Sivut

perjantai 13. tammikuuta 2017

MITÄ JA MILLOIN VIIMEKSI?


Tuli tunne, että aivoille tarvitaan nyt totaalista tuuletusta, joten päädyin pöllimään Anun blogista "Viimeksi"-haasteen, jossa on tarkoitus listata ennalta määriteltyjä asioita, joita on viimeksi tehnyt.

Ja jottta tekisin listasta itselleni piirun verran vaikeamman, päätin rajata hommaa niin, että en saa vastata mitään, mikä liippaa läheltä Tunnelukkoja tai mitään muutakaan vähänkään syvällistä, vaan keskityn pelkästään pintapuolisiin, mutta silti tosiin juttuihin tietenkin. Kääk.

Viimeksi minä...

Ilahduin... ihan todella, kun tapahtui ihme ja löysin kauniit ruskeat saapikkaat, jotka sopivat omiin ruipelopohkeisiini täydellisesti! Ei meinaan ole sattunut kohdalle sen jälkeen, kun vakiokenkäkauppani Tallinnassa jo vuosia sitten purettiin maan tasalle. 

Yhtään ei auta, että myyjä aina lohduttaa, että "Olisit kuule onnellinen, kun yleensä käy niin, ettei vetskarit mene pohkeista kiinni". Juu ei lohduta yhtään, jos omat saappaat pyörii jalassa kuin ämpärit.






Nauroin... omia kenkäkuvauksiani, kun ensimmäiset kymmenen kuvaa näyttivät ihan siltä, että jalassani on lapikkaat, ja sitten kramppasi pohje pahemman kerran, kun yritin pitää kuvauksellissa asennossa. Mutta sitä en kyllä muista, milloin olen viimeksi nauranut ihan kunnolla ääneen. Pitää olla tosi hyvä juttu, että niin käy.

Itkin... kun katsoin Trinny & Susannah Skandinaviassa-ohjelman loppukohtausta Catwalkilla. Ja tämä on totta! Se on jotenkin aina niin liikuttavaa, kun ihmiset, jotka ovat aiemmin inhonneet itseään ja omaa peilikuvaansa, alkavat Trinnyn ja Susannahin avulla kukoistaa, ja Catwalkilla oman peilikuvan nähdessään joko hymyilevät ensimmäistä kertaa vuosiin, tai vaihtoehtoisesti alkavat itkeä onnen kyyneleitä. Nyyh. 

Suutuin... ? En muista, koska suutun niin harvoin ihan tosissaan. Yleensä enimmäkseen itselleni jostain saamattomuudestani, mutta ei sekään varmaan varsinaista suuttumista ole, vaan ennemminkin ärsyyntymistä.

Harmistuin... kun kaupoissa ei taaskaan ollut lehtikaalia, eikä tuoretta pinaattia, joita olen koko viikon metsästänyt kolmesta eri paikasta. Grrr. En pysty tekemään niitä ruokia, joita haluaisin. Pitää varmaan kohta suuttua... 

Häkellyin... kun tuttavani sanoi, että näytän kauniilta. Heti meni kalakeitto väärään kurkkuun, mutta ilahduin tottakai.

Kokeilin jotain uutta... 
Tähän varmaan pitäisi vastata jotain benji-hyppy-tyyppistä, mutta minäpäs olinkin niin villi, että tein feta-parsakaalipiirakkaa. Juu nääs.






Urheilin... Hmm. Olenkohan turhan vaativa, mutta en pidä oikein mitään tekemisiäni varsinaisesti urheiluna, vaan ennemminkin kuntoiluna, jota tulee kyllä harrastettua enemmän tai vähemmän joka päivä.

Ja koska tämä on pintapuolinen postaus, käytän tilaisuutta hyväkseni ja laitan tähän kuvan mieheltä joululahjaksi saamastani kauniista Polar Loop Crystal-aktiivisuusrannekkeesta. Oikeasti meinasin ensin suuttua, kun oli varsin sovittu, että mitään ei osteta, mutta perusteli niin nätisti, miksi olin sen ansainnut, joten en sitten hermostunut kumminkaan. Ja oikeasti se on ihana! On ranteessa yötä-päivää, eikä häiritse ollenkaan, koska ranneke on silikonia, joka ei ahdista.
Päiväsaikaan pitää aina nostaa hihaa vähän ylöspäin, että näkee kauniisti valoa heijastelevat kristallit. Hyöty ja kauneus samassa paketissa.






Luin... uusinta Avotakkaa ja blogeja (koska en saa mainita sitä kirjaa, jota oikeasti enimmäkseen luen)

Söin... puoli palaa tummaa vadelmasuklaata (levyssä on niin isot palat, ettei pysty enempään kerralla)

Herkuttelin... 
tänään. Ja joka päivä, koska kaikki, mitä nykyään syön, on herkullista. Mutta valitsen tähän pitkästä aikaa viikonloppuna tekemäni uunissa paahdetut, intiaanisokerilla ja vaniljajauheella maustetut verigreipit, joita söin luonnonjugurtin ja härkäpapugranolan kanssa. Hyvää.






Ostin... Arabian Suomi 100-juhlasarjan "Esteri"-mukin, joka valikoimasta miellytti eniten. Omalta syntymävuodeltanikin oli sarjassa muki "Pastoraali", mutta siitä en tykännyt, vaikka oli saman Esteri Tomulan käsiäalaa.






Ja pakko tähän kohtaan mainita sellainenkin ostosihme, että viikonloppuna ostin itselleni peräti kaksi uutta puseroa (joista toisen ukkeli nimesi Nunnapaidaksi, koska siinä on pienet valkoiset kaulukset). Sellaisia puoliasiallisia, joita voi oman näkemykseni mukaan käyttää melkeinpä missä vaan ihmisten ilmoilla. Ei varmaan kuulosta kovin kummoiselta, mutta meikäläisen kyseessä ollen on todellakin ihme, että a) löydän jotain b) ostan, kun löydän, enkä jää jahkailemaan. Eikä haittaa, vaikka oikeasti olin alunperin etsimässä itselleni takkia, jota ei tietenkään löytynyt, koska olin varmaan taas väärään aikaan vuodesta liikkeellä vääränlaisen mielikuvan kanssa.

Tapasin... kaupassa pari tuttua, kun kävin etsimässä sitä lehtikaalia.

Päätin... ukkelin kanssa viettää perinteisen tipattoman tammikuun, ja oikeastaan olen vähän pettynyt, ettei ole vielä yhtään tehnyt mieli viiniä, vaikka siitä tykkäänkin. Että mikä se sellainen tipaton on, jos ei tee tiukkaakaan. Mutta on tässä vielä toinen puoli jäljellä.

Inspiroiduin... Avotakassa näkemästäni kuoritusta oksankarahkasta tehdystä naulakosta, joka oli valettu betonimöttiin pystyyn. Sellaisen ajattelin toteuttaa ihan vaan koristeeksi heti, kun aloitan muutenkin ne jo muutaman vuoden aloittamista vaille valmiina olleet betonityöni, joita varten ukkeli on uskollisesti tiskannut kymmenittäin turkkilaisia kilon jugurttipurkkeja.

Ja taas tuli tunne, että höh, siinäkö ne kysymykset jo oli, vaikka ensin lista näytti ihan hirmu pitkältä.
Oli kivan kevyttä vaihtelua.

Se olis sitten niinkuin perjantai 13. päivä, mutta teen tässäkin poikkeuksen, enkä ala maalailemaan piruja seinille, vaan toivotan ihan vaan tavallisen Hyvää viikonloppua!



50 kommenttia:

  1. Kivaa luettavaa, vaikka ei ollut kyllä yhtään sinun tyyliäsi tämä postaus. Meillä ei tänä vuonna vietetä tipatonta tammikuuta, kun täksi kuuksi sattuu jos jonkinlaista juhlaa ja ystävien kanssa risteilyä, eli varsin eläväistä kuukautta meillä tavallisuudesta poiketen vietetään.
    Oikein ihanaa tammikuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tyhjeni takki (ja pää) niin totaalisesti edellisen Tunnelukkopostaukseni jäljiltä, että oli pakko ihan oman mielenterveyteni takia keventää vähän. Joskin tekee kyllä tiukkaa mulle tällainen pinnallisempi juttu, vaikka sitäkin puolta tottakai elämään kuuluu. Ihan jatkuvasti en vaan kelaile syntyjä syviä.

      Iloista ja eloisaa tammikuuta! Itse odotan aina vaan toiveikkaasti, että päästäis edes kerran tänä talvena hiihtämään. Tänään näyttää siltä, että vois vaikka joskus toteutuakin.

      Poista
  2. Olipa todella kiva postaus <3
    Oikein ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Outi :)

      En ollut ihan omimmillani tän jutun kanssa, mutta niin vaan selvisin, vaikka meinas lipsahtaa lapikkaitten puolelle.

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  3. No mukavastihan tämä meni ja hyvin löysit vastaukset! Ihana tuo Polarin Loop, ei tuollaisesta lahjasta voi olla vihainen, menee korut ja kellot samassa, tosi näppärä! Ihanat on myös nuo sun saapikkaat, mulla on vähän sama vika, että aina pyörii varret jaloissa, tällaiset tikkujalat kun omistaa, mutta onneksi edes joskus onnistaa kaupoilla! Ja ihan yhtä repäiseviä ollaan molemmat noiden uusien juttujen kanssa :D Pitääköhän tänään ostaa ihan Avotakka kun mainitsit sen???

    Ihanaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikiaa oli pysytellä ihan vaan "pinnalla", mutta niin vaan onnistuin :).
      Ja juu. Polar Looppi on ihana! Ei vois enempää mun näköinen koru olla. Valkoinen ja simppeli. Muuten kun en koruja käytä kuin hätätatapuksessa. Tai siis erikoistapauksessa kai.
      Ensin vähän harmittelin, kun tohon ei saanut sitä kelloa jatkuvasti näkyviin, mutta oikeastaan se vaan "pilais" korumaisuuden, joten on just hyvä noin.
      Ja saappaat on kans ihan superit. Niin kauniit ja sopivat mun mielestä, etten ole raskinut käyttää kuin kerran :D. Tyypillistä meiläläiselle.

      Jätetään me ne Benji-hypyt muille ja pysytellään ihan vaan vanhassa tutussa lestissä :)
      Avotakasta en osaa sanoa mittään, koska se on mun mielestä vähän sellainen lehti, että siinä on loppupeleissä aika vähän sellasta todellista lukemista. Kuva tulee ennemminkin selailtua vaan ja on kumminkin aika kallis. (Tulee meille töihin ja kun ei sattumoisin miehiä kiinnosta, saan aina pitää itselläni).

      Kiitos samoin sulle!

      Poista
  4. Niin täältäkin: hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantaina oli niin kiirettä, etten paremmin kerennyt kommentoimaan... Tämä oli tosi kiva postaus. Noista jotenkin aukeaa hyvin ihmisen mielenlaatu. Ja tietkö, en oo koskaan kenenkään blogeja lukiessa nauranut ääneet, kylläkin myhäillyt itsekseni, kuin sun mahtavissa jutuissasi. Tulee niin hyvälle tuulelle! (en nyt tietenkään tarkoita, että nauran sun syvällisiä juttujasi, mutta tietänet mitä tarkoitan.) :)
      Hienoa, että kirjoittelet tätä! :D

      Poista
    2. Voi kuule kiitos tästä Tarja! Tulipas iloinen mieli :). Välillä (tai siis aika useinkin) kun tuntuu omat jutut niin tyhmiltä. Tai tyhjiltä. Että sitäkin enemmän lämmittää mieltä tää sun kommentti <3

      Poista
  5. Olipas se virkistävä postaus, piti ihan lukea toisenkin kerran. Kiitos tästä. -Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuule Anneli tästä :). Mun postaukset kun taitaa olla aika usein enimmäkseen ahdistavia, joten ihana kuulla, jos virkisti.

      Hyvää viikonloppua sinulle myös!

      Poista
  6. Arvaa vaan näinkö minäkin sen betoniin tökätyn naulakon Avotakassa! Heti alkoi päässä muhia mitä kaikkea muuta voi tökätä betoniin, betonityöt alkavat minulla jo neljättä kesää. Tuo muki on muuten tosi kauniin sininen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä tietysti näit, kun oot varsinainen betonimaisteri jo ennestään :). Se möykyn muodoton muoto vaan ei mua miellyttänyt, mutta idea oli kiva. Harmitti, kun just olin ehtinyt hävittää sellasen parimetrisen karahkan, jonka mies mun pyynnöstä pari vuotta sitten kantoi metsästä jotain tarkoitusta varten, mihin se ei sit kumminkaan koskaan päätynyt. Olis ollut nyt just passeli tähän.

      Muki on nätti. Ja aika hyvin kuvastaa valmistusvuotta (1973), joka ei sinällään mitään mun unelma-aikaa ollut.

      Poista
  7. Postauksesi ovat tosi huippuja ja tämä kivan erilainen. Taidan itse asiassa "varastaa" idean. Polarin looppi toiveissa. Kaunis on kuin mikä. Olen vain saanut kiintiöni täyteen sykemittareista, urheilutietokoneista ja vastaavista. Tuo Polarin looppi timangeinneen päivineen on vaan niin upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiina, kun oot aina niin kannustava.
      Tää oli tosiaan mulle vähän epätyypillinen teksti tällä kertaa, mutta toivottavasti osoittaa, että minäkin oon välillä ihan "normaali" :).

      Looppi on tosiaan ihana! Ihan vaan vaikka tollasena simppelinä korunakin. Mitään puhelinsovelluksia en lataile, koska ihan niin naimisissa en halua minkään laitteen kanssa olla. Koneelle kyllä puran tiedot. Käy niin simppelisti.

      Timangista viikonloppua Tiina <3.
      Tuun sit lukemaan sun omat vastaukset

      Poista
  8. Voi hitsi, kun tämä oli kiva postaus!

    Mun on pakko kanssa tehdä tämä postaus eli kopiointiin menee ;)

    Rentouttavaa viikonloppua ihanuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisin kuule kaivannu sun apua kenkäkuvauksiin, kun vieläkin kramppaa pohje :D

      Tää oli mulle vähän haastava haaste, kun väkisin meinasin lipsua pintaa syvemmälle, mutta niin vaan selvisin. Enkä yhtään huijannu missään :)

      Ja kiitos samoin sulle <3

      Poista
  9. Kauniit saappaat! Tänään ihastelin kaupassa Arabian uusia mukeja. Myrna kiehtoisi minua, tulee mummola mieleen ja mummon astiat ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia. Saappaat on tosiaan ihanat. Niin ihanat, etten oo raskinut käyttää kuin kerran :).

      Mua viehätti mukissa toi sinivalkoisuus. Ja kuviokin. Myrna-sarja tosiaan taisi löytyä joka mummolta :). Ja silloin niitä varmaan oikeasti käytettiin muutenkin kuin juhlapyhinä niinkuin nykyään. Oikeastaan ihan tyhmääkin säilöä kauniita astioita kaapissa, kun suurin osa elämästä kumminkin on arkea. Onneksi :)

      Poista
  10. Kivoja juttuja! Kyllähän sitä ihminen tarttee välillä vähän kevyempiäkin iloja. Muuten hajoaa pää, mulla ainakin :)

    Mukavaista viikkaria ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sitä on hyvä olla välillä niinkuin muutkin ihmiset :). Ei jaksa aina ajatella niitä omia ajtuksiansa.

      Nyt ollaan ukkelin kans Ruissalossa rauhottumassa. Kivaa tääkin.

      Mukavaa viikendiä teillekin <3

      Poista
  11. Tosi hauska ja mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matkatar :). En ollut ihan omimmillani, kun näitä vastauksia näppäilin, mutta mukavasti nollaantui pää.

      PS. Otin tänään muutamia Hiljaisuus-kuvia, mutta en vielä kerinnyt tarkistaa, joko haaste meni ohi vai onko vielä aikaa.. Enkä ole kerinnyt katsoa kuviakaan sillä silmällä, onnistuiko niistä mikään vai ei. Ans kattoo ny.

      Poista
  12. Kuulostaa ihan meikäläisen kuvaussessiolta. :-D Mulle kävi samalla tavalla, että jalka kramppasi, kun yritin kuvata eilen sukkia.

    Tuore pinaatti on muuten hävinnyt meidänkin lähi-Prismasta, ja se on ilmeisesti korvattu lehtikaalilla. Tai on siellä sitä baby-pinaattia, mutta se ei ole yhtä hyvää ruoanlaittoon kuin se “oikea” pinaatti.

    Onpa todella kaunis aktiivisuusranneke! Itselläni on nyt haussa sellainen urheilukello, joka mittaisi sykkeen ranteesta, mutta ne tuntuvat olevan kaikki ihan hirveän näköisiä, sellaisia miehille suunniteltuja jättiläisiä. Naisen ranteessa ne näyttävät siltä kuin olisi lätkäissyt seinäkellon ranteeseensa.

    Minulla on ollut ennen vaikeuksia löytää kivoja vaatteita, mutta ongelmaa ei ole enää viime aikoina ollut. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen oppinut katselemaan vaatteita eri silmällä ja ostamaan sellaisia vaatteita, joita ihan oikeasti oikeasti tulen pitämään. Ehkä olen löytänyt oman tyylini - tai ainakin jotakin sinne päin? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä meidän kannattaa jättää sukka- & kenkäkuvaukset taitavammille :D. Kokonaista asua en edes harkitse. Tosta kenkäkuvastakin piti jättää yläkroppa pois, kun oikeasti olin just tullut uimasta ja näkymä sen mukainen.

      Taitaa olla pinaatin ulkopuolinen sesonki nyt. Itse aina havittelen sitä baby-pinaattia, mutta ei ole pitkään aikaan ollut muuta kuin ruotsalaista peruspinaattia, joka ei muka ole yhtä hyvää, mutta parempaa kumminkin kuin tää jatkuva ei-mikään.

      Ranneke on ihana! En käytä korviksia (nekin aina samat nappikorvikset) kummempia koruja kuin harvoin, mutta tää on nyt koko ajan ranteessa, eikä enempää vois mun mieleen mikään rannekoru olla. Valkoine, simppeli ja kumminkin vähän jotain ekstraa, mikä ei hyppää silmille. Syketiedotkin siihen sais, mutta pitäis olla sykevyö kaverina ja niistä en piittaa. Ja tulee mulle itseasiassa uutena tietona toi, että on olemassa sellasiakin kelloja, jotka mittais suoraan ranteesta sykkeen. Sellanne olis näppärä. Paitsi että en oikein tiedä, mitä niillä syketiedoilla tekisin, kun en osaa niitä tulkita :)

      Ja olispa tosiaan kivaa löytää itselleen joku tyyli. Muukin kuin se perusverkkaripentti (puhun itsestäni). Vaikka pakko myöntää, että niitten kahden pusero-ostoksen perusteella minäkin mietin, että olisinko sillä saralla yhtäkkiä jotenkin kehittynyt. Olen sitä toista paitaa jo ehtinyt käyttää ainakin kolme kertaa, joten ei se ihan susi voi olla. Hyvä me! Oman elämämme Trinny ja Susannah :)

      Poista
  13. Mnulla sama saapasongelma...siksi suosin italialaisia kenkiä, sopivat kapeaan pieneen jalkaani. Mikkelissä on oiva kenkäkauppa :)
    Noita Arabian mukeja eilen katseltiin Likan kaa, mutta jäi kauppaan. Kaipa ne pitäisi hommata...ehkä.
    Meidän lähi-prismasta löyty sekä pinaattia että lehtikaalia.
    Uheilu-sanasta tulee verenmaku suuhun ja doping...siis kuntoilen, jokapäivä.

    Mies humautti, että olen 'tylsistynyt' kun en enään halua viiniä tai mitään alkoa ;) No ei vain tee mieli tai vain yksi hörppy riittää tyydyttämään makunautinnon..

    Hitsi....haluun tuollaisen aktiivisuusrannekkeen...aiemin olen sanonut, etten tarvitse, mutta harakka-geeni haluaa bling blingiä.

    Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla, että noi mun kengät on italialaiset. En muista merkkiä. Mutta aivan ihanat ne on. Vielä kun raskis käyttää :). Mikkeliin (onko siellä muuten sellainen paikka kuin Kenkävero vai muistanko väärin?) on sen verran matkaa, että melkein samalla rahalla jo pääsis sinne Italiaan :).

      Mulle tuli joku pakottava tarve ostaa jotain Suomi 100-aiheista. Melkein jo sorruin sinisiin Kastehelmi-lautasiin ja Kartio-laseihin, mutta tulin järkiini, kun ei niitä tulis käytettyä kuitenkaan ja kaappeihin en enää mitään ostele, kun olen kaikesta turhasta päinvastoin hankkiutunut eroon. Mukille sentään on käyttöä ja kuviokin on sinivalkoinen, joten se saa nyt olla mun arkinen juhlamuki. Tai paremminkin juhlava arkimuki :)

      Minä kyllä juon viiniä (en sentään koko ajan :)), mutta nyt en tosiaan ole edes muistanut koko asiaa. Hyvä vaan. Ja aina on niitä, jotka haluaa muistuttaa, että jos täytyy viettää tipatonta, kyseessä on ongelma :): Ei täydy, mutta varmaan saa, jos haluaa. Meille tää on sellainen perinne, josta tuskin on mitään haittaa ainakaan.

      Ranneke on tosi ihana! Etenkin kun osuu valo sopivasti noihin kristalleihin. Simppeli, mutta luksus. Ja hyödyllinenkin vielä. Huomaan, että siitä on oikeasti hyöytyä, kun tulee töissä istuttua liian kauan kerrallaan ja ranneke ilmoittaa, koska on "time to move".

      Kiitos samoin Satu ja kiva kun jätit viestin!

      Poista
  14. Monena päivänä olen miettinyt edellistä postaustasi. Puhut asiasta joka vaatii syvällistä mietintää ja pohdiskelua. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen mutta päätin että nyt en rupea miettimään aihetta sen syvällisemmin vaikka kiinnostaisikin kun arvelen sen vievän paljon aikaa muusta ajattelusta:) Kävin tekemässä testin (huomaat että aihe kiinnostaa). Kahteen ensimmäisenn kohtaan sain samat tulokset kuin sinäkin. Äsken lenkillä ollessani mietin (kuitenkin) asiaa ja tulin siihen tulokseen että tuo vaativuus ei välttämättä ole oma päätös vaan se tulee luontaisesti. Joskus olen kyllä todennut että ihan oikeasti voisi olla vaatimatta itseltä mitään ja vain olisi ja nauttisi. Vielä opettelen sen ja olen kyllä vähän jo oppinutkin (vaikka sisin ei olekaan).
    Kertoilethan aiheesta lisää kun olen siihen syventynyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailen huomenissa Irma. Nyt mulle tuli kriittinen tehtävä eteen, joten tulee nyt pakosti tauko tähän.

      Poista
    2. Nonni. Nyt on uusi päivä, joka on hyvä aloittaa tyhjällä päällä tyhjältä pöydältä :).

      Olen kiitollinen, että törmäsin siihen tunnelukkotestiin ja sitä kautta myöskin tohon kirjaan, joka on edelleen kesken ja jääkin nyt vähäkäsi aikaa, koska lähetin sen lainaksi ystävälle, jonka toivon löytävän sieltä vastauksia oman elämänsä kysymyksiin. Menee niitten ekan parinsadan sivun sulattelussa itsellä aikaa, joten tauko tulee ihan tarpeeseen.

      Ehkä sen kirjan tärkein anti oli se, että ymmärrän, että se vaativuus ei olekaan mikään luontainen, syntymässä saatu ominaisuus, vaan se tulee sieltä lapsuudesta, joka tosiaan äitipuolen valvovan silmän alla ja kontrollissa oli jatkuvaa suorittamista sellaisessa mittakaavassa, joka oli jotain ihan muuta kuin lapsen mittakaava. Mutta en palaa siihen sen enempää. Enkä tiedä, ehditkö lukea sen mun alkuperäisen tekstin vai sen, josta poistin oman elämäni osuuden. (Tuli tunne, että se teksti ehti tehdä tehtävänsä. Oli terapeuttista kirjoittaa se, mutta nyt tuntuu hyvältä, että poistin ja sitä kautta siirsin sen sivuun mielestäni).

      Voi nyt näin irrallisena kuulostaa huuhaalta, mutta kirjassa niin hyvin kuvailtiin sitä, kuinka meissä kaikissa edelleen on sisällä se sama lapsi, joka aikanamme oltiin. Ja edelleen sitä sisäistä lasta ohjailee sisäinen vanhempi, joka omassa (ja varmaan hyvin pitkälle sama koskee vastauksestasi päätellen sinua) tapauksessani koko ajan edelleen vaatii tekemään jotain hyödyllistä (koska joutenolo on syntiä), olemaan jatkuvasti reipas ja tunnollinen ja kelpuuttamaan itseltään vaan parasta. Ei hetken rauhaa sen suhteen, että voisi hyvällä omallatunnolla vaan olla. Ainakaan miettimättä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
      Kirjan neuvo tähän on se, että sisäisen vanhemman "ääni" pitää kumota vastuullisen vanhemman roolilla. Niin että jos kyseessä on vaikkapa tuo vaativuuden tunnelukko, vastuullinen vanhempi sanookin sille omalle sisäiselle lapselle, että " Ei sun tarvi pystyä kohtuuttimiin suorituksiin, eikä olla aina reipas. Olet riittävän hyvä muutenkin ja välillä pitää saada myös levätä ja leikkiä. Työ ei ole kaikkein tärkeintä". Ja sama vastuullinen vanhempi voi ohjeistaa sitä sisäistä vanhempaa sanomalla, että "Vaadit lapselta ihan liikaa ja kohtuuttomia! Anna lapsen välillä leikkiä ja olla lapsi!". ja toi on just niin sitä, mitä olisin omassa lapsuudessani kaivannut. Ja uskotko, että kirjan ohjeella olen jo pariin otteeseen pystynyt rauhoittamaan itseni. Yhtenä iltana, kun tuli jo nukkumaan mentyäni mieleen pakottava tarve nousta ylös ja tehdä yksi juttu, minkä yhtäkkiä keksin tehneeni muka huonosti, otin vastuullisen vanhemman käyttöön ja sanoin, että "Asia ei ole niin tärkeä, etteikö joutaisi odottaa aamuun. Nyt on parempi, että vaan nukut kaikessa rauhassa". ja kas, niin vaan pystyin nukahtamaan :)

      Ei nää nyt tässä varmaan aukene, kun on vaan pieni pätkä, mutta ehkä tästä vähän käsitystä saa kirjan sisällöstä. Enempiä tuskin aiheesta kirjoittelen täällä. On sen verran työlästä, kun lukkoja on niin paljon ja kaikilla vähän erilaiset, joten en pysty mitenkään kaikkia auttamaan :)

      Poista
    3. Nyt kun luin tämän tekstisi niin täytyy kyllä todeta että nappiin osuit! Minullakin jäi lapsuudesta ja nuoruudesta osa kokematta. Kotona annettiin ymmärtää että jouten olo on turhuutta kuten totesit. Kiitos tästä jatkoselvityksestä, sain ajattelemisen aihetta ja ymmärrystä omiin ajatuksiin.
      Luin kyllä lapsuuskokemuksesi. Niin rankkaa minulla ei ollut mutta samantyyppistä lapsuuden elämättä jäämistä olen käynyt läpi.
      Nyt sitten uusilla ajatuksilla eteenpäin:)

      Poista
    4. Hyvä, että nyt edes älytään. On koko loppuelämä aikaa ottaa lunkimmin :)

      Poista
  15. Tää on kiva haaste ja toteutusta oli mukava lukea!:) Mietin Anun blogista tätä lukiessani, että jos tarttusin itsekin haasteeseen. Mulla vaan aina menee yksinkertaiseenkin posatukseen ihan älyttömästi aikaa. Olen tullut hitaaksi.:P

    Näytät upealta saapaskuvassa! Voisi kuvan perusteella luulla, että siellä on joku parikymppinen tytöntyllerö.<3 Ostin muuten eilen kaupasta verigreippiä sun innoittamana, ja ehkä jo tänään kokeilen tuota sun herkkua. Kiitos siitäkin inspiksestä!<3

    Mukavaa viikkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tää oli kyllä sellanen just hyvä korvienvälin tuuletushaaste, joka tuli selvästi tarpeeseen. Oli niin työläs se edellinen teksti, että tuntui hassulta kirjoittaa jotain, mitä ei tarvi yhtään ajatella :). Senkun vaan liikuttaa sormia näppiksellä. Ja sen takia kysymykset ehkä tuntui loppuvan niin äkkiä kesken.

      Alkoi naurattaa toi "näytät upealta saapaskuvassa" :D. Juu. Ehkä siksi, ettei näy kuin saappaat ja loppuihminen on poistettu :D. Mutta kiitos <3. Olen tän varmaan jo sata kertaa täällä kertonutkin, mutta tuli mieleen tapaus (tosin taisin silloin olla vielä piirun alle 50), kun vanhempi poika sanoi mun kävellessäni hänen ohi, että "Sä voisit äiti ihan hyvin olla jotain kakskytviis. Jos ei näkis naamaa.. " :D. Otin sen kohteliaisuutena. Kuin myös sen, kun muutama kesä sitten kokeilin jommankumman pojan isoja aurinkolaseja, ja taisi olla sama vanehmpi poika, joka sanoi, että "Jos menisit nyt rannalle käppäileen, niin kukaan ei tajuais kuinka vanha sää oot".. No ei kai, kun lasit peitti puolet kasvoista :).
      Mutta siis, olen näistä varsin otettu.

      Toivottavasti tykkäät siitä uunigreipistä. Mun mielestä se on ihanaa, kun se tumma sokeri ja vaniljajauhe yhdessä sen paistamisen (200 astetta, 15-20 min) pehmentää kirpeyttä. Ainut hankaluus vaan on se, mikä aina greipin kanssa, että se on haastavaa lusikoida nätisti. Tulee enempi sellasena satunnaisena mössönä, mutta haitanneeko tuo..

      Stressivapaata viikkoa toivottelen sulle Taina <3 (Meen ens viikonloppuna valmennukseen etsimään Sisäistä motivaatiotani. Kattoo ny, löytyykö :))

      Poista
  16. Kauniit saapikkaat ja tuo väri on hieno ja sopivat sinulle niin hyvin. Ja miten kivoja vastauksia! Ja jotain uutta - parsakaalipiirakka, se kuulostaa maukkaalta. Tuo aktiivisuusranneke on ihana lahja <3
    Tämä oli niin kiva postaus, että lähdin pohtimaan, jos tämän itsekin toteuttaisi...
    Kiitos Annukka ja mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Tuula! Olen itsekin ihan rakastunut (jos nyt sallitaan tollanen ilmaisu tässä yhteydessä :)) noihin saappaisiin. En melkein raski käyttää, etteivät vaan kulu.
      Ja kuvasta se ei näy, mutta mulla on oikeasti aika luikut pohkeet, vaikka kuinka olen koittanut niihinkin saada lihaksia kasvatettua ja on tosissaan haasteellista löytää sopivia varsia. Sen takia tuli käytyä Tallinnassa kenkäostoksilla, mutta siellä taas haasteena oli löytää riittävän matalia korkoja...

      Parsakaali-fetapiirakka-inspis löytyi Tuulannelin blogista, jos haluat käydä kurkkaamassa ohjeita. itse tein gluteenittoman version ja käytin kerman tilalla soijakermaa, kun niitä on mulla aina jemmassa.
      Aktiivisuusranneke on ihana! Ja selvästi motivoi nousemaan aika ajoin työtuolista ylös. Se on hyvä se.

      Nappaa ihmeessä kysymyslista matkaan (ellet sitä jo tehnytkin).

      Mukavata viikkoa! (Oltiin viikonloppuna siellä teidän kulmilla ja ai että mutta oli kaunis päivä sunnuntaina. En ole vielä kurkannut kamerasta, onnistuiko mitkään merenrantakuvat, mutta oli kyllä niin nättiä)

      Poista
  17. Hauskasti kirjoitettu, Annukka! Nauroin ja hymyilin monessa kohdassa. Ja voi miten ihana tuo kommentti siitä, että syöt pelkästään hyvin ja nautiskellen. "Uskalsit" sanoa sen ääneen, mitä itse olen myös miettinyt, että miten nykyinen ruokavalio onkaan pelkkiä herkkuja täynnä ja kuinka etuoikeutettuja olemme, kun voimme saada ja tehdä itsellemme laadukasta ruokaa. Kaikki on niin maistuvaa ja niin hyvää ja terveellistä samalla :). Miksen aiemmin ole tähän herännyt? Haaskasin turhaan aikaa syömällä huonommin :).

    En ehtinyt nähdä ajoissa tuota edellistä postaustasi. Huh huh, mitä pohdintaa. Luin kirjoitustasi pitkään ja hartaasti. Et ehkä nyt halua tähän "pinnallisen" jutun kommentiboxiin mitään vuolasta kommenttia edellisestä aiheesta, mutta kiitoksen haluan kuitenkin sanoa, että jaoit tuon kirjan tiedot ja niin omakohtaisesti vielä. Olet superselviytyjä - jo joutunut käsittelemään varmasti niin paljon omaa menneisyyttäsi… Samalla kaikki läheiset, jotka ovat elämässäsi nyt, ovat NIIN PALJON JA NIIN TÄRKEITÄ ja lisäksi uskon, että tuo pohdinta johtaa vain johonkin vielä parempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi ja kiva "nähdä" sut täällä!

      Toi on niin totta, mitä sanot herkuista, vaikka kirjoittaessa tottakai tiesinkin, mitä kysymyksellä ajettiin takaa. Mutta minkäs teet, jos parsa maistuu paremmalta kuin pulla :). Tähän vois varmaan kehitellä sellasen uuden suomalaisen kansanviisauden kuin "Toisen herkku, toisen painajainen". Pätee molempiin suuntiin.

      Se mun alkuperäinen teksti oli aika rankka, vaikka sisälsikin vaan pintariipaisun koko totuudesta. Sen kirjoittamisella oli ihan selvästi terapeuttinen merkitys mulle itselle, mutta tuli tunne, että se ehti tehdä tehtävänsä, ja päätin poistaa sen paitsi täältä, myös mielestä.

      Kirjan lukeminen on edelleen kesken ja saa nyt jäädäkin. Laitoin sen kiertoon blogisystävälle, jonka uskon tarvitsevan sitä nyt vähintään yhtä paljon. Ja kaikki luettu on niin "täyttä tavaraa", että tauko tulee ihan tarpeeseenkin. Olen saanut siitä jo niin paljon ymmärrystä ja apua, jota olen pystynyt jo soveltamaan ihan käytännön elämään. Se tuntuu todella helpottavalta. Samoin kuin se, että ymmärrän vihdoin, ettei jatkuva itseltä vaatiminen olekaan mikään syntymässä saatu ominaisuus, vaan sille on ihan selvä syy, johon en ole itse voinut vaikuttaa. Mutta sen korjaamiseen voin.
      Mielenkiintoinen, mutta samalla rankka aihe, jonka suhteen tuntuu just nyt takki olevan sen verran tyhjä, että tällainen humpuukipostaus tuli ihan tarpeeseen. Ja välillä meikäläinenkin kuitenkin on ihan normaali :). Jatkossa toivottavasti entistä useammin.

      (Ens viikonloppuna osallistun viikonloppuvalmennukseen, jossa tutkaillaan luontaisia taipumuksia ja etsitään kadoksissa olevaa sisäistä motivaatiota. Odotan sitäkin mielenkiinnolla):

      Kaikkea hyvää taas Pilvi <3

      Poista
  18. Välillä on hyvä "pölläyttää" aivoja ja ajatella jotain ihan muuta, kuin sitä mikä sattuu just sillä hetkellä olemaan se päivän polttavin. Täällä kärvistellään alkavan putkirempan kourissa ja joku haasteajattelu voisi olla paikallaan, että pääsisi tästä vit....yli :) Mut hei, mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Kiva postaus taas sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Välillä kun pistää lapikasta lattiaan, niin taas jaksaa. Ja siirtyy välillä kramppi korvien välistä pohkeeseen :).

      Se sun putkiremppa on kyllä ihan hanurista! Vessa on kumminkin aikas tärkeä juttu ihmisen elämässä ja aina kun jotain oleellista puuttuu, niin tuntuu, että sitä tarvis ihan koko ajan.. Olkoot se sitten sähköt, netti, vesi tai veski, joita ilman ei enää nykyihminen (muka) pärjää.

      Tää oli nyt tällaista totaalista humpuukia. Joskin mun elämää myös. Aina en minäkään jaksa vaan ajatella ajatuksiani. Mutta kiitti taas!



      Poista
    2. Jaa niin. Sulle olis niin kivoja nää Matkattaren mustavalkokuvahaasteet. Nyt on meneillään aihe nimeltään "Hiljaisuus", johon sulla oli pari postausta sitten ihan täydellisesti sopivia kuvia. Sellasia, missä oli peltomaisemaa. Ja lisää keksisit ihan tosta vaan.
      Laitan tähän osoitteen, jos vaikka innostut http://matkantekijana.blogspot.fi/2017/01/mustaa-ja-valkoista-valokuvahaaste.html

      Poista
  19. kokeile itse kasvattaa lehtikaalinversoja ikkunalla - mulla koko ajan herneitä, krassia, persiljaa ja lehtikaalia purkeissa - iloisen vihreää ja makoisaa -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. No eipä tullu toi mieleenkään! Kiitos vinkistä :).
      Viime kesänä piti laittaa lehtikaalia ulos kasvamaan (on kuulemma tosi nopeakasvuista ja parilla taimella jo saa kuulemma hyvän sadon), mutta sitten vaihtui suunnitelma kesäkurpitsaan ja patiokurkkuihin.
      Mun vaan tarttis laittaa kaalit olkkariin, kun keittiö on pohjoisen puolella ja kaikkein pimein. Tarvii vissiin harkita sohvan korvaamista vihannespenkillä :). Siitä olis paljon enemmän hyötyäkin kuin sohvasta.

      Poista
  20. Mulla on noiden saappaiden kanssa juurikin se toinen ongelma, siksi mulla ei ole saapikkaita, ainoastaan nilkkureita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Miksei voi olla saappaita, jotka sopis joka jalkaan? Ihan niinkuin on housujakin kaikenlaisille vyötäröille ja jalan pituuksille. Epistä tämmöinen :).

      Poista
  21. Luin tämän heti, nyt ehdin kommentoimaan. Oli ihanaa lukea nämä, mutta tuli huono omatunto. Jonkun mielestä siis verigreippi on HERKKUA? :D Apuaaaa! Piilotin just mun suklaat, hih! Saapasongelman ymmärrän hyvin, olen jo aikapäivää sitten luopunut ajatuksesta, että osuisi istuvat. Mutta nuo saappaasi ovat todella kauniit! Ihanaa uutta viikkoa Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No susta ei kyllä ne suklaat päällepäin näy pätkääkään :). Itse oon vaan tämmönen, joka tykkää enemmän parsasta kuin pullasta. (Olenkin jo pitkään sanonut, että jos haluaa eliminoida mut pois päiviltä, niin kannataa syöttää mulle pulla. Ahdistun kuoliaaksi :)).

      Saappaat on kyllä ihanat. Vielä kun raskis käyttää, eikä vaan ihailla..

      Kiitos samoin Katja ja kiva kun poikkesit!

      Poista
  22. Tää oli kiva haaste joka oli kiva toteuttaa ja jota on ollut kiva lukea muista blogeista. Mulla saappaiden kohdalla on just toi vastaongelma eli ei mene pohkeista kiinni vaikka löis miesten saappaat jalkaan. Toi Trinny ja Susannah on yks mun lemppari ohjelmista, ne vain tekee niin hyvää ihmisille.joilla on huono itsetunto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nanni ja pahoittelut, kun en ollut aiemmin huomannut sun viestiä. (Mulla menee kaksi viikkoa vanhempien tekstien kommentit valvontaan ja olen niin pönttö, etten aina muista katsoa sieltä..).

      Jollekin tuolla ylempänä kirjoitinkin, että mun mielestä saapikkaitakin pitäis saada eri ympärysmitoilla niinkuin housujakin :). Ei oo reilua, että toisilla vetoketjut kinnaa ja toisilla mahtuu lumi satamaan pohkeiden ja saappaanvarsien väliin.

      Trinny ja Susannah on kyllä aidosti ihania mun mielestä. Sellasia jämäkällä tavalla sydämellisiä. Trinny-parka vaan on niin hirmuisen ohut, vaikka onkin kaksikosta se, joka aina jää syömään, kun Susannah lähtee etsimään pelastettavia :).
      Ja sekin on niin kivaa siinä formaatissa, että avunsaajat on valittu siltä pohjalta, että kaikilla on joku oma tragediansa taustalla. Tulee niin monella lailla tarpeeseen se itsetunnon kohotus.

      Olen iloinen, kun poikkesit ja jätit viestiä. Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi