Sivut

maanantai 28. lokakuuta 2019

AJANKOHTAISIA ASIOITA JA MUUTEN VAAN FIILIKSIÄ


Luin jo parisen viikkoa sitten Tuulannelin vastauksia mielestäni kivaan "3 asiaa nyt"-haasteeseen ja innostuin silloin heti kirjoittelemaan omia vastaaviani, mutta homma jäi kesken. Ihan vaan siksi, että kaikkiin kysymyksiin ei heti tullut luontevasti kolmea kohtaa mieleen, enkä halunnut alkaa väkisinkään keksimään, joten löin sitten hanskat tiskiin. Kunnes tänään tajusin, että mikäs pakko tässä on orjallisesti edes yrittää, kun ei varmaan ihan kiveen hakattuja nämä haastehommelit kuitenkaan ole. 

Tässä siis hieman mukailtuna omia ajankohtaisia juttujani suht tuoreiden luontokuvien kera, kun ei nyt ollut muutakaan varastossa.





Mitä puen mieluiten päälleni juuri nyt?

Työpäivän jälkeen on ihan parasta, kun saa vaihtaa jalkaansa pehmoisen lököttävät collegepökät ja lempivillasukat, joilla tulee hiihdeltyä kotioloissa myös viikonloput.

Ulos lähtiessä puen tällä hetkellä kaikkein mieluiten päälleni ehkä tylsän, mutta mukavan lämpimän synkänsinisen kevytuntuvatakin, jonka helma ulottuu pehvan alle. Ehdoton vaatimus nykyään. Ennenvanhaan sitä pärjäsi kylmilläkin keleillä lyhyillä takinkippanoilla, muttei enää.






Asioita, jotka haluaisin hankkia

Tässä kävi nyt niin, että sillä välin kun jäin pähkäilemään alunperin aloittamaani tekstiä, ehdittiin miehen kanssa jo toteuttaa yksi ajankohtaisista tarvehankinnoista ja ostaa meille uudet peitot ja tyynyt. 

En olisi sellaisia ehkä osannut kaivata, jos en olisi Rovaniemen reissullani yöpynyt hotellissa, jossa oli paitsi älyttömän hyvät sängyt, myös aivan ihanan pehmoiset untuvatyynyt ja -peitot, joiden jälkeen omat ikivanhat littanat täkit alkoivat tuntua siltä, että ovat viimein tulleet tiensä päähän ja on aika satsata ensimmäistä kertaa ikinä kunnon laatuun. Ja ensimmäisten uusilla petivaatteilla nukutun yön jälkeen voin omalta kohdaltani sanoa, että vaihto kannatti. Untuvapeitto on ihanan kuohkea, eikä liimaudu iholle, vaan jättää mukavan ilmakerroksen nukkujan ympärille niin, että sitä on vähän niinkuin jossain pesässä. Mutta ikävä kyllä, miehen mielestä peitto on liiankin ilmava ja tuppaa kuulemma lentelemään lattialle tämän tästä. Toivottavasti siitä asettuu. Joko mies tai peitto.

Tärkeää itselleni oli se, että valmistajalle (Joutsen) on myönnetty Allergia-, iho- ja astmaliiton  Allergiatunnus. Kuin myös se, että Joutsen toimii muutenkin vastuullisesti .

Aiempi mielikuvani untuvista liittyi lapsuuden pöllyäviin höyhentyynyihin, joiden kulmista oli kiva tarkoituksella nyppiä höyheniä yksi kerrallaan ulos.






Uudet ruokapöydän tuolit vanhojen rumiksi kulahtaneiden tilalle ovat myös etsinnässä. Olleet jo pitkään, mutta ei vaan meinaa millään löytyä kriteerit täyttäviä tuoleja, joissa on hyvä istua, jotka liikkuvat matolla kevyesti jalkojen tarttumatta kiinni ja jotka vielä kaiken lisäksi olisivat kivan näköiset ja meille sopivat. Netistä toki voi selailla kaikenlaista kaunista, mutta yhtään tuolia en halua ostaa pelkän ulkonäön perusteella ilman koeistumista, joten se vähän hankaloittaa hommaa.









Asioita, joista pidän erityisen paljon juurin nyt

Tähän olin alunperin kirjoittanut pitäväni kuluvan syksyn poikkeuksellisen värikkäästä ja pitkäkestoisesta ruskasta, joka todellakin oli kaunis, mutta josta on enää jäljellä jatkuvien sateiden maahan liiskaamat lehdet ja paljaat puut, jotka ainakin täällä näyttävät parhaillaan saavansa ylleen valkoisen räntäkerroksen.  


Myös kauniissa luonnossa liikkuminen vaihteeksi muualla kuin kyllästymiseen asti koluamillani tutuilla poluilla on ollut mieluisaa. Lähistöltä löytyy kuitenkin niin paljon kaunista katseltavaa.

Pidän myös tämänhetkisestä jotenkin erityisen rauhallisesta olotilastani, johon en ole mitenkään tietoisesti pyrkinyt. Paitsi ehkä hyväksymällä asioita, joita on ollut viisasta hyväksyä. Niinkuin nyt vaikkapa se, että rankka kuntosaliharjoittelu ei enää ole itselleni paras liikuntamuoto, vaan tilalle saa nyt tulla lempeämpiä vaihtoehtoja ilman epäonnistumisen tai luovuttamisen tunnetta. (Ei ihan helppoa, mutta joskus on vaan parempi hyväksyä totuus kuin sinnitellä faktoja vastaan). 






Asioita, joista en pidä tällä hetkellä:

Jatkuva kostean kolea harmaa keli, samoin kuin märkien vaatteiden ja kuraisten kenkien riisuminen, putsaaminen ja kuivattelu alkavat kaikki tympiä ihan tosissaan. Enkähän tällä hetkellä jo aikaisin alkuillasta alkavasta pimeydestäkään erityisemmin tykkää, mutta en sitä sen kummemmin ajattele, koska en asialle mitään mahda. Ja jos joskus lupauksistani huolimatta kuitenkin mutisen, mies laskee sekunnissa, kuinka monta viikonloppua enää on huhtikuuhun.. 





Asioita, joita olen oppinut viime aikoina:

Ainakin sen, että lihattoman lokakuun vietto ei sittenkään poikkea normielämästäni juuri ollenkaan, vaikka ennakkoon kuvittelin, että aiheuttaa paljonkin päänvaivaa ja haasteellisia luopumisia totutusta. Olen tästä havainnosta jopa vähän pettynyt, vaikka hyvä asia tavallaan onkin. Ja siis olen kyllä syönyt kuluneen kuun aikana kalaa, koska kala on mielestäni kalaa, eikä lihaa. 


Olen oppinut myös sen, että vastuskuminauhalla tiukasti fysioterapeutin ohjeiden mukaan tehtävät lihasepätasapainon poistamiseen tähtäävät kehonhallintaharjoitteet ovat epäilevästä ennakkoasenteestani huolimatta paitsi yllättävän rankkaa, myös palkitsevaa puuhaa, jonka avulla olen päässyt ikävistä oikean lonkan ja jalan kiputiloista lähes kokonaan eroon (kopkop). 
Aion siis jatkaa samalla tiellä ajoittaisesta tympääntymisestäni huolimatta, koska heti jos poikkean edellisen kohdan ohjelmasta ja päätän palata salilla vanhaan jalkarääkkiini, se kostautuu ja kipu palaa.

Muuten en ole tainnut juuri viisastua. 








Asioita, joita en osaa vieläkään yrityksistä huolimatta:

Vaatekaapin sisällön järkeistäminen ei vaan kertakaikkiaan etene, koska en hallitse hommaa, eikä se selvästikään kiinnosta riittävästi. Tyydyn siis inhoamaan kaappini sisältöä jokaikinen aamu, kun avaan sen ovet ja tuijotan sen tiukkaan ahdettuja rekkejä, joilta valikoituu liki poikkeuksetta samat housut ja sama yläosa niin, että itseäkin jo hävettää. 

Myös syksyisiä ruukkuistutuksia varten ostamieni kasvien multiin laittaminen/ kastelu ennen kuin on liian myöhäistä, tuottaa näköjään vuodesta toiseen vaikeuksia.


Asioita, jotka haluaisin osata juuri nyt:


Haluaisin oppia, kuinka otetaan hyviä valokuvia hämärissä olosuhteissa (ihan valomielessä siis, ei rikollisessa). Sille taidolle olisi näillä keleillä käyttöä. Samoin kuin kuvankäsittelylle, jota kohtaan asenteeni on ristiriitainen. En periaatteessa tykkää käsitellyistä kuvista, mutta toisaalta haluaisin oppia käsittelyä sen verran, että saisin sen avulla kuviini palautettua ne värit, jotka kuvatessa oikeasti olivat olemassa, mutta joita en osannut tallentaa.






Asioita, jotka minun pitää tehdä vielä tänään:

Ei onneksi ole pakko tehdä mitään juuri tänään, mutta muuten on paljonkin asioita, joita kotona pitäisi, tai ainakin haluaisin tehdä tässä syksyn mittaan, kun on aikaa. 
Golfkenttäkin kun meni viikonloppuna talvikaudeksi kiinni, eikä enää tarvi arpoa, lähteäkö pelaamaan vaiko eikö, vaan kaikki ne tunnit vapautuvat muuhun käyttöön, mikä tosin ei vielä tarkoita sitä, että käyttäisin ne mitenkään sen järkevämmin.


Asioita, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä: 



Jotenkin edellisessä kohdassa mainitsemani golfkentän sulkeutuminen antaa enemmän aikaa keskittyä ihan vaan kotona hengailuun, joka tuntuu tällä hetkellä jo ajatuksen tasolla rentouttavalta. Ei sillä, että sinne kentälle olisi ollut pakko tähänkään asti mennä, mutta jotenkaan en osaa rauhoittua sisätiloissa puuhasteluun ennenkuin pelit on pelattu.

Ehkä kaikkein rentouttavin mielikuva on se, kun voi perjantai-iltana istahtaa siivotussa, puhtaalta tuoksuvassa kodissa olkkarin sohvannurkkaan aiemmin mainitut villasukat ja collegepökät jalassa, kaataa valkoviiniä kauniiseen lasiin, katsoa telkkaria, lukea kirjaa tai yksinkertaisesti vaan olla.






Asioita, joita tein menneellä viikolla

Tämän skippaan, koska en muista tehneeni mitään erityistä mainitsemisen arvoista.

Asioita, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa;

Tähän olisi toki kiva vastata, että odotettavissa on vaikkapa joku kiva matka johonkin, mutta kun ei ole, vastaan, että eniten odotan sitä, että sääennusteet viimein pitäisivät paikkansa ja sitä jo kauan luvattua aurinkoista poutakeliä lopulta saataisiin. 






Varasin myös pitkästä, pitkästä aikaa ajan Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle, mutta sitä käyntiä en ehdi kovin kauan odottaa, koska sain peruutusajan jo huomiselle.  (Jos aihe kiinnostaa, Mari Kastehelmi B-blogissa kirjoitteli juuri omista kalevalaisen jäsenkorjauksen kokemuksistaan). 


Eipä tässä taasen muuta kuin mukavia loppusyksyn päiviä! Ja kiva olisi tottakai lueskella teidän muiden vastauksia.


43 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat! Tuollaisen kuminauhan olen minäkin todennut tosi hyväksi apuvälineeksi jumppaan. Minullahan on vaivannut tuo limapussin tulehdus jo iät ja ajat. Tehtyäni viikkoja fysioterapeutin suosittelemat liikkeet sain lonkan kiputilan aisoihin ja nyt jo monta viikkoa olen pärjännyt ilman tuota jumppaa. Mutta jos kipu palaa niin tiedän mikä auttaa.
    Valokuvauksessa olen antanut periksi ja kuvaan nykyään vaan loistavalla puhelinkamerallani. Siksi haluaisinkin myydä kamerani, kunhan ostaja löytyisi.
    Mukavaa syksyä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista Kristiina.

      Uskotko, että vieläkin harmittaa se kamerahomma. Siis se, että olin justiin ehtinyt ostaa sen uuden objektiivin, kun näin, että sinulla olisi ollut koko setti myynnissä edullisemmin. Olisi ollut itselleni niin kätevä, koska Olympus on ennestään tuttu ja se sinun kamerasi on parannettu versio omastani. Pahus. Mutta edelleen toivon, että ostaja löytyy. Ja ilman muuta itsekin vinkkaan, jos kuulen jollain olevan sen suuntaista tarvista.

      Huomasinkin jossain vaiheessa, että olet myös hankkinut Huawei Pro:n, jossa tosiaan taitaa olla hirmu hyvät kuvausominaisuudet. Oma puhelimeni on siinä suhteessa varsin vaatimaton, mutta ei ole nyt mahdollisuuksia (eikä oikein järkeäkään) hankkia uutta, joten sinnikkäästi jatkan kuvausharjoituksia kun taidan olla sen verran vanhanaikainen, että haluan ottaa erityisesti luontokuvat kameralla, vaikka usein tuloksena onkin isoja pettymyksiä. Mutta onneksi välillä onnistuu.

      Se limapussin tulehdus on oireiltaan hyvin samanlainen vaiva kuin se minun jännetulehdus, joka sekin oireilee lonkassa ja säteilee siitä oikeastaan koko raajaan. Mutta niin ihmeellistä kuin se onkin, kuminauhatreeni todellakin auttaa. Eikä ole ollenkaan niin kevyttä ja helppoa kuin saattaa äkkiseltään kuvitella. (Luulin jo olevani ihan tyystin heikko surkimus, mutta fysioterapeutti onneksi kertoi, että siinä käyttämässäni kuminauhassa on 40 kg:n vastus, joten ei sen kuulukaan venyä niinkuin ennenvanhainen twistinaru :)).

      Kiitos samoin, mukavaa syksyä sinulle myös <3

      Poista
  2. olipa mielenkiintoinen lukea. Osa sopi minuun hyvin.
    Toi jumppakuminauha on mullakin käytössä. Lähinnä olkapäitäni varten. On muuten tosi kätevä, kun vain jaksaa/muistaa käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :).

      Kuminauhahommat on kyllä mystisiä, kun niistä on oikein tehtynä apua niin moneen. Eräskin ystäväni oli menossa olkapääleikkaukseen, mutta asiantunteva fysioterapeutti ennätti hätiin ja antoi ohjeet kuminauhakuntoutukseen, jonka avulla ystävä vältti leikkauksen kokonaan. Uskomaton juttu. Mutta toki missään kaapin perukoilla se nauha ei paljon auta :)

      Poista
  3. Ihanat kuvat!! Ja kivat jutut tietty myös. Villasukat ja toppatakki mullakin suosiossa ja petijuttuja täälläkin: ootan uutta sänkyä hullun lailla tulevaksi (kk sisällä toivottavasti tulee), samalla tulee uudet tyynyt (peittoa en raaskinu vielä tilata...). Jumppajutut ei olis pahitteeks mullekaan ja jäsenkorjaajalla kävin viime viikolla (oli ihan mahtavaa ja poisti jumit!). Mä kunnostauduin kukkaistutuksissa ja sain callunat laiteltua heti jo seuraavana päivänä siitä kun ostin ne, kun ostopäivänähän ne sujuvasti unohdin tietenkin. Mun osaamistoiveisiin sanoisin, että nyt uuden kurssin alkaessa toivoisin tietty oppivani siihen liittyvät asiat. Ja aiempiin oppimisiin toivon, että edellisen kurssin raportista tulis hyvä arvosana, mutta se jää nähtäväksi sitten, kun arvioinnit tulee (hui!).

    Eipä muuta kuin valoa pimeään! Mä innostuin lumesta niin paljon, että poistin tilpehööripuusta perhoset (viimeinkin!) ja laitoin tilalle pallovalot ja "hopeiset" linnut. Plus korkkasin glögipullon ja nautiskelin sitä kera joulupipareiden. =D (millonkohan hankkis joulusuklaat...)

    Mukavaa viikkoa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli.

      Hyvä sänky on kyllä niin tärkeä! Me uusittiin omamme muistaakseni kokolailla vuosi sitten ja se on kyllä niin super verrattuna vanhaan, joka meillä oli ikuisuuden ja jonka kuvittelin olevan ihan hyvä, kun ei ollut vertailukohtaa.
      Ainoastaan se sängyn valintaprosessi oli kyllä harvinaisen tuskallinen ja kaikki ne sängyt, jotka olin etukäteen valikoinut kokeiltavaksi (siis ihan myymälässä vaan), osoittautuivat ihan muuksi kuin mitä kuvittelin ja se lopullinen vaihtoehto löytyi tavallaan ihan säkällä. (Mentiin Vepsäläisen myymälään ihan tosimielellä, mutta siellä ei yksikään myyjä ollut meistä kiinnostunut, joten käveltiin sitten ovesta ulos ja naapuriin Iskuun, jossa saatiin tosi ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua ja vieläpä hyvä tarjous).
      Ihanaa siis, että sullakin/teilläkin on tiedossa uusi peti <3.

      Ja oho! Nyt tulee kyllä sulle rispektiä syysistutuksista, kun muistelen, että välillä on pata saattanut olla vähän pysähtyneessäkin tilassa :). Mun omat ostokset kuivui käppyröiksi niihin kaupan pieniin muovipurkkeihin ja meni mielenkiinto.

      Kivaa sekin, että sait apuja jumeihin jäsenkorjauksesta. Mullakin on siitä hyviä kokemuksia vuosien takaa ja toivon, että nytkin tulis jalkoihin jeesiä niin, että pystyisin nukkumaan ilman, että pitää koko ajan vaihtaa asentoa ja liikutella koipia.

      Ihan taatusti saat hyvät arvosanat! Tai siis kiitettävät. Olet vaan niin kriittinen itseäsi kohtaan, mutta suotta epäilet.

      Voi kunpa meillekin tulis jo lunta. Se kaunistaa maisemaa niin paljon. Onneksi tänään sentään paistaa aurinko ekaa kertaa ikuisuuksiin. Tosin ei paista enää siinä vaiheessa, kun työpäivä loppuu, mutta kivempi sitä kumminkin on katsella edes ikkunasta kuin jatkuvaa harmautta.

      Kiitos samoin sulle Heli <3

      Poista
  4. Jumppakumpparilla täälläkin treenaillaan, että saisin vähän enemmän voimia tuohon kipeään polveen, joka kävelystä aina paisuu kaksin kertaiseksi...ja silti minä kävelen ja poljen pyörällä, joka onkin polviystävällisempää touhua! Olen tehnyt liikaa töitä ja nyt ärsyttää vähän kaikki. Ärsytysoireista tunnun kärsivän nyt enemmän kuin ennen ja laitan ne alkavien vaihdevuosien piikkiin, koska enhän minä oikeasti ole mikään ärtsy ihminen ollenkaan :)
    Ihanaa viikkoa sinulle Annukka, oli taas kiva lueskella sun juttuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan kökkö sun polvea :(. Ei ole reilua, että liikkumisesta rangaistaan :(.
      Jos oikein muistan, niin sun työmatka on sen verran pitkä, että sellaista matkaa harva kävelee tai edes pyöräilee paria kertaa päivässä, joten olet sinnikäs.

      Eikä ole kivaa ärsytyskään. Etenkin, jos sille ei keksi itse mitään erityistä syytä, mutta silti ärsyttää.

      Mulla on vaihdevuosikortti vielä käyttämättä, kun en oikein koe sitä vielä(kään) tarvitsevani, mutta varmaan kaikki kummallisuudet on edessäpäin tai sitten jo menneet niin, etten enää muista. Mutta aika vähällä olen tähän asti ainakin päässyt ja toki toivon, että pääsisin vastakin, kun ainakin olen yrittänyt hoitaa oman osuuteni suht kunnialla, vaikka tiedostankin, ettei kaikkeen voi itse vaikuttaa. Ja että ollaan kaikki erilaisia yksilöitä, jotka koetaan asiat omilla tavoillamme.

      Minä en ainakaan usko, että tahallasi äksyilet <3. Toivottavasti on tilapäinen fiilis se ja sun iloiset Halloween-kummitukset piristää mieltä.

      Kiitos kun luit ja parempaa mieltä sinne Outi <3

      Poista
  5. Mainio postaus. Ihastelin jokaista kuvaa, niin nättejä! Minulla on paljon samoja fiiliksiä. Nyökyttelin tosi monessa kohtaa itsekseni, että niinpä, niinpä, tuotahan minäkin aina mietin. :D

    Vaatekaappi-inho on jotain aivan tavattoman hirveää. Olen järjestänyt ja järjestän kaappiani jatkuvasti uudestaan, lahjoitan vanhaa vaatetta pois ja yritän hankkia uutta, mutta silti se pääsee aina ryöstäytymään takaisin epäjärjestyksen tilaan, ja käytän aina niitä muutamaa samaa vaatetta, päivästä toiseen. En tiedä, miksi edes jemmaan niitä kaikkia muita, jos kerran en ikinä käytä niitä.

    Fysioterapeutin ohjeet ovat ainakin oman kokemukseni mukaan useimmiten oikeasti noudattamisen arvoisia. Jotenkin aina fyssarikäynnin jälkeen (kunhan vain jaksaa alkaa treenata ohjeiden mukaan) elämä alkaa tuntua kummallisen kevyeltä ja mukavalta. Pitäisi aina hakeutua fyssarille, kun jokin paikka vaivaa, eikä vain elää sen ongelman kanssa. Plus pitäisi ehdottomasti jaksaa tehdä niitä fyssarin antamia treenejä, vaikka ne tuntuvatkin tosi pieniltä, mitättömiltä ja välillä ärsyttäviltäkin. Itselläni olisi nilkan asentovirheen kanssa työskentelemistä, samalla myös polven ja alaselän kuntouttamista. En ole tehnyt annettuja treenejä kuin pari kertaa, mistä poden syyllisyyttä. Onneksi voin tarttua toimeen vaikka vielä tänä iltana, kun kyse ei ole kovin isosta tai työläästä harjoitteesta.

    Sitten piti vielä tuohon lihattomaan lokakuuhun kommentoida, että niinpä! Se on todella helppoa. Vegaanihaaste oli vähän vaikeampi, mutta kyllä minä senkin suoritin, ja olen itse asiassa nykyään jo miltei kokonaan kasvissyöjä. Jäi tavaksi. :D

    Oikein mukavaa alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon M.T :)

      Hyvä kysymys toi, että miksi niitä vaatteita tosiaan siellä kaapissa jemmaa, jos ei kerran käytä. Niinpä. Mutta sekin on mysteeri, että vaikka sitä kuinka omasta mielestään raivaa, tuntuu, että kaikkea on silti aina vaan liikaa.

      Päätin tässä itse aiemmin syksyllä aloittaa kaapin siivouksen vaikeimman kautta ja samalla vähän rankaista itseäni kaikista niistä turhista rytkyistä, joita vuosien varrella on kaapin tukkeeksi kertynyt, vaikken omasta mielestäni vaatteita ikinä ostakaan.
      Periaate oli sellainen, että pyöräilen vieämään turhia kierrätykseen korkeintaan pienen muovikassillisen kerrallaan eli keskimäärin 6-7 vaatetta/keikka. Ideana se, että koska kierrätyspisteelle on meiltä edestakaista matkaa 6,8 kilometriä, tulee poljettua jokaista vaatekappaletta kohden kilsa vähän niinkuin "Kierrättämällä kuntoon"-periaatteella :).
      Ja jääkaapin ovessa mulla on tukkimiehen kirjanpito osoittamassa, kuinka homma etenee. Nyt on vaan ollut jonkun aikaa katkolla, kun olen keskittynyt muuhun.

      Tulin just äsken sieltä kalevalaiselta jäsenkorjaajalta ja se oli kyllä just niin miellyttävä (ja samalla ihan mystinen, mutta tavallaan looginen) kokemus kuin muistinkin.
      Olen mm. ihmetellyt, miksi mun poskihampaat on ollet viimeaikoina tosi arat ja miettinyt, että olenko purrut niitä jotenkin erityisen paljon yhteen, mutta korjaaja selitti, että ihmiskropassa todellakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja esim. nilkan ongelma voi heijastua kireytenä leukaniveliin. Hassua, mutta uskon kyllä, kun sanotaan, koska löytyi syy aika monelle muullekin jutulle, mitä olen mietiskellyt, mutten olen pitänyt erikseen mainitsemisen arvoisena. Eikä tarvinnutkaan, kun jäsenkorjaaja löysi ne ihan itse ilman, että kerroin etukäteen mitään. Nyt on taas lonkat suorassa ja kävely laitettu takaisin oikealle radalle.
      Mutta siis, edelleen aion jatkaa myös fyssarin ohjeilla, jotka todellakin on noudattamisen arvoisia niinkuin sanotkin. Tai tyhmähän sitä on, jos ei usko sitä, minkä itse omakohtaisesti kokee auttavan.

      Vegaanihaaste olis mulle liian vaikea, koska olen liian laiska tarkkailemaan syömisiäni ihan niin paljon. Lihattomuus oli tosiaan yllättävän helppoa ja poiki ihan vahingossa mm. kokonaan uudenlaisia leivänpäällisiä. Avokado ja vuohenjuusto oli mulla aika yleinen, mutta kun avokadot yllättäen loppui, söin ruisleipää, jossa oli vuohenjuuston kaverina Lidlin tuoreita mansikoita. Ja olikin tosi hyvää!

      Kiitos samoin, mukavaa tätä viikkoa sulle myös ja marraskuutakin heti siihen perään!

      Poista
    2. "Kierrättämällä kuntoon" -systeemi kuulostaa ihan megahyvältä idealta! Harmi, kun meillä vaatekeräyslaatikko sijaitsee noin 500 metrin päässä kotiovelta, niin siitä ei oikein saa mitään kuntoilu aikaseksi... :D

      Poista
    3. Meilläkibn mies kysyi, että "mikset vie Siwan takana olevaan laatikkoon?" :). No siksi en, että Siwa (tai siis K-kauppoja ne on nykyään, mutta mulle ikuisesti Siwoja) on liian lähellä :). Ei täyty kilsat millään, kun ihan ympyrää en viitsi polkea. Siksi valikoin sen kaikkein kauimpana olevan kierrätyspisteen, jota kyllä suosin muutenkin sen takia, että on paikallinen, eikä UFF, jonka suhteen olen epäileväinen. Tai siis ei ole täyttä luottoa siihen, että apu menee sinne missä sitä tarvitaan.

      Poista
  6. Kyllä se vaan on niin, että kunnon sänky ja petivehkeet ovat todella iso osa miellyttävää yöunta. Ukkeli tahtoi meille välttämättä Hästensin untuvatäkit ja tyynyt, sekä samanlaista kangasta olevat pussilakanat ja tyynyliinat kuin hotelleissakin on. En nyt muista enää sen kankaan nimeä, mutta sitä selvitettiin kissojen ja koirien kanssa. Olin (luonnollisesti :-D) ajatusta vastaan, sillä minusta oli ihan turha laittaa rahaa tuollaisiin, mutta ääni muuttui kellossa heti, kun pääsin nukkumaan uusissa varusteissa. Ennen oli aina ihana päästä jonnekin hotelliin nukkumaan, kun hotelleissa on yleensä niin hyvät sängyt, mutta nyt voi kyllä sanoa, että oma kotisänky on ehdottomasti maailman paras. :-)

    Anteeksi, mutta repesin nauruun, kun näin silmissäni, kuinka miehesi peitto lentelee yöllä itsestään lattialle. Kummituspeitto. :-D

    Tiedän tuon tunteen, kun joutuu luopumaan jostakin itselleen rakkaasta jutusta ja myöntämään, että sitä ei voi enää harrastaa. Se kirpaisee ja syvältä. Mutta onneksi aika auttaa tähänkin, ja usein löytyy tilalle uusia juttuja, joista oppii tykkäämään.

    Minäkin olen löytänyt vastuskuminauhat viime aikoina, vaikkakin eri syystä kuin sinä. Kanniskelin ennen matkoilla mukana TRX:ää, mutta sekin painaa yllättävän paljon siinä vaiheessa, kun matkalaukkujen kilorajat paukkuvat, ja siksi olenkin vaihtanut TRX:n kumppareihin. Kumppareilla saa tehtyä ihan älyttömän hyvän treenin, eikä niitä tarvitse edes välttämättä ankkuroida mihinkään, kuten TRX täytyy. Just perjantaina treenasin kuminauhoilla, kun kuntosalit olivat Santa Cruzissa lakon takia kiinni, eikä talon kuntosalissa ollut muita painoja kuin yhdet käsipainot. Ja vieläkin on lihakset kipeinä! Tosin se saattaa johtua siitäkin, että palautuminen on ollut viime aikoina olosuhteista johtuen varsin heikkoa, ja siitä, että en ole treenannut kumppareilla pitkään aikaan, joten treeni osui ja upposi hieman eri tavalla kuin tavanomainen painoharjoittelu.

    Rauhallista mieltä ja tasapainoista oloa jatkossakin! Pus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkelille pisteet satsauksista kunnon yöuniin! Olisko ollut percale se pussilakanoiden ja tyynyliinojen materiaali? (Perkaalipuuvilla, joka on kudottu tiheään ohuista langoista ja on vähän sellainen hotellilakanoiden kaltainen "rapea", ylellisen tuntuinen matsku). Sellaiset ostin uusiin peittoihin ja tyynyihin itsekin, kun ei huvittanut mitään vanhoja reuhkoja niihin laittaa. Ja siis itse olin aina ajatellut, että pellavaa mukavampaa ja parempaa lakanamateriaalia ei olekaan, mutta tuolla alempana kommentoinut Celia C aikanaan valisti tästä perkaalipuuvillasta. (Kiitos CC, jos satut lukemaan tämän :)).

      En ymmärrä, missä välissä se ukkelin peitto oikein lentelee, kun mies on meistä kahdesta kuitenkin se, joka pysyy paremmin paikallaan. Laittaa illalla pään tyynyyn, nukahtaa muutamassa sekunnissa ja herää aamulla virkeänä siinä missä meikäläinen kääntää ja pyörii. Mutta ehkä se sitten tuntuu niin kevyeltä päällä se uusi täkki, että kuvittelee, ettei sitä ole ollenkaan.

      Se salitreeni jää nyt pakosti vähemmälle, koska mun nivelet ei enää kestä sellaisia painoja, joita lihakset tarvis kasvaakseen. Mutta en siitä ole pahoillani, koska mun lihaskunto kuitenkin on hyvällä tolalla, vaikka sitä massaa ei olekaan. Mystinen homma sinällään, kun jotenkin sitä kuvittelisi, että hyvään lihaskuntoon tarvitaan nimenomaan niitä lihaksia, mutta jokatapauksessa InBody näyttää lihasvajausta (joka tietty perustuu johonkin keskiarvovertailukohtaan), mutta lihaskuntotestien tulos oli kaikilla osa-alueilla "erinomainen". Ja ikäisteni miesten taulukossa minimissään "hyvä" (en tiedä, miksi mun se piti katsoa, kun en mies kumminkaan ole, mutta tuntuihin se kivalta, että siinäkin kategoriassa pärjäisin). En siis ota tästä sen kummempaa murhetta, vaikkei musta nyt mitään veteraanisarjan bodybuilder-queeniä tulekaan, koska pystyn kuitenkin jatkamaan niitä keski- ja ylävartalotreenejä, vaikka jalat jääkin vähemmälle. Ja äsken justiin tulin jäsenkorjaajalta, joka kehotti välttämään jalkaprässiä, joka on "vaarallinen laite", koska siinä niin helposti tulee virheasentoja jalkoihin ja kuorma menee väärään kohtaan, josta aiheutuu ajan mittaan isompia ongelmia niinkuin mulle on nyt käynyt.

      Mua hymyilytti, kun selostit noita sun kumpparitreenejä, koska mulle kumpparit = kumisaappaat. Mielikuvittelin sut siltä pohjalta harjoittelemaan suomalaista perinneurheilulajia saappaanheittoa :).

      Mutta siis se on totta, että ne kuminauhat on monipuolisia. Noissa mun treeneissä ne on ankkuroituina puolapuihin, koska niitä kiskotaan koko kropan voimalla.

      Kiitos tasapainosta ja sopivan rauhallista oloa ja eloa sinnekin <3

      Poista
    2. Kysyin ukkelilta, ja se materiaali oli egyptiläinen puuvilla. En tosin muista, onko ne meidän petivaatteet sitä vai jotain muuta, kun tuota tuntui olevan niin vaikea löytää.

      Poista
    3. No pakko oli kuukkeloida tuo egyptiläinen ja on tosiaan käsittääkseni justiin sitä perkaalipuuvillaa, mutta sillä erotuksella, että Egyptissä kasvavan puuvillan kuidut on pidempiä kuin peruspuuvillaan ja sen takia siitä saa kudottua ekstarhienoa materiaalia.

      Enpä olis uskonut, että joskus näinkin syvälle lakanoiden maailmaan uppoudun, kun tähän asti olen ollut varsinainen nuukajussi ja ajatellut, että lakana mikä lakana ja mitä halvemmalla sen saa, sen parempi :)

      Poista
  7. Taas kerran mukavia kuvia. Itse en nyt lähinnä kuvaile kuin parvekenäkymääni kun en oikein tuonne luontoon tällä hetkellä pääse kun en pysty pitkiä matkoja kävelemään - mut sit taas kun saan lonkkaan varaosan... otan vahingon takaisin :)

    Mukavaa ja seesteistä syksyä <3 Annukka
    - Hanna

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna.

      Vaikka tottakai toivoisin, ettet tarvitsisi mitään varaosia siihen lonkkaan, vaan että se olisi kivuton muuten vaan, niin hieno homma silti, että apua on tulossa. Ja mielikuvittelin sut jo sen jälkeen kävelemään jatkuvasti paikasta toiseen ihan vaan silkasta kävelemisen ilosta :).

      Kävin itse eilen siellä jäsenkorjaajalla, joka korjaili mun lonkat suoraan. Oli kuulemma se kipeä puolisko monta senttiä ylempänä kuin toinen, vaikken sitä itse huomannutkaan. Ja muitakin kummallisuuksia löytyi. Sitä vaan on itse niin tottunut siihen omaan kroppaansa niin, ettei moisia ole tullut noteerattua. Onneksi on osaavia ihmisiä, jotka huomaa.

      Nimenomaan seesteistä syksyä toivon myös sulle Hanna <3

      Poista
    2. jep - uskon et kävely maittaa ihan erilailla taas sitten :)
      - hanna

      Poista
    3. Kivuttomana on tosiaan kivempi kävellä :)

      Poista
  8. Tätä oli kiva lukea plus tietty katsoa sun kuvia :)
    Saanko taas pölliä tämän sulta? :D Mulla on jatkuva pula postausaiheista. Keksin jotain pieniä kivoja juttuja, mutta en sitten kuitenkaan jaksa tehdä postausta jostain männynkävyn kokoluokkaa olevasta asiasta. Voisi kyllä hyvinkin, sillä tykkään itse lukea sellaisia, mutta en näköjään vaan saa aikaiseksi itse kirjoittaa niistä...

    Valon väheneminen on jotain karseaa... Sitä paitsi näin kaamoksen vyöryessä päälle jää myös valokuvaaminen ihan minimiin ja se harmittaa. Kun kamera on sellainen, että sillä pärjää hyvällä valolla, mutta ei hämärässä, niin se siitä sitten. Eli jos haluaisi hämärissä kuvata, niin pitäisi olla valovoimainen objektiivi ja/tai käsitellä kuviin lisää valoisuutta. Kuvankäsittely on jotain, mitä itse yritän opetella Lightroomilla. Vaikeaa tasapainoilua, kun ei haluaisi vetää överiksi (tiedät ne kamalimmat kuvaesimerkit kyllä :D ), mutta toisaalta ei haluaisi kuvien olevan liian latteitakaan. Oikean balanssin löytäminen on hirmu hankalaa.

    Mä "löysin" jumppakuminauhat joskus viime kevättalvella, kun tein heräteoston Lidlin laareista. Siinä pakkauksessa oli 4 erilaista kumpparia ja yllätyksesi tykkäsin niistä todella paljon! Välillä ne unohtuvat lojumaan, mutta toisinaan taas tulee kumpparikausia, jolloin teen kotona jotain pientä niillä :) Ihan mainiot välineet.

    Taidan painua keittelemään kaffeet, kun muuten nukahdan tänne työpöydän ääreen... Sain just antibiootit korvatulehdukseen, jollaista en aavistanut minulla olevankaan. Vaikutus on kuin unilääkkeellä, huh! (Tai voi tietysti olla osansa silläkin, etten yskän takia ole nukkunut kunnolla viikkoon :D )

    Mukavia ja lempeitä syyspäiviä sinne ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Mulla oli jo tätä aloittaessa ihan sellainen olo, että olen vastannut samoihin kysymyksiin aiemminkin, mutten lähtenyt mahdollista vanhaa postausta etsimään, etten ota siitä vaikutteita. Jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että äsken oli pakko tarkistaa asia ja tosiaan, viime joulukuussa olen samanmoisen postauksen tehnyt ja silloin pöllinyt kysymykset sulta :D. Eli ei todellakaan tarvi kysellä multa lupia mihinkään :D.

      Ulkona olis tällä hetkellä ihan täydellinen kuvauskeli ja mieli tekis ottaa kamera mukaan ja karata johonkin kimmeltäviä lumihiutaleita metsästämään. Illalla kun on jo taas liian myöhäistä. Ja viikonlopuksi lupailtiinkin sitten täsmästi vesi- ja räntäsadetta...

      Samanmoinen valoisalla hyvä, mutta hämärässä onneton kamera on mullakin. Tutkailin kyllä sitä uutta objektiivia ostaessani kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta ne valovoimaiset zoomit maksaa niin järkyttävän paljon, ettei mitään mahdollisuuksia (eikä järkeäkään). Painoakin tulee sen valovoiman mukana niin paljon lisää, että sitten sitä pitäisi jo lähteä varta vasten johonkin ihan tosissaan kuvaamaan, koska tuskin tulisi mitään parikiloista putkea käsilaukussa alvariinsa ihan vaan huvikseen kanniskeltua. Eikähän mulla ole sitä käsilaukkuakaan :).

      Sain kotona käyttööni nuoremman pojan vanhan koneen. Kävi sen mulle tyhjentelemässä kaikesta ylimääräisestä, mutta yllärinä sieltä löytyi joku Photoshopin versio. En tiedä, miten se on mahdollista, kun käsittääkseni on kk-maksullinen, mutta sellainen siellä nyt kuitenkin oli, eikä poikakaan muistanut, mistä se on sinne tullut. No, ei väliä. Kokeilin sitä ihan vaan summamutikassa ja totesin, että liian paljon valintoja ja liian vaikeaa mulle. Joskin poika sanoi, että youtubesta löytyy sen käyttöön hyviä ohjevideoita, mutta en ollut niin sinnikäs, että olisin alkanut niitä tutkia. Kivointa olisi päästä jollekin kurssille, jossa näytettäisiin kädestä pitäen, mitä tehdään (kun ensin itse tietää, mitä haluaa tehdä).

      Kävin eilen siellä jäsenkorjaajalla ja oli kyllä just niin miellyttävää kuin muistinkin, vaikka oli eri tyyppi tekemässä. Ja tämä oli kyllä aika huippu-ukkeli, joka löysi mun kropasta kaikenlaista, mitä en ollut itse noteerannut miksikään. Isoimpana juttuna ehkä se, että se mun kipeän puolen lonkka oli ajautunut muutaman sentin ylemmäksi kuin vasen. Eli oli "lannekori" vinossa, mutta se siinä parin tunnin aikana suoristeltiin niin että nyt on kaikki tasan. Pari päivää pitää ottaa rauhassa, joten en voi nyt niillä kuminauhoilla mennä reuhtomaan.

      Harmillista, että oot kipeä. Toivottavasti lääkkeet pian auttaa ja pystyt taas nukkumaan. (Mulla on vuosien omakohtainen kokemus huonosti nukutuista öistä ja tiedän, kuinka kurjaa on, kun yö ei virkistä yhtään ja sitä alkaa jo iltaisin kammota koko nukkumaanmenoa, kun etukäteen miettii, että mitähän tästä taas tulee. En toivo sitä kellekään <3).

      Taisi tulla nyt vähän pitkä teksti, joka on varmaan täynnä virheitäkin, mutten aio sitä nut lukea.

      Pikaisesti paranevaa oloa ja sitä mukaa seesteisempiä syyspäiviä sisteri <3

      Poista
    2. Ai kauhee, oonko mä vastannut jo näihin? :D :D Ei kyllä yhtään muistikuvaa! Sikäli kätevää olla tällainen lahopäinen tapaus, että sitähän voi kierrätää vaikka joka kuukausi samat postausaiheet. Voidaan sitten vuoronperään lueskella toistemme "uusia" juttuja ja olla ihan intopiukeena, että vähänkö hyvä aihe, mäkin teen saman..! :D :D

      Kiitos toivotuksista ja mukavia syysfiiliksiä sinne kans sis! <3

      Poista
    3. Joo toi on hyvä idea :D.

      Kävin vielä lukemassa meidän molempien aiemmat vastaukset, eikähän paljon ole asiat vuodessa muuksi muuttuneet :)

      Poista
  9. Tunnelmallisia kuvia ja mukavasti soljuvaa sanaa :) Kiva haaste!
    Kyllä oli kaunista tänään, kun aurinko paistoi - sellainen yllättävä "täydellinen päivä"-olo ja ajatus pukkasi mieleen...
    Niin ymmärrän tuon kipuilun liikunnan muuttumisen suhteen. Itselle on parhaaksi ratkaisuksi osoittautunut monipuolisuus: kuntosali (kunnon lämmittely ja kahvakuula, eikä enää prässejä sun muita laitteita), zumba, jooga ja kävely, kävely, kävely - kaikkea maltillisesti kehoa kuunnellen.
    Tsemppiä oman harmonian löytämiseen ja marraskuulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia :). Ja kiitos sulle myös siitä, kun aikanaan valistit perkaalipuuvillaisten lakanoiden ihanuudesta. Normaalisti nuukailevana päätin nyt satsata myös sellaisiin, kun tuli hankittua ne kunnolliset peitot ja tyynyt. (Mies vaan ei oikein tunnu niihin tottuvan, vaan valittaa, että olo on kuin paperipussissa, kun peitot ja lakanat "rapisee" :)).

      Tälläkin hetkellä olis niin täydellinen ulkoilu- ja kuvailukeli, että tekis mieli karata kameran kanssa ulos kimmeltäviä lumihiutaleita metsästämään, mutta ei auta. Täytyy toiveikkaasti odottaa, että viikonlopuksi luvattu vesi- ja räntäsade vaihtuu aurinkoiseen pakkaskeliin. Se on niin mun lemppari.

      Olen päättänyt, etten sitä rankan kuntosalitreenin himmaamista harmittele, vaan keskityn siihen, mikä mulle on hyväksi. Eilinen jäsenkorjaajakäynti oli jälleen varsin hyödyllinen ja valaiseva. Ja korjaaja vahvisti sen, että jalkaprässi (jolla innostuin alkuvuodesta parhaimmillaan/pahimmillaan tekemään 3x10 sarjoja 100 kilon painoilla) on vaarallinen laite, koska siinä pienikin tekniikkavirhe voi johtaa nilkan tai polven virheasentoon, joka kertautuu muualla ja johtaa ennenpitkää isompiin ongelmiin niinkuin mulle on ilmiselvästi käynyt. Mutta siis toki treenaamista salilla voin jatkaa, kunhan pysyy maltti ja järki mukana. Se kuminauhaharjoittelu on tosi monipuolista ja kokonaisvaltaista ja lisäksi käyn pilateksessa. Paluu joogaan on myös harkinnassa kunhan pääsen yli siitä, että ihana ohjaaja on vaihtunut. Ja kävelyä tulee pelatessa ihan huomaamatta aina ne 10-12 kilsaa per kierros, joten askellettua tulee kyllä. Aina vaan näin kentän mennessä kiinni tulee vähän sellainen tyhjiö ja välivaihe, kun pelin oheiskävely vaihtuu tylsään muuten vaan kävelyyn (kävely ei ole tylsää, mutta ympäristön vakkarilenkit tympii). Siksi tykkään aina mahdollisuuden tullen vaihtaa vähän maisemaa. Eikä tarvi mennä naapurikuntaa pidemmälle. Sieltä on nämä kaikki postauksen kuvat peräisin.

      Kiitos tsempistä ja harmoniasta ja ihanaa syksynjatkoa sulle CC <3. Kiva kun jätit viestiä.

      Poista
  10. Ei vitsi.. miten tuolien soto voi tosiaankin olla niin hankalaa? Meillä on kaikki tuolit keittiön pöydän ympärillä erilaisia ja oon nyt piiitkän etsinnän jälkeen löytänyt kolme hyvää. Vielä kolme pitäis löytää, mutta aika monta hutia on jo tullut. Onneksi ne on kierrätyskamaa eikä kovin kalliita. Hankalaa!

    Postauksen toka kuva on i-ha-na!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä. Tuolien soto (oli hauska sana :)) todellakin ON haastavaa, koska pitäisi olla hyvät istua myös ukkelin mielestä, eikä tosiaan yhtään sais ne tuolin jalat tarttua mattoon kiinni, kun peruuttaa tuolilla. (Meillä on iso 2x3 metrin matto ruokailukaluston alla ja se on sen verran pehmeetä matskua, että normijalat uppoaa sinne. Nykyisissä Jyskin keinonahkaisissa (joista se nahka on alkanut murentua) halpistuoleissa on sellaset taivutetut metallijalat, jotka luistaa hyvin, mutta en haluais enää metallisia, vaan puiset jalat, joita taas ei ole taivutettuina. Paitsi ehkä jossain monen sadan euron design-tuoleissa, jotka tulis maksamaan enemmän kuin meidän koko keittiö :).

      Meillä on ollut tässä viimeaikoina muitakin sotoja, kun ukkeli on kyllästynyt meidän Ektorppiin ja halusi uuden sohvan. Ihan vaan siksi, että on istunut itse viimeiset parikymmentä vuotta lattialla sohvan edessä, koska Ektorppi on kuulemma liian vetelä. No, ei se auttanut kuin lähteä sohvakaupoille, mutta siinä tehtiin sellanen päätös, että pitää löytyä paikalliselta tutulta kauppiaalta. Ja kävikin yllättävän helposti. Elikkäs niin, että mies istahti ensimmäiselle näkemälleen sohvalle ja sanoi, että "tää on hyvä, otetaan tää". No onneksi se ei mikään maailman rumin ollut ja sain valita kankaan ja jalat, joten ehkä se sitten ihan hyvä lopulta on. Kunhan nyt joskus joulukuussa meille asti saapuu. (Sen jälkeen kärppänä vahdin, että mies istuu sohvalla, eikä lattialla, että voin hommata olkkariin uuden maton, koska vanhassa on ukkelin muotoinen painauma ja mustista verkkareista hankaantunutta väriä :D)

      Ja kiitos! Kuva on Liesjärven kansallispuistosta, joka on meitä ihan lähellä.

      Poista
    2. Tuskin tänne enää palaat tätä lukemaan, mutta kävin tosiaan tällä viikolla siellä kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja se on kyllä niin huippuhommaa ja innostuin tutkimaan sitä netistä vähän enemmän ja päädyin moneen artikkeliin, jossa kerrottiin jäsenkorjauksella saadun tosi hyviä tuloksia myös migreenin hoidossa. Tulit heti mieleen, joten ihan pakko oli kaiken varalta vinkata.

      Poista
    3. No kappas.. mulla on kans tosi hyviä kokemuksia jäsenkorjaajasta aikanaan polvikivun kanssa. Pitääpä perehtyä vähän asiaan migreeninkin suhteen. Epäilen kyllä, että on stressiin liittyvää, mutta eipä sitä ikinä tiedä mikä auttais. Kiitos <<

      Poista
    4. Voi yhyren kerran, ku ny on niin näppäinvirheitä << = <3

      Poista
    5. En huomaa ikinä mitään virheitä :). Paitsi omassa tekstissä..

      Ja hieno homma, jos sulla on aiempaa kokemusta korjauksesta, kun aina ei voi tietää, kuka pitää ihan humpuukina koko juttua. Sen takia vähän varovasti ehdottelin.

      Korjaaja selitti sitä migreeniasiaa sillä, että voi johtua jopa nilkan virheasennosta ja se kolahti mulle, koska meidän nuorempi poika kärsii migreenistä (onneksi on jo helpottanut vuosien myötä) ja hällä on vähän sisäänpäinkiertynyt toinen nilkka. Eli askeltaa tavallaan "väärin" ja siitä sitten voi seurata (ja seuraakin pakosti) virheasentoja matkalla päähän asti. (No nyt tää kuulostaa mun selostamana justiin siltä huuhaalta, mitä koitan välttää, mutta siis osaat kyllä itte, joten lopetan tähän ja toivon, että saat apua <3)

      Poista
  11. Mielenkiinnolla luin kirjoitustasi ja monta asiaa joihin olisi kommentoitavaa tuli mieleen tekstin edetessä.
    Fysioterapeutista minulla on samanlaisia kokemuksia. Mennessä hänen luokseen mietin kovin epäilevästi että onkohan tästä mitään apua. Tein kuitenkin liikkeet ahkerasti joka päivä hänen ohjeidensä mukaan, en luistanut yhtään. Ajattelin että on sitten varmaa auttaako tämä vai ei. Lopputuloksena totesin että sieltä se apu saapui:) Ei tarvinnut turvautua lääkkeisiin!!
    Kalevalaisella jäsenkorjaajallakin olen käynyt aikoinaan ja silloin on apu tullut sieltäkin.
    Luonnossa on nyt todella kiva kulkea. Aikaa on riittävästi kun työelämä ei enää häiritse menoja;)
    Kauniita kuvia olet taas laittanut meille ihailtavaksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin eilen siellä jäsenkorjaajalla ja juteltiin siinä sivussa siitä, kuinka erilaisia tapoja ihmisillä on suhtautua kipuun ja siitä eroon pääsemiseen.

      Toisille on itsestäänselvää se, että ovat valmiita ja halukkaita tekemään itse mahdollisimman paljon kivunhallinnan eteen niin, ettei vaan tarvitsisi turvautua lääkkeisiin tai pahimmassa tapauksessa vaikkapa leikkaushoitoon. Kun taas toiset tuntuvat suorastaan toivovan, että päätyvät leikkaukseen tai muuten johonkin massiiviseen hoito-operaatioon, koska siitä riittää enemmän kertomista. En osaa tätä nyt varmaan selittää, mutta mietin siinä jäsenkorjaajan kanssa jutellessa, että mulla tosiaan on ihan lähipiirissä parikin henkilöä, jotka ovat tavallaan rakentaneet koko identiteettinsä oman vaivansa ympärille, ja vaikka molemmissa tapauksissa olisi ollut mahdollisuuksia omilla toimenpiteillään (olkoonkin se vaikka sitä fysioterapeutin määräämää kuminauhajumppaa) edesauttaa paranemista tai päästä vaivasta kokonaan eroon, kumpikaan ei ole tehnyt asialle mitään, vaan molemmat tuntuivat toivovan, että kirurgi veitsellään korjaa asiat ja arpia voi sitten vähän joka käänteessä esitellä. Niinkuin ovat myös muistaneet tehdä.

      En kirjoita tätä pahalla, koska me ihmiset ollaan muutenkin niin erilaisia, mutta en vaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin. Siis sitä, että kaikille ei välttämättä olekaan ensisijainen tavoite se kivusta eroon pääsy omin avuin.
      Jäsenkorjaajan teoria oli sellainen, että se, kuinka omassa lapsuudessa on kipuun suhtauduttu, vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. En sitten siitä tiedä, mutta monesti olen miettinyt esimerkiksi sitä, kuinkahan monta korvatulehdusta vaikkapa sitä on tietämättään lapsena sairastanut, kun ei semmoisista omassa koskaan puhuttu, jos tiedettiinkään. Muistan vaan kuinka korvia vihloi ja särki usein ihan hulluna, mutten siitä koskaan mitään kotona kertonut, koska pelkäsin, että sen jälkeen en enää saa mennä uimaan. Se kun kuitenkin oli ainoita kesäiloja asua järvessä päivät pitkät. Oli kylmä tai ei. Huulet sinisinä vilusta täristen yleensä vasta maltettiin mennä takaisin kotiin.

      Mutta lähti nyt vähän rönsyilemään tämä tarina. Pahoittelut siitä ja mukavaa syksyä Irma :).
      Ja kiitos! Koitan olla olematta kade tuosta toiseksi viimeisestä lauseesta ja toivoa, että itsellekin se aika joskus koittaa ja että olen silloin vielä hyvässä kävelykunnossa :)


      Poista
  12. Ihana tuo mielenrauha ja sitä tavoitellessa, välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Välillä tulee ne elämän muut ärsykkeet sitä sotkemaan.

    Vastustuskumpparit on kyllä todella tehokkaat.

    On muuten totta, että golf vie paljon aikaa ja talvikaudella varmasti aikaa jää enemmän kaikenlaiseen, huom. omaa miestäni ajatellessa myöskin.

    Onneksi on lökövaatteet, joissa kuljen aina, jos ei tarvitse mennä stadiin asti. Leffateatterissa tohvelit on mukavuuden maksimointia täällä.

    Kiva oli lukea näitä ja sellainen rauhallisuus tänne välittyi näistä.

    Halauksia loppuviikkon Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taisi käydä nyt niin, että kun päätin lopettaa kaikenlaisen yhtään minkään asian tavoittelun (mm. sen pakonomaisen lihasmassan kasvatuksen, jonka suhteen on nyt vaan pakko luovuttaa, koska nivelet ei enää kestä parhaimmillaan/pahimmillaan sadan kilon painoilla tehtyä jalkarääkkiä), tulikin rauha. Ja vaikka mua miehet vielä ensi viikonlopuksi koitti houkutella yhteen lähikentällä pelattavaan kisaan, päätin, että mailat saa nyt kevääseen asti olla ja nautin ihan vaan kotona olemisesta. Ainakin just nyt, vaikka tiedänkin, että kovin kauaa en pysty olemaan mitään tekemättä, mutta jotenkin syksyn ja pimeyden hyviin puoliin kuuluu se, että on tavallaan "lupa" olla sisälläkin välillä. En osaa tätä nyt yhtään selittää, mutta haitanneeko tuo :).

      Tunsin oloni ihan kesseliksi niitten kuminauhojen kanssa ensin, kun tuntui, että horjun ja heilun kuin se kliseinen heinämies, kun yritin tehdä niitä fyssarin määräämiä jalkaliikkeitä pystyasennossa ekaa kertaa. Ja kuitenkin vastuksena oli vaan se 40 kg:n vastuskuminauha, eikä pinkka punnuksia, mutta ero oli siinä, että pitää hallita koko kroppa, eikä vaan punnertaa jaloilla painoja taivasta kohden ilman järkeä. Haastavaa hommaa, mutta kun alkoi sujumaan, muuttui sitä mukaa mielekkäämmäksi ja koska sillä keinoin olen päässyt jännetulehduksen aiheuttamasta kivusta tosiaan liki kokonaan eroon, on motivaatio jatkaa, vaikka välillä tympiikin se nauhojen kanssa rimpuilu.

      Lökövaatteet ja koti kunniaan ja kiitos Tiia <3.

      Poista
  13. Olipa kiva postaus. Joku taika näissä kymys - vastaus jutuissa on, en oikein osaa eritellä että mikä. Vähän kuin palaisi lapsuuteen ja ystäväni -kirjoihin. :D Ihanat kuvat. Jotenkin oma valokuvaaminen on jäänyt nyt kokonaan tuolla ulkosalla, kun on muka v a i n harmaata. Mutta saa siellä näköjään edelleen hienoja kuvia otettua. <3

    Komppaillen nyökyttelen täällä, sohvannurkkaa, vaatehuonetta, kostean harmaata ja koleaa keliä nyt ainakin. Kuminauhajumppalle nostan erityisesti hattua!

    Toivottavasti jäsenkorjaus auttoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nelina ja pahoittelut, kun tulee nyt vasta vastaus. Olen pitänyt koneen kannet visusti kiinni perjantaista lähtien, kun tulikin yllättäen niin kaunis päivä, että päätin käyttää siihen yhden jemmassa olevista kesälomapäivistäni, enkä mennyt töihin, vaan suolle :). Olin ihan superonnellinen, kun pystyin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja nousin aamulla tavallista aikaisemmin, että ehdin meiltä noin kymmenen kilometrin päässä olevalle kauniille Torronsuolle jo auringonnousun aikaan. Kaikki oli silloin vielä ihan huurteessa ja kimalteli aamuauringon valossa niin kauniisti. En vielä ole kurkannut, onnistuiko valokuvistani mikään, mutta toivottavasti.

      Viikonloppu olikin sitten täsmästi taas märkää ja harmaata, joten maksimoitiin kurjuutta haravoimalla maahan liiskaantuneita märkiä lehtiä. En tykkää siitä puuhasta (enää) yhtään, mutta eron onneksi huomaa, kun homma on tehty. Oli silloin niin paljon mielekkäämpää, kun pojat oli pieniä ja tykkäsivät hyppiä lehtikasoissa.

      Kuminauhojen kanssa voimailu on välillä tylsää ja tekee mieli skipata, mutta olen päättänyt, että kivuttomuus menee hetkellisen tympääntymisen edelle ja kannattaa vaan jatkaa, vaikkei aina niin kiinnostaiskaan. Jäsenkorjaajan jäljiltä on keholla paljon korjattavaa, että tasaantuu. Kipeän puolen lonkka oli muutaman sentin ylempänä kuin kivuton, koska olin varannut enemmän sen kivuttoman jalan päälle ja asento oli huomaamatta mennyt vinoon. Sitä suoristettiin ja muitakin kummallisuuksia kropasta löytyi. Sellaisia joihin on itse niin tottunut, ettei edes huomaa. Parin viikon päästä menen uudelleen ja katsotaan, onko mitään tapahtunut tässä välissä. On kyllä tosi miellyttävää käsittelyä, joten siellä käy ihan ilokseen, kun korjaaja ei murjo voimalla, vaan käsittelee pehmeästi.

      Toivottavasti sulla alkaa jo kipu hellittää? Ei ole kivaa semmoinen.

      Lähetän sulle aurinkoa ja mahdollisimman seesteistä ja hyvää mieltä <3

      Poista
  14. Hassua, että mullakin on blogissa sama haaste. Olisinko minäkin Tuulannelilta poiminut sen jossain vaiheessa. Paljon samankaltaisia ajatuksia meidän vastauksissa. Niiiin ja ihanat kuvat taas. Huoh...

    Miten jäsenkorjaus meni? Mulla edelleen paikat kunnossa. Jumpat on jääneet nyt vähemmälle kun treenataan joulujuhlaesitystä. Käy jumpasta hyvin, vaikka olenkin vain ryhmän ’manageri’ ja hauskaa meillä on.

    Joutsenen untuvapeitoista minäkin haaveilen (unohdin sen omissa haaveissani), ovat vaan kovin hintavia. Eilen vaihdoin sänkyyn paksummat untuvapeitot, vaikka eivät olekaan yhtä laadukkaat, niin tuntuvat ihanan kevyille ja paksuille.

    Kirjoittelen tätä kännykällä, joten olen pahoillani virheistä. Toivotaan yhdessä aurinkoisia syyspäiviä, että päästään luontoon tarpomaan.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tätä aloittaessani sellainen olo, että olen tehnyt saman haasteen aiemminkin, mutten halunnut käydä sitä etsimässä, etten ota vaikutteita. Sen verran kuitenkin kiinnosti, että kävin jälkikäteen kurkkaamassa ja niinhän se tosiaan oli, että olen vastaillut kysymyksiin peräti kahdesti aiemmin. Kolme vuotta ja vuosi sitten (https://www.kotonasi.fi/2018/12/12-x-3-asiaa.html), eikähän näytä vuodessa paljon asiat muuttuneen :). Mutta mihinkäs sitä villasukistaan ja verkkareistaan pääsisi..

      Jäsenkorjauksen jäljiltä jäi keholle itselleen paljon korjattavaa ja olen menossa parin viikon päästä uudelleen, niin nähdään, onko mikään tässä välissä muuttunut parempaan suuntaan. Korjaaja näki heti, että kipeän puolen lonkka oli muutaman sentin ylempänä kuin kivuttoman puolen. Ihan sillä logiikalla, että kun en pahimmassa tulehdusvaiheessa pystynyt kunnolla käyttämään oikeaa jalkaa, olen varannut enemmän vasemman päälle ja asento oli ajautunut vinoon (plus että se kivuttoman eli vasemman puolen jalkapohja ja nilkka ja kaikki olivat tosi kireällä). Sitä sitten suoristeltiin ja muutakin kummallista kropasta löytyi. Mm. ihan jumissa oleva oikean lavan seutu, jota en ollut itse noteerannut miksikään, mutta kuumeni ihan siinä korjaajan käsittelyssä ja hän sanoikin, ettei siihen voi enempää kajota ensimmäisellä kerralla, ettei pahene. Sen verran ehti kuitenkin vaikuttaa, että oli selvästi hartiat muutaman päivän sen jälkeen tosi tiukalla ja pää särki. Samoin alaselkä oireili, mutta nyt on jo ihan jees. Ja siis kuuluu prosessiin silloin, kun jotain on vialla, joten olen ihan luottavaisin mielin, että tulee kuntoon. Ja ihan ilokseni menen uudestaan, kun se käsittely on niin miellyttävää.

      Meillä on ollut vanhat lisut Jyskin tai minkälie peitot ja tyynyt niin kauan käytössä, etten kehtaa edes sanoa (enkä muistakaan), joten uudet tuli kyllä tarpeeseen. Mies vaan ei ole ollut niistä yhtä innoissaan, kun kuulemma tosiaan ei pysy peitto paikoillaan ja "on ihan kuin jossain paperitalossa, kun kahisee niin kovaa". Ja itseäkin on vähän mietityttänyt, että olisko sittenkin pitänyt valita niistä Joutsenen peitoista (uutiskirjeen tilaajana sai alennusta) viileät keskilämpimän sijaan. Nyt on välillä ihan kunnolla hiki, mutta en voi sitä tunnustaa, kun itse niiden hankintaan painostin... Eli ei auta kuin hikoilla, kun tosiaan olivat sen verran arvokkaat, ettei voi heti käytöstä poistaakaan.

      Aurinkotoivomus on oikein mainio ja täsmästi näyttää näin maanantaina toteutuvan, kun ei ulos pääse ennenkuin on taas pimeää. Mutta ilahduttaahan se ikkunankin takana enemmän kuin jatkuva harmaus, jota taas viikonlopuksi ainakin tällä haavaa ennustetaan. Toivotaan, että siitä muuuttuu.

      Kiitos viestistä Mari ja iloista mieltä seremoniamestarille <3

      Poista
  15. Nuo ruokapöydän tuolit ovat kyllä todella kinkkiset. Se, että saa sellaiset jotka on kivan näköiset on jo välillä vaikea homma. Saatin sitten että niillä olisi kiva istua ja että ne liikkuisivat kevyesti. Todella haastava yhdistelmä. Meillä ostettiin lopulta uudet keittiön tuolit (kun sinne ruokasaliin meni vanhat) ajatuksella: Nämä on hyvät nyt, katsotaan jos tulee kivemmat vastaan. Hinta ratkaisi niiden kohdalla. Koska ei ollut ihan just sitä mitä haluttiin niin valitsin sitten edullisempaa. Toivottavasti teillä tulee ne oikeat vastaan vielä :)

    Ja mitkä ihanat kuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tällä hetkellä (ollut jo aika monta vuotta) Jyskin halvat keinonahkapäällysteiset, pehmustetut tuolit, joissa on taivutetut metallijalat, jotka liikkuu paksulla matolla kevyesti. Mutta kun en enää haluaisi metallia, enkä myöskään muovia, enkä mitään keinomateriaalia (se nahka on ihan murentunut selkänojista), vaan puutuolit, mutta niitä olisi pakko päästä kokeilemaan perstuntumalla. Ja mieluiten testata vielä sitä liukumista matolla, koska inhoan sitä, kun tuolilla "peruuttaa" pöydän äärestä, jalat tökkäisee niin, että sieltä tuolin ja pöydän välistä on vaikea kiemurrella pois. Ehkä teen tästä turhankin ison ongelman, mutta sitä on tullut iän (ja kankeuden..) myötä aina vaa tarkemmaksi siitä, että istumis- ja muu käyttömukavuus ratkaisee eniten. Ennen sitä keikkui vaikka millä tuolin reunalla, eikä ollut moksiskaan.

      Sun valinta kuulostaa järkevältä. On tuolit, joiden kanssa pärjhää, mutta joiden kanssa ei hinnan takia tarvi olla lopun ikäänsä naimisissa, jos tulee sopivammat joskus vastaan.

      Kiitos kuvakehuista Satu ja mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua heti perään <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi