Sivut

maanantai 2. tammikuuta 2023

PIKAINEN PALUU 2022 TAMMIKUUHUN JA TOIVEITA KULUVALLE KUULLE

Olen monena vuonna haaveillut tekeväni jonkun lyhyen ja ytimekkään (hehheh) vuosikoosteen, mutta haaveeksi on jäänyt. 

Koska kuitenkin olisi kiva saada tärkeimpiä tapahtumia muistiin, ajattelin kokeilla homman paloittelua niin, että kurkkaan kuukausi kerrallaan mitä tapahtui vuotta aiemmin ja samalla ehkä mietin, mitä mahdollisesti haluaisin tehdä tai tavoitella tai ihan vaan ajatella tekeväni samoihin aikoihin tänä vuonna. Noin niinkuin suurinpiirtein. Ei tarkoita, että pitäisi oikeasti olla mitään sen kummempia toiveita tai tavoitteita tai varsinkaan mitään lukkoon lyötyjä aikatauluja, mutta kiva, jos jotain luontaisesti ilmenee. 

Yhtään ei tämä paloitteluhommakaan tosin helpottunut, kun huomasin, että kamerassa ei ole viime vuoden tammikuulta ainuttakaan kuvaa. 

Mahdollinen selitys löytyy näistä hämäristä kännykkäkuvista, joissa ei ole todellakaan mitään kaunista katseltavaa, mutta joiden pääteema eli raivausprojektin jatkuminen vuodenvaihteen yli lienee vaatinut sen verran panoksia, ettei niitä ole riittänyt kameran esiin kaivamiseen.


1.1.2022

Keittiön, kylppärin ja olohuoneen jokainen kaappi ja laatikko tuli ennen vuodenvaihdetta käytyä hyvällä menestyksellä karsinta- ja järjestelymielellä läpi ja vuorossa on ikuinen murheenkryyni oma sisävaatekaappini sekä niinikään makkarissa sijaitseva liinavaatekaappi. 

Vaikkei ehkä äkkiseltään siltä näytä, tässä on tapahtunut jo huomattavaa edistystä lähtötilanteeseen nähden.


2.1.2022

Kuvan sievät puserot oli harkinnan alla, mutta saivat jäädä, koska tykkään niistä, vaikka käyttökerrat on jääneetkin varsin vähiin. (Tuossa sinisessä on liikaa tavaraa kauluksissa, mutten ole saanut aikaiseksi koittaa irrotella osaa koristeista).

Kengille sen sijaan tuli lähtöpassit. Kaikki uusia tai täysin uuden veroisia, mutta ostettu aikoina, jolloin en vielä tehnyt valintoja viisaasti jalkojen mukavuus edellä.


Kuvakaappaus tammikuisesta Instastooristani.





Värväsin ukkelin ja kotona polvileikkauksesta toipuvan toisen pojan setvimään kellarikoppia, jossa oli kasapäin miesväen urheilu- ja rönttävarusteita menneiltä ja osin nykyisiltäkin vuosilta. En saanut lupaa  "sekaantua" hommaan, vaan jouduin siedättämään itseäni sillä tiedolla, että lajittelukärsivällisyyttä ei kellarista löydy, vaan kaikki ylimääräinen eli todnäk suurin osa päätyy jätesäkkeihin ja sitä kautta roskiin. 



Kellarin ns. kodinhoitonurkkaus eli käytännössä pätkä pöytätasoa, joka on huomattava parannus aikaan, jolloin sitä ei ollut, vaan suunnilleen viikkasin kaiken polven päällä. 
Pesukoneen vaihto päältä aukeavasta nykyiseen mahdollisti pienen, mutta oleellisen muutoksen, joka ei sinällään kuulu millään lailla tähän tammikuun koosteeseen, mutta tila on vissiin juuri putsattu pyykeistä, koska siitä oli kuva.


Raivaushommia lukuunottamatta tammikuu näyttää kuluneen ihan tavalliseen tahtiin.  Paitsi että kännykän kätköistä löytyi muutama kuvakaappaus WhatsApp-viesteistä, joita käytettiin todistusaineistona autoriita-asiassa, joka oli varsin pitkä ja haastava keissi, mutta päättyi lopulta oikeuden eli tässä tapauksessa meidän voitoksi ja ns. paskan myyneen (anteeksi tästä) autoliikkeen maksettavaksi. Omin avuin ei välttämättä oltaisi samaan lopputulokseen päästy, mutta ratkaiseva apu löytyi autoriita.fi-sivuston ja auton Kasko-vakuutukseen sisältyvän oikeusturvavakuutuksen kautta. Voin suositella yhdistelmää, jos ikinä milloinkaan joudutte vastaavaan tilanteeseen (toivottavasti ette).


Nimesi = treeniliikkeet. Tietää Annukalle enemmän hommia kuin vaikkapa Anulle.


Salilla näytän käyneen niinkuin ennenkin ja töitä tein osittain toimistolla, osittain kotona, jossa tälläkin hetkellä istun alakuvan pöydän ääressä. 




Raivatusta vaatekaapista näytti kamerassa olevan muutama kuva helmikuulta, joten niiltä osin raportointi jää odottamaan kuukauden vaihtumista.


Valtteri-myrskyn jäljiltä 30.1.2022. Saatiin osamme lumesta mekin.


Kuluvalle tammikuulle asetin itselleni tavoitteeksi mennä vihdoin ja viimein kampaajalle. Viimeisestä käynnistä tulee helmikuussa kuluneeksi vuosi! ja se on jopa itselleni vähän liikaa. Olen vaan jotenkin pantannut käyntiä, joka Ekokampaamossa kestää aika paljon kauemmin kuin tavallisessa johtuen luonnonaineiden pidemmistä vaikutusajoista. On paitsi ajallisesti haastava järjestää, myös aika arvokasta, joten sikälikin olen ehkä lykännyt menoa, mutta joku roti se on tukassakin oltava.

Keramiikkakurssi jatkuu parin viikon päästä ja siellä tavoitteena on  kokeilla jotain sellaista tekniikkaa tai savea, jota en ole aiemmin testannut. 

Liikuntakäyntejä ajattelin poikkeuksellisesti merkkailla kalenteriin etukäteen, että pystyisin arvioimaan, millaisen kausikortin hankinta kannattaa. Vanhassa on enää pari käyntiä jäljellä ja sillä ei pitkälle pötki.


1.1.2023 oli todistettavasti aurinkoinen päivä. 
Ja edellisten päivien vesisateiden jäljiltä varsin lumeton ja liukas. 


Yleisemmäksi tavoitteeksi itselleni haluaisin asettaa sen, että laskisin vähän omaa rimaani ja pyrkisin pois joistakin hölmöistä itse itselleni asettamistani rajoitteista. Esimerkiksi siitä, että kaiken mitä tänne kirjoitan tai minkälaisia kuvia julkaisen, pitäisi tapahtua täsmälleen samassa järjestyksessä kuin elämässä muutenkin. Ja vieläpä mieluiten reaaliajassa. Se kun ei vaan kertakaikkiaan onnistu, vaan päinvastoin rajoittaa omia tekemisiä ihan turhaan. Jää moni teksti kokonaan kirjoittamatta ja kuva julkaisematta siinä pelossa, että menee totuudentorvella kuukaudet väärään järjestykseen. 

33 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa taas kerran:) Vähän meinasi viimeinen lauseesi naurattaa;) Jatkoa odotellen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma :). Elämä totuudentorvena ei aina ole niin helppoa, kun tulee tehtyä siitä itse itselleen vähän vaikiaa välillä :).

      Poista
  2. Onpa hienosti sujuneet teillä raivausprojektit! Toisaalta on niin hyvä kun on pienet kaappitilat, niin sinne ei mahdu mitään tarpeellista, joten ei kai ylimääräistäkään. Hihhih.
    Ihan hirvitti tuokin joulutreenihaaste, vaikka nimi onkin lyhyt, koeten välttää haasteita, hihhih. Tai sitten ei tule mentyäkään salille :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun isä aina sanoo, että "Tyhjällä tilalla on tapana täyttyä" ja se on kyllä taivaan tosi. Niin kauan kuin riittää kaappeja tai muuta tilaa säilöä kaikenlaista poissa silmistä, niin sitä tavaraahan niihin kertyy ainakin sellaisissa elämänvaiheissa kun on tähdellisempääkin tekemistä kuin kaappien setviminen.

      Nauratti tuo haasteiden välttely :). Enkä kyllä itsekään omaani kokeillut, ei sen puoleen. Haastetta on tällä haavaa jo siinä, että pysytään ulkona pystyssä :).

      Poista
  3. Tuli tuosta tavaroiden raivauksesta mieleen syksystä 2021 kevääseen 2022 kestänyt oma (ystävien avulla tehty) raivausprojektini. Kaksi taloa, mökki-osuus ja sitten siinä ohessa lumityöt ja puiden kantamiset.
    Voit varmaan kuvitella, että osaan nauttia nyt, kun se on ohi ja lumityöt on aina tip top. Eikä ole pannuhuonetta ;)

    Nyt olen sillä mielellä, että en suunnittele isommin tulevia, katson, onko elämällä vielä jotain jemmasssa minullekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla oli kyllä todellakin raivausprojekti isolla R:llä. Ja ne lumityöt tulee mulle edelleenkin mieleen. Viimeksi tänä aamuna, kun viime yönä oli satanut lunta puoleen sääreen asti ja piti koittaa raivata tiensä töihin. Onnekas sattuma oli, että ex-naapuri tuli traktorilla lanaamaan poikansa pihaa ja kerkisin kauniisti pyytää, että vetäisi meiltäkin sen muutaman kymmenen metrin matkan, että pääsen pois pihasta. Vähän kyllä viilteli, kun kuulin, kuinka traktorin aura raapi mennessään pihakivetyksen pintaa, mutta se on kevään ajan murhe se, kun paljastuu kuinka kävi.

      Olen ihan varma, että jemmassa on ja mun vaisto sanoo, että piilo paljastuu, kun vesiuinti- tai kävelykausi alkaa :).

      Poista
  4. Tosi kiva idea tuommoinen paloitelu vuosikatsaus! Itseltäni ei kyllä noin pitkäkestoinen juttu onnistuisi, koska iskisi ahdistus, joten hatunnosto sinulle!

    Olet kyllä ihailtavan järjestelmällinen, suunnitelmallinen ja maltillinen raivauspuuhissasikin – ja jaksat ajatella asioita esteettisistä näkökulmistakin. Minä taidan olla enempi samaa lajia kuin miehesi ja poikasi, että kunhan tavaran saa äkkiä silmistä pois, niin homma on hoidettu.

    Hauska tuo joulutreenihaaste! Mulle tosin tulisi kolme erilaista kyykkyä ja yksi selkälihasliike, että siinä mielessä tulisi vähän yksipuolinen treeni, mutta alavartalotreenipäivänä olisi hyvä! Ei tainnut löytyä kovin monta punnertajaa. ;-D G:tä piti oikein zoomailla, kun luin, että kinkkupito.

    Kun palasin kampaajan tuoliin n. 20 vuoden tauon jälkeen (muistaakseni vuonna 2016), kävin aluksi juuri tuommoisessa ekokampaamossa, jossa värjättiin tukka luonnonväreillä. Oli tosiaan kallista puuhaa, eivätkä ne väritkään kestäneet päässäni kuin pari viikkoa, joten rahat menivät vähän hukkaan. Mutta ovathan nuo kaupan hiusvärit ihan hirveää myrkkyä, enkä viitsi edes ajatella, mitä ne pitävät sisällään (vaikka pitäisi!).

    Just noin, että laitat tänne vain, mitä milloinkin mieleen tulee, ilman sen suurempia pohtimatta! On ollut tosi kiva, kun olet ehtinyt kirjoitella viime aikoina useammin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata vielä nostaa hattua, koska oma aavistukseni on, että katsaus kosahtaa omaan mahdottomuuteensa viimeistään huhtikuussa :D. Tai vaihtoehtoisesti alkaa tuntua siltä, että mitä sitä siinä vaiheessa enää vanhoja muistelemaan. Mutta elän nyt kuitenkin vielä hetken siinä illuusiossa, että onnistun.

      Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka haluan tieten tahtoen tehdä karsimisesta itselleni mahdollisimman vaikeaa. Sellaisella "siitäs sait"-periaatteella. Jos olen aikanaan (joskin tulee ensi vuonna 30 vuotta täyteen tässä samassa osoitteessa asumista) haalinut kaikenlaista ja päästänyt kaapit sun muut säilöt sellaiseen kaaokseen, missä ne pahimmillaan on olleet, pääsisin liian helpolla, jos vaan heittäisin kaiken itselle turhan roskiin. Ja olen tässä matkan varrella huomannut, että vaikka se kaiken läpikäyminen on ihan tappava urakka (pahinta oli kaikki vuosi(kymment)en takaiset paperit, joista löytyi ikivanhoja veroilmoituksia ym.), huolellisesta kierrättämisestä tulee jotenkin tosi hyvä mieli. Pakkasin kaikki kierrätyslajeittain ja merkkasin säkkien päälle mitä sisältää ja ukkeli hoiti loput. Eli vei jäteasemalle, jossa näki säkin päältä mihin mikäkin kuuluu (ja siis en ollut vahtimassa, toimiko lopulta niin :D, mutta ainakin yritin).
      Vähentää kummasti uuden tavaran hankintamielitekoja, kun on työllä ja tuskalla päässyt vanhasta eroon.

      Luulen, että tummat luonnonvärit ei tosiaan kestä kovin kauaa, vaan haalistuu, mutta mulle tehdään savivaalennuksella raitoja, joiden lomasta saa oma väri (josta on vihdoin ja viimein luontaisesti tulossa enempi harmaaseen kuin keltaiseen taittava vaalea) pilkottaa, niin ei ole niin justiinsa minkään juurikasvun tai muun kanssa. Tai siis jonkun muun päässä varmaan olisi, mutta itse en tukkaan pahemmin panostele, kun on alunperinkin sen verran surkeaa laatua.
      Olen tullut muutenkin aina vaan tarkemmaksi kaiken syntettisen välttelyssä. Viimeistään se maksa-arvojeni nousun aiheuttajaksi epäilty autoimmuunisairaus (https://www.muma.fi/sairaudet/maksa/maksasairaudet/primaari_biliaari_kolangiitti_pbc), kun laukaisevana tekijänä voi olla just esim hiusväri (tai hius- tai kynsilakka tms, joita myöskään en käytä).

      Kiitos kannustuksesta, yritän päästä eroon omista kummallisista säännöistäni ja kirjoittaa vapaammin aina kun on tilaisuus ja päässä edes jotain liikkuu :). On tuntunut itsestäkin kivalta kirjoitella vähän useammin, kiitos kun luet ja aina jaksat jättää viestiä <3

      Poista
    2. Nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi haluat vältellä kaikkea synteettistä! En tiennyt, että hiusvärit voivat aiheuttaa sairauksiakin.

      Mulle laitettiin aikoinaan punasävyisiä värejä, ja punaisen sävyt kestävät käsittääkseni päässä kaikkein huonoimmin. Yritin vältellä saunaa, uimista jne., mutta lopulta elämä meni liian vaikeaksi ja vaihdoin värin toiseen. Kaiken lisäksi mun tukkani on harmaantunut ennenaikaisesti, ja juurikasvu on ollut ihan harmaata jo vuosikaudet. En kestä sitä harmautta yhtään (vaikka kai sekin on joskus pakko lopulta hyväksyä!), ja värjään juurikasvun kahden kolmen viikon välein.

      Ja olen todennut ihan saman, että oikeanlaisesta kierrättämisestä jää hyvä mieli. :-) Kyllähän se vähän viitseliäisyyttä vaatii, mutta ainakin tietää tehneensä oikein. Vieläkin omatunto kolkuttaa, kun edellisen muuton lopussa en jaksanut viedä enää maalipurkin jämiä minnekään, vaan heitin ne edellisen asunnon sekajäteastiaan. Hyvä jos kehtaan edes tunnustaa. :-(

      Kivaa päivän jatkoa! Täällä alkoi juuri aurinko pönkiä pilvien takaa esiin.

      Poista
    3. En ole tosiaan vuosikausiin enää käyttänyt edes synteettisiä shampoita tai mitään. Johtuen ihan siitä, että mitä kalliimmat kampaamoaineet mulla oli käytössä. sitä aremmaksi päänahka muuttui. Totesin, että ihan hölmöä maksaa aineista, joista saa vaan kutinaa, joten vaihdoin ekosertifioituihin tuotteisiin. Ja sikäli tuntuisi kyllä aika epäreilulta saada tuollainen sairaus (jonka mahdollisuutta ei vielä ole poissuljettu ja arvoja kontroilloidaan muutaman kuukauden välein, seuraavan kerran viikon päästä taas). Olen pääni puhki miettinyt, mitä sellaista muutosta elämässäni on ollut, joka voisi aiheuttaa tuollaisen altistumisen ja muuta en kertakaikkiaan keksi kuin parin vuoden käsideseillä läträäminen ja rokotteet.

      Kulmiin olen kyllä ottanut kestovärejä, mutta luottokosmetologini on aina pitänyt siitä huolen, että värjäysten väli on riittävän pitkä mustan värin aiheuttamien riskien minoimiseksi. (Voit uskoa, etten ihan riemusta hihkunut, kun poika kertoi ottavansa koko käsivarren mitalta mustan tatuoinnin. Mutta tekijä on luotettava ja todella tarkka jälkihoidosta, eikä haittoja ole ilmennyt, joten niiltä osin kaikki ok).

      Palaillaan taas, tarttee välillä tehdä töitä :).

      Poista
  5. Mä niin aina inspiroidun sun aiheista! Nyt juuri oli erityisen kiva lukea uudelleen tuosta järjestelyurakasta. Samalla naurahdin - enemmän itselleni - siitä tosiasiasta, että kun sitä pyrkii karsimaan ylimääräisen tavaran tehokkaasti pois kodistaan, niin lopputuloksena on silloin melkein pysyvä tilanne, että joku pahvilaatikko tai nyssykkä on häiritsemässä nurkissa eli odottamassa kierrätykseen viemistä. Pääsisikö tästä joskus eli tuleeko tämä homma ikinä valmiiksi?! :D Osui kuitenkin ajankohtaiseen aiheeseen, kun ajattelin juuri alkaa täyttää yhtä pahvilaatikkoa parista eri kaapista, joissa tiedän olevan tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa.

    Onneksi riita-asia ratkesi parhain päin! Huokaus, meillä ei vieläkään ole ratkennut oma riita-asiamme eli kamala kärvistely ja huoli vaan jatkuvat. Kaamea tilanne, mutta toivon parempaa tätä vuotta elämääni siltä osin eli että tämän asian saisi jossain vaiheessa pois elämästään.

    Hyvää uuttavuotta Annukka ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pilvi, olenkin pelännyt ja aavistellut, että teillä painajainen vaan jatkuu :(. On kyllä ihan todella, todella kohtuutonta, enkä voi muuta kuin toivoa, että oikeus sittenkin voittaisi ja pääsisitte jatkamaan ihan normaalia elämää <3.

      Tuohon nähden meidän autoriita on ihan kärpäsenkakkaa, vaikka iso juttu pojan rahoissa olikin. Näytti jo siltä, että joudutaan syyttöminä kärsimään tappiot, mutta poika tosiaan hoksasi tuon autoriita-sivuston, keskusteli ja sai neuvoja asianajajalta ja vinkin siitä, että Kaskon oikeusturvavakuutus tämmöiset asiat korvaa. Ei olisi itselle tullut mieleen. Mutta siis ei tästä voi edes samana päivänä puhua kuin teidän tapauksesta.

      Jätesäkit, laatikot ja nyssäkät tai kirppiskassit tosiaan on aika tuttu näky eteisessä aina, kun joku raivausprojekti on meneillään :). Nytkin siellä on juomalaseja, joita perkasin keittiön kaapista (tosin tunnustan, että ostin Iittalan Vintage-valikoimasta "uusia" käytettyjä tilalle) ja jotka ajattelin käydä sujauttamassa kirpparin eteiseen, jossa on sellainen "saa ottaa"-pöytä. On kylläkin tarkoitettu kirppispöydän varanneille, mutta tiedän, että nuo lähtee sieltä varmaan heti seuraavalla oven avauksella, joten eivät jää tuulikaapin tukkeeksi. Ja sen verran usein olen itsekin ko. kirpparilla pöytää pitänyt (viimeksi kuukausi sitten), joten en pode huonoa omaatuntoa :).

      En jaksa uskoa, että teillä olisi kovin kummoisia turhan tavaran määriä. Sen verran siistejä ja seesteisiä kuvia olen nähnyt, etkä kyllä ole muutenkaan hamsterityyppiä :).
      Aika hyvällä mallilla on meilläkin täällä sen suhteen asiat. Vaikka tiedänkin, että kun aikansa elää tässä karsitussa vaiheessa, tekee kohta mieli etsiä lisää karsittavaa. Putsaa pääkoppaa se tyhjä tila.

      Toivon teille oikeudenmukaista, mahdollisimman mielenrauhaisaa ja kaikin puolin muutenkin ansaitun hyvää Uutta vuotta <3

      Poista
  6. Ihanaa ajatusten juoksua taas kerran Annukka ❤️ Hyvää alkanutta vuotta 2023 sinulle 🎉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja samoin Outi <3 .
      Tekstiä kirjoittaessa ajatus vielä kulki, mutta tänään on ollut levottomasti nukutun yön jälkeen päässä tukkoisempaa, eikä tunnu tulevan mitään järkevää ulos :)

      Poista
  7. Järjestelyjen suhteen olen todennut omalla kohdallani tehokkaaksi sen, että kun olen poisvietävää kerännyt kasseihin, niin asetan nuo kassit sellaiseen paikkaan, esim. ulko-oven eteen, että ne häiritsevät mahdollisimman paljon sekä silmää, että kulkua, joten pakko on viedä ihan saman tien kierrätykseen.
    Lunta on teillekin viime vuonna näköjään tullut ihan kiitettävästi.
    Hieno on järjestys kodinhoitohuoneessasi. Ikuinen haaveeni on saada oma kodinhoitohuone, mutta sellaista en taida koskaan saada kun tästä kodista emme taida koskaan muuttaa. Eli lakanoiden ym. viikkaaminen suoritetaan vastedeskin joko pöydän tai sängyn päällä.

    Ihanaa tammikuuta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama, että kun eteiseen kasailee sopivasti reitille, niin kyllä ne siitä lähtee eteenpäin aika äkkiä. Paitsi ettei aina lähde :D. Pilville tuolla ylempänä kirjoitin, että parhaillaan etseisessä odottaa pari kassillista juomalaseja, jotka päätin ulkoistaa, mutta en ole uskaltanut näillä liukkailla lähteä kassien kanssa kävelemään (paikkaan, jonne aion ne viedä on meiltä lyhyempi matka kävellen kuin autolla). Enkä myöskään halua ajaa metriäkään meidän autolla, jossa on kyllä suht uudet, mutta niin surkeat kitkarenkaat, että niillä ei ole mitään virkaa tällä hetkellä, kun peilijään pinnalle satoi paksu kerros lunta, joka luistaa siitä jään päältä sellaisina liuskoina. Mutta joutaa ne siinä sen aikaa olemaan, että saan ehjänä perille.

      Voi, mullakin on tai ainakin oli silloin, kun sitä olisi kaikkein eniten tarvittu, haaveena saada kunnollinen kodinhoitohuone. Sellainen, jossa on kunnon taso, kaappitilaa pesuaineille ynnä muille ja iso allas & hana. Vaan ei ole kuin tuo nurkkaus saunan yhdistetyssä puku- & pyykinkuivatustilassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen sen varmaan aiemminkin täällä joskus kirjoittanut, että silloin kun meillä oli se päältä aukeava pesukone ja viikkaukselle ei yhtään tilaa (paitsi viereisen huoneen sohva), pyykit kertyi vuoriksi kun en viihtynyt siellä epäkäytännöllisessä tilassa yhtään. Sanoin miehelle, että alan lakkoon, jos työolot ei parane, johon mies vastasi, että "musta näyttää, että täällä olis lakkoiltu jo pidemmän aikaa " :D. Se oli kyllä harvinaisen totta.

      Kiitos samoin Kristiina, toivon kivaa & kaunista tammikuuta Kastelholman kulmille, niin saan nähdä paljon kuvia <3

      Poista
  8. Mukava lukea tällä tapaa koostettua vuosikatsausta! Muistan niin tuon sun raivaushomman, se oli superkiinnostavaa seurattavaa ja ihan sormet syyhysi itsekin raivailla jotain!!

    Mulla on oma vuosikatsaukseni tekemättä ja se vähän vaivaa mieltä... Multa puuttuu myös vuosikalenteri, oon senkin tehnyt parin viime vuoden ajan itse. Mutta nyt on ollu "vähän kaikenlaista", jonka vuoksi moni muu asia on jäänyt jalkoihin. Jospa ensi viikonloppuna ehtisin vähän omiakin juttuja tekemään ja saisin asioita vähän ajan tasalle kotona, kun pidän varmaankin ns. vapaan viikonlopun, eli olenkin kotona. Riippuen tietysti siitä, mikä on tilanne sairastajalla... eli onko kuitenki lähdettävä sinne taas...

    Mukavaa vuoden alkua, Annukka! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nyt nähdä, mitä tästä tulee vai tuleeko taaskaan mitään :). Tuppaa mulla aina nämä blogiin liittyvät suunnitelmat kaatumaan jossain vaiheessa omaan mahdottomuuteensa tai ihan vaan laiskuuteen tai unohteluun, mutta kiva olis kyllä, jos onnistuisin.

      Sulla oli niin kattava se viime aikojen katsaus, että siinä oli kyllä urakkaa yhden kokonaisen vuosikatsauksen verran. Enkä kyllä yhtään ihmettele, ettei vuosiraportin väsääminen ole päällimmäisenä mielessä, kun on sitä happeningia muutenkin. Toivottavasti jo helpottamaan päin <3.

      Raivaus oli paikoin ihan tappavaa (etenkin vanhojen sekalaisten paperien läpikäynti), mutta toisaalta koukuttavaa ja innostavaa. Sitä mukaa kun sai jonkun paikan ihan todella hyvään kuosiin, ei melkein malttanut olla siirtymättä heti seuraavaan, mutta jarruttelin tekemistä sen verran, etten hyydy liian suuren urakan alle, vaan pidän tarkoituksella taukojakin välillä. Vaatekaappiinkiin tuli ihanan paljon tyhjää tilaa, mutta siellä on kyllä vieläkin karsittavaa paljonkin. Lähinnä kesäisempien kausien vaatetta. Odottelen vaan, että kausi vaihtuu, niin on mukavampi viedä kiertoon paremmin ajankohtaan sopivia vaatteita. Talvella niistä on vaan riesaa. Ja jos hyvin kävisi ja toiveeni toteutuisi, SPR järkkäisi jonkun täsmäkeräyksen (tänne tuli aika paljon uusia maahanmuuttajia, joiden joukossa on paljon ukrainalaista naisväkeä), johon olsii mukava viedä, kun tietää, että on tervetullutta. Astioita ja muuta kodintarviketta kerättiin tässä joku aika sitten ja sinne vein monta kopallista kuranttia tavaraa. En enää edes muista mitä kaikkea, mikä kertoo hyvin siitä, että tuskin oli täällä kovin ahkerassa käytössä..

      Toivon kovasti, että saisit vetää viikonloppuna vähän henkeä ja tehdä omia juttuja sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.

      Kiitos samoin Heli, on kiva että ystävyys jatkuu tänäkin vuonna <3

      Poista
  9. Mahtava vuosikatsaus osa 1/12!
    Vaikket tätä jaksaisikaan koko vuotta, niin potkua tämä antaa varmasti eteenpäin niin sinulle kuin meille lukijoillekin!

    Ihanaa vuoden jatkoa! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Susanna, koitan potkia itseäni sillälailla sopivan pehmeästi persauksille, että saisin myös osat 2-12 kirjoiteltua muistiin ilman suorituspaineita :).

      Sinulle toivon lempeää tätä vuotta <3

      Poista
  10. Nostan kyllä hattua tuollaiselle raivaukselle!
    Ja muuten; ekokampaamoissa käyn minäkin nykyään värjäyttämässä, kun en mitenkään jaksa sutata ite 120cm tukkaani mitään hennamössöjä. Edellisestä kerrasta taitaa olla yli vuosi…
    Tsemppiä tähän vuoteen ja intoa uusiin tuuliin! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Thilda, minäkin nostan hattua itselleni :D. Tässä esitelty oli vain pienenpieni raapaisu siitä jättiläismäisestä urakasta, jonka olen vienyt raivauksen saralla läpi. Toki vieläkin olisi varaa karsia, mutta en aio tehdä sitä ihan vaan karsimisen vuoksi, vaan vasta sitten, jos alkaa siltä tuntua. Just nyt elämä täällä sujuu vähän ihmeellisenkin helposti, kun kaikelle tuntuu olevan paikkansa. Paitsi että omat vaatteeni tuppaan edelleen riisuman makkarin tuolille ja siihen ne sitten jää..

      Mutta jestas, onpa sulla pitkä tukka! Siinä on kyllä vissi eroavaisuus meidän välillä. Oma hiuslaatuni on aina ollut surkean hento ja on tupannut menemään toisesta päästä poikki sitä mukaa, kun toisesta kasvaa. Nyt on kuitenkin vuosi mennyt tämän kuontalon kanssa suht kivuttomasti.

      Kiitos samoin Thilda, jatketaan tänä vuonna samaan malliin <3

      Poista
  11. Tämä: Yleisemmäksi tavoitteeksi itselleni haluaisin asettaa sen, että laskisin vähän omaa rimaani ja pyrkisin pois joistakin hölmöistä itse itselleni asettamistani rajoitteista. Esimerkiksi siitä, että kaiken mitä tänne kirjoitan tai minkälaisia kuvia julkaisen, pitäisi tapahtua täsmälleen samassa järjestyksessä kuin elämässä muutenkin. Ja vieläpä mieluiten reaaliajassa. Se kun ei vaan kertakaikkiaan onnistu, vaan päinvastoin rajoittaa omia tekemisiä ihan turhaan. Jää moni teksti kokonaan kirjoittamatta ja kuva julkaisematta siinä pelossa, että menee totuudentorvella kuukaudet väärään järjestykseen.

    Vastaavasta yritän vapautua. Hei oma blogi, oma blogikenttä, sinnehän voi laittaa mitä vaan ja milloin vaan ja mistä vaan. Ihminen on outo olio, että asettaa itselleen kivasta harrastuksesta paineita tai paine on ehkä väärä sano, mutta liian suuren kynnyksen julkaista. Voi olla teksti ilman kuvaa, voi olla yksi kuva ja lyhyt teksti tai mitä vaan.

    No mutta olipa kiva postaus. Samaistun eli kaikki kengät, jotka eivät ole mukavia, ovat saaneet lähteä. Mukavuus edellä ja joskus on aivan mahdottoman vaikeaa jopa sitoa kengännauhat eli sujauttelen koko ajan Pomarin Paljakka kenkiä, jotka ovat lämpimät ja jaloissa kuin tohvelit ja ei kengännauhoja.

    Siivoamisesta ja karsimisesta tulee hyvä mieli pääkoppaan. Nyt kun olen toipunut influenssasta ja koronasta, niin kaksi päivää on mennyt siivotessa ja aah ihanaa, tuntuu että olen elossa. Tänään harjasin hammasharjalla kylppärin saumat ja tuli niin puhdasta, että ehkä meidän saumaremppa vielä odottaa. Mutta pidän vinkkisi korvan takana.

    Ärsyttävää, että auto asioissa tuli vääntöä, koska kaikki vääntäminen on raskasta, mutta hyvä että loppu hyvin kaikki hyvin.

    Pienet asiat voivat tuoda paljon arjen helposta eli mistä luukusta tunget pyykkikoneeseen pyykit.

    Mitä ihanimpaa uutta vuotta Annukka ja instassa ilahduttaa Matti Nykäsen jutut, voit välillä ilahduttaa niillä täällä myös. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei niinkään ole mitään rajoitteita päässäni blogin sisällön suhteen, mutta kehittämäni ongelma on lähinnä se, että jos en heti pysty kirjoittamaan vaikkapa jostain kivasta kesällä tapahtuneesta jutusta, aihe ikäänkuin haalistuu, jos/kun aikaa kuluu. Sama koskee Instaa, jossa jäi koko vuosi tammikuusta marraskuuhun väliin, eikä talvella enää tunnu hyvältä palata kesäkuviin muuten kuin ihan itsekseni. Silti samalla harmittaa, että jää niin paljon välistä, koska sieltä feedistä olisi itselle niin helppoa ja kivaakin katsoa mitä kaikkea on oikeasti tapahtunut, vaikka tuntuisi ettei ole tapahtunut mitään. Olen vaan varmaan turhankin kriittinen sen suhteen, mikä itselleni on julkaisun arvoista ja mikä ei. Ei kiinnosta esim jälkikäteen selailla omia aamupalakuviani, vaikka marjasmoothiet sun muut kauniita onkin, koska se todellisuus toistuu joka aamu mun elämässä muutenkin. Mutta onneksi voi tosiaan tehdä tai olla tekemättä ihan sen mukaan mikä milloinkin hyvältä tuntuu.

      Se on niin totta, että samalla kun raivaa oikein kunnolla, tulee tyhjää tilaa myös korvien väliin. Ja väitän, että meillä aikanaan viherkasvitkin alkoi kukoistaa mun ekan suurraivauksen jäljiltä. Kai nekin on raukat kärsineet kaikista lehtipinoista, täyteen tungetuista kaapeista sun muusta turhasta tavarasta, joiden karsiminen on ihan kirjaimellisesti puhdistanut myös ilmaa. Se tuntuu hyvältä. Samoin se, että elämä on nykyään kovin paljon helpompaa, kun ei tarvi siirrellä tavaroita paikasta toiseen päästäkseen käsiksi johonkin. Viikkosiivokin (jos sitä meidän tapauksessa sellaiseksi voi sanoa) käy ihan suitsait vaan. Ei oikein edes tunnu siivoukselta.

      Mitä parhainta, terveintä ja muutenkin kaikinpuolin omanlaista hyvää uutta vuotta Tiia <3


      Poista
  12. Mullakin kaihertaa mielessä alituisesti kaappien reipas siivous paristakin syystä. Vaikka emme ole muuttamassa vielä minnekään, niin jostain syystä mietin alvariinsa sitä, että mihin tämä kaikki laitetaan kun muutetaan pienempään asuntoon. Toinen asia on se, että olen laittanut sivuun astioita, tekstiilejä ja hankkinut pari käytettyä huonekaluakin sinne uuteen mökkiin ja niitä on nyt joka paikassa. Mutta loppu häämöttää sen suhteen, sillä parin päivän päästä vahataan lattiat ja kunhan ne kuivuu, alamme siirtämään tavaroita sinnepäin. Ihana juttu.

    Kenkien suhteen on sellainen tilanne, että niitä on kertynyt aika paljon. Nilkkureitakin jos jonkinmoisia, ja mietin niin tyhmästi että jos laitan sellaiset vaatteet niin nämä kengät sopii siihen. Tällä ajattelutavalla en ikinä saa niitä(kään) vähennettyä - mutta, rakastan vaatteita ja pukeutumista, joten ehkä pitää olla armollinen. Pidän sentään kirppiksiä tuon tuosta, joten teen sen eteen asioita.

    Kuten olen aiemminkin todennut, ihailen sun päättäväisyyttä ja aktiivisuutta liikunnan suhteen. Monet vain puhuu, sinä teet! <3

    Tunnistan myös tuon blogikirjoittamisen tuskan kronologiseen järjestykseen liittyen mistä mainitsit. Siitä on vaikea päästä eroon, mutta kuten Tiiakin tuossa totesi, me saadaan kirjoittaa omaan blogiimme mitä halutaan ja aina voi palata vanhaan asiaan. Mulla on esimerkiksi joulukuun Egyptin-reissusta juttu kirjoittamatta ja jo mietin että sehän on vanha asia. Mutta kyllä se saattaa lukijoita kiinnostaa...

    Kiitos kaskovinkistä (ostin juuri käytetyn auton) ja älä missään nimessä ota niitä härpäkkeitä pois sen ihanan paidan kauluksesta. Hiusten kiinni ollessa kaulus pääsee oikeuksiinsa eikä siinä ole mitään liikaa <3

    Mukavaa tammikuuta ja valoisia keväänodotuspäiviä Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tulee tänä vuonna täyteen 30 vuotta asumista tässä kodissa ja vaikka olen jo useampaan otteeseen muutamana vuonna raivannut ja laittanut kiertoon niin massiivisia määriä milloin mitäkin, että ihan uuvuttaa pelkkä ajattelu, niin kyllä sitä vaan silti aina riittää. Johtuen osin siitä, että määräänsä enempää ei kerralla jaksa, vaan johonkin on pakko vetää raja. Ja toisaalta myös siksi, että kunhan aikansa elää siinä uudessa karsitussa ympäristössä, joka tuntuu jo lähes minimalistiselta, niin kummasti senkin suhteen ajatus muuttuu ja mieli tekee karsia vielä vähän lisää sitä mukaa kun huomaa, mitä sellaista on, joka ei koskaan tunnu päätyvän käyttöön. Mutta ihan vaan raivausta raivauksen vuoksi en harrasta, koska en sinällään tavoittele ihan viimeisen päälle mimimalismia, vaan ainoastaan helpompaa elämää, enemmän tilaa hengittää ja mahdollisuuksia käyttää aika kotona mieluisempiin juttuihin kuin tavaran siirtelyyn paikasta toiseen.

      Uskon, että vaikka sulla on paljon kenkiä, myös käytät niitä, koska osaat luoda niiden ja vaatteiden avulla niin monentyylisiä, mutta aina silti ihan itsesi näköisiä kauniita yhdistelmiä.
      Itselläni tuppaa keväästä syksyyn päätymään golfkenkien ja lenkkareiden lisäksi aina samat valkoiset tennarit tai jommatkummat lempparisandaaleistani ja siinä se. Kaikki muut kengät on enimmäkseen turhia, mutta mahtuvat olemaan siellä missä ovat eli isossa laatikossa vaatekaapissa, joten en niitäkään väkisin enempää karsi. Tylsä sekin tilanne, jos on karsinut niin minimiin, että joutuu menemään kauppaan ostamaan uudet, kun tulee eteen tilaisuus, jossa tarvitsee.

      Se autoriita.fi-sivusto, jonka poika löysi ja jonka puitteissa otti yhteyttä sivuja ylläpitävään asianajotoimistoon, oli meidän kannalta käänteentekevä. Sieltä sai alkuun ilmaisia neuvoja (mm. sen, että Kaskon oikeusturvavakuutus on nimenomaan tällaisia tilanteita varten) ja jatkossa maksullista apua homman loppuunviemiseen. Maksettiin vain Kaskon omavastuu, joka oli todella minimaalinen suhteessa lopputulokseen.

      Ja vielä tuosta itse itselle asettamastani "säännöstä" kirjoitella kronologisessa järjestyksessä sen verran, että kyse on varmaan eniten siitä, että "kun asiat pitkittyy, ne mutkistuu" eli aihe ikäänkuin omassa päässä haalenee, kun aikaa kuluu, eikä kirjoittaminen enää tunnu yhtä luontevalta kuin silloin, jos voi kirjoittaa tekstin tuoreeltaan suoraan päästä paperille niinkuin itselläni on tapana tehdä. Mutta yritän oppia siitä pois. Ja ehdottomasti Egyptin reissu on aina ajankohtainen, koska ihmisiä tulee ja menee matkoille tämän tästä ja varmasti monia Egyptiin aikovia kiinnostaa laadukas postaus omista kokemuksistanne.

      Kiitos luvasta jättää härpäkkeet kauluksiin :) (löysin just kuvan, jossa ko. pusero oli mulla meidän surullisenkuuluisalla hopeahääpäivämatkalla Pärnussa kohta 5 vuotta sitten just niin, että oli tukka kiinni ja kaulus toimi ikäänkuin koruna).

      Terveyttä ja hyvää mieltä tammikuuhun Maarit ja ai että, teillä on kyllä kutkuttavan ihanat ajat edessä, kun pääsette ihan oikeasti ottamaan uuden rakkaudella rakennetun mökin käyttöön <3

      Poista
  13. Annukka, sä olet ihan paras. Sinun tyylisi kirjoittaa ja kuvailla asioita on vertaansa vailla. En ikinä itse jaksaisi tai saisi aikaiseksi noin pitkiä ja loistavasti tuotettuja postauksia. Älä ole itsellesi liian vaativa. Kirjoitat just siinä järjestyksessä ja silloin kun haluat ja aiheista, jotka ovat joko siinä hetkessä "oikeita" tai sitten vasta hetken päästä. <3

    Rakastan taas lukea blogeja. Välillä ei näin ollut. Instagram meinasi viedä mennessään. Kuvat ja videot, jotka rullaavat pendolino-vauhdilla kännykän ruudulla tuntuvat nyt vähän liian paljolta tai ainakin jos on vaan pelkästään sitä. Väliin kaipaan pidempiä, syvällisempiä ja laajempia tekstejä.

    Huippua uutta vuotta 2023!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Tiina, kun aina jaksat olla niin kannustava mun kirjoituksia kohtaan. Kiitos kovasti siitä <3. On oikeasti mulle tärkeää, koska itse en osaa ajatella omista kirjoituksistani muuta kuin että ne vaan siirtyy mun päästä "paperille". Turhan pitkinä vaan useimmiten, mutta sitä en osaa muuttaa, vaikka välillä yritänkin.

      Olet mun reippausesikuva, joka tuntuu olevan aina liikkeessä juosten, ratsain, suksilla, avannossa ja mitä milloinkin. Ja susta myös näkee, että oikeasti nautit kaikesta, etkä vaan esitä aktiivista.

      Blogit on mulle sopivin kanava, kun saa rauhassa lukea ja kirjoittaa. Instagram on (tai ikävä kyllä, täytyy sanoa, että oli) myös kiva, mutta toisella tavalla. Tykkäsin katsella kauniita luonto- ja muita kuvia, mutta nyt siitäkin on tullut sellainen sillisalaatti, jossa ei aina tiedä, onko TikTokissa (siellä en tosin ole lainkaan) vai missä. Kuvat on jääneet vähemmistöön , vaikka niihin kaikki (kai) kuitenkin alunperin perustui. Reelsejä en jaksa katsella, jos niitä tulee monta putkeen ja jos sisältö on sellainen, että kela on tehty vaan kelan itsensä vuoksi ilman mitään ideaa. Itse en ole edes yrittänyt tehdä reelsin reelsiä, enkä varmaan yritäkään. Jos nyt saisin vaikka neljä ihan tavallista kuvaa tälle vuodelle aikaiseksi, niin se olis jo 25% enemmän kuin viime vuonna :D.

      Kiva, kun olet vähän palaillut tänne ja ihana, jos tuntuu siltä, että huvittaa taas omaakin blogia päivitellä.

      Iloista, liikkuvaa, tervettä ja tosiaan huippua tätä vuotta Tiina <3

      Poista
  14. Sun blogi on ihana (niin kuin sen emäntäkin) - jatka vaan samaan malliin! Toki kannattaa yrittää unohtaa ne omat päänsisäiset rajoitteet tai laatustandardit! Muutenkin kannattaa sanoa piutpaut sille, mitä "pitäisi". Priimaa pukkaa vaikka rimaa laittaisi hiukan alaspäin! Uteiliasta uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Taru <3, oma pää meinaa välillä rajoittaa tekemisiä, mutta koitan kehittyä sillä saralla ja kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, vaikka aihe oliskin lähinnä jo joku muinaismuisto.

      Pidetään rimat sopivan matalalla korkeudella ja jatketaan iloisella mielellä tätä vuotta Taru <3

      Poista
  15. Kiitos paljon Suvi ja pahoittelut, kun kesti vastata. On ollut loppiaisviikonlopun kone enimmäkseen kiinni, mutta vielä ehdin toivottaa suloista sunnuntai-iltaa ja iloa alkaneeseen vuoteen <3

    VastaaPoista
  16. Ihanan innostava postaus! Minä ihastuin tuohon kodinhoitonurkkaukseen. Niin siisti ja tarkoituksen mukainen. Minä olen tehnyt hailakoita suunnitelmia tavaroiden karsimisen ja järjestelyn suhteen. Paperipinot ovat olleet nyt haasteena. Viime vuoden puolella raikkasin keittiön kaapit ja siitä olen niin tyytyväinen, että kertoilen siitä vielä nytkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa kiva kuulla Tarja, että innostuit sotkuisista, itseäni nolottavista kuvista huolimatta :).
      Ja kiitos, kodinhoitonurkkaus on todellakin vain nurkkaus, mutta enempään ei tässä meidän pienessä vanhassa talossa ole mahdollisuuksia.
      Silityslauta ja mankeli (olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluan mankeloida lakanat) on viereisessä tilassa ja silittämiselle on vähän hankala löytää paikkaa. Onneksi sitä on varsin vähän, koska olen tietoisesti vältellyt silitettävien vaatteiden hankintaa :).

      Paperit on kyllä aika kammottavia läpikäytäviä. On tuoreessa muistissa vuosi sitten joulukuussa tekemäni raivaus niiltä osin. Oli jos mitä veroilmoitusta sun muuta vaikka kuinka vanhoilta vuosilta, mutta mitään en halunnut heittää pois ensin katsomatta, enkä halunnut myöskään henkilötietojen päätyvän sellaisinaan paperinkeräykseen, vaikka niitä sieltä tuskin kukaan kaivaakaan, mutta silti. Onnea siis kovasti projektille (joskin olen melko varma, että sinun tapauksessa pinot on maltillisia).

      Keittiönkaappien raivauksesta saa ja mun mielestä pitääkin olla tohkeissaan vielä vuosienkin päästä :). Ihan sama täällä.

      Tsemppiä karsmishommiin, niistä tulee kyllä tosi puhdistava fiilis. Ja ihan kirjaimellisesti puhtaampi ilma hengittääkin.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi