Sivut

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

TO KIRPPIS OR NOT TO KIRPPIS...

... kas siinäpä pulma.

Paitsi ettei ole enää.

Meneillään oleva loputon kodinraivausprojekti on vissiin vihdoin ja viimein  koulinut älyämään, että enää ei kannata ihan jokaista kaapin perukoilla vuositolkulla hillottua tuikkukuppia pyöritellä käsissään ja miettiä, että  pitäiskö  kumminkin varmuuden vuoksi vielä vähän aikaa odottaa, "jos vaikka yhtäkkiä alankin taas tykätä näistä". Tai että "Ihan varmaan taas käy niin, että heti kun olen päättänyt luopua jostain, tarvitsenkin JUST ja vain ja ainoastaan sitä".

Ajatuskin kirppishärdellistä ahdistaa ja ennemminkin tulee jo mietittyä,  kuinka paljon on  itse valmis maksamaan siitä, että joku tulee ja vie kaiken pois. Aah mikä ihana ajatus. Mutta mennään nyt vaikeimman kautta loppuun asti ja pidetään kiinni kirppispöydästä, joka jo tuli varattua. Vaikka eihän sekään homma  ihan suunnitelmien mukaan mennyt, kun aloin liikaa järkeilemään.






Päätin nimittäin kerrankin toimia viisaasti ja harkitusti, enkä niin kuin tähän asti. Homma kun on aina mennyt niin, että kun kotona (yleensä syksyisin) on iskenyt jokavuotinen totaaliahdistus siitä, että ympärillä on ihan liikaa turhaa tavaraa, olen päättänyt tehdä asialle välittömästi jotain ja painellut kirppikselle pöytää varaamaan. No, yleensä pöytiin on ollut parin kuukauden jono, joka on aiheuttanut sen, että olen ollut itseeni tyytyväinen, kun olen saanut pöytävarauksen aikaiseksi, mutta muuten en sitten olekaan pistänyt tikkua ristiin asian hyväksi, koska "Tässä on vielä niin ja niin paljon aikaa..". Kunnes kirppikseltä yhtenä kauniina päivänä on tullut soitto, että juu nyt olis pöytä vapaana ja viimeistään ylihuomenna pitäis sitten ottaa se haltuun. Josta taas on seurannut se, että alan päättömästi penkoa kaappeja ja panikoida, että "mitä sinne oikein veisin" ja "eihän täältä löydy mitään järkevää myytävää".

Jotain sitä kumminkin aina olen onnistunut häthätää haalimaan kasaan, mutta eihän siitä koskaan suunnittelematta hyvä tule. Etenkin jos on sairaalloisen tarkka siitä, että myyntipöydän pitää koko ajan olla siisti ja järjestyksessä ja houkutteleva. Vaan eipä sitä ylimärääistä aikaa hinnoitteluun ja kaikkeen puljaamiseen justiin silloin riitä, kun sattumoisin puskee kaikkea muuta päälle.

Mutta koska tällä kertaa päätin olla kaukaa viisas, päätin, että e n varaa pöytää ennenkuin olen muun raivauksen ohessa lajitellut ja laittanut sivuun k a i k e n, mitä aion kirpparilla myydä. Ja s i t t e n vasta käyn varaamassa sen pöydän. Juu ei olis kannattanut. Jonoa kun tällä kertaa olikin kahdeksan viikon sijasta 12 viikkoa. Eli vähintään kolme kuukautta lisää säilöntäaikaa nurkissa ennenkuin voi edes yrittää päästä tavarasta eroon. Plus että silloin on joulukuun puoliväli (tein varauksen kuukausi sitten), joka tarkoittaa sitä, että mahdollisilla ostajilla on pelkät joulunkuvat silmissä, ja kaikki muu menee ohi. Eli ei muuta kuin uudelleen jo kertaalleen täytettyjen kirppislaatikoiden kimppuun ja lajittelu astetta pidemmälle. Nyt on sitten joulukoristeet, jouluverhot, tuikut sun muut ehkä joulun alla kelpaavat jutut omissa laatikoissaan ja paremmin keväiseen täsmäiskuun sopivat omissaan. Ja jos nyt jostain syystä käykin niin, että se pöytä ei vapaudukaan ennen joulua, tapahtuu kauheita...

Enää en siis mieti pätkääkään, raskinko luopua jostain, mistä en enää edes tykkää (kyllä raskin). Tai että millä hinnalla olen valmis myymään (ihan millä tahansa).





Mutta ettei tästäkään hommasta itselleen liian helppoa tekisi, jumitin jo etukäteen miettimään, mitä teen esimerkiksi noille kuvan punaisille vale-Kiville, joita on kymmenen. Älkää kysykö miksi niin monta. En tiedä.

Laitanko joka tuikkuun sen kymmenen tai kahdenkymmenen sentin  hintalapun, jolloin mahdollinen ostaja voi valita montako kenties haluaa, joka pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, että joku ostaa yhden ja itse joudun kantamaan loput yhdeksän takaisin kotiin? Vai koitanko myydä kaikki 10 kerralla, josta taas voi seurata se, että kukaan ei kiinnostu edes eurolla tai parilla, jos ei sattumoisin tarvi tai halua kymmentä tuikkua? Vai pitäisikö koittaa myydä pareittain? Vai viisi kerrallaan? Vai pitäiskö sittenkin varata aika kallonkutistajalle :D? Näitä kaikenmaailman tuikkuja kun tuntuu pelkästään yhdestä olkkarin kaapista löytyvän..






Tätä en käsitä ollenkaan. Miksi ihmeessä piti näitäkin aikanaan ostaa kymmenen, vaikken edes tykännyt koko väristä? No siksi, että oli vissiin joku pakkomielle oppia tykkäämään, ja varmaan ajattelin, että siedättämällä onnistuu.. Juu ei onnistunut.





Näistä tulee kivat varjot, mutta väri edelleen väärä.





Näistä palkinnoksi saamistani Ratian Kuutamoista tykkäsin silloin kun ne sain, mutta eipä ole tullut niitäkään sen koommin polteltua. En oikein tiedä miksi, koska oikeastaan ne on ihan kivat. Vähän ufot kylläkin.






Ballot sain kauan sitten lahjaksi ja tykkään todellakin lahjan antajasta ja kaiken järjen mukaan pitäisi tykätä Balloistakin, mutta vissiin siinä on häirinnyt tuo, että niitä on kolmea eri väriä, joten kaappiin ovat jääneet.




No sitten on nämä muutaman joulun takaiset köyhän miehen hopea-hörhöt, joista tykkäsin silloin, mutta en enää. Eli heippa vaan. Samaan sarjaan kuuluu maljakko, joka saa myös lähtöpassit, mutta maljakkokaappiin en vielä edes kajonnut.





Hmmmm... Mitäs näistä nyt sanois? Ei mitään.




No sitten on nämä tulppaanin malliset lempparituikkuni, joiden kohdalla jouduin ihan tosissani miettimään, että säästäisinkö kuitenkin vielä. Tuskin, mutta sitä ei tarvi tavallaan vielä päättää, koska ne on nyt pakattu sinne kevätkirppislaatikkoon. Samoin kuin nuo allaolevat kukkatuikut, joissa on jotain mukavan retroa, mutta ei ehkä enää sittenkään huvita nähdä niitä. Paitsi mitä jos niitä käyttäisikin juomalaseina? Juu ei käytetä.





No sitten tulee pohdittavaksi sekin, että pitääkö jotain säilöä ihan vaan sen takia, että on sen aikanaan ostanut Pentikiltä? Juu ei tarvi. Joskin tästä vadista ihan tykkäänkin, mutta mitäpä sillä pelkällä tykkäyksellä tekee, jos ei löydy käyttöä.






Samaa sarjaa nämä Pentikin joulupalleroiset. Tykkään tavallaan, mutta en tarpeeksi. Paitsi jos maalaisin valkoiseksi.. Hmmm. Tätä voisin harkita ihan tosissaan. Ei vaan ole tullut aiemmin mieleen.






Liukko-Sundströmin sinisistä enkelitauluista ei ole kertakaikkiaan mitään muistikuvaa. Ehkä on saatu lahjaksi, ehkä olen ostanut itse. Eli ei kovin kaksinen tunneside niihinkään, jos ei edes muista.






Eikä tässä todellakaan kaikki, vaan vasta yhden Bestå-kaapin pari hyllyllistä. No. Onneksi niitä kaappeja ei ihan hervottomasti ole, mutta kyllä tässä ehtii järki vielä moneen kertaan lähteä kaikenlaista jonninjoutavaa pohtiessa.

Jaa niin. Olin myös luullut, että meillä ei ole servettejä, mutta onhan noita näköjään jokunen. Pikkuhiljaa pitäisi varmaan alkaa löytymään sopiva värikin ihan omasta takaa.





Semmoiset kolmisensataa laskin äkkiseltään pelkästään tästä korista. Että ei vissiin muuta kuin kovan luokan kahvikekkerit pystyyn.

Mutta kaiken tämän turhauttavan pikkutavaran kanssa puljaamisen keskellä on ihan pakko ylistää tori.fi:n toimivuutta. Kaikki isoimmat ahdistuksen aiheet ja tilasyöpöt on noudettu melkeinpä samantien, kun olen saanut ilmoitukset ladattua. Ei voi kuin ihmetellä. Pojalta tosin kysyin, että mahdanko myydä liian halvalla, kun kauppa käy noin hyvin, mutta onneksi poika oli taas itseäni fiksumpi ja totesi ykskantaan, että "Se on kuule äiti semmonen homma, että jos tavara menee kaupaksi, sillä on silloin oikea hinta". No sillai kai sitten.

Raivausurakka siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, mutta on täällä sentään jotain valmistakin. Olisin halunnut laittaa tänne kuvia, ja toiveikkaasti kikkailin hankalan honkkelijalkaisen raksa-halogeeni-viritelmän kanssa kellariin ja ajattelin, että sen valossa kuvaaminen onnistuu. Juu ei onnistunut. Kuvista tuli ihan keltaisia. Plääh. En ymmärrä miksi, koska valo kuitenkin on valkoista ja toistaa livenä kaikki värit  ihan kuin päivänvalo. Mutta en nyt ehdi moista murehtia. Pitänee olla kärppänä paikalla heti, jos aurinko vielä suvaitsee tänä syksynä näyttäytyä.

Iloisiin raivaamisiin!


51 kommenttia:

  1. Kyllä sulla on fiksu poika!
    Täällä sama raivausprojekti työn alla, mulla ei tosin oon noin paljoa tavaraa, kun säännöllisin väliajoin kaverin kanssa kirppispöytä vuokrataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneks tosiaan äideistä polvet paranee vai miten se meni :).

      Tää mun projekti tuntuu ihan loputtomalta ja mitä pidemmälle se etenee, sen pienemmiksi ja sekalaisemmiksi tavarat käy. Alkuun oli helppoa, kun oli niin selkeää niitten kaikkien lakanoitten ja pyyhkeitten ja toppatakkien ja kenkien kanssa, kun ne pystyi vaan pakkaamaan laatikoihin ja lahjoittamaan eteenpäin ja tiesi, että menevät tarpeeseen. Mutta kun ei ole mitään paikkaa, mihin voisi käydä viemässä kaikki nää tilpehöörit, niin pakko nyt vaan sinnikkäästi puljata ton kirppistouhun kanssa vaikka tuntuukin välillä, ettei ole m i t ä ä n järkeä nähdä kaikkea sitä vaivaa muutaman euron takia, kun ajan vois käyttää johonkin muuhunkin. Huhhuijaa. Oot paljon viisaampi, kun sulla on hommassa säännöllisyyttä.

      Poista
  2. Eikä! Tuikkujakin on kattoon asti :D Anteeksi Annukka Armas, että hieman (ihan hieman vaan) hymyilyttää :D

    Samoja ajatuksia on täälläkin, pitäisi jälleen kerran suunnitella kirppispöytää. Viimeksi ja sitä edellisen kerran (ainakin) ajattelin, että se on sitten viimeinen kerta, enää ei ole mitään myytävää.... Kummasti sitä vaan aina on. Nyt se onneksi alkaa olla sitä, jota on säilönyt vuosia kaapeissa ajatuksella "jos". Mutta jos niistä nyt luopuisi - jos jotain ei käytä, niin sitä ei sitten enää käytä, kiertoon vaan!
    Onneksi olen kyllä jo alkanut havaita, että kaapit ja kellari ovat todellakin alkaneet tyhjentyä, eikä tilalle ole enää pitkään aikaan tullut tavaraa... ainakaan kovin montaa. Kyllä tämä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu saa ihan vapaasti nauraa :D. Täällä on kyllä ollu vitsit vähän välissä, kun olen noita kaappien ovia raotellut. Ei muuten, mutta jotenkin sitä nyt on ottanut tästä itselleen sellasen maailmanlopun urakan, joka pitäis nyt muka hoitaa kertalaakista pois päiväjärjestyksestä, ettei vaan enää ikinä tarvi tehdä kaikkea alusta. Kuristaa kurkkua pelkkä ajatus. Ja niinkuin tossa Jossulle kirjoittelinkin, niin kyllähän sitä tulee mietittyä, että onko tossa kaikessa kirppishässäköinnissäkään oikeasti mitään järkeä muutaman hassun euron takia. Mutta kun en nyt muutakaan paikkaa noille kaikille tuikunpahuksille keksi, niin ei kai se auta muu kuin kärsiä nahoissaan. Mutta kaukana on todellakin ne ajat, että kirppisrahoilla tulis ostettua muitten kirppispöydästä vastaava määrä tavaraa tilalle niinkuin vielä joskus 15-20 vuotta sitten. Juu ei.

      Että kiitos vaan tästä vertaistuesta ja ihana kuulla, että kaapit ja kellarit todellakin v o i joskus alkaa näyttää vähän väljemmiltä. Lohduttavaa :)

      Poista
  3. On siinä tuikku poikineen;) Uskon että kirppiksellä menevät kaupaski oikeaan hintaan (kuten poikasi on todennut). Samoilla ajatuksilla on joskus myyty tavaraa ja samaan tulokseen tultu poikasi kanssa. Jos hinnoittelet liian korkealle saat tuoda tavarat takaisin kotiisi ja sitähän ei ilmeisesti nyt toivota;)
    Siivoan mieheni kanssa joka kevät lämpimän ullkovarastomme ja joka vuosi sieltä raijataan kottikärryllinen tavaraa roskiin. Voi vaan ihmetellä! ja varasto on pienen hetken siisti kunnes taas seuraava kevät koittaa, kuka sinne niitä roihnia kantaa? Noh, onhan ainakin jotakin puuhaa, ei lopu hommat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein muistella, että minkähän takia olen ostanut samaa lajia aina noin monta. Ensin ajattelin, että varmaan ihan sillä, että on saanut kymmenen yhden hinnalla :D. Mutta se olikin niin, että mulla oli aikanaan olkkarissa taso, jonka päällä oli seinää vasten nojaamassa melkein tason levyinen peili (joka oikeasti olisi siis kuulunut pystysuuntaisesti seinälle, mutta tykkäsin siitä enempi noin) ja kun laitoin pelkkiä keskenään samanlaisia tuikkuja palamaan siihen tasolle, niitten valo kertaantui kauniisti siitä peilistä. Että käviskö tää nyt puolustukseksi tolle määrälle :)

      Ja juu. Täällä on onneksi aika helppo erottua edukseen myymällä hyvää tavaraa halvalla, kun ikävä kyllä enimmäkseen on näillä meidän kirppiksillä edelleen ihan täyttä roskaa kalliilla. Sen takia olen valmis jonottamaan tälle yhdelle tietylle kirpparille 12 viikkoa, kun siellä on niin siistiä ja puhdasta. Ei enää mitkään rytölät jaksa innostaa.

      On toi tavara vaan ihmeellistä :)

      Poista
  4. Nostan hattua! Tuollainen määrä tuikkujakin ja kaikkea muuta ja sinä jaksat raivata. Minä olen aikonut ja aikonut sitä kirppis-pöytää varata, mutta aikomukseksi on jäänytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mulla on nyt ihan ylimaallinen ahdistus kaikista sotkuisista kaapeista. Tuntuu, että niitten sisältö on ihan suoraan verrattavissa omaan korvien väliin. Ei kulje ajatus vapaasti niin kauan kuin tiedän, mitä ovien takana väijyy. Ja heti kun saan jonkun kaapin raivattua ja järjestettyä, ei enää kiristä päässäkään yhtään niin paljon :). (Mies taas kuuluu siihen lajiin, jolle riittää, että kaiken siivoaa pois keskilattialta. Sen jälkeen ei häiritse enää mikään, vaikka olis millaisia kasoja missä. Out of sight, out of mind. Kadehdittavaa tavallaan..)

      Poista
  5. Samaa juttua tarvis täällä tehdä; miten sitä hilloaakin niitä tavaroitaan tuolla varastossa ja kaapin perällä, vaikka ei ikinä tarvitse :D Mulla on vaan se, että tulee omantunnontuskia luopua jostain sellaisesta, jonka on saanut lahjaksi. Ekana tuli mieleen ihan hervottoman ruma, anopin antama lasinen tuikkuhärpäke. Ihan en muista, onko pariinkymmeneen vuoteen ollut missään esillä, mutta jos sen nyt laitan vaikka kirpparille, niin varmasti anoppi huomaa.... :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk. Anoppien lahjat on just pahimipia :D. (Kaikki kunnia edesmenneelle anopille, joka onneksi lahjoi enimmäkseen villasukilla ja muilla tekemillään käsitöillä). Ja tuli tosta sun lasihärpäkkeestä mieleen mun ystävän saama lahja. Oliskohan ollut tädiltään. Se oli sellainen ehkä maailman rumin muovinen pärekori (jos nyt pärekori voi olla muovinen..), jonka kylkiin oli liimattu sellasia muovisia kohokukkia. Heti kun täti oli lähtenyt, koppa lensi sängyn alle ja aina kun täti tuli kylään, tuli hirmu kiire kaivaa se esille, pyyhkiä pölyt ja laittaa esille :D.

      Varmaan se on toi hilloaminen (mulla ainakin) lähinnä sitä, että sitten kun sitä tavaraa on jo niin paljon, niin jotenkin sitä lamaantuu sen edessä vaikka kuinka välillä päättää, että nyt lähtee. Mutta nyt mulle on tullut joku viimeinen mitta täyteen, enkä suurinpiirtein pysty enää hengittämään kunnolla ennenkuin viimeinenkin turha tuikku on vaihtanut maisemaa :)

      Oli muuten kiva kun kävit ja jätit viestin. Oot aina yhtä tervetullut <3

      Poista
  6. Kun näin kuvasi noista ufoista, ajattelin että onpas kauniit. Sitten välähti, että herranjestas, mullahan on noi samat itselläkin. Näinkö siinä käy, kun ei ole melkein kahteen vuoteen pitänyt mitään esillä eikä sisustanut yhtään..? :D Tässähän voikin sitten joskus kun pääsee pakkamaan, löytyä kaapeista vain ja ainoastaan kaikkea "ihan uutta" ja ihanaa, vaikkei niissä ylimääräistä olekaan. Jösses ja voi jee, kiitos tästä oivalluksesta! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pahus. Melkein toivon, ettet olis sanonut tota, koska nyt aloin itsekin taas katsella ufoja uudestaan "sillä silmällä" :D. Oikeesti ne ON kauniit kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vaatimattomuudessaan, mutta jotenkin niille ei vaan enää ole sijaa tässä majatalossa. Meillä on niin rajallisesti mitään taso- tai pöytätilaa ja ilmeisesti niitten suhteen on vihdoin ja viimein löytynyt joku sellainen rauha, että samat puiset, valkoiset, korkeat kynttilänjalat ja niitten kaverina sileää kirkasta lasia olevat simppelit vaasit on ottaneet paikkansa pidemmäksi aikaa kuin mikään muu tähän mennessä. Ei tarvis jäädä kaappeihin yhtään mitään niitten lisäksi. Paitsi että pakosti jää. Mm. sellasia kynttilöitä, jotka on valmiiksi lasissa. Vai miten sen nyt selittäis. Mutta ne aattelin poltella ihan sarjatulella menemään (vieläkin ahdistaa toi "tuli"-sana vaikka se ei nyt tässä tulipaloon viittaakaan).

      Voi miten niin sydämestäni toivon aina ja joka päivä, että se teidän pakkauspäivä tulee ihan pian <3<3<3

      Poista
  7. No on sulle noita tuikkukippoja vähän päässyt kertymään. Omat ylimääräiset myin viime talvena pois, nyt on enää kivituikut ja muutama muu jäljellä.
    Tsemppiä siivoukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta viserrä. Mutta tuolla ylempänä Irmalle jo kirjoittelinkin puolustuspuheen sille, miksi niitä on niin paljon :). Tai siis että miksi pitää olla yhtä ja samaa aina kymmenen.. Aikansa kutakin ja nyt on tullut noitten tuikkujen aika vaihtaa maisemaa. Vielä jää kymmenen aitoa Kiveä ja aika paljon muuta kaappiin. Huhhuijaa. No. Vähennän nyt ensin ne pahimmat häiriötekijät ja jos (kun) on tarpeen, niin järkkään sitten vielä uuden karsintakierroksen.

      Kiitti tsempistä :). Sitä tarvitaan vielä moneen otteeseen.

      Poista
  8. Itsellä myös mielessä jo kauan ollut ajatus että pitäisi, pitäis... saada rojut raivattua. Vielä on tyttöjen tavaroita iso kasa. nyt ajatuksena ainakin saada niitä tiukempaan että saisi omiaan säilöttyä. Kirppispöytää tuskin vuokraan, ei aika riitä. Kierrätykseen vien kyllä - ja roskiin... tosin joku sanoi että toisen roska on toisen aarre.... mutta mukavaa vuoden loppua raivauksen parissa Ps Kyllä mullakin niitä tuikkuja riittää, mutta yritän ujuttaa niitä tytöille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on täällä huonosti (tai oikeastaan ei ollenkaan) mitään kierrätyspaikkoja. Paitsi tekstiileille se kierrätyspiste, jota jo olen hyödyntänytkin, mutta muuta ei oo. Ellei UFFia lasketa ja sinne en vie mitään ihan periaatteesta. Haluan olla varma, että hyöty menee oikeasti tarvitseville, eikä kenenkään edustusautoihin tai jotain. (En nyt ihan tarkkaan muista mikä oli se ohjelma, joka sai mut suivaantumaan ja epäluottamaan koko UFFiin, mutta siitä asti olen sitä boikotoinut). Jospa oliskin joku kierrätyslava tai jotain (tosin siinä on vaarana se, että tulis tehtyä sieltä itse löytöjä ja kannettua lisää tavaraa kotiin :))

      Tytöt saattaakin olla enempi potentiaalisia omaan kotiinsa tuikkuja huolivia kuin pojat :).

      Poista
  9. Kun niitä kaappeja alkaa ihan OIKESTI putsaamaan niin kummasti sitä kamaa onkin kertynyt! Nt mua vaan mietityttää olisko mulle jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan nyt kuule ihan OIKEESTI ja tosimielellä asialla :). Eikä yhtään tiedä vaikka löytyiskin. (Noita köyhän miehen hopeita katsellessa mietin sua ja Merviä, että kummallakohan näin jossain kuvissa samanlaiset. Oisko ollu Mervi?). Jos mulle sattuu käteen jotain, josta mulle tulee kuumottava tunne, että tää ois niiiiin Bikke, niin laitan sulle hetimiten kuvaa tulemaan :).

      PS. Joko Kärcheriä on koitettu käynnistää? Lähtikö vai tartteeko palauttaa takuusumma :)?

      Poista
  10. Kiitos päivän ehdottomasti parhaista nauruista :D
    Arvaas muuten mitä on tarkoitus sunnuntaina Parolasta ostaa......no, niitä tuikkukippoja!! Viimeksikin piti, mutta kuin ollakaan ostin mattoja. Nyt oli suunnitelmissa aluperin ostaa matto (joo-o), mutta onneksi älysin kääntää nykyisen.
    Tuikkukipot on muuten kumma juttu, niitä jokon on ihan helvatasti tai sitten niitä vaan ei ole. Mulla on mieleiset kulkeutuneet Lillann, kotona pari hassua (ne loput hassut menee suoraan lasinkeräykseen) joten taitaa olla pakkorako. Joku on nimittäin ostanut ruåttalaisessa käydessään kai joka kerran tuikkuja, niitä riittää varmaan talven yli.

    Arvaas onko pari-kolme muuttoa tässä pienen ajan sisällä tehnyt hyvää. Vanha hamsteri on enää vanha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huonossa on ollu sulla naurut tänään :). Täällä ihan tosissaan menee kohta se kallonkutistaja vakavaan harkintaan, kun kaapista tupsahtelee kymmenittäin kaikkea ufoista lähtien... Huoooooh. Ehkä se muutto silloin tällöin tosiaan olis ollut poikaa, mutta enää en kyllä pysty edes kuvittelemaan sellasta savottaa. Lähtee vähemmästäkin järki.

      Ja nyt kyllä pitää uudelleen harkita sitä Parolaan tuloa (ei ollu vielä varmaa muutenkaan), jos siellä on pienikään mahdollisuus siihen, että lankean tuikkukippohin :D. Mattoihin sen sijaan haluaisinkin langeta, koska olen niin lopen kyllästyny noihin nukkajuttuihin. Ja olkkarissa nukkavieruun, joka oli joskus kauan sitten silkkinen ja valkoinen ja nyt se ei ole enää kumpaakaan. Ukkelin verkkarin pehvasta jääny tarttunu musta alue siihen, kun aina istuu lattialla, vaikka olis sohvakin. Valkoinen sekin tosin, mutta pestävä.

      Voi meitä vanhoja hamstereita :)

      Poista
    2. Voi meitä, juu. Sovitaanko, että pidetään toisiamme silmällä, sinä et saa ostaa tuikkukippoja enkä minä mattoja (paitsi jos tulee vastaan iiiiiso, hieno ja halpa :D), jookosta. Että nähdään siellä vaan!

      Ja piti mun sulle sanomani, että älä nyt himmaile niiden tavaroides kanssa sen kirpparin suhteen, sinne vaan kaikkea muutakin kuin jouluista, niin paljon kuin mahtuu, ostaa ihmiset muutakin silloin. Kuten vaikka joululahjoja :)

      Poista
    3. Sori nyt Pepi, mutta en lähtis luottamaan tohon sun matonostolakkoon :D. Olen ihan varma, että kyllä sää jonkun porsaanreiän keksit, jos sattuu joku oikein hemaseva yksilö kohdalle ja siinä on meikäläisen turha tuikut kädessä piipittää, että "mehän sovittiin..." :D :D .

      Ja juu. On mulla kaikenlaista muutakin sinne pöytään menossa, mutta kaikkein keväisimmät (niinkus nyt vaikkapa pääsiäispuput ja -tiput :D) jätän sinne kevääseen. Jonkun vuoden siis...
      Omat uudenveroiset, mutta isoiksi jääneet jumppavaatteeni ja -kenkäni aattelin ajoittaa joulun välipäiville ;). Vois olla otollista myyntiaikaa kaiken kinkunmässäilyn jälkeen. Mutta kattoo ny, milloin sen pöydän loppuviimeksi saan ja kuinka kauan sitä jaksan roikottaa.

      Poista
  11. Ihana sinä olet :D ja miten osaatkin kirjoittaa näin hauskasti? Täälläkin on hymy korvissa luettu juttuasi tuikkukipoista. Vaikka kun vilkaisisin tuohon olkkarin lipaston kaappiin, saattaisi kyllä meikäläisen hymy hyytyä äkkiä, nimittäin meiltäkin löytynee muutama tuikku, joita ei ole vuosiin esille nostettu... Ja nuo lahjaksi saadut on kyllä pahoja, itse vielä kykenisin jostain luopumaan, mutta tuo isäntä pistää aina välillä hanttiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan kauhian paljon Anu, mutta miten musta itsestäni tuntuu, että olen lähinnä oikein pöllöjen pöllö :D.
      Muuten ei selity tämmöinenkin tuikkutouhu. Voi jestas, mutta kyllä sitä ihminen osaa ihan itse itsensä kaikenlaiseen pulaan tavaran kanssa järjestää. Järki tässä tosiaan lähtee. Tai siis on aika pitkälle lähtenytkin jo :).

      Niin kauan kuin kaapit ei ahdista, niin ei hätiä mitiä. Mutta mulle on nyt tullut joku sellainen mitta täyteen, että en kertakaikkiaan pysty mihinkään järjelliseen toimintaan niinkauan kuin tiedostan, mitä kaikkien ovien takana on. Onneksi on edes yksi terapeuttinen keittiönkaappi, jota voi tuijotella, kun oikein alkaa ahistaa :D. Se on kaappi, jossa säilytetään juomalaseja ja jonka siivosin pari vuotta sitten samanlaisen helpulin iskiessä. Hävitin kaikki eriparilasit (joissa ei todellakaan ollut yhtään kivaa yksilöä, vaan ihan pelkkiä rumia ja typeriä) ja -mukit ja ostin uusia tilalle. (Ikeasta halvalla, mutta siellä on kivoja laseja). Ja vieläkään ei ole järjestys seonnut, vaan kaikki on nätisti paikoillaan ja aina tulee hyvä mieli, kun avaa kaapin oven. Paitsi että on niitä laseja rikki mennyt tässä matkan varrella, mutta aina seuraavalla Ikean reissulla olen tuonut uusia rikkinäisten tilalle, niin pysyy määrät samana. Samaan kun pääsis ihan kaikkien muittenkin kaappien kanssa, olisin ikionnellinen. Mutta vielä on paaaaaaljon hommaa. Isäntä ei onneksi jarruta. Päinvastoin sitä saa vahtia, ettei lähde kaikki pikapikaa kaatikselle. Niinkin on käynyt, kun olen erehtynyt pyytämään raivausapuun, mutta unohtanut antaa tarkat ohjeet...

      Poista
  12. Terkut ihanaiselle yhdeltä tuikkukuppien kaapissa hilloajalta Hämeestä! <3
    Mä pääsin yhdestä lasten sängystä eilen eroon nettikirpparilla ja työnsin kaverin matkaan kassillisen lasten vaatteita, mutta kuka tohon pikkusälään jaksaa alkaa kajoamaan..
    Ja tosiaan, jos niitä just sitten tarvis johonkin kun on luopunut! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiskohan tää hilloaminen joku hämäläinen kansanperinne :D.

      Sanopa kuule muuta. Kaikki iso tavara on niin pal helpompi kierrättää ja heti tulee rutkasti lisää tilaa, mutta tää pikkusälän kanssa puljaaminen on ihan vihoviimeistä hommaa. Ja mitä pidemmälle homma etenee ja mitä vähemmäksi turnauskestävyys käy, sitä hankalammaksi kaikki muuttuu, kun tavarat entisestään pienenee ja pienenee ja muuttuu aina vaan sekalaisemmiksi. Lopulta on enää ne pinnit ja ruuvit ja mutterit ja kuulakärkikynät (joita tietenkin pitää kaikkia vielä kokeilla, että tuleeko niistä väriä vai ei..) jaaaajaaajaaaa.

      Hullun hommaa sanon minä, mutta sen verran oon tässä toivottavasti viisastunut, että enää ikinä en aio päästää tätä projektia tähän mittakaavaan asti. Helpottaa kylläkin, kun enää ei jää poikain vaatteita ja kenkiä ja urheiluvälineitä sun muita pieneksi. Tai leluja keräänny nurkkiin. Mutta niitä kaikkia kyllä ennestään löytyy, ettei nekään loppumaan pääse.

      Huisin jännittävää Halloweenia sinne teidän Mörön mömmömaahan <3

      Poista
  13. Mä olen tavaraa vähentäessäni vähentäny tuikkukupit niiin tehokkaasti että piti ostaa kirpparilta männä viikolla oikein kaksin kappalein, eikä kuule oo mitä tahansa tuikkukuppeja vaan menni ja ostin Jeesuksen ja Marian kuvilla varustetut yksilöt, ne taitaakin olla ainoot mitkä sun koleksuuneistas puuttuu :)
    Raakasti pois vaan sanon vaikken oo omaa neuvoani itse noudattunutkaan, oon ollu jotenkin liian hentomielinen, kun ainahan sitä tarttee kaikenlaista ja vaikkei tarttiskaan niin saattaa joskus kuitenkin, ja kun tällä viikolla oon kaappeja siivoillut niin TAAS on kirpparikuorma kasassa vaikka luulin etten enää ikinä joudu/saa pöytää vuokrata :) Mun tavaran vähentämiseni on ollu sellasta että edellisellä perkauskerralla kauheen tärkeiltä tuntuneet jutut ei sitä seuraavalla kiekalla enää olekaan mutta nyt alkaa tuntua siltä että tää karuselli vois vaikka pysähtyä :) Kirppareita kyllä kiertelen edelleen ihan "harrastusmielessä" mutta nykyisin menee viikkojakin etten osta sieltä yhtikäs mitään joten se ei selitä tätä tavaran riittävyyttä vaan ihan tuota saatan tarttee-asennetta syytän tämänkertaisesta(kin) kirppiskeikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän mittään Kirsi. Täytyykin syynätä koleksuunit vielä piirun verran tarkemmin, josko multakin vaikka ne J&M:t sieltä löytyy :D. Ei vaiskaan. Ei mahda sentään. Mutta kaikenlaista luurankoa kaapeissa kyllä vielä kolisee, sen tiedän. En pysty vielä edes ajattelemaan noin 7 metrin mittaista liukuoviseinäkettä vintissä. Tai siis sitä mitä sen takaa paljastuu. Muutaman kerran olen käynyt jotain ovea raottamassa ja pistänyt äkkiä takaisin kiinni, kun on alkanut kurkkua kuristaa se tavaran paljous ja sekasorto. Sinne kun on kirjaimellisesti ollut niin helppo heittää (siis todellakin nimenomaan heittää) kaikki, mille ei ole paikkaa. Siellä on pleikkarin rummut ja kitarat ja varapatjat ja -peitot (joita ei edes koskaan tarvita) sulassa sekasovussa putkitelkkareiden ja putkinäyttöjen ja minkä lie kaiken vanhentuneen tekniikan tai muuten vaan vanhanaikaisen kanssa. Siinä sitä on savottaa, kun sinne asti sukeltaa. Mutta piiperrän nyt ensin noitten tuikkujen kanssa ja käärin sitten vasta hihat isommin ellen jo satu pötköttelemään siellä kallonkutistajan sohvalla..

      Ja kävi kyllä mielessä toikin, että sen verran pitää vissiin pitää varansa, ettei kaikkea hävitä ihan viimeiseen kippoon asti, ettei tartte nöyränä lähteä kaupasta uusia ottamaan, kun yhtäkkiä ei enää olekaan kattilaa, missä perunansa keittäis tai jotain.

      Kivoja kirppiskiertelyitä ja sopivassa määrin kauppoja suuntaan ja toiseen kans <3

      Poista
  14. Ai että kun minun silmää kovasti miellyttää nuo punaiset vale-Kivet!! Tuikkukipot on mulle sellanen pienehkö heikko kohta, niitä mä kans ostelisin, vaikka muuten koitan pitää järjen päässä ja jättää himotukset suurimmaksi osaksi kauppaan. Mutta joo, viimeisimmät hankintani on juurikin pari tuikkukippoa... ja Habitarestakin ostin muutaman... Mutta ei mulla silti ihan noin komeeta kokoelmaa ole kuin sulla. ;)

    Oikeesti mullakin on sellasia hankalia esineitä, joiden kanssa en ole osannu päättää mitä tekisin, vaikka himohävittäjä olenkin. Mulla on esimerkiksi muutama Pentikin astia (just tota samantyyppistä kuin toi sun Pentik), ne on tosi tosi kauniit mutta tosi tosi olemattomalla käytöllä... en vaan saa pois laitettua kuitenkaan. Ja sit on jotain arvokkaampia juttuja, mitä ei ihan viittis kierrätyskeskukseen laittaa, kun ne on kuitenkin rahan arvoisia, mutta kun en tod. jaksais alkaa mihinkään kirppistelyynkään, etenkään jonkun muutaman hassun tavaran takia... että ne sitten täällä vuosi toisensa perään vaan pyörii. Ehkä joskus tulee hetki, että ne lähtee... ehkä ei.

    Musta tuntuu, että sulle on nyt käynyt Marie Kondon "loksahdus". (Sun on nyt kuule pakko lukea se kirja, että tiiät mitä se tarkoittaa... hihii!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin jo ehdottaa, että pistän tuikut sulle heti postiin, mutta koska ne on täällä jo aiheuttaneet ahdistusta, niin luulen, ettei niistä seurais hyvää energiaa kumminkaan :).

      Tarulle jo tuolla aiemmin kirjoitinkin, että meille on vihdoin ja viimein vissiin laskeutunut joku rauha ja seesteisyys olkkarin tasoille (joita on muutaman Ikean Bestå-kaapin päällinen, ei muuta), joilla on ihmeekseni kohta jo pari vuotta pysyneet yhdet ja samat korkeat puiset valkoiset kynttilänjalat ja niitten kaverina isot, simppelit ja sileät kirkasta lasia olevat vaasit. Niissä mulla on yleensä joku ulkoa haettu simppeli oksa tai nyttemmin jo kaupasta ostettu "epäkukka", kun ulkoa on hankala mitään vihreää ja nättiä enää löytää (ja peikonpähkinät sun muut ei enää nappaa, kun niitä vuosia harrastin ja jotenkin alkoi ne kuivat käkkyrät jo tympiä). Siihen ei enää rinnalle tuikkuja kaipaa. Eikä muuallekaan, koska niitä tasoja ei tosiaan ole juuri missään. Ja ruokapöydälle jos koitan jotain laittaa, niin mies viimeistään siirtää kaiken sivuun sanomalehden tieltä :). Mutta siis periaatteessa vois tällä hetkellä hävittää kaapeista ihan jokaikisen tuikku- ja kynttiläkupin tai -jalan. Ja varmaan siihen pyrinkin, mutta voi olla, että jotain sentään jää.

      Miehen siskolla (toivottavasti nyt ei lue tätä..) oli tapana ostaa meille joululahjaksi Pentikin puurokulhoja (tai mitä lie sellasia syviä astioita), joita voitin joskus myös jostain naisten golfkisoista palkinnoiksi. Ahdisti, kun en tykännyt niistä yhtään, mutta en raskinut hävittääkään, koska olivat kumminkin Pentikkejä. Lopulta tuli mitta täyteen, kun olivat aina kaapissa tiellä ja aloin viemään niitä yks kerrallaan kirppikselle. Sieltä ne hävis samantien, koska laitoin niihen vissiin ne kuuluisat "liian halvat" hinnat, mutta yhtään en kaipaa. Toi ruskea sydänvati on siinä kiikun-kaakun, mutta esim. se Pentikin tuikkupuu (sellanen himmeli) saa nyt kans lähteä. Liityin Pentikin FB-kirppisryhmäänkin, mutta jotenkaan en vaan jaksa sitä postittamista, vaikka siellä ehkä kauppakin kävis, en tiedä. Ei jaksa nyt mitään semmosta ylimäärästä enää tähän hätään.

      Kyllä täällä on juu kaikenlaista loksahdellu :D. Ja naksahdellu (päässä) kans :D. Mutta en vaan kertakaikkiaan pysty nyt lukemaan mitään ennenkuin oon päässyt tässä niin pitkälle, että koen, että siihen on aikaa. (Oikeesti en nykyään pysty lukemaan mitään muutenkaan, kun nukahdan heti :)). Mutta lupaan, että j o s k u s sitten tutustun kirjaan ja Marien ajatuksiin. En vaan tiedä koska. Huoh :)

      Poista
  15. hah! Kamaa on täälläkin vaikka muille jakaa, mutta lisää pitää myös hamstrata. Kai sekin on eräänlainen neuroosi, mutta kunhan muistaa niitä kirppareita pitää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellanen sanonta on, että ekat 40 vuotta elämästään ihminen keskittyy keräämään tavaraa, ja seuraavat 40 vuotta koittaa päästä niistä eroon :D. Voin hyvinkin allekirjottaa ton, koska oon nyt aika vahvasti jo tolla jälkimmäisellä puoliskolla ja kärsin kaikesta siitä ekojen 40 vuoden aikana kerätystä turhasta tavarasta. Sulla on vielä hyvin aikaa hamstrailla ennenkuin alkaa tää ahdistuksien ahdistus :). Mutta säännöllinen kirppismyynti kyllä auttaa (ellei oo niin pöljä kuin minä aikanaan, että käytin kaikki kirppistulot ostamalla samalta kirppikseltä jotain muuta tilalle...)

      Poista
  16. Minä pistin tuikut poikineen kiertämään muutama vuosi sitten lapsille ja ystäville - kun tunnistan itsestäni juuri tuon saman (en saa aikaiseksi ottaa sitä kirppispöytää) Plääh ! Kyllä me ihmiset ollaan sitten hassuja näiden tavaroiden kans - pois ja tilalle - pois ja tilalle - ja taas ollaan lähtöruudussa :) pikkuisen se on kyllä viime vuosina rauhottunut - ehkä iän tuomia etuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ollaan :). Hassuja meinaan. Paitsi että mulle on nyt kyllä tullut sellainen mitta täyteen, että en rauhoitu, ennenkuin olen saanut tavalla tai toisella hävitettyä kaiken sen, mikä mua täällä kaapeissa ja kasoissa ahdistaa. Enää ei ole ainakaan pariin-kolmeen vuoteen vaihtuneet edes verhot tai mikään, mitä täällä on esillä (se vähä mitä on). Josko sitä vihdoin olis löytynyt sellainen rauha, ettei tarvi enää koko ajan ihan vaan vaihtelun halusta ripustella erikseen kesä- ja talviverhoja ja mitä kaikkea. Vai laiskuuttako se on, en tiedä, mutta ihanaa kumminkin :). Ei sillä ettenkö enää ikinä ostaisi yhtään mitään, mutta tällä hetkellä pelkkä ajatuskin uuden ostamisesta kaiken tän jo olemassaolevan lisäksi, ahdistaa. Ja mahdollisesta kirppismyynnistä tulevia rahoja en ainakaan käytä ostoksilla naapuripöydissä niinkuin joskus nuorempana tuli tehtyä :D

      Poista
  17. :) Joku kantaa iloissaan nuo kotiinsa tai lahjaksi, ja kertoo että mitä ihanuuksia sai halvalla :) Kyllä on kaapit vielä liian täynnä, mutta ihan jotain muuta kuin iittalaa tai arabiaa... HUOH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan todellakin, että kantaa :). Muuten se alkaa olla jo ranteiden viiltelyn paikka :D. No ei sentään, mutta kyllä sitä kaiken tän puljaamisen jälkeen toivois tosiaan, etteä jollekulle kelpaavat. Ja eipä kuule ole mullakaan Iittaloita noita kolmea Balloa enempää. Ja Arabiaakin vaan muutama hassu eripariperintöastia, jotka nekin on olleet vuositolkulla kaapissa vailla käyttöä. Ihan pöljää ehkä, mutta se ei johdu siitä, ettenkö niistä tykkäis, vaan päinvastoin siitä, että niillä on mulle erityisen suuri arvo ja pelkään, että heti kolautan kannun johonkin pöydänkulmaan ja siinä se sitten on säpäleinä...

      Aika loputtoman tuntuisen suon tästä on saanut itselleen aikaiseksi, mutta jaksan luottaa siihen, että vielä jonain päivänä palkitsee, kun ajatus ja hengitys kulkee vapaasti, kun joka paikassa ei väijy turhien tavaroiden armeija.

      Poista
  18. Ihana Annukka!:D Ihan samojen juttujen kanssa täällä painitaan, niin kuin kaikki länsimaiset ihmiset suurinpiirtein: liikaa tavaraa...Mähän siivosin esim. keittiönkaapit jo vuosi sitten ja vasta tänä syksynä pidin kirpparipöytää, kun en saanut aikaiseksi varattua sitä. Meille aukesi tuohon entiselle autotehtaalle uusi kirppis, ja se onkin ihan loistopaikka! Pöytä oli todella edullinen avajaistarjouksena ja sainkin ihan muhkean tilin kahdesta viikosta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot :). Ja ihan on kuule aika paljonkin yhtäläisyyksiä nyt näissä meidän hommissa. Itsekin kun raivasin keittiönkaapit varmaan pari vuotta sitten ja hävitin kaikki eriparijuomalasit ja -mukit ja ostin (Ikeasta halvalla) uusia tilalle. Ja todistettua tuli, että kun kerralla tekee ja järjestää jonkun osa-alueen kunnolla, niin järjestys myös pysyy. Edelleen on ilo nostella pesukoneesta juomalasit kaappiin, kun jokaiselle on oma paikkansa ja vaikka kaappi olis ihan täynnä niitä laseja, niin silti se näyttää rauhalliselta, kun ei ole keskenään erikokoisia kuppeja ja kippoja huojuvissa pinoissa päällekkäin. Aahh. Siihen kun pääsis muuallakin. (Paitsi että onhan mulla haaveena nimenomaan joku iso kaunis astiakaappi, johon voisin keräillä kirppareilta juurikin kaikkia kauniita laseja ja muita astioita :D. Että pientä ristiriitaa ehkä, mutta se on taas toinen juttu se ja haaveita saa onneks olla).

      Ja juu. Se kirppis, johon nytkin oon valmis (tai no, valmis ja valmis, mutta kun en muutakaan voi) jonottamaan sen 12 viikkoa, perustettiin vanhan autoliikkeen tiloihin (ei sentään tehtaan niinkuin teillä) ja siellä tehtiin kaikesta niin siistiä ja valoisaa ja puhdasta, että sinne vie tavaraa ilokseen. Kaikki henkaritkin on keskenään samanlaisia, eikä niitä rautalanka- ja muita sieltä täältä kerättyjä sekaversioita. Pieniä, mutta tärkeitä juttuja tällaiselle osa-aika-perfektionistille :)

      Poista
  19. Sinähän olisit voinut perustaa oman lahjatavaraputiikin tuolla tavara määrällä ;)

    Mut voin vain kuvitella, kuinka "vapautunut" onkaan fiilis, kun pääset eroon turhasta tavarasta. On sit tilaa hankkia uutta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. "Annukan antiikki & piraatti-puoti" :D. Voi jestas, mutta kyllä sitä on itsensä melkoseen pulaan kaiken maallisen tilpehöörin kanssa järjestänyt. Mutta ei se auta nyt kuin kärsiä vaan nahoissaan ja luottaa siihen, että jonain kauniina päivänä ajatus ja hengitys taas kulkee vapaasti, kun ei kaappeihin kätketyt möröt huutele sieltä ovien läpi. Tässä(kin) me ollaan ukkelin kanssa niin erilaisia. Mua ahdistaa pelkkä tieto siitä, että kaapeissa on jotain ylimääräistä ja ukkoa ei taas häiritse yhtään, jos se on pois silmistä. Eikä sitä häiritse mitkään tavarakasatkaan, jos ne ei ole just keskilattialla :).

      Ja onhan se niin, että välillä oikeasti olis kiva ostaakin jotain, mutta en vaan kertakaikkiaan pysty kykenemään siihen edes ajatuksen tasolla ennenkuin koen olevani tän raivausurakan kanssa niin valmis, että ajatus jostain uudesta tuikkukiposta (hehheh) ei enää aiheuta kuristavaa ahdistusta. (Ehkä sittenkin sinne kallonkutistajalle... :D)

      Poista
  20. Ai miten hymyilytti taas...:)) Saman kaaoksen kanssa täällä myös painitaan, kirpparille on pakattu tavaraa vaikka kuinka ja ja nyt tuli mieleen että pitääkö nekin purkaa ja viedä muualle kun ei ole sitä pöytää varattuna! Tosin meillä täällä ei kyllä jonoja ole... Ei vaan saa aikaiseksi. Ja nyt tuli ahdistus että pitääkö ne vielä lajitella kevät/kesä/syksy/talvi laatikoihin ja viedä eri aikaan?? APUA! Noi liilat vale-kivet on muuten ihanat, mulla on liila kausi menossa. Liilat ikean lämpökynttilätkin käytössä ja lisää pitäisi haalia talven varalle! Täälläkin muutamia kaappeja joihin ei uskalla kuin kurkistaa ja äkkiä se ovi kiinni! Seuraavaksi lajitteluun menossa kinkkanat neuleet joita olen säästänyt ajatuksella: jos, ehkä, vielä, kun jos vaikka... :D So not gonna happen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tarvi purkaa ja lajitella Sari :). Ei tartte kuin varata se pöytä ja myydä kaikki pois, kun kerran on jo valmiiksi pakattuina :D.
      Täällä meilläkin kyllä on myös sellasia kirppareita, joille ei oo jonoja, mutta ne on myös sellaisia hmmmmm... mitenkähän sen nyt sanois kauniisti... sellasia, jossa haiseekin ihan kirppikselle ja myynnissä on enimmäkseen ihan täyttä ylihinnoiteltua roskaa. Siellä tosin olis helppo erottua edukseen myymällä ihan kuranttia tavaraa ja vieläpä halvalla, mutta siitä huolimatta olen mieluummin valmis jonottamaan sellaselle melko uudelle kirpparille, joka on siisti ja valoisa ja siellä tuoksuu puhtaalle ja kaikki hyllyt ja tangot ja henkaritkin on keskenään samanlaisia. Ja porukkaa käy kuin pipoa (mistähän muuten toikin sanonta tulee?). Että toivottavasti nyt sitten kaiken tän vaivannäön jälkeen kauppa käy, eikä tuikun tuikkua tarvi tuoda enää takaisin kotiin.
      (Ja pakko nyt tunnustaa, että viikon takaisella Ikean reissulla tuli hypisteltyä nimenomaan niitä liiloja kynttilöitä... Ihan tosimielellä vielä kunnes tajusin mitä olen tekemässä ja äkkiä vaan takasin hyllyyn ja pois paikalta :))

      Kinkkanat neuleet kuulostaa todellakin just sellaisilta "ei tiä jos joskus tarttee"- jutuilta parhaimmillaan :D.

      Poista
  21. Mulla nyt vähän alko syyllisyys kalvamaan noiden punaisten tuikkujen kera....ettet vaan oo pitkäaikaisena blogini lukijana saanut kymmenen halvan punaisen tuikun ostamiseen idean Sisustus ja Sepustus -blogista, jossa tämän em. blogin pitäjä oli innoissansa kertonut 10 kpl:een punaisen tuikun hankinnasta :O Mullahan oli yhtenä jouluna kymmenen joulupöytään istujan kattauksessa oma tuikku jokaisen lautasen vierellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tartte potea syyllisyyttä Soile :). Nää mun halpistuikut on jo aikasempaa saapumiserää... Ajoilta ennen blogeja siis jo :). Mulla oli silloin olkkarin Beståjen päällä sellanen leveä ja matala peili nojaamassa seinään (oikeesti se siis oli kapea ja korkea peili, jonka olis pitänyt olla ripustettuna seinällä) ja mulla oli tapana pitää siinä tasoilla noita keskenään samanlaisia tuikkuja, eikä mitään muuta (ainakaan en muista). Kymmenestä tuikusta kun heijastui sen peilin kautta tuplamäärä. Ja vuodenaikojen mukaan vaan vaihtui väri. Tulppaanimallit oli aina kevään juttu, mutta nyt ne on kukkineet ihan vaan kaapeissa jo muutaman vuoden :D.

      Mutta siis nyt kun sanot, niin muistan kyllä ton jouluisen kattauksen, joka oli kiva.

      Poista
  22. Oioi, mä olen nyt niin ylpeä sinusta!! :D ;D Kirpparille vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks Sannis :). Jos asuisit lähempänä, olisin pyytänyt sua mulle kirppispoliisiksi. Sellaseksi joka vahtii, että tavara kans menee sinne, enkä yhtään ala venkoilemaan :)

      Poista
  23. Asiaa helpottaa, jos vie tavarat jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kirppispöytään. Ei tarvitse varata ja ootella pöytää, hinnoitella eikä roudata myymättömiä pois. Ja hyvä mieli kaupan päälle! Kannattaa omalta kirppikseltä kysyä, onko heillä jonkun yhdistyksen pöytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä Jenni. Harmillista kyllä, täällä ei ole sellaista mahdollisuutta :(.

      Tää ajankohta on vissiin ihan parasta myyntiaikaa, kun tuntuu, että pöydästä katoaa kaikki samantien, kun sinne vie. Varmaan kylläkin siksi, että ne mitä mulla oli myynnissä, oli just noita kaikenmaailman tuikkuja ja muuta joulunalusaikaan sopivaa täsmätavaraa.
      Vaatteet sen sijaan ei näytä oiken liikkuvan. Enkä kyllä omien vaatteiden kohdalla edes ihmettele :D. Mutta kotiin en niitä enää kanna, vaan vien keräykseen kaiken, mikä jää. Ja kotoa suoraan loput.

      Poista
  24. Hei Annukka! Vieläkö sinulla on niitä liiloja tuikkuja? Ovatko Kivi tuikkuja vai jotain muuta? Olisin kiinnostunut Iittalan 60mm liiloista Kivi tuikuista.
    t.Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula.
      Valitettavasti ei ole enää mitään... Kaikki meni kirppikselle ja vaihtoi siellä omistajaa melkeinpä ennen kuin ehdin edes kunnolla nostella tavaroita pöytään. Mutta nuo värilliset tuikkulyhdyt olivat ihan vaan halpisversioita. Ei siis aitoja Kiviä. Joten ei niistä olisi iloa sinulle ollut. Harmi silti. Olisin mieluusti lähettänyt, jos olisi ollut tilaisuus.

      Hyvää Uutta Vuotta sinulle!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi