Etsin koneelta kuvia yhdestä tietystä aiheesta, joka kuitenkin oli hukkunut jonnekin tuhansien turhien kuvien syövereihin. En vaan kertakaikkiaan ole kaikista aikomuksistani huolimatta päässyt edes alkuun lannistavan loputtomalta tuntuvassa ylimääräisten kuvien poistamis- ja loppujen järjestämisurakassa. En sen enempää koneelle, puhelimeen kuin paperikuvina kaappiin säilöttyjenkään suhteen.
Siinä kansioita selaillessani eteen tuli kuitenkin myös sellaisia omasta mielestäni onnistuneita otoksia, joiden kohdalla pysähdyin ja aloin pitkästä aikaa potea kuvauskaipuuta.
Tarkoitan sillä kaipuuta sellaiseen tunteeseen, jossa uppoutuu kuvaamiseen niin, että aika ja paikka tuntuu katoavan. Sitä vaan jaksaa väsymättä vaihtaa kuvakulmaa ja viilata jotain pientä yksityiskohtaa niin moneen kertaan, että kuvaan lopulta tuntuu tallentuvan se, mitä silmä näkee. On parhaimmillaan maadoittavaa puuhaa, joka vaatii sopivan mielentilan, kiireetöntä aikaa, mielekkään kuvauskohteen ja kameran. Kännykällä en samaan tunnelmaan pääse.
Kuvausinto vaan on ollut pitkään kadoksissa, kun tuntuu, että kaikki on jo niin moneen kertaan nähty. Mutta jahka kevät tästä vähän etenee, tekee taas mieli ottaa kamera käteen ja katsella miltä maailma näyttää linssin läpi.
HALKO.
HARSOT ja HEIJASTUS.
Ylimärääisenä valotuksen puolesta epäonnistunut, mutta ehkä just siksi omalla tavallaan (omasta mielestäni) onnistunut kuva lempparikukistani ja niiden kuvajaisista makkarin seinällä.
Kiitos jälleen Kristiina K, kun tulit keksineeksi tämän kivan kuvahaasteen. Sain tilaisuuden hyödyntää vanhoja varastoja, joiden kimppuun olen nyt vakaasti päättänyt käydä poistamalla vaikka vaan kymmenen kuvaa päivässä. Tyhjää parempi sekin.
Kaikki kuvasi ovat tosi hienoja. Tuo hauras jää ja voikukka <3 Ja miksei halko sopisi pöytäkoristeeksikin. Hiukan äkkiseltään huvitti ja mietin miksi teillä ollenkaan on halkoja jos ei takkaa ole. Tai ehkä teillä on puulämmitteinen sauna, tai jonkinlainen avotuli pihalla?
VastaaPoistaEipä ole kuvat järjestyksessä mullakaan. Aina kun poistan joukon kuvia, niin kun rupean vaikka postausta tekemään, niin huomaan että tässä olisi nyt ollut sopiva paikka poistamalleni kuvalle.
Nauratti, kun tykkäsit just niistä kahdesta kuvasta, jotka on otettu kännykällä :D. Kohteet niissä kylläkin kivoja. Erityisesti se hotellin voikukkavalaisin oli kaunis, mutta myös ne jääkuviot, joita luonto taiteilee (joskin käytin samaa jääkuvaa muutama vuosi sitten kuvatakseni sitä, miltä silmäni rikkonainen näkökenttä sillä hetkellä näytti, onneksi on siitä muuttunut parempaan suuntaan, kopkop).
PoistaKoivuklapi oli vain matkamuisto (yksi käyttämättä jääneistä takkapuista), joka tuossa tarjottimella muistutti kivasta lomasta. Mitään missä puita voisi polttaa, ei meillä kotona ole, vaikka nykyään on kai ainakin uusissa rakennuksissa lakisääteisenä oltava joku varalämmitysjärjestelmä. Joskin alkaa se puiden polttokin kai olla rikollista toimintaa, kun tulee niitä pienhiukkasia. Hohhoijaa.
Intouduin lopulta heti tänään poistamaan koneelta joitakin tuhansia (!!) kuvia, mutta oli pakko lopettaa, kun kone meni tilttiin. Ei vissiin roskakoriinkaan mahdu loputtomasti tavaraa.
Ja jep. Vähän sama asia kuin se, että ensin hilloaa jotain vaatetta tai tavaraa iänkaiken, vaikkei ikinä käytä, mutta heti kun siitä lopulta luopuu, ei mene kauaakaan, kun tulee eteen joku tilanne, johon JUST se vaate tai tavara olisi ollut (muka) se ainut ja paras. Silloin hetken harmittaa.
Siis voi kuinka ihanat kuvat❤️
VastaaPoistaKaikkiin kuviin oikeen uppoaa ja halu katsella pitkään.
Keväisiä ajatuksia viikkoosi🌸
Kiitos paljon Päivi <3.
PoistaTänään oli onni, että sääennuste petti jälleen kerran. Tällä kertaa poikkeuksellisesti niin päin, että luvattiin sadetta, mutta saatiin aurinkoa. Antoi toivoa siitä, että lämpöä ja valoa voi riittää tännekin, vaikka vähän on alkanut jo luottamus sen suhteen rakoilla.
Halkoa vähän ihmettelin herkkien kukkien kaverina mutta syy selvisi miksi on siinä. Enpä heti olisi uskonut että lamppu...aika hieno. Olet saanut vangittua kuvaan mukaan jään ritinän ja harsot on aina kauniita.
VastaaPoistaKiitos kuvakehuista Sini.
PoistaHalko herättää selvästi hämmennystä, eikä mun visio palasta metsää tarjottimella oikein avaudu (en ihmettele) :D.
Voikukkateema oli kyllä tosi kiva (ja hotelli todellakin uudistuksen tarpeessa, pinnat oli alunperin tehty niin huonosti, että kaikki oli ihan muutamassa vuodessa menneet huonoon kuntoon) ja tuollaisen valaisimen ottaisin mieluusti kotiinkin.
Kauniisti vaalea koivuklapi on hieno sisustusesine. :)
VastaaPoistaKerrassaan ihania, haaveellisen hempeitä kuvia... ja myös mielenkiintoista pohdintaa. Taidan kokeilla minäkin vaikkapa 10 kuvan poistamista per päivä. Minulla on suurin osa kuvista pilvessä ja kuvia tulee katseltua päivittäin, koska palvelu esittelee joka päivä kuvia eri vuosilta ja pidän kovasti siitä ominaisuudesta.
Tänne meille päin riittää kyllä valoa, mutta ei näköjään lämpöä. :D Hohhoijaa, saisi kyllä kevät jo alkaa tulla!
Kiitos Sara ja ihana kun ymmärsit klapin päälle :D.
PoistaMulla on kuvia vähän siellä sun täällä, suurin osa pilvessä, mutta osa ihan vanhanliiton malliin koneella tai ulkoisella kovalevyllä (jälkimmäisen olinpaikkaa en tosin edes muista, joten ei ole kovin kätevä tallennusmenetelmä tai ei ainakaan vissiin mitään erityisiä kuvia, kun en ole muistanut kaivata).
Innostuin (tai no, lähinnä pakotin itseni) poistelemaan turhia kuvia peräti muutaman tuhat. Eli olihan noita ja vielä jäikin. Loppui vaan turnauskestävyys. Vähän niinkuin toivo kevään etenemisestä, mutta ladut oli sentään jo metsästä melkein sulaneet, joten pääsi lenkkarit jalassa taas sinnekin. Jippii. Jotain vaihtelua pölyisten jalkakäytävien tallaamiselle.
Tykkään tuosta ohuen jään kuvasta, ei niihin raaski astuakaan.
VastaaPoistaKoivuklapi huvitti, kun itse niitä aina mottikaupalla olen pinonnut :)
Heh joo, klapeja tuskin tulee koristeena käytettyä, kun niitä on tottunut hartiavoimin hakkaamaan ja pinoamaan varsinaista tarkoitustaan varten :).
PoistaJa jäätaide on tosiaan kaunista. Nyt se vaan saisi jo antaa tilaa keväisemmille luonnon ihmeille.
Jäin pitkäksi aikaa tuijottelemaan halkokuvaa, ihanat vahakukat sopivat hyvin halon kanssa yhteen ^_^
VastaaPoistaHalko pöydällä herätti vähän hämmennystä, mutta ihana kun näit saman kuin minä.
PoistaVahakukat on kauniita ja siinä pöydän ääressä kun istui, klapi peitti siltä korkeudelta katsottuna pienet maljakot niin että kukkien ja puun yhdistelmä oli vähän niinkuin luonnossa. Hyvällä mielikuvituksella ainakin :).
Aivan huippuihanat kuvat. Sinulla on kyllä silmää kauneudelle.
VastaaPoistaNo ohhoh. Olipas se kauniisti sanottu. Menin ihan äpsingille.
PoistaKiitos Enkuli.
Hauras. Niin huhtikuinen kuva ja sana siitä jään herkkyydestä ja kauneudesta.
VastaaPoistaHahtuva, kuin kaikkensa antanut voikukka.
Halko, suomalaisen koivun kauneutta pienessä erässä, kovuutta, mutta myös lämpöä.
Harsokukka, keveä, kaunis, kuivattuna ja leikkokukkana. Tykkäsin kuvasta ja ennen kaikkea heijastuksesta. Valon ja varjon leikistä.
Kauniit kuvat. <3
Ensi vierailulla täällä.
Palaan.
Heippa Kaisu, kiitos kovasti kivasta viestistä ja lämpimästi tervetuloa tänne.
PoistaTuli hyvä mieli kun löytyi edes neljälle kuvalle käyttöä. Niitä meinaan riittää ja riittää ja riittää..
Pitäisi vissiin ihan oikeasti ottaa asiaksi poistella vähän useammin kuin kerran seitsemässä vuodessa. Huuuh.
Meillä on eteisessä ollut muutaman vuoden sama sylillinen kuivattuja harsokukkia ja tykkään niistä tosi paljon vaikka pölyä alkaa varmaan jo olla enemmän kuin kukkasia. Sen verran vaan on haurasta lajia, etten ole oikein uskaltanut puhallella pölyjä poiskaan. Ehkä luovun lopulta kokonaan nyt kun kevät EHKÄ vihdoin todenteolla alkaa ja tekee mieli vaihtaa jotain tuoretta tilalle. Kuivatut sopii paremmin syksyllä ja talvella kuvioon. Ja vaikka uniikki jäätaide on tosi kaunista, siitäkin jo olisin valmis muutamaksi kuukaudeksi luopumaan.
Oli kyllä tosi kiva, kun Kristiinan ansiosta löysin blogiisi. Voin käydä siellä jatkossa lueskelemassa aina kun on sopiva tau(v)on paikka <3
Ei suinkaan pöllömpi ajatus tuoda koivuklapi reissumuistona hyvältä reissulta. Kuvaat taidolla ja tulos on kaunista. Eniten ehkä ihastuin hauraaseen. Myös vertauskuvallisesti, sillä tuntuu, että koko elämä on joskus niin haurasta, pienestä kiinni särkyminen.
VastaaPoistaKiitos kovasti kivasta viestistä Aimarii ja pahoittelut, kun kesti tämä vastaaminen. Vissiin kylmä kangistanut..
PoistaJa totta, särkyminen voi todellakin olla pienestä kiinni vähän kaikessa. Sen kun muistaisi.
Kuvaaminen on hyvää tekevää olkoonkin väline mikä tahansa. Tärkeintä on käyttää silmäänsä ja luovuutta uppoutuessaan tallentamaan jotakin itselle merkityksellistä. Sinulla on kyky tehdä kauneutta näkyväksi. Heleitä huhtikuisia iltoja! Tuija
VastaaPoistaOlen huomannut, että kuvaaminen tekee hyvää silloin kun on mieli on sille otollinen, mutta jos koitan karkottaa huonoa tuulta sillä, että "lähden tästä vähän kuvailemaan", on todennäköisintä, että huonotuulisuus tarttuu kuviin, eikä ainutkaan onnistu. Siitä taas seuraa entistä huonompi mieli. Sama kirjoittamisen kanssa, väkisin ei kannata yrittää.
PoistaKaunis kiitos Tuija ja toivotaan todellakin, että huhtikuu tästä helistyy (ei mahda olla oikea sana, mutta kuulosti kivalta)
Niin kauniit kuvat. Kaikki oli ihania mutta jotenkin viimeisen kuvan varjot oli aivan mahtavia.
VastaaPoistaJa tuo koivukuva myös ihana. Koivuklapeja käytetään ihan sisustuksessa vaikka ei olisi ollenkaan tulipesää!
PoistaKiitos paljon Piitu ja kiva kun taas poikkesit. Vastavaloon kuvaaminen ei multa onnistu, mutta ehkä just siksi tai hirmu tuurilla tuosta liki mustaksi muuttuneesta harsokuvasta tuli omastakin mielestä kiva.
PoistaHalkokuva on monta vuotta vanha ja klapikin jossain kaapissa, mutta sieltä sen saa helposti kaivettua esiin, jos iskee sen sortin ikävä. Tai jos tulee rosvoja ovesta, niin voi lyödä halolla päähän :D (no ei vais, toivottavasti ei tule, tuskin riittäisi rohkeus moiseen)
No vitsi! On sulla komiat kuvat! Nyt vaan kamera uudelleen käteen, kun sulla on noin hienosti homma hallussa! Selvästi riittää ideoita ja osaamista!
VastaaPoistaKiitosta vaan kovasti Pia ja kiva tavata :).
PoistaKamera odottelee edelleen parempia aikoja. Semmoisia, ettei jäädy näpit niinkuin tällä hetkellä vielä tekee. En ymmärrä, miten ulkona voi tuntua kylmemmältä kuin talvella, vaikka päällä on ihan sama toppatakki, pipo ja pitkät kalsarit kuin silloinkin. Toki myös housut :).
Samaa hommaa ollu täällä ton kuvaushomman suhteen. Samat jutut kiertää omassa elämässä vuodesta toiseen ja tuntuu, että kaikki on jo kuvattu. Nyt oon saanut alkuvuodesta vähän uutta intoa, kun oon testaillut reseptejä. Toki ruokien kuvaus on vähän haastavaa, kun pitää kuvata nopsasti silloin, kun mielellään pitäisi jo syödä :D
VastaaPoistaIhania kuvia tässä postauksessa. Varsinkin tuo jääkuva <3
tuttu nimi paikallisessa lehdessä tänään -
VastaaPoistajokohan se kesä (kevät?) viimein tulisi...
hannah