Sivut

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

TAKAISIN VALOON

Tuntuu kerrassaan oudolta aloittaa omakuvalla, koska en niitä yleensä harrasta, enkä ylipäätään viihdy kameran toisella puolen, mutta tällä isäni minulle pari viikkoa sitten kätköistään kaivamalla vanhalla paperikuvalla oli niin merkittävä vaikutus mielentilaani, että teen poikkeuksen.



Kuva on otettu vuonna 1990 Marokon Agadirissa, jossa työskentelin silloin 25-vuotiaana matkaoppaana. Asia, joka tuntuu välillä ihan kuin joltain toiselta elämältä.

Halusin kuvan talteen siksi, että huomasin sitä katsoessani hymyileväni pitkästä aikaa. Ja samalla silmäkulmiin ilmestyi muutama kyynel. Ilman mitään järkevää selitystä. Jokin kuvassa kuitenkin liikautti  jopa niin paljon, että päädyin julkaisemaan sen Instagramin stoorissani, johon eräältä luotettavalta miespuoliselta luontokuvailijaystävältäni saamani kommentti sai ymmärtämään jotain, mitä en itse ollut tajunnut.

Kommentissa luki: "Wau! Olitpa reipas, rohkea ja valoisa jo silloin". 

Tämänkin julkaisu tuntuu vähän hölmöltä, mutta teen sen silti, koska lauseessa on yksi sana, jolla oli käänteentekevä vaikutus kuukausia kestäneeseen synkempään jaksoon.

Reipas en ole ollut aikoihin, erityisen rohkeaksi en ole itseäni mieltänyt koskaan, vaikka varmaan olisi joskus ollut aihettakin, mutta tuo "valoisa" on se, joksi haluan taas muuttua ja jonka itsekin kuvaa katsoessani näen.

Näin pienestä voi muutos olla kiinni. Olkoonkin, että aika alkoi omalla kohdallani olla kypsä, tai ainakin suosiollisempi pyrkimykseen päästä vastoinkäymisistä takaisin voiton puolelle. Mutta silti yhdellä lausutulla sanalla oli merkitys, jonka ansiosta sain tämän kirjoittamisen ilonkin takaisin. Olen siitä erittäin kiitollinen.


46 kommenttia:

  1. Ihanan valoisa kuva! Olet kaunis! Minä vierastan omia kuviani ja vasta ajan päästä (just joku 15 vuotta vähintään) kykenen kattoon niitä rennommin. Lämmittävää kuulla, että kuvakommentti on piristänyt sinua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Thilda <3. Kauneus on katoavaista, mutta viisaus onneksi vuosien mittaan lisääntyy. Tai ainakin kokemus, sitä ei voi kiistää :D.

      Ja ihan sama mulla, että ei niitä omia kuvia pahemmin tule katseltua. Eikähän niitä kyllä liiemmin olekaan, mutta onneksi jokunen noita paperisia on kuitenkin tallessa, että jotain ajankuvaa säilyy. Muutakin kuin jotain sammalia ja jäkäliä, joita itse mieluiten kuvailen :)


      Poista
  2. Ihana postaus, kiitos tästä. On hienoa, miten paljon yhdestä ainoasta sanasta voi olla iloa. Kauniita lokakuun lopun päiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anneli ja hirmuisesti Onnea triplamummolle ja koko perheelle!
      Voin kuvitella, että on aina yhtä hauskaa ja jännittävääkin päästä seuraamaan, millainen persoona uudesta tulokkaasta kasvaa.

      Poista
  3. Voi, miten tärkeästä asiasta muistutatkaan! Jokaisen kuuluisi katsoa silmiin omaa nuoruuden kuvaansa ja miettiä, mihin sitä joskus kadottaa itsensä elämän koetellessa. Siellä syvällä sitä kuitenkin on se sama - se valo ja voima on siellä yhä. Mitä vanhempi on, sitä tärkeämpi on muistaa itsensä nuorena. Ja mukavaa, jos joku muukin muistaa.
    Paperivalokuva - mikä ihana keksintö <3
    Upea kuva - iskälle peukut, kun löysi kuvan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. En nuoruusaikoihin todellakaan kaipaa takaisin, mutta sen valon kun aina muistaisi kuljettaa mukanaan, vaikka välillä vähän himmeämpänäkin. Silmien kirkkauskin olisi kiva säästää, mutta se on valitettavasti kokolailla mennyttä. Ja jotenkin tuntuu, että silmät pieneneekin iän myötä tai sitten niitä ei vain enää peilistä näe niin hyvin :D.

      Kuvanipussa oli muutama muukin kuva, jotka olin isälle opasaikoinani kirjeen mukana lähettänyt. Kiva oli niitäkin katsoa ja lukea tekstejä, jotka hyvin tunnistin omikseni.

      Pimeää on, mutta koitetaan pysyä valon puolella <3

      Poista
  4. Ajattele miten vähän tarvitaan toiselta ihmiseltä että oma olo paranee. Ja miten harvoin kuitenkaan itsekukin annamme tuollaista palautetta toiselle ihmiselle.
    Olet ihana Annukka, ja vielä ihanampaa on että tunnet olosi jo paljon valoisammaksi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että tämäkin on nyt niin hölmöä kirjoittaa, koska voi kuulostaa joltain omakehulta, mutta ihan oikeasti olen jo pitkään ottanut tavakseni antaa kivaa palautetta aina kun vaan on paikka ja tosi usein on. Siitä tulee hyvä mieli paitsi palautteen tai jonkun yllätyskehun saajalle, myös itselle. Aiemmin kun usein saatoin mielessäni miettiä jonkun itselleni vieraan ihmisen kohdalla, että onpa hällä tosi kauniit hiukset tai ihan takki tai jotain, mutten välttämättä sanonut sitä ääneen. Nyt sanon aina, koska hyviä sanoja ei tässä maailmassa ole liikaa ja itsekin ilahdun, jos joku yllättää jollain kivalla kommentilla.
      Niinkuin tuo, jonka ansiosta tässä nyt kirjoittelen. Tuli niin tärkeään saumaan se valo.

      Itse olet ja on niin kiva olla täällä "omieni joukossa" taas <3

      Poista
  5. Ensinnäkin todella hurmaava kuva sinusta! On tärkeää sanoa, ja ehkä siten muistuttaa, ihmisille miten hienoja he ovat, jokainen omalla tavallaan. Ja varsinkin niinä hetkinä on hyvä kuulla omista hyvistä ominaisuuksistaan, kun itse ei näe enää kovin pitkälle.

    Hyvää viikon jatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Birgitta ja ihana kun jätit viestiä.
      Se on niin totta, että on tärkeää sanoa ääneen ne hyvät sanat, eikä vaan omassa päässään ajatella ja kuvitella, että toinen ne sieltä osaa lukea. Tulee niin hyvä mieli itselle, kun voi jotakuta ilahduttaa, oli se joku sitten tuttu tai tuntematon. Ei niitä kehuja kenellekään liiaksi asti satele. Mutta sekin on tärkeää, että kehu on aito ja kuulijasta uskottava, eikä mikään tusinaheitto.

      Kiitos samoin sinulle ja kohtahan se on jo viikonloppukin, joten toivotan sitä nyt samantien, ettei unohdu :)

      Poista
  6. Siis niin ihana kuva sinusta. Valoisuus ja elämänilo paistaa kuvasta <3 Lähetän täältä valonsäteitä sinulle, oot ihana ja ansaitset vain hyviä asioita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan yhden sinun ja Rachidin alkuajoilta julkaisemasi kuvann, jonka nähdessäni mietin, että me ollaan varmaan ihan kaikki oltu samannäköisiä 90-luvulla :). Vaaleat hiukset ja niin tunnistettava ysärityyli vaatteissa.

      Välillä on tässä tuntunut, että on ole mahtanut ansaita mitään hyvää, vaan päinvastoin, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei kuitenkaan onneksi ole tapahtunut ja asiat on nyt taas paljon paremmin.

      Olet tosi kiltti ja sydämellinen aina. Kiitos valonsäteistä ja ihan samat sanat sinulle <3.

      Poista
  7. Suloinen ja niin valoisa kuva sinusta:). Minusta kaikkien vastoinkäymistesi keskellä, kirjoitat hyvin myönteisesti ja mukaansatempaavasti. Ystäväsi on oikeassa, valoisuutesi ei ole hävinnyt mihinkään. Iloisia syyspäiviä täältä Oulun pimeydestä! Vajaa kaksi kuukautta ja päivät alkaa taas pitenemään. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sari, olipa kiva saada sinulta viestiä <3. Meinasin kirjoittaa, että "pitkästä aikaa", mutta eipähän tässä hirveästi muita vaihtoehtoja olis ollutkaan, kun täällä on tekstien väli venynyt jo puoleen vuoteen. Mutta nyt on niin hyvä fiilis, että josko tästä pääsisi uuteen nousuun taas (jonka ääneen sanottuani varmaan taas tapahtuu jotain ei-toivottua, mutta otan riskin :)).

      Ja jess! Just tota mietin itsekin yhtenä päivänä, että eihän tässä enää montaakaan viikonloppua ole siihen, kun alkaa taas päivät pitenemään. Pidetään siitä ajatuksesta kiinni!

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Ihana kuva!

    Minä puolestani kiinnitin huomiota "jo silloin" -> ja yhä edelleen <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiinnityksistä Marika ja hyvää viikonloppua 🧡

      Poista
  9. Ihana kuva ja ihana sinä 💛 On niin kivaa, että olet taas aktiivisesti takaisin blogipuolella ja tietenkin ihanaa on ennen kaikkea se, että sait hyvän fiiliksen takaisin 💛💛💛💛💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma ja on kyllä kiva olla 😇.
      Rattoisaa live-iltaa ja viikonloppua muutenkin 💛

      Poista
  10. Mukavaa että olet taas täällä
    iloista syksyn aikaa, Annukka <3

    VastaaPoista
  11. Ihana kuva susta, ja todellakin sun silmät säihkyvät!!
    Kaikilla meillä on kausia! Tärkeintä kai on vaikka elämässä olisi vaikeita juttuja, positiivisuus ja valoisuus puskisi jostain sieltä alta vaikka edes pilkahduksina, vaikka välillä olisivatkin uinumassa.
    Lämmin halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, että miten osaisin parhaiten kuvailla sitä, kuinka arvostan sun jotenkin niin pyyteetöntä ja nöyrää tapaa pitää aina pää pinnalla ja pysyä positiivisella puolella tai ainakin lujasti positiivisuuden syrjässä kiinni, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Etkä ikinä valita mistään niin, että jäisit hetkeä kauemmaksi junnaamaan mihinkään negatiiviseen.

      Se on todellakin hieno ja ihailtava elämäntaito <3

      Poista
  12. Näiden uusien postausten välisen ajan olin/mme Roomassa nuorimmaista tapaamassa ja samalla se oli ensimmäinen irtiotto korona-aikaan, joten tunnelmat ovat hyvinkin valoisat myös täällä. Ikuiseen kaupunkiin tutustuminen ensimmäistä kertaa teki kertakaikkiaan hyvää! Positiivisella mielellä kohti pimeintä vuodenaikaa mukavat muistot mielessä... Oletko ollut Italiassa oppaana?

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooman matka kuulostaa kivalta ja tapaamisen aihe siltä arvokkaimmalta mahdolliselta, joten varmasti oli hieno ja mieliinpainuva reissu.

      Italiassa en ole ollut oppaana, enkä ole edes useista aikomukista huolimatta käynyt maassa kuin kerran. Ja silloinkin vaan pikaisesti poikettiin rajan yli Ranskan puolelta Sanremossa, jossa suurinpiirtein juotiin kupilliset kahvia (joka jonkun leivoksen kera maksoi mieliinpainuvat 30 markkaa :D) ja vähän käppäiltiin kaupungilla, muttei muuta. Oltiin silloin häämatkalla Nizzassa ja tää oli muistaakseni joku valmis retki, jota veti entinen opaskaverini.

      Enää 8 viikkoa, niin alkaa taas päivä pitenemään. Sitä kohti :)

      Poista
  13. Hieno kuva Sinusta - mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa marraskuuta Sinulle 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, kuvasta on ehtinyt jokunen tovi vierähtää :).

      Mukavaa marraskuuta sinulle myös.

      Poista
  14. Ihana kuva, juuri tuollaisen valoisan ja kauniin Annukan minä tunnen☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Soile ;).

      Minä puolestani tunnen tuon profiilikuvan Soilen, joka tuntui heti sielunsiskolta ja niin parasta, että ystävyys jatkuu edelleen <3

      Poista
    2. Nmenomaan ja odotan niin meidän tapaamista, mutta kuten sanottu; ei stressiä siitä vaan tavataan kun tavataan <3

      Poista
    3. Just niin <3. (Olen arka ajamaan pimeällä, kun silmät aiheuttaa ongelmia ja toisaalta pelottaa myös nämä mustan jään ajat reitillä, mutta kyllä sekin valoisa päivä vielä koittaa, kun nähdään :))

      Poista
  15. Kaunis ja valoisa kuva - kiva kuulla sinusta !
    Hyvää loppuvuotta sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, kuvasta on jokunen vuosi vierähtänyt :).

      On ollut vähän huonoa ja haasteellista jaksoa, mutta täällä ollaan taas valoisin mielin, vaikka pimeydessä vaelletaankin seuraavat pari kuukautta vähintään. Oikeastaan aika koomista tämä meidän elo täällä, kun suosituin ja samalla tarpeellisin asuste on heijastinliivi tai muu riittävän näkyvä viritelmä.

      Rattoisaa syksyn aikaa sinnekin!

      Poista
  16. Heips! Kävin lukemassa sen uni-postauksesi ja wau... samat valoisat unet huoneista joita löytyy, mutta myös lentäminen pois ahdistavasta tilanteesta. Ja kiire; yleensä paniikki siitä että puen jotain sukkahousuja kauheen kauan ja koulu alkaa viiden minuutin päästä ja sinne pitää vielä pyöräillä monta kilometriä. Ja sitten ne vaikeakulkuiset reitit; mulla on toistuvasti rappukäytävä, jota kiipeän ja se muuttuu yhtäkkiä ihan kapeaksi ja kääntyy ylösalaisin ja sitä on mahdoton edetä, mutta yritän roikkua jossain kaiteissa ja pelkään putoamista... Sitten on vielä koulunalkamispaniikkiuni! Jälleen kerran koulu on alkanut ja esitelmävuoroja jaetaan. Ahdistus on aika suuri! Yks hassuimmista on ehkä se toistuva uni, kun huomaan että apuah, nyt on jouluaatto, enkä ole ostanut kenellekään mitään ja kauppa on auki enää puoli tuntia... jne! :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko me tosiaan ollaan kaksoset tai sitten vaan jotenkin niin keskivertounennäkijöitä, että nähdään erityisen yleisiä unia, koska kaikki mitä kirjoitat, kuulostaa tutulta :D.
      En enää muista, mitä kaikkea kirjoitin siihen unipostauksen (ihme, vaikka on vasta 5 vuotta aikaa..), enkä nyt ehdi mennä lukemaan sitä, mutta mulla on kanssa noita vaikeakulkuisia reittejä, joita pitkin yleensä pitää kiivetä pystysuoraa seinää tai rinnettä ylöspäin. Toisinaan köyttä pitkin ja toisinaan periaatteessa ihan vaan koittamalla ottaa kiinni mistä saa (on korkeanpaikankammoiselle paha rasti..).

      Myös tuo myöhästymisen pelossa pukeminen on tuttua. Vaatteet ei vaan kertakaikkiaan suostu menemään päälle ja paniikki iskee. Samoin, jos yrittää puhelimella näppäillä hätätilanteessa jonkun numeron, sormet ei vaan osu oikeille numeroilla, vaan aina pitää aloittaa alusta. Se on ihan todella kuumottavaa.

      Ja koulu-uniakin näen toisinaan, mutta nyt on onneksi ollut edes niitten suhteen taukoa. Yleensä menee niin, että olen unohtanut, että meillä on jonkun aineen kokeet ja ahdistun, kun tajuan, etten ole yhtään valmistautunut niihin.

      Voi meitä :D. Unissa tuntuu tapahtuvan paljon, mutta elämä niiden ulkopuolella on (osittain onneksi) rauhallisempaa.

      Poista
  17. Onkin oikein kiva kuva! Aivan näköinen!
    Matkaopas. Jos olisit laittanut listaukseen (joka somessa kiertää) ne 7 ammattia, joita olen tehnyt ja yksi on vale, olisin saattanut tuon valikoida sieltä muka valheena.... =D Riippuen tietenkin niistä muista vaihtoehdoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai et olis uskonut, että olen ollut matkaoppaana :)? Ei se mikään ihme sinällään ole, kun välillä tuntuu itsestäkin ihan epätodelliselta, mutta kyllä ihan oikeasti olin töissä Turkissa, Marokossa, Kreetalla ja Thaimaassa ennenkuin riitti sitä sorttia. Mutta jos tähän luettelen 7 muuta hommaa, joita olen tehnyt, niin voit näistä sitten arvailla sen, mikä on ollut vaan haaveena, muttei ole toteutunut:

      1.Sokerijuurikkaiden harventaja 2.Hevosten hoitaja 3.Saksankielinen askarteluohjaaja Ikean lapsiparkissa Itävallassa 4. Matkatoimistovirkailija 5. Pankkivirkailija 6. Toimitusjohtaja 7. Vientipäällikkö

      Kiva olis tietää, mitä veikkaat, mutta joka tapauksessa toivotan nyt jo rattoisaa pyhäviikonloppua. Joskaan sun tapauksessa en koskaan voi tietää, osuuko työvuoroon vai vapaalle, mutta toivotan silti <3

      Poista
    2. Hupsista......
      Näistä veikkaan nyt valheeksi... tuota. Ei hyvänen aika.
      Kun on ikään kuin samanlaisia vaihtoehtoja ja sitten muutama hyvin poikkeava. Jotenkin epäilen, että näistä samanlaisista löytyy se kompa. Sanon matkatoimistovirkailija, koska matkaopas....

      =D

      Poista
    3. Kyllä se saavuttamatta jäänut unelmahomma oli hevostenhoitaja 😇.

      Poista
  18. Ihanan valoisa kuva! Näytät säteilevän kauniita! Ihana postaus ja kommenteissa oli paljon hyviä ajatuksia. Hyvää marraskuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasta on reilut 30 vuotta aikaa, joten säteily on matkan varrella ikävä kyllä vähän himmentynyt ja välillä tilapäisesti tuntunut kadonneen kokonaan, mutta kiitos kuitenkin kauniista sanoista ja samoin, hyvää marraskuun jatkoa sinne kauniille kotiseuduillesi!

      Poista
  19. Helouuu! Ihana kommentti ja tosiaan nimenomaan tuo "valoisa" on ihan superkiva adjektiivi tässä kohtaa. Ja huom -> "JO silloin". Niinkuin nytkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No helouuuu Sannis ja ihana, kun jätit viestiä. Olen sen sata kertaa koittanut tulla lukemaan sun monia tässä välissä kirjoittamia tekstejä, mutta huonolla menestyksellä. Vaan otan kiinni kaikki kerralla, kun taas vähän hellittää nämä työperäiset hommat.

      Valoisa oli munkin mielestä ihana sana, josta tuli hyvä mieli. Niinkuin tästä sun kivasta kommentista. Kiitti tuhannesti <3

      Poista
  20. Hei Annukka, sinäkin siis olet taas täällä blogistaniassa. Mahtavaa! Pikaisesti kahlailin Lappi-postauksesikin läpi, no rehellisesti sanottuna kuvapainotteisesti, mutta kuitenkin. Palailen niihin sitten ajan kanssa, mutta oli pakko laittaa tällainen pikakommentti. Siis tervetuloa munkin puolesta takaisin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Kääk Leena. Pahoittelut, että on jäänyt lukematta tämä sinun kommentti.

      Tässä on nyt käynyt niin, että kirjoitusinto on ihan tapissa, mutta niin kuin usein käy, nytkin työkuviot sotkee vapaa-ajan suunnitelmat, eikä yksinkertaisesti ole ollut sopivaa rauhallista ajankohtaa sille, että olisin voinut viettää sen täällä. Enkä siis tarkoita, että työaikaan olisin kirjoittelemassa, mutta jos asiat jää työpäivän jälkeen pyörimään päähän, ei keskittymisestä tule mitään ja parempi vaan mennä ulos kävelemään ja kuuntelemaan äänikirjaa tai jotain. Ja olen myös koittanut harjoitella mainitsemaasi meditaatiota. Vähän kehnolla menestyksellä toistaiseksi, mutta kehityn :).

      Kiitos tervetulotoivotuksista, kaunista pakkaspäivää ja kuulumiisin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin <3

      Poista
  21. Kuvahan tulvii valoa! Ja rohkeutta. Ja katoavaa kauneutta, hah, saaks noin ees sanoo :) Mut tosi asiahan on, että ikääntyessämme menetämme elastisuutta mut onneks, saamme jotain muuta kaunista tilalle, esim ihania ryppyjä. Rakastakaamme niitä sitten siis. Mä tartteisin kans jonkun sanan jotta saisin takas tahdon bloggailla. Ei ymmärrä, olin aina sitä mieltä, että blogi on mun loppuelämä, enkä siitä voi luopua, mut kuis kävi. Kun ei vörki, niin ei vörki. Sitä odotellessa, luen sua ja ehkä saan inspiksen. Kiva kun oot bäck.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni tämää paluu nyt ihan poskelleen, kun puolen vuoden ankean jakson jälkeen kirjoitusinto on ihan tapissa ja fysiikkakin (silmäongelmat) antaisi jo myöden, mutta perhana, kun nyt meinaa olla ajasta pulaa. Mutta luotan siihen, että loppuvuodesta helpottaa ja pääsen kirjuuttelemaan.

      Voi kunpa sulle kävis samoin. Jotenkin niin hirveän paljon kaipaan niitä vanhoja kunnon aikoja, kun tuli itse kirjoiteltua ja aina ilahduin nähdessäni, että sulta on tullut tekstiä ja kuvia. Niistä on ollut mulle vuosien varrella ihan hirmuisen paljon iloa, vertaistukea ja mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, kun jotenkin ollaan niin samalla aaltopituudella ja ymmärretään puolin ja toisin. Kai se on osin ikäkysymyskin, kun samaa vaihetta periaatteessa eletään ja samat vaiheet on takana, mutta on se jotain sielunveljeyttäkin, vai pitääkö sanoaa siskoutta :).

      Ja kyllä saa sanoa, että kauneus on katoavaista, mutta vain ulkoinen, koska sisäinenhän meillä koko ajan vaan lisääntyy :).

      Kyllä meidän kuule täytyy olla täällä viimeisinä sammuttamassa blogistaniasta valoja (näin olen luvannut), vaikka välillä liekki vähän laimeasti lepattaakin.

      Tiedän, että meitä on monta, joita ilahdutat ihan pelkällä olemassaololla ja sun tekstit on aina jotenkin niin valloittavia, oli aihe mikä tahansa, synkkä tahi iloinen. Ja yleensä ne on molempia yhtäaikaa, tai siis samassa tekstissä, mutta sellaistahan elämä on. Se me tiedetään.

      Kiva kun jätit viestiä ja mie täällä jaksan kyllä odottaa sitä päivää, kun sulle koitta kirjoittamisen ilo <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi