Sivut

perjantai 23. lokakuuta 2015

MIELENRAUHAA

Kaikenkirjavien tuikkukippojen vastapainoksi kaivelin kamerasta muutamia lokakuisia kuviani, jotka eivät ole päätyneet minnekään, mutta jotka itselleni edustavat täydellistä mielenrauhaa.

Kirpeä pakkasaamu kotipihalla ja terassilla:













Aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä metsässä:














Näillä sammalkuvilla oli ihan tarkoituksensakin.

Tuli pakkomielle selvittää, millainen väri oikeastaan on "sammaleenvihreä", jonka kuvittelin pelkän värimielikuvani pohjalta pystyväni valitsemaan käytössäni olevista värilastuista.

Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että totuus löytyy ainoastaan luonnosta, ei lastuista. Ja että yhtä ja ainoaa sammaleenvihreää ei todellakaan ole olemassa, vaikka päässäni onkin.




Tänään pidin vapaapäivän ja koska luvattiin jatkuvaa sadetta, ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus keskittyä raivausurakkaan ja kaikenlaiseen järjestelyyn. Sen sijaan päätinkin lähteä yksinäni pelaamaan kierroksen golfia. Kentällä ei ollut ketään muuta (tai ainakaan en nähnyt), keli oli täysin tyyni ja sateeton, mutta kaikessa kosteudessaan ihanan happirikas ja helppo hengittää. Ei käyneet täysinäiset kaapit mielessäkään. Viisas valinta, parempi mieli.

Mutta nyt kiinnostaisi ihan hirveästi tietää, mistä te muut ammennatte mielenrauhaa silloin kun korvien välissä kiristää? Etenkin jos käytössä ei ole lomaa tai vapaata viikonloppua tai edes kokonaista päivää, vaan ainoastaan hetki tai korkeintaan tunti? Entä mikä väri on se, jota katsomalla rauhoittuu?

Oma stressini haihtuu samalla hetkellä, kun astun metsään. Tai kun otan kameran käteen ja zuumailen luontoa linssin läpi. Vihreä väri jo taisikin tulla mainittua :)




Rauhaisaa viikonloppua kaikille <3

48 kommenttia:

  1. Ihan samat konstit on täällä käytössä!:D Ja kappas, poimin tämän päivän postaukseen muutaman kuvan luonnosta...Niitä luontokuvia on tullut napattua useampi sata tässä kuussa, että laske siitä, kuinka paljon päätä on puristanut.;D
    Nyt on oikein rento olo, toinen hyvä keino mulla on selvästikin siveltimen heiluttelu. Tänään olen tehnyt sitä aamusta asti. Ei tuu työt tai muutkaan jutut mieleen, vaan ihan vain keskityn lopputulokseen.

    Ihanat kuvat, melkein unohdin mainita!<3 Ihanaa, rentouttavaa viikonloppua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun oon alkanut hulluna sitä kaikkea turhaa ja ylimääräistä tavaraa perkaamaan, niin jotenkin on alkanut ahdistaa sekin, että kameran muistikortti ja kuva-tiedostot on ihan täynnä kaikkea, millä ei ikinä tuu tekemään mitään. Tai en ainakaan usko, että jos olen ottanut jostain sitruunasta sata kuvaa ja blogiin on päätynyt yksi, niin vielä olis tarpeen säilöä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää ylimääräistä.... Ja joskus taas käy niin, että kamerassa on joitain omasta mielestä kivoja kuvia, joille ei vaan kerkiä tehdä mitään. Noistakin, mitä nyt tähän laitoin, olin ajatellut jotain päätyväksi Instaan, mutta kun sattumoisin niinä pakkasaamuina oli kaikilla se sama "frosty"-joku kuva, niin tuli sellainen tunne, että eipä näillä mitään uutuusarvoa ole. Eikä tietenkään tarvikaan olla, mutta jotenkin ne vaan jäi. Eikä enää maaliskuussa paljon lokakuun kuvat inspiroi :). Kyllä sitä voikin ihminen tehdä asioista itselleen joskus niin vaikeita..

      Mutta onneksi meillä on metsä, mihin voi kävellä ja tulla taas vähän parempana ihmisenä sieltä ulos <3.

      Kaikin puolin kivaa ja rauhallista ja rentouttavaa ja stressitiöntä viikonloppua sulle kans Taina <3. (Mun on vaikea kuvitella, että sulla ikinä puristais päätä ainakaan niin, että se näkyy ulospäin. Jotenkin pidän sua sellaisena, joka säilyttää mielenmaltin tilanteessa kuin tilanteessa. Ja varmaan säilytätkin silloin kun on tarvis <3)

      Poista
  2. Mielenrauha - tykkään niin tuosta sanasta. Luonto on ihana rauhoittaja niin kuin tuossa toteatkin. Meri, metsä, kalliot, pellot... Hyvä kirja auttaa myös joskus pakenemaan niitä mieltä hankaavia juttuja ja elokuva. Ja sammaleenvihreä, se on moninainen väri. Hauska kun tuosta väripaletista sitä yritit etsiä. Ajatuksissani sammaleenvihreä on tummanheleä, kirkas, samettinen väri, hieno luonnonvihreä väri.
    Hienot kuvat, kiitos! Lokakuun luontoa kauneimmillaan.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Tuula. Mielenrauha on jo pelkästään sananakin rauhoittava. Ja se on myös se, mihin kaikella täällä kotona meneillään olevalla turhan tavaran hävityksellä, raivauksella ja järjestämisellä pyrin. Ja toivottavasti joskus myös pääsen... :).

      Ja ihan samalla tavalla olisin kuvaillut sitä mielessäni olevaa sammaleenvihreää kuin sinäkin. Mutta vaikka kuinka kykin siellä metsässä ja aikas monta eri lajiketta löysin, niin mikään niistä ei vastannut sitä päässäni olevaa mielikuvaa, vaan kaikki olikin paljon vaaleampaa ja kirkkaampaa. Ehkä viimeinen sammalkuva on lähinnä sitä mitä etsin. (Mulla oli ihan pienenä tyttönä sellainen sileästä sametista ommeltu tummanvihreä mekko, jonka omissa mielikuvissani yhdistän juurikin siihen etsimääni sammaleenvihreään. Harmi vaan kun niiltä ajoilta ei ole muuta kuin mustavalkokuvia, joten en pääse vertailemaan :)).

      Kaikinpuolin kaunista ja seesteistä viikonloppua sinne meren äärelle <3

      Poista
  3. Minulle kiristelyyn auttaa tuunailu. Kaivan esiin vaikka vanhan lankun palan ja teen siitä jotain uuttaa. Rauhoittava väri on turkoosia ja harmaa.
    Täytyy kyllä sanoa, että tuo sammaleen vihreä on jotenkin hyvin kutsuva väri.
    Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Outi. Tuunailu on hyvää terapiaa. Muistan vanhasta blogistani postauksen, jossa värkkäsin Piltti-purkeista, juuttinarusta ja rautalangasta lasiterassin katossa roikkuvaan oksaan ripustettavia pikkumaljakoita valkovuokoille samaan aikaan, kun mieheni oli sairaalassa menossa leikkaukseen ja itse kotona hermoilin sitä, miten siellä käy ja onko kyseessä hyvä vai paha. Muistaakseni tekstiin silloin kirjoitin, että "kaikenlainen jonninjoutava askartelu on parasta terapiaa". Ja sen avulla silloin selvisin.

      Harmaa edustaa mulle kiviä ja koska rakastan kiviä, myös harmaan on pakko olla rauhoittava :). Mutta turkoosi taas on mulle kesäinen energiaväri, josta tulee lisää virtaa. Eli jos pitäisi turkoosia tuijottelemalla koittaa vaikkapa nukahtaa, niin ei onnais :)

      Kaikkea kivaa Outi <3

      Poista
  4. Ihanat kuvat ja sammaleet. Eilen tulin siihen tulokseen, että kaipaan "maadoitusta", kun on niin synkkää, tylsää ja ikävää. Eipä ole tullut edes käveltyä paljain jaloin viime kesänä monestikaan. Ei nytkään :) Mutta kävin metsässä kävelemässä ja keräsin vähän puolukoita. Hienosti oli sielläkin keltaisia lehtiä maassa ja jokapaikassa, eikä ollutkaan niin synkkää. Vaan ihanan keltaista väriä.
    Mielenrauhaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm. "Maadoitus" kuulostaa mielenkiintoiselta sanalta. Enkä nyt tiedä, meneekö tulkinta pieleen, kun arvelin, että tarkoitat sillä ihan konkreettista kosketusta maahan? Just sellaista mikä tulee kun paljain jaloin kävelee. (Sitä muuten pitäis itsekin harrastaa kesäisin paljon enemmän, kun tuntuu, että nykyään jalkapohjat on niin vieraantuneet paljasjalkakävelystä, että ei tarvi kuin yks vähän suurempi murikka sattua jalan alle, niin heti on "auts, auts", kun ennen pystyi kävelemään millä vaan alustalla ihan tosta vaan).

      Metsäkävely tosiaankin toimii. Ja mulla ainakin vielä paremmin, jos siellä ottaa asiakseen jonkun erityisen tutkailun tai keräilyn. Koristeoksien bongailu alkaakin taas kohta olla ajankohtaista. Nyt kun tuli noi sammaleet jo käytyä läpi ja marjoja täälläpäin ei enää ole :)

      Poista
  5. Tätä et kyllä olisi millään voinut arvata: kudin, erityisesti villasukkakudin?!?
    Kiireen keskellä usein totean, että just nyt tarvitsen hetken rauhoittumiseen, kutaisenpa pari varvia sukanvartta. Toimii aina - mieli tyyntyy, asiat loksahtavat kohdalleen, elämä hymyilee, musta muuttuu valkoiseksi, maksut saataviksi, arki juhlaksi. Ja sukkakin etenee...
    *
    Upeita kuurankukkaisia kuvia! Itse en ole nähnyt vielä mitään esteettisesti elähdyttävää raapiessani kourat kohmeessa jäähyhmäisiä autonakkunoita aamuvarhaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pahan kyllä pistit :D.
      Mulla taas villasukkakudin toimis nykyään varmaan just päinvastoin. Menis viimeisetkin mielenrauhanrippeet, kun alkaisin tappelemaan kantapään tai peukaloiden kanssa :D. Ei vaan enää kertakaikkiaan muista, eikä osaa. Mutta ihan heti kiinnostun minäkin sukanvarsista uudelleen, jos sellanen kudin löytyy, että velatkin muuttuu saataviksi :D :D. Sellaset sukat mulla jo onkin (parhaillaankin jalassa), että tyhminkin aamu muuttuu heti paljon paremmaksi, kun ne vetäsee jalkaan ja varmistaa, että edelleen on kaikki leppäkertut paikallaan ;)

      Mutta juu. On se kumma, miten kuurankukkasetkin voi joko tuoda tai viedä mielenrauhan. Ihan täysin kiinni tosiaan siitä, mihin lasiin ne on kiinnitty..

      Poista
  6. Kauniit kuvat. Talvisessa tai syksyisessä säässä on oma kauneutensa ja olet hienosti saanut vangittua oleellisen kuviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Oli kyllä tosi ihania ne muutaman viikon takaiset kuulaat aamut. Sellaset, että samaan aikaan on niin kylmä, että hengitys höyryää, mutta kuitenkin paistaa aurinko, joka alkaa tosi äkkiä lämmittää. Ottaisin mieluusti heti takaisin nyt, kun on muutama tylsän harmaa sadepäivä takana. Eikä innosta just nyt kellojen siirtelykään, kun tietää sitä, että pimeä tulee aina vaan aikasemmin. Mutta onneks ollaan jo näin pitkällä ja kohta on joulu (vaikken niin hirveän jouluihminen olekaan) ja sit onkin jo taas kevät. Ainakin melkein :)

      Poista
  7. Kyllä se on luonto. Kesäinen rantasauna, luminen kimmeltävä talvimaisema tai syksyinen raikas metsä. Siihen yhdistettynä joku liike - kävely, hiihto, laskettelu, ratsastus, pyöräly, moottoripyörä- tai kelkka.. :)
    Ihanaa viikonloppua sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kävis kans kaikki noi paremmin kuin hyvin. Paitsi laskettelu, moottoripyöräily ja -kelkkailu :). Liian riskialtista meikäläiselle, kun en oo mikään vauhtiveikko. Häntäluu ei oo vieläkään parantunut, kun Himoksen peikkorinteessä sen jotain 10 vuotta sitten teloin, kun laudasta haukkas kantti ja tipahdin suorilta jaloilta persiilleni jäiseen mäkeen luu edellä :D . Hyvä, etten ees yrittänyt siirtyä isompiin rinteisiin (joka johtu ihan siitä, että niihin ei ois päässy niillä kumimatto"hisseillä" :D

      Mutta liikettä pitää olla. Muuten tulee ahistus. Paitsi, jos tietää, että paikallaanolo on tilapäistä. Tsemppiä loppumetreille <3

      Poista
    2. Mä oon kanssa murtanut häntäluun lumilaudan kanssa. Ja hevosen selästä tippumalla. Ja synnyttämällä. Melko turha kapistus koko häntäluu! :D
      Ja kiitos, vikaa viikkoa viedään. :)

      Poista
    3. No niin on. Mitä semmosella luulla oikeesti tekee. Haittaa harrastuksia vaan tommoset turhakkeet :)

      Poista
  8. Luonnosta saa kyllä mielenrauhaa, olipa upeita kuvia :) Sammalenvihreä onkin kiva väri, voisikohan sitä pienenä piristyksenä tuoda jotenkin sisätiloihinkin... Siis väriä, ei välttämättä sammalta ;) Hauskaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon kuin niitä sammalia on metsissä katsellut ja sen mielikuvan sellasesta "syvän samettisen vihreästä" väristä päähänsä kehitellyt, niin nyt kun niitä alkoi oikein varta vasten tutkia, niin huomasi, että metsään meni. Oikeasti kaikki olikin niin paljon vaaleamman ja heleämmän vihreää, että alko jo tulla sellanen olo, että onkohan tääkin nyt joku sellanen juttu, että "ennenvanhaan oli sammaleetkin niin paljon tummempia kuin nykyään" :D .

      Mutta siis ai vitsit, mutta teille vois sopia ihan tositosi hyvin joku pikku sammaleenvihreä juttu, kun teillä on muutenkin niin sellaset luonolliset ja maanläheiset värit ja tunnelma kotona. Ja voishan sitä alkuun kokeilla ihan sillä aidolla sammalella. Vaikka käpyjä ja kynttilöitä kaveriks :).

      Mun meni viikonloppu ulkoillessa, joten tulee nyt vähän myöhässä tää toivotus, mutta leppoisaa sunnuntai-iltaa <3

      Poista
  9. Luonto. Metsä, järven pinta ja virtaava vesi. Siinä sitä mielenrauhaa.

    Kauniita sammaleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Järven pinta ja virtaava vesi todellakin o n rauhoittavia. Niitä vois tuijotella loputtomiin. Ja ennen olisin lisännyt listaan tulenkin (nuotion tai takkatulen), mutta jälkeen tulipalon en enää ole pystynyt katselemaan oikeastaan edes kuvia liekeistä, vaikka ne olis ihan harmittomia. (Juhannuskokko tai jotain).

      Ja se on jännää, että merellä ei ole ollenkaan samaa vaikutusta (minuun ainakaan) kuin järvellä. Meren koen päinvastoin pelottavaksi.

      Poista
  10. Upeita kuvia <3 Koiralenkki, kirja, elokuva, miehen kanssa jauhaminen, näistä perusaineksista syntyy tasapainoa kaikelle säätämiselle ja kiireelle ja jotenkin pää pysyy koossa vai pysyykö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin miettiä tota miehen kanssa jauhamista ja se on kyllä totta, että siinä äkkiä se oma stressin aihe äkkiä unohtuu, koska mun miehellä ainakin on niin monta omaa (stressitöntä) juttua mielenpäällä ja koska on niin paljon puheliaampi ja innokkaampi keskeyttämään kuin minä, niin aika äkkiä sitä huomaa, että kappas vaan, kun ei päästykään tässä mun omassa alkuperäisaiheessa ollenkaan eteenpäin, kun toinen jo alkoi puhua päälle :D. Mutta sit kun mies on saanut sanottua sanottavansa, niin saattaa se kyllä kysä, että "jaa niin mikä se sun asia oli?", johon yleensä vastaan, että "ei mitään tärkeetä" ja kappas vaan kun stressi menikin jo, kun ei enää oikein itsekään muista, mikä se aihe oli :D. Toimii :).

      Voi kun itsekin pystyisin vielä joskus lukemaan kirjoja. Nykyään nukahdan saman tien, kun vaan otankin kirjan käteen. Ennen olin ihan himolukija ja pystyin lukemaan missä vaan ja koska vaan, mutta nyt se ajoittuu iltaan ja omaan sänkyyn ja se onkin sitten sitä myöten tuhoon tuomittu yritys. Mutta hyvä unilääke <3

      Poista
  11. Toi kolmas kuva on ihan mieletön!
    Kivaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jossu :). Lasiterassi on pakkasaamuina aina tollasilla kauniilla kukkasilla koristeltu. Vähän haittaa näkyvyyttä keittiön ikkunasta terassin läpi pihalle asti, mutta ei haittaa. Noita luonnon taiteiluja katselee ihan ilokseen.

      Poista
  12. Ihania kuvia<3 Mielenrauhaa löytyy kynttilöiden sytyttämisestä kaaoksen keskelle, koiralenkistä (vaikkei huvittaisi lähteä), Pinterestistä myös. Ihan mielettömät nuo sun kuvat<3 Rauhallista viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari <3. Meillä ei oo koiraa, mutta siihen tulokseen olen tullut, että silloin kun kaikkein vähiten (tai oikeastaan ei ollenkaan) huvittaisi lähteä lenkille tai ylipäätään yhtään mihinkään, silloin se kannattaa kaikkein eniten. Ihan eri ihmisenä tulee joka kerralla takasin ja aina voi todeta, kuinka hyvä oli, että tuli lähdettyä. Josta tulikin mieleen, että huomenna mun on varmaan pakko vihdoin ja viimein alottaa vesijumppakausi, vaikkei huvita pätkääkään :). Mieluiten olisin edelleen vaan ulkona, mutta nyt tulee töitten jälkeen jo niin aikasin pimeä, että eipä siellä paljon mitään enää kerkiä. Paitsi kävellä sinne jumpalle ja takasin..

      Pinterest (joka multa on jäänyt ihan paitsioon viimeikoina, kun olen vaan rymynnyt noita kaappeja) on kyllä sellanen paikka kanssa, että sinne kun uppoutuu jotain tiettyä aihetta tutkailemaan, niin ei malta lopettaa ennenkuin silmät jo särkee niin, että on pakko.

      Kerkis jo viikonloppu mennä ulkona pöllöillessä, mutta rauhallista sunnuntai-iltaa ehdin vielä toivottaa <3

      Poista
  13. töiden jälkeen monesti toimii ihan vain möllötys - eli saa olla omissa oloissa - silloin saatan katsoa nauhalta jonkin hömpän tai lukea sisustuslehteä (Lantliv;) - juoda kupin kahvia..kunhan kukaan ei vaadi tai odota minulta mitään. Siihen möllötykseen riittää monesti se tunti. Sitten kun puhutaan jo kokonaisesta viikonlopusta niin.. se koostuu niin monesta - perheestä - rakkaimmastani - levosta ja tekemisestä - sopivassa suhteessa.Möllötyksestäkin - ei kelloa. Metsä on ihan paras paikka rentoutua - juoda kuppi kahvia kannon nokassa. Väreistä en osaa sanoa - taitaa olla se vihreä- vaikka sitä ei sitten kyllä sisustuksessa olekaan - johtuukohan minullakin metsästä ;) Upeita kuvia sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne <3

      Möllötys oli hyvin kuvailtu :D. Ja jos siihen voi vielä lisätä, että "mykkänä möllötys", niin aina vaan parempi.. Että kukaan ei edes kysyis mitään, mihin on pakko vastata jotain, vaikkei yhtään huvita. (Mun mies on ainakin mestari kysymään just silloin kun olen mahdollisimman erakolla tuulella, jotain sellasta, mistä ollaan vaikkapa edellisenä iltana keskusteltu ja johon ihan hyvin tietää vastauksen, mutta ei vaan muista tai ei ole kuunnellut tai muuten vaan haluaa varmistaa, että vastaus on edelleen sama. Ja sekös ärsyttää silloin kun haluais olla ihan vaan omissa oloissaan :)).

      Elämä ilman kelloa ja mitään ennalta sovittua on kyllä ihanan vapauttavaa. Pelkkä ajatus siitä, että lomalla tai muuten vaan vapaalla pitäisi etukäteen tietää, missä pitää olla milläkin kellonlyömällä, ahdistaa. Joillakin taas toimii ihan päinvastoin. (Eikä tarvi kaukaa hakea esimerkkiä, kun sellanen istuu tuossa pöydän toisella puolella ;)).



      Poista
  14. Jaa-a, kinkkisen kyssärin heitit :) Normioloissa sanoisin, että luonto kaikkineen. Mutta nykypaikassa ympäristö ei tuo mielenrauhaa, vaan ennemminkin ahistusta. Ehkä se on nyt vaan toi sohvannurkka "luovine puuhineen", josta tulin juuri äsken kirjoitelleeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmasti tosiaan ympäröivä luonto just nyt edusta mielenrauhaa ja vapaana kulkevia ajatuksia, kun siellä kaiken keskellä on tavallaan "vankina". Enpä olis tota(kaan) taas osannut omine nokkineni ajatella, mutta nyt se on erittäinkin helppo ymmärtää. <3.

      Mulla on mennyt tää viikonloppu kokonaan ulkona pallon perässä pöllöillessä ja kaikki muu on jäänyt. Oli pakko ruveta raivauslakkoon vähäksi aikaa. Alkoi korvienväli liikaa muistuttaa kaappeja :). Tai siis niitten sisältöjä.

      Pitääkin hetikohta tulla katsomaan sun luovia puuhia. Kuulostaa mielenkiintoiselta :)

      Poista
  15. Kauniita kuvia Annukka, kiitos niistä <3 Ulkoilu, ulkoilu ja ulkoilu.. Lenkki, jos on tunti aikaa ja patikointi jos on päivä aikaa. Luonnossa mieli lepää ja pää virkistyy :) Iltaisin rauhoittumiseen on parasta lääkettä sauna&kirja. Leppoisaa iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itelles Anne <3. Ja se on just noin kuinka sanot. Mieli lepää ja pää virkistyy. Ja raittiissa ilmassa sitä väsyykin niin paljon "terveemmin", että unikin maistuu. Ja se taas on aika oleellista sille, ettei korvienväli kiristä. Itsekin olen niin raitisilmariippuvainen, että jos en heti työpäivän päätteeksi pääse jostain syystä ulos, alkaa aika äkkiä ahistaa. Mieskin sen jo tietää, koska osaa ajoissa sanoa, että "Jaahas. Näyttäis vähän siltä, että sulla on hapenpuutetta :D". Elikkäs että tässä ei nyt kannata vissiin hirveesti kysellä mitään turhia, koska siitä ei hyvää seuraa :)

      Just nyt vähän harmittaa kellojen siirto, vaikka talviaika onkin aina sopinut mun luontaiselle rytmille paremmin. Jotenkin vaan näin alkuun tuntuu niin mälsältä se heti työpäivän päätteeksi alkava pimeys. Mutta tottuuhan siihenkin taas, kun on pakko. Ja onneks ollaan jo näin pitkällä syksyssä. Kohtahan se taas valoksi muuttuu :)

      Poista
  16. Kinkkinen kysymys. Tekevänä ihmisenä sitä jotenkin relaa tekemällä jotain esim. vessan pesu tms. Siivous on aina relaksanttia. Mutta nykyiseltään ihan pelkkä oleminenkin on rela. Tiiätkö, on vaan, eikä suorita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä olis mielenrauhaa kerrakseen, kun kaks touhupenttiä (sinä ja mun mies) alkais yhdessä oikein rauhottumaan :D. Siinä tulis äkkiä kuule riitaan Tolu-pullosta ja siitä kumpi saa pestä pöntön :D. Se kun on just tommonen samanlainen siivousterapeutti. Joskin kyllä itsekin tykkään kaikenlaisesta spesiaalisiivouksesta sillon kun se on vapaaehtoista, eikä pakollista ja silloin kun samaan aikaan kukaan ei loju sohvalla tekemättä mitään. Tyhjä talo ja vapaaehtoisuus, niin jo puhdistuu pöntöt ja mieli :).

      Ja juu. Tiiän hyvin. Jatkuva suorittaminen stressaa. Vapaaehtoinen vapauttaa :)

      PS. Mään niin odotan, että nään ne sun vihreiden vuodenaikojen mallistot. Voin niin kuvitella, että on mun juttu. Vähän niinkuin noi sammaleet.

      Poista
  17. Kyllä luonto on minulle se paras rauhan tuoja. Aika rauhassahan sitä tässä iässä saa muutenkin olla, joten ihan mahdotonta stressiä ei pääse kehittymäänkään.
    Tuo väri sammaleenvihreä tuo aina mieleeni aika tumman vihreän, mutta katsoessani kauniita kuviasi jouduin toteamaan, ettei se niin tumma väri taidakaan olla.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta Kristiina, että aika rauhassa saa vapaa-ajalla nykyään olla, kun kaiken voi suunnitella ja tehdä oikeastaan ihan vaan omien mieltymystensä mukaan, kun enää ei joku (lapset siis) koko ajan tarvitse johonkin. Joskin välillä haikailen niitä aikoja ihan tosissaan, kun tiesi olevansa pojille tarpeellinen. Vaikka onhan sitä tottakai vieläkin, mutta eri asia kumminkin. Sitä vaan on välillä niin mestari kehittelemään itselleen stressiä kaikenlaisista itse itselleen asettamistaan vaatimuksista tai jostain muusta ihan kummallisesta vaikka se onkin ihan tyhmää ja turhaa. (Just nyt mulla on aloittamastani turhan tavaran raivauksesta sen sortin pakkomielle, että välillä tulee mietittyä, että onkohan tässä nyt enää mitään järkeä, mutta silti sitä vaan ihan hirmu temmolla tekee ja touhuaa :)).

      Ja todellakin. Omissakin mielikuvissani sammaleenvihreä on nimenomaan sellainen tumma, syvä ja samettinen. Mutta jo siellä metsässä kykkiessäni ja viimeistään noita kuvia katsellessani, romuttui sekin vahva värimielikuva. Ehkä viimeinen sammal on lähinnä sitä, mitä meinasin, mutta kaikki muut jotain ihan muuta.

      Ja kiitos samoin mukavaa loppuviikonloppua!

      Poista
  18. Pidin etenkin kuuraisesta laudan pinnasta ja sammalista. Luonto rauhoittaa, samoin käsityöt, musiikki ja tuleen tuijottelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ute Lias :). Terassilaudoitus oli kyllä aika kiva tollaisena kuuraisena, mutta totesin, että samalla myöskin melkoisen liukas... Etenkin Reinot jalassa :).

      Luonto on kyllä ihan ykkönen. Ei väliä vuodenajalla, koska kaikissa on hyvää ja kaunista.
      Tuleen tuijottelukin oli ennen itsellenikin sellaista suorastaan hypnoottisen rauhoittavaa, mutta sen jälkeen kun meillä (viime vuoden keväällä), oli kotona tuhoisa tulipalo, en ole pystynyt enää katselemaan edes takkatulta :(. Mutta uskon, että jonain päivänä liekkeihin liittämäni kauhu unohtuu ja ainakin takkatulesta tulee taas sellainen samanlainen hyvä tunne kuin nyt järven pinnasta tai virtaavasta purosta. Niitäkin voisi vaan tuijottaa ja tuijottaa. Hassua sinällään :)

      Poista
  19. Aivan ihania kuvia ♥︎
    Vihreä ja turkoosi - siinä mieleni värit. Puutarhassa touhuaminen, tulen katselu, metsässä kävely ja laulaminen, niitäpä mielenrauhani ammennan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Anu <3. Hauska tuo turkoosi. Taisi olla Outi tuolla aiemmin, joka mainitsi saman. Itselleni se on mitä suurimmassa määrin energiaväri. Sellainen, josta saa positiivista virtaa. Eri tavalla hyvä väri kuin vihreä, joka on sellainen enempi rauhoittava. Paitsi limenvihreä, joka taas on samalla viivalla turkoosin kanssa. Liitän molemmat kevääseen ja siihen kun tekee mieli taas herätä pitkän talven jäljiltä henkiin.

      Laulaminen (autossa sopivassa fiiliksessä) on kanssa vapauttavaa. Mutta pahoin pelkään, että lähellä olevilta kyllä olisi meikäläisen laulaessa mielenrauha kaukana :D

      Poista
  20. Oih, onpa lokakuussa ollut jo talvisen näköistä, ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Katja :). Oli kyllä kauniita noi alkukuun kuulaat päivät ja pakkasaamut. Nyt kun ikkunasta katsoo, niin työpaikan pihalla olevat lipputangot on ihan notkollaan tuulesta ja ilma on ihan sakeanaan lentäviä lehtiä. Plääh. Kohta on taas sitä "kaljua" ja pimeää. Mutta optimismilla siitäkin selvitään :)

      Poista
  21. Kaunista, erityisesti kuurakuvat ja jääkiteet...ihania kuvia!!!!
    Luonnossa mieli lepää ja jostain syystä mulla myös nukkuessa. Mitä murheisempi mieli, sitä sikeämmin ja enemmän nukun.
    Väreinä turkoosi, harmaa ja lämmin ruskea rauhoittaa mua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Helmi Nainen :).

      Mun on nyt pakko sanoa, että olen sulle aidosti kateellinen, jos tosiaan pystyt nukkumaan sikeästi, vaikka mieli olisi murheinen. Itseltäni se ei onnistu, koska olen kaikenkaikkiaan kehno nukkuja. Siitä sitä sitten ajautuu niin helposti kierteeseen, jossa on jatkuvasti väsynyt ja kun on väsynyt, tulee murehdittua entistä enemmän.
      Siitä huolimatta toivon sulle mieluummin parempaa mieltä ja vähemmän murheita, vaikka tietäiskin vähän kevyempiä unia <3

      On kyllä aika jännä, että moni mainitsi rauhoittavana värinä turkoosin. Itselleni se on niin selkeä energiaväri. Vaikka jos nyt ikkunan takana näkyvää harmaata maisemaa tuijottaessani mielikuvittelen itseni johonkin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan, niin mieluusti voisin kyllä rauhoittua katselemalla turkoosia veden pintaa. Aaah. Se oliskin just nyt ihanaa, mutta turhan kaukainen haave.

      Poista
  22. Annukka, se on vihreä väri. Meidän muutama vuosi sitten uusittu keittiö on virheä, sävy Salvia, Tämä kirsto/tomistoni on on seiniltään vihreä ja värin valitis aikanaan tyttäremme, mutta purkki on tallessa eli voin maalta uudelleen samansävyiseksi.

    Parasta olisi, jos olisi aikaa tehdä parin tunnin lenkki joka päivä. Tänään istuin sohvan nurkkan lukemaan tietokirjaa, kiinnostavaa kirjaa nykykirjaillijoista ja nyt klo on 23.47 ja juttu on saatu tehtyä ja ajastettua. Huomenna lenkille!!!

    Kaikki kuurakuvasi ovat ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo. Olipa kivaa, kun olit käynyt täällä ja viitsinyt jättää viestinkin. Kiitos paljon :). Tulee aina iloinen mieli.

      Ja niin paljon alkoi kiinnostaa tuo Salvian sävy, että heti kävin googlettamassa ja toteamassa, että näyttää just ihanan "luomulta". Sellaiselta, minkä voisi hyvin bongata suoraan luonnosta (paitsi just nyt...). Ja tollaset maalien nimet on siitäkin kivoja, että jos (kun) värikoodi unohtuu, niin nimen muistaa helposti. (Meidän talon ulkoseinät on maalattu vihreällä sävyllä nimeltään "Raparperi", joka ei hevin unohdu sekään).

      Mulla on hirvittävä raitisilmavajaus tällä hetkellä, kun sain viikonloppuna ihan jäätävän vatsataudin, joka pakotti pysymään sisätiloissa pötköllään pari vuorokautta. Pidin ikkunaa auki ja koitin siitä hengitellä kosteaa ja happirikasta ilmaa, kun en muutakaan voinut. Eilen jo pysyin sen verran tolpillani, että jaksoin käppäillä tunnin lenkin. Ihanaa. Joskaan pimeys ei juurikaan piristä, mutta kohta se taas loppuu.

      Kiitos paljon kuvakehuista ja kaikinpuolin kivaa päivää sinulle <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi