Sivut

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

LUUKKU 2, UUTTA INTOA TOIMIVALLA ETÄTYÖRUTIINILLA


2.12.2019 taannehtivaan joulukalenteriin ylöskirjattu arkinen ilon aihe:

Olen saanut jo pidemmän aikaa ajoittain kadoksissa olleen työmotivaationi takaisin mahdollisuudella tehdä halutessani töitä kotoa käsin ja kehittämällä sitä varten itselleni toimivan etätyörutiinin.

Varsinainen työpaikkani on iso toimistotila, jossa meitä aikanaan työskenteli vakituisesti useampi henkilö, mutta viimeiset vuodet pääsääntöisesti enää minä yksin. Muuten ollaan enimmäkseen etäyhteyksien päässä pitkien välimatkojen vuoksi.

Toimisto on nykytarpeeseen nähden aivan liian suuri ja sinne on myös parin vuosikymmenen aikana kertynyt melkoinen määrä paperia ja monenmoista alaan liittyvää rekvisiittaa, joiden keskellä välillä yksinäni ahdistun. Ei ole enää niin sanotusti Fengshuit kohdallaan, vaan kaikki tuntuu ennemminkin olevan pysähtyneessä tilassa.

Juttelin fiiliksistäni aina yhtä ymmärtäväisen työnantajani kanssa ja sovittiin, että voin koska tahansa halutessani jäädä tekemään töitä kotoa käsin, koska yhteydet työkoneeltani yhteiselle palvelimelle toimivat riippumatta siitä missä olen. Ja yhteydenpito enimmäkseen Suomen rajojen ulkopuolella oleviin asiakkaisiin hoituu joka tapauksessa sähköpostilla ja puhelimitse, joten sitä varten ei jatkuva läsnäolo toimistolla ole välttämätöntä. Sen enempää kuin fyysisten mappien tai papereidenkaan, joita tarvitaan enää harvakseltaan.

Mutta asiaan. 

Meillä on varsinaisessa asuinkerroksessa keittiön, eteisten ja kylppärin lisäksi ainoastaan olohuone ja meidän makuuhuone, joten mitään työtilaa sinne on vaikea järjestää. Makkariin en halua mitään ylimääräistä, enkä olohuoneeseenkaan, eikä niihin mahdukaan, joten ainut luontainen paikka on keittiön ruokapöydän ääressä. Mutta jos avaan työläppärini siinä ja levittelen piirustukset sun muut tarpeelliset  ympäriinsä, en tunne olevani oikeasti töissä, vaan ahdistun ruokapöydän sotkusta, ja aikakin on silloin epämääräinen käsite, kun selkeää siirtymää vapaa- ja työajan välillä ei ole. Tulee herkästi lipsuttua laittamaan tiskikone päälle tai vähän pyyhkeiltyä pöytää ja siitä on silloin työtehot kaukana.

Siksi olin niin tyytyväinen, kun yhtenä päivänä tajusin, että meillähän on vintissä vallan mainiosti ylimääräistä tyhjää tilaa, jossa on kaikki tarpeellinen valmiina. Olen vaan jotenkin sitä mielessäni poikien poismuuton jälkeen varjellut ja halunnut pitää kaiken ennallaan, mutten ole hoksannut, että voihan sitä itsekin käyttää muuhunkin kuin satunnaiseen telkkarin katsomiseen.



Työpöydän virkaa heti rappujen yläpäässä toimittaa aikanaan makkariin "blogipöydäksi" hankkimani Ikean pieni koulupöytä, jota en tainnut aiotussa tarkoituksessa käyttää kertaakaan. On ollut nykyisellä paikallaankin vailla käyttöä jo vuosia.


Tämän tilahoksauksen myötä muuttui myös etätyörutiini toimivaksi.

Laitan aamulla kellon soimaan normaalisti, hoidan aamurutiinit niinkuin työpäivinä muutenkin, ihnmistäydyn peilin edessä ja puen päälleni vaatteet, joilla voisin yhtä hyvin mennä oikealle toimistolle. En siis jää tukka pystyssä pyjama päällä kotiin hengaamaan. (No okei, en omista pyjamaa, mutta verkkarit saatan kyllä vetää jalkaan ihan vaan istumamukavuuden nimissä).

Kun työpäivä alkaa, siirryn yläkertaan ja kun työpäivä loppuu, tulen alas. Siinä välissä käyn syömässä lounaan kodin ulkopuolella samaan aikaan kuin kävisin, jos olisin varsinaisella toimistolla. Ja haen alhaalta kupin kahvia kerran aamu- ja kerran iltapäivällä. Tosin olen harkinnut, että pitäisi varmaan käydä kellarissa asti, koska tällä kotisysteemillä kiivettäviä portaita on vain kolmasosa normityöpaikan päivittäisestä määrästä ja saattaa porraskunto päästä rapistumaan.



Ikean "työ"tuoli on aiemmin mainittua tarkoitusta varten hankitun pöydän pariksi aikanaan ostettu.
 Ei mikään ergonomian helmi, mutta tyynyillä pehmustettuna ihan jees ja sopivan korkea. (Ja jos joku nyt kiinnittää huomion samaan kuin minä, kyseessä ei ole raaputuskäsi, vaan Pentikin poronsarvi, jonka siirsin pöydältä sivuun)


Harvinaisen simppeliä, mutta niin toimivaa, että toisin kuin voisi kuvitella, tekee melkeinpä aamuisin mieli mennä töihin tavallista aikaisemmin ja iltapäivällä lopettaa tavallista myöhemmin. Mutta siinäkin suhteessa olen pitänyt rutiinista kiinni ja sulkenut työkoneen kannet ajallaan (toki niin, ettei mitään oleellista jää kesken), enkä niitä ennen seuraavaa aamua avaa. Jos tarvetta koneella hengailuun ilmenee, käytän siihen kotiläppäriä. Jopa työsilmälasit (päätelasit) jätän vinttiin ja käytän toisia lukulaseja silloin, kun on tarvis. Ei tarvi yksien lasien perässä rampata 'töihin' ja takaisin. Niillä kun on taipumus unohtua aina sinne, missä itse ei ole.

Alan nyt siis hyvinkin ymmärtää erästä tuttua, jonka omiin vastaaviin kotityörutiineihin kuului paitsi se, että puki aamulla päälleen oman työnsä luonteeseen kuuluvan puvun ja kravatin, poistui "töihin" lähtiessään kotinsa ulko-ovesta, kiersi talon ympäri ja palasi samasta ovesta sisään. Ja hänellä sentään oli ihan vakituinen työhuone kotona.

Nyt kun elämässä on ollut kaikenlaista, koti on tuntunut entistäkin tärkeämmältä. Siksi olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka tuntuu välillä siltä, että olisin kokonaan uudessa työpaikassa. 

27 kommenttia:

  1. Ihastuttava työpiste! Tuohon minäkin mielelläni istahtaisin tekemään hommia.
    Olen huomannut, että kotona voi ihan hyvin säilyttää työvauhdin kunhan tiedostaa asian ja etukäteen päättää, että pesukoneita ei sitten täytellä tai tyhjennellä päivän aikana. Jos ei asiaa erikseen ajattele, homma helposti valuu vinksalleen. Mutta härkäpäisellä tahdonvoimalla etätyö kyllä onnistuu ja sitten myöhemmin ei sitä enää tarvitse joka aamu erikseen edes ajatella.
    Iloa päiviisi. P.S. ihana valo teillä yläkerrassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen Leena!

      Vintin tuohon päätyyn tosiaan paistaa viereisestä ikkunasta kivasti aurinko (siis silloin harvoin, kun se nykyään paistaa) ja sekin piristää kovasti. Toiseen päätyyn sitten taas osuu auringonlasku ja siellä olisi ihan ovellinen huone, jonka voisi helposti muuttaa kotitoimistoksi, mutta tykkään tuosta pikku kulmauksesta nyt niin, että pysyttelen siinä. Ja se on tosiaan muuttanut kotona työskentelyn ihan toiseksi verrattuna keittiön pöytään, jonka ääreen aiemmin satunnaisesti jäin.

      Nyt on selvä peli senkin suhteen, että jos mies tulee töistä aikaisemmin, meistä kumpikaan ei häiritse toisiamme, koska ollaan eri kerroksissa. Toisin kuin keittiön tapauksessa, jolloin siirtelin työjuttujani pois tieltä, että mies mahtuu syömään ja lukemaan lehteä samaan aikaan. Ei hyvä. Ja ruokapöydältä piti aina siivota kaikki pois ja jos en siivonnut, ahdistuin pöydän sotkusta. (En ole siivousintoinen, mutta meidän keittiö on talon muuhun kokoon nähden niin hallitseva, että silloin kun se on siisti, tuntuu, että koko koti on siisti, vaikkei oliskaan. Ja jos keittiö on sotkuinen, tuntuu että koko koti on).

      Poista
  2. Kotitoimisto on hyvä juttu - hienoa, että sait mahdollisuuden töiden tekemiseen etänä! Eläkkeelle jäätyämme mekin jatkamme työntekoa kotoa käsin, koska verkkokauppa - tavarat tosin täytyy lähettää eteenpäin, mutta siinä sitten samalla poiketaan kauppaan - hyvin toimii! Mukavaa joulunodotusta sinulle!
    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tosi kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka tosin on periaatteessa aiemminkin ollut olemassa, mutta silloin yritin olla töissä keittiön pöydän ääressä ja se ei ollut toimiva juttu ollenkaan. (Leenalle tuossa ylempänä siitä kirjoittelinkin). Siinä oli vähän niinkuin ei kummassakaan roolissa kunnolla (töissä tai vapaalla).

      Ja nythän mua alkoi kiinnostaa, mikä verkkokauppa on kyseessä. Hmmmm... Kivalta kuitenkin kuulostaa, että on eläkäleisenä mielekästä (ja toivottavasti tuottoisaakin) hommaa. Siihen pitäisi pyrkiä itsekin.

      Joulua en sen kummemmin odottele, koska siitä saattaa tänä vuonna tulla varsin toisenlainen kuin aiemmin, mutta kiitos toivotuksista, mukavaa joulukuuta ja vilkasta verkkokauppaa!

      Poista
  3. Onpa tyylikäs työpiste!
    Tähän asti ole vallan ajatellut, etten halua tuoda töitä kotiin, vaikka varmasti työnantajan puolelta sekin mahdollisuus olisi. Viime viikkoina olen ruvennut leikittelemään sillä vaihtoehdolla, että viettäisin ajoittain etäpäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Enpä tuosta tyylikkäästä tiedä, mutta valoisa ja halvalla kalustettu kylläkin :). Ja vähän liiankin viihtyisä, kun nytkin meinasin sinne kiivetä, mutta koska en ole töissä, istun keittiön pöydän ääressä, joka taas oli varsin kehno vaihtoehto etätyömielessä. Kokeiltu on. (Leenalle tuohon ensimmäiseen kommenttivastaukseen siitä kirjoittelinkin).

      Kyllä voin omasta kokemuksestani ajoittaisia etäpäiviä suositella, jos sellainen mahdollisuus on. Kun välillä on töissä kotona, tuntuu se varsinaiselle työpaikallekin meno ihan erilaiselta, ajoittain jopa virkistävältä vaihtelulta. Sen se etätyöskentely vaan (omasta mielestäni) vaatii, että kotona ei ole muita samaan aikaan. Ja jos onkin, niin toivottavasti ne muut ymmärtävät, että yksi on töissä, eikä käytettävissä.

      Täätltä tulee kannustusta leikittelyn asteella olevan vaihtoehdon toteuttamiselle.

      Poista
  4. Ihan mahtava kotitoimisto sulla. Tosi kiva, että sen sai vähän niin kuin erilleen muusta kodista, joten voi oikeasti rauhassa keskittyä niihin töihin.
    Aivan ihanaa keskiviikkoa sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu ihan tyhmältä, etten ole tätä aiemmin hoksannut, vaan koittanut levittäytyä siihen keittiön pöydälle ja siitä ei kyllä tule yhtään mitään, jos toinen (ukkeli) samaan aikaan syö siinä lohisoppaa ja lukee lehteä, kun itse koittaa terhakkaasti keskittyä töihinsä. Enkä kestä sotkuista ruokapöytää, vaikka muuten en mikään siivousintoilija olekaan.

      Ihanaa Itsenäisyyspäivää huomiselle Outi <3. Kai teilläkin on pukuraati kotisohvalla :)?

      Poista
  5. verkkokauppamme liittyy lähinnä lämmitykseen - alalla on oltu vuodesta 1987... välillä vähän muutakin siinä ohessa lähellä 10-tien risteystä -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 42 vuotta alalla on kunnioitettava saavutus. Onnittelut siitä!

      Poista
    2. Ei kun siis 32, mutta silti hienoa :)

      Poista
  6. Oikein söpö pieni työpiste! Minäkin viihtyisin tuolla kahvikupponen vierelläni. Etätyöt ovat nykypäivää ja tuovat mukavasti töihin joustoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita. Pieni nurkkaus tuntuu kotoisalta vaihtelulta. Toimisto taitaa olla jotain 80 m2, joten välillä tuntuu olonsa vähän orvoksi :).

      Ihanaa Itsenäisyyspäivää ja viikonloppua ja kiva kun kävit Marita <3

      Poista
  7. Kätevä työpiste! Minä tekisin oikein mieluusti töitä kotoa käsin ja tavallaan nyt teenkin, kun on nämä opiskelut. Kunnollista rutiinia en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi kehitellä, ja sen vuoksi koneella tuleekin kökötettyä aivan älyttömästi eikä kelloon tule katsottua. Lisäksi päivää rikkoo vaikka mitkä erinäiset jutut, eikä vähiten se, että koko ruokapöytä lainehtii mun juttuja ja teekuppiakin täytän vähän väliä. Jospa kevätpuolella kehitän ihan oikean rutiinin, voisi hommat sujua fiksummin sillä tavalla! Ehkä voisin siirtää minäkin työpisteeni yläkertaan, olen sitä oikeasti nytkin jo tuuminut välillä, kun tässä keskellä kaikkea tulee häiriinnyttyä vähän kaikesta koko ajan. (Ja jospa koittaisin samalla kehitellä myös toimivan syömisrutiinin, nyt edelleen närpin vain leivän silloin, toisen tällöin, teetä koko ajan ja suklaan murusia siinä välissä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua, miksen ole hoksannut tätä aiemmin, vaan jäänyt tosiaan siihen keittiön ruokapöydän ääreen, jossa ei tunne olevansa sen enempää töissä kuin vapaallakaan, vaan on sellainen häilyvä olotila. Etenkin, jos mies tulee siihen samaan aikaan syömään lohisoppaa ja lukemaan lehteä :). Enkä kestä sitäkään, että keittiön pöytä on täynnä kaikenlaista ja sotkuinen. Ahdistun vaan siitä.

      Nyt on tosiaan niin selkeä homma, kun voi vetää vintin oven perässään kiinni ja silloin kun se on kiinni, se tarkoittaa ukkelille sitä, että olen töissä, eikä kumpikaan häiritä toisiamme. Ja sekin, että keitän ne kahvit samaan aikaan kuin keittäisin töissäkin ja käyn syömässä niinkuin kävisin muutenkin (olen kotoa käsinkin käynyt työpaikan lounasruokalassa) rytmittää sitä päivää hyvin. Vielä kun opin pysyttelemään sieltä vintin kulmauksesta pois iltaisin, ei ala paikka kyllästyttää, vaan säilyy "hohto", jos sitä nyt sellaiseksi voi nimittää.

      Teillä on siellä varmasti vaikka minkälaista hyvää tilaa hyödynnettävissä. Voin kyllä tästä lyhyestä omasta kokemuksestani lämpimästi suositella, koska on ollut piristävää ja tehokasta vaihtelua.

      Poista
  8. No mut hurjan näppärää! Mäkin haluun tehdä duunii etänä, mut se saattaisi olla hiukka haastavaa :) Nykyään ihmiset tekee tosi paljon etänä. Saa kuulemma paljon enemmän aikaiseksi kuin konttorissa, missä koko ajan tulee keskeytyksiä ja on paljon häiriöö ( avokonttorit, vuosikymmenen huonoin keksintö.) Samalla voi pyöräyttää koneellisen pyykkiä, hoitaa vähän kotihommii ja kaikki kiittää. Onnee uudelle duunille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etäkampaamo tosiaan on vähän haastavampi homma, kun ei niitä asiakkaitten päitä oikein irtona sinne kotiin saa. Mutta sulla on niin inspiroiva ja nätti oikea työtila, ettei ole hätiä mitiä.

      Vaikka välillä ahdistunkin yksinäni kaikkien hirrenkappaleiden keskellä ylisuuressa yksinäisessä tilassa (muistelen, että on peräti jotain 80 m2), niin kyllä mulle se hälisevä avokonttori olis vielä paljon pahempi vaihtoehto. Loppupäivän haluaisin varmasti viettää jossain pehmustetussa, äänieristetyssä huoneessa, että rauhoitun.

      Mulle tuli tässä nyt tavallaan parikin uutta työpaikkaa. Kotikulmaus tuntuu siltä, mutta niin tuntuu myös oikea toimisto, joka sekin tuntuu vähän niinkuin uudelta, kun en siellä alvariinsa istu.

      Poista
  9. No siis aivan loistavat rutiinit ja itsekuri! Mulla ihan holtitonta tää opiskelumeininki kun en käy luennoilla ollenkaan ja kaikki pitäis omatoimisesti saada aikaan... Vaatisi itsensä johtamista jota ei sitten meikäläisestä löydy pätkääkään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelu oliskin paljon vaikeampi rasti, kun siinä ei ole mitään säännöllistä ”työaikaa” muutenkaan. Tulis varmaan helpommin lykättyä lukemisia ja tekemisiä eteenpäin tyyliin ” no luen sit huomenna” kunnes alkaa takaraja häämöttää ja tulee viimemetrien ahdistus, kun ei enää voi vetkutella, vaan on pakko tehdä. Työt on niin paljon selkeämpiä.

      Että isosti nostan sulle hattua koska tiedän, että olet sitkeä sissi, joka ihan varmasti ne opinnot selvität.

      Hyvää Itsenäisyyspäivää Tiia ja kiva kun kävit!

      Poista
  10. Kaunis työpiste ja ihan sun näköinen! En tosin ole sinua koskaan tavannut, mutta silti olisin osannut ilman kuvaakin kuvitella millainen työpisteesi on.
    Mukavia etäpäiviä kotonasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina :). Kyllä se kieltämättä ihan mun näköinen nurkka on, joten ihan oikeassa olet :).

      Eilen olin ensimmäistä kertaa viikon sisällä töissä oikealla toimistolla (joka sekin on oikeastaan ihan yhtälailla etätoimisto) ja sekin tuntui nyt tavallaan ihan uudelta ja piristävältä vaihtelulta. Kaikenkaikkiaan tosi kivalla mallilla nämä työhommat nyt.

      Hyvää Itsenäisyyspäivää Kristiina <3

      Poista
  11. No nyt!! Ihan mahtava juttu kaikenkaikkiaan tuo mahdollisuus tehdä töitä kotona aina halutessaan. Ja sitten tuo rutiini, jonka olet kehittänyt! Kuulostaa niin Annukkamaisen kurinalaiselta ja säntilliseltä toiminnalta! Ja heti nyt selvennys: molemmat äskeiset sanat voisi ymmärtää myös väärin, mutta luotan siihen, että ymmärrät mitä tarkoitan; ihailen sun kurinalaisuutta ja sitä, että et päädy päivittäin lorvimaan sohvalle kirjaa lukemaan tai puuhaamaan jotain muuta. Mikä on semmoinen juttu, mikä eräälle... kröhöm... opettajalle saattoi sattua monta kertaa viikossa silloin viisi vuotta sitten, kun hän vietti osan lukuvuodesta kotona opintovapaalla. No, kyseinen opettaja on toki puolustuksekseen selittänyt, että opintovapaan oli myös tarkoitus olla hengähdyshetki työuralla, joten annettakoot hänelle anteeksi lorvintansa. Niin ja sai hän kyllä niitä opintojakin silloin tehtyä :)

    Mutta siis, ymmärrän hyvin, että kotona työskentely vaatii ehdottomasti oman työpisteensä ja ihanan sellaisen oletkin itsellesi luonut. Mullahan on "etäpäiviä" aina koeviikolla ja vaikka mulla hieno työpöytä onkin, niin päädyn kuitenkin aina lukemaan kokeita ja suunnittelemaan tunteja ruokapöydän ääressä. Varmasti, jos tekisin päivittäin töitä kotona, käyttäisin työpöytää (joka siis on ihan omassa työhuoneessa), jotta saisin töissä olemisen tunteen aikaiseksi.

    Rakastuin tohon tarinaan miehestä, joka kravatti kaulassa kiertää kotitalon ennen töihin menoa. Ihan mahtava juttu!

    Leppoisaa ja rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkä viesti, kiitos taas Emma :).

      Mulla on ollut jo kauan mahdollisuus tehdä töitä myös kotoa käsin, koska mun työnantajalle käy aina kaikki mitä ehdotan tai pyydän. En vaan ole sitä hirveästi hyödyntänyt, kun on ollut itsellä sellainen olo, etten ole oikeasti töissä. Johtuen ihan siitä, että olen tosiaan koittanut tehdä ruokapöydästä työpöydän ja sehän ei toimi sitten alkuunkaan. Etenkin jos ukkeli tulee aiemmin töistä ja tulee siihen samaan aikaan syömään ja lehtiä lukemaan ja avaa telkkarin olkkarissa, johon ei ole ovea. Siksi olen mieluiten mennyt toimistolle, vaikka siellä välillä angstaankin. Ja itseasiassai olen siellä ihan ihan yhtä kaukana muista kuin kotonakin, joten sekin on tavallaan etätyöpaikka. Eli jos työnantaja haluaisi mua vahtia, eikä luottaisi siihen, että teen sitä mistä mulle maksetaan, niin pitäisi järjestää se vartiointi toimistollekin :). Mutta siihen ei ole tarvetta, koska mun omatunto pitää siitä huolen. Ja siis otin kyllä kohteliaisuutena mainitsemasi kurinalaisuuden ja säntillisyyden :). Opiskelu oliskin sitten ihan toinen juttu, koska se on muutenkin vähän sellainen epämääräinen olotila, jossa on vastuussa vaan itsestään itselleen, eikä tarvi välittää asiakkaista tai oppilaista. Voipi olla, että mulle kävis samalla tavalla kuin sille eräälle opettajalle ja löytäisinkin itseni useimmiten muualta kuin kirjojen äärestä. Ja luontaisestikin olen kyllä noissa opintohommissa sellainen, joka on paineen alla parhaimmillaan eli vasta kun takaraja tehtävien suorittamiselle lähestyy, pystyn keskittymään ja toimimaan.

      Pukumiesjuttu on munkin mielestä hauska tositarina. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvi itse kulkea jakkupuku päällä portaita :).

      Itsenäisyyspäivä jo ehti mennä ja tämäkin päivä näköjään, mutta mukavaa loppuviikonlppua Emma-ystäväin <3

      Poista
  12. Hieno työpiste!!
    Minä allekirjoitan tuon ihan täysin, että keittiönpöytä on vihonviimeisin paikka.
    Tein edellisessä elämässä päivän viikossa töitä kotona ja sorruin tuohon. Käytännössä pystyin kyllä keskittymään noin 5 tuntia 8:sta, mutta tosiaan ne pyykit, ja tiskit, ja ruuanlaitto ja kauppalaput.... voi miten herkästi sitä lähtikään siihen ajatuksen juoksuun niistä kotitöistä kesken työpäivän. Erityisesti silloin kun oli tylsempi työvaihe meneillään eikä millään olisi jaksanut täsmäyttää tilejä tms.

    Tällä hetkellä toki toivon aika ajoin mahdollisuutta etätöihin, kun keli ei houkuttelisi työmatkaan. Käytännön syistä se on onneksi mahdotonta. =)

    Tarina miehestä, joka lähti ja saapui töihin oli ihana. Sai hymyilemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vivi.

      Keittiönpöytä on tosiaan niin nähty tapaus täälläkin, enkä enää kuvittelekaan sen ääressä oikeita töitä tekeväni. Se kun on muutenkin meillä sellainen yleispöytä, jonka ääressä ompelen (sen harvan kerran kuin enää nykyään mitään ompelen) tai kirjoittelen niinkuin nyt. (Meinasin ensin mennä vintin työpöydän ääreen, mutta koitan nyt pysytellä sieltä vapaa-ajalla pois, ettei ala kyllästyttää). Ja sitten kun tähän pöydän ääreen on levitellyt sitä sun tätä, alkaa ahdistaa, koska keittiön sotkulla on suora vaikutus korvien väliin, vaikken muuten mikään siivousintoilija olekaan. Jos ruokapöytä on siisti, mieli on rauhallinen ja jos pöytä on sekaisin, tuntuu, että pääkin räjähtää (no ehkei nyt sentään mutta kumminkin).

      Keli ei todellakaan inspiroi :(. Tällä hetkellä toivoisin olevani enemmän sisäihminen, joka saisi sadepäivät hyvin kulumaan sisätiloissa, mutta kun en ole. Ulos on päästävä, mutta tympii jo pikkuhiljaa kastua monta kertaa päivässä.

      Munkin mielestä pukumiestarina on kiva. Erityisesti siksi, että se on totta :).

      Hyvää ja toivottavasti sunnuntaina vähän valoisampaa loppuviikonloppua Vivi!

      Poista
  13. Etäduuni on kyllä joskus niin passeli vaihtoehto. Meillä on aina töissä niin kova meno päällä, että monesti hommia saa tehtyä paljon tehokkaammin kotona. Töissä aina jollakin on jotain asiaa ja käydään läpi miljoonaa juttua yhtä aikaa :D

    Kiva näköinen sun työnurkkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Teillä tosiaan on vähän eri meno (ja metelikin ehkä) siellä töissä kuin mulla yksinäni hirsipalikoiden keskellä :).

      Työnurkkaus on kiva, kun siihen paistaa aamupäivällä aurinko. Silloin harvoin kun se nykyään enää paistaa yhtään mihinkään.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi