Maanantai 12.8.
Ensimmäinen kesäloman jälkeinen työpäivä. Lämpötila 12 astetta ja vettä sataa.
Tuli lähdettyä töihin vähän turhan kevyessä varustuksessa sillä seurauksella, että sääriä ja varpaita paleli pitkin päivää, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Kun ensimmäisen kerran katsoin kelloa, olin ollut töissä vasta reilut puoli tuntia, vaikka ihan muuta kuvittelin. Ei sillä, ettenkö olisi ruvennut heti hommiin, mutta kerkisin kolmessa viikossa tottua siihen, että lomalla aika kuluu kuin siivillä.
Mietiskelin siinä muun ohessa kohtapuoliin ajankohtaista uuden sähkösopimuksen valintaa, joka on ahdistanut jo pidemmän aikaa, koska en todellakaan tiedä, mikä olisi viisasta tai ainakin vähemmän tyhmää. Kertaalleen tuli jo tehtyä tahaton virhe ja mentyä naimisiin parivuotisen kalliinpuoleisen sopimuksen kanssa, mikä on harmittanut kokolailla sen samat kaksi vuotta (paitsi silloin kun pörssisähkö on ollut kalleimmillaan), mutta minkäs teet. Pakko se on jotain valita ja pääasia, että edellinen vihdoin päättyy. Ei tule ikävä.
Illalla sade taukosi sen verran, että ajelin kentälle sillä mielellä, että välttelen rikkaruohojen raivausta ja käyn ajankuluksi vähän harkkailemassa muutamia uusia juttuja. Vettä oli kuitenkin täällä päin satanut vissiin jo niin pitkän aikaa, että nurmialue oli muuttunut upottavaksi rapakoksi, joten vaihdoin suunnitelman tylsähköön iltalenkkiin.
Kuulostaa näin kirjoitettuna varsin mitäänsanomattamalta päivältä ja sitä se oikeastaan olikin, mutta olin silti ihan hyvillä mielin. Ajattelin tyynesti, että tältä se arki nyt tuntuu ennenkuin siihen taas tottuu, pääsee vauhtiin ja syksyiset harrastukset astuu mukaan kuvioihin. Eikähän ilman arkea ole lomaakaan, joten eipä tästä sen kummempaa.
Tiistai 13.8.
Aurinkoinen ja lämmin aamu, joka mahdollisti aamupalan terassilla. Tuntuu työaamuinakin niin paljon mukavammalta syödä ulkosalla ja lukea (aina vaan ohuemmaksi ja ohuemmaksi käyvä) päivän lehti kaikessa rauhassa.
Meillä oli lomalla luontaisesti niin samanlainen rytmi kuin arkenakin, ettei ole ainakaan vielä tehnyt sen puolesta yhtään tiukkaa herätä aamulla ajoissa tai peräti liiankin aikaisin.
Mentiin yleeensä viimeistään puoli yhdentoista maissa nukkumaan, kun aurinko painui järven taa, ja noustiin siinä seitsemän pintaan virkeinä ylös. Jäi enemmän aikaa kaikkiin kivoihin lomatekemisiin, eikähän me kotonakaan vapaapäivinä nukuta juuri sen pidempään. Paitsi jos nukuttaa.
Työpäivä meni miten meni ja vaikka olenkin tottunut yksinäiseen puurtamiseen, sopivan sosiaalisen loman jälkeen kontrasti on kieltämättä aiko iso ja tuntuu vähän ankealtakin. Kukaan ei kysy miten loma meni, eikä ole ketään kenen kanssa vaihdella kuulumisiakaan. Paitsi asiakkaat kyllä toivottivat tervetulleiksi takaisin ja toivoivat loman menneen mukavasti. Se lämmittää mieltä.
Vähän ihmettelin töitten jälkeistä väsähtänyttä olotilaa, jollaista en kokenut kertaakaan loman aikana. Mutta niin se on, että aivotyö ja istuminenkin väsyttää, vaikkei sitä moni uskokaan, "koska en tee mitään oikeita töitä".
Ajattelin, että ehkä sitä vaan nyt kaipaa lepoa ja liikkumiset ehtii taas ottaa ohjelmaan silloin kun siltä tuntuu, joten loikoilin illan enimmäkseen terassin sohvalla ja luin loman aikana kertyneitä lehtiä.
Keskiviikko 14.8.
Kosteankylmä aamu, joten ei terassikahveja tänään.
Töissä oli enimmäkseen haastavia juttuja, joista osaa en pystynyt selvittämään päivän mittaan, vaan jäivät vaivaamaan mieltä ja todnäk häiritsemään unta.
Istuminen alkaa tuntua kropassa ja mieli tekisi olla enemmän liikkeellä, mutta on vähän vaikeasti toteutettava yhtälö Onneksi toimistolla on hyvin tilaa hyppiä ja tempaista taukojumppaa. Se auttaa vähän, mutta kyllä paikallaanolo oikeasti on ihan tappavaa. Tuntuu erityisesti nyt, kun lomalla tuli pelkästään kentällä käveltyä parin viikon mittaan puolisentoistasataa kilometriä. Muut aktiviteetit siihen päälle. Nyt vaan istun tai seison ja siinä välissä kävelen portaita, joita sentään onneksi riittää. Joskus tosin mietin, että mitäs sitten, jos en pystyisikään yhtäkkiä syystä tai toisesta enää kiipeämään rappuja. Ei olisi asiaa toimistollekaan, koska hissiä ei ole.
Sähkösopimus sai sinettinsä ja päädyin valitsemaan vuoden määräaikaisen. Tulin siihen tulokseen, että meistä ei ole elämään sähkön tuntihintojen ehdoilla. Sopimus on kuitenkin puolet halvempi kuin edeltäjänsä, vaikka onkin toisaalta puolet kalliimpi kuin se johon parhaimmillaan ehdittiin tottua. Nyt vaan koitetaan pitää vähän turhan korkeaksi karannut kulutus kurissa. Ilman, että palellaan kynttilänvalossa.
Illalla näin pitkästä aikaa ystäviä, joita oli jo vähän ikävä. Käytiin kuumankosteassa kelissä pelailemassa ja vaihtamassa kuulumiset.
Tänään ihmettelin sitä, että vielä ei ole tullut yhtään sellaista fiilistä, että tekisi mieli kohennella kotona paikkoja tai edes vaihdella kesäisiä kuoseja syksyisempiin. Ehkä siksi, että vielä on niin kesä ja onneksi onkin. Osa kesäkukistakin on vielä ihan hyvässä hapessa. Mutta jos tunnetta ei tule syksymmälläkään, se on erikoista.
Torstai 15.8.
Niinkuin arvelin, ratkaisematta jääneet työjutut jäivät pyörimään mielessä ja nukuin huonosti.
Aamu oli onneksi aurinkoinen ja lämmin, joten koitin olla positiivisen rauhallisella mielellä siihen asti kunnes pääsisin ongelmiin käsiksi. Siinä auttoi, kun laitoin aamupalan taustalle soimaan "Luxury hotel lounge"-soittolistan mukavan leppoisaa musiikkia ja mielikuvittelin itseni listan nimen mukaisiin maisemiin ja lomatunnelmiin. En tosin ole tainnut koskaan missään varsinaisessa luxushotellissa yöpyä, enkä sellaisessa mahdollisesti viihtyisikään, mutta jonkunmoisena arjen luksuksena musiikki ja terassiaamupala kyllä toimi erittäin hyvin.
Töissä tunsin, että lomanjälkeinen energinen ja hehkuvakin olotila alkaa hiipua. Huomaan myös, että mitä enemmän olen paikallani, sitä vetämättömämpi olen. Ja mitä aktiivisempi saan päivän mittaan olla, sitä aktiivisempi olen muutenkin. Mutta koska ikuista lomaa ei ole, täytyy korjata tilanne ottamalla taas jumpat pelkkien pelien tai lenkkien ohella ohjelmaan. Jos en saa riittävästi liikettä, muutun kärttyisäksi ja sitä en halua.
Olen haalinut itselleni myös niin pitkän liudan syksyllä alkavia kursseja, että piti ihan tarkistaa mihin kaikkialle olen ilmoittautunut.
Tänä vuonna pattitilanne tuli eteen siinä kohtaa, kun keramiikka oli vaihtunut samalle illalle kalligrafian kanssa ja oli pakko valita jompikumpi. Päädyin viime syksynä aloittamaani kalligrafiaan, joka kuvauksensa mukaisesti on todellakin jotenkin maagisen rauhoittavaa tekemistä. Paitsi silloin, kun mikään ei onnistu.
Sen sijaan kurssien ostoskoriin nappaamani akryylimaalauksen alkeiskurssin peruin. Ennakoin, etten mahda toiveistani huolimatta olla taitelijatyyppiä, mutta päätin kuitenkin kokeilla "Rentoa maalausta"-lyhytkurssia. Lisäksi luvassa on pari keramiikkalauantaita ja rakukeramiikkaa. Onhan sitä jo siinä.
Perjantai 16.8.
Tähänastisen päivän perusteella tuntuu siltä, että on viisainta lopettaa tämä arkipäivitys tähän, etten ala kuulostaa vetelältä valittajalta. Sellaiseksi en halua muuttua, vaikka käynnistymisvaikeudet tuntuu nyt vähän kestävän.
Jäin kotitoimistolle töihin ja ihailin ikkunasta naapurin pihalla kasvavaa valtavaa pihlajaa, joka on täynnä marjoja niinkuin kaikki pihlajat tuntuu tänä vuonna olevan. Mieleen muistuu lapsuusaikojen harvinaisena herkkuna kotona tehty ja tarjottu pihlajanmarjahyytelö, joka oli lapsen suuhun turhan eksoottisen makuista, mutta nyt saattaisin hyvinkin tykätä. Ehkä jopa kokeilen sen valmistusta. Mutta vain ehkä..
Viisi päivää töitä takana ja samaiset viisi päivää vähemmän aikaa eläkkeeseen, hehheh. Eli enää semmoiset 5 vuotta ja 7 kuukautta jäljellä. (Aletaan olla sitä ikäkaliiperia, että yksi kesälomalla tapaamiemme ihmisten kanssa jutuiksi tulleista vakioaiheista oli "olettekos vielä työelämässä" tai "jokos olette eläkkeellä" tai "onkos vielä pitkästi eläkepäiviin" :)).
Täytyy vähän parantaa asennetta tämänhetkisestä tai saattaa nuo vajaat 6 vuotta tuntua pitkähköiltä. Ei vaiskaan, kyllä se tästä taas. Ja oikeasti tykkään työstäni. Erityisesti silloin, kun mielekästä tehtävää on mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.
Tämä oli tämmöinen suora hyppy huhtikuusta elokuuhun ja samalla kokeilu, osaanko enää edes avata koko Bloggeria. Näytti ainakin tuo kuvien lisäily muuttuneen sitten viime näkemän, mutta vielä onneksi pärjään.
Kaunista viikonloppua!
Tämmöistä arkipäiväkirja - postausta olikin mukava lueskella 💜
VastaaPoistaMukavaa loppukesää ja ihanaa syksyn odottelua sinulle 💜
Kiitos Suvi ja mukavaa loppukesää! Nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää.
PoistaJa toivotaan pitkää, kuulasta poutasykysyä siihen perään.
Ihana lukea kirjoitustasi taas pitkästä aikaa. Toivottavasti loma meni hyvin ja sait rentouduttua.
VastaaPoistaSähkösopimuksen valinta taitaa olla vaikeaa siellä mantereella. Meillä ei ole mahdollista valita mitään vaan sähkö tulee sieltä mistä kaikille täällä asuville. No, nyt en ole vähään aikaan tutkaillut mahdollisuutta valita sähköntoimittaja itse, mutta ainakaan vielä jokin aika sitten ei valintaa voinut tehdä.
Minulle ei iskenyt tänä vuonna minkäänlaista kurssi-innostusta, enkä ilmoittautunut mihinkään. Ainoastaan jos vanha joogapaikkamme jatkaa toimintaansa niin sinne menen ehdottomasti. Vielä ei ole kuitenkaan mitään kuulunut.
Minun ikäisillä tapaamiset alkavat yleensä näin:"Hei, mitä kuuluu. Oletko ollut terveenä?" Ja useimmiten jokaisella on jonkinlaista kremppaa, pienempää tai suurempaa.
Oikein mukavaa loppukesää sinulle <3
Kiitos kivasta viestistä, aina yhtä uskollinen kommentoija Kristiina <3.
PoistaLoma oli ihan superkiva ja niin lomaa kuin olla voi. Aktiivinen ja rentouttava yhtäaikaa.
Eikä miehen tuuraaja soittanut perään kertaakaan, vaan selvisi koko kolmeviikkoisen enemmän kuin kunnialla ja voitiin lomailla levollisin mielin. (Toisenlaisiakin tapauksia on ollut, mutta niihin en halua enää palata edes muistoissa).
Lähdettiin pois kotoa heti kun loma alkoi ja palattiin vasta päivää ennen töiden alkua. Sen(kin) takia varmaan tuntuu, että olisin tipahtanut siihen yksinäiseen työtuoliini jostain toisesta todellisuudesta. Yleensä on ollut jonkunmoinen siirtymäaika, mutta nyt tehtiin tarkoituksella näin ja se oli erittäin hyvä valinta. Unohdin kaiken. (Osittain jopa vähän liikaakin, kun maanantaina tuntui, että olin joidenkin asioiden suhteen ihan kuutamolla :)).
Tuntui tosiaan vähän huvittavalta se, että eläkkeellejäänti oli pinnalla vähän kaikilla :). Osalla jo arkipäivää ja osalla vasta tuloillaan, mutta kaikille se tuntui olevan pelkästään mieluinen asia. Ja niinhän sitä voi tässä istekin kuvitella, kun en vielä tiedä miltä oikeasti tuntuu. Täytyy vaan yrittää elää niin hyvin, että sinne asti pääsee. Nuo mainitsemasi kremppakeskustelut kun on se toinen yleinen kuulumistenvaihtoaihe jo paljon nuoremmillakin kuin meikäläinen. Toistaiseksi en ole siihen voinut ottaa osaa (kopkop), mutta selvää on, että ei ole ikuinen olotila.
Olen melkeinpä kateellinen tuosta, että sähköyhtiön valintaa ei tarvi tehdä itse, vaan se on se mikä on. Ihan niinkuin "ennenvanhaan", kun oli vaan se yksi ja ainut paikallinen ja sillä selvä. Mutta siinä vaiheessa kun alkoi tämä rasittava kilpailutushomma, selvisi, että tämä meidän paikallinen oli koko valtakunnan mittapuulla kalleimpien kärkipäässä, ellei peräti kallein. Varmaan niin moni häipyi heti, kun mahdollisuus tuli, että nykyään koko yhtiötä ei enää ole, vaan on myyty toisaalle.
Saa nähdä miten itselleni käy niitten kurssien kanssa. Mahdoinko innostua vähän liikaa, kun ajattelin jatkaa myös joogassa (sikälimikäli ohjaaja jatkaa täälläkään) ja jumpilla, joista 3 viikossa on mun lemppareita. Kaikki tosin eri aikoihin, joten sen puoleen ei ongelmaa ja mukava vaan, kun on joku rytmi, ettei tule tämmöistä passiivista jaksoa kuin nyt. Ei vaan sovi mulle tämmöinen aikaansaamaton olotila. Ja tiedän jo, että tulee taas sellainen välimallin tyhjiö, kun kenttä menee lokakuun lopussa kiinni ja yhtäkkiä onkin viikoissa tuntitolkulla lisää aikaa käytössä.
Jahka sieltä toisesta todellisuudesta kunnolla palaudun, otan taas tavaksi lukea mitä muille kuuluu. Ihan hävettää, kun arvaan, että olet ehtinyt kesän mittaan kirjoittaa vaikka mitä, mikä on itseltäni näkemättä. Vaan siellähän ne pysyy.
Mukavaa loppukesää (joku käytti kivaa nimitystä syyskesä) sinne Oolantiin <3
No, tekee mieli sanoa että kyllä se siitä...ainakin sittten kun tulee palkkapäivä. Tottuu siihen. Vielä on muistissa omatkin töihinpaluut. Mutta en ite tarvinnut koskaan istua paikallani tuntikausia, vaan päinvastoin (hoitotyössä).
VastaaPoistaNyt on taas pakko alkaa etsiä sähköyhtiötä. Talvi tulee ja on pakko ottaa uusi sopimus. Hyvin pärjäsin itekseni pörssisähköllä, mutta korkeimpina tunteina istuin pimeässä, tai paristokynttilän valossa. Nyt on vielä tarjolla jotain vaihtuvahintaisia kulutuksen mukaan tulevia hybridisopimuksia, joita en ymmärrä. Ei yhtään huvittaisi alkaa taas katsella niitä.
Hyvää syksyn alkua, vaikka ei se vielä syksy alakaan.
Kävin vähän viilaamassa tekstiä perjantain osalta, kun alkoi omaan silmään näyttää siltä, että olen töitävieroksuvaa tyyppiä tai etten tykkää työstäni. Kestää vaan nyt vähän aikaa taas kääntää korvienvälissä asetukset lomalta takaisin työmoodiin.
PoistaHoitotyössä en varmasti pärjäisi ja nostan isosti hattua kaikille sitä tekeville tai aikanaan tehneille. Siinä ei tosiaan ehdi varmaan edes istahtaa kunnolla syömään, joten tuskin tekee mieli töitten päälle ensimmäisenä lähteä johonkin liikekannalle.
Kinkkistä on tuo sähköhomma nykyään. Mentiin vähän siihen vipuun, että kuviteltiin hinnan olevan pilvissä pitkäänkin ja siksi tehtiin se parivuotinen sopimus, mutta ollaan kyllä maksettu varmaan rutkasti enemmän kuin mitä olisi pörssillä tullut maksamaan. Toivon, että tuo yksivuotinen oli riittävän fiksu valinta ja ainakin tiedetään hinta vuodeksi tästä eteenpäin, jos ei muuta. Sen jälkeen sitten taas on uusien päätösten aika.
Ne joustosopimukset skippasin, koska siinäkin olisi hinta vaihdellut oman kulutuksen mukaan, vaikka onkin osittain olevinaan kiinteähintainen.
Joku joskus lanseerasi kivan termin "syyskesä". On semmoinen sopiva välimalli syksyä ja kesää, joista elokuu mun mielestä kuuluu vielä jälkimmäiseen.
Tsemppiä sopivan sopimuksen valintaan ja mukavaa loppukesää!
Kiva arkipäiväkirja! Täälläkin lomalta paluun jälkeen olo tuntui väsähtäneeltä, vaikka lomalla ehdin hyvin levätä. Kurssit kuulostaa kyllä kivalta! Omat harrastukset best!
VastaaPoistaLiikuttiin loman aikana niin paljon, että oltiin illalla sillälailla terveellä tavalla väsyneitä, että nukuttiinkin tosi hyvin (miehellä perus, mulla harvinaista herkkua).
PoistaViime viikolla väsymys taisi olla ennemminkin henkistä laatua ja se taas tietää kehnompia unia ja lisää vetämättömyyttä. Mutta kyllä se tästä, kun taas vauhtiin (ja jumpille) pääsee.
Omat harrastukset tosiaan on best. Valinnanvarasta ei ole pulaa, mutta näinkin kauan on kestänyt, että olen osan vasta löytänyt. Tosin voi olla, että jos olisin aloittanut jo vuosia sitten, olisin kerinnyt jo kyllästyäkin, nyt vielä virtaa riittää.
Hyvää koulukauden alkua sinne ja mukavaa loppukesää muutenkin!
Ihana arkipäiväkirja, ja mukavaa kun olet pitkästä aikaa kirjoittanut!
VastaaPoistaTäytynee ottaa arkipäiväkirja itsellekin työn alle, jos vain muistan.
Päivät ovat tällä hetkellä niin täynnä kaikkea uutta, kirjoitettavaa löytyisi taatusti!
Mukavalta kuulostavat alkavat harrastukset.
Kiitos kun jätit viestiä Marika, koska long time no see (puolin ja toisin).
PoistaVähän luulen, että mun arkipäiväkirjat ei saa jatkoa, koska mulle ei tapahdu mitään uutta toisin kuin sulle :). Muuten kyllä on monenlaista mielessä, mutta eri juttu saanko koskaan aikaiseksi kirjoittaa. Testaan sitä sillä, tuleeko teksti helposti suoraan päästä ulos ja jos tulee, niin päätyy tänne ja jos vähänkin takkuaa, niin sitten ei. Luonnostelijaksi ja myöhemmin luonnoksiin palaavaksi musta ei ole, se on niin nähty.
Kivaa loppukesää uusien ja vanhojen asioiden parissa Marika!
Piti oikein muistella miltä se lomalta töihin paluu tuntui :) Oikeastaan ihan hyvältä, mutta minä pidinkin aina pitkän loman, kun ylityöt ja matkat toivat lisäpäiviä.
VastaaPoistaSähkösopimuksesta ei ole tarvinnut huolehtia kun muutin pois omakotitalosta. Otin tänne uuteen kotiin toistaiseksi voimassa olevan ja hinta on pysynyt kohtuullisena. Nousi vähän silloin huippuhinnan aikaan, mutta nyt kun hinnat laskivat, niin minulla putosi puoleen. Eikä se muutenkaan iso ole, olin tottunut ihan toisenlaisiin summiin omakotitalossa. Siellä meillä oli aina kahden vuoden määräaikainen.
Työniloa Sinulle jatkoon, voin kertoa, että eläkkeellä on ihan mukava olla :)
Itse tykkään jemmata lomapäiviä (huomasin itseasiassa just, että olen pitänyt talvilomasta vasta pari päivää) niin, että niitä voi käytellä vuoden mittaan silloin kun on tarvista ja tilaisuus vaikka jollekin pidennetylle viikonlopulle tms.
PoistaHarvinainen kolmen viikon yhtäjaksoinen loma oli tänä vuonna ihan täyttä lomaa ja tuntui hyvällä tavalla pitkältä, kun lähdettiin kotoa heti kun loma alkoi ja palattiin vasta päivää ennen kuin piti palata töihin. Yksinyrittäjämiehen tuuraaja hoiti hommat mallikkaasti, eikä edes soittanut kertaakaan perään. Sellaiseen ei olla totuttu ja alkuun jännitti aina katsoa kuka soittaa, kun miehen puhelin pirahti.
Kesällä olisi se toistaiseksi voimassaoleva pörssisähkö ehkä ollut hyvä valinta, mutta kesä meni meidän osalta ohi vanhan kalliin sopimuksen puitteissa, joten päätin, etten sitä sen enempää harmittele, kun en asialle mitään voi. Nyt vaan täytyy olla kyttäämättä niitä spottihintoja, ettei tule vertailtua omaan valintaan. Ei semmoisesta elämisestä mitään tule, jos koko ajan harmittaa.
Kiitos työnilosta, nyt alkaa jo sujua taas ilman sen kummempaa ihmettelyä. Ja juu, näin olen monien tuttujen puheista ymmärtänyt, että eläkkeelläolo on yhtä ihmisen parasta aikaa :).
Heissulit Annukka!
VastaaPoistaKiva kuulla sinusta. Niin se kesä vierähti elokuulle ja syys kolkuttelee ovelle.
Mutta muistutan itseäni kesää on vielä jäljellä.
Niin se arki sinulla alkoi ja tsempit arjen askareisiin.
Juuri uusi sähkösoppari uusittiin, onneksi oli Vattenfall pudonnut hinta edes jonkin verran.
Yleensäkin nykyään ihmettelen kaupassa elintarvikkeiden hintojen nousua. Ei paljon saa kauppakassiin sullottua, kun huomaakin että 50 euroa taas maksoi.
Ihania hetkiä alkavaan viikkoosi sinulle!
Heippa Päivi, ja kiitos samoin, kiva kuulla! Olen tosiaan pitänyt koko kesän koneen kannet kiinni töitten jälkeen ja lomalla, joten varmasti on mennyt monenmonta mukavaa sinunkin tekstiä ohi, mutta palailen pikkuhiljaa, kun arki taas muuttuu sopivalla tavalla rutiineiksi.
PoistaSähkösopimus tuli nyt tosiaan valittua ja sillä mennään sen kummemmin miettimättä. Paitsi että meidän suuri kulutus ihmetyttää ja eilen aloin stressaamaan siitä, kun ehkä keksin mikä tekniikkaan liittyvä asia saattaa olla syynä siihen, että ollaan jo monta vuotta maksettu isoja summia sen takia turhaan. Mutta parempi kun värvään itseäni viisaampia tutkimaan sitä, etten murehdi sellaista mikä ei ole varmaa.
Ja totta. Ei montaa asiaa tarvi olla kassissa, kun kymppejä saa kassalla pulittaa isoja määriä. Lomalla ostin harva se päivä puoli kiloa paikallisia mansikoita, kun niiden aika vielä meidän lomapaikassa oli. Maksoivat 7,90 rasia ja mietin, että olisinkohan ikinä mahtanut maksaa kilosta mansikoita sataa markkaa... En olisi (ja tiedän, ettei markkoja ole ollut vuosikymmeniin, eikä niihin parane palata, mutta joskus vaan silti teen niin :)).
Elokuu on kesäkuu ja jos vaan kelit tämmöisenä vähänkään jatkuu, niin syyskuussa eletään syyskesää, eiks vaan :).
Mukavaa kesänjatkoa siis :)
Onhan se lomalta töihin palailu varmaan aina vähän sellasta plääääh..... vaikka työstä tykkäisikin, niin on se oma vapaus valita päivänsä kulku kuitenkin jotain muuta kuin se, että pitää jonkun muun päättämän aikataulun mukaan elellä. Mulla oli toisaalta nyt jo lähes ikävä töihin, kun kotona ei ollut mitään tekemistä.
VastaaPoistaMe ollaan tyytyväisiä pörssisähkön käyttäjiä. Onhan ne hinnat vaihtelevia, mutta mun mielestä keskihinta on kuitenkin vähemmän kuin aiemmissa sopimuksissa viime vuosina. En itse seuraa sähkön hintoja yhtään, vaan käytän silloin kun tarvii käyttää ja pyrin olemaan tuhlailematta turhia. Mies joskus niitä vähän kattelee ja jos hinta nyt ihan hirveäksi kipuaa, niin sitten tarkemmin säästellään ja esim. sammutetaan kalleimmiksi hetkiksi kylppärin lattialämmitys tms.
Mä en oo vuosikausiin harrastanu oikein mitään, en edes muista millon olisin opiston jutuissakaan ollut. Täällä niihin pitää vissiin ilmoittautua nykyään jo keväällä, se käytäntö muuttui joku aika sitten. Yleisesti ottaen tuntuu, että millekään kurssille ei oikein tahdo edes päästä, ellei ole heti sormi näppäimellä ilmoittautumassa, kun se mahdollisuus avautuu.
Pirtsakkaa arkea, Annukka! ❤️
Heippa Heli, kiva kun jätit viestiä <3. Aloitin jo pariin kertaan vastaamaan, mutta piti jättää kesken.
PoistaSe on just noin kuinka sanot, että se oma vapaus valita päivänsä kulku on lomassa parasta. Vaikka työkin on omalla tavallaan vapaata, niin ei sitä voi vaan yhtäkkiä päättää olla tekemättä jotain, mikä ei yhtään huvita.
En osaa oikein kuvitella millaista olisi, jos olisi pidempi yhtäjaksoinen loma niinkuin useimmilla tai ainakin suurella osalla on. Veikkaan, että voisi jo vähän olla ikäväkin töihin, etenkin jos lomalla ehtisi tylsistyä. Mutta toisaalta vois olla niin, että vapaudesta tulee pitkässä juoksussa niin normaali olotila, että siitä onkin vaikeampaa palata takaisin töihin. Mutta suotta niitä mietin, meille kolme viikkoa täyttä lomaa putkeen oli ihan ruhtinaallista. Lähdettiin kotoa heti kun loma alkoi ja palattiin päivää ennen kuin loppui. Tuntui sen takia hyvällä tavalla pitkältä ajalta.
Vähän luulen, että pörssisähkö olisi meilläkin tullut loppupeleissä halvemmaksi kuin se kallis määräaikainen, mutta oli jonkunmoinen paniikkiratkaisu siinä kohtaa, kun alettiin pelottelemaan, että sähkön hinta jää pysyvästi huippulukemiin. Harmittaa, mutta kohta on ohi sekin piina, joten koitan olla miettimättä.
Sama käytäntö on täälläkin niiden kurssi-ilmoittautumisten suhteen. Jopa seuraavan kevään kursseille alkaa ilmoittautuminen jo edellisvuoden kesäkuussa ja jos ei sitä tiedä, jää ainakin suosituimmille kursseille (mm . keramiikka) ihan varmasti ilman paikkaa. Mullakin on kalenterissa muistutus heti ekan ilmoittautumispäivän aamuna, että on varmasti vielä valinnanvaraa. Ja opiston esitteet kuitenkin jaetaan koteihin vasta elokuussa, jolloin vuorossa on vaan pettymyksiä, kun juuri mihinkään ei enää mahdu. En oikein ymmärrä tätä käytäntöä.
Tuskin itsekään niin moneen harrastukseen lähtisin mukaan, jos kaikki olisi ajomatkan päässä niinkuin sulla. On niin eri asia, kun kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä.
Kiitos samoin, pirtsakkaa arkea Heli <3 ja sopivan leppoisaa myös.
Hei, ihanaa, että palasit!!! ♥
VastaaPoistaTöihin paluu. No, itsellä vielä edessä loman jälkeen. Jollain tavoin ehkä eniten haikea tunnelma. Siinä tulee sellainen "kesä on ohi" -fiilis.
Sähkösopimuksen suhteen allekirjoitan niin nuo tunteet. Itse päädyin ottamaan toistaiseksi-voimassaolevan pörssisähkösopimuksen ja nyt mietin vaihdanko sen kuitenkin johonkin kiinteään hintaan nimenomaan talveksi. Ajankohtana, joka on kallein mahdollinen.... joten ruoskin itseäni, etten tehnyt asialle jotain jo keväällä. (Jälkiviisaus.....) En itsekään pysty mitenkään elämään jonkun vahdin mukaan, milloin pesen pyykkiä tai astioita. Toisaalta viime talvena laskeskelin pariin kertaan, kun työkaverin vouhottivat kalliista hinnoista, että koneellisen hinta oli 20 c kalliimpi joten tuskin kyse niin merkittävästä hintaerosta kuitenkaan olisi edes pörssillä. Mutta meillä onkin sähkölämmitys, mikä ahdistelee.... suihkussa kun on käytävä, maksoi mitä vaan.
Kansalaisopiston ilmoittautuminen meni omalta kohdaltani niin reisille kuin mahdollista. Savitöihin en mahtunut. Myöhästyin huikeat 20 sekuntia ja kurssi oli täynnä.
Sitten innostuin ajatuksesta mennä kutomaan (puilla) mutta sitä kurssia olisi tarvinnut mainostaa kaikille tutuille, koska ei saatu täyteen, joten nähtävästi en harrasta tänä talvena mitään ohjattua....
Sellaista se. Ihanaa syksyä! Tunnelmallisia iltoja!
Kiitos ihanan pitkästä viestistä Vivi! <3.
PoistaSulla on siis loma vielä meneillään (sori, olen aivan pihalla vähän kaikesta), joten toivottavasti nautit, etkä mieti tulevia.
Ja just. Kuvailit ihan täysin omat fiilikset sähkösopimuksen suhteen. Enkä edelleenkään tiedä tuliko tehtyä tyhmästi vai viisaasti, mutten aio sitä enää miettiä. Enemmän ihmetyttää mihin meillä kuluu niin paljon sähköä, kun ei ole edes sähkölämmitys. Paitsi osittain. Mutta se tuskin selviää muuten kuin pyytämällä joku ammattilainen tutkimaan, mistä mahdollisesti "vuotaa". En tiedä tapahtuuko koskaan. Toista oli "ennenvanhaan", kun ei ollut muita vaihtoehtoja kuin paikallinen sähköntoimittaja, johon luotettiin kuin kiveen. (Ja joka kilpailutuksen jälkeen osoittautui olevan valtakunnan kalleimpia).
Teillä on siis siellä samanlainen kilpailu kurssipaikoista kuin täälläkin (keramiikka menee myös täällä heti täyteen). On mun mielestä aika kyseenalainen systeemi, että ainoat joilla on mahdollisuus päästä mukaan suosituimmille kursseille, on ne jotka on osallistuneet aiemminkin ja tietävät milloin ilmoittautuminen aukeaa. Esite tulee meillä vasta pari kuukautta jälkijunassa ja silloin on turha yrittää. Jonostakaan ei keramiikkaan paikkaa saa, jollekin muulle kurssille olen kyllä saanut, en vaan muista mille.
Onpa harmi, että kakkosvaihtoehto ei näytä toteutuvan :(. Olis ollut taas yksi uusi kokeilu ja parhaassa tapauksessa piristys syksyn iltoihin.
Vielä ei tunnu yhtään syksyiseltä, mutta tykkään, kun illalla on pimeää ja pihalle viritellyt aurinkokennovalaisimet valaisee. Joskin syttyvät vasta sen verran myöhään, ettei ehdi jäädä ihastelemaan kun pitää jo mennä nukkumaan.
Ihanaa loppulomaa Vivi <3
Hyvin näemmä sait bloggerin auki ja tuttua taattua laatuahan sai taas lukea. Tiiäkkö, meitsistä ei saa keskustelijaa eläkepäivä-aiheesta. Haluan olla työelämässä vielä ainakin 10 vuotta. Niin mahottoman paljon kaikkea mielenkiintoista on vielä tekemättä ja kokematta. Ja mitä mä sitten eläkkeellä kaikella sillä vapaa-ajallani tekisin. ; )
VastaaPoistaAika vaikea oliskaan sua kuvitella laakereilla lepäämään :D. Enkä kyllä itsekään mitään riippumattoeläkepäiviä havittele, vaan aktiivista elämää ja mahdollisuutta tehdä kaikenlaista kiinnostavaa. Ja miehen kanssa jo mietittiin, mitä töitä olisi kiva muun ohessa tehdä. Mies kuulemma alkaa ajaa bussia ja kuskata juniorikiekkoilijoita pelimatkoille ja itse voisin mieluusti mennä vaikka kukkakauppaan assariksi tai johonkin missä saisi olla kauniiden ja luovien juttujen kanssa tekemisissä. Harrastuksillekin olis enemmän aikaa jnejne, mutta faktahan tässä on se, että mulla tosiaan on se 5 v 7 kk vähintään alimpaan eläkeikään (65 v 1 kk), joten ei parane liiaksi haaveilla vielä :).
PoistaEnergistä loppukesää Tiina <3