Sivut

torstai 21. lokakuuta 2021

SUMUINEN RUSKAREISSU ROVANIEMELLE

Tehtiin syyskuun lopulla miehen kanssa älyvapaa viikonloppureissu Rovaniemelle.

Älyvapaa siksi, että matkaan päästiin perjantaina töitten jälkeen ja takaisin piti lähteä jo sunnuntaina puoliltapäivin, että ehdittiin maanantaiksi jälleen sorvin ääreen. Siinä välissä kiltti kesätuuraaja hoiti miehen lauantaityöt. 




Matka ei ollut alkuperäisen suunnitelman mukainen, vaan korvike peruuntuneelle "tyttöporukalla" jo maaliskuussa sovitulle ruska- ja patikkaretkelle, jonka tukikohtana olisi olleet ihanat iglut Levillä. 

Odotettiin kaikki tahoillamme matkaa innolla kokonaiset puoli vuotta ja lennotkin ostin jo maaliskuussa, mutta lopulta yksi kolmesta joutui perumaan osallistumisensa ja se vaikutti kokonaisuuteen siinä määrin, ettei tuntunut enää samalta, joten päädyttiin perumaan reissu kokonaan. En tapahtumien kulkua tässä sen kummemmin selosta, koska ollutta mikä mennyttä ja ollaan jo sovittu, että yritetään joskus toiste paremmalla tuurilla.

Mutta vaikka perumisen syy oli erittäin ymmärrettävä, valehtelisin jos väittäisin, ettei pettymys yhtään kirvellyt, kun  kävi niinkuin kävi.




Pitkään pähkäilin sitä, lähdenkö kuitenkin yksin Rovaniemelle asti, jonne lentoliput olin ostanut ja josta oli alunperin tarkoitus jatkaa autolla Kittilään, mutta jotenkin se tuntui ajatuksena ankealta, vaikka pari vuotta sitten sellaisen yksinäisen reissun teinkin. Silloin asiat olivat kuitenkin toisin, koska perheen kiekkopoika ja miniä asuivat siellä ja sain tilaisuuden tavata heitä samalla. 




Miehen kanssa sitten sumplittiin mahdollisuuksiaan lähteä kaveriksi, mutta työnsä eivät antaneet myöden muuten kuin ajankohtaa viikolla eteenpäin lykkäämällä ja kutistamalla käynti niin lyhyeksi kuin se lopulta oli. 

Samalla hinnalla, joka kertyi oman lentoni muutoksesta, miehen lennoista, tuuraajan palkasta ja hotellista vajaan parin vuorokauden mittaiselle pikavisiitille, oltaisiin päästy aika pitkälle etelään, mutta se on turha vertailukohde, koska ei oltu menossa etelään vaan pohjoiseen.




Turha varmaan erikseen edes mainita, että alkuperäisellä aikataululla olisi perillä paistanut aurinko, mutta meille jo perinteeksi muodostuneella tuurilla osuttiin täsmästi parin päivän tihkusateeseen. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa, mutta keli on kuitenkin niin mitätön juttu kaikkien viimeaikaisten vastoinkäymisten rinnalla, että turha antaa sille enempää huomiota. Oltiin kuitenkin varustauduttu niin henkisesti kuin varusteellisestikin kylmään ja sateeseen sillä mielellä, että tulkoot mitä on tullakseen ja jos tuleekin jotain muuta, se on vaan plussaa.

Ruska oli kuitenkin niin mielettömän kaunista ja värikästä, ettei edes harmaa taivas sitä himmentänyt. Voi olla, että peräti korosti. Tai ainakin niin itselleni uskottelin.




Hotelleissa oli yllättävää kyllä valinnanvaraa  ja pitkään sitäkin asiaa pähkäiltyäni, päädyin varaamaan meille huoneen Lapland Hotels-ketjuun kuuluvasta Sky Hotel Ounasvaarasta, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Ounasvaaran laella. 

Näkymä huoneesta oli metsään päin ja heti ulko-ovelta pääsi suoraan kauniiseen luontoon. 
Ihana, rauhallinen sijainti. Joskin hotelli oli lopulta ihan täynnä, koska läheisessä Santa Sportin urheilukeskuksessa oli meneillään nuorten painonnostajien Euroopan mestaruuskisat, jossa osallistujia oli useita satoja. Ja yleisöäkin kuulemma viikon aikana tuhannen henkilön verran. Mitään häiriötä urheilijoista ei kyllä hotellilla ollut, päinvastoin kiva nähdä tervehenkistä nuorisoa, joka selvästi nautti yhdessäolosta.

Kisat selittivät myös sen, miksi lentomme lähtöportilla oli pilvin pimein porukkaa eri kansallisuuksien verryttelyasuihin sonnustautuneina. Ainakin Bulgaria, Tanska ja Venäjä olivat edustettuina, muttei pystytty miehen kanssa päättelemään lajia, koska voima oli verkkareitten alla piilossa.

Helsinki-Vantaan kenttä oli muutenkin ruuhkainen ja liikkuminen siellä varsin sekavaa. Tuli vähän yllätyksenä se väenpaljous, vaikka Finnair kaikissa viesteissään kehottikin tulemaan viimeistään kahta tuntia ennen kentälle. Oletettavasti suuri osa tungoksesta oli keskeneräisen remontin ohella kaikenlaisten todistusten tarkistusten aiheuttamaa hässäkkää. Meiltä ei mitään kyselty, koska kotimaassa pysyttiin. Mutta täytyy sanoa, että vaikka ollaan muuten koko kulunut vuosi eletty ja liikuttu suht normaalisti, nyt oli ensimmäinen kerta, kun tuli sellainen olo, että on liikaa ihmisiä liian pienessä tilassa. Ja ottamatta yleisellä tasolla kantaa mihinkään, mietin, että melko epämukavalta olisi oma olo kyllä saattanut rokottamattomana tuntua siellä kaiken keskellä. Nyt ei tarvinnut siitä kantaa huolta.




Lento oli ylibuukattu ja myöhässä varmaankin koneenvaihdon takia, joten perjantaina ei paljon muuta ehditty kuin pikaisesti vetää happea jo pimenevässä illassa ja käydä syömässä hotellin Sky Kitchen & View-ravintolassa, jonka ikkunoiden takaa kuva yllä. Olisi taatusti hieno kokemus, jos sattuisi revontulet tai tähtitaivas kohdalle, mutta nättiä oli ilmankin.



Saunasta oli näkymä  makkarin kautta Ounasvaaralle, 
mutta saunan ja huoneen väliin sai myös vedettyä verhon


Varattiin saunallinen huone, mikä osoittautui aika kivaksi valinnaksi, kun vettä tosiaan tihutti koko ajan ja vaikkei ulkoillessa varsinaisesti kylmä tullut, niin sen verran kalsa kuitenkin, että oli mukava päästä lämpimään odottamatta hotellin yleistä saunavuroa. Sekin tosin lauantai-iltana hyödynnettiin. 

Yleissaunat olivat kooltaan varsin pienet ja itse sain nauttia löylyistä ja näkymistä yksin, mutta mies kertoi omasta saunakohtaamisestaan, joka kuulosti ihan Kaurismäen elokuvalta.

Miesten puolella lauteilla oli istunut "karhun kokoinen" voimamies, joka esittäytyi murahtamalla ykskantaan  "Dimitry". Omani vastasi sanomalla oman nimensä ja ojensi sen jälkeen avaamatonta  saunaoluttölkkiään Dimitrylle, mutta tämä pudisti pienesti päätään ja vastasi hymyillen "Only Vodka". Sen jälkeen jatkettiin rauhallista löylynheittoa. Hiljaisuudessa ja  hyvässä hengessä.








Hotellin aamianen oli ihanan monipuolinen ja sisälsi paljon paikallisia juttuja, mitä arvostin suuresti. 
Kuvan smoothiet ovat snapsilasin kokoisia ja korvapuusti sekä omenapiirakka minimallia. Kerrankin. En kestä isoja pullia, enkä edes marjapiirakoita, joista tykkään, mutta pieni pala piisaa ja isosta tulee vaan paha olo. Ja sen verran vanhankansan ihmisiä olen, että sen minkä lautaselleni otan, myös syön. Tai jätän kokonaan ottamatta, jos tiedän jo ennakkoon, etten jaksa.



Hotellin katolla oli kattoterassi, johon kiipesin lauantai-aamuna ottamaan kuvaa sumuisesta maisemasta. Kirkkaana päivänä taustalla näkyisi Kemijoelle ja kaupunkiin asti, mutta nyt ei näkynyt.



Mies jäi lukemaan Lapin Kansaa, kun lähdin aamulla yksin tutkailemaan ympäristöä ja ihailemaan punaisena hehkunutta maaruskaa (joka näköjään hukkui matkalla kamerasta blogiin). Ja samalla huomasin, kuinka helppo on eksyä maastoon, vaikka ihan vähän vaan poikkeaa polulta kuvailemaan ensin johonkin suuntaan ja sitten johonkin toiseen, kunnes ei enää hoksaa mistä tuli ja mihin oli menossa, kun kaikki näyttää periaatteessa samalta. No, ei Ounasvaara niin iso ole, että sinne lopullisesti jäisi, mutta vähän ehti säikäyttää kuitenkin.  




Myöhemmin lähdettiin yhdessä luontopolkuja pitkin käymään keskustassa, josta postauksen ensimmäiset kuvat on otettu. Käytännössä melkeinpä samoilta jalansijoilta Jätkänkynttiläsillalla seisten hetkenä, jolloin sade sen verran taukosi, ettei tarvinnut varoa kameran kastumista.

Kiivettiin myös näkötorniin, johon jopa minä uskaltauduin, koska ajattelin, että muuten jää näkemättä kaikki se mikä sieltä näkyy. Kuvaaminen vaan sateessa jäi. 



Joku oli ripustellut tällaiset hienot kivet reitin varrelle.

Illemmalla käytiin jäähallilla katsomassa pari erää pojan entisen ja siksi läheiseksi tulleen joukkueen Roki:n peliä ja sen jälkeen kaupungilla syömässä. Oli kiva fiilis, kun ihmisiä oli taas liikkeellä ja kaikki selvästi hyvillä ja samalla jotenkin seesteisen rauhallisin mielin. Ei mitään älämölöä, eikä höntäilyä, eikä valitusta ruuan viipymisestä, eikä mitään muutakaan turhaa. Itsekin ymmärsin viimeistään siinä vaiheessa lopettaa mielessäni masentelun siitä, mitä viikonloppu tuli maksamaan ja mitä olisi ollut, jos olisi ollut. Kaikki kun oli siinä hetkessä ja siihen mennessä enemmän kuin hyvin.




Illalla istuskeltiin vielä tovi viihtyisässä aulassa takkatulen loimussa ja taustalla pehmeästi soivaa joikumaista musiikkia kuunnellen. 

Kuva tosin on otettu vasta seuraavana aamuna, koska illalla aulassa oli pöydät täynnä karttoja tutkailevia yösuunnistajia, jotka otsalamppuineen suuntasivat ulko-ovesta kosteaan pimeyteen. Helppokos siinä oli meidän istua lämpimässä ja kilistellä viinilasien äärellä reippailijoille.




Sunnuntai-aamuna oli vielä muutama tunti aikaa lähteä poluille ja voi että miten kaunista oli, kun auringon kajo yritti ajoittain tulla esiin sumun keskeltä.

Ja taas oli joku rakennellut taideteoksen ohikulkevia ilahduttamaan.




Olin ihan liekeissä, kun kaikkialla tuntui roikkuvan kimmeltävin kastepisaroin koristeltua naavaa tai hämähäkinseittejä, joiden kuvaaminen on jo kauan keikkunut toivomuslistani kärjessä. Nyt vaan tulivat eteen niin yllättäen ja suuressa määrin, että pääni pyöri kuin pöllöllä silkasta innostuksesta, enkä osannut kunnolla keskittyä metsätämään sitä unelmieni kuvaa, kun samalla stressasin, että kohta pitää lähteä, eikä lento odota, vaikka metsä on täynnä aarteita. 






Nämä on kutonut varmaan joku muu kuin hämis, mutta hienoja silti,


"Semmonen pituinen se" oli pojillani tapana pieninä todeta luetun iltasadun päätteeksi. Eikähän tässä itselläkään sen kummempaa. 

Viikonlopulla oli voimaannuttava vaikutus ja nytkin näitä kuvia näin jälkikäteen katsellessa (puhelimessa on varmaan sata lisää) mielessä läikähtää lämmin tunne. Lisättynä hyvällä mielellä siitä, että kirjoituslukko on nyt avattu ja tuntui oikeasti tosi kivalta kirjoittaa.



Sininen taivas tuli näkyviin ensimmäisen kerran, kun meidän oli aika nousta sinivalkoisille siiville ja suunnata kotiin.


38 kommenttia:

  1. No voi harmitus, että elämä tuli eteen ja yksi teistä joutui peruuttamaan tyttöjen reissun. Levin iglut haaveissa täälläkin. Mutta aivan mielettömältä näyttää korvikereissu myöskin. Mekin veneenhakumatkalla yövyttiin tosin Oulun Lapland Hotellissa ja tykättiin kovasti. Kiva, että on erilainen ja viihtyisä tunnelma, eikä standardi hotelli.

    Ihania kuvia reissusta ja toivottavasti reissu teki niin hyvää, että jaksaa tässä pimeydessä, joka vaan pahenee. Oikein pelottaa ensi talvi, sillä jokaisen talven olen aina huonommin sietänyt.

    Mukavaa loppuviikkoa Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vaan hetkellinen harmi, joka tuntuu näin jälkikäteen lähinnä hävettävältä. Ja naurettavan pieneltäkin kaiken sen oikean harmin rinnalla, mitä tässä on viimeaikoina käyty läpi. Mutta ihan varmasti reissu vielä toteutetaan ja pääsen toivottavasti ihailemaan niitä revontulia tai tähtiä lasisen iglun läpi. Tai sitten vaan kuunnellaan sadetta :).

      Ounasvaaran hotelli oli kokenut pari vuotta sitten totaalisen muodonmuutoksen. Oli ennen sellainen "oman aikansa helmi", jonka ravintolassa varmasti juoma virtasi ja naistentansseissa kävi kuhina :). Samanlainen oli täällä omassa kotikaupungissanikin aikanaan.
      Mutta nyt tykkäsin kyllä tosi paljon rauhallisesta ja paikallisesta tyylistään.

      Mua ei talvet ole vielä tähän mennessä kauhistuttaneet, mutta nyt jostain syystä ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, että alkaa pitkä ja pimeä jakso, joka pahimmillaan on lumeton ja vetinen. Ei riittäisi nyt millään energiaa elää valottomassa maailmassa. Plaah. Toivotaan, että tapahtuu ihmeitä ja saadaan valoisa kaunis välivuodenaika.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja vaikka reissu olikin lyhyt, niin varmaan kuitenkin antoisa. Miten kaunista tuolla Lapissa onkaan ruska-aikaan. Vaikka tyttäremme asui melkein kaksikymmentä vuotta Kolarissa, niin emme onnistuneet kertaakaan sinne matkustamaan juuri ruskan aikaan. Mutta kaunistahan siellä on aina ja kaamos on ihana. Toivottavasti pääset vielä kokemaan ne iglut! Ja ihanaa kun tulit takaisin blogiin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli todellakin antoisa, kun ymmärsin lopettaa harmittelun, joka koski lähinnä sitä matkan pituuteen nähden suhteettoman korkeaa hintaa, joka sekin sittemmin kääntyi niin päin, että oli vaan pieni murunen verrattuna siihen, millaisia yllätyskuluja tässä on viimeisen kuukauden sisään langennut maksettavaksi. Ja oikeasti ilman reissua ei olisi näitä kuvia, eikä muistojakaan, joihin palata.

      Lapissa on kyllä jotain erityistä taikaa (vaikka Rovaniemi ei vielä varsinaista Lappia olekaan, niin itselläni kuuluu siihen kategoriaan kuitenkin), enkä enää yhtään ihmettele, että puhutaan Lapin lumosta. Sitä se juuri on. Ja ruska oli tänä vuonna paikallistenkin mielestä erityisen voimakas ja kaunis. Ja poika sanoi siitä kaamoksesta samaa, että se vasta hienoa onkin. Ei ollenkaan sellaista pimeää-pimeää kuin täällä, vaan paremminkin sinistä valoa.

      Kiitos Kristiina <3 ja paluu tuntui nyt kivalta ja luontevalta, eikä ollenkaan ahdistavalta niinkuin vielä joku aika sitten.

      Poista
  3. Onpa tunnelmallisia kuvia!
    Vaikka sää on varmasti harmittanut siinä hetkessä, väitän että nämä kuvat ovat silti tuhannesti kauniimpia ja puhuttelevampia kuin kirkkaan auringonpaisteen kuvat. Erityisesti nuo metsäkuvat, joissa on sumua ja harmaata ja jännittävän punaisia marjamättäitä: ovat kuin saduista, tai jostain ikiaikaisesta legendasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :).

      Ja olen samaa mieltä siitä, että vaikka sää hetken harmittikin (ihan vaan siitä inhimillisestä syystä, että vertailukohtana oli se alkuperäinen aikataulu, jonka aikana some tulvi kauniita, kirkkaassa kelissä otettuja toinen toistaan värikkäämpiä ruskakuvia samalla kun itse jännitin, ehtiikö ruska mennä viikossa kokonaan ohi), niin tosiaan tuolla harmaassa sumussa kulkiessa oli jotain sellaista shamaanimaista erityisen hienoa tunnelmaa. (En tiedä millainen on shamaanimainen, mutta luulen, että justiin tollanen). Etenkin kun oli nuo hienot taideteoksetkin siellä matkan varrella. Kiva olisi tietää, kuka ne sinne on värkännyt.

      Toivottelen hyvää viikonloppua <3. Perjantai näyttää tänään taas parhaat puolensa ja saa jännittää, alkaako katto ensin vuotaa vai lähteekö kokonaan lentoon.

      Poista
  4. Kaunista on! Itsellä edelleen vasta haaveiluasteella toi Lappi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin silloin yksinäisellä reissullani junalla, mikä oli tosi kiva, koska tykkään junalla matkustamisesta muutenkin ja olisin saattanut nytkin lähteä yksin, jos kyseessä olisi ollut junamatka, eikä lento, josta en taas tykkää yhtään. Varsinkin kun täältä ei enää pääse kentälle mitenkään järkevästi, vaan pitäisi ajaa itse, enkä tykkää siitäkään, enkä varsinkaan mistään parkkihallissa pyörimisestä.

      Mutta siis joo, katselin sellaisiakin vaihtoehtoja, että jos olisi sattunut joku järjestetty ruska- /patikkaretki kohdalle samaan aikaan, olisin saattanut kokeilla sellaista vaihtoehtoa, mutta ei osunut sopivaan saumaan ja olivat kestoltaan sen verran pitkiä, ettei onnistunut sikälikään.

      Olen aivan varma, että tykkäisit, jos lähtisit.

      Poista
  5. Onneksi harmitus muuttui kuitenkin ihan kivaksi reissuksi. Nuo iglut olisi kyllä ihana itsekin kokea.
    Lappi on kaunis ruskan aikaan. Voimaannuttavat viikonloput on ihan parasta, ihanaa kun pääsit sitä viettämään.
    Kaunista loppuviikkoa sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli vaan hetken (inhimillinen) harmi, joka sittemmin haihtui ja älysin nauttia siitä, mitä meillä oli, koska se oli tosi paljon <3.

      Mulle on tullut välillä sellainen olo, että mun olisi pitänyt syntyä pohjoiseen tai että voisin hyvin muuttaa sinne, kun tässä jo eläkepäivätkin kohta häämöttää (about kymmenen vuoden päästä). Mutta ehkä Lapin lumo säilyy paremmin näin ja ihana, kun sinne kuitenkin pääsee, kun vaan päättää lähteä.

      Perjantaikelistä on taas kauneus kaukana. Peltikatto paukkuu ja vesi loiskuu rännien ohi. Perussettiä nykyään :). Toivotaan, että viikonloppuna on toisin <3

      Poista
  6. Voi miten hienoja kuvia olit ottanut hyvässä säässä :) Minäkin kävin ruskaretkellä ylempänä Lapissa (vaikka poika asuu Rovaniemellä) ja koko ajan piti huokailla ja ihmetellä niitä näkymiä, maisemia,yksityiskohtia ja oikeaa hiljaisuutta.Voimia syksyyn ja tulevaan talveen.

    arjaviola

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja :).

      Sen verran haastateltiin paikallisia, että oli kuulemma ihan poikkeuksellisen hieno ruska heidänkin mielestään tänä vuonna. Ja siinä samalla kumoutui vähän se väite, että paras ruska syntyisi silloin kun on pakkasta. Nyt ei ollut ollut vielä lainkaan, vaan päinvastoin oikeinkin lämmintä. Että mikä ne värit sitten lopulta saakaan aikaan, en tiedä, mutta kyllä niin älyttömän kaunista on. Ja erityisesti tykkään niistä karummista maisemista, käkkärämännyistä ja kivisestä rakasta. Sellaista ei täällä meilläpäin ole.

      Ja justiin tuo hiljaisuus on niin hienoa. Ei toki siellä Ounasvaaralla ihan jatkuvaa hiljaisuutta ollut, kun lentokoneita välillä suihki yli, mutta ihana oli nukkua, kun mistään ei kuulunut mitään ääntä. Aiai.

      Perjantai näyttäytyy tänään taas perinteisen sateisena ja tuulisena, mutta josko huomenna vähän valo pilkahtaisi, niin tulisi heti lisävirtaa kroppaan ja mieleen.

      Ja talvesta toivon kunnon talvea, ei mitään välimallin pimeää vesimärkää, mutta aika pienet vaikutusmahdollisuudet näihin kelihommiin on, joten täytyy sitten vaan tyytyä siihen mitä tuleman pitää. Toivotaan parasta kuitenkin :)

      Poista
  7. Vaikka reissunne oli ajaltaan aika lyhyt niin paljon kaunista olet ehtinyt siellä kokemaan:) Lapissa kun astuu ovesta ulos niin ei montaakaan askelta tarvitse ottaa kun saa jo ihastella näkemäänsä:) Upeita kuvia, kiva kun laitoit taas meillekin niitä katseltavaksi.
    Syksyisellä Hossa-reissullamme kävin Onnin kanssa joinakin aamuina aikaisin kahdestaan lenkillä ja nautin kyllä täydestä sydämestä. Aamun hiljaisuus ja päivän herääminen on jotain niin nautinnollista. Vaikka porukkalenkitkin olivat mukavia niin tykkäsin kovasti noista koiran kanssa kahdestaankin kulkemisesta.
    Mukavaa syksyn jatkoa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Karun kaunista luontoa kaikkialla. Ja vaarat ja tunturit niin erilaista kuin täällä tasamaalla.

      Koiran kanssa kahden kulkeminen on varmasti just parasta. Sellaista, ettei ole ihan yksin, vaan turvallisessa seurassa, mutta niin, että saa olla puhumatta ja hiljaakin, jos ei satu olemaan sosiaalisella tuulella (niinkuin minä en ainakaan aamuisi ole :)).

      Kiitos viestistä Irma, kivaa syksyä, kauniita koiralenkkejä ja ollaan kuulolla, kun nyt vihdoin tänne takaisin päädyin :)

      Poista
    2. Kävin vielä katsomassa kuviasi ja totesin että jokainen niistä on todella rauhaa henkiviä, kauniita!

      Poista
    3. Kiitos paljon Irma. Rauha näyttää omaankin silmääni samalta kuin se siellä paikan päällä oli.

      Mukavaa maanantaita (ei ehkä ole näin töissäkäyvän onnenpäivä, mutta ei onneksi aina maineensa veroinenkaan :))

      Poista
  8. Älä ny ihmeessä sinne pohjoseen muuta kun mie nyt etelään yritän asettua;) Ja hitsit kyllä niin harmittaa vieläkin se meän reissun peruuntuminen ja kun ite vielä oon siihen syypää :( Mutta sovitaan uus aika heti kun teille passaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahus, kun se teidän Tornion koti meni jo kaupaksi, sinne olisin hyvin voinut muuttaa :), mutta enhän mie oikeesti mihinkään täältä pääse. Siksi on ajatuksena kyllä niin kiva, että kunhan kunnolla asetut, niin voitaisiin tavata ja tehdä aina välillä jotain mukavia lähiretkiäkin. Välimatka kun on entiseen nähden ihan mitätön.

      Eikä sitä peruuntumista enää kannata surra. Uusia mahdollisuuksia tulee, mutta mulla ei kyllä ihan hetkeen, kun justiin saatiin lasku polvileikkauksesta ja miehen työauton ohjausyksikön ja kytkimen vaihdosta (oli kuulemma tarjoushinta, kun maksoi "vaan" 10.000. plus alvi :( ).
      Ja mulle olisi niin tärkeää nähdä sitä ruskaa siellä, että jos vaikka vuoden päähän otetaan tähtäin. Eiköhän meillä kaikilla vielä silloinkin jalka nouse niin paljon, että päästään patikoimaan :).

      Ollaan yhteyksissä <3

      Poista
    2. Joo tuo vuoden päähän etappi kuulostaa ja tuntuu ihan realistiselta. Ja sitä toivonkin ja odotan, että tavataan nyt usein ja tehdään kivoja retkiä tässä ympäristössä, missä onkin paljon näkemisen arvoisia paikkoja.

      Poista
  9. Kauniita kuvia ja ihania ruskan värejä. Vaikka alkuperäinen reissusuunnitelma ei toteunut, niin näyttää tämä matka olleen todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja.
      Reissu oli lyhyt, mutta tärkeä. Ja kiva oli kuvien myötä kerrata.

      Ehdin olla kotona vaan maanantain, kun tiistaina oli lähtö työmatkalle sinne sinun kotiseuduille Kainuuseen. Ihan älyttömän kaunista oli loppumatkasta, kun aurinko jo alkoi laskea ja soilta nousi huurua. Toivoin, että oltaisiin ehditty perille Lammasjärven rantaan niin että olisin ehtinyt kuvata auringonlaskua, mutta matkalle osunut tietyö hidasti justiin sen kriittisen vartin, joka myöhästyttiin. Seuraavat pari päivää olikin sitten taas sumua, eikä järveä näkynyt ollenkaan, mutta kaunista oli silti.

      Toivottelen leppoisia lokakuun lopun päiviä ja kaikkea mukavaa muutenkin <3



      Poista
  10. Voi miten ilahduin kun huomasin tämän päivityksesi, varsinkin kun en ole blogeja enää lukenut aikoihin. Tämän postauksesi sattumoisin huomasin kun olen täällä Torreviejassa erään blogiystävän (Casa Mimi, https://www.casamimi.fi/) ihanassa loma-asunnossa, jonka voi vuokrata halutessaan. Ajattelin lukea Casa Mimin postauksia ja sitten sattumoisin vilkaisin omaani, jo kuopattua (syvä haikeuden huokaisu) blogia ja kuinka ollakaan sieltä bongasin postauksesi.

    No, ensimmäkin, mehän se iglu-reissu vielä tehdään, vaikka ensi syyskuussa (!) ja patikoidaan Särkitunturille. Toiseksi, nyt kun katselin noita sinun kuvia, ajattelin että kyllä sait vastinetta rahoillesi ja korvaavan Lapin reissun! Niin kauniilta kuvat näyttivät. Ja hotellihuonehan oli ihan luksus aamiaisineen.

    Täällä Torreviejassa 20 asteen lämmössä on muuten tosi ihana olla, kesä aivan kuin jatkuisi nyt kun Suomessa ilmeisesti tihkuttaa ja satelee mitä lienee räntää. Muutoinkin on tehnyt hyvää kun ei ole päässyt juuri minnekään, niin nyt osaa nauttia ja arvostaa ulkomailla oloa ja ihan eri silmin katsella ja hämmästellä kaikkea.

    Ei muuta kuin ollaan yhteyksissä kaikki kolme: Sinä, Soile ja minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minä kuule Marita puolestani ilahduin siitä, kun näin sut täällä, vaikka olet parhaillaan siellä Espanjan auringon alla.
      Olen stooreistasi kuvia seurannut ja kyllä Torrevieja ihan tutulta näyttää ja ne asunnotkin ainakin ulkoapäin justiin sellaiselta, missä itsekin siellä kauan sitten muutama viikko vietettiin. Oli tosin joku sellainen alue, joka oli osittain vasta rakenteilla ja aika autio. Eikä ollut ihan meren rannassa, vaan kauempana.
      On jäänyt siltä reissulta mieleen se, kun en saanut meillä vuokralla olleesta autosta pakkia päälle ja toisen pojan kanssa kun lähdettiin kauppareissulle, piti valita kauppa ja parkkipaikka sen mukaan, missä pääsee koko ajan ajamaan vaan eteenpäin :D. Lidlissä oli muistaakseni niin isot ruudut ja väljää, että onnistui, mutta kyllä siinä taisi pientä poikaa jännittää, kun oli äiti ratissa ja liikenneympyrätkin ajettiin monta kertaa ympäri, että osuin lopulta oikeasta liittymästä ulos.

      20 astetta olis just mun ihannekeli. Ei kylmä, eikä kuuma, vaan sopiva. Täällä on nyt kaikkea muuta kuin nättiä, joten erittäin hyvään saumaan osuitte reissuun.

      Ja kyllähän meidän tosiaan on ihan pakko se alkuperäisretki toteuttaa. Ehkä siitä tulee nyt vielä aiottuakin tervetulleempi ja arvokkaampi, kun kertaallen peruuntui. Mutta olihan tuo pikareissu sumussakin tosiaan kiva ja tarpeellista vaihtelua viimeaikaisiin vastoinkäymisiin, joista en ole täällä välittänyt kirjoittaa, etten ala niitä mielessäni uudelleen puimaan.

      Ja voi :(. Kävin kurkkaamassa blogiasi ja huomasin nyt vasta sen jäähyväispostauksen, joka on mennyt multa kokonaan ohi, kun oli pakko pitää oikeastaan koko kesä taukoa ylimääräiseltä lukemiselta silmähaasteiden takia. Mutta aikansa kutakin, eikä blogia voi väkisin kirjoittaa, jos ei siltä tunnu. Mutta toisaalta taas, aina voi myös palata, jos alkaakin tuntua siltä. Oma blogi, omat säännöt :)

      Nauttikaa te siellä ja ollaan tosiaan yhteyksissä <3

      Poista
  11. Aivan ihanat kuvat. Jotenkin niistä aistii, että olet kuin kotonasi noissa maisemissa - elät ja hengität jokaista hetkeä! Varmasti kannatti tehdä tuo reissu - en usko, että oli mikään korvike vaan just hyvä noin :)
    Kyllä maiseman vaihdos tekisi hyvää itse kullekin. Me ollaan peruttu ja siirretty koko ajan kaikkea mukavaa, kun aina vain kokee tuon koronan aika pelottavaksi - varsinkin, kun nyt taas kaikki vapautui. Ei vaan yhtään jaksaisi stressata lomareissulla. Siksi sitä odottaa parempaa hetkeä - tulisipa sellainen pian...
    Vähänlaisesti lueskelen blogeja, mutta täällä käyn aina kurkkimassa <3 Iloinen yllätys, kun täältä löytyi tämä. Mukavaa syksyä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosi ihanasti sanottu tuo "... elät ja hengität jokaista hetkeä", koska siltä se tosiaan itsestä tuntui ja jos vielä välittyi kuvista, niin onpa kyllä aikamoista. Kiitos siitä CC <3.

      Blogien lukeminen ja kirjoittaminen tuntuu yhdellä sun toisella vähentyneen (itseni mukaanlukien) ja se on vähän sääli, mutta toivottavasti ei mikään lopullinen suunta.
      Josko vaikka syksyn pimeät saisi taas luku- ja kirjoitusinnon nousuun täällä ainakin itselleni niin kovin tärkeässä, riittävän hidassoutuisessa kanavassa, jossa voi lukea ja kirjoittaa "isolla koneella" :) omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ainakin just nyt tuntuu siltä, että olisi paljonkin kaikkea, mistä olisi kiva kirjoittaa, mutta täytyy odottaa hetki, että asiat asettuu päässä johonkin järjestykseen, eikä poukkoile liikaa. JOS sitä vaikka joskus oppisi kirjoittamaan yhdestä aiheesta kerrallaan. Ihan vaan oman itseni vuoksi, ei minkään sääntöjen sanelemana. Sen olen jo kauan sitten todennut, että mun pitää kirjoittaa suoraan päästä parperilel. Mitään luonnoksia ei kannata meikäläisen alkaa hahmottamaan, koska sinne ne hautautuu ikuisiksi ajoiksi.

      Me tehtiin kesällä muutamia hotelliviikonloppupiipahduksia ja muutenkin ollaan eletty oikeastaan ihan meidän normaalia elämää, enkä ole ennen tuota lentokenttäkokemusta kokenut oloani missään yhtään pelokkaaksi. Ollaan kuitenkin liikuttu sellaisissa (ja sen ikäisissä) porukoissa ja paikoissa, joihin on uskaltanut hyvin luottaa. Mutta ulkomaille en kyllä vielä välttämättä lähtisi. Tai ainakaan ei ole yhtään tehnyt mieli (eikähän meillä olis mahdollisuuttakaan, joten sikäli ihan hyvä, ettei ole mitään suurta hinkuakaan). Saattaisi tosiaan käydä niin, että menisi se lomaolosta nauttiminen vähän sellaiseen pälyilyyn ja liikaan varovaisuuteen, eikä osaisi nauttia hetkestä.

      Ihana kun luit ja jätit viestiä ja toivon, että teidän kivat jutut pääsee pian toteutumaan ja muutenkin toivon kaikkea mahdollista hyvää. Teillä on niin kaunis koti, että siellä on onneksi hyvä olla <3

      Poista
  12. Siis niin ihania kuvia taas! Ja tuli ihan kauhea hinku päästä pohjoiseen parhaimpaan ruska-aikaan, vaikka muuten olen tällä hetkellä aika kyllästynyt kotimaan matkailuun. Mikä muuten hirvikärpäs-tilanne on noin pohjoisessa, onko niitä siellä? Ne meinaan ikävästi rajoittavat omaa liikkumistani metsässä syksyisin, en vaan kestä niitä!!

    Eikä mun mielestä kuulosta ollenkaan älyvapaalta reissulta. Itse ainakin tykkään (kotimaassa) just tommoisista lyhyistä piipahduksista, vaikkakin ne kyllä tulevat ihan tolkuttoman kalliiksi verrattuna siihen, että ottaisi jonkun äkkilähdön johonkin etelään. Mutta itse ainakin ajattelen, että parasta on, kun (jos) saa nauttia ja tehdä just niitä asioita ja just semmoisella aikataululla, kuin mikä itselle parhaiten siinä tilanteessa sopii. Toki on tosi tylsää, että teidän iglu-reissu peruuntui, mutta olen ihan varma, että saatte sen vielä toteutettua 💙

    Olen ihan superonnellinen, että sun kirjoituslukko on avautunut ja olet taas täällä. Kuten olen aikaisemminkin sanonut: ei mitään paineita, mutta mä käyn oikeasti lähes päivittäin tarkistamassa, onko sulta tullut uusi postaus (haha, paitsi just silloin, kun se sitten on ilmestynyt tänne). Toivottavasti siellä kaikki hyvin (tai ainakin paremmin) ja epäonnen hetket helpottaisi jo 💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana toi hirvikärpäskysymys :D :D. Ei tullut edes mieleen, että siellä voisi sellaisia olla, enkä varmaan olisi huomannut, vaikka oliskin, kun oli sen verran kolea keli, että oli pipot ja kintaat ja goretexit päällä. Ja vähän luulen, että oli mahdolliset kärpäsetkin jo kohmeessa. Ja hassua kyllä, en ole varmaan ikinä täällä kotihuudeillakaan törmännyt hirvikärpäsiin, vaikka metsässä päivittäin kuljenkin. Ehkä ne karttelee mua niinkuin hyttysetkin, joista ei myöskään ole mulle riesaa. Mies vetää ne kaikki puoleensa, jos sattuu olemaan mukana.

      Me päästään niin harvoin mihinkään, että justiin nuo lyhyet viikonloppureissut on niitä meidän "matkoja" ja silloin mennään kyllä aina mukavuus edellä (koska mahdollisimman hyvät yöunet on erittäin tärkeässä roolissa näihin vuosiin :)), enkä mieti euroja (toki tyhmä ei tarvi olla), mutta tässä tapauksessa kyllä kirveli, kun vajaan parin vuorokauden hintalappu oli nelinumeroinen. En voinut sitä olla vertaamatta alkuperäiseen, mutta onneksi kuitenkin lähdettiin, koska jos oltaisiin tiedetty, millaisia yllätyskustannuksia on tulossa matkan jälkeen, oltaisiin ihan varmasti jätetty menemättä ja olisi jäänyt ne henkiset voimavarat keräämättä, jotka sinä lyhyenä aikana kuitenkin kertyi kroppaan ja mieleen.
      Mutta ihan vilpittömästi toivon, että kaikki ulkomaille halajavat pääsisivät pian toteuttamaan reissujaan. En siksi, että olisi itsellä hinkua, vaan siksi, että tulisi taas näihin kotimaan kohteisiin enemmän tilaa :D. Ja heti perään moitin itseäni tästä itsekkäästä ajattelusta, mutta kyllä on ollut paikoitellen ihan liiaksi asti porukkaa.
      Me ei olla ulkomaanmatkoista edes haaveiltu sen jälkeen, kun mies vaihtoi palkkatöistä epätoivoiseksi pk-yrittäjäksi, joksi itse itseään nimittää. Mutta onneksi ehdittiin ennnen sitä reissailla, kun pojat oli pieniä, ja itse sitten matkaopasaikoina ja nykyisen työnkin puitteissa on tullut matkusteltua jonkunmoinen kiintiö täyteen. Joskin joku viikon golfmatka vaikka olis aika ihana, mutta sen aika tulee sitten joskus jos tulee.

      Ja kiitos Emma <3. Olen kanssa ihan superiloinen, että mun kirjoitushalu on palannut. Ja silmätkin antaa jo sen verran myöden, että ei ole niin tuskaisaa.

      Ja juu, toivon kanssa, että vastoinkäymiskiintiö olisi vähäksi, tai mielellään aika pitkäksi aikaa täynnä.

      Kaikkea parasta ja ajattele, että tosiaan sun pitkäaikainen haave toteutuu ja pääset opettajainkokoukseen :D <3

      Poista
  13. Tämä!! Tiedätkö, joskus elämä on niin hassua.
    Minä katsoin, kun some muistutti, että tasan vuosi sitten oltiin palaamassa kotiin Rollosta poro vakumoituna takapenkillä. Muistelin sitä meidän reissua ja siinä samassa muistelin, kun aiemmin kirjoitit siitä kivasta reissusta moikkaamaan poikaa. Muistan sen yhden kivan kuvan sinusta Jätkänkynttilällä, kun katsot virtaavaa Kemi(?)jokea, kuva on otettu vähän takaviistosta.

    Sitten klikkasin pitkästä aikaa blogiin ja kas: olet kirjoittanut ihanan kuvauksen minusta ihanasta kaupungista. Lisäksi olen kävellyt viime kesänä samoilla Ounasvaaran rinteillä ja luontopolulla. Olen jopa tunnistavinani yhden kallion noista kuvista.

    Aivan mielettömän kivaa, että kirjoitit tällaisen kuvauksen! Ja ihanaa, että koet kirjoittamisen taas kivaksi.
    Aivan ihanaa, että teillä oli noin kiva reissu. Minäkin haaveilen uudestaan matkasta Rolloon, sen verran kiva paikka se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni nyt vähän omistusmuodot hullusti. Meidän ja reissu oli siis minun ja ystäväni....
      Noh, kyllähän sinä sen tiedät. =)
      Näytti vaan omaan silmääni hullulta, kun oikoluin (tietenkin vasta) julkaistuani.

      Poista
    2. No olipa tosiaan aikamoinen sattuma ajoituksen suhteen. Ehkä se kertoo siitä, että Rollo on meidän kohtalo :). Hyvä sellainen.

      Ja muistan erittäin hyvin teidän vakumoidun poron, jonka kuskaaminen kuulosti aika villiltä :D. Mutta miten voit muistaa sen mun kuvan? Jotenkin ihana, koska se on mun oma suosikki niistä erittäin vähistä kuvista, joita musta on ylipäätän otettu. Varmaankin siksi, että tilanne olin siinä hetkessä onnellinen, kun kuvan ottanut poika lähti mun kanssa sinne Vikakönkäälle, jonka virtausta kuvassa kuvailen. Ja siksi, että näytän siinä ihan itseltäni sellaisena kuin enimmän aikaa olen.
      Se Vikaköngäs muuten on käymisen arvoinen paikka, jos vielä autolla Rollon seudulla joskus liikuskelet. En nyt muista tarkkaan, mutta olisko se ollut jotain 10-20 km kaupungista johonkin suuntaan. Ehkä Sodankylään päin. Sinne olisi päässyt kyllä bussillakin, mutta olin iloinen, kun poika reeniensä välissä lähti mun kanssa.

      Ja hyppää nyt vähän aiheesta sivuun, mutta mitä niihin onnellisiin kuviin tulee, niin se, jonka instan puolella itsestäsi julkaisit kastejuhlien alla, niin se oli mun silmissä just sellainen <3.

      Kirjoituslukon aukeaminen ja silmäongelmien hienoinen haalistuminen tuntuu tosi kivalta. Pelkäsin jo, etten pysty tänne enää palaamaan, mutta se oli onneksi turha pelko se.

      Kiva, kun jätit viestiä. Kiitos siitä ja rattoisaa lokakuun loppua <3

      Poista
  14. Ihan pakko kommentoida noita sun kuvia, että wau! Tykkään monesta aika lailla! Ja kiinnostavalta näyttävä hotelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipa tosi kiva pakko Thilda :). Kiitos paljon!

      Hotelli oli kokenut aikamoisen muodonmuutoksen pari vuotta sitten. Parhaat loistonsa päivät on varmaan elänyt 90-luvulla ja vähän veikkaan, että on käynyt naistentansseissa aika kuhina :).
      Nyt oli rauhallisempaa, vaikka porukkaa ainakin aamiaisella oli paljon. Kiva sijainti ja ihanat, hiljaiset huoneet. Joskin mulla oli yöllä kuuma (niinkuin aina on) ja tuskailin, kun ei ollut tuuletusikkunaa, jonka olisi voinut avata. No, sellainen sitten paljastui lähtöpäivän aamuna ikkunan alapuolelta (ei vierestä) verhon takaa.

      Poista
  15. Wau, niin upeita kuvia, että piti kelata ja katsoa taas uudestaan .Me käytiin Rukalla syyskuun lopulla ja siellä alkoi olla ruska aika ohi. Eka kertaa kävin pohjoisessa tuolla asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kuule Piitu romuttui mun mielikuva siitä, että asut itse pohjoisessa :). En tiedä, mistä sen edes olen keksinyt, mutta jotenkin vaan olen mieltänyt sut sinne. Johonkin Tornion seutuville.

      Muakin jännitti, että ehtiikö se ruska häipyä sen kriittisen viikon aikana, jonka matka alkuperäisestä suunnitelmasta viivästyi, mutta onneksi ei. Puissa oli vielä lehdet tallella ja niin kirkkaita, että jos olisi aurinko paistanut, olisi varmasti ihan häikäisseet ne värit, koska oli harmaallakin niin kaunista.

      Rukallekin on monesti tehnyt mieli, mutta hitsit, kun matkojen pituus ja käytettävissä oleva aika ei oikein koskaan sovi yksiin.

      Kiitos kuvakehuista ja viestistä ja kaikinpuolin mukavaa syksyä Piitu <3

      Poista
  16. Anteeksi kun en nyt jaksa lukea noita kommentteja, mutta...Tulee vaan mieleen...Joku muukin on kertonut miten teki mieli mennä Lappiin ja miten ikävä sieltä lähteä takaisin etelään. Sitten he muuttivat sinne kokonaan... Pitää sanoa että kyllä nuo sun kuvat on niin hienoja, upeat ruskat ja keijumetsät, että enpä ihmettele....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Emilie :D. Ei kukaan jaksa kaikkea lukea, eikä ole tarkoituskaan, mutta ihana kun jätit viestiä. Itse olen ollut jo kuukausia lukematta ja kirjoittamatta, mutta nyt tuntuu, että on taas tämän aika.

      Pohjoiseen muuttoa voi onneksi pitää sellaisena puolisalaisena haaveena, jonka ei ole tarkoituskaan toteutua (koska tiedän, että niin ei tule käymään, kun en voi yksin tehdä päätöksiä). Mutta onneksi sinne kuitenkin pääsee jatkossakin käymään, koska kyllä siellä vaan jotenkin niin erityinen tunnelmansa on. Ainakin näin luontoa rakastavan näkökulmasta.

      Kiitos taas kuvakehuista ja koitetaan kestää tämä tuleva pimeä ajanjakso taas parhaan kykymme mukaan.

      Poista
  17. Ihania kuvia... itse olen ollut vain kerran elämässäni ruska-aikaan Lapissa - 80-luvun lopussa. Haluaisin kyllä uudestaankin sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sun pittää sinne seuraavana syksynä lähteä <3.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi