Sivut

tiistai 5. marraskuuta 2019

SUO, KUOKKA JA KALEVALAINEN JÄSENKORJAAJA


Viime perjantaille lupailtiin pitkästä aikaa aurinkoista poutakeliä, joten päätin olla reipas ja toteuttaa tähän asti pelkän jahkailun asteelle jääneen haaveeni lähteä Torronsuolle kuvailemaan auringonnousua.

Siihen ei tosin tähän aikaan vuodesta kovin kummoisia venymisiä vaadita, kun päivä valkenee sen verran myöhään ja oma unirytmi laahaa vielä kesäajassa. 






Kuvauspaikkani ei ollut paras mahdollinen, kun alkuvaiheen aurinko jäi metsäosuuden taakse, mutta sieltä se hiljalleen nousee.



Suo oli ihanan kuurainen ja kimalteli valon osuessa kasvustoon.



Suurimmat suonsilmäkkeet olivat vielä auki, mutta pienempiä peitti ohut jääkerros.




Aamun valo oli jotenkin taianomaisen sinertävänpunainen ja värjäsi karun maiseman kauniisti, mutta sitä lumousta kesti vain hetken. Ja siksi olin niin onnellinen, että olin kerrankin lähtenyt ajoissa liikkeelle. Joskin vielä olen varsin kaukana ihailemistani luontokuvaajista, jotka viettävät yönsäkin suolla. Kuulostaa pelkän ajatuksen tasollakin jo niin hienolta, mutta en tiedä, onko itsestäni silti siihen. Ainakin pitäisi ympäripuhua joku kaveriksi, että uskaltaisin.




Suolta ajelin takaisin kotiin lähteäkseni töihin, mutta koska päivästä näytti tulevan luvattuakin kauniimpi, tarkistelin sähköpostit, totesin, ettei mitään akuuttia hätää ole kenelläkään ja sovin työntantajani kanssa, etten mene töihin ensinkään vaan käytän yhden jemmassa olevista kesälomapäivistäni.

Ja ihana päivä siitä tulikin. 




Ylläoleva Hämeen luontokeskuksen ja Eerikkilän Urheiluopiston väliltä ottamani kuva kuvastaa hyvin vallinnutta mielentilaani. 

Käppäilin kauniissa maisemissa, kyykistelin ja kurkottelin vaihtelevalla menestyksellä kuvailemaan milloin mitäkin ja nautin ainoastaan lintujen äänten rikkomasta hiljaisuudesta ja kuulaasta kelistä. Ja Urheiluopistolla syömästäni monipuolisen maittavasta lounaasta. Tykkään ympäristöstä ja tunnelmasta tosi paljon ja ihan parasta on se, että ruokailla saa kotoisasti verkkarit jalassa erottumatta porukasta. 




Järven varjoisemmille paikoille oli alkanut kerääntyä riitettä, joka näytti kauniilta, mutta arvetenkin suli pois viikonloppuna, kun jälleen kerran satoi täsmästi lauantain ja sunnuntain ajan ihan silkkaa vettä. Miten voikin aina olla niin. 

En enää muista, mitä tein tai tehtiin lauantaina, mutta  sunnuntaina houkuttelin ukkelin kanssani pihalle kuokkimaan. Tai paremminkin haravoimaan yhden pysähdyksen taktiikalla kaikki pudonneet ja märkinä maahan liiskaantuneet lehdet, kantamaan ulkokalusteet talvisäilöön ja muutenkin laittamaan pihan talviteloille. 

Joskus kauan, kauan sitten vielä tykkäsin haravoinnista, mutta enää en niinkään. Ja ukkeli vielä vähemmän. Muisti jokaiselle ohikulkijalle huhuilla, että "Mut on pakotettu tähän".
Hyvä mieli tuli kuitenkin molemmille, kun homma oli tehty ja siisti piha valmiina ottamaan talven vastaan.

Mutta palataan takaisin perjantaihin, jolloin otin vielä kolmannenkin lähdön naapurikuntamme Tammelan puolelle. Sillä kertaa auringonlaskun aikaan Pyhäjärven rannalle, jonne päästyäni olin ihan ällikällä lyöty järven pinnan kultaisesta väristä ja paikalla lipuneiden joutsenten määrästä.




Kyllä harmitti, että juuri tällä ainokaisella kerralla olin päättänyt jättää kamerani zoomin kotiin! Juuri nyt kun sille olisi ollut kaikkein eniten käyttöä ja olisin ainakin voinut yrittää saada joutsenet lähikuvaan.  Nyt oli tyytyminen siihen, että summamutikassa suuntasin ääniä kohden ja toivoin, että jotain osuu ruutuun ja saan edes rajaamalla näkyviin. 

Puhelimella sain häthätää tallennettua joutsenten lentoonlähdön videolle, josta tosin ei lintuja erottanut kuin mustina pisteinä, mutta laulu kuului selvästi. Ihan uskomattoman hieno hetki oli päästä sellaistakin yllättäen todistamaan.


Tämä kolmikko uiskenteli auringonlaskun vastakkaisella puolella sinisessä hämärässä. 


Ei ole (onneksi) aiheeseen liittyviä kuvia, mutta edellisessä tekstissäni kerroin, että olen menossa kalevalaiselle jäsenkorjaajalle vuosien tauon jälkeen. 

Ja niinkuin muistinkin, käsittely oli tälläkin kertaa pelkästään miellyttävää. Kuin myös paljasti kropasta asioita, joita en itse ole joko huomannut tai noteerannut miksikään. Esimerkiksi sen, että jännetulehduksen puoleinen oikea lonkkani oli ajautunut muutaman sentin ylemmäksi kuin vasen. Ei siksi, että jalat olisivat eri mittaiset, vaan ihan loogisesti siksi, että kun jo kuukausia olen tietoisesti tai tiedostamattani varonut tai ontunut kipeää puolta, on terve puoli joutunut kantamaan myös kipeän puolen kuormaa. Huomaan myös, että istun tai seison herkästi niin, että nojaan enemmän vasemmalle puolelle ja kaikesta tästä aiheutuu pikkuhiljaa "lannekorin" vinoutuminen, joka aiheuttaa virheasentoja ja sitä mukaa mahdollisia muita ongelmia muuallakin kropassa. Jopa migreenin syy voi kuulemma löytyä alunperin vaikkapa nilkan virheasennosta, koska ihmiskehossa ihan kaikki vaikuttaa ihan kaikkeen. Niinpä esimerkiksi polven kipu ei läheskään aina ole polvesta johtuvaa ensinkään. Ei omalla kohdallanikaan. (Mutta kannattaa lukea jäsenkorjauksesta kirjoitettua tietoa itse,  jos hoito kiinnostaa, koska minä saan sen helposti kuulostamaan poppamiesten touhulta tai muuten vaan huuhaalta, jota se ei todellakaan ole). 

Puolentoista tunnin käsittelyn aikana käsiteltiin jalkapohjat, nilkat ja kiristävät lihakset, joista omalla kohdallani pahimmin piukalla olivat etureidet. Samoin kuin yllättäen oikean puolen lavan seutu, joka muuttui käsittelyssä ihan tulikuumaksi ja korjaaja sanoi alueen olevan sen verran jumissa, ettei voi sitä sen enempää yhdellä kertaa käsitellä. Hassua, koska en ole moista jumia noteerannut ollenkaan. Sitä kun päivästä toiseen elää omassa kropassaan, ehtii tottua sellaiseenkin mihin ei kannattaisi.

Käynnin lopuksi tarkisteltiin, että lonkat ovat taasen suorassa ja sain myös pari hyvää uutta venyttelyvinkkiä ja harjoitetta itse tehtäväksi. Ja uuden ajan parin viikon päähän. 

Koska lonkkien asento muuttui, alaselkä oireili muutaman ensimmäisen päivän ajan. Samoin oikea hartia jumitti ja pää ajoittain särki, mutta sitä kesti vain pari-kolme päivää. Nyt olo on hyvä ja kevyt. Ja ihmeellisenä, mutta näin jälkikäteen järjellä käsitettävänä sivuilmiönä tapahtui sellainenkin juttu, että jo aika pitkään ihmeellisesti turvoksissa ja peräti pinkeänä ollut vatsa litistyi takaisin entiselleen (ei ole silti sama asia kuin litteä, mutta tuntuu taas omalta). Eli varmaan on nestekierrossa todellakin ollut isompaa häikkää jo pitkään ja käsittelyn myötä sekin ongelma tuntuu poistuneen, mikä on erittäin tervetullutta. Inhosin yli kaiken sitä itselleni vierasta turpeaa olotilaa.

Mutta se siitä ja vielä muutaman kuvan verran takaisin järven rantaan.




Värit näyttävät varsin synkiltä ja sitä tavallaan olivatkin, mutta samalla tunnelma oli ihan mielettömän hieno. Kaunis päätös hyvin alkaneelle marraskuiselle kesälomapäivälle, jolla oli varsin voimaannuttava ja mielenrauhaisa vaikutus. Jälleen ikäänkuin pyytämättä tai varsinkaan yrittämättä. Ja meinasin tähän kirjoittaa, että paljon siis ei moiseen vaadita, mutta onhan tämä itseasiassa tosi paljon. Se, että voi yhtenä kauniina päivänä vaihtaa työpäivän vapaaseen tuntematta siitä yhtään huonoa omaatuntoa. Ei ole mikään itsestäänselvyys tai aina edes mahdollista.




Vielä kun keksisin, miten pystyisin pimeässä näkemään kamerani säädöt. Alakuvaa ottaessani kuvittelin säätäväni aukkoa, mutta olikin mennyt  sumentaville "Art"-asetuksille. Tavallaan ihan kiva efekti, vaikka vahinko olikin.




Ei siis kuulumisia kummempaa tälläkään kertaa, mutta koin tärkeäksi saada nämä muutamat kuvat talteen. Ja tärkeää on myös mahdollisuus kirjoitella tänne. Siitäkin olen tosi kiitollinen. 


45 kommenttia:

  1. Ihastuttavat kuvat Annukka! Hauskaa, että Torronsuo oli minullekin ainakin vähän tuttu, joten pystyin kuvittelemaan ympäristön. Ja otsikkokin oli kiva :DD.

    Kalevalainen korjaus kuulostaa kiinnostavalta. Olen siitä aiemmin nähnyt lähinnä mainoksen jossain ja ehkä jonkin lehtiotsikon, mutta unohtanut koko asian, kun Amsterdamissa se kuulosti jotenkin kovin kaukaiselta. No nyt kyllä kiinnostuin. Pitää ottaa hommasta selvää. Meikeläiselläkin olisi varmasti vinossa yksi sun toinen paikka kropassa. Siis pään lisäksi. Olen muuten varma, että kuvaamasi kaltaisella epätasapainolla on vaikutusta ihan koko kehoon. Kovin pienestä se usein on kiinni. Eli ei kun kuukkeloimaan jäsenkorjauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :). Ja siis itseasiassa tunnet Torronsuon laajemmalta alueelta kuin minä, joka jumitan aina siihen alkupään pitkospuuosuudelle, jossa on mielestäni niin nättiä ja jossa tuntee olevansa suolla. Toisin kuin talvella, kun hiihdettiin siellä pidempää lenkkiä, josta suuri osa kulki sellaisella ihan perusmetsäosuudella. En nyt sanoisi, että tylsällä, koska tykkään kaikista metsistä, mutta tuo karu maisema on kuitenkin jotenkin niin erityisen hieno.

      Ja se on just noin kuinka sanot, että epätasapaino jossain kohtaa kehoa heijastuu koko kroppaan. Ja se on justiin tuon jäsenkorjauksen idea, että hoidetaan syytä, eikä oiretta.
      Jäsenkorjaaja harmitteli mm. sitä, kuinka usein jo nuorille tytöille annetaan kouluterveydenhuollossa skolioosi-diagnoosi, kun alkuperäinen syy voi olla vaikkapa sisäänpäin kääntyneessä nilkassa, jota hoitamalla myös selkäranka päätyisi suoraan. Perusteli sitä sillä, että jos nilkka aiheuttaa vinoutta, ihmisen pää ei kuitenkaan päädy samalla tavalla vinoon, koska tasapainoelin pyrkii pitämään silmät ja samalla horisontin suorassa. Ja silloin jos nilkka on vinossa ja silmät suorassa, selkäranka alkaa korjata epätasapainoa menemällä mutkalle. Tästä saa olla mitä mieltä vaan, mutta olen kyllä tämän teorian valmis uskomaan.

      Hoito on miellyttävää pehmytkudoshierontaa (erityisesti jalkapohjien käsittelystä tykkään), eikä mitään niksautella, eikä murjota, vaan kaiken pitää olla kivutonta. Ja tykkään siitäkin, että missään vaiheessa ei tarvi olla vatsallaan niinkuin perushieronnassa, vaan suuri osa käsittelystä tapahtuu selinmakuulla ja loput jakkaralla istuen. Suhde noiden kahden välillä ajallisesti varmaan jakautuu sen mukaan, mitä kehon osaa kelläkin enimmäkseen hoidetaan.

      Jotkut sairaudet ja lääkitykset ovat esteenä hoidolle, mutten niitä ulkoa muista ja tiedän, että toiminnan naisena olet ne kaikki ehtinyt jo selvittää.

      Jos mitään estettä ei kohdallasi ole, voin kyllä omasta kokemuksestani suositella jäsenkorjausta vaikka vaan ihan kokeilumielessä. Teilläpäin osaajia taatusti löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta nekin jo varmasti kerkisit Kansanlääkintäseuran sivuilta tai muualta etsiä ja löytää. Ja jos päädyt kokeilemaan, mieluusti lukisin omista kokemuksistasi. Samoin kuin niistä aiemmin puheena olleesta meditaatiohommista (ei varmaan ihan oikea sana tuo homma :)).

      Tulehduksia poistavaan perinteiseen merisuolakääreeseenkin sain jäsenkorjaajalta ohjeet, mutta koska unohdin sen tänne kirjoittaa, päätin, että kokeilen sitä ensin muutaman kerran ja jos huomaan hyviä vaikutuksia, jaan "reseptin" sitten. Varsin yksinkertainen se kyllä oli niinkuin ne parhaat asiat usein muutenkin.

      Poista
    2. Voi jestas, mutta näistä mun vastauksista tulee aina huomaamatta ihan kamalan pitkiä. Ihan vaan lyhyesti mielestäni nytkin kirjoitin :)

      Poista
  2. Kutsuvia nuo pitkospuut!

    Jäsenkorjaus tekee todella hyvää. Minulla on onni tuntea pariskunta, joka kymmenisen vuotta sitten opiskeli jösenkorjaajiksi. Sain jo alkuun olla harjoitusoppilaana ja nyttemmin saan helposti käsittelyn kun kyläilemme puolin ja toisin.

    Nukuitko muuten hyvin käsittelyn jälkeen? Minä nukun kuin tukki joka kerta ja seuraavan päivän olen pirteä kuin, ei ehkä peipponen, mutta joku isompi lintu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kiva "etuisuus" tuollaiset tutut jäsenkorjaajat. Tämä, jolla itse kävin oli itselleni ennestään tuntematon, mutta oli kyllä selvästi alan mies, joka osasi asiansa. Ja ilmeisen suosittu myös, koska kalenteri on melkoisen täynnä. Mutta ensi perjantaina menen suosituksestaan uudelleen ja katsotaan, onko tapahtunut mitään edistystä siihen mennessä.

      Ja joo, nukuin seuraavana yönä ensimmäistä kertaa naismuistiin ilman piikkimattoa eli hyvin :). (Piikkimatto on mulla aina sängyn vieressä käden ulottuvilla, että voin sen siitä helposti siirtää milloin lonkan, milloin jalkojen tai selän alle. Hajauttaa kiputuntemusta niin että pystyn rentoutumaan ja nukkumaan, mutta nyt en ole sitä jälkeen jäsenkorjauskäynnin läheskään joka yö tarvinnut, mikä on varsin kiva juttu.)

      Pitkospuut on myös mun mielestä kutsuvia. Ja liukkaita tähän aikaan vuodesta.

      Mietin, että mikähän lintu sitä itse aamuisin olisin. Ehkä töyhtöhyyppä :)

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia Annukka. Tuosta kuvasta, jossa näkyy pitkospuut, pitäisi tehdä taulu. Aivan upeat värit kaikissa kuvissa.
    Ihan mieletöntä, että sait apua taas tuolta jäsenkorjaajalta. Pitäisi varmaan itsekin mennä, kun tuo polvi koko ajan temppuilee.
    Ihanaa tiistaita Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi.
      Suolla oli kyllä niin nättiä ja rauhallista ja ihanaa, että olin ihan hitsin tyytyväinen itseeni, että sain aikaiseksi lähteä, enkä vaan vetänyt peittoa korviin niinkuin yleensä. Niin monta kertaa olen mukavuudenhaluisena jäänyt aikomuksistani huolimatta vielä hetkeksi sänkyyn ja yhtä monta kertaa on harmittanut jälkikäteen.

      Olen melko varma, että tykkäisit siitä jäsenkorjaajan käsittelystä, joka ei ole mitään niksauttelua, eikä murjomista, vaan kivutonta rauhallista pehmytkudoshierontaa ja venyttelyä. Ja parhaassa tapauksessa saisit apuja polvikipuun, jonka syy tosiaan kuulemma on alunperin jossain ihan muualla kuin polvessa. Niin myös mulla. Omasta kokemuksestani uskallan suositella ja teiltä päin niitä osaajia varmasti löytyy pilvin pimein. Kansanlääkintäseuran sivuilla ainakin on heistä luettelo.

      Aurinkoista ja toivottavasti stressivapaata päivää Outi <3

      Poista
  4. Niin mielettömän kauniita kuvia taas! Ja sinä aina morkkaat näistä itseäsi... älä veikkonen!!! (meinasin kirjoittaa naisversioksi tähän naikkonen, mutta se ei tuntunutkaan sitten hyvältä ajatukselta :-D )
    Ei tarvitsekaan olla mitään kummempaa. Juuri nämä tavalliset elämän päivitykset on parhaita ja aitoja.
    Hatunnosto sulle aikaisesta lähdöstä! Mua ei aamuisin oikeastaan mikään saa poistumaan peiton alta, ennenkuin on ihan pakkopakko. Mutta näköjään sulla kannatti!
    Kalevalainen jäsenkorjaus on kyllä niin mielenkiintoista ja kovasti kehuttua. Yhden kerran olen päässyt testimielessä käsittelyyn ja teki kyllä hyvää. Pitäisi ehkä ottaa uusiksi. Tänään olin juuri hierojalla, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja rouva sanoi, että "sen kyllä huomaa, enpä ole näin tukossa olevaa selkää aikoihin hieronut..." Öh..eikö siis riitä jos käy kerran joka kolmas vuosi?? Noh, koetan muistaa..
    Mutta huippua, että sait apua ja löytyi piilossa oleviakin vaivoja, jotka varmaan ihan kohta olisi alkaneet nostaa päätään. Nyt taas uusin ohjein ja innoin itseä hoitamaan! Heh, täällä paraskin puhuja.
    Mukavaa loppuviikkoa sulle Annukka ja lempeää arkea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi! Ja joo, olen kyllä paljon mieluummin veikkonen kuin naikkonen :D. Ja jopa miekkonenkin kuulostaa paremmalta kuin viimeksimainittu.

      Joku otsalamppu tai jotain pitäisi varmaan ottaa jatkossa mukaan, kun aikoo pimeässä kuvailla. Ihan oikeasti en vaan kertakaikkiaan näe niitä säätöjä enää. Etenkään ilman silmälaseja ja niitten kanssa ees-taas puljaaminen on sekin olevinaan niin hankalaa, kun lukulasit päässä ei taas voi katsoa kuvauskohdetta kamerasta. Mutta aina välillä onneksi osaan ajatella, että ei se ole niin justiinsa, kun valokuvaaminen ei kuitenkaan ole mun ammatti, vaan ihan muu. Ja tärkeintä päästä omin silmin näkemään niitä mielettömiä näkymiä ja näytöksiä, joita luonto tarjoaa. Se joutsenten lentoon lähtö siellä kultaisena kimaltavalla järvellä teki kyllä muhun todella ison vaikutuksen, kun en ollut sellaiseen osannut etukäteen varautua, enkä ennen nähnyt.

      Olin myös onnellinen siitä, että vihdoinkin sain aikaiseksi nousta aamulla ajoissa sängystä ja lähteä sinne suolle. Niin monta kertaa olen vaan vetänyt peiton takaisin korviin ja yhtä monta kertaa on harmittanut. Oli kyllä lähtemisen väärtti.

      Se jäsenkorjauskäsittely on kyllä niin miellyttävää. Erityisesti tykkään jalkapohjien hieronnasta ja ne oli mulla erityisesti siinä "terveen" jalan puolella todella kireällä. Asvalttikävely ja kepulit kengät on kyllä ihan hirveä yhdistelmä, johon näin syksyisin aina törmään, kun kävelen töihin, eikä enää voi lähteä millään tennareilla, kun on liukasta. Eikä oikein millään vaelluskengilläkään :D, kun pitäisi niillä samoilla kuitenkin liikuskella loppupäivä. En vaan ole onnistunut yrityksistäni huolimatta löytämään tähän vuodenaikaan sopivia kenkiä, jotka olis hyvät jalkaan, mukavat ja tukevat kävellä pitkiäkin matkoja ja samalla riittävän nätit ihmisten ilmoille. Lompsin siis menemään vanhoilla ja se ei ole hyvä juttu se.

      Eipä tule munkaan käytyä hieronnoissa "hyvän sään aikana", vaan vasta sitten, kun on jo joku ongelma päällä. Esimerkiksi, että ei enää käänny pää kumpaankaan suuntaan, kun on hartiat niin jumissa.

      Hyvä että menit hoidettavaksi ja kyllä se niin järkevää olis käydä aika ajoin muutenkin, mutta kun ei sitä vaan muista. Ja sitä jäsenkorjausta voin kyllä omasta kokemuksestani suositella lämpimästi kaikille, joilla ei sille ole mitään terveydellistä estettä.

      Osallistun onneksi tunnollisesti itse itseni parantamiseen ja teen ahkerasti kaiken, mitä viisaammat käskee tehdä, koska se kivuttomana eläminen kuitenkin on niin paljon mukavampaa. Sen se vaan vaatii, että tekeminen tuottaa tulosta ja sitä kautta motivoi niinkuin mulle on esim. sen vastuskuminauhaharjoittelun kanssa käynyt, vaikka harmittikin aluksi, että jouduin luopumaan rankasta punttisalitreenistä.

      Aurinkoista päivää ja stressitöntä mieltä Helmi ja kaikkea mukavaa muutenkin <3

      Poista
  5. Voi että kun on upeita kuvia. Etenkin kuuraiset suokuvat kouraisevat, kun itse ei juuri koskaan pääse niitä näkemään, saati että olisi kuuna päivänä paikalla suonsilmässä tuollaisena nousevana aamuna. Samalla taas ihmettelen, miten saat itsestäsi irti lähteä ulkoilemaan noin monta kertaa päivässä. Sulla on kyllä valtaisat energiat. Mun pitäisi myös opetella lähtemään vaan yksin, mutta jotenkin tarvitsen aina miehen kaveriksi ja silloinhan se tarkoittaa, että aikataulujen yhteensovittamisenkaan takia ei aina tule sitten lähdettyä. No, koiran kanssa tietysti lenkkeillään kaksin ilman miestä eikä tarvi olla yksin, mutta miksei voisi?

    Voi tuota sun ukkelia, sai varmasti naapuruston sympatiat ;) (tai sitten sinä). Omani on ilmoittanut myös, ettei haravoi. Syynä ei tietenkään laiskuus - ehei - vaan koska liiskaantuneet lehdet tarvitaan kuulemma lannoittavat nurmikkoa. Mitä sitä hyvää lannoitetta pois lanaamaan..? No jaa, vielä jonain päivänä ostan lehtipuhaltimen, kun homma on yksin vastuullani - nih!

    Uskon kyllä täysin noihin jäsen- yms. ammattilaisiin, jotka ovat omistaneet koko elämänsä ihmisen kropan epätasapainon tutkimiselle. Itsekin olen sen myös monesti huomannut, miten joku vamma aiheuttaa aikamoisen ketjureaktion, kun yhtäkkiä tulee vääristyneiden asentojen vuoksi lisää muita ongelmia. Ja tähän olen siis havahtunut, koska monta kertaa olen ammattilaisilla yrittänyt hoidattaa jotain kohtaa x, ja joka sitten kuitenkin on löytänyt alkuperäisen syyn ihan jostain muualta. Nykyisin alan aina jonkun jumin tai kivun myötä itsekin jo miettiä, että missäköhän se sylttytehdas mahtaakaan piillä. Hyvä, että sait avun ja koeta hakea nyt tasapainoa sinne lonkkaan, ettei vaiva jatku. Muuten näyttääkin työ ja vapaa-aika olevan hyvässä balanssissa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! Olin kyllä niin tyytyväinen, kun sain viimein aikaiseksi lähteä sinne suolle, enkä vaan vetänyt peittoa korviin niinkuin tähän asti. On niin harvassa olleet nuo kauniit aamut viimeaikoina, etten halunnut tätä tilaisuutta haaskata. Etenkin kun mietin, että eräskin Instassa seuraamani luontokuvailija ehtii Torronsuolle usein ennen auringonnousua, vaikka asuu pääkaupunkiseudulla. Meiltä kun on matkaa vaan kymmenisen kilometriä, niin on se kumma, jos ei muka viitsi edes sellaiseen venyä.

      Olen osittain erakkoluonne ja tykkään ulkoilla yksin(kin). Saa lähteä justiin silloin ja sinne, minne milloinkin tekee sillä hetkellä mieli, eikä tarvi olla riippuvainen kenenkään muun aikatauluista. Ja tutuissa maisemissa tunnen oloni yksinkin turvalliseksi, mutta parin postauksen takaisella pikavisiitilläni pohjoiseen oli kieltämättä ajoittain vähän orpo olo yksin Ounasvaaralla tarpoessani. Ehdin siinä jo mietiskellä kaikenlaisia "mitä jos"-ajatuksia. "Mitä jos nyrjäytän nilkkani kivikossa tai jos saan sydänkohtauksen, niin kuka mut täältä löytää, kun en edes itse pysty kertomaan, missä tarkkaan ottaen olen" jne. No, ei auttanut kuin päättää, että pysyn liukkaillakin kallioilla ja kivillä pystyssä, enkä saa mitään kohtauksia, vaan keskityn nauttimaan maisemista, kun kerran siellä olen.
      Ja siis mies lähtee kyllä ihan mielellään (tai ainakin mukisematta) mukaan ihan minne vaan aina kun voi, eikä koskaan hermostu, vaikka kykkisin kuinka kauan kuvailemassa milloin mitäkin. Mutta toki pitää olla viikonloppu, koska muuten on kaiken vähänkään valoisan ajan töissä. Ja nyt sitä ulkoiluaikaa viikonlopuillekin vapautui rutkasti lisää, kun golfkenttä meni kiinni ja samaiset yhteen kierrokseen kuluvat reilut neljä tuntia voi haahuilla luonnossa muuten vaan. Sieltä saa hyvät energiat, vaikka olisi kuinka väsähtänyt sinne lähtiessä.

      Onneksi kaikki haravointiajan ohikulkijat sattui olemaan tuttuja. Ja vieläpä naisia, jotka olivat sitä mieltä, että mikäs sen parempaa ajanvietettä vaimon kanssa. Mies olisi kuulemma keksinyt kyllä parempaakin yhteistä tekemistä ;).
      Ja tulipahan sekin homma hoidettua. Meillä kun tulee pelkkiä omenapuun lehtiä muutaman sentin niljakas kerros ja jos niitä ei syksyllä haravoi, löytää keväällä edestään paitsi ne maatumattomat lehdet, myös kotiloita niiden kylkiäisenä ja ne on kyllä niin vihoviimeinen riesa, että vaikkei muuten kiinnostaisi yhtään, niin niitten takia on pakko koittaa pitää piha suht puhtaana. Mutta siis siinä sun mies on kyllä oikeassa, että liian kliiniä ei kannnata olla, vaan jättää madoillekin myllättävää ja maaperälle sitämukaa lannoiteta.

      Se jäsenkorjaus on kyllä mielenkiintoista. Ja miellyttävää ja järkeenkäypää. Niin paljon mielekkäämpää se, että keskitytään syiden löytämiseen, eikä oireisiin. Niin helposti nykyään vaan määrätään särkylääkkeitä ilman, että edes yritettäisiin löytää kivun alkuperäinen syy, joka tosiaan löytyy myös mun kokemuksen mukaan välillä varsin kaukana sieltä, missä oireilee. Voi kuulostaa jo ihan hullulta, mutta olen ihmetellyt, miksi mun poskihampaat on jo aika pitkään olleet todella arat. Niin että kaikkea joutuu puremaan tosi varovasti, kun koko kalusto tuntuu purressa särkevän. Mutta niin vaan selvisi sillekin syy siellä jäsenkorjaajalla. Käsitteli ihan lopuksi niskan ja pään aluetta ja hieroessaan leukaniveliä sanoi, että onpas nämä kireällä. Kerroin niistä hamamstuntemuksistani ja hän vaan totesi, että ei se mikään ihme ole, koska kireys toisaalla kehossa voi johtaa kireyteen leukanivelissä asti. Ja niin kummallista kuin se onkin, myös hampaiden arkuus poistui pari päivää korjauskäynnin jälkeen.

      Kiitos viestistä Pilvi ja kiva kun olet taas back :)

      Poista
  6. upea valo noissa kuvissa!

    pitäisikin varata aika jäsenkorjaukseen; kävin muutama vuosi sitten ja se tuntui ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika!

      Mulla on kanssa pelkästään hyviä kokemuksia jäsenkorjauksesta ja vähän kyllä ihmettelen, miksen ole varannut aikaa jo aiemmin. Mutta niin se taitaa usein mennä, että sitä havahtuu tekemään jotain vasta sitten, kun on jo joku ongelma päällä. Sensijaan että välttäisi sen hoitamalla itseään jo ennakkoon.

      Käsittely on mun mielestä niin paljon miellyttävämpää kuin mikään klassinen hieronta (etenkin jos hieroja sattuu olemaan mörssäri-tyyppiä). Ja se, ettei hoidon aikana tarvi missään välissä olla vatsallaan, on plussaa sekin. En tykkäää siitä yhtään, koska asento ei ikinä ole niin hyvä, että siinä pystyisi täysin rentona pötköttelemään.

      Aurinkoisia päiviä sinne Aurajoen kauniille rannoille!

      Poista
  7. Ihanat kuvat!! <3 Mä niin haaveilen, että jonain viikonloppuna a) olisi kiva keli ja b) saisin itseni ajoissa liikkeelle aamuvalon aikaan. Vaikka se kaamoksen aikaan ei kovin aikaisin olekaan, niin olen ihan lorvimato niinä aamuina, kun ei ole ihan pakko lähteä töihin tai jonnekin kisamatkalle...

    Mun aiemmassa työssä (ennen näitä hiton organisaatiomuutoksia) saatoin tehdä just tuolleen, että otin ex-tempore vapaapäivän, jos siltä tuntui eikä ollut kalenterissa mitään ihmeitä. Silloin sain myös vaihtaa lomarahat vapaapäiviksi, mikä oli upea juttu pikkukoululaisten lomien kannalta. Vaan enää ei onnistu mikään tuollainen. Kaikki lomat pitää ilmoittaa ja anoa paljon ennen h-hetkeä ja todellakaan ei saa vaihtaa lomarahoja. Ärsyttää ihan suunnattomasti... Haluisin niin mun vanhan työn takaisin! Mutta ei auta valitus...

    Mä haluan joskus lähteä sun kanssa tuonne Torronsuolle tai jonnekin! <3 Sun kanssa sais vapaasti kyykkiä ja pyllistellä kuvaamassa kaikki varvut, sammalpallerot ja joka ikisen maiseman. Kaikki ei nimittäin ihan ymmärrä sitä intoa kuvata koko ajan :D

    Mukavaa loppuviikkoa sis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3. Ja voi kunpa toi sun kohta a) joskus edes toteutuisi, niin voisi edes yrittää toteuttaa kohtaa b), mutta kun ei vaan näy käyvän viikotyöläisillä sen sortin flaksi sitten millään. Plaah.

      Ja toi on niin totta, että jos jokainen lomapäivä pitää tietää jo hyvissä ajoin ennakkoon, ei jää yhtään varaa suunnittelemattomuudelle ja ex-tempore vapaille, jotka on myös mun mielestä ihmisen mielenterveyden kannalta lähes välttämättömiä. Siksi olen kyllä tosi kiitollinen siitä, että vaikka muuten välillä ahistaakin, pystyn kuitenkin halutessani säätelemään tekemisiäni omien toiveideni mukaan. Ja vaihtaaman lomarahat vapaisiin ja jemmaamaan niitä sitten justiin tällaisia satunnaisia fiilispohjaisia vapaita varten. Että ymmärrän sun harmia paremmin kuin hyvin ja niin toivoisin, että asiat muuttuisi sulle suotuisammiksi ja mieluisammiksi.

      Ja arvaa vaan, kuka oli mun mielessä TOP-kakkoslistalla, kun mietin, ketä pyytäisin mun kanssa Torronsuolle yöpymään :). Ukkeli oli turvallisuusmielessä ykkösvaihtoehto, joka todennäköisesti kuorsaisi suolla teltassa siinä missä kotonakin, mutta oikeasti ajattelin, että sun kanssa olisi kiva siellä aamuhämärissä odotella, että aurinko nousee. Vaikka todellisuudessa vois kyllä käydä niin, että silmät lautasina valvottaisiin ja säikyttäisiin kaikkia rapinoita ja muita ääniä ja aamunkoitteessa oltais niin väsyneitä, että nukahdettaisiin lopulta ja nukuttaisiin auringonnousun ohi :D.

      Mutta ihan vakavissaan olis kyllä hienoa lähteä joskus yhdessä johonkin päiväsamoilemaan (jos se kohta a) vaan joskus toteutuisi). Torrolla on kaunista ja läheisessä Liesjärven kansallispuistossa, mutta tuntuu, että olen ne jo kuvausmielessä kolunnut, joten olis kiva lähteä johonkin molemmille ennestään tuntemattomaan mielellään karun kauniiseen paikkaan, joka olis molemmille myös siedettävän matkan päässä. Tai sitten matkustettaisiin vaikkapa junalla. Luonnonpuistot ja erämaat kun niin kätevästi todennäköisesti sijaitsee just siinä rautatieasemien kulmilla :D.

      Voihan varvut ja sammalpallerot sentään, kun oliskin kiva ajatus. Sen voimalla viikonloppua kohti sis <3

      Poista
  8. Siis ihan mielettömän kauniita kuvia! <3

    VastaaPoista
  9. Oih, eikä luonto olekin ihmeellinen ja kaunis. Eikä siinä kaikki, ihminen saa sielulle rauhaa ja lepoa, sekä fysiikka tykkää kans. Hienoja kuvia!
    Aamuhetkissä on taikaa. Onnee myös korjatulle keholle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just niin. Ei oikein edes pysty kuvailemaan sitä tunnetta, mikä se parhaimmillaan on, kun luonto pistää parastaan ja itse saa kaikessa rauhassa siellä kuljeksia ja ihmetellä.
      Ja sinä olisit saanut ne joutsenetkin tallennettua kuviin. Oli kyllä niin hieno hetki sekin lentoonlähtö. Ja se, että paikalla ei ollut lintujen lisäksi muita kuin minä ja yksi hiljainen kalamies, joka olisi ollut kiva kuvata myös. Oli vaan sellainen tumma hahmo taustaa vasten, kun siinä hupparin huppu päässään hissukseen heitteli virveliä veteen. Pari komiaa ahventa näytti saavan saaliiksi.

      En muista, oletko käynyt jäsenkorjaajalla, mutta jos et, olen melkoisen varma, että tykkäisit siitä käsittelystä, kun on niin mukavan pehmeää ja kivutonta, mutta silti vaikuttavaa.

      Lupsakasta loppuviikkoa ja viikonloppua kans kamu!

      Poista
    2. Lupsakas alkoi kuulostaa hassulta. Piti kirjoittaa lupsakkaa vai peräti lupsakkoo..

      Poista
  10. Ihanat kuvat taas! Noi vaaleanpunaiset ja -siniset hetket on niin ihania, aina niitä jaksaa ihastella, kun näkee. ♥

    Ja voihan jäsenkorjaus. Ootan kuin kuuta nousevaa ensi maanantaita, jolloin mulla on aika sinne. Olen niin jumissa, kuin olla voi - taas!! Kävin hierojalla viimeksi perjantaina ja nyt on taas selkä ihan tosi kipeä. Viimeksi kuukausi sitten oli tämä aivan vastaava selkäjumi, kun hengittäminenkin sattuu. Silloin jäsenkorjaaja sai sen pois, mutta niin vaan takaisin tuli, vaikka olen sen jälkeen käynyt joka viikko hierojallakin. Tämä tietokoneella oleminen kyllä tappaa mut!!

    Joskus mietin, että vaikka miten monta huonoa puolta oli siinä kaupan hommassa, niin ainakin siinä tuli liikuttua koko työvuoron ajan aktiivisesti. Nyt olen sen sijaan paikallani lähes koko päivän ja sen kyllä huomaa, sekä selässä että vyötäröllä... Mun lihaskunto on ihan nolla, just äsken koitin tossa kiemurrella, niin en taida saada edes yhtä vatsalihasliikettä tehtyä (tähän sellanen apinan kuva, joka pitää käsiä naaman edessä...). Eli siis joka tapauksessa lihasjuttuja tarttis todellakin tehdä, mutta mistä se into siihen tulisi, kun ei se tule kerta kaikkiaan mistään??? Edes tämä turpea ja tönkkö olo ei riitä mulle motivaatioksi, en oikeesti tajua miten saisin itseni liikkeelle.

    No, huomenna on uusi päivä.... Mukavaa loppuviikkoa sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli <3. Oli kyllä nättiä siellä suolla ja jos en olis tällainen korkeanpaikankammoinen vellihousu, olisin kiivennyt näkötorniin kuvailemaan.

      Voihan kurja sun selkää :(. Mietin, että olisko se hieronta peräti voinut pahentaa asiaa jäsenkorjauksen jälkeen? En tiedä, mutta mulle korjaaja sanoi, että keholle pitää käsittelyn jälkeen antaa pari-kolme viikkoa aikaa korjata itse itseään ja sitten vasta mennä uudelleen käsittelyyn.

      Koneella istuminen tai istuminen ylipäätään on kyllä niin myrkkyä! Tukkeentuu viimeinenkin verenkierto. Tavallaan onni, että mulle tulee työpäivän aikana pakosti niin paljon porraskävelyä, kun veskiinkin pitää mennä pari kerrosta alaspäin. Minimissään vähän yli 300 rappua tulee per työpäivä, mutta useimmiten lähemmäs 500. Vähän katkoo istumista. Ja vaikka olen noita rappuja rampannut kohta 23 vuotta, en silti osannut vastata jäsenkorjaajan kysymykseen, kun kysyi, kiipeänkö portaat ylös niin, että astun pelkällä päkiällä vai astunko koko jalkapohjalla? Ei mitään käryä, mutta testasin sitten, kun seuraavan kerran tulin töihin ja totesin, että onneksi näyttää menevän automaattisesti koko jalalla niinkuin pitää. Muuten sain opastusta rullaavaan askeltamiseen, joka on kyllä mun nykyisillä kehnoilla syys-talvikengillä ihan mahdotonta. Etenkin asvaltilla, millä niillä enimmäkseen kävelen töihin ja takaisin. Mutta tosi vaikea on löytää oikeasti hyviä kenkiä ilman, että ne on myös rumat.

      Justiin juttelin yhden tutun mun ikäisen naisen kanssa, jolle oli käynyt vähän saman tapaisesti kuin sulle. Teki aiemmin fyysisesti raskasta työtä, jossa oli paljon nostelua ja kantamista, mutta joutui irtisanotuksi ja on nyt töissä
      vaateliikkeessä, jossa ei mitään fyysistä rasitusta työpäivän aikana tule. En nyt muista, kuinka paljon sanoi painoa muutoksen jälkeen erityisesti vyötärölle kertyneen, mutta aika paljon se oli, kun yhtäkkiä liikunta ja kalorikulutus tippui työmuutoksen myötä ihan minimiin, mutta syöminen jatkui kuitenkin vanhaan malliin ennenkuin huomasi, että sitä on pakko vähentää tai muuttaa. (Eikähän tässä siis loppupeleissä ole sun tilanteen kanssa yhtäläisyyksiä muuta kuin tuo fyysisen työn jäämän rasituksen ja kulutuksen poisjäänti, mutta sillä on kyllä ihan todella iso vaikutus.)

      Voi kunpa keksisin jonkun keinon, millä innostuisit pitämään itsestäsi ja kunnostasi edes vähän huolta, mutta taitaa olla mun keinot käytetty :(. Vähemmälle on jäänyt mulla itsellänikin liikuntakerrat sitten alkuvuoden. En voi siitä pelkästään tulehduskipua syyttää, koska sen aikanakin kyllä pystyy tekemään ja olen tehnyt ja teenkin, mutta entiseen nähden ihan erilaisia ja kevyempiä harjoitteita, joilla kaikilla tähdätään keskivartalon hallintaan ja voimaan. En enää havittele mitään hirmu hauiksia tai housunpuntteja kiristäviä reisilihaksia, vaan uskon sen, mitä mulle viisaammat (fysioterapeutit ja jäsenkorjaaja) sanoo siitä, että keskivartalon tuki on kaiken a ja o.

      Äsken olin pilateksessa ja vähän huolestuneena sivusilmällä katselin arviolta yli 80-vuotiasta ulkoisesti vähän hauraan oloista mummelia, joka kertoi tulevansa ensimmäistä kertaa kokeilemaan pilatesta, mutta samalla oli vähän huolissaan siitä, kun on aika huono tasapaino. Vilkuilin sen vuoksi, että näen, miten mummeli pärjää, mutta kyllä enemmän olis kannattanut olla huolissaan omasta tekemisestäni, kun näin kuinka mummo teki vatsarutistuksia ihan kuin ei mitään. Siinä sitä riittää tavoitetta itsellekin, että pysyy moisessa kunnossa tulevatkin vuodet.

      En nyt muista sitäkään, olenko sulle "mainostanut" piikkimattoa? Se on mun pelastus etenkin öisin. Ja auttaisi varmasti suakin siinä selkäjumissa ainakin vähän. Piikkimaton päällä kun makoilee selällään (ilman paitaa), se rentouttaa (vaatii alkuun totuttelua, mutta nykyään siis nukunkin sen päällä). Ainakin Tokmannilla myydään, jos teillä ei ennestään kotona sellaista ole.

      Mukavaa loppuviikkoa, viikonloppua ja erityisesti sitä maanantaista jäsenkorjaajakäyntiä <3.
      Hältä varmasti saisit ohjeita siihen, miten itse pystyisi pitämään kotikonstein sitä selkäjumia aisoissa.

      Poista
  11. Kauniita kuvia kuin mitkä! Oi kallis Suomenmaamme!<3

    Pystyn nyt pitkästä aikaa kirjoittaa oikein näppäimistöllä, joten jotain tänne lurittelen.
    Mä oon kanssa niin rakastunut tohon jäsenkorjaamiseen. Mua vaivas penikkatauti ja aiettä ko puolentoista tunnin käsittelyn jälkeen (koko kroppa)tuli taivaallinen olo. Uskomatonta, mutta säären kalvojen "aukaisun" jälkeen pystyin taas kävelee kunnolla. Oli toki kivulias, mutta se oli nopea toimenpide. Tää jäsenkorjaaja, jonka luonakävin, asuu tietenki toisella puolella Suomee lännes, joten aika harvoin pääsee käymää. Kävisin samoin kuin sä, aina tarvittaessa. No, ehkä täält kaakostakin heitä löytyy. :)
    Täs meidän iäs kyl huomaa, et itsestä on huolta pidettävä.

    Eipä kummempia, hyvää alkavaa viikonloppua sinne kakkos- ja kymppitien varteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja, minä olen Kaakosta (Kouvolasta) ja kyllä niitä täällä löytyy useampiakin. =)

      Poista
    2. Heippa Tarja ja kiitos viestistä!

      Ja kiva kuulla, että myös sulla on hyviä kokemuksia jäsenkorjauksesta. On kyllä jotenkin niin ihmeellistä, miten siitä voikin olla niin välitöntä apua jo yhdellä käynnillä. Plus että käsittely on niin miellyttävää, kun yhtään ei murjota, eikä naksautella (en tosin ole kyllä käynyt missään nikamakäsittelyssä koskaan, enkä menekään, koska pelkkä ajatus pelottaa), vaan kaikki on vaan sellaista mukavan venyttävää ja kivutonta. Paitsi penikkatauti on kyllä viheliäinen, joten voin kuvitella, että käsittely pakosti tuntui.

      Tuskin tässä nyt mitään apuja kaipaat, mutta kurkkasin ihan mielenkiinnosta täältä https://www.kansanlaakintaseura.fi/osaajat/ , että aika kattavasti jäsenkorjaajia löytyy. Toivottavasti niiden joukosta sulle joku uusi, vanhan veroinen mukava taitaja.

      Ja totta. Huoltoa näihin vuosiin vaaditaan :).

      Oli taas perinteisesti koneen kannet viikonlopun ajan kiinni, joten ehti jo vesisateinen viikonloppu vierähtää ja toivottelen sulle sinne muuten vaan mukavaa marraskuuta <3

      Poista
  12. Ihania kuvia taas kerran!

    Heh, tulin sun blogin puolelle kopioimaan noi edellen postauksen kysymykset (alan just kirjoittamaan omaa vastaavaa juttua) ja katsoin, että "jee, Annukaltakin tullut perjantaipostaus" - ja sitten huomasin, että hups, olikin tullut jo tiistaina :D Kuvastaa hyvin mun elämää tällä hetkellä: joku musta aukko imee kaiken mun ajan tällä hetkellä, enkä pysy lainkaan mukana.

    Hei tosi hvyä, että kirjoitit tosta kalevalaisesta jäsenkorjauksesta! Mä olen ihan oikeasti ajatellut sen olevan jotain homeopatiaan rinnastettavissa olevaa huuhaata, mutta jos SÄ (tolkun ihminen <3) käyt siellä, niin voisin itsekin ajatella meneväni. Siinä on kyllä hoitomuoto, joka voisi vaihtaa nimensä johonkin vähän uskottavampaan, veikkaan etten ole ainoa, joka luulee sen olevan jotain huru-ukkojen touhua.

    Mutta nyt oman blogipostauksen pariin PITKÄSTÄ AIKAA. Ihanaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Emma ja kiitos kuvakehuista :).

      Mulla on kone ollut perinteisesti viikonlopun ajan kiinni, vaikka taukoamaton vesisade olis kyllä suosinut enemmän koneella istumista kuin ulkoilua, mutta tuun hulluksi, jos en pääse ulos, joten valitsin kumminkin jälkimmäisen vaihtoehdon.

      Vissiin se kalevalaisen jäsenkorjauksen nimi on sitä perua, että on todellakin perinteinen hoitomuoto. Ja ihan todella miellyttävä mun mielestä. Mitään ei murjota (niinkuin joku mörssäri-tyyppinen hieroja tekee), eikä niksautella, vaan käsittely on kivutonta pehmytkudoshierontaa, jossa käydään koko kroppa läpi alkaen jalkapohjista (niitten hieronta on mun mielestä ihan parasta). Sen verran joutuu osallistumaan, että yhdessä vaiheessa pitää vaivautua selinmakuulla muutaman kerran koukistamaan ja suoristamaan polvia samalla kun korjaaja niitä käsittelee. Mutta muuten ei tarvi kuin olla vaan ihan rentona. Ja tässä todellakin pystyy olemaan rento, kun ei tarvi pelätä, että kohta se taas murjaisee ja koko kroppa on ihan jännittyneessä valmiustilassa. Ja koska itse inhoan hierontapöydällä vatsallaan makuuta, arvostan sitäkin, että tässä ei tarvi sitä tehdä ollenkaan, vaan enimmäkseen ollaan selinmakuulla ja osan aikaa jakkaralla istuen, kun käsitellään selkäpuolen lihaksia. Uskallan siis omasta kokemuksestani suositella vaikka vaan kokeilumielessä, että karisee se Vakaan Vanhan Väinämöisen mielikuva, joka monella varmaan tosiaan on :).

      Koska viikonloppu jo tosiaan oli ja meni, toivottelen muuten vaan mukavaa marraskuuta (joka todellakin tuntuu olevan kirjaimellisesti yksi iso musta aukko). Toivottavasti ei tarvi ajella liukkailla keleillä töihin ja takaisin <3


      Poista
  13. upeita kuvia, ihana katsella.
    Tuosta jäsenkorjauksesta olen kuullut, vesijumppakaverini on käynyt, on tykännyt kovasti. Ja saanut apua. Minä en ole käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kuvakehuista Tuija.

      Jäsenkorjaus on auttanut mua paljon paremmin kuin perinteinen hieronta. Ja on tosi miellyttävää käsittelyä muutenkin, mutta joitakin rajoitteita sen suhteen on. En nyt muista niitä ulkoa, mutta jotkut sairaudet ja ainakin tulehdukset ja ehkä lääkityksetkin on esteenä. Muuten sopii kaikille ja omista hyvistä kokemuksistani uskallan kyllä suositella.

      Mukavaa marraskuuta! Täällä on satanut päivästä toiseen vettä ja maisema on varsin ankea. Toivottavasti teillä siellä on paremmin.

      Poista
  14. Oi, miten ihania kuvia upeista maisemista! Olipa ihana katsella ja lukea postaustasi! Mietin samalla, että mitähän kaikkea jäsenkorjaaja löytäisi kehostani - saattaisi löytyä monta kohtaa kehossa, jotka vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Minä tykkään haravoimisesta, talvella lumen kolaamisesta ja keväällä lumen levittämisestä sulamisen nopeuttamiseksi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tarja ja kiitos paljon viestistä! Tulee tämä vastaus nyt vähän jälkijunassa, kun pidän aina viikonloppuisin koneen kannet kiinni, että tulee työviikon jälkeen vähän taukoa näytön ääressä istumisesta.

      Jäsenkorjaus on kyllä varsin miellyttävää pehmytkudoshierontaa ja venyttelyä, vaikka nimi kuulostaakin lähinnä siltä, että joku Vakaa Vanha Väinämöinen naputtelee jäsenet kuntoon :).
      Joka kerralla myös yllätyn siitä, että kropasta löytyy jotain sellaista, mitä ei ole itse huomannut ollenkaan, mutta joka kuulostaa ihan järkeenkäyvältä ja usein selittää jotain sellaisia tuntemuksia, joille ei ole itse hoksannut syytä. Voin omasta kokemuksestani kyllä suositella, jos mitään terveydellistä estettä käsittelylle ei ole.

      Ja ai että, mutta itsekin tykkään lumitöistä ja todellakin odotan, että vihdoin sitä lunta tännekin saataisiin. Nyt on ruohonleikkuri vielä oikeampi työkalu, kun nurmikko on yhtä vihreä kuin kesällä ja vettä sataa päivästä toiseen. Plaah.

      Haravoinnistakin aikanaan tykkäsin. Erityisesti silloin, kun pojat oli vielä sen ikäisiä, että tykkäsivät hyppiä lehtikasoihin (noin 20 vuotta sitten :)), mutta enää se homma ei kuulu suosikkeihini. Johtuen ehkä just siitä, että nykyään tuntuu satavan vettä koko ajan, eikä enää pääse haravoimaan sellaisia kuivan rapsakoita lehtiä ollenkaan. Mutta aina sekin homma tulee tottakai hoidettua, vaikkei niin huvitakaan. Ellei lumi ehdi ensin..

      Ja keväällä se lumen heittely ja jään lohkominen sulamisen edistämesiksi on kanssa niin kivaa touhua. Vaan siihen on vielä tovi matkaa.

      Mukavaa marraskuuta ja kiva kun kävit Tarja!

      Poista
  15. Ihania kuvia! Hiukan erilaisia kuvia saat kaivella arkistoistasi jos osallistut haasteeseen johon olen sinut blogissani haastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Sekä kuvakehuista että kesäisestä haasteesta :). Laitan idean korvan taakse ja kaivelen esiin sopivan hetken tullen, jos vaan arkistoistani kesäisiä kuvia löydän. Voi vaan mennä hetki ennenkuin päätyy toteutukseen asti.

      Poista
  16. Upeita kuvia taas. Aamu ja iltakuvista tulee todella tunnelmallisia ja ihana tuo Torronsuon maisema. Karu, mutta kaunis. Kivan ja rentouttavan päivän olet viettänyt ja kävipä tuuri, että aurinkokin näyttäytyi. Pyhäjärven kuvat huokuvat myös ilta-auringon tunnelmaa. Jään usein tuijottamaan tuollaista taivasta, kunnes taivaanranta on tummunut kokonaan. Niin upea se on.

    Hienoa, että jäsenkorjaus tehosi. Minunkin mielestä se on paljon parempi tapa hoitaa itseään kuin särkylääkkeet. Aion itse palata hoitopöydälle heti, jos jossakin alkaa tuntumaan kolotusta. Luin viikonloppuna, että joka päivä pitäisi mennä ihan alas kyykkyyn kantapäät maassa ja vähitellen pidentää kyykkyasentoa jopa 30 minuuttiin. Artikkelissa todettiin, että asento on suurimmalle osalle suomalaisia mahdoton. Kokeilin ja onnistui. Akillesjänteet tosin ovat kireät. Täytyy yrittää työpäivän aikana vähän kyykistellä.

    Siellä on oltu ahkeria. Pihahommat taitavat olla tältä syksyltä tehty. Meidän pihan hopeapaju tosin tiputtelee pieniä lehtiä märälle asfaltille. Siitä niitä sitten nypitään pois. Muuten piha on laitettu talviteloille ja sanottu hyvästit kaikille kasveille. Voi hyvin ja ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari.

      Tykkään tuosta Torronsuon maisemasta justiin siksi, että se on niin karu. Vähän kuin Lapissa olisi, vaikka onkin naapurikunnassa suolla :). Eikä oikeastaan väliä, mikä keli tai vuodenaika, kun siellä on aina omalla tavallaan nättiä.

      Se joutsenten lentoonlähtö kultaisena kimaltavasta vedestä ja meteli (laulu) tummalla taivaalla oli kyllä todella pysäyttävän hieno kokemus, kun en ollut sellaiseen ollenkaan osannut varautua. (ja siksi jäi se zoomikin kotiin, mikä harmitti tosissaan, vaikkei se silti sitä todista, että olisin yhtään sen parempaa kuvaa saanut otettua, vaikka olisi ollut mukanakin).

      Jäsenkorjaaja sanoi, että mun tapauksessa on hyvä tulla parin viikon päästä uudelleen, että nähdään, onko lonkka lähtenyt asettumaan paikoilleen. Ainakin se on nyt tuntunut ihan "olemattomalta", mikä on todella tervetullut juttu. En kaipaa sitä kipua, enkä kävelyrajoitteita. Paitsi että nyt on kyllä tooooodella haastavaa kävellä niinkuin kuuluisi, kun täytyy liukastella mustalla jäällä, jolla ei tunnu pitävän mitkään kengät kunnolla. Ei edes Ice Bugin kitkapohjat, joten menee vähän sellaiseksi lihasten jännittämiseksi ja hiihtelyksi.

      Silloin kun kävin ortopedillä saamassa sen jännetulehdusdiagnoosin, hän kehotti mua aloittamaan jokaisen aamun kymmenellä kyykyllä. Alkuun teinkin tunnollisesti, mutta nyt en aina muista. Ja heti piti tietty kokeilla, onnistuuko tuo mainitsemasi slaavikyykky (sillä nimellä meidän perheen miehet sitä syväkyykkyä nimittää), eikä tuottanut ongelmaa, vaikkei mikään maailman mukavin asento olekaan. Vois vaikka kokeilla katsella jonkun puolen tunnin telkkariohjelman kyykyssä :D.

      Meidän piha-ahkeruus rajoittui siihen yhteen, reilun viikon takaiseen sunnuntaihin, jolloin laitettiin kaikki kerralla kuntoon. Ja hyvä ajoitus olikin, koska seuraavana päivänä tuli lunta ja pakkasta, jonka jälkeen tosin on satanut kokolailla viikon pelkkää vettä taas. Tai siltä se ainakin tuntuu.

      Hyvää vointia ja mieltä myös sulle Mari <3

      Poista
  17. Mikä kuvasinfonia!
    Torronsuo on upea luontokohde, olen käynyt siellä kerran työmatkalla. Kuulostaa vähän omituiselle, mutta niin se oli. Meillä oli mainoskuvaukset siellä vuosia sitten ja kuvattiin kauneutta luonnon keskellä. Se oli ikimuistettava työpäivä; keitettiin kahvia ja paistettiin makkaraa pitkospuiden päällä ja kuvausrekvisiittaa oli koko tienoo täynnä. Ah miten kiva muisto sinne liittyy. En olis uskaltanut lähteä suolle yksin aamutuimaan - enkä tiedä edes mitä pelkään. Kannattaisi kyllä, sillä niin monia hetkiä lipuu ohi, ellei mene vähän mukavuusalueen ulkopuolelle.

    Olen käynyt tosi vähän (onneksi) kroppakorjaamoissa, fysikaalisessa muutamia sarjoja, eikä ole kokemusta jäsenkorjaajista. Paitsi, olenhan käynyt muutamia kertoja kiinalaisissa hoidoissa, mistä olen kirjoittanutkin. Jäsenkorjaaja kuulostaa jotenkin jännittävältä ehkä juuri etuliitteen 'kalevalainen' vuoksi, mutta on ilmeisen tehokasta.

    Me saatiin juuri ja juuri tehtyä pihatyöt ennen lähtöä. Viime vuonna jäi liikaa lehtiä pihalle ja keväällä näky oli toivoton. Olin tänä vuonna jopa niin ahkera, että laitoin kolmeen puskaan jouluvalotkin. Kun viime vuonna tultiin kotiin vastaavalta reissulta, naapurin talot loistivat kotoisasti jouluvaloissa ja tuntui kuin meidän talo olisi hävinnyt mustana ja pilkkopimeänä välistä.

    Valoisia päiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torronsuosta on selvästi moneksi :). Ja nyt kun kerroit, niin voin kyllä hyvin kuvitella, kuinka hyvin on sopinut tuotekuvauksiin. Ja jos yhtään oikein muistan, niin edustamissasi tuotteissa oli nimenomaan suomalainen luonto isossa roolissa (raaka-aineissa ja muutenkin?).

      Alkusyksystä pitkospuilla vastaan luikerrellut erikoisen värinen kyykäärme peläytti niin, ettei vähään aikaan tehnyt käärmekammoisena mieli lähteä itsekseen suolle kuljeksimaan, mutta tähän aikaan vuodesta en kyllä osaa pelätä siellä mitään, vaan päinvastoin on jotenkin hyvinkin turvallinen olo. Ehkä se on se tuttuus, joka sen tekee. Ja sekin, että vielä koskaan en ole onnistunut menemään paikalle niin, etteikö parkkipaikalla olisi muittenkin autoja. Ihme kyllä, tuolloin aamulla oli vaan yksi, enkä senkään kuljettajaa tai matkustajia missään nähnyt. Olivat ehkä tähyilemässä näköalatornissa, jonne kiipeämiseen olen itse liian vellihousu.

      Voin omista hyvistä kokemuksistani kyllä suositella kokeilemaan kalevalaista jäsenkorjausta. Nimi on tosin harjaanjohtava ja jos en itse tietäisi, että kyseessä on itseasiassa todella miellyttävä, kivuton pehmytkudoshieronta, voisin päätelle nimestä, että joku Vakaa Vanha Väinämöinen naputtelee rikkinäisiä jäseniä kuntoon :). Homma perustuu niinkin yksinkertaiseen ajatukseen kuin siihen, että ihmiskehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos jossain kiristää tai on vinoutta, se heijastuu toisaalle. Ja tässä hoitomuodossa keskitytään nimenomaan syyn löytämiseen ja korjaamiseen, ei oireeseen.

      Isojen rapsakoiden ja ilmavien lehtien haravoiminen on ihan kivaa, mutta jatkuvien vesisateiden maahan liiskaaminen nuljakkeiden ei. Silti se homma on vaan pakko hoitaa, jos ei tosiaan halua, että on keväällä edessä niinkuin itsekin mainitset. Meillä riesana on myös kotilot, jos niille tarjoaa hyvät elinolot, mitä ne keväiset lehtikerrokset just on. Eli senkin takia parempi pitää piha puhtaana vaikka sitten pakottamalla mies mukaan hommiin :).

      Mukavaa reissuilua sinne! Valo ja toivottavasti myös sopiva lämpö kuulostaa kyllä ihanalta. Ja kivaa kotiinpaluuta sitten kun on aika <3. Ilahdutti, kun jätit viestiä.

      Poista
    2. Harjaanjohtava tosiaan.. :D.

      Poista
  18. Hei, löysin sattumalta blogiisi ja haluaisin kysyä lisää tuosta lonkkaongelmasta, jonka sait treenistä. Olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja aloitin helmikuussa -19 kuntosalitreenit.
    Sain ohjelman ja ohjeet kuinka teen liikkeet oikein. Nyt sitten elokuussa tuli aivan yhtäkkiä voimakas nivuskipu, joma on vaivannut siitä lähtien enemmän tai vähemmän.
    Kysyisin, miten sulla alkoi ne oireet, tuliko yhtäkkiä vai pikkuhiljaa? Ja millaisia oireet oli, miten hoidit vaivaa, liikuitko kevyesti tms? Miten olet päässyt vaivasta, ja onko se jo kokonaan poissa? Olen käynyt lääkärissäkin ja ei siihen löytynyt selvää syytä, nivelrikkoa "ehdottivat" mutta en tiedä alkaako se noin aivan ykskaks? Tätä ennen ei ole ollut yhtään mitään! Kiitollisena vastauksestasi Sari E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sari ja kiva kun löysit.

      En tiedä, onko meillä ollenkaan samanlaisesta ongelmasta kyse, mutta kerron nyt kuitenkin oman tarinani, josko siitä vaikka kuitenkin löytyisi yhtäläisyyksiä omaasi.

      Aloitin pitkähkön tauon jälkeen kuntosalitreenit muistaakseni viime joulun aikaan ja kävin ahkerasti kolme kertaa viikossa ja motivaatio oli tapissa, kun kehitystä tuntui tapahtuvan. Mutta varmaan aloin vähän liikaa rehkimään mm. jalkaprässissä ja latailin siihen painoja yli puolitoista kertaa oman painoni verran, joka saattoi olla kuitenkin liikaa. Tai sitten tekniikka oli pielessä, vaikka olenkin saanut ohjeet ja niitä mielestäni tosi tarkkaan noudattanut. No, jokatapauksessa oikea puolisko (en muista varmaksi, oliko jo silloin lonkka vai pakara vai mikä) alkoi oireilla joskus kesäkuun alkupuolella ja fysioterapeutti, jolla kävin hierottavana sanoi, että keskimmäinen pakaralihas on kyllä melkoisen "napakka" ja kireällä. Hieronta ei varsinaisesti auttanut ja ongelma eteni niin, että ihan ensin vaikeutui esim. autosta ylös nouseminen. Tai kyykystä ylösnousu. Ja seuraavassa vaiheessa rappujen kiipeäminen, joka olikin vähän kinkkisempi juttu, kun mulle tulee normityöpäivän aikana minimissään reilut 300, mutta useimmiten lähemmäs 500 porrasta kuljetttavaksi edestakaisin.

      Kesälomalla (jonka aikana oli ihan jäätävän kylmä koko ajan) heinä-elokuun taitteessa en pystynyt enää kävelemään kivutta edes loivaa ylämäkeä. Mieskin jo sanoi, että "nyt on tosi kyseessä, kun "ei tartte auttaa"-nainen pyytää työntämään golfkärryään ylämäet).
      Yöt oli ihan yhtä tuskaa, eikä puhettakaan, että olisin pystynyt nukkumaan oikealla kyljellä hetkeäkään. Enkä oikein vasemmallakaan, koska oikea pakara joutui venytykseen, vaikka oli tyyny polvien välissä.

      Arvelin, että nyt on kyllä joku tulehdus varmaan kyseessä ja aloin syödä Buranaa ja pitää lonkassa jäitä tai mennä seisomaan jääkylmään järveen tai kylpylän kylmäaltaaseen. Näistä tuntui olevan vähän apua ja heti, kun palattiin tältä plörinäksi menneeltä lomalta kotiin, varasin ajan ortopedille.

      (Katkaisen tässä kohtaa tämän ja jatkan uudessa viestissä ennenkuin bloggeri heittää pellolle liian pitkän tekstin takia)

      Poista
  19. Matkan varrella kipu tuntui paitsi lonkassa, myös justiin siinä nivusen seudulla (erityisesti öisin) ja loppupeleissä oikeastaan koko jalassa. Reiden ulkosyrjällä, polvessa ja ihan joka paikassa.

    Ortopedin diagnoosi oli "keskimmäisen pakaralihaksen kiinnityskohdan jännetulehdus". (Tässä postauksessa mainitsemani jäsenkorjaaja tuntui olevan tuosta diagnoosista tyytyväinen, kun kuulemma "vanhan liiton" ortopedit luokittelevat kivun liian helposti limapussin tulehdukseksi, joka on eri asia).

    Ortopedi määräsi kipuun 800 mg Buranaa tarvittaessa ja antoi lähetteen toiminnalliseen fysioterapiaan (en välttämättä muista tuota termiä oikein).

    Fysioterapeutti sitten opasti vastuskuminauhalla tehtäviä harjoitteita, joiden tavoitteena on keskivartalon hallinta ja sitä kautta tasapaino kropan eri puoliskojen välillä.
    Alkuun en tykännyt niistä yhtään (koska kaikki tuntui vaikealta), mutta tein kuitenkin ahkerasti, mitä käskettiin ja motivaatio kasvoi, kun huomasin, että siitä on apua. Nyt olen palannut osittain myös ihan tavallisen punttisalitreenin pariin, mutta maltillisesti.

    En nyt muista mitä kaikkea siitä nivusen seudusta löytyy (kaikki ne mulle selitetiin), mutta ainakin siinä kulkee alaraajojen verisuonet ja reiden etupuolen lihakset ja mitä kaikkea olikaan. Joku hermokin muistaakseni.

    Omasta kokemuksestani uskallan suositella kalevalaista jäsenkorjausta, joka on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut niin parasta. En tiedä, onko sinulle tuttua, mutta on siis ihan tosi miellyttävää ja osin venyttävää pehmytkudoshierontaa. Tavoitteenaa löytää ja korjata oireiden todelliset aiheuttajat, eikä keskittyä oireisiin.

    Pitkä vastaus, mutta varmaan jäi jotain oleellista poiskin. Kiva olisi kuulla, oliko tästä yhtään mitään apuja. Toivottavasti oli. Nivelrikko kuulostaa mun mielestä liian helpolta heitolta, vaikka voi toki olla tottakin ja on myös yleistä "meidän iässä" (inhoan tuota ikäyleistystä, jonka piikkiin on niin helppo laittaa kaikkea).

    Ilahdun, jos viitsit vielä sen verran laittaa viestiä, että tiedän, kuulostiko yhtään tutulta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tällä hetkellä näin liki puolen vuoden jälkeen kivun alkamisesta olen lähes kokonaan kivuton. Nivusen seutu vaivaa silloin tällöin edelleen aamuyöstä, mutta jäsenkorjaaja kehotti laittamaan polven koukkuun ja nostamaan pakaran ylös, niin kudosnesteet pääsevät liikkeelle. Se on auttanut.

      Poista
  20. Kiitos paljon vastauksestasi. Osittain kuulostaa hyvin tutuilta oireilta, mullekin rappujen nousu on hankalaa vieläkin ja liikkeelle lähtö ylipäätään. Joko sulla rappujen nousu sujuu ongelmitta?
    Olen itsekin maltillisesti jatkanut nyt tauon jälkeen treeniä. Välillä ajattelen että nythän se on jo parempi mutta seuraava päivä voi olla taas hankala. Sen olen huomannut että jos vaikka pihatöissä kyykistelee ylös ja alas, siitä ei tykkää yhtään. Sinnikäs vaiva on. Mutta mulla ei kyllä ole ollut noin kivulias, levossa ei noin hankala. Kävellessä kylläkin. Rappuja noustessa pitää kiskoa suunnilleen käsivoimin itseään ylös!

    Aika jännä että sullakin tuli n. puolivuotta treenaamisen aloittamisen jälkeen tämä, sama täällä, aloitin helmikuussa ja elokuussa vaiva alkoi. Olen varannut nyt kiropraktikon, ja ilmanmuuta haluan kokeilla myös kalevalaista jäsenkorjaajaa.
    Jouduitko syömää Buranaa pitkään? Onko vaiva nyt jo aivan oireeton? Sitä itsekin ihan maallikkona ajattelen, että tuskin nivelrikko alkaa niin että voi sanoa tarkan päivän ja melkein kellonajankin, milloin ongelma alkoi:)
    Kitos vielä, sinun oireet kuulostavat tosiaan hyvin samoilta, ja hienoa kuulla että on jo parempi, toivoa siis on täälläkin. Sari E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari jatkoviestistä. Vastaan sulle huomenna, kun olen taas ”isolla koneella” :). Puhelimella tihrustaminen ja näppäily on mulle niin työlästä.

      Poista
  21. Nyt vasta huomasin tuon viimeisimmän kommenttisi. Helpottavaa kuulla että on jo kunnossa kun hyvin samanlaiset oireet meillä. Kiitos vielä ja mukavaa loppuvuotta.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi