Sivut

torstai 26. tammikuuta 2017

SISÄISTÄ MOTIVAATIOTA LÖYTÄMÄSSÄ


Meillä kaikilla on vahvuuksia. Osa ihmisistä vaan osaa hyödyntää omat vahvuutensa paremmin kuin toiset. 


Siinä lauseenpätkä yhdestä niistä mielenkiintoisista aiheista, joiden äärellä tuli vietettyä tiivis viikonloppu neljän seinän sisällä "Löydä sisäinen motivaatiosi"-valmennuksessa. (Ihan omasta vapaasta tahdosta, innostuksesta ja omakustanteisesti. Ei siis ollut mikään työnantajan määrittelemä juttu).






Kuvilla ei sinällään ole tekstin kanssa suoraa yhteyttä, koska nämä olen ottanut reilut pari viikkoa sitten viikonloppuvisiitillä Ruissalossa. Mutta passaavat tähän mainiosti, koska edustavat itselleni seesteisyyttä ja mielenrauhaa.







Muutama päivä ennen valmennuksen alkua tehtiin ennakkoon "Luontaiset taipumukset"-analyysi, joka perustuu alunperin Jungin kehittämään ajattelytyyliteoriaan, josta sittemmin on kehitetty varsin tunnettu MBTI-malli (Myers Briggs Type Indicator). Mutta ei noista taustoista sen enempää.


Ehkä jännittävin ja odotetuin osuus valmennuksessa olikin se, kun kukin saatiin analyysiin perustuva oma henkilökohtainen raporttimme, joka meillä kaikilla kuudella, tosillemme ennestään tuntemattomalla osallistujalla oli erilainen. Mielenkiintoista. Ja vaikka aika pitkälle osasinkin ennakoida, mitä analyysin tulos omalla kohdallani sisältää, oli siellä osin yllätyksellistäkin tietoa, jonka paikkansapitävyyttä aloin ensin epäillä (eikähän näihin tietysti 100% orjallisesti pidäkään luottaa), mutta yön yli nukuttuani aloin tavallaan ymmärtää asioita siltä yllättävältäkin kantilta.







Jungin mukaan ei ole olemassa mitään oikeaa tai normaalia tapaa ajatella. On vaan joukko erilaisia tapoja asennoitua ja reagoida asioihin, ja niiden yhdistelmistä muodostuu erilaisia ajattelutyylejä (kaikenkaikkiaan 16). Mutta koska vaan hyvin harva ihminen tiedostaa oman tapansa ajatella, sitä herkästi kuvittelee, että juurikin se oma tapa on se ainut normaali ja oikea tapa (eikä mitään muuta voi ymmärtää). 

Simppeli, mutta aika hyvä vertaus tälle meidän jokaisen persoonassa valmiina olevalle luontaiselle ajattelutyylille, josta on helpompi käyttää sanaa taipumus, on käsien ristiminen. Aika harva pystyy sanomaan, kumpi peukalo hällä jää päällimmäiseksi, vaikka se automaattisesti onkin aina se sama. Tai että kummin päin tulee laitettua kädet "puuhkaan". Yleensä sitä pitää kokeilla. Ja jos koittaakin laittaa kädet rinnalle toisinpäin, se tuntuu vähintään kummalliselta.

No entä mitä iloa siitä sitten on, että tiedostaa ne omat luontaiset taipumuksensa? 

Sanoisin, että aika paljonkin. Vaikkapa nyt ihan siksi, että voi miettiä, kumpi tapa kehittää itseään on mieluisampi:

1. Omien luontaisten vahvuuksien tunnistaminen ja niiden kehittäminen
2. Omien luontaisten heikkouksien tiedostaminen ja niiden jatkuva korjaaminen

Parhaiten menestyneet ja onnellisimmat ihmiset löytää ykkösryhmästä ja heitä yhdistää innostuminen, energisyys ja korkea motivaatio omaa tekemistään kohtaan.

Suurin osa (2/3 ihmisistä) kuitenkin valitsee kakkosmallin eli omien heikkouksiensa tiedostamisen ja niiden jatkuvan korjaamiseen, josta seuraa se, että ihminen väsyy ja lopulta kadottaa itsetuntonsa. Ja voi olla, että tällä mallilla saatetaan tähdätä ennemminkin muiden hyväksyntään kuin omaan hyvinvointiin tai menestykseen. Sitä vaan kuvittelee elävänsä elämää omilla ehdoilla, mutta todellisuudessa elääkin muiden ihmisten määrittelemää elämää. (Tulee nyt vähän tällaista virallisen puoleista tekstiä, mutta en osaa nyt säätää lukemaani enemmän itseni näköiseksi).





Sitä, kuinka kyvykäs ihminen on, ei voi määritellä pelkkien luontaisten taipumusten perusteella, vaan toki siihen vaikuttaa myös elämän varrella hankitut taidot. 

Kaikkein helpointa ja nopeinta oppiminen ja kyvykkyyden kehittäminen on kuitenkin asioissa, joihin liittyy jonkinlainen taipumus - luontainen vahvuus - ja vaikeinta taas sellaisissa asioissa, joissa taipumusta ei ole.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon, mutta jätän sen kuitenkin kyvykkäämmille.

Tulipahan vaan valmennuksen ansiosta hyvin selväksi se, miksi olen jo jonkun aikaa kokenut työni stressaavaksi ja alkanut epäillä omaa osaamistani.

Syy on näin jälkikäteen ajateltuna varsin yksinkertainen. Mutta tajuan sen vasta nyt, kun olen saanut ammattiapua oman luontaisen ajattelu- ja toimintatyylini ymmärtämiseen.

Se osa työstäni, joka viimeiset pari vuotta on ollut hallitsevana, on täysin ristiriidassa omien taipumusteni kanssa ja siksi johtanut paitsi turhautumiseen ja stressaantumiseen, myös työitsetunnon rapistumiseen. Ja toisaalta se ennen niin oleellinen osa työtäni, joka sopii luontaisille taipumuksilleni (analyysin mukaan auttamisenhalu ja halu ohjata ihmisiä "oikealle tielle"), on viime aikoina lakannut olemasta kokonaan. Mutta sitä olen vissiin koittanut kompensoida sillä, että yritän pelastaa kaikki ympärilläni olevat ihmiset syömästä huonoa ravintoa ja ohjata pitämään itsestään parempaa huolta :).

Omaa ja muiden kanssani samankaltaisten (valmentaja käytti termiä "Huolehtija") ajattelutyyliä analyysin mukaan kuvaavat, muista tyyleistä selvimmin erottuvat ominaisuudet ovat luotettavuus, tunnollisuus, huomaavaisuus, uskollisuus ja hyvä yksityiskohtien muistaminen (miehen mielestä joskus liiankin hyvä..).

En nyt näitä sen enempää ala spekuloimaan, koska ovat muitten kannalta epäkiinnostavia, mutta vahvuuksia analyysin mukaan ovat vastuullisuus, velvollisuuksien ja sovittujen asioiden hyvä muistaminen, asioiden loppuun saattaminen, perinteiden kunnioittaminen, hyvä organisointikyky, järjestelmällisyys, diplomaattisuus, ystävällisyys ja jo aiemmin mainittu halu huolehtia muista. Miinuspuolella hidas lämpiäminen uusille ideoille ja muutoksille. Ja stressireaktioina normaaliin nähden täysin päinvastainen käytös eli rauhattomuus, huolimattomuus ja jopa vihamielisyys (hmmmm, tätä en kyllä ihan herkästi tunnista, enkä tunnusta).

Mutta ettei asia olisi niin yksinkertainen, meillä kaikilla on myös erilaisia rooleja, mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, vaikka itse aina ajattelenkin, että kyllä se on parasta olla oma aito itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Juu ei ole. Tähän kirjassa oli aika kuvaava esimerkki siitä, kumpi on parempi: olla aidosti epäkohtelias vai epäaidosti kohtelias? Ja kyllähän se on muutenkin hyvä tiedostaa, minkälainen rooli mihinkin tilanteeseen sopii. Olematta silti "feikki".

On siis olemassa ainakin arkiminä (se kaikkein aidoin) ja työminä, ja ehkä myös "wanna be"-ihanneminä tai erilaisia itsekehiteltyjä (vaikkapa porukan hauskuuttaja) roolimalleja, joilla kenties saa kaipaamaansa hyväksyntää ja arvostusta.

Ihmisen käytöksestä on siis aikas vaikea vetää johtopäätöksiä luontaisista taipumuksista, koska jäävät helposti roolien alle.

Ihan älyttömän mielenkiintoinen, mutta niin laaja aihe, että en edes yritä kirjoittaa tästä enempää.





Valmennuksessa tehtiin myös oma "Passion test", joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan haastava. 

Alunperin listalle piti kirjoittaa kymmenen asiaa, jotka tekevät omasta elämästä ja työstä ihanteellista. Ja sen jälkeen niistä karsittiin testaajan esittämien kysymysten avulla puolet pois.

Omalle listalleni jäi käteen nämä viisi asiaa jatkona lauseelle "Kun elämäni on ihanteellista, minä...."

1. ... olen terve
2. ... saan toteuttaa itseäni
3. ... olen energinen
4. ... olen innostunut
5. ... nukun yöni hyvin

Ja taas on jälkikäteen helppo ajatella, että höh. Olisinhan voinut nuo viisi asiaa kirjoittaa paperille ilman mitään testejäkin, mutta ihan niin helpolla siitä ei selvinnyt. Matkan varrella joutui testin tarkan kaavan mukaan tilanteisiin, joissa oli pakko karsia kahdesta tasavahvasta vaihtoehdosta se, joka kuitenkin loppupeleissä tuntuu paremmalta. Mutta olen tyytyväinen. Näyttää ihan ihanne-elämältäni, jota koen menneen viikonlopun jälkeen olevani taas yhden ison askeleen lähempänä.



Siinä salainen raporttini ja ihan hitsin mielenkiintoinen Kari Helinin kirja, josta lainasin aika paljon tekstiä. Samoin kuin Jari Saarenpään blogiteksteistä. Lisätietoa löytyy Luontaiset taipumukset-sivustolta. 


Olo alkaa olla siinä määrin seestynyt, että päätän nämä julkiset työperäiset pohdiskeluni tähän ja jatkan tykönäni.

Tähän loppuun kirjoitan kumminkin lauseen, joka tuli valmennuksessa useampaan otteeseen esille ja joka tarkemmin ajateltuna on ihan ajattelemisen arvoinen.

"Jos emme ajattele, mitä ajattelemme -  ajattelemme aina samalla tavalla" 
(The same old thinking, the same old results")

Jaahans. Edessä on jo kolmas peräkkäinen hotelliviikonloppu, mutta siihen on tälläkin kertaa niin hyvä syy, että ilokseni jätän kotisohvan hetkeksi rauhaan. Enkä ota yhtään opusta mukaan. 


53 kommenttia:

  1. Minä kuulun tuohon ykkösryhmään. Tiedän vahvuuteni ja yritän kehittää niitä. Tähän ryhmään pääseminen on ollut pitkän työn takana.
    Mukavaa loppuviikkoa ja hyviä hotelliöitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa Outi! Ja nyt kun sanot ton, niin mietin, että itse en edes pohtinut asiaa omalta kohdaltani, mutta kyllä mullakin on tapana keskittyä mieluummin siihen, mitä osaan kuin siihen, mitä en osaa. Mutta en ollut osannut ajatella sitä, että syynä siihen jo pitkään jatkuneeseen työstressiin onkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut se, että pääpaino työssä on kääntynyt sellaselle osa-alueelle, joka sotii mun luontaisia taipumuksia vastaan. Ja se on ihan oikeasti kuluttavaa, kun koko ajan vaan sinnittelee, mutta ei saa toivottua tulosta aikaiseksi (kun on vielä se vaativuuden tunnelukkokin ;)). Mutta nyt mulla on hyvä olo.

      Kiitos Outi <3

      Poista
  2. Mä kuulun ehdottomasti kakkosryhmään :( En osaa sanoa yhtään vahvuutta, mitä mulla on, etenkin jos pitäisi työelämän kannalta asiaa katsoa. Jotenkin se vähäinen ajatus omista vahvuuksista katosi potkujen myötä. Eikä sekään, ettei pääse yhteenkään työhaastatteluun auta asiaa yhtään. Ehkä mun pitäis käydä tuollaisella kurssilla myös.

    Aurinkoa päivääsi Annukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko, että mietin jo aiemmin, että tää olis just sellanen valmennus, joka tulis sulle niin tarpeeseen. Ihan sun oman itsetunnon ja hyvinvoinnin kannalta. (Tampereella on seuraava viikonloppu muistaakseni 18.-19.2.). Maksaa kyllä, mutta itse ajattelin asian niin, että otan homman ennemmin sijoituksena omaan hyvinvointiini kuin kuluna. Enkähän ostele itselleni ikinä mitään, joten valitsen mieluummin ton henkisen puolen kuin uusia vaatteita (joskin niitäkin tarttisin..) tai jotain, mitä ilmankin pärjää. Maksaa itsensä moniverroin takaisin. Usko mua. Siellä on kaikki osallistujat jonkunlaisessa umpikujassa oman työelämänsä tai sen puutteen kanssa ja pelkästään niistä keskusteluista muiden kanssa sai niin paljon.

      Siellä luontaiset taipumukset- sivuilla on jossain kohtaa linkki, josta voi tilata itselleen pari e-kirjaa ilmaiseksi. Olen nyt lukenut ne molemmat pariinkiin kertaan ja suosittelen sullekin. Toinen on nimeltään "Näin saat unelmiesi työpaikan" ja toinen muistaakseni "Onko työmotivaatiosi hukassa? Näin saat sen takaisin". Molemmissa ihan hirveän paljon hyvää ja ainakin mulle kolahtavaa asiaa.

      Ja valmennuksessa korostui sekin, että ihan turhaa lähettää hirmu määrää hakemuksia vaan "jonnekin". Parempi ensin selvittää itselle ne omat luontaiset vahvuudet, jotka selviää siinä testissä.

      Oikeesti Tuija. Miljoona kertaa mieluummin tää kuin joku kosmetologikäynti.

      Huomaatko, että koitan johdattaa sua oikealle tielle <3

      Poista
  3. Mielenkiintoista tekstiä. Minä luulen kuuluvani sekä 1 että 2 ryhmään. Jossain määrin tulee koko ajan kehitettyä omia hyviä puolia ja mielenkiinnon kohteita mutta samalla murehdittua huonoja puolia yrittäen korjata niitä. Ehkä se tasapaino vielä joskus löytyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakosti sitä elämässä joutuu tekemisiin myös niitten heikkouksiensa kehittämisen kanssa, mutta jos koko ajan vaan joutuu toimimaan omia luontaisia ominaisuuksiaan vastaan, niin raskaaksi käy. Sen tajuan vasta nyt, kun oli pari kokonaista päivää aikaa (ja pakko) käsitellä näitä omia tiedostamattomia ominaisuuksiaan. Ja vitsit, mutta tuntuu helpottavalta! Ei ole enää sellainen olo, että en kertakaikkiaan osaa, vaan ymmärrän, että määräänsä enempää sitä ei voi itsestään repiä, vaan on parempi keskittyä niihin asioihin, missä on omimmillaan.

      PS: Oli taas kiva haaste sulla. Osallistun varmasti. Ellei nyt sit jo ole se toinen viikko menossa :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen valmennus sulla ollut! Mä kuulun ehdottomasti myös luokkaan 2, olen aina kuulunut. Sen sijaan, että keskittyisi niihin omiin vahvuuksiin, jään jumiin noihin heikkouksiin... Olen nyt ehkä aavistuksen verran (ainakin ajoittain) joskus jopa käväissyt luokassa 1, mutta kyllä se aika harvinaista on!

    Täytyykin käydä tuolla blogissa lukemassa, tällaiset on aina mielenkiintoisia ja tietysti kun teen työtä ihmisten parissa, niin auttavat aina paitsi ymmärtämään itseään myös muita ihmisiä paremmin, josta ei koskaan ole haittaa, ei töissä eikä kotona...

    Kiitos! Sulla on aina niin hyvää asiaa, kun blogiin ilmestyy juttua, toisin se on meikäläisellä, jolla ei koskaan ole oikeaa asiaa, tai ainakaan uskallusta kirjoittaa sitä...

    Ihanat kuvat muuten! Noissa on ihan kevään tunnelma ja tuoksu!

    Kivaa loppuviikkoa ja hotelliviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tekis ihan mieli ravistella sua (hyvällä tavalla :)) ja pakottaa sut tutustumaan niihin sun tunnelukkoihin ja niiden syntyperiin, että ymmärtäisit, että oikeesti toi sun oman itses vähättely on sua itseäs kohtaan niin väärin, eikä siihen ole mitään todellista syytä, koska sulla ON myös niitä ihan oikeita vahvuuksia, kun vaan lakkaat uskomasta siihen, mitä ne lukot väittää. Ihan tekis mieli persauksille potkasta :). Ja voin kyllä todella suositella ton testin tekemistä (en vaan tiedä, voiko sen jossain ilmaiseksi tehdä) ja sen analysointia vaikka ton kuvassa olevan kirjan avulla, koska se on oikeesti ihan älyttömän hyvä opus, jossa on asioita esitetty niin monelta kantilta. Että millaisten ihmisten kanssa tulee parhaiten toimeen, millaisten kanssa joutuu herkimmin ristiriitoihin ja miksi, minkälaisia omat stressireaktiot on (just selitin miehelle, että ne mun vaatekasat ja kaikki huolimattomuus ja hommien keskenjääminen johtuu vaan siitä, että mulla on stressireaktio päällä :D). Tai että millainen on/olis johtajana. Ja siellä on ihan listattu ammattejakin, joihin omat luontaiset taipumukset parhaiten sopii. Mulla mm. opettaja.. Että olisko sittenkin pitänyt kuunnella kansakoulun rehtoria, joka jo mun ollessa kolmannella luokalla alkoi tervehtiä mua sanoilla "Päivää opettaja" ja nosti kirjaimellisesti hattuaan samalla, kun tuli kadulla vastaan. No, nyt se on myöhäistä, mutta hahmotin kyllä paljon sellasta, missä voin paremmin hyödyntää niitä mun vahvuuksia ja mikä taas kannattaa jättää vähemmälle.

      Ja ihan turhaan vähättelet blogitekstejäskin! Itse ainakin mieluusti luen vaihteeksi ihan sellasta arkista ja tavallista, koska itsestä tuntuu, että ahdistan kaikki muutkin näillä mun omilla jutuillani, joiden kirjoittaminenkin on välillä niin hankalaa, kun ei meinaa aivokapasiteetti riittää. Mutta uskotko, että kaikki tää viimeaikainen on ollut tarpeen ja olo on nyt jotenkin ihan hirmu hyvä ja vapaa kaikesta turhasta. Jopa niin vapaa, että alkaa se LinkedIn-profiilikin tulla kuntoon.

      Ruissalossa oli ihanaa! Ja uskon, että ens viikonloppuna myös siellä teidän huudeilla. (Tullaan katsomaan kaukana asuvan pojan pelejä, jotka pari viikkoa sitten osui Turun seudulle ja nyt sinne teillepäin).

      Jos et ala uskomaan, mitä sulle koitan sanoa, tarttee varmaan lähteä paikanpäälle <3

      Poista
    2. Olispa kiva kun olisikin aikaa oikein kunnolla jutella ja ravistella vähän toinen toisiamme😉.

      Tuo kirja ja kurssi kuullostaa kyllä mielenkiintoisilta ja olisivat varmasti meikäläiselle antoisia, pitäisiköhän sitä oikein satsata itseensä????

      Sun tarttis kyllä oikeasti tulla käymään!

      Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

      Poista
    3. Tampereella on seuraava valmennusviikonloppu 18.-19.2. :).

      Kävin äsken ihan koemielessä tekemässä pari ilmaistestiä, jotka ei ole täysin identtisiä siihen, minkä tein aiemmin, mutta yllättävää kyllä, lopputulos kaikissa oli täsmälleen sama kirjainyhdistelmä, joka meillä molemmilla alkaa sillä I:llä niinkuin Introvertti-iltapäivässä silloin aikanaan todettiin ;)

      Pelkkä kirja ei ole yhtä antoisa kuin se, että joku, joka oikeasti on perillä asioista, avaa asiaa lisää, mutta tässä kumminkin ne pari suomenkielisen ilmaistestin osoitetta, jotka tein www.personality-tests.info ja www.16personalities.com, jos huvittaa kokeilla. (Ja oikeesti tosta Kari Helinin kirjasta saa siihen omaan kirjainyhdistelmäänsä tosi paljon tietoa monelta kantilta. Jos vaikka innostut sen tilaamaan. Ja oli tosin joku toinenkin Helinin kirja, jonka nimi oli muistaakseni jotain "16 tyyppiä työelämässä", joka vois löytyä kirjastostakin).

      Itse ainakin sain tosta viikonlopusta tosi paljon. Ja kaikesta muustakin siitä "itseeni tutustumisesta", joka varmaan on alkanut kadota sinne työminän varjoon.

      Kesällä viimeistään nähdään eiks vaan? Sit kun on nättiä ja voidaan istuskella kaupungilla jossain kivassa paikassa ja pistää maailma kuntoon :).

      Poista
    4. Viimeistään kesällä! Kiitos vinkeistä, mä käyn illalla vähän surffailemassa ja kyllä kait mun täytyy noita kirjoja tilailla, en millään malta odottaa kirjastosta vapautuvia... ja täytyy tuota valmennustakin ihan harkita :) ei tekis pahaa!

      Poista
  5. Mä olen aiemmin ollut ehdottomasti kakkosryhmän ihminen, mutta tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana kun on tullut tehtyä paljonkin itsetutkiskelua ja mietittyä, mitä oikeasti haluan tehdä isona, niin olen opetellut löytämään vahvuuksiani ja yritän niitä parhaani mukaan kehittää. Ja mitä tästä tekstistä voin päätellä, suunta on ilmeisesti oikea :)

    Me teimme palvelumuotoilun johdantokurssilla kukin yhdenlaisen version tuosta Jungin MBTI-mallin testistä (aiheena kun oli erilaiset työntekijätyypit sekä ihanteellisen työryhmän rakentaminen) ja itse jo tiesinkin ennakkoon olevani tunteellinen huolehtijatyyppi. Hauskinta oli, että kutsumusammattini testin mukaan olisi sosiaalityöntekijä ja tuumasinkin kyseisen kurssin opettajalle, että nyt olen tehnyt emämunauksen elämässäni :D Onneksi todettiin opettajan kanssa, että kyllä empaattisille käytännön ihmisille on varmasti tarvetta myös palvelumuotoilun saralla :)

    Ja olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että meillä kaikilla on hieman eri "rooli" eri ympäristöissä. Eikä se tosiaan tarkoita mitään esittämistä, vaan itse olen huomannut olevani esimerkiksi työelämässä pitkähermoisempi ja ajattelen myös etukäteen mitä sanon, toisin kuin monesti vapaa-ajalla :D Mieshän ei edelleenkään ymmärrä, miten olen voinut työskennellä vaikeasti kehitysvammaisten kanssa, kun kotona olen erittäin malttamaton enkä jaksa vääntää asioista turhan päiten. Mutta niin vain hoidin työni hyvin. Tärkeintä onkin ehkä oppia tunnistamaan eri tilanteet ja niiden vaatimat käytöstavat ja sopeuttaa omaa käytöstään niiden mukaan.

    Kiitos hyvästä postauksesta ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa Jossu! Ettet vaan olis ollut kärpäsenä katossa viime viikonloppuna :). Kirjoitit meinaan noista rooleista ihan just täsmälleen niin, kuinka niitä valmentajakin käsitteli. Itse kun ensin ajattelin, että rooli on aina pahasta (koska itselleni siitä tulee mieleen nimenomaan sellanen esittäminen tai feikkiys) ja aitous hyvästä. Mutta niin se vaan on, että kyllä sitä on hyvä käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Ihan vaikka vaan asiakaspalvelussa :D. Joskin ainakin meidän lähi-Siwasta löytyy myös heitä, jotka töksäyttelee vihaisena menemään asiakkaille siinä missä varmaan sille miehelle kotona.

      Ja arvaatko, että meille taisi tulla täsmälleen sama tulos ;). En nyt laita sitä kirjainyhdistelmää tähän, mutta tunnistan sen tosta, mitä kirjoitat. Ja se oli se, mitä jäin omalla kohdallani pohtimaan, kun olen mielestäni aina ollut enempi sellanen asioihin keskittyvä jämäkkä tyyppi, mutta se "huolehtija" pisti miettimään, että onhan siinä kyllä vissi perä, koska ihan oikeasti haluan auttaa ihmisiä ja haluan, että kaikilla olis hyvä olla. Ja jotenkin se tuntuu nyt itsestä hyvältä ymmärtää paitsi toi, myös se, että se työn osa-alue, jossa olen joutunut toimimaan täysin omaa itseäni vastaan, on juurikin ihan jotain muuta kuin sellaista, missä kokisin auttavani ketään, vaan ihan just päinvastoin.

      Ja tuli mieleen tosta sun esimerkistä sellanen, että silloin (25 vuotta sitten...), kun jätin ne matkaoppaan hommat, kuumenin heti, jos mies erehtyi kysymään uudestaan jotain asiaa, minkä olin just selittänyt. (Sitä se oppaan elämä meinaan aika pitkälle oli, että just kun oli kertonut, missä aamulla tavataan ja mihin kellonaikaan, joku kysyi, että "No sitä vaan, että moneltako me sitten nähdään ja missä.."? Grrrr...). Mies oppi kyllä aika äkkiä muotoilemaan kysymyksensä muotoon "Mulle on tää varmaan jo kerrottu, mutta uskallan nyt kumminkin kysyä, että...."

      Kiitos sulle hyvästä ja kivasta kommentista ja leppoisaa viikonloppua <3

      Poista
  6. Olen ilman muuta ykkönen. Ja myös C. G. Jungini lukenut, meillä on ne omassa kirjastossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei epäilystäkään. Kummastakaan :). Ihan hitsin mielenkiintoista.

      Poista
  7. Hii-haa, kävin tuossa samaisessa valmennuksessa pari kk sitten... Myös omalla kustannuksellani, omasta vapaasta tahdostani, vaikka pomoni kanssa sinne lähdinkin. :o)
    Etukäteistesti ei osunut ihan kohdalleen, sen mukaan olisin idealisti. Tein netissä jonkin vastaavan ilmaistestin, yksi "tyyppikirjain" muuttui ja tuosta " Taustateoria ja tyyppikuvaukset" -kirjasta katsoin sen mukaisen kuvauksen - piti paikkansa n. 113%. :o)
    "Passion testissä" intohimoni olivat ihan jotain muuta, kuin olin kuvitellut - se oli aika ravistelevaa...
    t. Nimim. ei niinkään satunNainen ykköstyyppi (vaan enemmänkin pysyväisluonteinen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan däääämmmm! Olispa ollut aika huippua, jos oltaisiin satuttu samaan aikaan samaan paikkaan. Mielenkiintoista olis tietää, kuinka kauan olis mennyt, että oltaisiin toisemme tunnistettu vaiko kenties heti. Ihan harmittaa nyt, ettei niin käynyt.

      Muakin jäi vähän hiertämään siinä mun kirjainyhdistelmässä yksi kirjain (S), jonka olis mun mielestä pitänyt olla N, mutta ne oli niin lähellä toisiaan (tulos liki 50-50), joten ajattelen, että löytyy molempia. Ja sen Jarin esittämän kaavan mukaan tässä ollaan jo siinä iässä, että alkaa ne heikoimmatkin ajattelutyylin osa-alueet vaikuttaa :).
      Mutta pakko oli sun lailla kokeilla ja tehdä parikin ilmaistestiä (en tiedä, oliko samat, mutta tuolla ylempänä Anulle jälkimmäisessä vastauksessani kirjoitin osoitteet) ja kyllä niistä ihan se sama vahvasti I:llä alkava kirjainyhdistelmä tuli, että ei se ehkä ihan metsässä ole, vaikka itse olenkin kuvitellut olevani ihan toisenlainen. Joskin siihen varmaan vaikuttaa se työminä, joka tässä pakosti on muotoutunut aika vahvaksi, kun tulee tässä nykyisessä työpaikassa 20 vuotta parin viikon päästä täyteen).

      Se Passion test oli tavallaan "pettymys", koska jotenkin odotin, että sieltä jollain ihmeen konstilla tulee mun eteen viisi työtä, joita haluan intohimoisesti tehdä :D. En vaan tiedä, miten se olis voinut onnistua, kun en itse yhdellekään viivalle mitään varsinaisesti työperäistä kirjoittanut. Mutta ihan iloinen olen tostakin listasta. Näyttää ihan mun ihanne-elämältä, joka onneksi on hyvin pitkälle jo nyt totta. (Olen muuten nukkunutkin ton viikonlopun jälkeen paremmin kuin miesmuistiin).

      Ykköstyyppi on aina ykköstyyppi :). Kiva kun kävit.

      Poista
  8. Mukavaa asiaa. Nuo viisi kohtaa, jotka kirjoitit ovat tärkeitä. Varmaan oli mielenkiintoinen valmennus 😊 Oispa ollut kiva olla paikalla 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen viikonloppu. Ja vaikka yleensä ahdistun kuoliaaksi, jos en pääse ulos ja liikkeelle, niin nyt meni aika sisätiloissakin ihan heittämällä. Tunnelma oli niin lämminhenkinen ja avoin ja kannustava ja kaikkea. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikille, jotka samanlaisia asioita pähkäilee.

      Ja kyllä toi lista tosiaan siltä näyttää, että mitäpä sitä ihminen muuta tarviskaan :)

      Kaunista viikonloppua!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen valmennus. Näistä voidaan varmasti olla monta mieltä, mutta itse ajattelen, että itsetuntemuksen lisääntymisestä ei ole koskaan mitään haittaa. Ja jos arviot eivät ihan osu kohdilleen, niin ainakin saa haastetuksi omat käsitykset itsestään ja joutuu pohtimaan asioita hieman syvemmin kuin normaalisti olisi tullut ehkä pohdituksi.

    Mukavaa viikonloppua! Täällä valkenee aamu näköjään aurinkoisena. Juhuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen sun kanssa. Ei tosiaan ole haittaa, että välillä ajattelee, mitä ajattelee. Ja mua ainakin auttoi toi viikonloppu monellakin tavalla. En edes osaa selittää, miten, mutta olen sen jälkeen ollut jotenkin ihan tosi levollinen ja nukkunutkin kuin tukki, mitä ei ihan äkkiä tapahdu niinkuin on puhuttukin. Ehkä se tärkein ymmärrys oli se, että oikeasti se osa mun työtä, josta olen ollut niin stressaantunut ja joka on saanut mut ajoittain uskomaan, etten osaa enää yhtään mitään, on mulle vaikeaa sen takia, että se ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle. Tai minä en sovi sille työlle, kummin päin vaan. Ja nyt kun kirkastui se, mihin mun luontaiset taipumukset paremmin sopii, voin katsella asioita siltä kantilta. Ja hauskaa oli se, että kun ihan viimeisellä minuutilla ennen paripäiväisen valmennuksen päättymistä uskalsin sanoa ääneen, millaista työtä haluaisin tehdä, kaikkien viiden muun suusta tuli spontaani reaktio "Se olis ihan sun juttu!". Ja se tuntui kivalta. (Oltiin niin tiiviisti kaksi päivää pienessä tilassa keskenämme ja avattiin jokainen sitä oman päämme sisältöä niin paljon, että siinä muodostui kyllä käsitys kaikkien persoonallisuudesta, vaikkei ennestään tunnettukaan).

      Tänään näyttäis tosiaan paistavan ihanasti aurinko. Nyt voisin mieluusti vaikka tuurata talkkaria, että voisin olla ulkona :)

      Mukavaa viikendiä sulle kans!

      Poista
  10. Olipas mielenkiintoinen juttu sulla. Viisaita juttuja. Olisi kiva itsekin päästä tommoseen valmennukseen ja oppia tuntemaan itsensä paremmin. Ja totta sekin, aika helposti teilaa semmosen ihmisen joka ei ajattele samoin itse. Ja niitä ajattelutyylejä on 16, huh!

    Voi hitsi ko kauniita kuvia. Täällä on nyt aamulla h...nen sumu! Vieläkään ei näy 100 metriä eteensä.

    Mutta mitäs muuta täs ku mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmennukseen pääsee, kun vaan menee :). Niitä järjestetään Helsingissä ja Tampereella ainakin. Sieltä Luontaiset taipumukset-sivustolta lötyy.

      Oli kyllä tosi antoisa paripäiväinen. Ja vaikka mulle tekee tiukkaa olla sisätiloissa, koska olen niin raitisilmariippuvainen ihminen, ajankulua ei edes huomannut, kun kaikki oli niin mielenkiintoista ja tunnelma jotenkin niin lämminhenkinen ja avoin ja kannustava. Johtuen tietty siitä, että kaikki oltiin tavalla tai toisella samanlaisessa tilanteessa ja motivoituneita löytämään ratkaisuja siihen omaan tilanteeseen.
      Maksoihan se tottakai, mutta otan sen mieluummin sijoituksena omaan hyvinvointiin kuin kuluna. Enkähän ostele itselleni mitään, joten mieluummin käytän eurot tällaseen.

      Ruissalossa oli kyllä ihan huippukeli silloin, kun oltiin. Ja nyt näyttäis taivas täälläkin selkiävän ja aurinko paistaa ihan täysillä. Jess! Ihan kevät, vaikka onkin vasta tammikuu (joskin muistin, että on jo maaliskuu..)

      No mitäs täs tosiaan muuta ku mukavaa viikonloppua sulle kans <3

      Poista
  11. Ei tarvita edes tarkkaavaisuushäiriötä, kun nää mun tekstit on ihan liian pitkiä lukea :). Koitan aina karsia (ja karsinkin), mutta aina tulee tunne, että ei millään voi jättää enempää asiaa kirjoittamatta, vaikkei aina meinaa edes jaksaa kirjoittaa niin pitkästi :)

    Ruissalossa oli ihan mielettömän kaunis keli silloin, kun siellä oltiin. Ihan kuin kesä, jos unohtaa lumet ympäriltä..

    Pakosti sitä joutuu niitten omien heikkouksiensakin kanssa toimimaan, mutta olen nyt huomannut sen, että jos koko ajan joutuu työssään tekemään sellaista, joka sotii niitä omia luontaisia taipumuksia vastaan, niin raskaaksi käy.

    Iloista ja tällä hetkellä näyttäis myös, että aurinkoista viikonloppua Satu <3

    VastaaPoista
  12. Ainakin rahaa noihin menee, näytti maksavan lähes 300 euroa. Jos on ylimääräistä, niin mikäs siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso raha se mullekin on, mutta säästyy, kun en ostele itselleni juuri koskaan mitään. Ja oli kyllä joka euron edestä hyötyä mun tänhetkiseen tilanteeseen, joten otan sen sijoituksena omaan henkiseen hyvinvointiini.

      Poista
  13. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä, joka tuli just oikeaan saumaan, mäkin olet työttömänä jonka vuoksi itsetunto kovilla (koska pettymyksiä satelee). Kyllä vähintään menen nyt tuon ilmaistestin tekemään.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, jos tästä oli yhtään iloa! Tuonne ylemmäs Anulle kirjoittamaani jälkimmäiseen kommenttilootaan laitoin kaksi ilmaistestiosoitetta. Ekasta tulee vaan sen kirjainyhdistelmä, joka kuvaa niitä omia luontaisia taipumuksia, mutta sille ei tullut sen kummempaa selitystä (en tosin katsonut kovin huolellisesti). Mutta siitä jälkimmäisestä www.16personalities.com -testistä sai myös sellaisen suuntaa-antavan kuvauksen ja vinkkejä siitä, minkälainen työ voisi sopia.

      Itsetunnon menetys on kurja asia. Ja mitä pidempään siinä tilassa velloo, sitä surkeammaksi sitä alkaa itsensä tuntea. Mutta toivon, että saat testistä uutta näkökulmaa ja luottamusta omaan osaamiseen, koska sitä on meillä jokaisella.

      Ja itse olen saanut paljon apua lukemalla Jari Saarenpään (oli valmentajana viikonloppuna) blogitekstejä ja pari e-kirjaa, joihin löytyy linkit tuolta www.luontaisettaipumukset.fi-sivulta. En tarkkaan muista kohtaa, mutta niistä vois olla kans sulle iloa. Ja Jarin youtube-pätkistä, joita on muutamia.

      Kaikkea hyvää sulle ja kiva kun kävit ja ihanaa viikonloppua!

      Poista
  14. Täälläkin on eletty erikoisia aikoja miehn työkuvioihin liittyen, ja eilen illalla, melkein yöllä luin tätä sun postausta, ja laitoin miehenkin lukemaan.:D Kuulostaa erittäin järkeenkäyvältä!
    Eniten kuitenkin iloitsen puolestasi Annukka!<3 Näistä viimeisistä postauksista kuultaa läpi sellainen itsensäoivaltaminen ja hyvä olo. Vaikka matkaa olisikin vielä pitkästi jäljellä, näyttää suunta ainakin nyt paljon selvemmältä kuin aikaisemmin, eikös?

    Kolmas hotelliviikonloppu! Voi, olispa ihanaa! Toisaalta viime viionloppuisen koulutuspäivän (erittäin huonon sellaisen) jälkeen sitä arvostaa ihan älyttömästä pelkästään vapaata viikonloppua ja sitä, että saa olla kotona.:)

    Ihanaa viikonloppua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miesparkaa, jos vaimo pakottaa iltamyöhällä lukemaan tätä :D. Mutta siis juu, ihan oikein olet rivien välistä lukenut. Olo on tällä hetkellä jotenkin ihan hirmu levollinen (jopa niin levollinen ton viime viikonlopun jälkeen, että olen nukkunutkin kuin tukki. Tai ainakin joku pienempi karahka...) ja luottavainen. Ja oli niin jotenkin tärkeää ymmärtää se, että se mun jo pari-kolme (ellei tässäkin nyt sitten oo käynyt samoin kuin sen roikkuvan LinkedIn-profiilin kanssa, että vuosia onkin jo kulunut viis tai kuus..) vuotta kestänyt stressi siitä, että en saa haluttuja tuloksia aikaan (kun on vielä se vaativuuden lukkokin..) ja olen alkanut tuntea oloni ihan täysin nollaksi tehtävän edessä, johtuukin siitä, että tehtävä ja mun luontaiset taipumukset ollaan niin kaukana toisistaan. Tokihan sitä pystyy pakottamaan itsensä, kun on kerran pakko, mutta kyllä se aika kuluttavaa on.

      Sen verran tästä on tullut myös paitsi sitä rauhallisuutta, myös tarmoa laittaa asioita kuntoon, ja aina kun saa uuden palan vaikka sitä hitsin profiilia (jota kohtaan en enää tunne vastenmielisyyttä) paikalleen, olo helpottuu. Voi lähteä kevein mielin vaikka sinne hotelliin :). (Se hyvä syy sekä Ruissalon keikalle että tälle tulevalle on se, että meidän viime kesänä kauas muuttaneella vanhemmalla pojalla oli/on pelejä sadan kilsan säteellä ja niin lähelle kun tulee, niin ei kahta sanaa etteikö mentäis katsomaan. Ei niinkään mun tapauksessa niitä pelejä, vaan poikaa. Uskon, että sama syy sais sutkin lähtemään mieluusti, vaikka se aikatauluton kotiviikonloppu onkin aina muuten se paras munkin mielestä.)

      Ja arvaa, mikä yksi niistä mun tyypille suositelluista ammateista oli? Juu. Sama kuin sulla. Sen näki jo mun kansakouluaikainen rehtori, kun olin 8-vuotias :). Oli vissiin paitsi muuten viisas mies, myös selvännäkijä.

      Ihanaa viikonloppua teille kans sinne tulppaanilandiaan (just tosin ostin itsekin) <3

      Poista
  15. Luulen että minussa on noita molempia, sekä 1 että 2. Aika usein olen tyytyväinen itseeni ja ajattelen, etten ainakaan ole keskivertoihmistä huonompi. Välillä sitten taas huono itsetunto nostaa päätään. Näin kävi viimeksi keskiviikkona kutomakurssilla, jossa oli tarkoituksena ruveta kangaspuilla kutomaan kaitaliinaa, johon tulee kuvioita. En tajunnut mitään "opettajan" selityksestä ja olin jo luovuttaa, mutta hän sai minut puolipakolla istahtamaan kangaspuiden ääreen ja harjoittelin tuota kuviota. Sain jotain aikaiseksikin, joten voi olla että vielä onnistun sen liinan teossa. Vaikka viikossa olen kyllä unohtanut puolet siitä, mitä viime kerralla opin :( Hiukan hävetti jälkeenpäin että aikuinen ihminen taantuu uhmaikäisen lapsen tasolle kun pelkää ettei osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Kristiina. Vastaan sulle heti, kun olen taas koneen ääressä. Nyt me lähdetään liikenteeseen. Hyvää siihenastista viikonloppua!

      Poista
    2. Pahoittelut, kun kesti tämä vastaaminen. Olin eilen illalla niin väsynyt, etten jaksanut enää avata konetta, kun kotiuduttiin, mutta nyt on taas virtaa.

      Noissa luontaisissa taipumuksissa oli kuvailtuna paitsi niitä erilaisia ajattelutyylejä, myös erilaisia oppimistyylejä, koska niissäkin meillä on eroja. Että mietin vaan tota sun tuskailua kuvioiden tekemisessä, että ei varmasti ole kyse mistään huonommasta oppimiskyvystä, vaan siitä, että ei vaan nyt opettajan opetustapa ja sun oppimistapa kohtaa :). Mietin, että mikä omalla kohdalla vois olla vastaava ja tuli mieleen se, että esim. golf-opettajissa on sekä sellaisia, joiden oppi menee mulle kertalaakista perille, mutta myös sellaisia, jotka voi puhua ihan täysin samasta asiasta, mutta sellaisin sanakääntein, etten tajua tirintaria. Eikä kyse ole siitä, että toinen olis huonompi kuin toinen, mutta toisen kanssa on vaan samalla aaltopituudella ja toisen kanssa ei.

      Mutta toi itsensä vertaaminen muihin on mulle kyllä mysteeri. Tai sana "keskivertoihminen". Aloin ihan pohtia sitä, että mitä se oikeastaan tarkoittaa. Olisko se justiin se "Jack of all trades, master of none". En tiedä. Mutta mun mielestä se vertailu on ihan hassua, kun joku osaa aina paremmin jotain kuin joku toinen, mutta se joku toinen voi taas olla hyvä jossain, mikä siltä toisessa asiassa paremmalta ei suju ollenkaan. Minä en esim osaa laulaa, enkä soittaa (jos kissanpolkkaa ei lasketa :)), enkä juosta pikajuoksua, enkä montaa muutakaan asiaa. Enkä oikeastaan ihan kaikkea edes haluakaan osata (paitsi soittaa, laulaa ja juosta nopeasti :D), mutta iloitsen niistä taidoista, mitä mulla on.

      Poista
  16. On tosi hienoa, ja varmaan ihan mielettömän mielenkiintoista työstää "kerran elämässä" noin antaumuksella sitä, että yhä paremmin ja paremmin tiedostaisi omat luontaiset taipumuksensa. Varmaan ennen pitkää tarvitset jonkun suunnanmuutoksen voidaksesi kokonaisvaltaisesti hyvin. Suunnanmuutoksessa virheliikkeen mahdollisuus tietysti pelottaa, mutta tätä kautta saat ainakin varmuutta ajatuksillesi, kun itsetuntemus kehittyy. Ottaisin nuo viisi tärkeintä asiaa omallekin listalleni samantien! Kiitos, kun teit listan minunkin puolestani ;). Meissä taitaa olla vähän samaa vikaa tuon ravintoasian suhteen: Yritän hillitä itseäni, etten alituiseen paasaisi ravinnon merkityksestä ja kaikesta siitä hyvästä olosta, mitä olen omakohtaisesti pystynyt toteamaan, jotten ärsyttäisi ketään. Mutta, aina sopivan tilaisuuden tullen agitoin kyllä mielelläni ympärillä olevia ihmisiä parempaan suuntaan ujuttaen pientä ravintopropagandaa jutun sekaan, hahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Postista Pilvi :). Palaan sulle, kun kotiudutaan reissusta tai löydän jonkun vehkeen, millä pystyy kirjottaan.. Hyvää viikonloppua siihen asti!

      Poista
    2. Vähän venähti tää mun vastaaminen, mutta toivottavasti vielä poikkeat lukemassa.

      On kyllä ollut aikas vapauttavaa oivaltaa asioita yksi kerrallaan ja koko ajan vähän lisää. On jotenkin sellanen levollinen olo, kun tajuaa, mistä esim se oma tuskailu ja epäonnistumisen tunne niitten tiettyjen työtehtävien edessä johtuu. Tykkäsin siitä tavasta, millä valmentaja-Jari niin ykskantaan täräytti, että en ole (siis minä en ole) missään määrin mikään "kylmäpuheluiden soittaja", vaan mun luontaista hommaa on se asiakkaiden auttaminen. (Tästä ei nyt varmaan mitään selkeää kuvaa saa tilanteesta, kun en halua liian tarkkaan kirjoittaa, mutta kokolailla noin kumminkin). Ja tossa jälkimmäisessä, jota mun työ on suurimman osan näistä vuosista ollutkin, koen olevani hyvä. Mutta yllätyksenä kyllä tuli se, että siinä testissä (jonka tuloksen halusin varmistaa tekemällä vielä pari vastaavaa testiä myöhemmin ja kaikissa tuli sama kirjainyhdistelmä) tulokseksi tuli, että olen "humanistinen..". Sen verran varmaan työminä on näitten parinkymmenen vuoden aikana alkanut vääristää omakuvaa, että olen kuvitellut olevani enemmän asiakeskeinen ja joku ihmeen kova luu, vaikka oikeasti olenkin pehmo :).
      Hyvää tässä on se, että suunnanmuutoksen ei itseasiassa tarvi olla mikään radikaali, vaan oikeastaan aika pieni, mutta tarpeellinen. Ja enää ei mikään pelota. Ja alkaa pikkuhiljaa muodostua se LinkedIn-profiilikin.

      Ja juu. Taidetaan olla molemmat tosiaan sellasia ravintopoliiseja ;). Sillai ihan ovelasti vaan.

      Poista
  17. Myönnän sulle kunniamerkin siitä, että jaksoit palata ja lukea :). Ja samalla huomaan, että tää mun teksti on itseasiassa aika kehno siinä mielessä, että siitä ei käy ilmi se, että itse pyörittelin mielessäni asiaa lähinnä työnäkökulmasta ja ajoin takaa sitä, että jos voi suunnata sellasiin hommiin, jotka sopii niille omille luontaisille vahvuuksille, niin varmasti voi olla onnellisempi ja kokea enemmän niitä onnistumisen tunteita kuin jos tekee jotain sellasta työtä, missä joutuu koko ajan vaan taistelemaan niitten omien heikompien ominaisuuksien kanssa ja väsyy. Mutta toisaalta taas valmennuksessa korostettiin sitä, että meillä on vaan yksi elämä siinäkin mielessä, että silloin jos se on omannäköistä, ei ole olemassa erikseen mitään työelämää ja sitä muuta elämää. Mutta nää mun aivoitukset on nyt sellasia, ettei näistä ota selvää aina edes itse :)

    Sumppuinen päivä näyttäis tulevan tästä ainakin täällä meilläpäin. Toivottavasti siellä on paremmin.

    Iloa ja valoa ja hyvää oloa sulle <3

    VastaaPoista
  18. Upea postaus Annukka. <3 Taidan kuulua ykkösiin. Minäkin pohdin paljon kaikenlaista, kunnes ymmärsin ...aloittaa uuden työn kuun alussa. Helpompi hengittää, kertakaikkiaan. Mutta omasta hyvinvoinnistani aion pitää huolta jatkossakin, en tosin aio pakottaa miestä luopumaan punaisesta lihasta tai makkarasta. ;) Ihanaa sunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä tosi hyvä mieli siitä, kuinka rivien välistä (tai siis oikeastaan ihan suoraan riveiltä :)) paistaa sun hyvä olo ja sitä kautta sellanen levollisuus ja seesteisyys. Ja kaikkein ilahduttavinta on se, että olet sen ihan itse itselles järjestänyt ja ansainnut <3.

      Mullakin on nyt sellanen rauhallinen olo, kun niin paljon asioita on päässä loksahtanut paikalleen, enkä enää murehdi tulevaa, vaan pystyn ottamaan rauhallisesti askeleen kerrallaan.

      Nyt kun mainitsit noi makkarat, niin piti oikein miettiä, että en ole nähnyt meillä jääkaapissa enää aikoihin nakkeja, jotka on/toivottavasti oli sellasia, joista mies ei ikinä pysty luopumaan. Mutta ehkä tässä piiloviherpoliisin vaivihkaisesta valistuksesta on ollut jotain hyötyä. Täytyykin muistaa kehua ukkelia tänään.

      Kaikkea hyvää Tiina!

      Poista
  19. Taidan kuulua sujuvasti molempiin ryhmiin. Voiks sitä? Kauheen hienoja juttuja, joskin puolet meni yli hilseen ;) Ehkä mullekin olisi tuollainen kurssi paikallaan. Täyttä asiaa, totta maar.

    Kuvat antoivat rauhaa ja seesteisyyttä. Hienot valot! Hyvin sää pärjäät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki voi kuulua. Mutta kyllä mua harmittaa, kun kirjoitin alunperin tän tekstin niin kökösti, ettei siitä käynyt ollenkaan ilmi se, että ajattelin asioita ihan vaan työnäkökulmasta. Että jos pystyy löytämään/saamaan/itse itselleen järjestämään sellaisen työn, jossa voi hyödyntää niitä omia luontaisia taipumuksiaan, tuloksena on todennäköisesti paitsi henkistä hyvinvointia, myös menestystä (tykkään kyllä itse käyttää enemmän sanaa onnistuminen) siinä mitä tekee ja sehän sitten taas lisää entisestään sitä hyvää oloa, koska kaikki me kumminkin tykätään onnistua, eikä kokea itseämme huonoiksi. Mutta jos se työ tai vaikka joku osa-alue (esim. sen oman osaamisensa myyminen..) on ristiriidassa niitten omien luontaisten vahvuuksien kanssa, niin työstä tulee sellasta sinnittelyä, joka on kyllä aikas kuluttavaa.
      Mutta ei tästä nyt varmaan tullut yhtään sen selvempi selvennys :).

      Kuvat on omastakin mielestä kivoja. Johtuen varmaan siitä, että meillä oli itsellä kivaa siellä ja keli oli kuin morsian (muttei tiedä kenen, sanois ukkeli). Käsitellä en näitä(kään) osannut, enkä oikeastaan edes halunnutkaan. Luomulla mennään. Mutta kiitos kehuista Maestro :)

      Poista
  20. Mielenkiintoista. Mäkin taidan kuulua vähän kumpaankin ryhmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi mielenkiintoista, mutta huomaan, että mun pää on ollut niin täynnä kaikkea, että tää mun aiheesta kirjoittama teksti on itseasiassa varsin kehno :). En osannut näköjään siirtää näppäimille sitä, mitä ajattelin. Ja nyt ei tunnu siirtyvän mitään muutakaan, mutta joskus sit taas.

      Iloista viikonloppua koiralandiaan :)

      Poista
  21. Sattuipa sopivasti, kun juuri olen pohtinut vahvuusasioita paljonkin. Näkökulmani on vain vähän toisenlainen, kun lähestyn asiaa ammattini puolesta. Tosin tämä on sellainen teema, josta voimaantuu itsekin toisia ohjatessa voimavarojensa äärelle. Vahvistavaa helmikuuta Annukka! terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siis oltu vähän niinkuin pöydän vastakkaisilla puolilla, mutta saman asian ääressä :). Harmittaa, kun jälkikäteen luin tätä tekstiäni ja tajusin, että siitä ei käy oikeastaan ollenkaan ilmi se, mitä itseasiassa halusin, mutta johtuu varmaan siitä, että huomasin matkan varrella, että nyt tulee kyllä ihan liian kanssa tekstiä ja poistelin rivejä sieltä sun täältä ja taisi lähteä justiin ne kaikkein tärkeimmät.

      Mielenkiintoinen viikonloppu oli kyllä ja oli jotenkin terveellistä tajuta, että itseasiassa mulla on paljon vahvuuksia, mutta itse en ole niitä sellaisina pitänyt, vaan ihan vaan itsestäänselvyyksinä. Mutta ei se niin ollutkaan.

      Kaikkea hyvää helmikuuhun Tuija <3. (Ja nolottaa, kun olin niin pönttö, etten siitä sun saunatekstin otsikosta tajunnut, että meidät lukijat oli tosiaan tarkoituksella asetettu sinne saunan kuistille :))

      Poista
  22. Ihania kuvia! Ei varmaan yllätä, että täällä yksi selkee kakkosryhmään kuuluva ;) Mukavaa hotelliviikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinne me välillä aina meinataan lipsua, kun aletaan itseämme vähättelemään, mutta onneksi vaan silloin tällöin :).

      Hotelliviikonloput tuli ja meni. Kolme putkeen, mikä on mulle jo jonkunsortin suoritus. Nyt istun visusti kotona villasukat suorana ja nautin, kun ei tarvi ees tukkaa kammata :D. Tai no. Mieheltä jos kysyttäis, niin ehkä hän toivois, että kampaisin, mutta näillä mennään :)

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  23. Kauniit, upeat kuvat. Meikä on nyt vähän allerginen noille analyyseille. Kotona on yksi analyytikko, joka tekee profiileita työkseen ja ensitöikseen aikanaan testasi minut. ;O) Töissäkin on jo analysoitu. Että semmosta. Mukavaa viikonloppua, Annukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Mutta siis voitaisko me mitenkään vaihtaa miehiä vähäks aikaa :D? Kaipaisin niin sellasta analyytikkoseuraa, kun omaa ukkelia ei kiinnosta kuin NHL-pelit. Ei ole häiriöksi ompelutöille, eikää muutenkaan. Ja on innokas tiskari, imuroija ja ikkunanpesijä. Tulisko kaupat :)? Rajattomalla palautusoikeudella tietty.

      Mukavaa viikonloppua sulle kans Satu! Ilokseni luin, että olet jo vähän päässyt inhottavista hoidoista eroon. Ja kohta päästään nauttimaan kukkaisenergiasta.

      Poista
  24. Erittäin mielenkiintoinen postaus. Itse taidan kuulua pääasiassa 70% ykköseen ja 30% kakkoseen, riippuen päivästä ja mielialasta. Täytyypä mennä saman tien tutkimaan aiheesta lisää.
    P.S. Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen viikonloppu, ja oli terveellistä tajuta, että itseasiassa monta sellasta omaa ominaisuutta, joita on tullut pidettyä ihan vaan itsestäänselvyyksinä, voikin lukea vahvuuksiksi. Ja jännää sekin, että kaikki me kuusi osallistujaa saatiin eri persoonallisuustyyppi, jotka vieläpä osui ihan tosi oikeaan. Sen verran tiiviisti oltiin yhdessä pari päivää, että vaikkei ennestään tunnetukaan, niin viikonlopun jälkeen oli kyllä kaikkien vahvuudet ja heikkoudet selvillä. Ja se, miten niitä kannattaa hyödyntää.

      Iloista viikonloppua himmelimestarille :)

      Poista
  25. Tosi mielenkiintoista luettavaa! Tuollainen kurssi olisi ihan hyödyllinen itse kullekin. :) Ajattelin näitä luontaisia taipumuksia omalla kohdallani (tai niitä jotka tiedostan) ja sain monta oivallusta. Osasyyllinen itseni loppuunkuluttamiseen edellisessä työharjoittelussa (ja myös koulussa ja aiemmalla uralla kokkina) taisi olla mm. juuri se, että sain ihan liian harvoin (en juuri koskaan) tehdä töitä yksin. Aina oli joku läsnä ja työtahti oli kova. Erikseen nämä elementit käyvät kumpikin oikein hyvin, mutta yhdistettynä ilmeisen tuhoisa paketti. Tykkäsin itse työpaikasta, työkavereista ja työstä jota siellä tein, mutta tapa tehdä työtä oli vääränlainen minulle. Kaiken tämän pitkittyneestä myötävaikutuksesta johtuen oli tuloksena henkinen romahdus. Oli syitä toki muitakin, mutta en voi väheksyä tämän asian yhteyttä kurjaan lopputulokseen. I wish I would have known better... :D
    Kaipaan aika paljon omaa rauhaa ja tilaa, sen olen tiennyt aina, mutta nyt tästä tekstistäsi viisastuneena osaan ottaa sen paremmin huomioon hamassa tulevaisuudessa kun etsin sitä minulle sopivaa työtä. Iso kiitos siis sinulle Annukka, kun viitsit tämän kirjoittaa! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anna tästä <3.

      Ihan intuitiopohjalta veikkaisin, että olet mun lailla introvertti, joka tosiaan kaipaa ajatuksilleen sitä omaa rauhaa ja aikaa. Ja vaikka tottakai selvitään sosiaalisista tilanteista "kunnialla", niin jatkuva sosiaalisuus on meille (käytän nyt tota "me"-sanaa, koska uskon, että koskee molempia) ennemminkin voimia vievää kuin lisäenergiaa tuovaa.
      (Mun mies on mitä suurimmassa määrin ihan täysin päinvastainen tyyppi kuin minä. Ekstrovertti isolla E:llä ja mitä enemmän porukkaa, sitä parempi. Ja mitä enemmän hän saa pöllöillä keskipisteenä, pidot sen kun parenee, kun taas meikäläinen kärsii :). Mutta ollaan niin kauan oltu yhdessä (naimisissakin 24 vuotta kohta), että tunnetaan toistemme kummallisuudet ja vaikka musta edelleen tuntuu, että mies ei mun erakoitumistarvetta aina ymmärräkään, niin on oppinut sen hyväksymään. Laittaa vaan aina sen piikkiin, että "toi nyt on tommonen eteläpohjalaanen pököpää" :).

      Ei ole virallinen MBTI-testi, eikä sama, mikä me tehtiin ennen tota viikonloppua, mutta tässä on pari linkkiä, jos haluat tehdä suuntaa-antavaa testiä www.personality-tests.info ja www.16personalities.com . Jos niistä tulee lopputulokseksi sama kirjainyhdistelmä, niin todennäköisesti on kyllä aika oikein. Tossa ensimmäisessä vaan ei saa sille lopputulokselle oikein mitään selitystä, mutta tossa 16personalities-testissä tulee myös niitä suuntaa-antavia ammattiehdotuksia.

      Nää on ollut kyllä tosi hyödyllisiä nää itseensätutustumisjutut ulkopuolisten avustuksella. Olen alkanut ymmärtää montaa asiaa sellaisilta kanteilta, joita en ole tullut ajatelleeksi. Ja nyt myös alkanut tehdä ihan konkreettisia asioita pieni askel kerrallaan kokonaishyvän elämän eteen. Mitään mahdottomia en tavoittele, vaan riittävän hyvä on just hyvä.

      Olit kiltti kun kirjoitit. Tuli hyvä mieli <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi