Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

4, VALMISTELEMATTA VALMIS JOULU


Mietiskelin eilen illalla aikani kuluksi tulevaa joulua ja sitä, kuinka rauhallinen nykyään olen, kun en enää koe tarvetta tehdä kaikkea alusta loppuun asti itse vain siksi, että voisin kokea täyttäväni jotkut jouluperinteille asetetut normit, joita oikeasti kukaan ei edes ole asettanut, vaan jotka ovat perua jostain mitä en osaa määritellä. Kaikkein todennäköisimmin omasta päästäni.

Jos nauttisin porkkanoiden ja lanttujen kuorimisesta, laatikoiden väsäämisestä, kinkun paistosta,  leipomisesta ja lahjojen metsästämisestä, tottakai tekisin ilolla niitä kaikkia ja paljon muutakin. Ja aikanaan teinkin, vaikken nauttinutkaan. Kunnes ukkeli vuosi(kymment)en sitkeän yrittämisen jälkeen sai minut lopulta ymmärtämään, että "Sulta ei kukaan muu vaadi kuin sinä itse". Ja varmemmaksi vakuudeksi pojat ottivat kaulasta kiinni ja sanoivat, että "Älä äiti ressaa, ei se oo niin justiinsa". 

Ja todellakin, olen mieluummin lunki oma itseni kuin marttyyriksi heittäytyvä hermokimppu, joka saa joulukinkunkin stressaantumaan niin, ettei se kypsy ikinä, vaan haluaa jäädä ikuisesti uunin rauhaan turvaan. Ja ukkeliparka polkee kolmatta kertaa Lähi-Siwaan ostamaan uutta paistomittaria, koska kuvitellaan, että vika on siinä.




Nykyään meidän joulu syntyy varsin vähällä vaivalla ja tavaksi on tullut, että: 

-  joulukinkku (kerran vuodessa syödään sianlihaa) tilataan läheisestä maatilan lihakaupasta valmiiksi paistettuna 
- laatikot (nimellinen määrä) ja rosolli ostetaan kaupasta tai jos muistan olla ajoissa, tilaan työpaikan lounasruokalasta
-  salaatteja ja muita mahdollisia lisukkeita teen ihan mieluusti itse, jos vaan on mukavasti aikaa ja jaksamista, mutta jos ei ole, teen sitten kun taas on
-  pipareita leivon, jos siltä tuntuu
-  ukkeli on värvätty joulutorttuvastaavaksi, mikä on tosi kiva uusi perinne, koska ei todellakaan ole mikään kokkaava mies saati leipuri
-  vanhempi poika hankkii kuusen, joka yleensä ostetaan taholta, jonka tuotto menee paikallisen junioriurheilun hyväksi  ja joka meillä tuodaan sisälle ja koristellaan vasta aattona tai aatonaattona
- siivotaan ehkä vähän tavallista tarkemmin ja sauna pestään perinteisesti jouluksi (ukkelin hommia, koska hällä on kuulemma paremmat tehot)
- jos pojilla on joku erityinen tarve tai lahjatoivomus (yleensä ei ole, vaikka kuinka koitan kiristää tietoa), se toteutetaan, mutta muuten lahjoja ei ostella, vaan hankitaan tarpeeseen sitten kun/jos sellaista ilmenee

Kaikki muu aika käytetään oleelliseen eli muutamasta ylimääräisestä vapaapäivästä nauttimiseen ilman ennalta määrättyjä aikatauluja.




Huomaan, että kun olen antantut itselleni luvan olla tekemättä ja varsinkin suorittamatta, saatankin saada aikaiseksi paljon enemmän ja välillä jopa innostua puuhailemaan keittiössä. Sillä erotuksella, että sen minkä teen, teen hyvillä mielin, enkä hampaita kiristellen. Ja vaikka ensin ajattelin, että silloin kun pojat oli pieniä, moinen ei olisi ollut mahdollista, mutta nyt kun tarkemmin mietin, niin ihan hyvin tätä nykyistä kaavaa olisi voinut soveltaa jo silloin, jos vaan olisin älynnyt heti uskoa ukkelia. Toki pieniä lahjoja silloin hankittiin useampi kuin yksi per poika, muttei silloinkaan koskaan mitään ylenpalttisia  määriä. Mutta noin niinkuin muuten ei olisi ollut mikään pakko uuvuttaa itseään ihan loppuun.

Syy, miksi ylipäätään aloin poikkeuksellisesti koko joulua mietiskellä, on useammaltakin taholta ilmaan heitetty kysymys "Joko teillä on jouluvalmistelut tehty?". Vastaus siihen omalla kohdallani lienee se, että kyllä on tehty.  Joulukinkun tilasin eilen ja pojille olen ostanut toiveidensa mukaisen yhden lahjan kummallekin. Loppu hoituu sen kummemmin valmistelematta.

Todellisille jouluihmisille tämä on vamasti vuoden parasta aikaa, kun saa puuhata ja touhuta sydämensä kyllyydestä, enkä todellakaan halua pilata kenenkään iloa, vaan vastailen kiltisti "Hyvää joulun odotusta"-toivotuksiin "Kiitos samoin". Mutta ollakseni rehellinen, huokaisen helpotuksesta, kun aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin alkava (erityisesti kaupallinen) joulutouhotus on ohi ja voidaan taas palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.


50 kommenttia:

  1. juuri oikea asenne joulunviettoon sinulla!
    pitää voida ja saada tehdä juuri omalla tavalla. Juuri niin paljon tai niin vähän kuin haluaa, jaksaa, kykenee ja pitää oikeana.
    Ja jos kukaan ei halua jotakin tiettyä juttua jouluna, ei sitä todellakaan tarvitse olla.

    Minä enimmäkseen tykkään kaikenmoisesta perinneruuanlaitosta, se on kiehtovaa. ja silti oikaisen aina kun voin: olen sitä mieltä että minun ei tarvitse todistaa kenellekään, että osaan kuoria lanttuja ja porkkanoita, vaan laatikot voi tehdä valmiista söösästä. Ja kun teen laatikot aina kertakäyttöisiin alumiinivuokiin, kukaan ei tietäisi, vaikka olisin ostanut valmiita - jos sattuisi käymään niin, ettei hotsitakaan.
    (paitsi puristinen teinini, joka on sitä mieltä, että meidän pitäisi viljellä lanttuja parvekkeella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ahdistaa, kun mietin, mihin kaikkeen koitin aikanaan venyä, vaikka palkaksi sain yleensä vaan epäonnistumisen tunteen (ihan siis itse, kukaan ei koskaan valittanut mistään), kun en vaan kertakaikkiaan ole mikään perinnekokki- tahi leipuri. Enkä kinkunpaistaja (joskin olen sittemmin ymmärtänyt, että meidän kehnolla uunilla on oma osuutensa asiaan). Ja silti kuvittelin, että pitää kutsua saman pöydän ääreen mm. appiukko vaimoineen, kun ovat jo niin "vanhoja", etteivät varmaan jaksa itse mitään laitella (oikeasti olen nyt tajunnut, että olivat silloin ainoastaan muutaman hassun vuoden vanhempia kuin mitä olen itse nyt). Hekin varmaan tulivat vaan kohteliaisuudesta ja jatkoivat siitä sitten appiukon vaimon tyttärien laittamien notkuvien joulupöytien ääreen. Huhhuh. Parempi kuin ei edes mieti koko asiaa tai iskee angsti.

      Peukut perinneruuanlaittoinnolle ja erityisesti alumiiniselle varasuunnitelmalle!

      Mutta vähän kyllä ihmettelen, että eikö teillä todellakaan kasva lanttuja parvekkeella :D

      Poista
  2. Kyllä. Juuri noin. Minäkin otan joulun yleensä tosi lunkisti. Tosin viime vuonna poikkeuksellisesti vähän pinnistin ja mietiskelin kaikenlaisia kompromisseja. Olimme monta vuotta tulleet toisten järjestämiin valmiisiin jouluihin tänne Suomeen ja viime jouluna oli sitten minun vuoroni järjestää läheisille joulutunnelmaa. Siinä vähän jopa stressasin, mutta se oli se joulu. Nyt mennään taas just sun kuvaamalla asenteella. Tehdään fiiliksen mukaan ja vain sellaista, mikä meille on mukavaa ja tuo hyvää mieltä.

    Rakastan muuten pihlajanmarjoja. Siis katselen niitä aina onnessani, mutta en syö. Mitä nyt joskus pihlajanmarjahyytelöä. Mutta taas noi sun kuvas! Ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein aloin myötästressata sun viime joulun joulujärjestelyjä, vaikka ne on jo ollutta ja mennyttä :). Ja ihan varmasti sait aikaiseksi leppoisan joulutunnelman ennakkohermoilusta huolimatta. Ja muistatko muuten sellaista, että viime vuonna oli myös mulla erityinen jouluvuosi, koska tein ensimmäistä kertaa ikinä itse piparkakkutaikinan ja resepti oli sinun. (Kävin lukemassa viime joulun jälkeen kirjoittamani postauksen ja huvitti, kun siellä luki, että pojat kommentoi pipareita, että "Näähän maistuu ihan normaalilta" (joka meidän tapauksessa tarkoittaa kaupan valmistaikinasta tehtyjä:D). Eli parhaat mahdolliset arvosanat tuli. Ans kattoo nyt, innustonko tänä vuonna uudelleen.

      Fiilispohjalta tosiaan mennään ja fiilispohjalta ripustelin myös nuo valosarjat pariin pihlajanoksaan jo lokakuun lopulla, kun on koko ajan niin turkasen pimeää. Valitsin vaan tarkoituksella mahdollisimman epäjouluisan paikan niille valoille. Kaukaa katsottuna näyttää pimeällä ihan pyrstötähdeltä ne valo-oksat :)

      Kiitos kuvakehuista ja kivasta viestistä jälleen ja jatketaan sinnikkäästi tätä pimeässä elämistä. Kohta onneksi talven (?) selkä taittuu ja alkaa päivät pitenemään.

      Poista
    2. Mää niin muistan, kun viestiteltiin noista pipareista ja vähän jännäsin, että sanotko jälkeenpäin että EI ENÄÄ KOSKAAN!

      Eikä sitä ihan joka joulu meilläkään pipareita paisteta. Luulen, että tämä joulu jää välistä, mutta seuraavana jouluna taidan saada jo ainakin yhden noista perheen pikkuisista mukaan paistohommiin. Sitä odotan oikeasti!

      Poista
    3. Ei ollut paha homma ollenkaan se taikinan teko, kun oli hyvät ohjeet, mutta vissiin vanhasta tottumuksesta tuli eilisellä kauppareissulla kumminkin laitettua se pakastetaikina koriin.

      Pikkuleipurit tuo hommaan kyllä ihan uutta iloa ja tekemisen meininkiä, joten en yhtään ihmettele, että sitä odotat innolla.

      Poista
  3. Hyvä asenne sulla jouluvalmisteluihin. Minä teen kyllä laatikot, mutta en koskaan ole tehnyt niitä muista kuin valmiista mössöistä ja hyviä tulee. Kinkun paistaa mies ja graavaa myös lohen. Leipomuksia meillä ei kauheasti tehdä kun kukaan ei jaksa ruokailun jälkeen enää mitää kahvileipiä syödä. Joulutorttuja ja ehkä taatelikakkua leivon. Pienimpien lastenlasten kanssa paistoin eilen pipareita valmiista taikinasta ja täydestä meni ja hyviä tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en omaa miestäni haluaisi kehenkään vaihtaa, kun on kaikinpuolin kelpo ukkeli muuten, niin silti kadehdin aidosti kaikkia, joiden mies osaa ja haluaa tehdä ruokaa. (Siksi se meidän uusi joulutorttujen paistoperinne oli mainitsemisen arvoinen asia :)).

      Meillä syödään niitä laatikoita niin nimellisesti, että hyvin riittää ne pienet kaupan valmislaatikot. Enkä usko, että meillä kukaan (edes minä) edes huomaisi maussa eroa itsetehtyihin verrattuna, joten parempi säästää energiaa ja hermoja muuhun :). Ja vaikka aina välillä ajattelen, että JOS en kävisi töissä, vaan olisin kotona, puuhailisin keittiössä kaikenlaista . Hehhee. Kaunis ajatus, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

      Kinkku on meillä kunkku ja aina taatusti hyvää, kun ostetaan se sieltä lähitilalta valmiina (on pitkään aikaan ensimmäinen vuosi, kun joudutaan ostamaan, koska yleensä ollaan syksyn golfkisoissa voitettu pelaamalla palkinnoksi, mikä on ollut tosi kiva juttu, koska palkintokinkku maistuu vielä muka vähän paremmalta kuin tavallinen :)).

      Poista
  4. No niinhän se oli, että täältä löytyi samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Samoilla linjoilla siis mennään joulua kohti. Tehdään jos huvittaa ja loput jääköön tekemättä. Mulla on pari helppoa joululaatikko-ohjetta, joita lapset aina haluavat: bataatti- ja punajuurilaatikko. Ne syntyvät samanaikaisesti kaupan sosepötkylöistä. Taidan laittaa ohjeet blogiin jossain vaiheessa. Ai niin ja sitten tein viime viikonloppuna kivan jälkkärin lasiin, kun kuopus oli poikakaverinsa kanssa syömässä. Arvuuttelin heille, mitä jälkiruuassa on, kumpikaan ei arvannut (vastaus=vispipuuroa). Mä en edes jaksa leipoa pipareita. Joskus ollaan tehty lapsenlapsen kanssa piparitalo, mutta nyt ei ainakaan vielä. Torttuja sen sijaan paistellaan ahkerasti. Niihin laitetaan luumuhilloa niin paljon kuin mahtuu. Ne on meidän viikonloppuherkkuja. Näin mennään jouluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tehdään jos huvitta ja loput jääköön tekemättä". Se on just niin! Ja nykyään kun ei ole mitään aikataulujakaan sille aaton jouluruokailulle (kun en enää yritäkään kestitä muita, vaan ihan oman perheen kesken ollaan), niin ei ole mitään ulkoista painetta sille, että pitäisi olla just jetsulleen sillä ja sillä kellonlyömällä valmista. Yleensä kyselen, että mihin aikaan suunnilleen halutaan syödä ja alan sitten sen mukaan rauhaksiin puuhailemaan. Ja yleensä siinä vaiheesa mies ja pojat kyselee, voivatko jotenkin jeesata. Pelkkä kysymys tuntuu kivalta, vaikken välttämättä apuja tarviskaan (vaikka meidän keittiö on muuhun kotiin nähden iso, se on siitä vähän hankalan mallinen, että siellä on vaikea mahtua useamman kokin sujuvasti toimimaan kerralla).

      Bataattilaatikkoa tilasin sieltä mainitsemastani lounaspaikasta yhtenä jouluna, mutta se ei meillä oikein tehnyt kauppaansa, vaikka uunibataateista ja -ranskiksista miesväki tykkääkin. Jäi siis siihen yhteen kertaan se. Ja muutenkin se meidän laatikoiden syönti on lähinnä nimellistä, mutta kinkkua pitää olla reilusti :). Ja nyt kun se on jo vuosia hankittu samasta luottopaikasta valmiiksi paistettuna (ja usein myös siististi laatikoihin valmiiksi siivutettunakin), ei pelkoa siitä, että perhe pyörii nälissään, kinkku möllöttää tuntitolkulla yliaikaa uunissa ja itse olen itkun partaalla. Huuh. Niitäkin jouluja on ollut, vaikka koomiselta näin jälkikäteen kuulostaakin.

      Voi ihanaa vispipuuroa! Sitä teki tässä yhtenä päivänä mieli ja ostin kaupasta, kun en viitsinyt alkaa tekemään, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. On vaan sellaista höttöistä vaahtoa se valmisversio.

      Ja jess! Luumuhillo on parasta. Ja nimenomaan niin paljon kuin ikinä mahtuu (sen takia meilä tehdään tortut niin, että ensin taitellaan ja sitten siihen keskelle lätkäistään hillo, niin mahtuu enemmän, eikä tursua).

      Kiitos kivasta viestistä joulusamis Mari <3

      Poista
  5. Rennolla otteella jouluunkin, niin sitä pitääkin. Itse olen nyt kerran tehnyt pipareita ja torttuja. Torttuja pitää vielä ainakin tehdä, mutta muuten aion vaan lomailla <3
    Ihanaa iltaa sinulle Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä mietin, että miltä se jo lokakuussa nykyään alkava joulutouhotus tuntuu, jos ei itse vietä joulua ollenkaan, mutta sitä ei oikein missään pääse pariin kuukauteen pakoonkaan. Joskin uskon, että sulla on taito ohittaa sellaiset asiat, jotka ei tunnu omilta ja keskittyä niihin, jotka tuntuu. Ja samalla huomioit lasten joulu töissä ja kaikkea.

      Tortut isolla luumuhillomäärällä on parhaita! Jotain muitakin hilloja on tullut kokeiltua, mutta ei ole luumun veroista.

      Silkka lomailu kuulostaa just hyvältä! Ja ansaitulta <3

      Poista
  6. Mä olin aikaisemmin (vähän hysteerinenkin) jouluihminen henkeen ja vereen, mutta jostain syystä into on laantunut lähivuosien aikana. En oikein osaa sanoa mistä se johtuu; lapsen kasvamisesta, omasta saamattomuudesta, kyllästymisestä siihen jouluhässäkkään vai mistä. Oli miten oli, niin kaikenlainen valmistautuminen, koristeleminen ja "jouluun laskeutuminen" on meillä kyllä ihan minimissään nykyjään. Koristelu ja askarteleminen mulla on aina ollut aika vähäistä, mutta se "laskeutuminen" on aikaisemmin ollut paljon suurreellisempaa.

    Ruokien suhteen olen (mikä ei varmaan ole mikään yllätys...) kuitenkin yhtä tarkka ja perinteinen, kuin aina. Määrät on vähentyneet tosi paljon "hulluista vuosista", mutta sen suht vähän, mitä edelleen teen, haluan tehdä itse. Ja mulla ei kyllä syynä ole ollenkaan se suorittaminen tai että "on pakko", vaan ihan vaan se, että haluan. Rakastan tiettyjä jouluruokia ja haluan saada ne pöytään JUST oikein tehtynä (tarkoittaa siis sitä, että just niinkuin olen ne syönyt jo 50 vuoden aikana). Tämän takia en syö yhtäkään joulupöytää ennen joulua, en työpaikalla enkä missään ravintolassa. Haluan syödä ne kerran vuodessa (ja rääppeet seuraavana päivänä, mahdollisesti ihan vähän vielä Tapaninakin) suurella nautinnolla ja JUST niin tehtyinä, että tykkään varmasti. Siksi jaksan kuoria ne porkkanat ja lantut kerran vuodessa (mikä on aika hölmöä, mutta kun vaan on "pakko"), keittää ja pilkkoa rosollin ainekset itse, tehdä itse lasimestarin sillin ja graavata lohen. Jotta varmasti saa sitä, mitä oikeasti haluaa :D Dorkaa, mutta kivaa (siis ainakin viimeistään se syömisvaihe, haha).

    Lahjoista todettiin tänään, että ups, suurin osa on annettu jo ennakkoon. Lapsi onneksi jo ymmärtää sen, että joulun idea ei ole kulutusjuhla. Kaikki isot lahjat, mitkä on hankittu oli semmoisia, että ne edellytti välttämättä perheneuvottelua ajoissa, joten ne on paljastuneet. Muutama pikkupaketti ("kirjoja ja kalsareita, jee" totesi lapsi jo lakonisen sarkastisesti) toki sitten paketoidaan, mutta siinä se. Ja ai niin, suklaata tietenkin jouluna :)

    Hups, rupesinpa taas höpöttämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli paljonkin sellaisia jouluun liittyviä juttuja, jotka oli mulle aikanaan tosi mieluisia, mutta mikään niistä ei liittynyt ruokaan. Tykkäsin esim. vaihtaa aina jouluverhot keittiöön ja olkkariin ja joskus jopa punaiset joulupäälliset sohvaan ja muutenkin tuli kotia monellakin tapaa jouluistettua ja siitä tuli kiva fiilis. Nykyään ei enää mikään punainen nappaa, eikä oikein mikään erityisen jouluinen muutenkaan. Paitsi kuusi, joka on ehdoton ja nimenomaan aitona, koska siitä tulee niin hyvä tuoksu. Mutta se meille tosiaan tuodaan sisälle aikaisintaan aatonaattona ja useimmiten vasta aattona. Ja loppiaisena heitetään takaovesta pihalle, josta se sitten yleensä juhannuksen maissa kiikutetaan eteenpäin sikälimikäli siitä on jotain jäljellä :).

      Ollaan siitä aiheesta joskus puhuttukin, että meillä on sun kanssa takana niin erilaiset lapsuudet ja nuoruudet ja niihin liittyvät ruokamuistot. Toisella ne on hyviä ja toisella ei niinkään. Esimerkkeinä vaikkapa se, että toiselle kala oli tuoretta merestä pyydettyä ja toiselle pakasteseitä. Ja toiselle kiisseli on ikuinen kysymysmerkki, kun taas toiselle se oli usein pääruokaa, koska oli halpaa. Eikä todellakaan ollut mitään mansikkakiisseliä, vaan varsin happamista mustaviinimarjoista tehtyä. Että sikälikään mulla ei ole mitään, mitä haluaisin varta vasten siirtää omista lapsuudenjouluista nykyisiin. Yhdistettynä siihen, että ruuanlaitto ei kuulu mun intohimoihin muutenkaan, koska en sitä luontaisesti hallitse niin hyvin, että olis mukavaa. Kun taas sinä olet taitava tekijä ja viihdyt keittiössä.

      Molemmilla meillä on kuitenkin käynyt melkoinen munkki siinä suhteessa, että perheen miesväki ei koskaan nirsoile mistään, vaan paremminkin on kiitollista kaikesta. En tiedä mitä tekisin, jos mies yhtäkkiä alkais vaatimaan, että mun pitäis vaikkapa osata tehdä yhtä hyvää savolaista mykyrokkaa kuin äitinsä aikoinaan :). Kääk! Tai jos sun mies ilmoittaisi, että nyt on ihan riittävän kauan tehty näitä jouluruokia sun haluamalla tavalla ja se saa nyt riittää ja aletaankin tehdä niinkuin mies määrää. Hauska mielikuvitusleikki, mutta oikeasti olisin kyllä pulassa sellaisen miehen kanssa. (Ihan jäätävä esimerkki löytyy tuttavapariskunnasta, jossa vaimo on tosi kiltti ja kokkailee aina mitä mies haluaa ja silti mies voi tulla keittiöön, nostella kattilankansia ja kysyä, että "Mitäs pskaa aa vaimo tänään on keitellyt". Siinä kohtaa kyllä kolauttaisin ukkelia paksupohjaisella kattilalla otsalohkoon, mutta tämä vaimo on siihen ihan liian kiltti).

      Mutta nytpäs rupesin itse höpöttämään ja mielikuvittelemaan ja palaan sieltä oikein mieluusti takaisin todellisuuteen. Ollaan siis kiitollisia, että meille ollaan niin kiitollisia. Mulle jopa niitten kaupan valmislaatikoiden lämmittämisestä ja sulle ihan aiheesta.

      Poista
  7. Kuulostaa juuri hyvältä tehdä niin kuin itsestä ja perheestä tuntuu hyvältä. Ei ole uutta se, että monia asioita tehdään kuten kuuluu tai kuten odotetaan, tai siis luullaan odotettavan. Monesti oma pää ja ehkä jääräpäisyyskin aiheuttaa stressiä ja hampaiden kiristystä.
    Kerron esimerkin tältä päivältä: oltiin sovittu, että vietetään tyttären synttärit meillä ja poika tuli myös tyttöystävänsä kanssa syömään. Oltiin sovittu että he tulevat noin kello 17. Kävin aamupäivällä ruokakaupassa (olin sentään miettinyt ruoat etukäteen), tulin kotiin yhden maissa ja keitin ihan rauhassa kahvit ja lueskelin lehtiä. Otin pikku nokosetkin ja heräsin 15.15. Nousin siitä ylös ja kuorin juurekset, maustoin ne ja laitoin uuniin. Sitten broilerit toiseen vuokaan ja uuniin. Kun ne olivat uunissa, laitoin joulutorttuihin täytteet valmiiksi, katoin pöydän ja sytytin kynttilöitä ympäri olohuonetta. Tuli jouluisen näköistä ja ruoka oli valmis viideltä, kun pikkutytöt koputtivat oveen. En edes imuroinut etukäteen, koska lattiat on aina täynnä muruja ja liiskaantuneita perunanpaloja, kun he lähtevät. Kivaa oli ja ruoka maistui. Enkä stressannut.

    Samoilla systeemeillä joulua kohti!

    Leppoisaa joulunodotusta Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä pakosti jotain ihmeen taikapölyä hallussa, koska pystyt levittämään ympärillesi sellaista jotain erikoista rauhaa, joka leviää tänne asti. Ei oikeastaan väliä, mistä aiheesta kirjoitat, kun aina mulle tulee se sama hyvä tunne.

      Vaikka itsekin olen muuten rauhallinen, niin jotenkin ruuanlaitto stressaa niin, että en olisi pystynyt mitenkään ottamaan nokosia tai lueskelemaan lehtiä ennenkuin olisin kuorinut ja maustanut ne juurekset ja varmistellut sata kertaa, että olen varmasti muistanut kaiken. Siitäkin huolimatta, että ruokailijat on oman perheen jäseniä ja että ei se varmaankaan olisi ollut niin justiinsa, vaikkei ihan jämptisti viideksi olisi kerinnytkään. Ehkä se on sitä, että teen ruokaa loppupeleissä aika harvoin nykyään ja siksi se on mulle aina joku erikoistapaus.

      Ja toi on just hyvä, että miksi ihmeessä sitä pitäisi imuroida etukäteen, jos tulossa on pieniä vieraita. Tai muutenkaan.

      Rauhallisissa merkeissä jatketaan. Kiva, kun jätit viestiä Maarit <3

      Poista
  8. Mä olen tänä vuonna jotenkin niiiiin ulkona joulusta, etten ole koskaan ennen ollut. En voi käsittää, että jouluun on ALLE kaksi viikkoa... Mulla on viime viikko ja tämä myös menneet tiukasti koulujutuissa ja en vaan käy missään, missä edes näkisin jouluisia asioita. Sanoinkin yksi ilta miehelle, että pitäisi vissiin mennä sinne ostoskeskuksiin, jos sieltä se joulumieli tarttuisi... (no en mene todellakaan) =D

    Mä oon mielestäni ollut kovin kova jouluihminen "silloin joskus". Varmasti vaikutti, kun oli lapset pieniä jne. Mutta vuosi vuodelta se hohto vaan on himmentynyt ja nyt on jäljellä enää aika haaleat fiilikset. Musta on lähes hämmentävää katsella, miten ihmiset touhottaa joulusta, suunnittelee miten saa kaiken taas hoidetuksi, kodit on koristeltu jne... ja itse vaan istun kotona kynttilää tuijottamassa eikä joulumieltä vaan ole yhtikäs yhtään. Tulis edes lunta, niin se sieltä saattaisi nostella päätään! Äsken ajattelin, että ehkä sen voisi tuoda vaikka se, että istuu aattona sohvalla katsomassa hyvää leffaa, toisessa kädessä punaviinilasi (tai ehkä mieluummin kuitenkin teetä tai glögiä) ja toisella kädellä voisi sitten lapata suklaata nassuun. No, nähtäväksi jää, miten käy!

    Stressitöntä joulun aikaa sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kuitenkin päätät poiketa siellä ostoskeskuksissa, niin ainakin siitä on se hyöty, että sen jälkeen tuntuu helpottavalta päästä takaisin oman kodin rauhaan pakoon kaikkea kiiltoa ja kimallusta, jotka ei ole oikein meidän kummankaan juttuja :).

      Mulle kaikkein uusin ja samalla oudoin asia, johon en ollut koskaan ennen blogin aloittamista törmännyt on se, kuinka monilla kuusi tuodaan sisään ja koristellaan jo kuukautta ennen joulua. Tai ehkä jo aiemminkin. Jokainen toki tavallaan, mutta mun mielestä se ei silloin enää ole mikään joulukuusi, vaan ennemminkin jolukuukuusi tai kokokuunkuusi tai jotain, joka sitten heivataan jo pihalle siinä vaiheessa, kun meillä vasta tuodaan kuusi sisään ja koristellaan (jos niitä mun muutamaa hassua puu- ja keramiikkajuttua voi edes kuusenkoristeiksi nimittää).

      Varmaan joku oikeasti tykkää myös leipoa joulutorttuja ja pipareita jo loppusyksystä, mutta välillä tuntuu, että olisko siinä sitten kuitenkin aika paljon sitäkin, että niistä voi laittaa someen kuvia ennenkuin niitä alkaa tulla joka tuutista ja kaikkia kyllästyttää. En tiedä, mutta meillä niitäkin tehdään vasta jouluna, jos siis tehdään ollenkaan.

      Lumi olis kyllä niin paras joululahja ja ainut mitä toivon (paitsi oikeasti olen kyllä toivonut pohjoisessa asuvalta pojalta myös omaa kuksaa, kun siellä niistä riittää tarjontaa ja jonkun uskomuksen mukaan kuksaa ei saa ostaa itselle, vaan sellainen pitää saada lahjaksi, ettei tuota huonoa onnea).

      Glögi on multa kokonaan päässyt unohtumaan, joten kiitti muistutuksesta. Siitäkin tulee kuusen lisäksi hyvä jouluinen tuoksu, vaikka onkin mulle liian makea juoma ja jää yleensä yhteen lasilliseen. Toisin kuin viini, joka mulle kyllä maistuu oikein mainiosti :).

      Stressivapaita päiviä sulle myös Heli <3

      Poista
  9. Olen niin samaa mieltä. Lapsilla on jo omat perheet ja tyttö muistaa vieläkin, kun heidän ollessa pieniä äiti oli jouluaattoiltana aivan loppu kaikesta siitä siivoamisesta ja joulun valmistelusta. Hän myös sanoi, että nyt ollessaan itse äiti, ei ota joulusta stressiä.

    Meillä oli silloin 3-kerroksinen talo, joka piti (mielestäni) kuurata perimmäistä komeron nurkkaa myöten, lattiat vahata ja matot olla pestyinä.

    Nyt ollaan vietetty papan kanssa leppoista joulua jo useampana vuonna. Ehkä imuroin tarkemmin ja oion maton hapsut. Lapset perheineen käy joulu- tai tapaninpäivänä. Kinkku paistetaan kimpassa ja muut tykötarpeet haetaan kaupasta. Tänä jouluna kuusikin saa olla parvekkeella, kun en halua enää siivota sitä neulasmäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempi sukupolvi tuntuu olevan monessakin asiassa nykyään meitä vanhempiaan fiksumpaa. Ja kun ovat tosiaan meidän molempien tapauksessa jo aikuisia, on helpottavaa, että voivat itse päättää, minkälaisia lapsuudenkodin tapoja haluavat ehkä pitää omassa elämässään mukanaan tavalla tai toisella ja mitä haluavat tehdä ihan justiin päinvastoin. Niinkuin nyt vaikkapa sen, että kaikilla on kivempaa, kun äiti ei jouluna uuvuta itseään ihan loppuun (sitä on tullut täälläkin aikanaan harrastettua niin, että pelkkä sen stressin määrään ajattelu ahdistaa, vaikka tuntuukin samalla jotenkin koomiselta, että ihan itse on vapaaehtoisesti itsensä siihen tilaan hommannut).

      Mun mieltä lämmitti tuo maton hapsujen oikominen :). Meillä ei tällä hetkellä ole hapsullisia mattoja, mutta muuten olen luonteeltani "suoristaja". Ei väliä vaikka koko koti olisi muuten mullin mallin, mutta mattojen pitää olla suorassa. Ja ennen kuin voin istua sohvalle, tarkistan aina ensin, että se on suorassa linjassa parketin rakojen kanssa ja selkänoja varmasti tasaisen matkan päässä takana olevasta patterista :D. (Nuorempi poika sanoi joskus, että mua ei voisi mitenkään kloonata, koska ei se klooni kumminkaan ymmärtäisi käydä läpi samoja rituaaleja ennenkuin voi istua rauhassa sohvalle..). Sen takia meillä ei ole taulujakaan seinillä ja peilitkin on pyöreitä :).

      Kiva, kun jätit viestiä, vaikka nimi jäikin nyt tulematta tietoon. Ei sillä, että sitä pitäisi tänne kirjoittaa, mutta aina se on mukavampi kun tietää, kenelle viestittää.

      Leppoisia loppuvuoden päiviä!

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta.
      Se maton hapsujen oikoja.

      Hyvää Joulua 🎄
      t: Mummo Keski-Suomesta

      Poista
    3. Kiitos samoin Hyvää Joulua Keski-Suomeen!

      t. Sohvan suoristelija :D

      Poista
  10. Siis tosi tosi hyvä juttu! :) Toivoisin yhä useamman tajuavan, ettei joulua ole mikään pakko suorittaa. Jos aikaa ja jaksamista ja motivaatiota ja kaikkea sellaista riittää, niin senkus vain tekee kaiken mahdollisen alusta loppuun "omin pikku kätösin", mutta jos em. resursseja ei ole (tai ne haluaisi käyttää paljon mieluummin johonkin muuhun), niin siinä tapauksessa ei todellakaan kannata eikä tarvitse tehdä.

    On tosiaan vaikea jäljittää, mistä se vaatimus monimutkaisiin jouluvalmisteluihin ja suoranaiseen joulustressin ylläpitämiseen tulee. Se on kuitenkin aika laajalle levinnyt käsitys. Onneksi siitä voi myös pyristellä irti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toivoisin yhä useamman tajuavan, ettei joulua ole mikään pakko suorittaa". Älä muuta viserrä.

      Nolottaa tunnustaa, mutta mulla ainakin taisi silloin pahimpina suorittamisen aikoina olla pitkälti siitäkin kyse, että kuvittelin olevani perheessä ainut, joka osaa (vaikken oikeasti osannutkaan läheskään kaikkea) ja pystyy tekemään ja joka ei jonkun sortin kontrollifriikkinä voinut mitenkään muka delegoida mitään miehelle (pojat oli silloin pieniä), vaan täytyy pitää vähintäänkin kaikki langat omissa käsissä. Ja siitä mies taas veti sellaisen johtopäätöksen, että minä nimenomaan HALUAN tehdä kaiken ja tykkään siitä ja on jälkeenpäin sanonut, että "en sitten halunnut sekaantua, kun olit niin innokas". Ja vähän luulen, että voi olla monella muullakin naisella samansuuntaisesta asiasta kysymys ja siitä sitten seuraa se hirvittävä hermoilu, väsymys (ja marttyyriyskin) ihan turhaan.

      Onneksi tässä on noitten mun lunkien miesten ja osin varmaan iän mukanaan tuoman laiskuudenkin (kivempi olisi kirjoittaa viisauden :)) myötä viisastunut ja tajunnut, että kukaan muu ei voi meidän joulua määritellä kuin me itse. Siitä tulee sellainen kuin tulee :)

      Poista
  11. Mulla on aikamoinen jouluangsti, joka varmaan johtuu siitä, että viimeiset 11 vuotta joulu on ollut mulle melko yksinäinen työleiri. Appivanhemmat ovat aina perinteisesti tulleet meille valmiiseen pöytään - silloinkin kun lapset olivat pieniä. Anopin sairauden takia en ikinä kehdannut pyytää heitä tuomaan mitään muuta kuin itsensä. Mutta olin kyllä ihan viimeisen päälle uuvuksissa aina sen ruljanssin jälkeen. Paljon kyllä suoritin ihan vain omien sisäisten vaatimusteni takia, enkä niinkään ulkoisten paineiden takia.

    Tänä vuonna ekaa kertaa vietämme joulua ihan vain omalla ydinperheellä. Iso helpotus, vaikka tavallaan se appivanhempien läsnäolo on ollut osa joulun tunnelmaa. Työsyksy on ollut niin megakiireinen, etten ole ehtinyt tehdä joulun eteen mitään, enkä oikeastaan edes stressata (kun olen stressannut vain niitä työkuormia). Luultavasti alan stressata sitten viikon päästä, kun joululoma alkaa :D

    Jos ei olisi lapsia, ostaisin vain pari joululaatikkoa, pari palaa kinkkua, suklaata ja punaviiniä. Lojuisin täydessä yksinäisyydessä ja katsoisin Netflixiä :) Luulen, että alan tykätä jouluista kuitenkin enemmän nyt kun pojat ovat isompia ja kaikki hösellys jää pienemmäksi :)

    Rentoa ja kivaa joulunodotusta sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan niin tämän "Paljon kyllä suoritin ihan vain omien sisäisten vaatimusteni takia, enkä niinkään ulkoisten paineiden takia". Ihan samaa harrastin itse, kun tosiaankaan kukaan muu ei mua sinne hellan ja uunin ääreen pakottanut. Eikä siinä mitään, jos palkintona kaikesta tekemisestä olisi ollut iloinen mieli ja tyytyväisyys omaan itseensä, mutta kun useimmiten oli justiin päinvastoin, kun kaikki mun tekemiset meni vaan pilalle ja lopulta olin niin poikki, että itkua tuhertaen aaton vastaisena yönä paketoin poikien lahjoja. Huuuuh. Tuntuu näin jälkikäteen niin kummalliselta, että mitä sitä pitikin itseään kiduttaa ihan turhaan. No, onneksi on nyt tullut iän mukana luontaista laiskuutta ja vissiin jotain ymmärrystäkin.

      Lähetän sulle täältä sellaista kevyen joulun taikapölyä, joka tuuppaa kaikenlaisen stressin ja suorittamisen sivuun ja jättää tilaa vaan kivoille asioille <3

      Poista
  12. Mä olen jo useita vuosia ostanut myyjäisistä laatikot, piparit sekä muut leivonnaiset.
    Joulutorttuja paistan sen määrän kun väkeä on pöydässä. No lastenlapset ei niistä niin piittaa.
    Kinkun paistan, sama vika täälläkin, luulen että mittari ei toimi :) :) ???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän niissä nykymittareissa oikein mättää, kun tuntuu olevan samaa vikaa sielläkin :D?

      Koska olen niin huono arvioimaan, kuinka hyvin laatikot säilyy, jos niitä ostelee ennen joulua, ostan useimmiten kaupasta, kun on selkeät parasta ennen-päiväykset. Ei tarvi pakastella, eikä arpoa, milloin on vielä syömäkelpoista.

      Luin sun "entisaikojen" jouluvalmisteluista ja paljon oli samaistumispintaa omiin parin vuosikymmenen takaisiin jouluihin. Huhhuh. Kaikenlaista sitä on tullut tehtyä (vaihdoin usein jopa sohvaan punaiset sohvanpäälliset). Nyt tulee hiki ja ahdistus pelkästä ajattelusta :).

      Poista
  13. Mä en tänä vuonna stressaa minkään vertaa. Nuorempi tyttö ei edes tule jouluna. Hankkivat asunnon avomiehensä kanssa ja mielellään varmaan viettävät joulua siellä päin - ja avoanopin jouluruokien ääressä (olen kyllä menossa edellisenä viikonloppuna käymään, pitävät pienet tuparit. kuivakakun (suklaa) lupasin leipoa... Vanhempi tyttö ilmoitti ettei vietä joulua ollenkaan
    Aikaisempinakaan vuosina en ole itse kotona pahemmin joulua viettänyt, ollaan oltu lähes joka joulu mummolassa tai siis vaarin kanssa äidin kuoleman jälkeen (ja ennenkin), välillä ollaan oltu vain me ja toisinaan myös siskon perhe. Tänä vuonna ajattelin vaan olla ja kattoa mitä tulee mieleen. Ehkä joulukyläilen siskolla :) ja nautin joulurauhasta
    Kotona en ole joulua valmistellut kuin että muutama valokoriste ja vanha seimi pöydällä. Tuskin enempää laittelenkaan. Viime jouluna oltiin vanhemman tytön kanssa kaksin kun isä joutu sinne intervallihoitoon aatonaattona (aattona istuskelin sielläkin muutaman tunnin seuranaan, tarkoitus oli alunperin tytön kanssa viettää aatto vaarilla...)
    Mukavaa joulunaikaa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää sun "Tänä vuonna ajattelin vaan olla ja kattoa mitä tulee mieleen." kuulostaa ihan täydelliseltä suunnitelmalta. Ja ihanan rauhoittavalta, kun ei ole mitään pakkoa mihinkään suuntaan.

      Aika vaikea tähän mustaan maisemaan on mitään jouluista tunnelmaa viritellä. Ei näytä valosarjatkaan yhtään niin kivoilta, kun taustalla on vihreä nurmikko valkoisen hangen sijasta. Mutta tähän se on vaan vissiin tottuminen, kun ei tämä ilmasto tästä taida enää takaisin entiselleen muuttua.

      Kaikkea hyvää ja rauhallista sulle Hanna <3 ja toivotaan hyviä uutisia sen leikkausasian suhteen.

      Poista
  14. Tämä on jo viides joulu, kun vietetään se ulukomailla. Pääsen hössötyksestä ja rauhoitun viettämään sitä ilman mitään joulustressii. Kivalle kuulostaa myös teittin suunnitelmat. Rauhaa ja rakkautta, sitä toivotan sylikaupalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulukomaan joulu kuulostaa kivalle ja stressivapaalle. Ja aurinkoiselle...

      Rauhaa ja rutkasti rakkautta teille myös ja ajattele, että tätä vuotta on enää pari viikkoa jäljellä! Päästään tästäkin :)

      Poista
  15. Todellinen jouluihminen minussa on kasvanut ulos nahoistaan ja muuttanut vissiin johonkin muualle, jossa jatkaa itse tehtyjen korttien arkartelua ja ostaa ensimmäiset lahjat jo heinäkuussa. Siellä sen on ihan hyvä olla.

    Laatikot ja ihan kaiken muunkin olen aina ostanut valmiina. En totisesti kuori ainuttakaan lanttua ja heiluta marttyyrinviittani keittiöorjana muidenkaan ruokien suhteen. Jätän ne puuhat sellaisille, jotka nauttivat ruuanlaitosta, tai edes jotenkin sitä taitavat. Jos minulta kysyttäisiin, ihminen eläisi arkena pelleteillä, jotka turpoavat vatsassa ja sisältävät kaiken tarpeellisen. Juhlat ja ulkona syöminen onkin sitten asia erikseen. Eli rakastan hyvää ruokaa, mutta inhoan sen tekemistä. Joulu ei tee poikkeusta.

    Viisas ukkeli sinulla. Ja viisas sinä, kun olet ymmärtänyt, ettei se tosiaan ole ihan niin justiinsa. ❤️

    Kivalta kuulostaa teidän nykyinen joulu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että sun ulos nahoistaan kasvanut jouluihminen on muuttanut samaan paikkaan mun entisen joulupersoonan kanssa. Sen, joka vaihtoi aina punaiset verhot ja pöytäliinat ja jopa sohvanpäälliset jouluksi. Ja lopun aikaa koristeli (ja kiristeli) ja hikoili hellan ja uunin ääressä, vaikkei yhtään tuntenut oloaan siellä hyväksi.
      Toivotaan, että saavat tosiaan jatkaa siellä jossain joulumaassa puuhailua iloisin mielin ja kivalta tuntuu ajatus siitäkin, että puuhailisivat yhdessä <3.

      Meillä ei kukaan varmasti (edes minä) huomaisi eroa siinä, onko laatikot tehty itse vai ostettu kaupasta. Paitsi voisi olla, että ne itsetehdyt maistuisikin kaupan laatikoiden jälkeen jotenkin "omituisilta". Tai sitten voisi käydä niin, kuinka mulle kävi viime vuonna, kun ensimmäistä kertaa ikinä tein piparkakkutaikinan itse. Olin tosi ylpeä ja pojatki totesi iloisina, että "Näähän maistuu ihan normaaleille :D". Eli justiin niille kaupan taikinasta tehdyille... Ei siis pahasti mennyt pieleen :D

      Mulle sana rakkaus ruuan yhteydessä on liian voimakas sana. Tykkään kyllä hyvästä ruuasta (joka omassa tapauksessani on yleensä myös terveellistä ja sellaista, josta tulee hyvää energiaa, eikä tee mieli mennä heti ruuan päälle nukkumaan), mutta en sitä sentään rakasta. Pärjään niin vähällä. Ja ruuanlaiton suhteen pärjäisin kaikkein mieluiten tekemättä sitä ollenkaan itse :), vaikka toisaalta välillä ihan tykkäänkin siitä, JOS on joku riittävän helppo ja kiva ja selkeä resepti ja itsellä virtaa ja halua ja aikaa tehdä (eli siis jos ei ole mitään parempaakaan tekemistä).

      Ilman ukkelia varmaan vieläkin tappelisin sen jokavuotisen kinkunpaiston kanssa ja tuhertaisin itkua, kun ei kypsy.

      Tämä vuosi on (onneksi) kohta ohi ja päästään kääntämään uusi, toivottavasti valoisampi lehti elämässä.

      Kaikkea mahdollisimman hyvää Nelina <3.

      (PS. Jos sulla on vielä se vaiva, josta olet kirjoittanut, siihen saattaisi auttaa mun edellisessä postauksessa vinkkaamani merisuolakääre. Mua se on ainakin auttanut ja on joka tapauksessa halpa ja harmiton kokeilu, joka ei ota, jos ei annakaan).

      Poista
    2. Ai niin ne jouluverhot ja pöytäliinat sun muut! Olin jo vallan unohtanut. Missähän kohtaa ne jäivät..? :D

      Noh, kieltämättä "rakkaus" on liian suureellinen sana mitä ruokoaan tulee, etenkin kun samaan hengenvetoon puhuin pelleteillä elämisestä. Ruoka ei ole koskaan ollut Se Juttu, enkä tavoita sellaista tunnetilaa, mihin pitäisi syödä. Minä syön vain nälkääni, sen hyvän ravitolaruuankin. :D (ymmärrän silti sen mekanismin, miksi joku syö suruunsa, ikäväänsä tai ahdistukseensa, itse en saisi alas).

      Se vaiva on taas parempi, mutta täytyypä silti kokeilla, ettei äidy pahemmaksi. (Meri)suolahan auttaa moneen vaivaan ja asiaan. Suolahuoneetkin astmaan kuulemma.

      Mukavaa keskelläviikkoa sinnen. <3

      Poista
    3. Itse syön kanssa ennemminkin elääkseni kuin elän syödäkseni :). Ja koska en ollut yhtään sen innostuneempi, enkä mielikuvitusrikkaampi kokki silloin, kun ruokaa vielä oli pakko tehdä, kun pojat oli pieniä, heille "opetin", että ruuan tehtävä on pitää ihminen hengissä ja jos se joskus maistuu hyvälle, se on vaan plussaa :D. Ei taida olla ihan nykyoppien mukainen metodi, mutta hyvin aina kelpasi kaikki, eivätkä koskaan mistään purnanneet. Ja on jäänyt mieleen sellainen kerta, kun kysyin nuoremman pojan tarhakaverilta, joka tuli meille suoraan tarhasta, että haluaako hän myös syödä, jolloin oma poika ennätti siihen väliin kaverilleen latelemaan, että "Meillä ei sit koskaan saa kysyä mitä on ruokana, vaan sitä syödään mitä on" :D.

      Juu, suolasta on ulkoisesti käytettynä apuja moneen. Syötynä onkin sitten päinvastainen vaikutus, jos liiallisuuksiin menee.

      Kiitos ja kohtahan se on jo viikonloppu <3

      Poista
  16. En ole kyllä jouluihminen vaikka ei uskoisi. Tykkään kaikesta edeltävästä ajasta, mutta ehkä juuri siihen itse jouluun liittyy aina jonkinlaista stressiä. Tosin mies rakastaa tehdä jouluruokia, joten helpolla pääsen ja kaikille lapsille annetaan vaan rahalahjoja, joten ei pakettejakaan. Joten koko ajan helpommaksi joulut menee, mutta kun niitä on jo monia nähnyt, niin kyllä niihinkin valitettavasti jo vähän kyllästyy. Tämä kyllästyminen on hieman tämän ikääntymisen ongelma, ei vaan ole sitä uutuuden lumoa, eikä enää tuttuudenkaan. Odotan, että pääsen pakenemaan ulkomaille jouluksi, jota ei ehkä tapahdu, koska ukkeli tykkää laittaa joulua ja tohottaa.

    Teillä hyvällä mallilla asiat, juuri mitä vähemmän stressaa, sen kivempi joulu.

    Kivaa joulun aikaa Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiinalle tuolla ylempänä kirjoitinkin, että vaikka oma ukkeli on itselle se paras ukkeli, niin silti ihan aidosti kadehdin kaikkia, joiden mies osaa ja haluaa ihan vapaaehtoisesti tehdä ruokaa, eikä vaan kuoria vaimon pakottamana perunoita :). Että onnellinen saat kyllä olla ja varmasti oletkin, että teillä mies hoitaa ruokapuolen, joka on ainakin mulle se kaikken tuskaisin osuus koko joulussa, vaikka oikeasti meillä ei kukaan edes erityisemmin mistään perusjouluruuista kinkkua lukuunottamatta piittaa. Mutta jotenkin ne silti vaan kerran vuodessa kuuluu pöytään, vaikka ihan oma valinta onkin. Ja riisipuuroa pitää ukkelilla olla, joten sen kyllä hälle hämmentelen, vaikka ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun on maito kiehunut hellalle tai palanut pohjaan heti, kun selkänsä kääntää.

      Luin sun joulupostauksen, mutta en voinut kommentoida siihen mitään, koska en halunnut mitään säälipisteitä :). Mun lahjat kun oli sellaisia, että jos joku pieni tyttö nyt saisi vastaavia, alkaisin itkemään hänen puolestaan. Mutta olosuhteet meillä oli ne mitä oli ja onneksi sen ei tarvi määritellä aikuisaikaista elämääni. Ja onneksi olen pystynyt omille lapsilleni tarjoamaan enemmän kuin itse olen saanut.

      Jotenkin on niin vaikea hahmottaa tähän pimeyteen yhtään mitään joulua ja huomaan kaikkein eniten odottavani sitä, että kohta tämä vuosi vaihtuu ja alkaa päivät pidentyä.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  17. Ehkä paras postaus, johon pystyn samaistumaan niin täysin.
    Minä olen ollut aivan mieletön joulustressaaja, vaikka samalla jollain perverssillä tavalla olen siitä nauttinutkin (stressistä siis). Tänä vuonna olen luovinut jotenkin jo tälle viikolle ilman erikoisempaa ajatusta joulusta, ja taidan jatkaa samaa rataa ensi viikon yli.
    Itsellä menee pyhät töissä, ihan kaikki kolme ja aattona vielä pitkä päivä 7-21. Mutta ei se joulu yhtä naista kaipaa. Ainakaan 24.12.

    Joulu on minusta enemmän mielentila, se rentous, iloisuus, rauha ja lepo, minkä jokainen viettää, kun aika on. Tietty päivä kalenterissa on jo vuosia ollut itselle lähinnä työpäivä tai välivapaa. Joten tänä vuonna meillä joulutaan virallisen joulun jälkeen viikonloppuna.
    Ruokaa, yhdessäoloa, lautapelejä, naurua, juomista, naposteltavaa, yhteisiä kävelyitä, takkatulta ja saunaa. Oma perhe ♥

    Ihanaa ja suloista joulunaikaa sinne!! ♥
    Ensi vuosi on kohta kynnyksellä. Tehdään siitä taas edellistä hienompi niillä voimilla, mitä meille on annettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi "Joulu on minusta enemmän mielentila" on ihan mielettömän hyvin oivallettu. Se on just noin! Parhaimmillaan sellainen seesteinen, rauhallinen ja perusonnellinen. Ja pahimmillaan justiin sitten sitä hermojen kiristelyä ja hirvittävää stressiä.

      Ja vaikka itse olen ihan pienesti ja salaa vähän kadehtinut sitä, että useimmilla tuntuu olevan joulun aikaan vapaata joko puolitoista tai peräti kaksi ja puoli viikkoa ja itsellä "vain" ne kolme varsinaista joulunpyhää (+ Uuden Vuoden päivä), niin unohtui taas se, että kaikilla ei tosiaankaan ole edes niitä pyhiä vapaana, vaan sinä ja niin monet muut aherratte kalenteriin katsomatta. Ja selvästi kokemuksen mukanaan tuomalla hyvällä asenteella.

      Odotan joulussa eniten sitä, että saadaan poika pohjoisesta muutamaksi päiväksi kotiin <3. Ja sitä, että kunhan joulu on ohi, vuosi on lopuillaan ja päiväkin jo piirun (ehkä minuutin..) verran pidempi. Siitä tulee jotenkin toiveikas olo.

      Suloinen joulunaika kuulosti jotenkin niin suloiselta, että sitä samaa toivon teille <3

      Poista
  18. Haha, aika hyvä! Just kirjoittelin samasta aiheesta omaan blogiin. Meillä kans tänä vuonna vähän vähemmän ruuanlaittoa ja muuta. Taitaa monilla muuttua systeemit vähän lasten iän (ja omankin iän) mukaan. Ihanaa, kun voi mennä sen mukaan, miltä milloinkin tuntuu eikä oo pakko tehdä kaikkia juttuja aina samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Ei onneksi ole enää pakko, jos ei tahdo. Eikä tietty ole ollut pakko koskaan, mutta jotenkin sitä vaan on tullut iselleen kehiteltyä kaikenlaista ylimääräistä stressinaihetta ihan turhaan. Onneksi sitä vanhemmiten vähän edes viisastuu (tai laiskistuu, tai molempia).

      Teillä tytöt on niin toimeliaita tekemään kaikenlaista, että sekin helpottaa ja tuo kivaa fiilistä.

      Poista
  19. aurinkoinen lauantaiaamu - tämän vuoden viimeinen! oikein hyvää ja tervettä uutta vuotta 2020 - ainakin visuaalisesti kivalta näyttävä numerosarja...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiin äsken kirjoittelin uuden postauksen, jonka lopussa on pari kuvaa juurikin maitsemaltasi päivältä, joka oli ihana piristys kaiken harmauden keskellä (olisin mennyt alunperin Torronsuolle kuvailemaan, mutta parkkis oli niin täynnä, ettei sinne ollut mitään asiaa, joten päädyin sitten Pyhärven rantaan auringonlaskua ihailemaan).

      Kiito samoin, hyvää ja tervettä ja kaikinpuolin onnellista Uutta vuotta! Vähän aikaa voi kestää ennenkuin alkaa piirtyä luonnostaan tuo numerosarja paperille.

      Poista
  20. Kylläpä nyt taas kommentoin myöhään - sorry :(.

    Ihan mahtava postaus ja ihan samoja pohdintoja käyn itse läpi. Onnistuin kuin onnistuinkin olemaan hömpöttämättä yhtään mitään tänä jouluna. Mikkokin ihmetteli, että milloin aloitan joulustressin, kun oltiin jo aatonaatossa :). Oltiin uudessa kodissa ja kaikki ainekset olisi olleet, mutta vähänkö olen itsestäni ylpeä, kun en hösöttänyt hermostuneena yhtään, vaan vain leppoisalla tahdilla ja hyvällä tuulella mentiin, heh. Me taidettiin mennä vieläkin minimaalisemmilla valmisteluilla kuin siellä teillä. Oikeastaan kaikki energia menee nykyisin kodin siivoukseen ja kaupassa käyntiin ja joidenkin ruokien valmisteluun, siinä kaikki. Koristeita ja kukkia asettelin esille, ja koristeet keräsin jo varastoon, kun Tapaninpäivä kääntyi iltaan. Kukat vielä ilahduttavat. En oikeastaan edes huomannut tänä vuonna kaupallista hösötystä. Eikö sitä ollut vai suljinko siltä silmäni ja korvani...? Ihme juttu.

    On se vaan kumma, kun me opitaan näin myöhäisellä iällä kaikki se viisaus, mitä oltaisiin voitu toteuttaa jo aikanaan pikkulapsiperheessä, heh. No, itsepäisiä kun ollaan, että pitää itte tämäkin tajuta eikä uskoa niitä ukkeleita. Iloinen yllätys heille kuitenkin lienee, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan -vaimo osaa ottaa aikuisena rennosti jopa joulun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiin kirjoittelin joulun jälkeisiä fiiliksiäni (ja samalla huomasin tämän sun viestin onneksi), jotka harmikseni jäi jotenkin latteiksi ja ehdin jo miettiä, että tulikohan sitä vedettyä ne "valmistelut" jo niin vähällä, ettei joulukaan tuntunut sen takia miltään (kun ei ollut yhtään väsynyt, eikä stresaantunut, eikä niin olleen minkään levon tarpeessa..).

      Nyt kaipaan vaan sitä, että pääsen tästä muutaman päivän mitääntekemättömyyden (olin perjantain vapaalla, mutta tänään töissä taas) aiheuttamasta veltosta olotilasta eroon ja takaisin järkevään rytmiin, joka on mulle näköjään edellytys sille, että pääsen taas liikuntahommissakin normivauhtiin. Jos on liikaa aikaa, ei suju.

      Kuulostaa niin kivalta se uuden kodin laittelu. Ei siinä mitään sen kummempaa rekvisiittaa kaipaakaan.

      Vähän loukkaannuin, kun oltiin kävelylenkillä ja mies sanoi naapurille, että "Hyvä kun tästä joulusta taas päästiin. On se niin raskasta aikaa". En tiedä, mikä siinä hälle oli niin raskasta, kun mitään ei tehnyt, eikä pyydetty tekemään. Enkä minä vetänyt mitään marttyyrin rooleja ja olin muutenkin ihan iloisella mielellä ja normaali. Olisko sitten se, että kerran vuodessa joutuu venymään omasta aikataulustaan ja syömään muiden kanssa samassa pöydässä samaan aikaan. Ehkä. Tai sitten se oli vaan joku heitto ja päätin, että en kysy mitään, koska en halunnut ajautua siihen, että pahoitan mieleni vastauksestaan.

      (Muakaan ei tänä vuonna häirinnyt kaupallisuus, koska pysyttelin siitä erossa, mutta sen sijaan kaikenlainen ruuan ja syömisen ja herkkujen ympärillä pyörivä maailma mua alkoi jotenkin ällöttää.)

      Sori, kun tuli nyt näin negatiivistyylinen vastaus :). Ei ollut tarkoitus, mutta mieliala on nyt vaan vähän plääh.

      Poista
  21. Mekin olemme oppineet viimeisimpinä vuosina, ettei hävikkiä jouluruoasta tule yhtään. Savukalasta tehtiin vielä lohipastaa, kaikki muu meni kahtena joulupäivänä. Meillä kyllä on kuvia aina lapsuuden joulusta ja myös ruokapöydän antimista, jonka ympärillä istuimme, koska jouluna jos milloin kuvattiin valokuvia ja muina juhlina. Ehkä juuri tai oikeastaan niitä arkiruokahetkiä ei kuvattu koskaan, mitä nyt luukutetaan kuviin ihan täysillä. Minä pönttö jopa hih niitä kahvihetkiä joka päivä.

    Mutta kyllä joulu on kova paikka yksinäisille ja varattomille ja joka tuutista tulee yltäkylläisyyttä, joka ahdistaa ihan meitä kaikkia jo. Liian aikaiset joulumainonnat mm. Emme enää vaihda lahjoja juurikaan ja lapsille hankimme yhdet lahjat ja sitten käteistä, miehen kanssa emme vaihda lahjoja lainkaan.

    Oikein sydämellistä uutta vuotta 2020 ihana Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvihetkikuvat (joissa pääroolissa on mun mielestä kaikki ne sun värikkäät mukit, joiden kuvat syynään aina tarkkaan) on ihan eri asia kuin ne jo kyllästymiseen asti yltäkylläiset ruokakuvat, joita tarkoitin. En tiedä, syökö ihmiset ihan oikeasti arkenakin niin runsaasti, hienosti ja kauniisti kuin mitä some antaa ymmärtää. Vai onko ruoka ja kauniit kattaukset ennemminkin samanmoinen intohimoisen kuvauksen kohde kuin itselleni on ne oksilta roikkuvat sadepisarat tai tosiaan joku yksinäinen talventörröttäjä ojanpientareella. Ehkä molempia. Ja varmasti molemmat ääripäät mieluummin katselee myös niitä oman mielenkintonsa kohteena olevia kuvia, eikä mun tarkoitus todellakaan ole tuomita ketään, koska ei muakaan kukaan tuomitse.
      Mua vaan alkaa joulun aikaan jo ahdistaa kaikki se ruualla mässäily, jota ei pääse missään pakoon, ellei ala totaaliseen some-, lehtienluku- ja telkkarinkatselulakkoon, joka taas tarkoittaisi lakkoa myös kaikista niistä kuvista, joita katselee mielellään.

      Me ostettiin pojille molemmille kaksi toivomaansa lahjaa ja siinä se. Ja minä sain vanhemmalta pojalta toivomani kuksan <3 ja ukkelille poika oli ostanut Partioaitasta ihanat lämpimät rukkaset. Me ei toisillemme ostettu mitään ja olo oli helpottunut.

      Sydämellistä Uutta Vuotta myös sulle Tiia ja toivon todella, että anonyymit kiusaajat jo jättäis sut vihdoin ja viimein rauhaan <3. Luin siitä feikkiprofiilistakin, mutta menin siitä jotenkin ihan sanattomaksi, koska en vaan kertakaikkiaan käsitä, mikä sen motiivina oli. Oletettavasti se, että tekijä haluaisi olla yhtä kaunis kuin sinä.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi