ehkä pitäis ymmärtää vähän lyhentääkin :D.

      Syrän täältäkin :)

      Poista
  34. Annukka, tekstisi ovat niin huippuja, että kuinka näihin voi edes vastata : ) Minulla kommenttien jättäminen vaihtelee. Välillä olen syystä tai toisesta aktiivisempi ja välillä ne vaan jäävät. Toki jos kommentointi on tehty hankalaksi, niin todellakin jäävät. Myös jos jätän kommentin ja bloggaaja ei vaivaudu vastaamaan millään tavalla, niin silloinkin jäävät. Minulle pelkkä kiitos riittää, ei tarvitse runoilla pitkiä sepustuksia, mutta huomioida jollakin tavalla jättämäni kommentti. Huomioinhan jos esim. joku töissä sanoo Huomenta, niin kyllä siihen vastaan. Minusta bloggaajankin, joka kommenteille jättää mahdollisuuden, tulee olla valmis niihin kommentoimaan. Minä voin kommentoida pelkällä Ihana-sanallakin, jos olen todellakin sitä mieltä esim. bloggaajan asusta tmv. Luen blogeja laidasta laitaan - ns. hömppää kuin asiaakin. Minulle ei kommentteja tule kovin paljoa. Jokaisesta olen tosi otettu. Toisaalta kirjoitan blogia päiväkirjanani, julkisena sellaisena kylläkin, joten vuorovaikutus muiden kanssa on iso plussa. Ehkä muuten itsekkään päiväkirja ajatteluni rinnalle. Bloginihan on hömppää, joten en odotakaan sen herättävän suuria keskusteluja tai tunteita. Tulipas tästä sekalainen raapustus, mutta ehkäpä joku järjen jyvänenkin löytyy : ) Ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Tiinaa, kun aina oot niin kannustava. Kiitos siitä (taas kerran) <3.
      Itse en aina näistä mun teksteistä ole niinkään vakuuttunut, kun kirjoitan ihan vaan sitä, mitä päähän milloinkin pälkähtää. Joskus voi vahingossa tulla jotain järkevääkin, mutta jos alkaisin hirveästi suunnittelemaan tai harkitsemaan, ei varmaan syntyis tekstin tekstiä. Tai jos yrittäisin kirjoittaa jotenkin tietyllä rytmillä. Välillä kun kirjoittelu huvittaa ja välillä taas joku muu huvittaa enemmän. Ja välillä ei yhtään mikään. Ei voi koskaan tietää :).

      Sulla on sellaisia mun mielestä aina hyväntuulisia ja positiivisia pikkupostauksia, joihin mun poikkeuksellisesti tekee mieli kirjoittaa just se itselleni epätyypillinen "Ihana", ja kaikkien näitten lukuisien kivojen kommenttien perusteella mulle on tullut sellainen olo, että kyllä sekin bloggaajaa ilahduttaa, vaikka itse olen ajatellut, että ei. Että älä ihmettele, jos alan sun blogissa jatkossa ihanoimaan :).

      Kiitos sulle tästä viestistä ja Ihanata Naisten päivää <3. Sellainen kun tänään näemmä on. (Meillä ei kotona ikinä tällaisia noteerata mitenkään, enkä piittaakaan, mutta muitten blogeista ja Insta-päivityksistä hoksasin)

      Poista
  35. Sinulla on ihania postauksia, aina. Oma epäsäännöllinen kommentointi johtuu nyt yksinkertaisesti kiireestä. Aloitin uuden, aika haastavan, työn ja tässä ravinto-liikunta-perhe -tasapainoilussa jostain on pitänyt tinkiä. Se on ollut blogielämä. Mutta silti en ole sinua unohtanut. Ja tarinoillasi on aina minulle merkitystä. Bonuksenahan täällä ovat myös mahtavat kuvat. <3 Ihanaa naistenpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiina <3. Äläkä kuule yhtään ressaa, ettet jokapaikkaan ehdi. Se on selvää, enkä todellakaan odota, että mun jonninjoutavia juttuja aina pitäis käydä lukemassa tai jättää viesti. Toivottavasti tästä mun postauksesta ei sellasta oloa edes tullut, koska se ei ollut se alkuperäinen syy ollenkaan, miksi tän kirjoitin.
      Ja blogi se on mullakin, mistä aina ensimmäisenä karsin, kun ei aika riitä kaikkeen. Ja välillä tauko on ihan hyvästäkin. Tuntuu taas sitten kivemmalta palata.

      Haastava työ kuulostaa mielenkiintoiselta. Etenkin, jos haasteellisuus on kuitenkin sellaisessa sopivassa mittakaavassa, ettei liiaksi stressaa.

      Naistenpäivä jo tuli ja meni, mutta toivottelen muuten vaan mukavaa maaliskuuta ja kiva, kun kävit <3

      Poista
  36. Minulla kommentointi yleensä loppuu siihen kun kommenttiini ei vastata mitään. Itse kun pidin blogia niin minulle oli kunnia asia vastata jokaiselle jotain. Olivathan he nähneet vaivaa ja aikaa kommentoidessan minun höpinöitä niin mielestyäni vähintä mitä bloggaajana tehdä on noteerata ne omalla kommentillani heille.

    Nykypäivänä on jotenkin kummallista että bloggaaja "valitsee" tyypit joille vastaa. Mielestäni se on jopa loukkaavaa muille kommentoijille ja sen blogin seuraaminen loppuu kuin kananlento minun osaltani...

    Iloista päivää, Mi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Mi ja kiitos viestistä. Olen ihan samaa mieltä siitä mitä kirjoitat. Itsekin olen päättänyt lopettaa kommenttien jättämisen blogeihin, joissa niitä ei noteerata mitenkään. Se kun ei kommentoijalle mitenkään näy, onko viestiä luettukaan, jos ei siihen vastata. Paitsi jos tulee kommenttien valvonnan kautta näkyviin. Silloin se on varmasti nähty, ja tulee entistä tyhmempi olo, jos ei tule mitään vastakaikua. Varsinkin, jos on kirjoittanut pitkän viestin ajatuksella.
      Ja hassulta tuntuu sekin, jos kommentteja on vaikkapa kolme, joista kahdelle vastataan, mutta viimeinen jää yksin. Ei varmaan ole silloin pelkästä kiireestä kysymys.

      Kunnia-asia on just oikea sana. Niin minäkin tästä vastaamisesta ihan aidosti ajattelen.
      Nyt kirjoitan poikkeuksellisesti puhelimella ja vähän takkuaa tämä homma, mutta toivottavasti teksti kuitenkin päätyy näkyviin, eikä taivaan tuuliin :).

      Iloista viikonloppua ja kiva, kun kävit.

      Poista
  37. Tästähän on syntynyt runsaasti keskustelua :) En jaksanut ihan kaikkia kommentteja lukea ja olen kyllä samaa mieltä siitä, että bloggaaminen on nimenomaan vastavuoroista: miksi jaksaisin kommentoida kerta toisensa jälkeen, jos bloggaaja ei koskaan vastaa kommentteihini? Tai mikä pahempaa, vastaa vain joidenkin kommentteihin. Itse en tietenkään aina jokaiseen lukulistallani olevaan päivitykseen ehdi kommentoida, mutta kyllä minä melko paljon jätän itsestäni merkkiä lukemiini blogeihin. Ja joskus ihan vain se sydänkin riittää (riippuen toki aiheesta :D).

    Tuohon kommenttien valvontaan sanon sen verran, että ymmärrän, miksi se joitakin ärsyttää. Itse pidän sitä kuitenkin kahdesta syystä: 1) minulle tulee jonkin verran kommentteja/kysymyksiä muutamiin ikivanhoihin postauksiin (esim. saunan valkoiseksi käsittelystä ja kalkkimaalilla maalaamisesta) eikä minulla ole aikaa käydä huvin vuoksi kyseisiä postauksia katselemassa uusien kommenttien varalta. Kommenttien valvonnalla näen siis heti, jos joku on kyseisistä asioista jotakin kysynyt ja pystyn heille heti vastaamaan. Ja 2) olen saanut oman osani anonyymien asiattomista ja loukkaavista kommenteista, joten kommenttien valvonnalla pystyn itse päättämään, mitä blogini kommenttiosiossa julkaisen. Anonyymien kommentointia en kuitenkaan ole kokonaan halunnut kieltää, sillä suurin osa niistä on ollut täysin asiallisia.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttiketjusta tosiaan tuli ennätyspitkä ja mun mielestä myös tosi asiallinen ja kiva. Kertoo varmaankin siitä, että aihe oli tärkeä (ei tosin alunperin ollenkaan mun esille ottama) ja ajankohtainen. Ja jotenkin tuntuu, että sai ehkä aikaan myös pientä muutosliikettä ja se tottakai lämmittää mieltä.

      Ymmärrän kommenttien valvonnan syyt hyvin, siinä ei mitään. Se on vaan välillä harmillista, jos itse on kirjoittanut ajatuksella pitkän kommentin siinä vaiheessa, kun blogissa vielä lukee "ei kommentteja", mutta se oma viesti onkin todellisuudessa vasta ties kuinka mones ja moni muu on jo ehtinyt kirjoittaa ihan vastaavia ajatuksia ensin. Tulee sellainen tunne, että meni se oma viesti hukkaan. (Joillakin kun on tapana laittaa ne kommentit julkisuuteen vasta isompina määrinä, eikä yksi kerrallaan niinkuin sinä teet).

      Itse en sitä valvonnan hyötyä oikein ole hoksannut (siis muussa kuin ilkeilynestomielessä), kun kumminkin siellä bloggerin sivupalkissa on se "kommentit"-otsikko, jota klikkaamalla näkee ne tulleet kommentit yhtälailla. Eli jos joku jotain vanhaa tekstiä kommentoi, se näkyy siellä "julkaistut"-alaotsikon alla. Mutta tää on sulla varmasti tiedossa, joten mitäpä tästä sen enempää lätisen.

      Ja anonyymeistä ei mullakaan ole omalla kohdallani pahaa sanottavaa. Joitain pieniä kehnohkoja ilkeily-yrityksiä on ollut, mutten niistä piittaa. Suurin osa kuitenkin on kivoja ja asiallisia ja ihan ymmärrettävää, ettei sitä omaa bloggeriprofiilia tule välttämättä luotua, jos ei ole omaa blogiakaan.

      Iloisiin kirjoittelemisiin!

      Poista
  38. Mun on pitänyt monesti jo kommentoida, mutta kun tiesin että komnentteja tulee p a l j o n (juu, näkijänlahja) niin ajattelin vielä himmailla.
    Omalta kohdalta täytyy kyllä tunnustaa, että usean vuoden bloggailu sillä tahdilla mikä joskus oli alkaa "painaa harteita" -ei vaan irtoa. Ei paljon kommentteja eikä juuri postauksiakaan.
    Lisäksi kun nykyisin avaan läppärin vain postauksen tekoon, on kaikkinainen kommentointi surkeaa...mä olen niiiiiin luuri käteen kasvanut nykyisin 😉 (Pienin rinsessa kysyi melkein ovesta tultuaan saako pelata ipadilla -jouduin nolona tunnustamaan, etten ole edes muistanut ladata, yleensä pistän likkoja varten lataukseen)
    Nytkin olen korjannut tästä jo parikymmentä näpyttelyvirhettä, näillä masiinoilla kirjottaminen on saatanasta!!!! Lukeminen sujuu oikein hyvin!
    Silloin kun istahdan koneelle käyn yleensä myös lukemassa blogeja "rauhassa" ja jopa kommentoinkin, mutta täytyy tunnustaa ihan rehellisesti, että jonkinlaista hidasta alasajoa tässä taitaa omalla kohdalla olla. Aikoinaan oli tekemisen/postaamisen/vastaamisen/ kanssakäymisen riemua bloggaamisessa, mutta kovin on vaisua nykyisin. Tunnustan tylsyyteni 😂
    Nyt heipat, rinsessat vaatii välipalaa (jokainen muuten omalla masiinallaan, kahdella kuulokkeet korvissa 🙈 On tää touhua 😄)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä hyvin sun "vanhat ajat", kun tarinaa tuli sitä tahtia, ettei perässä meinannut pysyä :). Jotenkin välillä (tai siis aika useinkin) kaipaan niihin aikoihin, kun tää blogistania on jotenkin niin se kaikkein mieluisin paikka mulle ja surettaa, kun täältä niin moni itselle tärkeä blogi on pikkuhiljaa hiipunut tai hiipumassa pois. Eipä ole meidän sinipaitajengistäkään enää montaa jäljellä. Yhyy. Ja varmaan mun kirjautuneitten lukijoiden blogeista muistakin on ainakin puolet lakannut kokonaan olemasta. Tai ainakin päivittymästä. Insta lienee vienyt monet mennessään. Kiva systeemi sekin, mutta mulle puhelin on edelleen useimmiten se välttämätön paha, joten instakin voi olla viikon pari ihan huoletta kiinni. Viikolla ainakin. Viikonloppuisin en sit taas avaa konetta, ja silloin on kiva käydä kuvakierroksella.

      Vaikken sua täällä näkiskään, tiedän kumminkin, että oot olemassa. Ja sitäkin enemmän ilahdun, jos joskus käyt. Niinkuin nyt. Että kiitos ja heippa sinne rinsessalandiaan <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi