Sivut

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

MIKSI TEEMME VÄÄRIÄ VALINTOJA?


Miten voikin ihmisen pää olla näin sekaisin, ettei kirjoittamaan pysty. Hyvällä tavalla kylläkin. Kai..

Olen nimittäin tässä vuodenvaihteen molemmin puolin päätynyt erinäisiä polkuja pitkin lukemaan ja katsomaan Youtube-pätkiä mm. sellaisista erittäin mielenkiintoisista, ja omaa (työ)elämääni koskevien pohdintojeni vuoksi ajankohtaisista aiheista kuin Luontaiset taipumukset, Sisäinen vs. ulkoinen motivaatio ja Tunnelukot, joilla kaikilla on iso vaikutus paitsi omaan, ihan takuulla myös ihan jokaisen ihmisen elämään. Tavalla tai toisella. Hyvällä tai huonolla.






Haluaisin niin kirjoittaa näistä, mutta vielä on kaikki uudet oivallukset niin sekavana vyyhtinä päässä, että mitään ei tule järkevässä järjestyksessä ulos. Siispä valitsin tähän yhden pienenpienen yksityiskohdan kaikista lukemistani, itselleni ennestään tuntemattoman, mutta jo nyt suuren vaikutuksen tehneen työelämän valmentajan (joka itse kutsuu itseään mielestäni osuvasti "Innostuksen oivalluttajaksi") Jari Saarenpään teksteistä. Ihan vaan siksi, että sopii niin hyvin tähän ajankohtaan, jolloin niin moni tekee niitä kuuluisia Uuden vuoden lupauksia, joista sittemmin luisuu takaisin vanhoihin tapoihinsa.






Kyseessä on Slight Edge-teoria, jonka mukaan ero menestymisen (itse käyttäisin mieluummin sanaa onnistuminen, koska jotenkin aina yhdistän menestymisen ikävästi rahaan) ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno. Ja perustelu tälle on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin looginen, että olen ihan vaikuttunut. Tai ainakaan en itse ole koskaan ajatellut asiaa näin yksinkertaisesti.

Lainaan tähän Jarin tekstiä suoraan:

Kyse on sinun jokapäiväisistä pienistä valinnoistasi – muista, että olet aina tekemisissä valintatilanteen kanssa. Valitset joko oikein tai väärin. Ei ole olemassa sellaista tilannetta, jossa voit jättää valinnan tekemättä. Joko otat keksin tai jätät keksin ottamatta, tai joko menet lenkille tai jätät menemättä. Huomaatko, kyse on aina valintatilanteesta? Joka kerta. 

Kyseessä on usein niin helppo ja yksinkertainen valintatilanne, että et ymmärrä olevasi valintatilanteessa – valintatilannetta kuvastaa ainoastaan se, että useimmiten on helpompaa valita se väärä vaihtoehto ja oikean valinnan tekeminen vaatii hieman enemmän tahdonvoimaa. Mutta helppo valinta joka tapauksessa, koska kyseessä on niin pieni asia. 

MIKSI VALITSEMME USEIMMITEN VÄÄRIN? 

Koska vaikutukset eivät näy heti. 

Mietitäänpä tätä hetken, koska tässä piilee koko ongelman ratkaisun avain. Miksi me ihmiset syömme tänä päivänä niin epäterveellisesti, liikutaan liian vähän ja lopetetaan aivan liian usein jokin uusi harrastus ennen kuin edes kunnolla pääsimme alkuun? Erilaisista dieeteistä ja muista huonojen tapojen muuttamisista puhumattakaan. Vastaus on yksinkertainen – koska mikään näistä päivittäisistä pienistä valinnoista ei vaikuta välittömästi. Eikä edes huomenna, eikä välttämättä ylihuomenna. Kun et heti huomaa valintatilanteesi seurausta, on helppo päättää väärin. Tulee tehtyä jokapäiväisiä pieniä vääriä valintoja, jotka eivät näy huomenna eikä ylihuomenna, mutta… jonakin päivänä nuo jokapäiväiset väärät valinnat kumuloituvat siten, että huomaat eron. 

ELÄTKÖ OIKEASTI TÄSSÄ HETKESSÄ? 

Meillä on vain tämä hetki. Menneisyys on aikaisempien valintojemme näköinen. Ja tiedätkö mitä? Tulevaisuutesi on täsmälleen tämän hetkisten valintojesi näköinen!

Näinhän se juurikin on (aina kun kyseessä on asia, johon voimme itse vaikuttaa). Yksinkertaista eikö vaan? Ja olen ihan satavarma, että kun sitä alkaa tiedostaa niitä omia jokapäiväisiä valintatilanteitaan ja pysähtyy jokaisen kohdalla tietoisesti miettimään, ottaako sen suklaan (ja toisen ja kolmannen vai syökö koko levyn) tai lasin viiniä tai mitä nyt vaan, eikä vaan tavan vuoksi ota, se johtaa ennenpitkää hyvään kierteeseen ja sitä kautta parempaan/terveempään tulevaisuuteen. Tai päinvastoin.



Arvatkaa, mitä mies kysyi, kun kippasin nämä Uuden vuoden aaton ostokset pöydälle?
"Toitko nakkeja?" (Kappas vaan, kun olikin ainoa vihannes, joka unohtui).


Ja vaikka aiheen esimerkit koskivatkin valintoja sen suhteen, mitä syödä tai juoda, tai kuinka vähän tai paljon liikkua, niin itse omalla kohdallani pyörittelen ennemminkin niitä isompia valintoja, joita olen oman muun elämäni suhteen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tai paremminkin: mitkä omaa hyvinvointiani ja tulevaisuuttani koskevat suunnitelmat olen valinnut jättää toteuttamatta sen sijaan, että olisin pistänyt toimeksi. Mutta koska menneitä on turha murehtia, keskityn sen sijaan tulevaan. Valinta kerrallaan.

Slight Edge-teoriaan liittyi kaavio, jota en nyt tähän kopioi, mutta poimin siitä kuitenkin nämä kaavioon liittyneet osuvat tekstit

"What's comfortable early, becomes uncomfortable later.
What's uncomfortable early, becomes comfortable later."

Siinä se.

Kehnohkoksi lopuksi pari menneen kuun sinisistä ja vaaleanpunaisista päivistä ottamaani kuvaa, jotka eivät liity aiheeseen,  mutta joita en raskinut poiskaan heittää, vaikka muutama päivä sitten olin jo kääntänyt ajatukset ihan täysin kevääseen. Niin se mieli muuttuu, kun talvi yllättää suomalaiset kesken tammikuun.










Jatkan oivaltamista ja palailen taas.

Leppoisaa loppiaista! Sellainenkin kun kohta on.


62 kommenttia:

  1. Hyviä oivalluksia :))

    Ite(kään) en mieti valintojani niinkään syömisten ym loppupeleissä pikkujuttujen kanssa, vaan juurikin isompien näkökulmasta. Siihen kun pääsee jyvän ääreen, niin paluuta vanhaan ei oo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsin puhelinkommentointi. Piti vielä lisätä, että "tämä hetki" ja "vain yksi elämä" ei oo ollenkaan niin kliseistä huttua kuin monesti aatellaan :)

      Poista
    2. No sinä, jos kuka oot loistava esimerkki siitä, että paluuta vanhaan ei tosiaan ole, kun sen ratkaisevan, itselleen siinä kohtaa parhaan valinnan vaan uskaltaa tehdä.
      Itsekin olen ton Jarin avulla nyt ihan siinä kinttaalla, että ymmärrän, että oikeasti maailma ei siihen kaadu, vaikka jättäiskin taakseen vanhan ilman, että on vielä mitään uutta tiedossa tilalle. Oikeastaan tuntuu ihan naurettavalta, millä kaikella (mm. taloudellinen epävarmuus...) sitä on itselleen oikein asioita perustellut.

      Ja toi "vain yksi elämä" on saanut lisämerkityksen näitten viimeaikoina lukemieni tekstien myötä. Samainen Jari kun kirjoittaa myös siitä, että sensijaan, että kysyy itseltään "millaista työtä haluan seuraavaksi tehdä", pitäis kysyä, että "millaista elämää haluan elää"? Niitä kun on vain yksi. As simple as that. Mutta enpä ole totakaan tolta kannalta ajatellut.

      Tää on nyt vähän (paljon) työpainotteista tää mun oma mietiskely, mutta sopii kaikkeen.

      Ilahduin kuule todella, kun jätit viestin. Kaikkea hyvää ja ollaan kuulolla <3

      Poista
    3. Ihana sinä <3 <3

      No joo, eräänkin kerran on tullut hypättyä ilman laskuvarjoja, tietämättä yhtään mihin :) Melkeen jo elämäntapa, heh.

      Välillä kyllä harmittaa, että on jäänyt kirjoittelut ja kommentoinnit niin vähiin. Tai sanotaanko olemattomiin. Mutta kyllä mää taas täältä vuoristoradalta jossain vaiheessa ilmaannun. Lämpimät terkut <3 <3

      Poista
    4. Täällä ollaan aina valmiina vastaanottamaan vuoristaradalta palaajaa <3

      Poista
  2. Heippa Annukka :)

    Todella hyviä juttuja.

    Jos ajatellaan kuinka yksinkertaisista asioista on loppujen lopuksi kysymys. Se on se pieni valinta. Me ollaan nykypäivänä niin älyttömän malttamattomia, kaiken pitäisi tapahtua hetkessä. Sen takia varmaan nämä pikadieettien keksijät ovat varmasti rikastuneet. Itse muutaman pikadieetin läpikäyneenä tiedän, että mitää pikavoittoja ei ole olemassa.

    Kaiken muutoksen on lähdettävä omista motivaatiotekijöistä ja on ymmärrettävä ne hyötytekijät mitä muutoksesta seuraa. Itsessään painonpudotus ei riitä motivaatioksi vaan kaikki mikä siitä seuraa eli hyvä olo, aktiivisuus, energisyys, uudet ystävät salilla jne....

    Kivaa uuden vuoden jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Erittäin yksinkertaista. Ja edelleen olen kiitollinen siitä puolentoista vuoden takaisesta PH-ruokavaliolle ryhtymisestä, koska sen ansiosta multa katos kaikki entiset mieliteot ja jäi päälle se tuoreista aineista itsetehdyn ruuan mukanaan tuoma nautinto ja hyvä olo. Siitä en ole luopunut. Ja jos lähteekin välillä sivuraiteille, niin sen kyllä niin äkkiä omassa olossaan huomaa, että tulee korjattua samantien. Ihan vaan siksi, että saa sen oman hyvän olonsa takaisin, koska muunlaisessa en viihdy.

      Mutta nyt mun on aika alkaa tehdä muuta elämää koskevia valintoja, joiden tiedän olevani itselleni hyväksi ja lopetettava kaikenlaisten turhien verukkeiden varjolla tekemättä jättäminen.

      Energistä ja kaikinpuolin hyvää tätä vuotta ja kiva kun kävit!

      Poista
  3. Jeps. Mulla on nyt tän joulun suklaat loppuun syötynä ja ajattelin, että tällä erää suklaan syönti oli tässä, siitä on aivan pakko (monestakin syystä) irtautua. Eli en osta sitä lisää heti huomenna. No, olen jo tänä iltana kiertänyt kämppää kuin kipeä kissa ja etsinyt "jotain hyvää". Söin siis loppuun myös piparit ja vetäisin pussillisen suolamanteleita. Eivätpähän sitten huutele mua kaapista nekään... Ja sitten söin pari hedelmää ja kauniiksi lopuksi soijarahkaa, hilloa ja granolaa (=iltapalaa, mutta melkein kuin herkkua!). Siis aivan kamalaa, mulle tämä "nyt loppuu suklaan syönti" on lähestulkoon sama kuin "nyt loppuu elämästä ihan kaikki ilo, onni ja hyvyys". En voi melkein itekään uskoa, miten kamalaa tämä luopuminen on - on vielä pitkä matka siihen, että osaan ajatella, että "tästä on hyötyä tulevaisuudessa"....

    Mutta siis tahtoo sanoa, että erittäin hyvä kirjoitus ja olen erittäin samaa mieltä. Pää on siis samaa mieltä, kroppa itkee epätoivosta... Tosin kroppa itkee myös siksi, että olen sitä niin kaltoin kohdellut syömisten osalta. Mutta sellasta se vaan on, että vaikka nyt sattuis mahaan, niin sit kun se mahakipu loppuu, on autuaasti taas työntämässä järjen ääntä jonnekin nurkan taakse ja unohtamassa, miten kannattais toimia, ettei taas löydä itseään mahakipuisena sättimästä itseään...

    Mä ajattelen just nyt, että jos huomaisin, että mulla oikeesti olis voimia olla itselleni hyvä, mulla saattais sit viimein olla voimia myös tehdä isompiakin ratkaisuja elämässäni. Ja rohkeutta. (Enemmän ehkä kaipaan just rohkeutta kuin voimia.) On kauhean helppo vaan mennä sitä samaa entistä rataa, ihan kaikessa. Niissä valinnoissa (otanko suklaan, no otan, jos en nyt ota niin otan sit kuitenkin viimeistään kohta, eli ihan sama...) ja ihan kaikessa. Aika ajoin on erittäin vaikea ymmärtää itseään: tiedän, että tämä ei ole hyväksi ja silti vaan jatkan samaa latua.....

    Ehkä mun tarvii myös lukea noi opukset. Kiitos Annukka taas viisaista pohdinnoistasi! Odotan lisää!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä mahdoton tapaus Heli. En sano toivoton, koska siihen en usko, mutta jotenkin mulle on niin totaalinen mysteeri toi noin järkyttävä suklaanhimo. Ja samalla kärsin ihan hirveästi siitä, etten keksi konsteja, jolla saisin sut pitämään itsestäs parempaa huolta, vaikka niin haluaisin.

      Suosittelen, että tilaat itselles luontaisettaipumukset.fi-sivulla olevat 2 (ilmaista) Jari Saarenpään kirjoittamaa e-kirjaa. Niissä on niin paljon sellasia yksinkertaisia, mutta niin täsmästi itselle (ja varmasti myös sulle) osuvia juttuja, joiden avulla olen todellakin oivaltanut monta asiaa ja alan vihdoin ymmärtää, että jossain kohtaa pitää oikeasti älytä lopettaa kaikenlaisten verukkeiden käyttö tekosyynä ja vihdoin tehdä oman elämänsä kannalta ratkaisevia päätöksiä. (Ilmoittauduin myös parin viikon päästä olevaan viikonloppuvalmennukseen, joista on kans tietoa samoilla sivuilla. Maksaa tavallaan paljon, mutta tavallaan ei. Koska en ostele itselleni vaatteita tai laukkuja tai ylipäätään oikeastaan yhtään mitään, olen päättänyt satsata tähän henkiseen puoleen. Uskon, että siitä on paljon enemmän hyötyä kuin mistään, mikä päätyy kaappiin).

      Kyllä me susta kuule vielä kunnon ihminen saadaan aikaiseksi ilman suklaatakin :). Ja rohkea (kunhan ensin rohkaistun itsekin). Usko pois <3

      Poista
    2. Mä luulen, että suklaan himo selittyy pitkälti ihan vaan sillä, että siihen (ja/tai sokeriin, vaikka syön kyllä lähinnä vain tosi tummaa suklaata, 80%) kehittyy yhtä lailla riippuvuus kuin vaikka tupakkaan tai kahviin. Ja se on tapa, "laitanpa tuosta palasen suuhun". Yhtä lailla se on mulle joku sellanen "edes jotain hyvää munkin elämässäni"-juttu. Tiedän, että se lihottaa mua ja että se on ainakin osaksi syyllinen mun vatsavaivoihin, mutta silti valitsen aina sen "otan" sen sijaan että en ottais... No, huomenna en enää ota. Päivä kerrallaan irti suklaasta...

      Tutustun ehdottomasti noihin vinkkaamiisi juttuihin. Palataan asiaan!!

      Poista
    3. Niin se varmaan on. Tai siis onkin. Samaa tupakkariippuvuutta itsekin ajattelin, koska olen sivusta seurannut parinkin tutun kamppailua sen lopettamisessa. Toinen on nyt neljä vuotta jo syönyt nikotiinipurkkaa (josta on siis tullut riippuvaiseksi..) ja toinen on vaihtanut tupakan pikkusikareihin, joita "polttelee vaan silloin tällöin.." (koska ovat käsittääkseni vielä hirveämpää tavaraa kuin tupakka, eikä niitä varmaan montaa edes pysty polttamaan. En tiedä, kun en ole koskaan minkään sortin tupakanpolttoa kokeillut. Onneksi)

      Yhtälailla kuin se hirveä sokerin määrä (katoin just mun työpöydällä olevan 70% suklaan tuoteselostetta, jonka mukaan sokeria on 30 gr / 100 gr) mua huolettaa se, että kovaa rasvaa on liki yhtä paljon kuin sokeria. Mutta ne on kaikki sulla tiedossa, joten ei siitä sen enempää. Oikeastaan ihan omasta mielenkiinnosta katsoin.

      Ja voi olla, että oon tän(kin) aiemmin kirjoittanut, mutta sain meidän nuoremman pojan muutama vuosi sitten "huijattua" suuntaamaan makean himonsa (joka ei ollut mitään ihan pientä) karkkien sijasta hedelmiin. Pyysin kokeilemaan sellasta, että ajattelee mielessään, että "mun tekee ihan hirveästi mieli mandariineja", mutta kun niitä ei saa syödä.. Ja kas. Alkoi yhä useammin tosiaan syömään niitä mandariineja. Mutta vaan silloin, kun olin kuorinut ja palastellut ne valmiiksi jääkaappiin niin, että niitä oli yhtä helppo napsia kuin karkkeja yksi kerrallaan. Sama koskien omenoita, jotka kuorin ja viipaloin valmiiksi. Ei toimi, jos pitää alkaa makeanhimossaan siihen hommaan itse.
      Mutta nää on näitä omia juttuja.

      Semppiääää <3

      Poista
  4. Sen ainakin myönnän, että en uskalla elää hetkessä, en uskalla aina tehdä niitä asioita, joiden uskon olevan minulle hyväksi. Ehkäpä pitäisi tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua...
    Ihanaa loppuviikkoa ja sitä loppiaistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hetkessä eläminen unohtuu usein täälläkin. Ja vaikken menneitä mietikään, niin välillä ihan liikakiin tulevaisuutta sen sijaan, että pitäis keskittyä tekemään asioita tässä ja nyt. Ja nauttimaan siitä elämästään, jossa kuitenkin on kaikki oleellinen niin hyvin.

      Mutta toi oli mun mielestä mielenkiintoista, että sitä ei tosiaan tule ajatelleeksi, että jokainen päivä on täynnä niitä pieniä valintoja. Ja sitä, että sitä niin helposti valitsee sen jo tavaksi tulleen, koska se on niin paljon helpompaa. Vaikka samalla tekis itselleen hallaa niillä valinnoillaan. Mutta nyt kun älyän, niin asiaan on niin paljon helpompi kiinnittää huomiota.

      Kiitos samoin Outi! Toivottavasti sun olkapää on jo paljon parempi.

      Poista
  5. Vääriä valintoja teen, koska olen niin heikko...Nyt skarppaan ja aion tehdä oikeita valintoja... Ihanaa uutta vuotta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki me tehdään vääriä valintoja :). Mutta uskon siihen, että sitten kun alkaa kiinnittää niihin valintatilanteisiin enemmän huomiota ja ihan hetken miettii, niin siitä itselle hyvää tekevästä valinnasta tulee joka kerralla sellanen voittajafiilis, joka johtaa lopulta siihen, että niitä tekee aina vaan useammin. Voi sitten hyvillä mielin katsoa peiliin.

      Kaikkea hyvää ja onnellista Uuteen vuoteen sulle kans <3

      Poista
  6. Kyllä näissä kaikissa oli kyse ihan vaan oman itsensä parhaaksi tai haitaksi tehdyistä valinnoista :). Ei kenenkään muun. Terveyden näkövinkkelistä lähinnä. Ja olen kyllä sun kanssa ihan samaa mieltä siinä, että "väärä valinta" kuulostaa negatiiviselta, mutta jos aina vaan päättää vaikkapa sytyttää uuden tupakan tai syödä aina vaan uuden levyn suklaata tai pussin sipsejä tai mitä nyt ikinä, niin pakosti jonain päivänä ne itselle haitallisten valintojen seuraukset tulee näkyviin.
    Pointti mulla oli tässä se, että itse en ole ajatellut asiaa tolta kannalta, että itseasiassa me tosiaan tehdään niitä pieniä valintoja koko ajan. Niin että niistä lopulta tulee automaattisia.

    Omalla kohdallani harmittelen (tai no, en harmittele, mutta olen alkanut ajatella) sellaisia omaa elämääni koskevia valintoja, joissa tosiaan olen jättänyt ihan vaan saamattomuuttani tai jonkun tyhmän verukkeen varjolla tekemättä asioita, jotka olis olleet mun oman tulevaisuuteni kannalta hyväksi. Ja se on nimenomaan toi saamattomuus / tekemättömyys, joka mua häiritsee. Niitä asioita sensijaan en kadu yhtään, joissa olen tehnyt valinnan, jonka olen sillä hetkellä kokenut olevan paras mahdollinen, mutta joka ehkä myöhemmin on osoittautunut vääräksi.

    Ei tästä mahda saada mitään selvää, kun en oikein itsekään ymmärrä kaikkea :). Mutta jokatapauksessa olen tässä viime aikoina oivaltanut niin paljon uutta, jonka avulla uskon olevani enemmän kärryillä omasta itsestäni ja siitä, millaista (työ)elämää haluaisin elää.

    Kunhan pääsen näissä pohdinnoissani jollekin järjelliselle tasolle, koitan kirjoittaa vähän selkeämmin jatko-osaa.

    Kaikkea hyvää tähän(kin) vuoteen Satu <3

    VastaaPoista
  7. Valintojahan tässä tosiaan tehdään. Useimmiten laiskuuttani, minä ainakin, teen sen väärän tai helpomman.

    Yksi valinta on muuten ollut hyvä edelleen: smoothiet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit, kunpa olisin ehtinyt vinkata Jamie Oliverin ohjelmasta, joka tuli tässä muutama päivä sitten. Oli todella hyvä.
      Siinä oli joukko vapaaehtoisia, joiden ruokatottumukset oli retuperällä ja ohjelmassa aikas karskein, mutta totuudenmukaisin esimerkein havainnollistettiin osallistujien ruokapäiväkirjojen pohjalta, mitä kaikkea hirveää ovat suuhunsa laittaneet ja mitä niistä useimmiten laiskuudella selitetyistä (tää ei liity sun mainitsemaan laiskuuteen, vaan nyt näihin ihan todellatodella karmeaa roskaa syöviin) jokapäiväisistä valinnoista seuraa. Ehkä kaikkein ällöin oli se, kun Jamie havainnollisti yhden osallistujan pahasti rasvoittunutta maksaa nostamalla pöydälle pakkosyötetyn hanhen maksan, joka oli normikokoon nähden ihan järjettömän suuri, valkoinen, löllyvä rasvapallo. Yääk. Kyllä oli rasvamaksamieskin aika järkyttynyt, kun oli omasta mielestään "kovemmassa kunnossa kuin kukaan". Ja fyysisten testien perusteella olikin tosiaan paremmassa kunnossa kuin muut osallistujat, mutta magnettikuva kertoi ihan muuta.

      Mutta siis täähän ei nyt liittynyt varsinaisesti mihinkään. Kunhan innostuin, kun on sattumoisin yksi lempiaiheistani kyseessä. Ja juu. Tiedostan ton laiskuuttaan tehdyn helpon valinnan. Etenkin silloin, kun on jotenkin erityisen huonossa vireessä tai väsynyt muutenkin.

      Täältä tulee peukut smoothieille! Olen kuule niin iloinen tosta (enkä nyt sano, että osin siksi, että arvioin sut ennakkoon ehkä yhdeksi haastavimmista tapauksista käännyttää ;))

      Poista
    2. Enpä nähnyt sitä ohjelmaa, mutta arvaan kyllä miltä sisäkalut näyttää pikaruokien yms syöjillä.

      Olen minä haastava käännytettävä! :D Mutta sitten takaisinpäin et saakaan käännytettyä, eli en enää osaa olla ilman viherannostani. Toki siihen päälle on tullut joulusuklaat yms, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, onneksi!

      Poista
    3. Se maksatapaus oli pahin. Ja joukossa oli myös yksi "ei lihansyöjä", joka sillä vähän kehuskelikin, kuinka ei syö lihaa. Mutta eipä syönyt kasviksiakaan, vaan enimmäkseen paahtoleipää, joka Englannissa tunnetusti ei ole mitään täysjyvää :)

      Ja ei kuule pelkoa, että alkaisin uudelleenkäännyttää. Olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen :D

      Poista
  8. Niin, unohdin sanoa, että mukava kun kirjoitit taas ja OIKEIN HYVÄÄ VUODEN 2017 jatkoa!

    VastaaPoista
  9. Kyllä, kyllä! Noinhan se taitaa mennä! Tässä oli paljon asiaa, ihan hyvä, että annostelet pienemmiksi palasiksi. Haluan viisastua ja oppia, oivaltaa, ja lukiessani tunsin juuri noita.:) Että sen muistaisi seuraavassa kohdassa, kun on lipumassa huomaamatta oikean valinnan ohi...Vaatii varmasti monta käytännönharjoitusta!

    Kiitos Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhun teki vaikutuksen toi selityksen yksinkertaisuus. Siis se, että niitä pieniä, itselle haitallisia valintoja tehdään, koska vaikutuksia ei huomaa heti, eikä huomenna. Ja tosiaan siksi, että se vanha tuttu (huono) valinta käy jo rutiinilla. Toisin kuin se, jota joutuu vähän miettimään ja itsensä kanssa hetken valintatilanteessa taistelemaan. Mutta mulla on niin vankka omakohtainen kokemus siitä, että jokainen pieni oikea valinta saa aikaan voittajafiiliksen, joka ruokkii onnistumisen tunnetta ja itsetyytyväisyyttä, eikä aikaakaan kun siitä tulee rutiini, koska on niin paljon kivempi olla itseensä tyytyväinen kuin tyytymätön. Ja jos välillä lipsuukin sinne slight edgen toiselle puolen, niin eipä mittään. Suuntaa voi aina korjata.
      (Helille tuolla ylempänä kirjoitin jälkimmäiseen vastaukseeni konstin, joka meillä toimi hyvin nuoremman pojan kohdalla. Ja vaikken aina olis jaksanut/viitsinyt niitä hedelmiä kuoria ja pilkkoa valmiiksi, tein sen silti. Ja kyllä kannatti).

      Jaa niin. Jarilla oli vielä sellainen(kin) teoria, joka varmasti pitää aika usein paikkansa. Nimittäin se, että niitä itselle haitallisia valintoja tulee tehtyä erityisesti silloin, kun kukaan ei ole näkemässä.. Näinhän se pitkälti menee.

      Kiitos itselles <3

      Poista
  10. Huikeita kuvia!
    Just kuule eilen mietin, että oon jo puolitoista viikkoa onnistunu valitsemaan omenan ja mandariinin sen yhden pikkuSnickerin tilalta, joka on lojunu pöydällä reissusta paluusta lähtien. Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kamu!

      Ja peukut valinnalle!

      Vaikka aina sanotaan, että "poissa silmistä, poissa mielestä", niin mulla ainakin toimii paremmin ihan päinvastainen.
      Nyt on ollut joulusta asti pöydällä auki rasia vihreitä kuulia ja rasia konvehteja (joita aina joku sukulainen kielloista huolimatta lahjaksi ostaa), joista molemmista oon syönyt yhden, eikä kertakaikkiaan kiinnosta syödä yhtään enempää. Ihan vaan siksi, että ne on siinä niin saatavilla ja tiedän, että voin syödä heti kun huvittaa. Ei oo huvittanut. Sama koskee ruissipsejä tai chilipähkinöitä, jotka on enempi mun heikkous. Jos tiedän, että niitä on, ei hätää. Mutta jos tiedän, että ei ole, niin ans olla, kun heti iskee himo ja pakkomielle lähteä kauppaan. Nyt voi vaan ottaa lunkisti.




      Poista
  11. Olipas hyvä teksti (ja ihanaa kun kirjoitit taas pitkästä aikaa). Laittoi oikein miettimään :) Hyvissä ja oikeissa valinnoissa (mitä ne sitten itse kullekin tarkoittavatkin) on myös isossa osassa se, että niistä saa tehtyä tavan! Tämä nyt pätee ehkä enemmän pienempiin juttuihin, kuten syömisiin sun muihin. Että ei enää tarvitsekaan tehdä sitä valintaa sen suklaan ja omenan välillä, vaan että omena tulee automaattisesti, miettimättä. Ja tämä taas edellyttää hirveän määrän tietoisia toistoja - tammikuu on monelle varmaan just sitä aikaa, että niitä toistoja harjoitellaan. Jotkut muuttuu tavoiksi, jotkut ei.

    Huh, tulihan sekava sepustus - toivottavasti sait kiinni ajatuksesta :) Ihanaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emma! Kiva kun huomasit poissaolon :). Ei ollut mitenkään harkittua, vaan päinvastoin, olisin halunnut kirjoittaa jo vaikka mitä, mutta olen jotenkin niin innoissani kaikesta oivaltamastani, etten vaan ole pystynyt.

      Ja se on juurikin noin kuinka sanot. Liittyen tohon hyvien valintojen muuttumiseen automaattisiksi. Ymmärrän erittäin hyvin. Ja vaikken sitä halunnut tuohon varsinaiseen tekstiin kirjoittaa, ettei tule mitään "olen parempi ihminen"- fiilistä, niin omalla kohdallani ne jokapäiväiset syömisiin liittyvät valinnat ei tuota minkään valtakunnan ongelmaa, koska ihan oikeasti tykkään niin paljon enemmän syödä sitä, mistä tulee hyvä olo ja jättää ne pahan olon tuojat syömättä. Ikävä kyllä, se tulkitaan usein nipotukseksi, jos en vaan kertakaikkiaan ota sitä tarjottua pullaa tai kakunpalaa (joista molemmista tulee ihan järkyttävän paha olo pitkäksi aikaa) tai jotain. Aina saa kuulla, että "ootko jollain dieetillä?" tai jotain. Harmillista. Itsekään kun en väkisin tyrkytä kenellekään omia tottumuksiani (joskin rehellisesti sanottuna välillä haluaisin, ja olen aina valmis auttamaan ja tsemppaamaan, jos joku vähänkin osoittaa kiinnostusta parempaa ravintoa ja sitä kautta parempaa omaa oloa kohtaan).

      Ans kattoo nyt, miten tää mun sekalaisten ajatusten kirjasarja jatkuu :). Toivottavasti jotenkin.

      Kaikkea hyvää tähän vuoteen Emma <3

      Poista
  12. Hienoja, viisaita ajatuksia. Nuo ajatukset olisi hyvä muistaa aina kun valinnan tekee. Itse olen tehnyt nyt sen valinnan, että en yritä luopua sokerista kokonaan, vaan yritän vaan pysyä erossa karkeista, mikä minulla vähentää jo melkoisesti makean syömisen määrää. Liikkeelle pitäisi lähteä vielä nykyistä useammin. Siinä auttavat vastikään hankittu tuulenpitävä, mutta hengittävä ja lämmin takki, sekä jo pari vuotta sitten hankitut icebugit, jotka ovatkin osoittautuneet täydellisiksi liukkaan kelin kengiksi.
    Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Ja olen iloinen tosta sun päätöksestä, koska se, että yrittää kieltää itseltään jonkun asian totaalisesti (vaikkapa nyt sen sokerin), johtaa mun näkemyksen mukaan vaan siihen, että kaikki ajatukset pyörii sen ympärillä, mitä EI saa syödä. Ja siitä taas seuraa se, että herkästi ratkeaa syömään kaksin käsin. (Ikävä kirjoittaa tätä, mutta mun sisko on tästä loistava esimerkki, joka on ties kuinka monta kertaa elämässään aloittanut elämäntaparemontin raivaamalla kaapeistaan kaiken epäterveellisen pois viimeistä sokerinpalaa ja muroa myöten. Tai päättänyt aloittaa liikunnan vuosien totaalisen liikkumattomuuden jälkeen ostamalla vuosikortin kuntosalille ja rehkimällä itsensä sillä ensimmäiseksi ja ainoaksi jääneellä kerralla niin kipeäksi, ettei toista kertaa mene. Lopputuloksena kerta toisensa jälkeen se, että kaappi täyttyy hyvin nopeasti uudelleen kaikella sillä samalla epäterveellisellä, joka sieltä on kertaalleen raivattu. ja hintaa yhdelle kuntosalikäynnille tuli muutama sata euroa.... Mutta en ole voinut asiaan vaikuttaa, koska se, mikä ei lähde omasta halusta, ei onnistu).

      Hyvät kengät ja kaikenlaisen sään kestävät vaatteet on oleellinen osa ulkona liikkumisen iloa. Hyvä sinä!

      Ja kaikinpuolin hyvää ja terveellisempää tätä vuotta sinulle <3

      Poista
  13. En pistänyt ollenkaan pahakseni "sohaisua", koska tiedän, ettet sohi pahalla :). Ja jäin vielä miettimään sitä "väärä" sanaa ja ajattelin, että olisko sittenkin parempi sana "huono" tai "haitallinen", koska niistä tässä on kysymys. Mutta oli kumminkin Jari Saarenpään tekstiä ja hänen näkemyksensä ihan sellaisenaan, joten peukaloin vaan mielessäni.

    Mulla on kuule niin monta mielenkiintoista kirjaa nyt yhtäaikaa luettavana, että taidan vaan seota enemmän, kun haluaisin lukea kaikkia yhtäaikaa. Ja luenkin..

    Kiitos taustatsempistä <3

    VastaaPoista
  14. Vaikuttaapa viisaalta mieheltä tuo Jari, osui ja upposi :) Ja ihan mielettömän upeita kuvia! Kiitos kun oot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin vaikuttaa munkin mielestä ihan vaan kaiken sen lukemani ja kuuntelemani pohjalta. On osannut tiivistää oman (työ)elämänmuutoskokemuksensa, omat ajatuksensa ja muutamilta filosofeilta tai muilta viisailta oppimansa jotenkin niin selkokieliseksi paketiksi, että on tehnyt muhun vaikutuksen. Ja tähänastisista oivalluksista innostuneena päätin osallistua parin viikon päästä pidettävään viikonloppuvalmennukseen, jossa käsitellään luontaisia taipumuksia, sisäistä motivaatiota ja kaikkea just nyt mulle niin ajankohtaista ja mielenkiintoista. Kirjoittelen niistä varmasti sitten, kun osaan laittaa sanoja peräkkäin. Vielä ei onnistu :)

      Ja kiitos kuule samoin itselles <3

      Poista
  15. Kiva kun palasit :D Valintoja tosiaan on elämä täynnä, ihan jatkuvasti, tuo ajatus siitä, että mikä on ensin mukavaa muuttuu epämukavaksi ja päinvastoin on kyllä niin totta aika usein. Ja se, että elämä on omien valintojemme näköinen, nimenomaan, jos ei ole tyytyväinen johonkin asiaan siinä, on valittava uudelleen... Mutta miten helppoa on olla siellä omassa kuopassaan, turvassa ja tehdä aina vain samoja valintoja, niin ruoan kuin liikkumisenkin suhteen? Kun ei halua "kiusata" itseään, vaan valitsee aina sen "helpomman ja sillä hetkellä mukavamman" tien, jospa tänä vuonna yrittäisinkin valita vähän uudella tavalla...

    Ihania kuvia! Ja oikein ihanaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun huomasit poissaolon :). Ei ollut tahallista, mutta on vaan iskenyt sen sortin ajatusruuhka päähän, ettei vaan ole pystynyt kykenemään.

      Muhun teki jotenkin nyt suuren vaikutuksen toi asian yksinkertaistaminen, koska ihan oikeasti ON kyseessä hyvin yksinkertainen juttu, mutta sitä ei vaan itse ole osannut ajatella. Ja vaikka mulla itsellä ei noissa syömisvalinnoissa ole enää vuosiin (tai no, etenkään jälkeen sen kohta parin vuoden takaisen PH-ruokavaliolle ryhtymisen) ollut mitään ongelmaa, koska tykkään niin paljon enemmän hyvästä kuin pahasta olosta, niin muistan kyllä sen ajan hyvin, kun niitä huonoja valintoja tuli tehtyä nimenomaan silloin kun oli jo valmiiksi huono olo. Eli kun oli riittävän kauan puputtanut kaikkea itselleen sopimatonta ja olo oli jo valmiiksi turvonnut ja vetämätön ja kaikinpuolin ällö, niin silloin sitä herkästi ajatteli, että "mitäs tässä enää väliä, vaikka otan vielä ton ja ton, kun kerran on valmiiksi jo paha olo". Hrrrr. Ei huvita muistella.

      Ja naulankantaan toi, että silloin, jos ei ole johonkin tyytyväinen, aina voi tehdä korjausliikkeen. Ihmisiä me vaan ollaan.

      Mun tulevat korjausliikkeet liittyy nyt asioihin, joiden tekemistä olen (teko)syystä tai toisesta vaan lykännyt ja lykännyt, ja kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu ja lopulta alkaa tuntua, että itseasiassa tekeminen on mahdotonta. Tähänkin Jarilla oli niin osuva teoria, josta tunnistin itseni täysin. Siitä varmaan kirjoitan seuraavaksi. Ehkä :). On nyt niin paljon asiaa päässä.

      Ja kiitos! Himmelit jo sentään poistin kuvasarjasta. ja kynttilät. Mutta loppuja en raskinut.

      Kaikkea hyvää Anu <3

      Poista
  16. Ihana lukea taas sun tekstiä! Itse olen tuota valintojen maailmaa pohtinut siltä kantilta, että kun valitsee, niin pitäisi olla myös tyytyväinen valintaansa. Tuntuu, että ihmiset valitsee sitä ja tätä ja taas sitä ja mikään ei ole hyvä, aina on tyytymätön tai katkera valinnastaan, aina on ns. "annoskateus", että joku muu valitsi paremmin. Omia valintojaan pitäisi rakastaa ja sitten jos ei enää rakasta, pitäisi uskaltaa valita jotain muuta. Ja (ainakin isommissa) valinnoissa pitäisi pysähtyä miettimään myös, miltä valinta tuntuu tunnin, kuukauden, vuoden tai kymmenen päästä, jotta siinä olisi just pitkäjänteisyyttäkin. Se on helpottavaa, että aina voi kuitenkin valita uudelleen - valinnasta ei saa tulla liian vaikeaa tai lopulliselta kuulostavaa... No, huh-huh, tulipas tästäkin nyt vaikea tilitys ;) Mutta ollaanhan tässä perimmäisten asioiden äärellä. Mukavaa, kun joku tekee tällaisia syvällisiä postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon CC. Tulee ihan oikeasti hyvä mieli, kun joku huomaa poissaolon.

      Ja kirjoitit kuule nyt niin asiaa kuin vain olla voi! Se on just noin, että niitä "heti mulle kaikki nyt"-valintoja tehdään toiveikkaasti tai hätiköidysti yksi toisensa jälkeen, ja vaihdetaan suuntaa heti, jos joku ei tuota välittömästi toivottua tulosta. Ja mielellään myös syytetään siitä jotain ulkopuolelta tulevaa voimaa.. (Niinkuin nyt vaikkapa joku dieetti, jolla pitäis pystyä viikossa korjaamaan kaikki se, minkä kertymiseen on itse ensin käyttänyt vuosia). Ja siinä sivussa sitten tosiaan kadehditaan muitten valintoja (ja onnistumisia) muistamatta sitä, että kyseessä on kuitenkin oma elämä, eikä se, että olis valinnut samalla tavalla kuin joku toinen, olis välttämättä ollut itselle se oikea kumminkaan. Eikähän pelkkä valinta riitä, vaan vaaditaan lisäksi tekoja. Sekin kun aika usein unohtuu (myös itseltäni)

      Ja ihan samasta asiasta Jari kirjoittaa, että kurssia voi aina tarpeen mukaan korjata. Jokainen kun tekee myös niitä huonoja valintoja matkan varrella.

      Ihanaa, kun tästä tuli näin paljon keskustelua, vaikka oli vaan pienenpieni yksityiskohta kaiken keskellä. Mutta jotenkin niin kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kolahtava.

      Kunhan saan taas laitettua sanoja järjestykseen ensin päässäni ja sitten näppäimillä, jatkan tällä oivallusten tiellä ja toivon, että matkan varrella tulee eteen samanlaisia oivalluksen hetkiä muillekin.

      Kiitos ja kaikkea parasta tähän vuoteen <3

      Poista
  17. Elämähän on yhtä oivaltamista. Sitä saattaa hetken luulla, että on oivaltanut jotain olennaista ja sit taas saa huomata, että ei olekaan. Näin kai se menee, mutta se on tärkeää, että osaisi elää hetkessä. Mitä nuita päätöksiä suremaan tahi liikaa miettimään. Annetaan vaan Annukka mennä ja lasketaan itemme jo vähän helpommalla. Sie niin tiiät, että miehän teen just niin kuin puhun ;)

    Mutta se me päätetään, että vuosi 2017 on meidän vuosi!! Jotakin hyvin olennaista ja tärkeää tapahtuu elämissämme. Trust mii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli vaan pienenpieni yksityiskohta, joka ei oikeastaan edes liittynyt mihinkään niihin isoihin oivalluksiin, jota olen tässä viime aikoina hoksannut. En omin avuin, vaan lukemalla viisaampien juttuja. Ja se on kuule ajoittain tuntunut ihan hirmu voimaannuttavalta. Sellaselta, että NYT minä olen kuulkaas valmis päätäpahkaa marssimaan sen kuuluisan harmaan kiven läpi. Vastatuuleen tottakai. Vähintään. (Ja sitten taas yön pimeinä tunteina valvon ja pyörittelen kaikkea mielessäni ja olenkin taas yhtä epävarma kuin ennenkin ja kaikki tuntuu huonolta idealta).

      Mua ei noi jokapäiväiset syömisvalinnat oikeastaan edes koske, kun ei ole mitään erityisiä himotuksen aiheita, joita tarttis vältellä. Oikeesti. Minä kun olen siitä kummallinen, että ihan oikeasti tykkään enemmän parsakaalista kuin pullasta.

      Mutta kyä näin on! 2017 on meidän vuosi! Joskin luin ensin vahingossa, että "jotakin hyvin olnnaista ja tärkeää tapahtuu elimissämme :D". Jos vaikka maksa puhdistuu tai jotain :D

      Määhän luotan suhun kuin kallioon. Kiitos! Ja parempaa vointia mahdollisimman pikaisesti. Luin kyllä aamulla, mutten kerinny kommentoida.

      Poista
  18. Hienoja ajatuksia, sekä kuvia! Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä - monesti sitä vain jää arjen rattaisiin; ei edes huomaa tai ehdi pysähtyä miettimään. Sille ainakin itsestä tuntunut viime vuoden, mutta silti yrittänyt välillä pysähtyä - ja ajatella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mrs Sinn!

      Ja kuule, voin niin hyvin kuvitella, että siellä remontin ja muun keskellä ei kerkiä jokaista valintaa vartioida :). Tai edes huomata.
      Enkä itse ole edes hoksannut ajatella asiaa siltä kannalta, että niinhän se on, että jokainen päivä tosiaan on täynnä niitä pieniä valintoja. Omalla kohdallani lähtee aamulla siitä, että kummat omistamistani tyhmistä farkuista laittaisin jalkaan. Ne, jotka on sopivamman kokoiset, mutta joihin on venynyt kaikesta housujen nostelusta reikä taskun yläpuolelle. Vai ne, jotka on liian isot, mutta ehjät :D. Molemmat ihan yhtä huonoja valintoja, muttei onneksi loppuelämän kannalta haitallisia.

      Kaikkea hyvää tähän vuoteen ja kiva kun kävit!

      Poista
  19. Hei; siinähän se tosiaan on; lyhyesti ja ytimekkäästi ja vielä enklannin kielellä ;) "What's comfortable early, becomes uncomfortable later.
    What's uncomfortable early, becomes comfortable later."
    Tämä on helppo muistaa ja toivottavasti myös omaksua ;) Hyvää alkanutta ja toivottavasti parempaa vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiks vaan olekin niin simppeli motto, ettei tosta enää yksinkertaisemmaksi voi muuttua :).
      Ja pätee ihan kaikkeen. Mun vaan tarvis nyt itse saada tsempattua itseni tekemään pari sellaista juttua, joita olen vaan lykännyt ja lykännyt, koska olen kokenut sen tekemisen niin epämukavaksi. Ja samalla kuitenkin koko ajan ihan turhaan alitajunnassa kärsin siitä, etten tee, vaikka ihan hyvin tiedän, että aina kun saa jonkun roikkuneen homman pois päiväjärjestyksestä, olo on taas hyvinkin comfortable :).

      Toivotaan tosiaan, että tästä vuodesta tulis hyvä vuosi. Ja tuleehan siitä, kun itse vaan alkaa edistää asioita.

      Kiitos samoin Soile ja ollaan kuulolla <3

      Poista
  20. Mulle tuli yhtäkkiä mieleen viestailla sulle, että ootko koskaan miettinyt terveelliseen syömiseen liittyvää työtä? Ravintovalmentaja tms? Ainakin tänne ruudun toiselle puolelle on välittynyt, että aihepiiri on sulle sydämen asia <3 Sitä myöten ihan varmasti valtavasti tietoa, intoa ja näkemyksiä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Taru, että sun kysymys oli vähän kuin olis veistä haavassa kääntänyt? Joskin hyvällä tavalla.
      Osuit meinaan ihan naulan kantaan siinä, mitä olen päässäni pyöritellyt siitä lähtien, kun "valaistuin" sen hyväätekevän PH-ruokavalion suhteen. Haluaisin niin jakaa sitä samaa hyvää oloa ihan kaikille ja tsempata ihmisiä pitämään itsestään parempaa huolta. Ja siviilissä olen sitä tehnytkin ja iloinnut siitä, kuinka olen saanut muutamankin mun omalla mittapuulla (ja varmaan heidän omastakin mielestään) "toivottoman" tapauksen luottamaan muhun ja kokeilemaa ja ylittämään itsensä niin, että palkintona on ollut energinen ja hyvä olo entisen vetämättömän tilalle. Ja koska hyvä olo näkyy päällepäin, myös ulkomuodot on muuttuneet ihan täysin. Ja se, jos mikä on ollut itsellekin palkitsevaa (mutta samalla entisestään saanut miettimään sitä, että voi kunpa tätä vois tehdä työkseen. Mutta aina iskee sama epätoivo sen suhteen, että enhän oikeastaan osaa mitään ja eihän mulla ole tähän koulutustakaan, enkä hallitse nykyihmisten niitä näitä ja noita allergioita tai kilpirauhasongemia tai mitä nyt ikinä niin, että uskaltaisin alkaa ketään ohjeistamaan ennenkuin tiedän kaikesta kaiken. Huoh. Tää on niin tätä mun luonnevikaa, että kaikki pitäisi ensin osata 1000-prosenttisesti ennenkuin voi sanoa, että minä tiedän, mistä puhun).

      Mun idoli on ravintovalmentaja Tiina Hälvä (justiin mm. sen PH-dieetin kehittäjä). Niin jotenkin sydämellinen ja lempeä ja kannustava ja tietää kaikesta kaiken. Sellainen haluaisin olla itsekin.

      Kiitos Taru tästä <3. Uskotko, että tuli hyvä mieli siitä, että ruudun taakse (ja juurikin sulle) on välittynyt tollanen kuva. Tällä mää elän taas pitkään <3.

      Poista
    2. Ole hyvä <3 Se on kyllä tosi kivaa, että olet saanut jo paljon auttamisen iloa ravintoasioiden tiimoilta! Siitä vaan seuraavia askelia, jos tuntuu siltä <3

      Ymmärrän erittäin hyvin tuon 1000-prosenttisen osaamisen vaatimukset. Itekin tuppaan odottamaan sitä itseltäni; vaikka toiminkin niin päin, että laitan ensin toimeksi, ja opettelen sitten juurta jaksain matkan varrella :D Vaikka nollasta ylöspäin, jos homma tuntuu oikealta. Eipä sillä, ettenkö näin tehdessäni ollenkaan pelkäisi munaavani, tai että jotain ihan kamalaa tapahtuu, vaan toimin pelosta huolimatta :)

      Mun ei useinkaan tuu sanottua mitään sun ravintojuttuihin, vaikka mun mielestä onkin tosi hienoa että jaat niitä <3 Kiinnostamattomuudelta näyttävään tapaani on kuitenkin muu syy. Mulla on syömishäiriötausta. Selvisin niistä vuosista omin voimin ulos, ja aion omin voimin myös pitää huolen, ettei kuureista ja ruuan ja syömisten pohtimisesta enää koskaan tule mun elämän pääasiaa. Se oli meinaan melkoisen onneton helvetti. Mun kohdalla siis. Mutta monille muille kuureilut ja säännöt aivan varmasti sopii, ja palkitsee. Olen ihan satavarma, että sun valmennushommasta tulisi suuri hitti <3 <3

      Poista
    3. Toi on just se ominaisuus, jota kadehdin (hyvällä) ja joka multa puuttuu, että käärii hihat ja alkaa hommiin, vaikkei ihan 1000-prosenttisen valmis oliskaan. Sama ilmiö silloin, kun kävin sen Sisustusakatemian puolivuotisen kurssin, jonka jälkeen moni muu jo ilmoittautui sisustussuunnittelijaksi ja alkoi hommiin, kun minä taas halusin taas varmistuksen varmistaa ja suoritin perään sen sisustusalan ammattitutkinnon ihan taas vaan siksi, että voisin itselleni vakuutella, että nyt osaan. (Vaan eipä ollut sanottavaa hyötyä siitäkään, koska nykyään koko ässällä alkava sana on alkanut tökkiä siinä määrin, että joulukuun alussa päätin hetken mielijohteesta (tai oikeastaan varmaan aika pitkän alitajuisen miettimisen jälkeen) lopettaa alaan liittyvän sivutoimisen toiminimeni. Ja voi että miten helpotti, kun nyt koen olevani vapaa kaikesta sisustamisesta :). Ei sitten loppupeleissä kumminkaan ollut mun juttu.

      Mutta voihan kääk. En tiennyt syömishäiriöstä, etkä siitä varmaan hirveästi ole huudellutkaan. On todella rankkoja juttuja. Ihanaa, että on taaksejäänyttä elämää se <3.

      Ehkä mua tossa valmennushomman pohdinnassa hiertää sekin, että itse olen aika huono luottamaan kehenkään, jonka tiedän tehneen ihan muita hommia kymmeniä vuosia ja sitten hypänneen ravintotietäjän saappaisiin vailla mitään aiempaa taustaa. Mutta kiitos, kun kannustat <3

      Poista
    4. Juu, en ainakaan muista, että olisin koskaan kirjoitellut tuosta. Vaikka ihan hyvin voisin, eihän siinä mittään. Kuuluu vaan siihen kategoriaan vastoinkäymisiä, jotka on kaukana takana, eikä enää vaikuta mun eloon mitenkään :)

      Varmasti kannustan <3 Ja on sulla varmaan pitkä ja moninainen kokemus ravinnon aihepiiristä, vaikket olisi työksesi sitä (vielä) tehnytkään. Sehän on jo vallan arvokas meriitti ja tieto-taito itsessään!

      Poista
  21. Viisaita ajatuksia! Kyllä se vaan niin on, että elämä koostuu valinnoista, ihan joka hetki. Mutta joskus tuntuu, että ihmiset eivät halua tätä todella tiedostaa tai myöntää. On ehkä helpompi syyttää milloin mitäkin tai ketäkin kuin myöntää, että on ihan itse vastuussa elämästään. Tarkoitan siis esimerkiksi ruokavalintoja: on helpompi syyttää vaikkapa ulkoisia tekijöitä siitä, että syö väärin kuin myöntää, että ihan itse jokaisen suupalan sinne suuhunsa laittaa, ei kukaan muu.

    Itse tiedän, että olen tehnyt elämässäni ison liudan huonoja valintoja, varsinkin mitä työelämään tulee. Tai mistä sitä loppujen lopuksi tietää, mikä valinta olisi ollut oikeasti hyvä tai huono, kun kumpaakin valintaa ei voi tehdä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Ja se mua harmittaakin. Siis se, että niitten omien valintojen vaikutusta ei haluta myöntää tai tiedostaa. Mutta sitten kun aletaan inhota sitä omaa väsynyttä, turvonnutta ja kaikinpuolin huonoa oloa, joka näkyy väistämättä myös peilistä, voi vetää vaikkapa sen kuuluisan keski-ikäkortin perstaskusta. Sillä kun on niin helppo selittää kaiken maailman krempat. (Olen ehkä ylikriittinen tän suhteen, mutta on mulle jotenkin erityisen punainen vaate toi kaiken laittaminen keski-iän piikkiin. En väitä, etteikö iän mukana tulis muutoksia, mutta ei niitten edessä ole pakko nostaa käsiä pystyyn ja jättää pistämästä kampoihin. Mistään rakettitieteestä kun ei ole kysymys, vaan ihan tosiaan niistä jokapäiväisistä valinnoista. Mutta sehän se just on itsestä kiinni. Valitseeko mieluummin paremman olon vai keski-ikäkortin, joista jälkimmäisellä saa varmasti enemmän vertaistukea muilta samassa tilanteessa (iässä) olevilta, mutta siitä ei olo muuten parane. Mutta jätän tän tähän, koska meinaan aina tästä alkaa liikaaa vaahtoamaan :). Jokainen valitsee tavallaan.)

      Ja mitä tohon työelämään tulee, niin se on just noin kuinka sanot. Ei voi tietää, kun voi valita vaan toisen. Ja aika sitten näyttää, miten kävi. Eikähän niitä jälkikäteen edes kannata harmitella, kun ei sitäkään voi tietää, olisko se toinenkaan valinta ollut yhtään parempi. Mun suurin huono valintani on varmaan ollut se, että olen valinnut jäädä, enkä lähteä, vaikka en ole voinut hyvin. Ans kattoo nyt, viisastunko tästä ikinä.

      Kiva, kun jätit viestin <3

      Poista
  22. Ihania pohdintoja, ihania kuvia. <3
    Varmasti ne ajatukset sieltä selkeytyy kun annat muhia ja teet rohkeita valintoja.
    Oivaltavaa ja onnelista tätä vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Taina, että mietin sua varmaan joka päivä (tai ainakin joka toinen) ja tuulettelen mielessäni, että Jess! Olen niin tositosi iloinen siitä, että sait omalla sinnikkyydelläs mahdollisuuden vaihtaa pahoinvoinnin uuteen mielekkääseen (työ)elämään. Se on ihan superia!

      Mulla ajatukset ja fiilikset heittelee laidasta laitaan. Välillä tunnen olevani rohkea ja valmis muutokseen ja välillä taas perun kaikki huonona ideana. Mutta se on jo jotain, että olen alkanut älytä sellaisia asioita, joita en ole tähän mennessä osannut ajatella, mutta nyt kun viisaampien sanomana olen niitä lukenut, tulee sellainen olo, että miten voi olla mahdollista, etten oo tätä(kään) itse oivaltanut. Hyvä että edes nyt :)

      Kyllä tästä vielä hyvä vuosi tulee. Kiitos <3

      Poista
  23. Hieno postaus Annukka ja rivien välistä voi todellakin lukea, että siellä on mielessä meneillään paljon. Tuon Jarin tekstin todellakin voi oheistaa aivan kaikkiin valintoihin, vaikkapa miksi taas toimin itseäni vastaan, en sanonut ei, vaikka olisin sisimmissäni halunnut. Miksi menen ja teen niin paljon vieläkin muita miellyttääkseni.

    Uskon, että ruokavaliolla ja liikunnalla, jos saa ne asiat ruotuun ja on hyvä olla, tulee tilaa ajatella lisäksi henkistä hyvinvointia. Omalla kohdalla monesti kaikki on kaaosta, jos henkisesti on haipakkaa ja murheita, niin syön helpommin mitä sattuu, koska olen yksi sekamelska. Koen myös, jos kaikki asiat olisivat todella hyvin, niin olisi aikaa keskittyä tuohon fyysiseen hyvinvointiin. Kumpi vaan on muna tai kana, niin uskon, että kumpikin tukee toinen toisiaan.

    Jään mielenkiinnolla odottelemaan pohdintojasi lisää. Kiitos myös aivan mielettömästä kommentista blogiini, koskien Miehen siivousraivoa. Meninpä sitten seuraavan pvnä unenpöpperössä jotenkin poistamaan 100kommenttia, mutta sain sinun ja kaikki muutkin kommentit palautettua kopiomalla kaikki yksitellen takaisin eri postauksiin, joista yhteensä tuo 100 kommenttia poistui. Tuon härdellin jälkeen olin eilen ihan raato. Henkisesti raato. ;)

    Mukavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit, kun pääsisisin näissä mun "tutkimuksissa" niin pitkälle, että pystyisin kirjoittamaan niistä tekstin alussa mainitsemistani tunnelukoista, koska olen ihan satavarma, että sieltä löytyis sulle selitystä tolle sua ihan selvästi hallitsevalle muitten miellyttämistarpeelle. Kaikki kun on perua, yllätys-yllätys lapsuudesta, ja vaikken vielä ole päässyt tunnelukkotutkimuksissa alkua pidemmälle, niin olen jo sen vähän avulla tajunnut, miksi saan joka hitsin persoonallisuustestissä tuloksen, jonka mukaan asetan itselleni aina ihan hirmu korkeat vaatimukset. Sekin selittyy niillä tunnelukoilla. Mutta tovi menee, ennenkuin pääsen niin pitkälle, kun vähän työt haittaa kokopäiväistä itsensä- ja siinä samalla muiden tutkiskelua :)

      Ja eilen, kun ajeltiin ukkelin kanssa Turusta kotiin, radiosta tuli sattumoisin ihan hitsin mielenkiintoinen ohjelma, joka kertoi ihmisten erilaisista riippuvuuksista. Olkoot kyseessä päihde-, tai peli-, tai shoppailu-, tai älypuhelin-, tai some- tai suklaariippuvuus. Oli ihan just tota samaa asiaa, josta tässä omassakin tekstissä kirjoitin. Sitä, kuinka pikkuhiljaa niillä omilla pienillä jokapäiväisillä, itselle haitallisilla valinnoillaan aiheuttaa sen, että loppujen lopuksi väärästä valinnasta tulee tapa ja sitä kautta loppupeleissä addiktio, koska ei enää pysty olemaan ilman. Ja addiktiossa on kyse siitä, että joku perustarve elämässä ei tyydyty, ja sitä paikkaa vaikkapa nyt syömällä tai juomalla tai roikkumalla yötäpäivää somessa. Ihan hemmetin mielenkiintoista, ja haluaisin niin pelastaa kaikki huonosta olosta kärsivät maailman ihmiset tekemään niitä itselle parempia pieniä valintoja. Yksi kerrallaan. Koska niin se on, että fyysinen ja henkinen pahoinvointi kulkee käsi kädessä. Jos on syö/juo itselleen huonon olon, kaikki tuntuu henkiselläkin puolella niin paljon rankemmalla. On omakohtaista kokemusta, joten uskallan tästä kirjoittaa. Mutta nyt mun tarttee siirtyä töiden pariin, ettei mene addiktion puolelle tää mun yhdestä lempiaiheesta kirjoittaminen :)

      Mutta sen verran vielä tohon sun omaan postaukseen, ja siellä kommenttiboksissa esittämääsi kysymykseen liittyen, vastaan, että ei todellakaan kuulu mun lempipuuhiin lähteä 25 asteen pakkasessa keskellä yötä öljypoltinta fiksailemaan :). Mutta ajattelin asian niin, että sensijaan, että tönin miehen hereille ja pyydän tekemään asialle jotain, koska täällä on kylmä (niinkuin perinteiseen malliin vissiin kuuluu), voin ihan hyvin hoitaa homman itse, koska kerran olen hereillä ja toinen ei. Ja miehellä kumminkin kello soi pari tuntia aiemmin aamulla töihin kuin itselläni, joten sikälikin reilua.

      Toivon, että luet mun tunnelukkojutun sitten, kun se joskus ehkä ilmestyy :)

      Poista
    2. No tulipas nyt harvinaisen kökköä ja kirjoitusvirheellistä tekstiä, kun liian nopeasti näppäilin, mutta en lähde nyt säätämään. Luotan siihen, että oleellinen käy kumminkin ilmi.

      Poista
  24. Viisaita ajatuksia/sanoja. Hyvää alkanutta vuotta sinulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja samoin sinulle :).

      Äsken sain puristettua itsestäni irti Tunnelukkoja käsittelevän pitkän tekstin ja takki on nyt aikas tyhjä. Julkaisen sen myöhemmin tänään, kunhan ensin luen itse läpi, että saako siitä mitään tolkkua. Että jos aihe kiinnostaa, niin sellainen on tulossa.

      PS. Olen koittanut stalkata, onko sulla omaa blogia, mutta en ole löytänyt. Mieluusti tulisin lukemaan, jos on?

      Poista
    2. Eipä ole ei. Mä niin tykkään lukea muitten samanhenkisten naisten juttuja. Monella on sama elämän vaihe menossa tai sitte jollain on vielä se lapsiarki. Minä sitten välillä hihittelen tai vetistelen, kun tuokin aika on ohi ja selvittiin "voittajina".
      Nyt viisikymppisenä sit odottelen mummottavia! ( mun äiti sai 47-49 vuotiaana 4 lapsenlasta)No oikeasti, ei niillä kiire ole, kun tyttö ja poika vielä opiskelee ja mullakin on vielä kiireitä! :D :D

      Ai nii, kyllähän mulla omaankin blogiin juttuja riittäis, ei sen puoleen! :D

      Poista
    3. No mutta ihanaa kun luet! Ja jätät viestiä. Se on mulle tärkeää, joten kiitos siitä <3.

      Itse täytän ens kuussa 52, mutta toivon, ettei vielä ole mummoilun aika :). Ja että nuoret eläis ensin sen nuoren elämän, ettei sitten perheellisenä tule sellaista tunnetta, että jotain jäi välistä.

      Ja paas harkiten sitä omaa blogia :)

      Poista
  25. Kyllä se bloggaamisen kynnys on melkosen korkeella, ei ole rohkeutta. Täytyis olla hyvä kamera, mut toisaalta voishan sitä kännykällä kuvailla ja pitää itellään päiväkirjaa...;)

    No, samanikäisiä ollaa lähes tulkoo. Mä oon vaa syntyny joulupäivänä, pah! :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi