Sivut

perjantai 13. tammikuuta 2023

KOLMEN ASIAN HAASTE

Kristiina  haastoi miettimään näitä kolmen kohdan kysymyksiä, joihin oli itse vastaillut omassa blogissaan niin hyvin ja samaistuttavasti, että mietin, mahdanko saada aikaiseksi mitään omaa vai lyökö päässä ihan vaan tyhjää.

Päätin kuitenkin hetken mielijohteesta kirjoittaa mitä ensimmäisenä mieleen tulee näin perjantaina, joka on itselleni poikkeuksellinen postausajankohta.


Kolme asiaa, joiden tekemistä olen lykännyt


1. Ajan varaamista kampaajalle

Edellisestä kampaajakäynnistä olisi tullut kohta kuluneeksi kokonainen vuosi, mutta pistin töpinäksi ja varasin ajat tälle ja ensi viikolle (eilen tehtiin ihana intialainen päähieronta & merileväpuhdistushoito ja ensi viikolla on vuorossa savivaalennusraidat, joilla pärjään taas pitkään)



2. Yhtä työhön liittyvää yhteydenottoa, jonka koen haastavaksi nimenomaan sen takia, että olen pitkittänyt sitä ihan liian kauan. Asioilla kun on tapana pitkittyessään myös mutkistua ja tästä on syyttäminen ihan vaan omaa itseäni.

3. Piharakennuksen siivousta, jota taidan lykätä edelleen. Ei vaan lähde.


Kolme asiaa, joita kaipaan


1. Hyviä uutisia lääkäriltä 

Kävin tänä aamuna jälleen kerran kontrolliverikokeissa vajaa vuosi sitten todettujen mystisesti kohonneiden maksa-arvojeni vuoksi ja toivon hartaasti, että olisivat vihdoin ja viimein palanneet  normaaleiksi, eikä muissakaan kokeissa ilmenisi mitään huolestuttavaa. 

Muuten tämä kysymys oli tosi vaikea, koska en koe tällä hetkellä kaipaavani mitään muuta erityistä. 

Toki aurinko saisi mielellään näyttäytyä vähän useammin (tai edes joskus), eikä joku kiva yhteinen lomanpätkä ukkelin kanssakaan olisi ollenkaan hassumpi, mutta koska en voi kumpaankaan vaikuttaa, on parempi, etten keskity liiaksi haikailemaan niiden perään. 


Kolme asiaa, jotka olen pannut merkille


1. Koen pitkästä aikaa kauan kaipaamaani kirjoittamisen iloa.

Pää pursuaa aiheita, mutta koitan välttää yli-innostusta ja ottaa rauhallisesti asian kerrallaan. Ja jos yhtään alan liiaksi pyörittelemään tuoreita tai tulevia tekstejä päässäni nukkumaanmenoaikaan niinkuin toisinaan tahtomattani käy, pidän koneen kannet suosiolla kiinni niin kauan kuin on tarvis.

2. Lihaskuntoni ja hapenottokykyni on viime aikoina parantunut 

Molempien mieluisien, mutta sinällään yllättävien muutosten koen tapahtuneen ikäänkuin huomaamatta ilman minkään valtakunnan pakottamista, rehkimistä, suorittamista tai ylipäätään yhtään mitään sen kaltaista. Päinvastoin, koen keventäneeni tekemisiäni, mutta ilmeisesti liikuntatottumusten vaihtelu on tehnyt hyvää paitsi mielelle, myös kropalle.

3. Myös korkea leposykkeeni on rauhoittunut ja olen nukkunut paremmin kuin vuosiin tai peräti vuosikymmeniin

Tätäkään en osaa selittää oikein muulla kuin edellisen kohdan lajinvaihdoksilla, joihin on kuulunut itselleni poikkeuksellisen paljon sykettä nostavaa liikuntaa, joka lienee vaikuttanut  niin, että olen voinut iltaisin ja öisin tavallaan unohtaa sydämen olemassaolon kokonaan. Siis siinä mielessä, etten enää tarkkaile korkeaa leposykettä ja aiheuta huolestumisella sen nousua entisestään. 

Olen myös tietoisesti rauhoittanut tekemisiäni niin, että ihan tosissani yritän keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Meillä naisilla kun on vähän tapana ylpeilläkin sillä, kuinka pystytään multitaskaamaan vaikka mitä juttuja samaan aikaan, mutta se ei pidemmän päälle voi olla hyväksi. Tai ainakin itse olen päättänyt, että oma mieli ansaitsisi olla välillä ihan rauhassa yhden asian äärellä kerrallaan. 


Kolme asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi


1. Kaikki edellisen kohdan kolme asiaa

2. Se, ettei viikonloppuna ole mitään ennalta sovittua ohjelmaa

3. Se, että olen päässyt eroon itseäni häirinneestä tavasta, jossa saattoi olla kyse jopa riippuvuudesta

Tämä on yksi aiheista, joista haluaisin joskus myöhemmin kirjoittaa, mutta se on vaikeaa, joten vielä en ole niin pitkällä.


Kolme asiaa, joita suosittelen


1. Oman itsensä arvostamista

2. Pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä kelissä kuin kelissä

Eilen, kun vedin taas kerran goretex-housut ja nastakengät jalkaan, pujottelin heijastinhenkselit sadetakin päälle ja laitoin mahdollisimman pitkään vettä pitävän pipon päähän, mietin pimeän illan vesisateessa lenkkiä kävellessäni, että jollain kieroutuneella tavalla näillä arkilenkeillä tuntuu sitä paremmalta olla liikkeellä, mitä kurjempi keli on. Mistään voittajafiiliksestä ei sinällään ole kyse, koska lähteminen ei koskaan tee itselleni tiukkaa, mutta jotenkin se vaan tuntuu hyvältä, kun sataa päin kasvoja ja loppulenkistä alkaa vähintäänkin sukat olla jo märkinä, mutta koko ajan tietää, että kotona voi riisua märät pois ja vaihtaa lämpimät kuivat vaatteet päälle. Ei näillä lenkeillä kunto kohoa, enkä sitä tavoittelekaan, mutta korvienväli puhdistuu raittiissa ilmassa ihan aina ja se on varmaan se suurin syy, miksi lähden ulos joka päivä, säästä viis.

Myös arvostamani psykologi Pirkko Lahti on sanonut, että mikään ei tee ihmisen mielenterveydelle yhtä hyvää kuin tylsä, pitkäkestoinen kävely. 

3. Omaa, itselle mieluisaa harrastusta tai harrastuksia



Yli kolme vuotta vanha kuva, joka on paitsi yksi harvoista omakuvistani, myös omalla tavallaan itselleni tärkeä. Ja kuvaa harrastusta, joka on jäänyt viime aikoina tosi vähiin, vaikka toivoisin taas viihtyväni myös kameran kanssa enemmän. 

Kaikki eivät elä parisuhteessa, mutta luulen, että yksi oman pitkän liittoni salaisuuksista on se, että meillä on miehen kanssa sekä yhteisiä että omia harrastuksia. Ja vaikkei tämä sinällään olekaan ainut tai pääasiallinen peruste tuolle kolmoskohdalle, niin voisin kuvitella, että jos vain toisella olisi omia harrastuksia, eikä niiden lisäksi yhtään yhteistä, ennen pitkää siitä voisi aiheutua jonkunlaista kitkaa. Tai peräti kateutta tai katkeruutta siitä, että toinen on "aina menossa". Ehkä, en tiedä, mutta kuvittelen, että itsestä saattaisi alkaa tuntua tuolta.

Ekstroverttimies harrastaa mieluiten joukkuelajeja ja itse introverttina taas tykkään eniten sellaisista, joissa voi tehdä omaa juttuaan omassa tahdissaan, mutta silti "kuulua porukkaan" saman mielenkiinnon jakavien ihmisten kanssa. Keramiikkakurssi tai ryhmäliikunnat kuuluu omalla kohdallani näihin.


Kolme asiaa, jotka haluan tehdä pian


1. Mennä kukkakauppaan ostamaan kimpun värikkäitä tulppaaneja 


Kaukaa vuosien takaa haettu kuva kimpusta, jonka sain ystävältäni 50-vuotissynttärinä


2. Kokeilla lisää uusia vegaanihaasteen reseptejä


Tofu-parsakaalipasta


Klikkasin itseni kolmen vuoden tauon jälkeen mukaan värikkääseen vegaanihaasteeseen, josta olen saanut taas uutta inspistä ja vaihtelua ruuanlaittoon, joka ei kuulu sen enempää omiin vahvuuksiini kuin isoimpiin mielenkiinnon kohteisiinikaan, vaikka haluaisinkin. 

3. Kävellä pitkästä aikaa perjantai-illan kunniaksi uimahalliin, istua hetken saunassa, käydä kylmäaltaassa, uida ihan vähän vaan, ottaa jumittaville hartioille ja liukaskelikävelyn kiristämille jalkapohjille vesihierontaa ja mennä lopuksi kylmäaltaan kautta höyrysaunaan. 

Tämän aion toteuttaa nyt samantien. Kunhan ensin varustaudun vesisateeseen.

Edit klo 20.11. Hallilla oli meneillään lasten uimakoulu, kilpauimareiden treenit ja vesijumppa, joten ei ihan toteutunut tämä aikomus, mutta kylmäaltaassa seisoskelu auttoi lihasjumeihin ja höyrysaunassa oli helppo hengittää, joten ihan hyvä käynti silti. Ja tiedänpähän jatkossa, milloin ei kannata mennä.

Kiitos Kristiina tästä perjantain pohdiskeluhetkestä, jonka päätteeksi heitän vapaaehtoisen haasteen eteenpäin erikseen seuraaville kolmelle:

Marika Kinttupolut

Thilda Thildan kuvasto

Satu Kukkapilli

Ja lisäksi kaikille, joista omien vastausten miettiminen tuntuisi mukavalta.

Omista vastauksistani ei nyt tullut sellaisia kuin olin ennalta ajatellut, vaan varsin yksipuolisia. Luulen, että alitajuisesti jännitän labrakokeiden tuloksia sen verran paljon, että terveysasiat pyörivät päällimmäisenä mielessä. 

Hyvää viikonloppua! 



26 kommenttia:

  1. Ihana ja mielenkiintoinen postaus <3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja ja ihanaa viikonloppua sinulle myös <3.

      Poista
  2. Kiitos, mielenkiintoista luettavaa 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna <3, itsestä tuntui, että taisi tulla varsin tylsiä ja yksipuolisia vastauksia, mutta olivat aidosti eilen päällimmäisenä mielessä.

      Poista
  3. Mukavaa kun tartuit haasteeseen. Kadehdin teitä joilla on pitkät/pitkähköt hiukset ja voitte jättää kampaajalla käynnit vaikka vuodeksi. Minulla kun on lyhyt tukka, niin on ihan pakko käydä n. viiden viikon välein leikkauttamassa se. Tosin en mitään muita hoitoja koskaan ota, joten n. 40€ kertamaksulla pääsen.
    Toivottavasti saat jatkossakin hyviä uutisia lääkäriltä ja mystiset maksa-jutut ovat taaksejäänyttä.
    Sulla olisi kirjoittamisen aikaa, minulla taas olisi halu kirjoittamiseen, mutta aiheita ei tahdo löytyä. Pitäisi varmaan vähentää kotona oloa ja lähteä enemmän "kylille", niin ehkä aiheitakin helpommin löytyisi.
    Omat harrastukset ovat tosi tärkeitä ja itseä harmittaa kun käymäni jooga ainakin toistaiseksi loppui. Se oli niin sopivan tasoista tämän ikäiselle, eikä ollenkaan sellaista "mystillistä" kuin jooga mielestäni yleensä on, vaan mukavaa venyttelyä kivassa porukassa. Ja ohjaaja oli aivan yliveto, meitä kaikkia naisia puolta nuorempi mies.
    Mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ei nyt tullut sellaista laajempaa pohdintaa kuin yleensä ja olin etukäteen ajatellut, vaan lähinnä eilen päällimmäisenä mielessäni olleiden asioiden siirtämistä päästä "paperille". Vähän tylsää ja yksipuolista, mutta semmoisia ne ajatukset oli, enkä niitä lähtenyt muuttamaan.

      Ymmärrän ajatuksen pitkien hiusten helppoudesta, mutta omissani hennoissa hiuksissani ei kyllä ole kadehdittavaa. Eikä varsinkaan näin vuoden luonnontilaisuuden jäljiltä, mutta se hyvä (ja samalla huono) puoli niissä on, että saa laitettua kiinni, eikä tosiaan ole niin justiinsa leikkausten kanssa (siis jos on tällainen hiushuithapeli kuin minä). Aikanaan itsellänikin oli vuosia lyhyt tukka, joka tuntui mallinsa puolesta sopivan, mutta nyt kuin hiuslaatu on entisestään ohentunut ja tukanlaittotaidot ja -energia vähentyneet, en pärjäisi lyhyellä tukalla. Omasi näyttää kuvien perusteella olevan vahvaa laatua, jota puolestani itse kadehdin.

      Maksa-arvot tosiaan lähti nousuun kolmannen koronarokotteen jälkeen ja niitä on nyt tässä vuoden mittaan muutaman kuukauden välein kontrolloitu. Ja samalla otettu kymmeniä muita kokeita, joissa ei ole ilmennyt mitään sairautta selittävää tekijää. Onneksi maksa-arvot kääntyivät muutaman kuukauden jälkeen laskuun ja osa jo palasi välillä viitearvoihinkin, mutta heittelevät edelleen, joten jännittyneenä odotan taas mitä tuleman pitää. Itse en niitä tuloksia mistään näe, vaan odotan, että lääkäri soittaa, kun on maisemissa. Pirullista tässä on se, että olo on todella hyvä, mutta olen jo oppinut, että siitä ei voi vielä päätellä mitään. Ei ollut olossa vikaa alunperinkään, enkä olisi noista arvoista edes tiennyt, jos ei olisi sattumalta tullut tt-tarkastuksessa ilmi. Toivotaan parasta.

      Katsoin ihan mielenkiinnosta, että olen kirjoittanut koko viime vuoden aikana 17 postausta ja sinä 91, joten olet kyllä aiheissa aikaslailla edellä, enkä pysty millään kirimään kiinni :). Eikähän ne omassa päässä pyörivät aiheet mitään kummoisia ole, vaan ihan omaan elämään tai ajatuksiin liittyviä pohdintoja. Sellaisia, jotka osaa ihmisistä ei varmasti kiinnosta vähääkään, mutta siltä pohjalta en koskaan aiheita mieti. Kirjoitan siitä mikä itselle on ajankohtaista tai miltä itsestä tuntuu, enkä edes osaa miettiä miltään muulta kannalta.

      Harmillista, että tuo teidän jooga loppui. Eikä vähiten siksi, että ohjaajana oli nuori mies :). Itse en ole koskaan tavannut yhtään miespuolista joogaohjaajaa, enkä ole edes osannut ajatella, että sellaisiakin tottakai on. Ja just noin! "Mukavaa venyttelyä kivassa porukassa" on se, mitä just eilisen aamupäivän ryhmäliikuntatunnilla mietin.

      Näyttää siltä, että pääsen koko viikonlopun kävelemään sateessa :). Se ei ehkä ollut ihan se, mitä tuolla tekstilläni tarkoitin, kun kehuskelin kurjia kelejä, mutta näillä se on nyt mentävä.

      Mukavaa viikonloppua sinulle myös Kristiina <3. Lähden nyt ostamaan niitä tulppaaneja, joita en eilen saanut, kun kauppa oli ehtinyt just mennä kiinni.

      Poista
  4. Kiitos haasteesta! Vastaan tähän kyllä varmasti jossain vaiheessa, mutta tämä tuntui vähän semmoiselta haasteelta, että pitää ensin oikein pohdiskella kysymyksiä. Tai sitten voi käydä niinkin, että vastaukset tulevat itsestään, eikä loppua kirjoittamiselle tule! :-D

    Sinulla oli taas tosi kivat ja mietityt vastaukset. <3 Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli myös tarkoitus pohdiskella näitä ajan kanssa, mutta tulikin tämmöinen täysin harkitsematon pikaversio tällä kertaa. Kirjoitin sen mitä perjantaina oli päällimmäisenä mielessä (ei näyttänyt olevan kovin paljon :)) ja siinä se. Totta kaikki, mutta aika yksipuolista terveyspohdintoa tuo näyttää näin jälkikäteen luettuna olevan.

      Asiasta toiseen: Olisi mielenkiintoista tietää, onko täkäläinen intialainen päähieronta lähelläkään paikallista vai jotain ihan muuta. Oletko koskaan Intiassa kokeillut?
      Ainakin täkäläiset turkkilaiset saunat on hyvin kaukana niistä paikallisista hamameista, joissa opasaikoina tuli Turkissa käytyä. Siellä ei tosiaankaan tuoksunut mikään eukalyptus, vaan haalea hiki.

      Kiva, jos innostut vastailemaan, mutta vaan jos siltä tuntuu.

      Kiitos samoin, leppoisaa viikonlopun jatkoa sinnekin <3. Aion tästä taas kohta yrittää uimahallikäyntiä paremmalla menestyksellä, mutta sen verran paljon sataa vettä tänäänkin, että aavistelen hallin olevan täynnä lapsiperheitä.

      Poista
    2. Terveysasioista oli oikein mukava lukea. :-) Spontaanit vastaukset ovat minusta siitä hyviä, että niistä näkyy se, mikä on sillä hetkellä tärkeää ja eniten mielen päällä. Ja vielä terveysasioihin palatakseni: olen ihan samaa mieltä, että mitä monipuolisempaa liikunta on, sitä parempi, monellakin tavalla. Monesti saman junnaaminen (esim. yksipuolinen painojen kanssa vääntäminen salilla) saattaa aiheuttaa pidemmän päälle enemmän harmia kuin hyötyä, kun voi tulla kaikenlaisia jumeja ja ylirasitusta.

      Olen kokeillut päähierontaa Intiassa mutta en koskaan Suomessa, joten en oikein pysty vertailemaan. Ja varmaan riippuu vähän paikastakin, millainen hieronta on. Minä otin Intiassa (typeränä) päähieronnan ilman öljyä, eikä sellainen kuivahieronta ollut oikeanlaista, minkä totesin sitten vasta jälkeenpäin, vaikka hyvältä tuntui toki sekin. Oltiin menossa hieronnan jälkeen muistaakseni syömään, enkä jaksanut pestä hiuksia, ja ajattelin vähän oikaista. :-D No ensi kerralla sitten vähän viisaampana!

      Täälläkin tulee vettä... Ukkeli lähti yksiin intialaisiin juhliin, ja mie rupean nyt kokkailemaan. <3

      Poista
    3. Kiitos kivasta jatkoviestistä Satu. Ja just tota yksipuolista junnaamista salilla olen harrastanut (joskin noin 10% tehoilla sun vastaavista) ja kroppa on varmaan lähinnä haukottellut, että hohhoijaa, taas tätä samaa. Nyt olen lyhentänyt salikäyntejä ja vaihtanut ohjelmaa niin,että teen paria erilaista sarjaa vuorotellen. Lisäksi sitten sitä aerobista liikuntaa ja välillä ohjattua liikkuvuustreeniä & venyttelyä. On tuntunut tosi kivalta etenkin kun positiiviset muutokset huomaa niin monella tapaa.

      Olen käynyt päähieronnassa aiemmin myös siihen(kin) erikoistuneella fyssarilla, joka ei muistaakseni edes ehdottanut mitään öljyjä. Toisin kuin ekokampaaja, joka ensin kyseli, minkälaista vaikutusta eniten haluaisin (pyysin jotain stressiä poistavaa) ja sitten valitsemaan tarkoitukseen sopivista mieluisat tuoksun perusteella. Menee hoito muuten hukkaan, jos pitää hajua epämiellyttävänä. Mutta siis se öljy laitettiin hiuksiin, eikä päänahkaan niinkuin itse olisin kuvitellut. Tuntui silti toimivan erittäin hyvin, koska meinasin nukahtaa siihen tuoliin istualleni (hierontapöytä olisi ollut toinen vaihtoehto, mutten halunnut, koska en tykkää olla vatsallaan) ja tuntui, että pää painaa tonnin.

      Toivottavasti oli ukkelilla kivat juhlat ja sulla hyvät kokkailut. Olen vissiin langettanut jonkun jatkuvan sateen kirouksen sillä lenkkikelikehullani, koska täällä näyttää jo tulvivan tiet ja ojatkin.

      Rauhaisaa sunnuntaita <3

      Poista
  5. Kiitos haasteesta!

    Sympaattisia vastauksia sulla, vaikka uimahallin osalta menikin vähän eri tavalla kuin toivoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja niinkuin tiedätkin, ei ole pakko jos ei tahdo :).

      Mun vastaukset oli tyhmän yksipuolisia, mutta sellainen oli mun perjantainen pään sisältö.

      Poista
  6. Pitkät lenkit ja erityisesti ns. huonolla säällä on ihan parasta, sitä tuntee olevansa elossa kun rakeet hakkaavat melkein naaman irti. Ja se kotiinpaluun fiilis 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, ihan mahtavaa Jenni <3.
      Kovin montaa kurjan kelin kävelijää en tunne, joten ihana tietää, että meitä on ainakin kaksi :). Ja just toi elossa olemisen tunne on se, mitä tarkoitin, mutten osannut sitä sanoittaa. Erityisesti ne kovan vastatuulen kera lentävät terävät rakeet on oikein hyvä siihen tarkoitukseen :D.

      Poista
  7. Niin ihania vastauksia ja tulin tosi iloiseksi sun puolesta uneen ja terveyteen liittyvistä parannuksista. Ihan huippua! Olen myös huomannut unen laadun parantumisen kannalta tosi tärkeäksi sen, että vaan rauhoittaa elämäänsä. Yritän aina illalla monta tuntia ennen nukkumaanmenoa alkaa jo hidastaa vähän. Esim. urheilu, saunominen, työasiat tietenkin, tai jotkut muut mieltä aktivoivat kivatkin asiat jätän suosiolla mietittäväksi aikaisempiin päivän tunteihin.

    Nyt kyllä saat luvan avata tuota yhtä aihepiiriä, mistä salaperäisesti kirjoitit sinua häirinneenä tapana :). Uskon, että se on ihan varmana jotain sellaista, mihin moni voi samastua, joten rohkaistuhan vaan kirjoittamaan asiasta! Osaat aina kirjoittaa niin aidosti itsellesi haastavistakin aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi, olen kyllä itsekin erittäin, erittäin iloinen parantuneista yöunista, jotka on varmasti paitsi liikuntamuutosten, myös monen muun tekijän ja sattumankin summa (just nyt ei ole isoja stressinaiheita, kopkop). En melkein usko, että herään nykyään yleensä ekan kerran vasta kolmen jälkeen ja silloinkin nukahdan uudelleen suht helposti ja vaikka seuraava herätys tuleekin taas viideltä, kun miehen kello soi, ei sekään katkaise unta lopullisesti, vaan nukun seiskaan asti hyvinkin. Ja joka aamu mietin, että tällaista ihmisen elämän kuuluisi olla aina. Siis että silmät on heti aamulla ihan auki ja olo on kaikinpuolin virkeä. Lähes uskomaton, mutta superihana tunne. Mutta tarkkuutta tosiaan illalla vaatii sen suhteen, mitä ja milloin syön ja muutenkin teen. Itseasiassa olen alkanut vielä aika myöhään käydä tekemässä pienen rauhallisen kävelylenkin tai uimahallilla saunassa & terapia-altaassa venyttelemässä. Molemmilla on rauhoittava vaikutus. (Paitsi keskiviikkoiltaisin, kun pitää lähteä vielä ysin jälkeen ulos, etten jännitä liikaa. Länsinaapurissa kiekkoilevan pojan viikkopelit alkaa meidän aikaan kasilta ja kestää yli kymmeneen eli yli mun nukkuma-ajan. Ja yhden miehen kotikatsomo on sen verran eläytyväinen, että mulla syke nousee jo pelkästään siitä eli parempi mennä karkuun :)).

      Ja juu, kyllä kirjoitan siitä sitten kun kehtaan (oikeasti koen vähän häpeää) ja on aika. Ja tiedän, että on samaistujia, mutta eri asia, kommentoiko heistä kukaan. Sinusta tiedän jo ennakkoon, että et kuulu ko. ryhmään :). Kiitos kannustuksesta <3

      Poista
  8. Minusta näissä haastepostauksissa on aina hauskaa se, että vaikka miten luulee toisen jo tuntevansa, niin aina sitä oppii samalla jotain uutta toisesta. Oot ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tekstissä ei kyllä tainnut hirveästi olla uutta mielenkiintoista tietoa, vaan pelkkää terveys-pälätystä, mutta kiitos Outi ja ite oot <3

      Poista
  9. Ihanat, ajatellut ja just sun näköiset vastaukset. Jospa itsekin osallistuisi haasteeseen :) Valoa myrskyiseen viikkoon Annukka <3 ps. Uimahallin kylmäaltaat ovat bestest!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ehditkö jo poiketa lukemassa Marikan vastauksia, mutta sieltä haastettavien listalta saattaa löytyä tuttu nimi :), joten kiva jos tartut siihen.

      Mua jännittää niiden labrakokeiden tulokset (joita parhaillaan tässä toiveikkaasti, mutta vähän pelonsekaisin tuntein odottelen), joten oli nuo vastaukset nyt aika yksipuolisia. Mutta näin tällä kertaa.

      Ja joo, kylmäallas on tosiaan best. En vaan ole niin pitkällä, että pystyisin laittamaan päänkin upoksiin niin kuin useimmat näyttää tekevän. Kirkastaa kuulemma ajatuksia, joten olis hyvästä kokeilla :).

      Kohta se on tämäkin viikko taputeltu, joten toivottelen jo ennakkoon mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  10. Tää on tosi kiva haaste ja meinaan tarttua tähän heti, kun seuraavan kerran istahdan blogin äärelle. Sun vastaukset oli taas kerran niin ihanan Annukkamaisia 💚 Suorastaan riemastuin siitä, kun kirjoitit, että koet pitkästä aikaa kirjoittamisen iloa, koska sehän toivottavasti tarkoittaa paljon luettavaa kaikille sun blogin seuraajille!

    Olen niin samoilla linjoilla sun kanssa siinä, että oman itsensä arvostaminen on ihan älyttömän tärkeää. Ja minähän siis olen sun kanssa lähes aina lähes kaikissa asioissa samoilla linjoilla, mutta tässä ihan extrapaljon.

    Ihanaa viikonloppua sinne, toivottavasti olisi hyvä keli ulkoilulle! Meillä on ollut koululla saksalaisia vieraita koko viikon ja voi kamala, mitkä hirveät loskaräntäkelit ne joutui kokemaan! Just tänään, kun lähtivät, sää vaikuttaa kirkastuvan ja menee parin pakkasasteen puolelle. Pus sinne 💚💚💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli aikomus pohtia näitä haastekyssäreitä kaikessa rauhassa, mutta meni nyt näin tällä kertaa ja omasta mielestä vastauksista tuli ihan totaalisen tylsiä :), joka tietysti voi tarkoittaa samaa kuin annukkamainen, mutta luotan siihen, ettet ihan sitä tarkoittanut kuitenkaan, joten kiitos kohteliaisuudesta Emma <3.

      Oikeasti mulla luki siinä itsensä arvostamis-kohdassa ensin, että suositteln oman kehonsa arvostamista niin, että antaa sille hyvää ravintoa, liikettä ja lepoa, mutta vaihdoin näkökulmaa, koska alkoi omissa silmissä vaikuttaa ihan joltain terveyspoliisin ylhäältä päin annetulta ohjeelta.

      Ja jep. Olen usein miettinyt, että kun tänne tulee lämpimistä maista ulkomaalaisia vaikkapa ihan vakituisesti pelaamaan jossain suomalaisjoukkueessa, on tottumattomalle aika karmivaa se syksystä kevääseen jatkuva pimeys ja kaikki ne loskat sun muut. Saksassa ehkä sellaistakin nähdään, mutta kyllä sitä silti toivoisi, että tämä meidän oma rakas pieni kotimaa näyttäisi parhaat puolensa silloin, kun tänne joku eksyy tai tietentahtoen tulee.

      Viikonlopusta olikin jo toisaalla puhetta ja sehän siis meni niin persiilleen kuin olla voi :D. Vieläkin hiertää, mutta kävin aamulla jumpassa, jossa luukutettiin ihan täysillä ysärihittejä ja se auttoi.

      Samat <3

      Poista
  11. Välillä on hyvä tutkia omia haasteitaan. Ja laittaa asioita ikään kuin järjestykseen. Mulla täällä kans kova siivousbuumi. Nyt lähtee. Meillä saattaa olla muuttokin edessä, niin tyhjentelen joutavia. Toivotan todella, että kaikki terveysarvot ovat sulla ok. Mulla vähän ikävämpää, niskapaska leikataan tod näk taas uudelleen ja on vähän kaikenlaista ikävää. Ne valit saa ihmisen lamaantumaan ja arvata saattanet, miettimään turhiakin. Mut hei, oikein mahtavaa alkanutta vuotta sulle ja toivotaan, että siitä tulee edeltäjäänsä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivousbuumi on kyllä ihan parasta silloin, kun sille päälle sattuu. Väkisin ei tuu mittään, mutta jos innostus iskee, täytyy vähän toppuutella itseään, ettei tuu haukattua liian isoa palaa kerrallaan, koska itsellä ainakin hanskat tipahtaa tiskiin ja siihen ne jää, jos raivausuupumus iskee.

      Mutta onpa kurja kuulla, että on kaikenlaista ikävää :(. Voisinpa jotenkin auttaa, vaikken toki leikkaava lääkäri olekaan, mutta noin niinkuin muuten. Ainakin voin elää täällä hengessä mukana ja toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin tai edes semmoiseksi sopivan tavalliseksi.

      Ja sitäkin toivon, että mahdollinen muutto ei ole mikään pakon sanelema juttu (esim. nykyisen asunnon vesivahinko tai homeongelma tai mikään), vaan omasta halusta tapahtuvaa.

      Mulla arvot seilaa edelleen ja alkaa vaikuttaa siltä, että se oli tosiaan kolmas koronarokote, joka sen sai aikaan, mutta mulla ei ole minkään valtakunnan oireita, vaan päinvastoin, tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin aikoihin, joten toivottavasti tästä ei nyt sen kummempaa episodia synny. Tutkimuksia kyllä jatketaan niin, että varuiksi suljetaan pois epätodennäköiseltä vaikuttavia muita syitä ja siitä tietty täytyy olla tyytyväinen, vaikkei tulossa olevat tutkimukset mitään miellyttäviä olekaan.

      Ei muuta kuin uuteen nousuun Maketsu ja parempaa päin! Tuuppaan sua täältä siihen suuntaan.

      Poista
  12. Mulla on mennyt viime kesän jälkeen aika täysin mökkiprojektiin ihan fyysisesti mutta myös mielen tasolla, ei ole ollut paukkuja lukea tai vastata blogeihin.
    Niin monta samanlaista ajatusta pyörii omassa päässäkin, mistä kirjoitit. Oli kiva lukea näitä ja hyvää pohdiskelua; taidan itsekin laittaa listalle, joten en siitä syystä kommentoi niitä asioita tässä kohtaa :) Sen verran kuitenkin, että ihailen tapaasi suhtautua ulkoiluun ja kävelyyn kelillä kuin kelillä. Tiedän että se tekee hyvää, tuntuu ihanalta iholla mutta miten se lähteminen onkaan niin vaikeaa. Koskee kyllä monia monia muitakin asioita.
    Meillä on ollut pientä sisäremppaa ja sen myötä olkkari jouduttiin tyhjentämään. Päätin, että alan pesemään ikkunoita nyt samalla sisäpuolelta, kun sohvakin on sopivasti pois paikaltaan. Siispä heräsin tänään puoli kuudelta ja heti aamiaisen jälkeen päätin tulla tänne lukemaan blogeja. Laitoin pesukoneen pyörimään ja jahka tulee lisää valoa, pesen kolme ikkunaa ja sen jälkeen imuroin ja pyyhin lattiat (käyn tässä välissä mökillä viemässä pari tuolia). Tämä on siis mulle tyypillinen aktiiviaamu; kasaan hommia homman perään. Sitten voi taas hyvällä omalla tunnolla tehdä omia juttujaan - ja mennä vaikka uimahalliin. Tämä nyt ei taas kuulunut tähän haasteeseen suoranaisesti, epäsuorasti ehkä, hih.
    Mutta, itseään pitää arvostaa ja siitä voisinkin kirjoittaa vaikka kuinka paljon.
    Kivaa viikkoa Annukka sulle ja ihanaa, että on kirjoittamisinspistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että ihan ensimmäisenä ei ole blogit mielessä mökkirempan ja muiden tähdellisempien tekemisten lomassa. Itse en meinaa päästä sen enempää oman kuin muidenkaan blogien kimppuun, vaikkei edes ole mitään erityistä (töitä ei lasketa) meneillään. Paitsi pienimuotoinen tuloillaan oleva keittiöremppa, jossa siinäkin riittää monenlaista aikataulutettavaa, järkättävää ja hankittavaa, jotka kaikki on omalla vastuullani. Ihan vaan siksi, että minä olen meistä kahdesta se, joka niitä remppoja ehdottelee (mies sanoi, että voisi hyvin lukea lehden vanhassakin keittiössä :)). Onneksi miehelle myös kaikki aina sopii, koska tietää, ettei joudu väkisin osallistumaan, vaan itse hoidan kaiken, koska tykkään siitä ja koen olevani omalla osaamisalueellani.

      Ihan puoli kuudelta en kyllä pystyisi nousemaan noin puuhakkaana ylös kuin sinä, mutta muuten aamuaktiivisuus kuulostaa kyllä hyvinkin tutulta. Samanmoisia on mun viikonloput, kun ei tarvi aamulla lähteä mihinkään (paitsi ihan ekana on kyllä pakko käydä pienellä happilenkillä) ja aamut & aamupäivät on mulla sitä energisintä aikaa. Ikkunanpesu vaan on multa kielletty, kun mies haluaa hoitaa sen homman (jää kuulemma muuten raitoja :D) ja hyvin hoitaakin. Marttojen vinkeillä on eitkat ja sanomalehdet käytössä...
      Ja muutenkin meillä menee ehkä vähän epäperinteisesti nämä roolitukset. Mies on hyvä spesiaalisiivooja ja itse huolehdin rempat, sähkösopimukset ja sen, että lämmitysöljy ei pääse loppumaan ja että nuohooja käy kerran vuodessa.

      Itsensä ja oman kehonsa arvostaminen (niin että antaa sille hyvää ravintoa, liikettä ja lepoa) on todellakin tärkeää.

      Kiitos kivasta kommentista Maarit ja mukava, jos innostut vastailemaan. Sitten joskus kun on sopiva hetki. Semppiä edelleen mökkihommiin ja valoisaa mieltä (päivä on pidentynyt jo yli 2 tuntia ja sen kyllä huomaa) <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi