Sivut

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

SILMÄHARMIT SUURIMPANA SYYNÄ HILJAISELOON


Universumi, tai ainakin blogistania tuntuu päättäneen, etten enää kuulu tänne.

Alunperin syynä jopa omalla mittapuullani poikkeuksellisen pitkään hiljaisuuteen on ollut koko kesää kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti varjostaneet uudet silmäongelmat. Mutta nyt kun pystyn niiden kanssa jo vähän paremmin elämään, tuntuu tulevan muita vastoinkäymisiä sitä mukaa, kun yritän istua tähän ylittämään kovin korkeaksi noussutta kirjoituskynnystä.

Joudun siis luovuttamaan. En lopullisesti, mutta nyt en vaan pysty mihinkään "ylimääräiseen" ennenkuin elämässä tällä hetkellä meneillään olevat epäonnet ja epävarmuudet alkavat ratkeamaan ja jonain kauniina päivänä kääntymään parhain päin. Jaksan uskoa, että niin ennemmin tai myöhemmin tapahtuu.

Halusin kuitenkin ilmoittautua edes näin lyhyesti ja samalla kiittää kaikkia teitä, jotka olette laittaneet viestiä ja kyselleet mitä kuuluu, kun ei kuulu mitään. Viesteillä on ollut itselleni ihan tosi iso merkitys. Eikähän elämä näköongelmineen ole onneksi pelkkää synkkyyttä ollut tai ole edellenkään, vaan paljon on tapahtunut myös hyviä, iloisia ja uusiakin asioita, joista toivon jonain päivänä voivani taas hyvillä mielin kirjoittaa.

Siihen asti toivottelen kaikille kaunista ja muutenkin mukavaa syksyä!



Pariviikkoiseen Vuokatin lomaan mahtui kaikkia samoja elementtejä kuin elämään ylipäätään. 
Tyyntä, myrskyä ja monenmoista siltä väliltä.





Iloisempiin tai ainakin tavallisempiin kuulumisiin! 

Annukka

43 kommenttia:

  1. Kyllä sinä tänne kuulut vaikka universumi sanoisi mitä. En tiedä sydämellisempää bloggaajaa kuin sinä <3 Mutta se on ehdottomasti tauon paikka, jos siltä tuntuu. Ei mitään kannata pakolla pusertaa.
    Kurja kuulla, että vastoinkäymisiä tipahtelee - tiedän kyllä, miltä sekin tuntuu...
    Mukavaa, että Vuokatin loma kuitenkin toteutui tänäkin kesänä.
    Toivon sulle parempia, tavallisempia aikoja - tavallinen on hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten nätisti kirjoitit CC <3. Olet kyllä itse tosi sydämellinen ja välittävä tyyppi.

      En ole koskaan aiemmin kokenut tällaista, että kun olen yrittänyt alkaa kirjoittamaan, mulla on ihan rintaa puristanut joku ahdistus niin että on ollut pakko vaan todeta, että nyt ei ole oikea aika. Sekin tulee ihan varmasti, kun elämä taas muuttuu siksi toivotun tavalliseksi.
      En kaipaa enää yhtään enempää yllätyksiä.

      Vuokatin loma oli vaakalaudalla ja näytti jo siltä, että joudutaan palaamaan heti ensimmäisen päivän jälkeen takaisin, mutta ihmeitä tapahtui. Ehkä kerron siitäkin sitten joskus.

      Tavallisen mukavaa syksyä CC ja tuntuu, että jo tämän pienen pätkän kirjoittaminen vähän auttoi :)

      Poista
  2. Minä aina niin nautin sun tyylistä kirjoittaa ja yleensä naureskelen tai voivottelen täällä kilpaa kirjoitustesi kanssa. Älä mene kokonaan pois jookos?
    Ihanaa syksyä sinnekin, olet mun ajatuksissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä aina niin ilahdun, kun uskollinen Outi palaa kerta toisensa jälkeen jättämän kivoja ja kannustavia kommentteja <3. Ja samalla tulee aina huono omatunto, kun itse en ole pystynyt samaan, koska päivät pitkät koneella vietetty aika töissä on ollut silmille yhtä tuskaa ja on ollut pakko karsia muu lukeminen ja kirjoittaminen nolliin.

      Ihanaa syksyä Outi ja ollaan kuulolla <3

      Poista
  3. Oho voi sun! Hyvä että päivitit pikaisesti ja jaoit nämä kauniit kuvat, mutta harmi että kärsit silmäongelmista. Toivottavasti saat niihin ja muihinkin huoliin apua ja voit joskus taas palata bloggaamaan. Tulee ikävä blogiasi, jos se kokonaan hiljenee.
    Hyvää syksyä ja kaikkea hyvää muutenkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missään nimessä ei ole tarkoitus kokonaan kadota, koska tämä pikkuinen blogi ja sen mukana saamani ihana, pieni, erilaisista mielenkiintoisista ja mukavista ihmisistä koostuva "blogiperhe" (johon kuulut) on mulle niin tärkeitä.

      On vaan ollut yhtä tuskaa niitten silmäongelmien takia jo töissä viettää päivät pitkät ruudulla, joten en kertakaikkiaan ole pystynyt harrastamaan samaa vapaa-ajalla, vaikka monesti on tehnyt mieli yrittää.
      Näköharmeihin ei ole muuta parannuskeinoa kuin aika, joka toki voi tuoda tullessaan uusia harmeja niinkuin teki nytkin, mutta sitä vaihtoehtoa en nyt mieti.

      Kiitos M.T. ja mukavia sykysyisiä luontohetkiä ja -retkiä <3

      Poista
  4. Täällä ollaan, blogisi äärellä ♡ Lukisin mielelläni postauksiasi. Ikäviä tuollaiset silmävaivat! Toivon sinulle kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja ja vaikeaa, mutta ikävä kyllä pakollista on ollut pysyä täältä poissa. Luotan kuitenkin siihen, että parempia aikoja on luvassa.

      Kaikkea hyvää sinulle myös ja veikkaan, että meneillään on vaikka mitä syksyistä mukavavaa marttailua <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Marika, sitä tosiaan tarvittaisiin <3.

      Ja samat sanat siihen suuntaan tietenkin.

      Poista
  6. Joo, kirjoituskynnystä tulee, jo ihan viikossa tai kuukaudessa.
    Toivottavasti universumi alkaa tuoda postiivisia asioita ja etenkin terveyttä! Hienoa kun kuitenkin pääsit tuonne lempipaikkaan lomalle.
    Terveyttä ja iloisempia aikoja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emilie ja kaikkea parasta sinulle myös!

      En ole koskaan aiemmin kokenut sellaista tunnetta, että kun yritin palata tänne kirjoittamaan, ihan rintaa puristi ja sormet vaan jotenkin jähmettyi paikalleen. Johtuen siitä, että akuutit vastoinkäymiset ei katoa alitajunnasta, vaan ovat siellä ja jotenkin selvästi estävät ajatusten vapaata virtaamista. Ja koska omaan tyyliini kuuluu suoltaa tekstiä ihan suoraan sellaisena kuin se päästä tulee, tilanne oli todella outo.
      Mutta tuntuu, että nyt jo vähän helpottaa, kun sain edes tämän pienen pätkän tänne aikaiseksi :)

      Poista
  7. Annukkaiseni, sinä olit maailman paras tsemppaamaan minua vuoden kestäneellä postaustauollani. Kun silloin pyysit minua pitämään takaovea auki kaiken varalta, niin samaa ehdotan varovaisesti myös sinulle<3.

    Kokemuksesta tiedän, että pakolla ei kirjoittaminen(kaan) onnistu. Joskus pitää suosiolla päästää hetkeksi irti ja antaa itselleen aikaa. Kun taukopäätöksen vihdoin tekee, hulvaton helpotus valtaa mielen. Ja sitten joskus myöhemmin (minulla se kesti vuoden) alkaa ehkä hiljalleen itää ajatus tänne palaamisesta ja kirjoittaminen tuntuu taas kivalta ja oikealta.

    Toivon sydämeni pohjasta, että silmäongelmat ja muutkin helpottavat pian.
    Sillä välin minä täällä vuorostani yritän pitää niitä valoja päällä.
    Voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu Leena ja olen todellakin iloinen, että ovessasi oli kuitenkin vielä sellainen sopivan kapea tekstinmentävä rako :).

      Myös oma takaoveni on ehdottomasti auki ja välissä on pönkä niin, ettei paukahda vahinogssakaan kokonaan kiinni, mutta oikeasti ruudun tuijottaminen on ollut ihan yhtä tuskaa toukokuun alusta alkaen (oikean silmäni lasiainen irtosi silloin osittain todella rajuin oirein ja hankalin jälkiseuraamuksin ja parin kuukauden varovaisen hiljaiselon jälkeen, kun kuvittelin sen olevan rauhoittumaan päin, loppukin irtosi ja taas oli edessä uudet lisähaitat ja uusi hissuttelujakso). Siksi en edes yrittänyt hankalien työpäivien jälkeen avata konetta, vaikka kesällä olisi ollut paljon kivojakin kirjoitettavia. Mutta siellä ne säilyy muistikuvissa puhelimella räpsittyjen kuvien muodossa, etten kokonaan pääse unohtamaan.
      Nyt vaan on sitten ollut monenlaista muuta vastoinkäymistä. Mm. urheilijapojan loukkaantuminen ja epätietoisuus siitä, mihin ja milloin pääsee operoitavaksi. Mutta en niistä oikeastaan halua täällä kirjoittaa, koska niiden puiminen ihan vaan tässä blogin ulkopuolisessa elämässä on riittävän kuormittavaa.

      Kiitos kun pidät valoja päällä Leena. Niitä kohti täällä taaperran <3

      Poista
  8. Toivon että asiat selviävät ja elämä rauhoittuu. Kyllä täällä taukoja on yhdellä jos toisella, mutta sitä ihanampi ylläri aina on, kun joku palaa takaisin! Lämmintä syksynaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivasta viestistä Thilda. Kannustaa jaksamaan ja jatkamaan <3.

      Kaunista ja kaikinpuolin mukavaa syksyä sinulle myös!

      Poista
  9. Kurjaa kuulla että tilanteesi ei ole ihan hyvä. Kun ei tunnu hyvältä niin silloin on turha pusertaa hampaat irvessä postausta. Ymmärrän oikein hyvin että pidät nyt taukoa vaikka aina toivonkin että tauko olisi lyhyempi kuin mitä se nyt on ollut.
    Parempaa tulevaa toivon sinulle ja kiva että pääsitte kuitenkin rakastamaasi Vuokattiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa se tosiaan on itsestäkin, kun tuntuu, ettei nyt oikein tule loppua näistä harmeista, vaan ennemminkin lisää. Mutta niin se on ollut elämässäni ennenkin, että sekä hyvät että huonot asiat tuppaa kasaantumaan vuoronperään. Toivon, että tässä käy nytkin niin, että ei-toivottujen tapahtumien vyyhti alkaa purkautua niin, että yksi kerrallaan asiat selviää. Epätietoisuus kun on itselleni ja varmaan vähän kaikille muillekin se hankalin mahdollinen olotila, mutta sitä pitää nyt vaan vielä sietää.

      Vuokatissa oli ihanaa, vaikka sekin pieni pätkä meinasi päättyä heti ensimmäisenä päivänä, kun miehen tuuraaja soitti ja kertoi, että on katkaissut kätensä, eikä voikaan tulla töihin.
      (Näissä meidän epäonnissa riittäisi pätkä jos toinenkin kirjoitettavaa, mutta välttelen sitä, koska en oikeastaan halua enää menneisiin palata).

      Kyllä se tästä vielä iloksi ja tekstiksi muuttuu. Kiitos kun aina siihen kannustat <3

      Poista
  10. Aikansa kullakin, myös levolla tai tauolla. Täällä odotellaan, sillä välin paranemisia silmille ja rauhoittumisia muille elämän myllerryksille! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Heli ❤️.

      Nyt on tosiaan ollut huonoa jaksoa, mutta onneksi niitä yleensä seuraa parempia.
      Ja kyllä mun mieltä oikeasti lämmittää tietää, että mulla on sun kaltaisia uskollisia ihmisiä täällä, jotka ei hyljeksi, vaikkei mitään kuulukaan. En nyt ole valitettavasti yhtään kärryillä siitä miten sun opinnot etenee ja jatkuu 🙄. Ja että tuletko kenties jossain vaiheessa käymään meillä päin. Josko vaikka sitten treffattaisi?

      Poista
  11. Ei kannata kantaa huolta Annukka, täällä me ollaan ja odotellaan näitä voimaannuttavia, hauskoja, oivaltavia, syvällisiä, pohdiskelevia juttujasi.
    Hoida itseäsi, ihanaa syksyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana viesti Maarit. Sellainen rauhoittava niinkuin itsekin olet.

      Saatan nyt toistaa itseäni (ja toistankin :)), mutta ihailen sitä, kuinka postauksesta toiseen teet kaiken niin huolella ja omaan tunnistettavan tyneen tyylisi.

      Tänään on asiat jo askeleen verran paremmin. Tai ainakin menossa kohti ratkaisua ja se helpottaa, koska selviytymiskeinoihini kuuluu se, että tiedän faktat ja mahdollisesti myös pystyn tekemään asioiden eteen jotain. Epämääräisyydessä vellominen on inhottavaa.

      Nauti kauniista syyspäivistä ja ollaan kuulolla <3

      Poista
    2. turha korjaus, koska luotan meidän kaikkien hyvin kehittyneeseen ikälukunäköön :), mutta "tyneen" = "tyyneen"

      Poista
  12. Älä huoli Annukka!! Elämä kantaa ja asioilla on taipumus järjestyä.
    Älä anna universumin päättäjien vaikuttaa. Palaat kun jaksat ja elämä sallii. ♥
    Pääasia kuitenkin on, että toivut ja voit paremmin!! Hirmusti tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä ihmeen magiikkaa se oli, mutta myöhemmin samana päivänä, kun olin täällä ilmoittautunut, asiat nytkähtivät epäselvyyksistä kohti selvempiä vesiä. Ei millään lailla omasta ansiostani, mutta sattuipa nyt vaan ajoitus jotenkin yksiin.

      Olisinpa itsekin noin järkevä kuin sinä ja luottaisin aina siihen, että asioilla todellakin on tapana järjestyä (on myös viisaan isäni motto).

      Tihkusateessa vietetty viikonloppu pohjoisessa voimaannutti myös ja nyt tuntuu, että kyllä se tästä vahvasti iloksi muuttuu. Kunhan maltan antaa silmille huilia välillä, enkä innostu heti kirjoittamaan mitään maratonipostauksia.

      Kiitos tsempistä Vivi ja kivoja koiraretkeilyjä toivottavasti mahdollisimman pitkään kauniissa, kuulaissa syyskeleissä <3

      Poista
  13. Toivon todella, että nämä ei ole lopulliset hyvästit. <3 Mutta joskus on pakko priorisoida ja tinkiä jostakin. Iloa ja valoa päiviisi, ja toivottavasti tapaamme jälleen pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole missään nimessä mitään lopullista, ellen nyt sitten yhtäkkiä kuolla kupsahda (toivottavasti en :)), mutta en vaan kertakaikkiaan ole pystynyt lukemaan ja/tai kirjoittamaan yhtään enempää kuin töissä on ollut pakko. Silmät ei vaan yksinkertaisesti enää näe kaiken "savuverhon" ja muiden haittojen läpi, jos eivät saa välillä levätä.
      Nyt pärjäilen niitten kanssa jo paremmin, mutta on sitten tullut muuta harmia ovista ja ikkunoista. Mieli teki laittaa tänne kuvaa viimeisimmästä ihan puskista tulleesta ylläristä, mutta jätin laittamatta. Saatan kertoa joskus sitten kun mahdollisesti alkaa nämä epäonnet jälkikäteen kääntyä koomisiksi.

      Käytiin viikonloppuna älyvapaalla pikavisiitillä pohjoisessa ja vaikka siellä luonnollisesti satoi pitkään kestäneen ja taas jatkuvatn poutakelin välissä vettä täsmälleen sen ajan, kun oltiin maisemissa, se piristi ja jäi toivottavasti kelvollisia kuviakin kameraan. Saa nähdä.

      Kiitos Satu viestistä ja kyllä me tavataan <3.

      Poista
  14. Harmittaa niin vietävästi nuo silmäongelmat ja se, että muutakin harmia on tullut. Mutta olet aina sydämessä ja onneksi on insta. Ja blogi elää ja olla möllöttää ja tänne voi aina palata sitten kun on oikea hetki. Täällä olen. <3

    Halit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmäharmit on tosiaan pitkälti pilanneet paljon, mutta koska en niille mitään voi tai olisi niitä mitenkään voinut estää tai ennakoida, täytyy vaan koittaa elää niin, etten anna näkemisongelmien hallita koko elämää. Vapaalla ja levänneenä se onnistuu paremmin, mutta väsyneenä ja töissä päivät pitkät näyttöä tuijottaen huonommin.

      Mutta onneksi aivot ei ole vielä ihan kaikilta osin menetetty, joten luotan siihen, että aivot kouluttaa aikaa myöten oikeankin silmän näkemään niinkuin on jo vähän käynyt kohta pari vuotta sitten vaurioituneelle vasemmalle silmälle.

      Instaankaan ei kuvia ole tullut laieltua, koska haluaisin sielläkin kirjoitta tekstiä kuvan tueksi, mutta puhelimella se on vielä haastavamapaa. Stoorit käy kevyemmin.

      Ihana kun olet Tiia ja kyllä tämä tästä <3

      Poista
  15. Voi ei. Blogitauon ja hengenvetämisen ymmärrän oikein hyvin. Olen tosi pahoillani sun puolesta, että elämässä on kuormitusta ja epäonnea. Myös mulla on ollut ylimääräistä
    stressiä elämässä viime aikoina, jolloin on kohtalaisen vaikea myöskään täysin iloita niistä asioista, jotka kevyellä mielellä olisivat huippuja. Hyviä asioita on siis myös mulla ollut, mutta ilo on ollut hukassa painolastien vuoksi. Minulla myös tämä tilanne on tuottanut blogitaukoa - kun aina olen pitänyt periaatteenani, että blogin pitää olla pääasiassa energiaa tuova, ei sitä vievä. En vaan pysty kirjoittamaan silloin mitään, kun on asioita, jotka painavat mieltä, koska en myöskään jaksa/halua vatvoa blogissa murheitani.

    Terveysasiat ovat yksiä kamalimpia ja jos on läheisistä huolta, niin se on melkein pahempi kuin jos on jotain itsellä, vaikka kyllähän se syö, kun voi huonosti joka päivä, viikko tai kuukausi. Omaakin toipumista hidastaa, jos siihen tulee päälle huolta muista. Ihana kuulla, jos sulla on tilanne edes vähän paranemassa! Niin toivon, että epäonnen suma väistyisi ja sulle koittaisi valoisampi jakso ja asiat järkkääntyisivät.

    Olet ollut mun ajatuksissa, kun itse olen ollut poissa täältä blogista (ja tietämätön sun poissaolosta) ja myös pitkälti instasta. Sinä olet yksi niistä harvoista, joka tupsahtaa tasaisin väliajoin mun mieleen :). Olikin siis ikävä nyt lukea näistä ja tuli vähän huono omatunto, kun en ole seuraillut tarkemmin :(. Kuullaan Annukka instassa, mikä on helpompi media ja paljon voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt lukenut viestisi varmaan ainakin kolmeen kertaan, enkä kertakaikkiaan keksi miten voisin asiat yhtään osuvammin ilmaista tai yhtään mitään lisätä, koska kirjoitat kaiken täsmälleen niinkuin itsekin ajattelen ja koen. Eikä ole ensimmäinen kerta todellakaan :).

      Mulla on tosiaan ollut toukokuusta lähtien yhtä tuskaa kaikenlainen lukeminen ja kirjoittaminen erityisesti tietokoneen näytöllä, jota nyt vaan sattumoisin töissäni tuijottelen päivät päästään ja siksi on ollut ihan vaan pakko pysyä pois muista kanavista. On niin vissi ero siinä, pitääkö koko ajan tarkentaa suppeaan näkökenttään ja koittaa huijata aina silmiä räpäyttämällä tarkan näön alueella olevat haitat sekunnin murto-osiksi pois edestä vai voiko kulkea ulkona vapaana ja katsella kaukaisuuteen. jälkimmäinen on niin paljon helpompaa ja onneksi sentään mahdollista aika ajoin. Mutta paremmin jo menee tämän asian suhteen, kun onneksi on vielä sen verran toimivat aivot, että sopeutuvat tilanteeseen.

      Mutta ihan niinkuin sinäkin tai sinäkään, en jaksa tai oikeastaan edes haluakaan täällä vatvoa murheita, vaikka samaan aikaan tuntuukin siltä, että olisin ikäänkuin selityksen velkaa ja haluaisin vähän avata mitä kaikkea on meneillään. Mutta kuormaa on nyt siinä määrin riittävästi, että on ollut helpompi vaieta. Ja tosiaan pitää blogi (jos tätä nyt enää sellaiseksi voi kutsua :)) jatkossakin enemmän elämän positiivisella puolella, niitä toisenlaisiakaan toki unohtamatta, mutta niin että ovat vähän niinkuin sivuroolissa.

      Ja ihan kuule samoin olet ollut mielessä, koska olen havainnut hiljaisuuden, mutta aina jotenkin jollain telepaattisella yhteydellä on ilmestynyt instaan kuva Idurin idyllisistä maisemista ja olen huokaissut helpotuksesta ja ajatellut, että siellä se Pilvi edelleen on <3. Ja kun ei kumpikaan meistä kuulu niihin kovin usein kirjoitteleviin, tauko ei tunnu heti niin huomiota herättävältä, mutta jossain vaiheessa hiipii väkisin mieleen.

      Me tehtiin viikonloppuna pikavisiitti tihkusateiseen (kuinkas muutenkaan meidän tuurilla :)) pohjoiseen ja se voimaannutti siinä määrin, että luulen että pian tekee mieli kirjoitella jotain. Etenkin kun asiat perheen sisällä nytkähtivät myös askeleen eteenpäin niin ettei ole pelkkää epätietoisuutta ilmassa.

      Toivon, että stressisi helpottaa ja voisit hengittää vapaammin. Ja että voitaisiin molemmat jaksaa iloita niistä kevyistä ja jopa vähän pinnallisiltakin tuntuvista asioista taas pian.
      Kiitos kun kirjoitit (enkä aio nyt lukea tätä omaani uudelleen, joten sisältö voi olla sekavaa, mutta luotan sun sekalukutaitoon :)) <3

      Poista
    2. Kiitos Annukka, ihana viesti ❤️. Sekalukutaito on sentään tallella hehee. Ei vaiskaan, sitä ei kyllä tarvittu, koska ihan oli selkeää luettavaa. Voi miten ihanaa, jos siellä edes vähän on parempaa ilmassa!! Kuulostaa kyllä todella kalvavan ärsyttävältä tuo sun näköongelma :(. Kaikkea sitä kans voi tulla, voi että sentään. Mutta toivottavasti se menee ohi tai ainakin parempaan (en yhtään tiedä, mikä tuommoinen on, joten sorry, jos jotenkin tökerösti tai liian toiveikkaasti kommentoin).

      Mulla myös asiat alkavat loksahdella hieman parempiin uomiinsa. Mikä siinäkin on, että yksi asia kun selviää, selviää toinenkin, ja alunperin kun yksi asia meni huonosti, tarttui reppuun heti lisää huonosti meneviä asioita - vaikka ne eivät liittyneet millään tavalla toisiinsa...? No joka tapauksessa hyvä nyt, että alkaa näyttää taas vähän valoisammalta, vaikka täytyy sanoa, että aika kauan tätä stressiä kesti, kun noin 5 kk oli yötä päivää kalvava stressi päällä. Nyt kun se alkaa helpottaa, huomaan, että olen ihan poikki, fyysisestikin. Ja eihän se palautuminen tietty päivässä parissa tai edes viikossa tule, mutta tuntuu niin uskomattoman hyvältä, ettei akuutisti vatsasta ja mielestä purista ihan koko ajan. Eli kiitos, kyllä, nyt voin "hengittää vapaammin", niinkuin sanoit (hyvin sanottu, koska siltä tuntuu ihan fyysisesti).

      Mutta täällä ollaan ja pysytään, vaikka mikä tulisi tai vaikkei blogitekstiä pukkaisikaan :). Tekisi kyllä niin mieli iloita jostain superpinnallisesta taas, hehee, toivottavasti ei jää ultratiedostava kyynisyys ja epäluuloisuus päälle! ...no ei se varmaan jää, kun en oikein siitäkään itseäni tunnista. Pitää siis löytää itsensä uudelleen.

      Tsemppiä myös sinne sulle yhtälailla iloisen Annukan metsästykseen. Ja paljon kaukaisuuteen katselua ja kurkottelua & vapaita kulkuja ulkona! Kaikkea hyvää siis sun syksyyn. Olet mielessäni!

      Poista
  16. Joskus vaan yksinkertaisesti on levättävä - ja pidettävä taukoa. Mutta toivon että palaat kun taas tunnet että on aika kirjoittaa. Kyllä ne sanat ja kuvat sitten taas tulevat.

    Seesteistä syksyä sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Tauko on ollut välttämätön ja edelleen on pakko välillä lepuuttaa silmiä pidempiä aikoja tai näkeminen vaikeutuu.

      Mutta elossa ollaan, eikä mitään kuolemanvakavaa ole tapahtunut, joten olen toiveikas sen suhteen, että kyllä täältä taas palataan ihmisten ilmoille :).

      Kauniita, kuulaita syyspäiviä Hanna ja mahdollisimman mukavaa eloa ja oloa <3

      Poista
  17. Tää on jo koomista... Olen valehtelematta käynyt PÄIVITTÄIN kurkkaamaassa, että olisitko kirjoittanut jotain - ja sitten kun tulee viikon tauko, etten ehdi, niin täältäpä löytyy postaus :D

    En ehdi nyt mitään muuta, kuin 💙💙💙💙💙

    Tiiät kyllä, pus! (etkä kyllä häviä mihinkään!!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut vastaamattomuudesta Emma. Meidän epäonni ja vastoinkäymiset jatkuu, eikä kertakaikkiaan riitä nyt paukkuja muuhun kuin niistä selviämiseen yksi kerrallaan.

      Ja tiiän kyllä, samat sinne <3

      Poista
  18. <3 <3 Tosi vähän on tullut viime vuosina luettua blogeja, kun instan puolella selailen enemmän. Nyt selailin muutamaa ja tuli ihan ikävä teitä kaikkia :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen luvannut olla viimeisten joukossa sammuttamassa blogistaniasta valot ja vaikka nyt tuntuu siltä, että oli liian iso lupaus, kun tämänhetkinen kuorma elämässä vie kaiken ajan ja jaksamisen, mutta kyllä se tästä joku päivä taas tekstiksi muuttuu.

      Kiva kun kävit ja täällä on sulle edelleen paikka olemassa :) <3. Mutta kiva instassakin seurailla sun aktiivisuutta, vaikka itse vaan passiivisena selailen <3

      Poista
  19. Jaksamista sinulle. Jos sinusta tuntuu että on tauon paikka, niin ota se tauko.
    Nyt on tärkeää että keräät voimia ja jatkat kun sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tuija.

      Nyt ei tosiaan ole henkiset, eikä fyysisetkään voimavarat riittäneet muuhun kuin vastoinkäymisestä toiseen rimpuiluun. Mutta kyllä se tästä pakosti paremmaksi muuttuu ennemmin tai myöhemmin.

      Parempaa syksyä sinulle! Sellaista kuulaan kaunista.

      Poista
  20. Monena aamuna koiran kanssa lenkillä ollessani olen miettinyt missä olet? Viimeksi tänä aamuna:) hyvä että jotain edes kuultiin!!!
    Viime viikon olimme reissulla ja niin jäi tämä postauksesi huomaamatta kunnes tänään rupesin selailemaan blogeja.
    Niin, elämä on tyyntä ja myrskyä kun vaan aina myrskyn keskellä sen muistaisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti mietitty Irma, kiitos siitä. Tuntuu hyvältä tietää, että joku muistaa mun olemassaoloni :).

      Epäonnet jatkuu ja täällä nyt vaan päivä kerrallaan rimpuillaan. Kyllä se tyynikin jakso sieltä taas pakosti tulee jossain kohtaa eteen.

      Toivottavasti syyskelit suosii koiralenkkejä. Enkä nyt tarkoita tällä mitään koiranilmoja :).

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi