Sivut

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

NYT ISKI RESURSSIPANIIKKI


Käykö teille koskaan niin, että jonkun asian hoitamisesta tulee jostain syystä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa? Vaikkei homma välttämättä olisi oikeasti mitenkään iso tai hankala tai mahdoton, mutta sitä ei vaan (muka) saa työstettyä pois päiväjärjestyksestä? Ja samalla voi joku ihan oikeasti haastava juttu hoitua ihan tosta vaan.

Itselleni on muodostunut hirveä stressi siitä, etten saa aikaiseksi päivittää LinkedIn-profiiliani, joka on ollut retuperällä jo varmaan viisi vuotta. Tai siis siitä asti, kun ensimmäisen kerran tulin edes tietoiseksi koko LinkedInistä ja siitä, että siellä olis vähän niinkuin parempi olla näkyvillä, jos aikoo olla missään määrin ammattimielessä uskottava, verkostoitua, löytää ja tulla löydetyksi. (Mutta entä jos ei ole yhtään verkostoitujatyyppiä? Jos vaikka onkin Introvertti, joka kokee sen vaikeaksi tai itsensä tyrkyttämiseksi?)

Tällä hetkellä puuttuu valokuva, puuttuu koulutus, puuttuu "skillssit"  ja puuttuu kaikki. Ei ole kuin nimi ja se kasvoton hahmo, joka on varmasti huonompi vaihtoehto kuin ettei olisi näkyvillä ollenkaan. Ja ihan joka ikinen kerta hävettää paitsi omasta, myös edustamani yrityksen puolesta, kun näen jonkun uuden mahdollisen yhteistyökumppanin tai vaikkapa ihan vaan tutun käyneen katsomassa profiiliani, joka on tyhjää täynnä. Siltikään en ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään muuta kuin ahdistua siitä, että en ole tehnyt sille mitään, vaikka olen monta kertaa päättänyt.

Vähän luulen, että tässä kävi alunperin näin siinä vaiheessa, kun en ollut kuullutkaan koko LinkedInistä ja se esiteltiin "vähän niinkuin työelämän Facebookina" ja koska Facebook ei ole missään määrin oma juttuni, suhtauduin myös LinkedIniin yhtä nuivalla asenteella ja se kostautuu nyt. Asioilla kun on tapana mutkistua pitkittyessään.



Kuva täältä


Ja miksi sen profiilin kuntoon laittaminen on (muka) niin vaikeaa? No kun ei ole kunnollista kuvaa, enkä ole saanut aikaiseksi edes yrittää hommata sellaista. Eikä ole muka vaatteitakaan, mitä siihen kuvaan voisi laittaa päälle. Ja koulutuskaan ei tavallaan vastaa nykyistä työtäni (joskin kokemusta alalta on 24 vuotta), enkä osaa listata taitojani, koska olen tullut niille sokeaksi. Hohhoijaa. Varmaan ainut asia maailmassa, missä ihan oikeasti vertaan itseäni muihin, kun käyn katsomassa, kuinka hyvät profiilit tuttuni ovat saaneet aikaiseksi ja itseä ahdistaa entistä enemmän. Minä olen vaan keskittynyt tekemään työni kunnialla, enkä luomaan profiileja ja tykkäilemään, vaikka ymmärränkin, että olis ajat sitten pitänyt älytä sekin puoli.

Luulen, että meikäläiselle on nyt iskenyt resurssipaniikki. Törmäsin termiin katsoessani yhtä "Miksi teemme vääriä valintoja"- postauksessani esittelemäni uravalmentaja Jari Saarenpään youtube-pätkää, joka alunperin tosin käsitteli Taloudelliseen toimentuloon liittyviä pelkoja, ja pelkoreaktioita ylipäätään, mutta omasta mielestäni sama paniikki soveltuu hyvin tilanteisiin, joista ei vaan kertakaikkiaan pääse eteenpäin, vaikka haluaisi.

Mutta mikä se Resurssipaniikki (toiselta nimeltään niukkuuden uhka) oikein on?

Tyypillistä paniikille on se, että se iskee aina ihan yllättäen. Keskellä jotain vaativaa (tai muka-vaativaa tai epämukavaa) hommaa iskee yhtäkkiä epätoivo ja tulee tunne, että en vaan kertakaikkiaan saa tätä tehtyä. Ei riitä äly, eikä kyky, eikä aika, eikä mikään, vaan sitä tuntee olonsa ihan avuttomaksi homman edessä.

Ja jos resurssipaniikki jää päälle, iskee lopulta niukkuusansa ja ihminen alkaa toteuttaa itse omaa pelkoaan, ja koko ajan vaan tunneli kapenee ja kapenee niin, että lopulta tuntuu, että äly ja muistikapasiteetti ja normaalisti hyvä ongelmanratkaisukyky kertakaikkiaan lakkaa olemasta ihan kokonaan. Ja siitä taas seuraa se, että kroppa päätyy hälytystilaan ja iskee totaalinen stressireaktio. Ja jos sama avuttomuuden tunne toistuu vaikka viikottain tai päivittäin, se alkaa vaikuttaa ihan kaikkeen omaan tekemiseen riippumatta siitä, mistä asiasta on kysymys. Ja siitä taas seuraa se, että ihminen jähmettyy ja alkaa voida pahoin sekä fyysisesti että henkisesti.

Mutta ihan noin pitkälle en nyt halua ajautua yhden hitsin LinkedIn-profiilin takia, joten päätin ottaa homman haltuun pala kerrallaan ja aloittaa tilaamalla itselleni ajan kampaajalle :). Sillähän jo pääsee pitkälle, kun tapojensa mukaan käy leikkauttamassa sen "puoli senttiä latvoista..".

Sain myös ilokseni sovittua valokuvaajaystäväni kanssa siitä, että hän ottaa kuvan, eikä tarvi lähteä mihinkään studioon jäykistelemään. Pitää vaan malttaa odottaa vielä ensi viikkoon, koska on sen verran kiireinen. Vaan eipähän se tässä muutaman vuoden jahkailussa tunnu missään.

Sitten pitäisi keksiä, mitä kirjoittaa tittelikseen. Vähän tekis mieli ihan totuuden ja erottuvuuden nimissä nimetä itsensä Jokapaikan höyläksi, mutta ei mahda nyt tässä tapauksessa olla soveliasta. Joskin englanniksi käännettynä näyttää suorastaan kunniakkaalta.



Kuva täältä



Allaolevan listan kakkos- ja neloskohta siis kokolailla hoidossa (sikälimikäli valokuvasta tulee professionaali), joten jäljelle jää enää loput:





Huoh.


Kuulostaako yhtään tutulta tämmöinen avuttomuuden tunne jonkun itselle epämieluisan tai haastavan tehtävän edessä?

Omalla kohdallani saattaa kyllä olla kyse siitäkin, etten vaan kaikesta huolimatta ole riittävän motivoitunut. Mutta nyt se on kyllä vaan pakko potkia itseään persauksille, ettei tarvi koko loppuikäänsä kärsiä siitä, että keskeneräinen profiili painaa takaraivossa.




36 kommenttia:

  1. Resurssipaniikki/pula on hyvinkin tuttua, monessakin eri aiheessa.. Ja loppujen lopuksi se pirulainen vei kaikki voimat, siitä parhaillaan toivun. Mutta elämä (ja minä) jatkuu entistä ehompana, pikkuhiljaa! :)

    Tuohon "skillsien" listaamiseen suosittelen pyytämään avuksi kaverin/ystävän työmaailmasta tai ihan vaan jonkun lähipiiristä, joka tuntee sinut taitoinesi sekä näkee ulkopuolisen silmin mahtavat ja varmasti monipuoliset kykysi. Minua on auttanut, kun läheinen ihminen on kädestä pitäen opettanut omien taitojen listaamista ja havaitsemista. Olen nimittäin aina aikaisemmin ollut tosi huono siinä ja se on tuntunut epämukavalta, mutta kun sitä vaan tekee ja treenaa niin siihen myös oppii. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa kurja kuulla Anna. Ja vaikken sua yhtään tunne, mun vaisto sanoo, että saatat olla mun kanssa samankaltainen siinä, että vaadit itseltäsi paljon (ja ehkä koko ajan?), etkä päästä itseäsi missään helpolla. (Voi mennä rankasti metsäänkin, mutta jotenkin vaan mulla on sellainen olo). Toivon todella, että toivut ja saat paitsi voimat takaisin, myös uutta iloa ja hyvää oloa elämään.

      Ja olet kyllä ihan oikeassa tossa, että pitäisi varmaan pyytää joku tai joitakuita avuksi, kun itse on sellanen "mitäs mää mittään"-tyyppi, vaikka ihan hyvin tietää, että osaa paljonkin ja kokemustakin on vaikka mistä, mutta kun niihin on itse niin tottunut, niin ei enää näe asioita niinkuin joku toinen näkee. Itsekin osaisin heti listata vaikka kuinka paljon muitten hyviä ominaisuuksia ja kykyjä ja taitoja, mutta omalla kohdalla lyö tyhjää.

      Tuli hyvä mieli sun viestistä. Kiitos siitä ja tsempistä ja kaikkea hyvää Anna!

      Poista
    2. Osuit aivan oikeaan, koen myös paljon samankaltaisuuksia sinun kanssa vaikkei tunneta ollenkaan! :) Nyt sitten opettelen olemaan itselleni armollisempi, ja oikein olan takaa. :D Elämä on kaikesta huolimatta ihanaa!
      Ja samoin kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
    3. Tulipa jotenkin lämmin fiilis tästä sun vastauksesta. Kiitos siitä <3.
      Ja elämä todellakin on ihan parasta, vaikka välillä tulee tehtyä asioita itselleen vaikeimman kautta. Kyllä me vielä opitaan :)

      Poista
  2. Toi LinkedI on minulle ihan tuntematon käsite, mutta onneksi pidemmälle postaustasi luettuani ymmärsin että se liittyy työelämässä näkymiseen, joten se ei sitten enää olekaan minun kohdallani ajankohtainen, eikä muutenkaan omalla alallani varmaankaan tarpeellinen.
    Toivottavasti saat tietosi ajan tasalle ja muutut näkyvämmäksi siellä ,mikä se nyt sitten taas olikaan, Link.....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olen ihan rehellinen, niin toivoisin, ettei LinkedIn olis munkaan kohdalla ajankohtainen :). Mutta kyllä se nyt vaan on pakko ottaa profiilia sarvista ja koittaa laittaa tiedot ajantasalle. Niin selvästi kuitenkin näen sen, että heti, jos keskustelen jonkun uuden potentiaalisen yhteistyötahon tai asiakkaan kanssa, niin seuraavaksi ko. henkilö on käynyt katsomassa LinkedInistä tietojani (joita ei siis tällä hetkellä ole...). Ja se on noloa paitsi itseni, myös työantantajani kannalta. Pitäisi kuitenkin antaa molemmista hyvä (ja samalla realistinen tottakai) kuva.

      Mutta samaa mieltä olen siitä, että jos tekee hoitotyötä, ei tolla "työelämän facebookilla" ole merkitystä. Paitsi jos on vaihtamassa työpaikkaa.

      Toivon, että sun toivomus toteutuu ja saan jotain aikaiseksi. Nyt just ei oikein tunnu siltä :)

      Poista
    2. Tohon "Mutta samaa mieltä olen siitä, että jos tekee hoitotyötä, ei tolla "työelämän facebookilla" ole merkitystä" piti kirjoittaa, että ei Ehkä ole niin Suurta merkitystä...

      Poista
  3. Mun LinkedIn on myös retuperällä. Piti ihan käydä katsomassa, että onko mulla edes profiilikuvaa siellä. Se sentään oli :) Muuten ei mullakaan ole siellä mitään...tosi noloa. Jotenkin en osaa selittää blogistani sinne asiaa. Omaa työtänihän en sinne mene esittelemään. Ai herran pieksut rouvan jaloissa, kyllä osaakin olla vaikeaa tämä verkostoituminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta Outi :).

      Mun taas olis pakko (siis oikeesti pakko) saada aikaiseksi nimenomaan se työprofiili. Tän mun ns. blogin (jota edelleen pidän jonain ihan muuna) pidän visusti piilossa tai menee viimeisetkin uskottavuuden rippeet :D.

      Tsemppiä meille!

      Poista
  4. Tuttu ja hirvee tunne! Tsemppiä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan ihana tietää, etten ole ainut "panikoija", mutta toisaalta toivoisin, että olisin. Avuttomana on niin tyhmä olla :)

      Kiitos tsempistä Jaana ja samaa sulle <3

      Poista
  5. Todellakin tuntuu tutulta! Minulla suurin syy taitaa olla omat vaatimukset - yhtään vähempi kuin täydellinen ei riitä. Kun pitäisi heti kertarykäisyllä saada aikaan jotain täydellistä, niin kyllähän siinä kynnys aloittaa on aika korkealla.

    Mutta moni isompi kokonaisuus koostuu pienistä palasista, ja helpottaa, kun lähtee tekemään asiaa pala kerrallaan, jos vain mahdollista, ihan niin kuin sinäkin olet tehnyt.

    Itse en LinkedInissä ole, ja kun katsoo tuota viimeistä kuvaa, niin minusta tuntuu, etten taida koskaan ollakaan. Menee pupu pöksyyn jo tuota katsoessa! Joten minä annan rispektit sinulle tästä. :-) Hyvin se homma hoituu, kun vain alkuun pääset, ja ajattele miten autuas olo sinulla on sitten, kun olet vihdoin saanut profiilisi päivitettyä! :-) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tutulta kuulostaa toi kaikki heti täydellisesti tai ei mitään. Ja siinäpä justiin se mun ongelma nyt on (taas kerran), kun en millään pysty hallitsemaan tota kokonaisuutta, kun ei kuulu mun normirutiineihin tollasten ammatillisten profiilien värkkääminen ja tuntuu niin työläältä aloittaa nollasta. Ja vaikka toi mun tohon loppuun laittama lista oli vaan Pinterestistä poimittu satunnainen kuva, niin ikävä kyllä se näyttää pitävän aikalailla paikkansa. Tarvii kaivella sanakirjakin esiin, että ees ymmärrän kaiken :).
      Mutta jos nyt vaikka onnistuisin olemaan pöllöilemättä siinä valokuvassa, niin se on jo paljon :). Olis sitten jo nimi ja kuva kasassa...
      Tossa Linkedinissä vaan on se kurja (siis mun mielestä kurja, vaikka oikeasti onkin varmasti hyvä ominaisuus), että aina kun joku omaan verkostoon kuuluvista tekee muutoksia omaan profiiliinsa, siitä tulee ilmoitus. Eikä yhtään tunnu kivalta se, että tämän tästä tulee joku "Annukka added a photo", "Annukka added a new skill" .. muille näkyviin. Olis niin kiva rysäyttää kaikki kerralla, mutta kun En Vaan Osaa. Olen siis EVO.

      Kiitos tsempistä! Tulee todellakin tarpeeseen :)

      Poista
  6. Poistin itseni LinkedInistä kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle.
    Kannattaa kyllä päivittää se kuntoon. Aikoinaan kun tein enemmän noita nettihommia, niin sanoisin, että parempi ei ollenkaan kyseistä profiiliä kuin keskeneräinen. Riippuu tietysti alasta ja työntekijöiden tarpeesta, mutta jo sieltä LI:stä löytyy ajantasalla olevat tiedot, niin on mahdollista, että niitä joku lukeekin ja ottaa yhteyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä siinä justiin onkin, että koko ajan tiedostan asian tärkeyden, mutta tästä on nyt jotenkin tullut mulle sellanen homma, jonka edessä tekee mieli vaan nostaa kädet pystyyn. Alkaen ihan siitä, että koen jo sen valokuvan ottamisen epämiellyttäväksi. Eiks olekin hyvät lähtökohdat ja positiivinen asenne :) ?

      Veistä tässä mun saamattomuuden haavassa kääntää se, että aina kun keskustelen jonkun uuden potentiaalisen yhteistyötahon tai asiakkaan kanssa, näen, kuinka ko. henkilö on seuraavaksi käynyt katsomassa mun olematonta profiilia ja kyllä hävettää.

      Pala kerrallaan, niin eiköhän se siitä. Pitää vaan sitten kärsiä se, että menee tämän tästä muille niitä "Annukka has added..." -ilmoituksia. Huoh.

      Poista
  7. Resurssipaniikki on kyllä hyvinkin tuttu :) Ainakin mulla se on suoraan verrannollinen siihen, onko se pikkujuttu jollain tasolla inspiroiva vai ei... jos ei, niin nahkeeksi menee.

    Ihan retuperällä on munkin LinkedIn. Ei ole huvittanut panostaa siihen, koska en etsi mitään. Tosin näkyvyyskin taitaa olla vain oma verkosto. Yhtä hyvin voisin poistaa koko profiilin, mutta en ole saanut aikaiseksi sitäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Taru :D. Kiitos (taas) vertaistuesta. (Oon parhaillaan viikonlopouvalmennuksessa etsimässä sisäistä motivaatiota. Edes johonkin :). Ihan vapaaehtoisesti ja omakustanteisesti. On ollut tähän asti tosi mukavaa muuten, mutta vahvistui se, että teen ihan väärää työtä. Mulle ominaisimpia olis luontaisten taipumusten perusteella papoi, lääkäri tai opettaja. Kiirettä pittää, jos aion vielä ehtiä :D)

      Iloista viikendiä <3

      Poista
  8. Tein kerran profiilin LinkedIniin, mutta taisin poistaa sen saman tien, kun en oikein tiennyt mikä se edes onkaan ja mitä sillä teen :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Poistoa harkitsin minäkin, mutta kyllä se taitaa nyt vaan olla parasta omalla kohdalla laittaa kuntoon, että pääsen tästä ahdistuksesta eroon :)

      Poista
  9. Mulla ei oo profiilia tuolla Link...ssä. Koen olevani sen verran "tavallinen" työntekijä, ettei se taida olla mun paikkani. Itsensä kehuminen on hirmusien vaikeaa pelkästään työhakemuksiin. En vain osaa, se on sitä suomalaista vaatimattomuutta, kai...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin viikonlopun (ihan vapaaehtoisesti ja omakustanteisesti) sellaisessa valmennuksessa, jossa kyllä toi LinkedInin merkitys vahvistui. Että kyllä musta tuntuu, että sun kannattais sinne tehdä itsesi näköinen profiili (paraskin sanoja, kun oma on ollut viis vuotta retuperällä...)
      Perustan tän siihenkin, että mun pikkuveli, joka täytti niitä työhakemuksia toinen toisensa perästä ilman tulosta, päätyi lopulta tekemään LI-profiilin ja hänet bongattiin sieltä melkeinpä samantien töihin.
      Hyvin vois käydä sullekin niin, koska meitä ihan tavallisiakin tarvitaan :)

      Poista
  10. No mutta nythän olet päässyt jo alkuun! C'mon ei se vaadi ihan oikeasti kovin kummoista, yksi asia kerrallaan vaan. Kannatan päivittämistä, sillä huomaan, että työympyröissä L:in:in merkitys on ihan viime aikoina kasvanut. Mutta jo hyvä kuva tekee paljon. Kaikki se, mitä tuossa viimeisen kuvan listassa lukee, ei mielestäni ole tarpeellista L:in:issä. Kunhan on se profiili.

    Sinänsä tunnistan oireyhtymän: miten voikaan joskus joku asia paisua mielessä isoksi ja sen vuoksi siihen ei vaan kykene tarttumaan. Mutta sitten kun tarttuu, voi yleensä hymähtää itselleen, että olipa lopulta mitätön panostus ja tehtyä tuli. Eli, usko mua, tämä sun mörkö ei oikeasti ole iso juttu - saat sen pienellä kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. ja vahvistui vielä tuo LI:n tärkeys viikonloppuna, kun olin mukana valmennuksessa (vapaaehtoisesti ja omakustanteisesti, ei siis ollut mikään työantajan määrittelemä/kustantama juttu), jossa sitä sivuttiin. On vaan ollut jotenkin muka niin työlästä, että on ollut helpompi vaan sivuuttaa koko homma, mikä nyt jälkikäteen kaduttaa. Ja nyt mua kyllä sekoittaa sekin, että mitä sinne oikeasti haluan kirjoittaa. Viikonloppuna kun vahvistui se, että työ, jota nyt teen, ei ole ollenkaan sitä, mitä mun pitäis tehdä, jos haluaisin hyödyntää luontaisia vahvuuksiani. Huoh. Tässä on nyt niin mont monessa, mutta huomenna EHKÄ pääsen yhden askeleen eteenpäin, jos vaan saadaan se siedettävä valokuva ystävän kanssa aikaiseksi. Kuvaajan taidoista ei ole kiinni, vaan meikäläisestä, jota ei vaan ole luotu kameran toiselle puolelle.

      Kiitti tsempistä :)

      Poista
  11. Voi täällä toinen ulkopuolinen. On pitänyt jo ainakin viisi vuotta saattaa LinkedIn ajantasalle. Jostain ihmeen syystä juuri siihen ei riitä virtaa, vaikka muuten kaikki some kiinnostaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta Katja :). Aika oli kulunut pikemmin kuin luulin, koska kuvittelin, että siitä on vasta jotain pari vuotta, kun olen sen kasvottoman "profiilin" sinne laittanut, mutta sieltähän se karu totuus paljastui, että onkin ollut siellä jo vuodesta 2011. Kääk..
      Ja nyt en enää tiedä, mitä sinne edes kirjoittaisin, kun viikonloppuna valkeni se, että olen ihan väärällä alalla, jos haluan tehdä työtä, jossa voin hyödyntää mun luontaisia vahvuuksiani. Huoh. En enää oikeastaan edes itse tiedä, kuka olen :)

      Poista
  12. Joskus ja aina välillä, jotkin asiat menevät niin epämukavuusalueelle, ettei niihin tahdo koskea pitkällä tikullakaan. Ne sulkee silmistään ja mielestään. Mutta mielestä ne ei häviä, valitettavasti... Mutta sitten jossain vaiheessa ne on vain hoidettava ja johan helpottaa;) Ja en ole verkostoitujatyyppi ollenkaan;) Vaikka sosiaalinen olenkin, mutta enempi varmaan sosiaalinen erakko;) Luulen, että ymmärrät, mitä tällä tarkoitan:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän erittäin hyvin. Rajallisesti sosiaalinen puolierakko kun olen itsekin :). Ja viikonloppuna tuli omille luontaisille ominaisuuksille (sekä vahvuuksille että heikkouksille) tuli lisää vahvistusta, joka auttaa ymmärtämään itseään entistä paremmin. Mutta toisaalta sekoittaa pakkaa vielä lisää, koska tuli myös täysin selväksi se, että jos haluaisin hyödyntää olemassa olevia luontaisia vahvuuksiani, mun pitäis tehdä ihan toisenlaista työtä. Sellaista, jonka jo mun kansakouluaikainen rehtori mussa näki. Taisi olla vielä viisaampi mies kuin kuvittelin.

      Mikä siinä onkin, että jotkut asiat vaan on niin vaikeita ja jotain oikeasti vaikeaa hommaa ei pidä minään, vaan hoitaa alta pois ihan tosta vaan.

      Kiitos ymmärryksestä Hyvä Mieli :)

      Poista
  13. Ymmärrän niin tuskasi tuon L:n takia, mullakin on siellä sellainen puolivalmis/- kesken profiili, tarttis varmaan oikeasti tehdä se loppuun. Kyllä se tänä päivänä on hyvä olla tuolla(kin) näkyvissä, omalla alalla sillä nyt ei ihan hirveän suurta merkitystä ole, muttei toki haittakaan :) Ja mitä erikoistuneemmissa tehtävissä toimii niin sitä merkityksellisempi tuo on... Nyt vaan Annukka hommiin, kyllä se siitä syntyy! Ja suosittelisin kysymään muilta kommentteja sinusta, omia vahvuuksiaan kun on välillä niin vaikea nähdä tai pukea sanoiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä ja vertaistuesta Anu. En näköjään ole ainut, joka takkuilee LI:n kanssa.
      Alkuun ihan periaatteesta, kun en pitänyt sitä millään lailla tärkeänä, vaan yhtä turhanpäiväisenä kuin Facebookia, mutta sittemmin, kun olen ymmärtänyt, että ihan oikeasti se on nykyään monessakin mielessä tärkeä, ellei jopa välttämätön (ainakin tällä alalla), homma on alkanut ahdistaa, kun olen vetkutellut liian kauan.

      Olin viikonloppuna valmennuksessa (omasta vapaasta tahdostani ja omakustanteisesti), jossa käytiin läpi kunkin omia luontaisia vahvuuksia (perustuivat MBTI-testiin) ja tunnistin sieltä kyllä itseni. Mutta ikävä kyllä vahvistui myös se, että teen ihan väärää työtä suhteessa omiin luontaisiin vahvuuksiini. Että tässäpä sitä nyt sitten on säätöä itsensä kanssa ihan riittämiin. Huhhuijaa.

      Mutta toi on ihan totta, että on niin paljon helpompi kirjoittaa jotain, mitä joku toinen on itsestä sanonut kuin alkaa itse "kehua" itseään. Herkästi tulee päinvastoin vähäteltyä, vaikkei olis syytäkään.

      Poista
  14. Mun piti oikein googlata mitä tuo LinkedIn oikein on. Mä kun en ole verkostunu yhtää. Hah, haa facebookis ehkä!!

    Ymmärrän hyvin, että on aikamoinen urakka tommossessa ja ei sinne todellakaa voi laittaa mitä kuvia tahansa! :)Täs iäs sen hyvän kuvan saaminen on tuskaa,ja jos saa edes enää millää... :D Mut ainakin tukka pitää olla hyvin. Ja huh, jos täs pitäis alkaa keksiä omia vahvuuksia ja muita henkilökohtaisia ominaisuuksia, ihmekö tuo, että ei ole ensimmäisenä tehtävien listalla.:D

    Tiedän tunteen niistä pienistä asioista, joita täytyis tehdä, mutta voi kuitenkin siirtää: sit keväällä, sitko aurinko paistaa, sitko ei paista, tänää ei tunnu siltä jne. Kuitenkin sen tekemättä jättäminen kolkuttaa takaraivos. Aika ravostuttavaa..

    Toivottavasti tuo homma hoituu mukavasti... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tästä on nyt tullut mulle yksi niistä jutuista, joiden loppuunhoitamista on tullut välteltyä jo niin kauan, että paitsi että hävettää ja nolottaa, myös ahdistaa. Kun olis ollut niin paljon helpompaa hoitaa heti viis vuotta sitten, eikä vetkuilla. Mutta puolustaudun sillä, että silloin aikanaan en ymmärtänyt asian tärkeyttä (ja koska joku tuli maininneeksi sen FB-sanan, jota pidän edelleen ihan turhanpäiväisenä, vaikkei oikeasti tietty olekaan, mutta ei vaan ole mun juttu), eikä tullut perehdyttyä hommaan tarpeeksi. Ja edelleen siellä (LinkedInissä) käyttäytyminen on mulle ihan vierasta ja joudun opettelemaan sen nollasta, mikä on haastavaa silloin, jos ei ole riittävän motivoitunut. Avuksi latasin justiin 174-sivuisen suomenkielisen oppaan :D. On ilmainen ja kenen tahansa saatavilla. Jos en sen avulla saa profiilia kyhättyä ja ymmärrettyä perustoimintoja, niin vika on kyllä ihan lukijassa. Näytti niin selkeltä.

      Mukavasti homma ei tule hoitumaan, mutta toivottavasti edes jollain tavalla. Kiitos tsempistä :)

      Poista
  15. Ei kai sen profiilin nyt täydellinen tarvitse olla? Omasta profiilikuvasta en tykkää, mutta soli oikeastaan ainoa asiallinen mutta ei liian asiallinen. En halunnu mitään passikuvaa sinne. Tiedot olen sinne päivitellyt, mutta koska en ainakaan vielä ole koskaan työpaikkaa hakenut linkedinin kautta niin en ole alkanut hirveänä siihen panostamaan eli hakemaan kontakteja ja hakemaan tukea omiin osaamisalueisiin. Eli tällä hetkellä olen sielä, koska se nyt on vaan hyvä olla, mutta en ota siitä mitään painetta. Hyödyn mitä olen kyseisestä sivusta huomannut, että kun pitää tavata uusia ulkomaalaisia ihmisiä kasvotusten niin voin tarkistaa ensin heidät linkedinistä niin tiedän jo valmiiksi kuka on kukin. On niin huono nimi muisti, etten muista kenenkään nimiä sitten kun olen heidät kätellyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä tässä onkin, kun ihan hyvin tiedän, että mikä tahansa on parempi kuin se kasvoton ei-mikään-profiili, mutta silti olen kasvattanut itselleni moisesta pikkujutusta ihan hirveän stressinaiheen, joka olis poistunut ihan vaan sillä, että olisin laittanut sen profiilin kuntoon :). Tänään sinne kirjoittelin oleellisia tietoja ja valokuvankin saanen tällä viikolla, joten kyllä se tästä... Joistain asioista vaan kasvaa sellanen muka iso, kun riittävän kauan jahkailee. Tai jos ei ole riittävän motivoitunut tekemään asialle mitään. Mutta kyllä se tästä :). Ja justiin tolta pohjalta sitä munkin profiilia käydään katsomassa, mitä itsekin kirjoitat. ja se tässä onkin hävettänyt, että niille, jotka haluaa tarkistaa, kuka olen, ei näy kuin se hahmo.

      Kiva kun kävit ja jätit viestiä. Aina niin kiva saada kommenttia. Iloista loppuviikkoa (eikös sellainen jo kohta ole..) sulle :9

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi