Tuntuu kerrassaan oudolta aloittaa omakuvalla, koska en niitä yleensä harrasta, enkä ylipäätään viihdy kameran toisella puolen, mutta tällä isäni minulle pari viikkoa sitten kätköistään kaivamalla vanhalla paperikuvalla oli niin merkittävä vaikutus mielentilaani, että teen poikkeuksen.
Kuva on otettu vuonna 1990 Marokon Agadirissa, jossa työskentelin silloin 25-vuotiaana matkaoppaana. Asia, joka tuntuu välillä ihan kuin joltain toiselta elämältä.
Halusin kuvan talteen siksi, että huomasin sitä katsoessani hymyileväni pitkästä aikaa. Ja samalla silmäkulmiin ilmestyi muutama kyynel. Ilman mitään järkevää selitystä. Jokin kuvassa kuitenkin liikautti jopa niin paljon, että päädyin julkaisemaan sen Instagramin stoorissani, johon eräältä luotettavalta miespuoliselta luontokuvailijaystävältäni saamani kommentti sai ymmärtämään jotain, mitä en itse ollut tajunnut.
Kommentissa luki: "Wau! Olitpa reipas, rohkea ja valoisa jo silloin".
Tämänkin julkaisu tuntuu vähän hölmöltä, mutta teen sen silti, koska lauseessa on yksi sana, jolla oli käänteentekevä vaikutus kuukausia kestäneeseen synkempään jaksoon.
Reipas en ole ollut aikoihin, erityisen rohkeaksi en ole itseäni mieltänyt koskaan, vaikka varmaan olisi joskus ollut aihettakin, mutta tuo "valoisa" on se, joksi haluan taas muuttua ja jonka itsekin kuvaa katsoessani näen.
Näin pienestä voi muutos olla kiinni. Olkoonkin, että aika alkoi omalla kohdallani olla kypsä, tai ainakin suosiollisempi pyrkimykseen päästä vastoinkäymisistä takaisin voiton puolelle. Mutta silti yhdellä lausutulla sanalla oli merkitys, jonka ansiosta sain tämän kirjoittamisen ilonkin takaisin. Olen siitä erittäin kiitollinen.
Ihanan valoisa kuva! Olet kaunis! Minä vierastan omia kuviani ja vasta ajan päästä (just joku 15 vuotta vähintään) kykenen kattoon niitä rennommin. Lämmittävää kuulla, että kuvakommentti on piristänyt sinua. <3
VastaaPoistaKiitos Thilda <3. Kauneus on katoavaista, mutta viisaus onneksi vuosien mittaan lisääntyy. Tai ainakin kokemus, sitä ei voi kiistää :D.
PoistaJa ihan sama mulla, että ei niitä omia kuvia pahemmin tule katseltua. Eikähän niitä kyllä liiemmin olekaan, mutta onneksi jokunen noita paperisia on kuitenkin tallessa, että jotain ajankuvaa säilyy. Muutakin kuin jotain sammalia ja jäkäliä, joita itse mieluiten kuvailen :)
Ihana postaus, kiitos tästä. On hienoa, miten paljon yhdestä ainoasta sanasta voi olla iloa. Kauniita lokakuun lopun päiviä sinulle.
VastaaPoistaKiitos paljon Anneli ja hirmuisesti Onnea triplamummolle ja koko perheelle!
PoistaVoin kuvitella, että on aina yhtä hauskaa ja jännittävääkin päästä seuraamaan, millainen persoona uudesta tulokkaasta kasvaa.
Voi, miten tärkeästä asiasta muistutatkaan! Jokaisen kuuluisi katsoa silmiin omaa nuoruuden kuvaansa ja miettiä, mihin sitä joskus kadottaa itsensä elämän koetellessa. Siellä syvällä sitä kuitenkin on se sama - se valo ja voima on siellä yhä. Mitä vanhempi on, sitä tärkeämpi on muistaa itsensä nuorena. Ja mukavaa, jos joku muukin muistaa.
VastaaPoistaPaperivalokuva - mikä ihana keksintö <3
Upea kuva - iskälle peukut, kun löysi kuvan!!
Älä muuta sano. En nuoruusaikoihin todellakaan kaipaa takaisin, mutta sen valon kun aina muistaisi kuljettaa mukanaan, vaikka välillä vähän himmeämpänäkin. Silmien kirkkauskin olisi kiva säästää, mutta se on valitettavasti kokolailla mennyttä. Ja jotenkin tuntuu, että silmät pieneneekin iän myötä tai sitten niitä ei vain enää peilistä näe niin hyvin :D.
PoistaKuvanipussa oli muutama muukin kuva, jotka olin isälle opasaikoinani kirjeen mukana lähettänyt. Kiva oli niitäkin katsoa ja lukea tekstejä, jotka hyvin tunnistin omikseni.
Pimeää on, mutta koitetaan pysyä valon puolella <3
Ajattele miten vähän tarvitaan toiselta ihmiseltä että oma olo paranee. Ja miten harvoin kuitenkaan itsekukin annamme tuollaista palautetta toiselle ihmiselle.
VastaaPoistaOlet ihana Annukka, ja vielä ihanampaa on että tunnet olosi jo paljon valoisammaksi!<3
Musta tuntuu, että tämäkin on nyt niin hölmöä kirjoittaa, koska voi kuulostaa joltain omakehulta, mutta ihan oikeasti olen jo pitkään ottanut tavakseni antaa kivaa palautetta aina kun vaan on paikka ja tosi usein on. Siitä tulee hyvä mieli paitsi palautteen tai jonkun yllätyskehun saajalle, myös itselle. Aiemmin kun usein saatoin mielessäni miettiä jonkun itselleni vieraan ihmisen kohdalla, että onpa hällä tosi kauniit hiukset tai ihan takki tai jotain, mutten välttämättä sanonut sitä ääneen. Nyt sanon aina, koska hyviä sanoja ei tässä maailmassa ole liikaa ja itsekin ilahdun, jos joku yllättää jollain kivalla kommentilla.
PoistaNiinkuin tuo, jonka ansiosta tässä nyt kirjoittelen. Tuli niin tärkeään saumaan se valo.
Itse olet ja on niin kiva olla täällä "omieni joukossa" taas <3
Ensinnäkin todella hurmaava kuva sinusta! On tärkeää sanoa, ja ehkä siten muistuttaa, ihmisille miten hienoja he ovat, jokainen omalla tavallaan. Ja varsinkin niinä hetkinä on hyvä kuulla omista hyvistä ominaisuuksistaan, kun itse ei näe enää kovin pitkälle.
VastaaPoistaHyvää viikon jatkoa sinulle :)
Voi kiitos Birgitta ja ihana kun jätit viestiä.
PoistaSe on niin totta, että on tärkeää sanoa ääneen ne hyvät sanat, eikä vaan omassa päässään ajatella ja kuvitella, että toinen ne sieltä osaa lukea. Tulee niin hyvä mieli itselle, kun voi jotakuta ilahduttaa, oli se joku sitten tuttu tai tuntematon. Ei niitä kehuja kenellekään liiaksi asti satele. Mutta sekin on tärkeää, että kehu on aito ja kuulijasta uskottava, eikä mikään tusinaheitto.
Kiitos samoin sinulle ja kohtahan se on jo viikonloppukin, joten toivotan sitä nyt samantien, ettei unohdu :)
Siis niin ihana kuva sinusta. Valoisuus ja elämänilo paistaa kuvasta <3 Lähetän täältä valonsäteitä sinulle, oot ihana ja ansaitset vain hyviä asioita <3
VastaaPoistaMuistan yhden sinun ja Rachidin alkuajoilta julkaisemasi kuvann, jonka nähdessäni mietin, että me ollaan varmaan ihan kaikki oltu samannäköisiä 90-luvulla :). Vaaleat hiukset ja niin tunnistettava ysärityyli vaatteissa.
PoistaVälillä on tässä tuntunut, että on ole mahtanut ansaita mitään hyvää, vaan päinvastoin, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei kuitenkaan onneksi ole tapahtunut ja asiat on nyt taas paljon paremmin.
Olet tosi kiltti ja sydämellinen aina. Kiitos valonsäteistä ja ihan samat sanat sinulle <3.
Suloinen ja niin valoisa kuva sinusta:). Minusta kaikkien vastoinkäymistesi keskellä, kirjoitat hyvin myönteisesti ja mukaansatempaavasti. Ystäväsi on oikeassa, valoisuutesi ei ole hävinnyt mihinkään. Iloisia syyspäiviä täältä Oulun pimeydestä! Vajaa kaksi kuukautta ja päivät alkaa taas pitenemään. Sari
VastaaPoistaIhana Sari, olipa kiva saada sinulta viestiä <3. Meinasin kirjoittaa, että "pitkästä aikaa", mutta eipähän tässä hirveästi muita vaihtoehtoja olis ollutkaan, kun täällä on tekstien väli venynyt jo puoleen vuoteen. Mutta nyt on niin hyvä fiilis, että josko tästä pääsisi uuteen nousuun taas (jonka ääneen sanottuani varmaan taas tapahtuu jotain ei-toivottua, mutta otan riskin :)).
PoistaJa jess! Just tota mietin itsekin yhtenä päivänä, että eihän tässä enää montaakaan viikonloppua ole siihen, kun alkaa taas päivät pitenemään. Pidetään siitä ajatuksesta kiinni!
Mukavaa viikonloppua!
Ihana kuva!
VastaaPoistaMinä puolestani kiinnitin huomiota "jo silloin" -> ja yhä edelleen <3!
Kiitos kiinnityksistä Marika ja hyvää viikonloppua 🧡
PoistaIhana kuva ja ihana sinä 💛 On niin kivaa, että olet taas aktiivisesti takaisin blogipuolella ja tietenkin ihanaa on ennen kaikkea se, että sait hyvän fiiliksen takaisin 💛💛💛💛💛
VastaaPoistaKiitos Emma ja on kyllä kiva olla 😇.
PoistaRattoisaa live-iltaa ja viikonloppua muutenkin 💛
Mukavaa että olet taas täällä
VastaaPoistailoista syksyn aikaa, Annukka <3
Kiitos paljon Hanna ja samoin sulle 🧡
PoistaIhana kuva susta, ja todellakin sun silmät säihkyvät!!
VastaaPoistaKaikilla meillä on kausia! Tärkeintä kai on vaikka elämässä olisi vaikeita juttuja, positiivisuus ja valoisuus puskisi jostain sieltä alta vaikka edes pilkahduksina, vaikka välillä olisivatkin uinumassa.
Lämmin halaus <3
Olen miettinyt, että miten osaisin parhaiten kuvailla sitä, kuinka arvostan sun jotenkin niin pyyteetöntä ja nöyrää tapaa pitää aina pää pinnalla ja pysyä positiivisella puolella tai ainakin lujasti positiivisuuden syrjässä kiinni, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Etkä ikinä valita mistään niin, että jäisit hetkeä kauemmaksi junnaamaan mihinkään negatiiviseen.
PoistaSe on todellakin hieno ja ihailtava elämäntaito <3
Näiden uusien postausten välisen ajan olin/mme Roomassa nuorimmaista tapaamassa ja samalla se oli ensimmäinen irtiotto korona-aikaan, joten tunnelmat ovat hyvinkin valoisat myös täällä. Ikuiseen kaupunkiin tutustuminen ensimmäistä kertaa teki kertakaikkiaan hyvää! Positiivisella mielellä kohti pimeintä vuodenaikaa mukavat muistot mielessä... Oletko ollut Italiassa oppaana?
VastaaPoistahannah
Rooman matka kuulostaa kivalta ja tapaamisen aihe siltä arvokkaimmalta mahdolliselta, joten varmasti oli hieno ja mieliinpainuva reissu.
PoistaItaliassa en ole ollut oppaana, enkä ole edes useista aikomukista huolimatta käynyt maassa kuin kerran. Ja silloinkin vaan pikaisesti poikettiin rajan yli Ranskan puolelta Sanremossa, jossa suurinpiirtein juotiin kupilliset kahvia (joka jonkun leivoksen kera maksoi mieliinpainuvat 30 markkaa :D) ja vähän käppäiltiin kaupungilla, muttei muuta. Oltiin silloin häämatkalla Nizzassa ja tää oli muistaakseni joku valmis retki, jota veti entinen opaskaverini.
Enää 8 viikkoa, niin alkaa taas päivä pitenemään. Sitä kohti :)
Ihana kuva, juuri tuollaisen valoisan ja kauniin Annukan minä tunnen☺️
VastaaPoistaKiva kuulla Soile ;).
PoistaMinä puolestani tunnen tuon profiilikuvan Soilen, joka tuntui heti sielunsiskolta ja niin parasta, että ystävyys jatkuu edelleen <3
Nmenomaan ja odotan niin meidän tapaamista, mutta kuten sanottu; ei stressiä siitä vaan tavataan kun tavataan <3
PoistaJust niin <3. (Olen arka ajamaan pimeällä, kun silmät aiheuttaa ongelmia ja toisaalta pelottaa myös nämä mustan jään ajat reitillä, mutta kyllä sekin valoisa päivä vielä koittaa, kun nähdään :))
PoistaKaunis ja valoisa kuva - kiva kuulla sinusta !
VastaaPoistaHyvää loppuvuotta sinulle !
Kiitos Leena, kuvasta on jokunen vuosi vierähtänyt :).
PoistaOn ollut vähän huonoa ja haasteellista jaksoa, mutta täällä ollaan taas valoisin mielin, vaikka pimeydessä vaelletaankin seuraavat pari kuukautta vähintään. Oikeastaan aika koomista tämä meidän elo täällä, kun suosituin ja samalla tarpeellisin asuste on heijastinliivi tai muu riittävän näkyvä viritelmä.
Rattoisaa syksyn aikaa sinnekin!
Kiitos Suvi, kuvasta on ehtinyt jokunen tovi vierähtää :).
VastaaPoistaMukavaa marraskuuta sinulle myös.
Heips! Kävin lukemassa sen uni-postauksesi ja wau... samat valoisat unet huoneista joita löytyy, mutta myös lentäminen pois ahdistavasta tilanteesta. Ja kiire; yleensä paniikki siitä että puen jotain sukkahousuja kauheen kauan ja koulu alkaa viiden minuutin päästä ja sinne pitää vielä pyöräillä monta kilometriä. Ja sitten ne vaikeakulkuiset reitit; mulla on toistuvasti rappukäytävä, jota kiipeän ja se muuttuu yhtäkkiä ihan kapeaksi ja kääntyy ylösalaisin ja sitä on mahdoton edetä, mutta yritän roikkua jossain kaiteissa ja pelkään putoamista... Sitten on vielä koulunalkamispaniikkiuni! Jälleen kerran koulu on alkanut ja esitelmävuoroja jaetaan. Ahdistus on aika suuri! Yks hassuimmista on ehkä se toistuva uni, kun huomaan että apuah, nyt on jouluaatto, enkä ole ostanut kenellekään mitään ja kauppa on auki enää puoli tuntia... jne! :D :D :D
VastaaPoistaJoko me tosiaan ollaan kaksoset tai sitten vaan jotenkin niin keskivertounennäkijöitä, että nähdään erityisen yleisiä unia, koska kaikki mitä kirjoitat, kuulostaa tutulta :D.
PoistaEn enää muista, mitä kaikkea kirjoitin siihen unipostauksen (ihme, vaikka on vasta 5 vuotta aikaa..), enkä nyt ehdi mennä lukemaan sitä, mutta mulla on kanssa noita vaikeakulkuisia reittejä, joita pitkin yleensä pitää kiivetä pystysuoraa seinää tai rinnettä ylöspäin. Toisinaan köyttä pitkin ja toisinaan periaatteessa ihan vaan koittamalla ottaa kiinni mistä saa (on korkeanpaikankammoiselle paha rasti..).
Myös tuo myöhästymisen pelossa pukeminen on tuttua. Vaatteet ei vaan kertakaikkiaan suostu menemään päälle ja paniikki iskee. Samoin, jos yrittää puhelimella näppäillä hätätilanteessa jonkun numeron, sormet ei vaan osu oikeille numeroilla, vaan aina pitää aloittaa alusta. Se on ihan todella kuumottavaa.
Ja koulu-uniakin näen toisinaan, mutta nyt on onneksi ollut edes niitten suhteen taukoa. Yleensä menee niin, että olen unohtanut, että meillä on jonkun aineen kokeet ja ahdistun, kun tajuan, etten ole yhtään valmistautunut niihin.
Voi meitä :D. Unissa tuntuu tapahtuvan paljon, mutta elämä niiden ulkopuolella on (osittain onneksi) rauhallisempaa.
Onkin oikein kiva kuva! Aivan näköinen!
VastaaPoistaMatkaopas. Jos olisit laittanut listaukseen (joka somessa kiertää) ne 7 ammattia, joita olen tehnyt ja yksi on vale, olisin saattanut tuon valikoida sieltä muka valheena.... =D Riippuen tietenkin niistä muista vaihtoehdoista.
Vai et olis uskonut, että olen ollut matkaoppaana :)? Ei se mikään ihme sinällään ole, kun välillä tuntuu itsestäkin ihan epätodelliselta, mutta kyllä ihan oikeasti olin töissä Turkissa, Marokossa, Kreetalla ja Thaimaassa ennenkuin riitti sitä sorttia. Mutta jos tähän luettelen 7 muuta hommaa, joita olen tehnyt, niin voit näistä sitten arvailla sen, mikä on ollut vaan haaveena, muttei ole toteutunut:
Poista1.Sokerijuurikkaiden harventaja 2.Hevosten hoitaja 3.Saksankielinen askarteluohjaaja Ikean lapsiparkissa Itävallassa 4. Matkatoimistovirkailija 5. Pankkivirkailija 6. Toimitusjohtaja 7. Vientipäällikkö
Kiva olis tietää, mitä veikkaat, mutta joka tapauksessa toivotan nyt jo rattoisaa pyhäviikonloppua. Joskaan sun tapauksessa en koskaan voi tietää, osuuko työvuoroon vai vapaalle, mutta toivotan silti <3
Hupsista......
PoistaNäistä veikkaan nyt valheeksi... tuota. Ei hyvänen aika.
Kun on ikään kuin samanlaisia vaihtoehtoja ja sitten muutama hyvin poikkeava. Jotenkin epäilen, että näistä samanlaisista löytyy se kompa. Sanon matkatoimistovirkailija, koska matkaopas....
=D
Kyllä se saavuttamatta jäänut unelmahomma oli hevostenhoitaja 😇.
PoistaIhanan valoisa kuva! Näytät säteilevän kauniita! Ihana postaus ja kommenteissa oli paljon hyviä ajatuksia. Hyvää marraskuun jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKuvasta on reilut 30 vuotta aikaa, joten säteily on matkan varrella ikävä kyllä vähän himmentynyt ja välillä tilapäisesti tuntunut kadonneen kokonaan, mutta kiitos kuitenkin kauniista sanoista ja samoin, hyvää marraskuun jatkoa sinne kauniille kotiseuduillesi!
PoistaHelouuu! Ihana kommentti ja tosiaan nimenomaan tuo "valoisa" on ihan superkiva adjektiivi tässä kohtaa. Ja huom -> "JO silloin". Niinkuin nytkin <3
VastaaPoistaNo helouuuu Sannis ja ihana, kun jätit viestiä. Olen sen sata kertaa koittanut tulla lukemaan sun monia tässä välissä kirjoittamia tekstejä, mutta huonolla menestyksellä. Vaan otan kiinni kaikki kerralla, kun taas vähän hellittää nämä työperäiset hommat.
PoistaValoisa oli munkin mielestä ihana sana, josta tuli hyvä mieli. Niinkuin tästä sun kivasta kommentista. Kiitti tuhannesti <3
Hei Annukka, sinäkin siis olet taas täällä blogistaniassa. Mahtavaa! Pikaisesti kahlailin Lappi-postauksesikin läpi, no rehellisesti sanottuna kuvapainotteisesti, mutta kuitenkin. Palailen niihin sitten ajan kanssa, mutta oli pakko laittaa tällainen pikakommentti. Siis tervetuloa munkin puolesta takaisin <3
VastaaPoistaVoihan Kääk Leena. Pahoittelut, että on jäänyt lukematta tämä sinun kommentti.
PoistaTässä on nyt käynyt niin, että kirjoitusinto on ihan tapissa, mutta niin kuin usein käy, nytkin työkuviot sotkee vapaa-ajan suunnitelmat, eikä yksinkertaisesti ole ollut sopivaa rauhallista ajankohtaa sille, että olisin voinut viettää sen täällä. Enkä siis tarkoita, että työaikaan olisin kirjoittelemassa, mutta jos asiat jää työpäivän jälkeen pyörimään päähän, ei keskittymisestä tule mitään ja parempi vaan mennä ulos kävelemään ja kuuntelemaan äänikirjaa tai jotain. Ja olen myös koittanut harjoitella mainitsemaasi meditaatiota. Vähän kehnolla menestyksellä toistaiseksi, mutta kehityn :).
Kiitos tervetulotoivotuksista, kaunista pakkaspäivää ja kuulumiisin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin <3
Kuvahan tulvii valoa! Ja rohkeutta. Ja katoavaa kauneutta, hah, saaks noin ees sanoo :) Mut tosi asiahan on, että ikääntyessämme menetämme elastisuutta mut onneks, saamme jotain muuta kaunista tilalle, esim ihania ryppyjä. Rakastakaamme niitä sitten siis. Mä tartteisin kans jonkun sanan jotta saisin takas tahdon bloggailla. Ei ymmärrä, olin aina sitä mieltä, että blogi on mun loppuelämä, enkä siitä voi luopua, mut kuis kävi. Kun ei vörki, niin ei vörki. Sitä odotellessa, luen sua ja ehkä saan inspiksen. Kiva kun oot bäck.
VastaaPoistaMulla meni tämää paluu nyt ihan poskelleen, kun puolen vuoden ankean jakson jälkeen kirjoitusinto on ihan tapissa ja fysiikkakin (silmäongelmat) antaisi jo myöden, mutta perhana, kun nyt meinaa olla ajasta pulaa. Mutta luotan siihen, että loppuvuodesta helpottaa ja pääsen kirjuuttelemaan.
PoistaVoi kunpa sulle kävis samoin. Jotenkin niin hirveän paljon kaipaan niitä vanhoja kunnon aikoja, kun tuli itse kirjoiteltua ja aina ilahduin nähdessäni, että sulta on tullut tekstiä ja kuvia. Niistä on ollut mulle vuosien varrella ihan hirmuisen paljon iloa, vertaistukea ja mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, kun jotenkin ollaan niin samalla aaltopituudella ja ymmärretään puolin ja toisin. Kai se on osin ikäkysymyskin, kun samaa vaihetta periaatteessa eletään ja samat vaiheet on takana, mutta on se jotain sielunveljeyttäkin, vai pitääkö sanoaa siskoutta :).
Ja kyllä saa sanoa, että kauneus on katoavaista, mutta vain ulkoinen, koska sisäinenhän meillä koko ajan vaan lisääntyy :).
Kyllä meidän kuule täytyy olla täällä viimeisinä sammuttamassa blogistaniasta valoja (näin olen luvannut), vaikka välillä liekki vähän laimeasti lepattaakin.
Tiedän, että meitä on monta, joita ilahdutat ihan pelkällä olemassaololla ja sun tekstit on aina jotenkin niin valloittavia, oli aihe mikä tahansa, synkkä tahi iloinen. Ja yleensä ne on molempia yhtäaikaa, tai siis samassa tekstissä, mutta sellaistahan elämä on. Se me tiedetään.
Kiva kun jätit viestiä ja mie täällä jaksan kyllä odottaa sitä päivää, kun sulle koitta kirjoittamisen ilo <3
Ihana kuva ja ihanat fiilikset.
VastaaPoistaJoskus tarvitsee uuden näkökulman, jotta osaa katsoa itseään eri kulmasta.
Itse usein kyllästyy, joskus jopa pettyy itseensä vain siksi, että vaatimustaso jotenkin nousee vaivihkaa ulottumattomiin.
Voimia, jaksamista, iloa ja aika-slotteja ihan sinulle itsellesi!
Erityisen mahtavaa ja uudistavaa uutta vuotta sinulle! 🥰
Ihana viesti Susanna, kiitos paljon siitä <3.
PoistaPoskelleen meni mulla tämä blogiinpaluu ja se se vasta olikin kinkkinen olotila, kun kirjoitusinto palasi, mutta aika meni :). (Töissä on ollut niin paljon uutta tekemistä, että en ole kertakaikkiaan halunnut enää illalla avata konetta, vaan painellut ulkoilmaan ja pysytellyt siellä).
Vastoinkäymisiä on tälle viimeiselle vuosineljännekselle riittänyt ihan tavan kanssa ja justiin kun luulin, että niistä päästiin, tuli uusia tilalle. Mutta sellaista se elämä on. Aina ollut ja tulee olemaan.
Toivon sinulle myös ihan kaikkea sellaista, mitä itse toivot <3. Ja meille kaikille yhteisesti edes jossain määrin ihan vaan tavallista.
En ole pitkään aikaan ehtinyt lukea blogeja, mutta olen iloinen, että löysin tämän postauksen, vaikka tämä onkin jo parin kuukauden takaa, koska tämä on todella ihana! Kiitos että jaoit tän!
VastaaPoistaOnpa aika hauska telepatia, kun eilen avasin blogit ensimmäistä kertaa varmaan jälkeen tuon tällä erää aikomuksistani huolimatta viimeiseksi jääneen tekstini ja luin lukuluetteloltani muutaman postauksen (ja totesin, että ihan jäätävä määrä on jäänyt näkemättä ja lukematta tällä välin, mutta olosuhteet on olleet mitä on olleet, joten en enää jälkikäteen edes yritä).
PoistaMutta siis se mitä mun piti alunperin sanoa oli se, että illalla myöhemmin mietin, että eipä muuten ole M.T:stä kuulunut pitkään aikaan mitään (siis ei näkynyt ainakaan siinä kohtaa lukulistalla) ja pisti ajattelemaan, että onkohan kaikki hyvin.
Siksi ilahduin erityisen paljon kun jätit tämän viestin. Kiitos kovasti siitä ja kaikkea parasta vuodenvaihteeseen ja sen yli <3
Ihana postaus, kiva kun teit tämän. Sait tunnelman välittymään niin kauniisti. Kaikkea hyvää sinulle ensi vuoteen!
VastaaPoistaKiitos paljon Anneli ja mitä parhainta vuoden alkua! Ja jatkoakin tottakai :)
PoistaIhanaa, valoisaa uutta vuotta 2022 <3
VastaaPoistaKiitos Taru <3. Sitä todellakin toivon. Meille molemmille <3
PoistaIhana postaus! Kaunis, valovoimainen sinä! <3 Tuija
VastaaPoistaKiitos valovoimainen Tuija <3
Poista