Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2018

HÄÄT SULHASEN TAPAAN


Olen tässä viime päivinä selaillut aina ja ikuisesti järjestämättä olevien paperivalokuvien pinkkoja ja muistellut yhtä elämäni tärkeimmistä ja kivoimmista päivistä, josta tulee tänään kuluneeksi tasan 25 vuotta. 

Kuvia on paljon, ja nyt kun aikaa häistämme on  neljännesvuosisata, on pakko myöntää, etten olisi muistanut kaikkien vieraidemme läsnäoloa. Johtuu pitkälti siitä, että suuri osa kanssajuhlijoista oli miehen joukkuekavereita tai muuten urheilun mukanaan tuomia ystäviään silloisine tyttöystävineen tai vaimoineen. Osasta oli toki jo ehtinyt tulla itsellenikin läheisiä, mutta osa oli vielä tuolloin vieraampia. Omia alkuperäisiä ystäviäni oli mukana tasan kaksi eli kaikki.

Sukulaiset olivat vähemmistössä, vaikka kaikki läheiset oli toki kutsuttu. Vähän haikeaa oli nähdä kuvissa sittemmin jo poisnukkuneita rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. 

Mutta koska kyseessä oli ennenkaikkea Onnenpäivä, pysytellään iloisissa asioissa. 

Tunnelma oli koko päivän ihan hirmu mutkaton, vapautunut ja kaikinpuolin iloisen onnellinen. Se oli paitsi rentojen vieraiden, mitä suurimmassa määrin myös miehen ansiota. Näin jälkikäteen kun olen tajunnut, että mehän taidettiin itseasiassa viettää Häät sulhasen tapaan, koska se oli nimenomaan ukkeli, joka hoiti oikeastaan ihan kaikki oleelliset järjestelyt ilman minkäänlaista ongelmaa.

Hääpukuni puhtaanvalkoisen, hennosti kuvioidun kankaan ja puvun kaavat valitsin ja ostin itse, mutta vaativasta ompelutehtävästä huolehti miehen pikkusisko. Muistinkohan ikinä tarpeeksi kiittää.



29.5.1993


Miehen puku teetettiin opasaikoinani Thaimaassa. En muista, oliko siitä tarkoitus tulla nimenomaan hääpuku vai puku muuten vaan, mutta tärkeään käyttöön päätyi jokatapauksessa.





Siihen maailman aikaan muodissa olleisiin prinsessaluomuksiin verrattuna varsin yksinkertaista pukuani koristivat kankaan kuvioiden lisäksi helminauhamaiset tereet saumoissa. Ainoat varsinaiset koruni sormuksen ohella olivat ihka aidot rihkamakorvikset.

Myös kengät taisivat löytyä marketista, tai ainakin muuten edullisesti, mutta olivat omaan silmääni kauniit ja jalkoihini sopivat. Pakko oli eilen kokeilla, vieläkö mahtuvat, ja kyllähän jalka niihin edelleen sujahti, mutta kävelemään en kyllä olisi niillä enää pystynyt. Sen verran kapeilta ja kovilta tuntuivat.

Mies sanoi, että täytyy muistaa ennen alttarille polvistumista tarkistaa omien kenkiensä pohjat, ettei loista tarjoushintalappu koko kirkkoväelle.










Kimppuun kerättiin kielot ja kuusamat sittemmin ihan liian nuorena poismenneen anopin pihalta hääpäivää edeltävänä iltana. Samoja kukkia oli koristeena banaaninutturassani, joka oli kiinnitetty niin vahvalla lakkakerroksella, että kun aloin sitä tyhmyyksissäni hääyönä harjata auki, mies jo sillävälin nukahti vesisänkyyn kavereiden toimesta leviteltyjen käpyjen päälle. Virkosi kumminkin ja totesi tuoreen morsiamen pystyyn sojottavan tukan nähdessään romanttisesti, että näytän ihan Hanoi Rocksin kitaristilta :D.





Bestman oli jos mahdollista, vieläkin hermompana kuin sulhanen ennen h-hetkeä. Kurkkuaan oli kuulemma sakastissa odotellessa kuivannut niin, että oli hörpännyt vettä siellä olleesta maljasta, jonka nähdessään vihkipappi oli todennut, että kröhöm, se on kylläkin pyhää vettä, jossa tänäänkin on tarkoitus kastaa lapsia..





Mies järjesti juhlapaikan, ja kaveri- tai tuttavapiiristään löytyi niin ruokapalkalla soittamaan tullut bändi kuin hääauto kuljettajineen sekä kokki grillailemaan yöpalaa siinä vaiheessa, kun juhlapaikkana toimineen historiallisen Forssan Klubin väki jo päästettiin vapaalle.

Vanhan keittokirjan välistä löysin meidän häämenyyn printattuna. Hintaa oli tasan 100 markkaa per henkilö, joka juuri ja juuri saatiin vanhempien pienellä avustuksella kasaan. Omakustanteisesta juomatarjoilusta huolehti Klubin baari, josta jokainen osti mitä, ja kuinka paljon halusi, jos halusi. Muuhun ei ollut mahdollisuutta, ja näin jälkikäteen ajatellen oli ihan hirmu toimiva vaihtoehto. Ei tarvinnut kenenkään miettiä, kehtaako vielä käydä siinä ilmaispöydässä kaatamassa lasillisen, eikä toisaalta myöskään loppunut juoma kesken.

Pienellä budjetilla, mutta suurella sydämellä siis mentiin, eikä mistään jääty paitsi. Tai no, ehkä olisin toivonut, että mies ei olisi alkanut tinkimään vihkisormuksesta, jossa oli jo valmiiksi punainen tarjoushintalappu;). Sanoi kauppiaalle, että "Nyt tuli tehtyä niin hyvät kaupat, että tulen aina ostamaan vihkisormukset täältä.." Taisi sitä odotellessa paikka jo mennä konkurssiin. '






Pukuni alushameeseen tuntui uppoavan tonneittain tylliä, mutta silti siitä ei meinattu saada tarpeeksi jämäkkää pitämään puvun helmaa leveänä. Vaan siihen löytyi apu appiukon katiskasta, josta lainattiin sormenpaksuinen teräsvanne, joka ommeltiin alushameen helmaan. Meinasi vaan tulla tenkkapoo, ja tulikin, siinä kohtaa, kun piti mahtua isän autoon ja matkata hääpaikalle. Vanne oli niin jäykkä, etten mahtunut auton ovesta sisään muuten kuin kääntämällä vanteen kasvojeni eteen pystyasentoon ja istumalla koko matkan sokkona vanteen ja oman hameeni helman sisällä.

Pientä ongelmaa aiheutui myös siinä vaiheessa, kun hain appiukkoa häävalssin jälkeen tanssimaan. Teräsvanne päätti irrota terävästä liitoskohdastaan, joka osui nilkkaani niin, että nilkasta alkoi vuotaa verta ja oli pakko jättää appi lattialle. Siihen ukko totesi vaan, että "No kyllähän minä tiesin, että olen huono tanssimaan, mutten tiennyt, että ihan niin huono, että morsei karkaa ... "




Jos häät järjestettäisiin nyt, tuskin osaisin antaa ukkelin huolehtia kaikesta ilman, että pääsisin itse vaikuttamaan/kontrolloimaan. Mutta olen onnellinen, että 25 vuotta sitten osasin, enkä edes miettinyt muuta vaihtoehtoa. Ja pakko tunnustaa, että monien nykyisten nuorten parien vuosikausia kestävää hääsuunnittelua, -järjestelyä, -stressiä ja kenraaliharjoittelua sivusta seuratessani en voi välttää ahdistusta. Voin vaan sydämestäni toivoa, että sinä yhtenä elämänsä hienoimpana päivänä pari voisi keskittyä istumajärjestysten ja muitten täysin epäoleellisten seikkojen kontrolloinnin sijasta toisiinsa ja siihen ainutkertaiseen hetkeen, joka silloin on käsillä <3.

66 kommenttia:

  1. En kestä miten ihana postaus <3 Ja vitsit sä olet ollut kaunis morsian (ja olet kyllä edelleenkin kaunis)! Ihana tunnelma välittyi näistä kuvista, juurikin sellainen rento ja onnellinen. Onnea seuraaville 25 vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Jossu <3. Nuorena ihmiset näyttää nätiltä niinkus tiedät, kun katsot peiliin..

      Olisin niin mieluusti julkaissut kaason juhlavieraista räpsimiä tilannekuviakin, mutta se ei olis tainnut olla sallittua ilman, että kysyn jokaiselta erikseen luvan, joten selailen niitä sitten taas 25 vuoden päästä samaisista paperikuvapinoista, jos vielä on kuvissa silloin värit tallella ja jos Luoja suo (toi pitää jo tässä iässä lisätä varmuuden vuoksi kaikkeen ;)).

      Poista
  2. Onnea tosi paljon suurena päivänä! Häänne vaikuttavat olleen tosi sympaattiset ja kotoisat, kuvistakin se välittyy. Mun mielestä on vähän surku, että hääjärjestelyt on nykyään monesti niin överit, polttareitakin pitää juhlia jossain Euroopassa viikonlopun ajan. Ei kaikki tietenkään noin toimi, mutta 20-25 vuotta sitten ei olisi kyllä tullut kenellekään edes mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Inka <3. Ja ihanaa, jos tunnelma välittyi, koska sympaattiset ja kotoisat ne meidän juhlat todellakin oli. Ja on tuntunut niin kivalta, kun vieläkin mukana olleista joku on tullut sanomaan, että ne oli parhaat häät ikinä.

      Ja ihan samaa mieltä olen noista massiivisista hääjärjestelyistä. Etenkin, jos kääntyvät enemmän stressin puolelle niinkuin voisin kuvitella loppumetreillä ainakin itselleni käyvän. Välillä kidutan itseäni katsomalla jotain "Bridezillas"-tyyppistä ohjelmaa, jossa morsian pompottelee kaikkia kuin joku hirviö ja auta armias, jos joku erehtyy ottamaan askeleen väärään suuntaan väärässä paikassa tai muuten ei kaikki mene morsiamen mielen mukaan. Olen jonkun kerran jo pitänyt peukkuja, että sulhanen ymmärtää peräytyä ennenkuin jää lopullisesti vangiksi.. Hrrrr. En sentään tosielämästä sellaisia tapauksia onneksi tunne, mutta kyllä mulla sellainen olo on, että vähän vähemmälläkin säädöllä (ja budjetilla) voi tulla oikein hyvät ja onnelliset juhlat.

      Poista
  3. Voi miten ihania kuvia <3 Teidän ilmeistä paistaa rakkaus niin, että oikein herkistyy! Ja sun puku on mun mielestä tosi tyylikäs, ei ollenkaan semmoinen överi kermakakku, niinkuin tohon aikaan usein morsiamilla oli.

    Ihastuttavan rennot häät teillä on ollut, varmasti ovat vieraatkin viihtyneet. Mä myös aina mietin sitä, että hääpäivänä oleellista pitäisi olla vain morsiusparin onni ja rento nauttiminen kaiken sen hillittömän härdellin sijaan, mitä välillä häissä näkee. Me mentiin tosi pienimuotoisesti naimisiin ihan vaan lähiperheen ja muutaman ystävän läsnäollessa ja oli tosi ihanaa, kun ei tarvinnut stressata isoista juhlista ja niihin liittyvistä järjestelyistä. Olen niin kontrollifriikki, että jos olisi ollut isot kinkerit, olisin välttämättä halunnut hoitaa kaiken itse, enkä olisi taatusti osannut nauttia juhlapäivästä.

    Vielä kertaalleen, paljon onnea teille tänä tärkeänä päivänä <3 Onni ja rakkaus näkyy noista kuvista ja se, mitä olen kirjoituksistasi ymmärtänyt on, että se sama onni ja rakkaus teillä on liitossanne edelleen. Ja se jos mikä on ihanaa! Nauttikaa juhlapäivästänne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emma <3. Mustakin näyttää, että päivän tunnelma välittyy meidän kasvoilta. Ja niin olisin halunnut laittaa tänne tilannekuvia myös juhlavieraiden touhuista ja iloisista ilmeistä, mutta koska yksityisyydensuoja, niin sitä en voinut valitettavasti tehdä.

      Meidän onni oli, että häät järjestettiin tuolloin, eikä nyt, koska olen itsekin melkoinen kontrolleri (ominaisuus, josta haluaisin eroon ja olen yrittänyt itseäni sillä saralla kehittääkin), enkä taatusti "uskaltaisi" jättää mitään miehen järjestelyjen varaan. Että sinällään näitten hääkuvien esiinkaivaminen ja päivän muistelu oli mulle hyvä muistutus siitä, että oikein mainiosti hommat hoituu ilman mun päällepäsmäröintiä. Tai siis itseasiassa paljon paremmin :).

      Kiitos kovasti Onnesta Emma <3. Ja totta. Kyllä meillä on säilynyt sama keskinäinen kunnioitus, mutkattomuus, rakkaus ja huumori näihin vuosiin asti, vaikka välillä tottakai on ollut niitä huonompiakin aikoja ja toinen ärsyttänyt ihan täysillä. Niistä onneksi pääsee yli, kun tuntee toisensa niin hyvin.

      Tänään ollaan töissä ihan tavalliseen malliin ja ukkeli itseasiassa ylitöissäkin, mutta viikon lopulla päästään pienesti juhlistamaan yhteistä matkaa.

      Poista
  4. Paljon onnea teille♥♥
    Ihana postaus...ja miehesi selvästi huumormiehiä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Hannele <3. Ja juu. Ilman huumoria ei tässä liitossa olis varmaan näin pitkälle pötkitty :)

      Poista
  5. Hirmuisesti onnea molemmille <3! 25 v on kyllä huikea saavutus, ilmiselvästi vakka on kantensa löytänyt.

    Ja teidän häät kuullostivat vallan mainioita, rentous ja hyvä fiilis on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taru <3. On meillä niitäkin aikoja näihin vuosiin mahtunut, kun toinen on ärsyttänyt enemmän kuin mikään muu maailmassa, mutta enimmäkseen on kyllä ollut varsin mutkatonta.

      Surullista on se, että kaikki tarinat ei pääty yhtä hyvin <3

      Poista
  6. IHANA ihana postaus! ♥ Lämpöiset onnittelut 25 vuodesta! Ja vitsit miten ihanan kuuloiset häät ja huikean kaunis/komea hääpari. Nauratti myös monet kohdat, kuten bestmanin vesihörppy kastemaljasta :D :D Ihania ja lämpöisiä muistoja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kiva Tuula <3. H

      Häät oli todellakin niin rennot ja mutkattomat kuin olla voi. Kiitos siitä kiekkomiehille, jotka on varsin hyviä ottamaan ilon irti aina kun on tilaisuus :D.
      Ei tarvinnut pönöttää.

      Vaikka tänään on ihan tavallinen työpäivä, olo on kuin onnellisella morsiamella konsanaan. Äsken tajusin, että olen tainnut hymyillä koko päivän. Tuntuu kivalta.

      Poista
  7. Paljon ONNEA! Upeata hääpäivää! Tosi ihania muistoja ja aivan upea hääpuku ja pari.
    ♥ toivon paljon onnea seuraavillekin vuosikymmenille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirmu paljon Emilie <3. Ja kaikkea hyvää sulle.

      Poista
  8. Hopeahääpäiväonnittelut!

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea! Ihan vedet silmissä luin tarinaanne. Vedet silmissä ja samalla nauraen. Ihan parhaita hassuja pikku yksityiskohtia! Nuo on minusta juuri niitä oikeita muistoja ja sellaista tavallisen onnellista. Tärkeintä varmasti oli tuo, että saitte olla ilman nykystressiä ja kaikkea "suurta" mitä nykyään tehdään.
    On hienoa, että olette yhdessä jaksaneet kaiken elämän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Helmi Nainen <3.

      Paljon on matkan varrelle mahtunut niin niitä kuuluisia myötä- kuin vastamäkiäkin, mutta kaikesta on lopulta yhdessä selvitty. Ja vaikka toinen aina välillä ärsyttää enemmän kuin kukaan tai mikään muu ikinä, tunnetaan toisemme niin hyvin, että tiedetään, mitä on parasta niissä tilanteissa sanoa tai jättää sanomatta, ettei jäädä turhan pitkäksi aikaa vellomaan negatiivisiin tunnelmiin.

      En tiedä, pystyisinkö tosiaan ihan noin vaan antamaan kaikki ohjat ukkelille, jos häät järjestettäisiin vasta nyt, mutta onneksi sitä ei tarvi edes miettiä :). Mulle on ihan terveellistä ymmärtää, että hyvä tulee ilman muakin. Tai siis tässä tapauksessa varmasti parempikin :)




      Poista
  10. Oi miten kaunista :) Onnea hurjasti <3 Meidän häät toteutettiin 2 viikon suunnittelulla, vaatekaapista löytyneillä vaatteilla ja yllätykseksi vieraille. Tämä etukäteisvalmistelujen vähäisyys ei ole onneksi vaikuttanut liiton laatuun... Tai toki siihen voisi vedota joskus, jos aihetta tulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3.

      Musta vähän tuntuu, että se etukäteisvalmistelujen vähyys tai helppous tietää ennemminkin hyvää liitolle ja sen kestolle. Kun on jo alunperin vähempään tottunut, ei tule myöhemminkään liikoja vaadittua :). Päinvastaisia esimerkkejä löytyy nykyään niin valitettavan paljon. Vaikka on kuinka suunniteltu ja järjestelty ja panostettu, ei liitoista kuitenkaan ole tullut kestäviä ja se on surullista se.

      Mutta aina on tosiaan hyvä olla takataskussa jotain, mihin vedota tiukan paikan tullen ;)

      Poista
  11. Niin kaunis morsian ja komea sulhanen. Herkisti.
    Ja kertomasi hassut sattumukset vesimaljoineen, katiskanvanteineen ja kitaristikutreineen naurattivat ihan aidosti. Varmasti teillä on paljon ihania lämpimiä muistoja noista juhlista.

    Hopea-hääparille suloista juhlapäivää ja onnellisia yhteisiä vuosia tästä eteenkin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Leena <3. Morsian ja sulhanen oli melkoisen paljon nuorempia noihin aikoihin ;).

      Päivä oli kyllä kaikinpuolin niin onnellisen mutkaton tai mutkattoman onnellinen, että ihan pystyn palauttamaan sen tunteen vielä tänäkin päivänä kroppaan ja mieleen, vaikka onkin periaatteessa ihan tavallinen työtiistai ilman mitään juhlallisuuksia. Niitten aika tulee myöhemmin.

      Yksi ainut asia on, joka jäi kaduttamaan. Ja se oli se, että purin sen nutturan, joka olisi ihan varmasti kestänyt kuosissa koko meidän häämatkan ajan. Nyt mentiin kitaristityylillä :)

      Hopeahäät on aina kuulostaneet omaan korvaani siltä, että pari on iältään ainakin 100.. :). Mutta tässä sitä ollaan. Kiitollisena kuluneista vuosista.

      Poista
  12. Hirrrrrmuisesti onnea teille molemmille 💘 Onnea myös tuleville vuosille 💖

    Ihan oli Annukkamaiset häät appiukon katiskoineen kaikkineen
    😂

    Omissa ensimmäisissä häissäni reilu 25 vuotta sitten minulla oli itse tehty hääpuku, eikä se yhtään hävennyt kaupan prinsessaunelmien rinnalla. Kylläpä olisi reilu kymmenen vuotta jälkeenpäin saattanut harmittaa, jos häihin olisi pistänyt enemmän rahaa. Osa tutuista näin teki jo aikanaan ja tänä päivänä häihin laitetaan vieläkin enemmön aikaa ja rahaa. Harmittavasti vain erotkin ovat yleistyneet, joten ihan kankkulan kaivoon heitettyä rahaa. No eihän tarkoitukseni ollut synkistellä eroilla tänä ihanana päivänä.

    Toivotan siis edelleen mitä ihaninta hääpäivää. Vietätte sitä todennäköisesti ihan just teidän näköisesti 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tuija <3.

      Meillä ei olis ollut mahdollisuuksiakaan hankkia hääpukua kaupasta, enkä kyllä yhtään muista sellaisen perään edes haikailleeni, vaan hakusessa oli ennemminkin kaunis kangas ja omannäköiseni kaavat. (Onkohan muuten nykyään enää kaavoja edes missään myynnissä? Siis mitään kaavoja.. ). Ja kyllä mulla sellainen olo oli, että mun puku oli justiin siinä hetkessä se maailman paras ja kaunein (vaikkakin miehen sisko, joka sen ompeli, oli kuulemma koko ajan kriittisellä silmällä tarkistellut saumoja ja takaosan rusetin asettumista, kun kävelin pitkin kirkon käytävää :)).

      Ikävä kyllä, myös meidän hääseurueeseen kuuluneista pareista kovin moni on sittemmin eronnut. Ja kaikkia heitä taitaa yhdistää se, että häihin, tai siis niiden näyttävyyteen panostettiin todellakin isosti.

      Ja juu. Hääpäivää vietetään ihan meidän näköisesti elikkäs itse olen töissä ja mies oman työpäivänsä lisäksi ylitöissä :D. Mutta viikon lopulle saatiin järjestymään tuuraaja ukkelille ja päästään pienesti juhlistamaan yhteistä matkaa.

      Poista
    2. Heh, munkin puvussa oli rusetti takaosassa. Taisi olla siihen maailmanaikaan muotia :) Kai niitä kaavoja jostain löytyy, mutta enpä ole varmaan 25 vuoteen kaavoja ostellut.

      Ja hei, ihanaa matkaa <3

      Poista
    3. Ripustin eilen puvun omenapuun oksalle ja yritin ottaa kuvaa justiin siitä rusetista, mutta puku näytti ihan joltain kartanon kummitukselta yksin siinä leijuessaan, joten pakkasin äkkiä takaisin säilöön :).

      Ja kiitti <3. Siljaillaan Tallinnan kautta Pärnuun.

      Poista
  13. Onnea teille molemmille, ihan hirmu paljon! Kuvista välittyy niin onnellinen, iloinen ja rento tunnelma, hymyilyttää ihan täällä ruudun toisellakin puolella :)Ja hieno on myös tuo saavutus 25 yhteisestä vuodesta, ei muuta kuin niitä lisää :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anu <3.

      Harmi, kun en voi julkaista kuvia häävieraiden tunnelmista ja päivän tapahtumista (koska yksityisyydensuoja..). Niitä katsellessa mulle tuntuu jääneen kestohymy omillekin kasvoille. Kiekkkomiehet on niin mutkatonta porukkaa, että osaavat ottaa ilon irti aina kun on paikka :).

      Toivotaan tosiaan lisää yhteisiä onnenvuosia niin sinne kuin tännekin :)

      Poista
  14. Kyllä nauratti kun mielessäni ajattelin sinua katiska hameen alla!
    Ihanat häät teillä on ollut ja onnea toivotankin tuleville vuosille teille <3
    Häpeän tunnustaa, mutta olen oman morsiuspukuni heittänyt pois. Se oli jo sen verran kellastunut, etten uskonut siitä enää mihinkään käyttöön olevan ja oli myös, perhana vieköön niin pieni, etten voi käsittää että se on päälleni joskus mahtunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meinasi oikeasti olla vakava paikka, kun kirkkoon jo piti lähteä, mutta morsian ja katiska ei mahdu autoon :D. En nähnyt sieltä hameen alta mitään, mutta reitti oli tuttu, joten ei niin tarvinnutkaan..

      Kaivoin eilen puvun esiin ja ripustin sen henkarissa omenapuuhun sillä mielellä, että otan kuvan sen selkämyspuolelta, jota koristi iso, mutta simppeli rusetti. Näytti kumminkin siinä kesätuulessa liehuessaan enempi joltain laihalta kummitukselta, joten vein äkkiä takisin säilöön.. Enkä minäkään siihen olis mahtunut, vaikken kovin paljon ole noista ajoista "kasvanutkaan". Miehen sanoin olen nykyään vaan "harteikkaampi" :D. Kengät puristi niin perhanasti, vaikka jalkaan mahtuivatkin. Ovat jotain kovaa synteettistä materiaalia, joka jo vähän rapisee, joten päätin, etten edes yritä kävellä.

      Ja kiitos paljon onnesta <3

      Poista
  15. Voi Annukka, tämä oli ihana postaus. Onnea teille! Ihan mahtava sulhanenkin on sulla kyllä ollut, kun on järkännyt hienot häät. Säästömeininki = just paras meininki. Häiden järjestäminen ja säätäminen on mun mielestä ehkä kaikkein kamalinta maailmassa ja varmaan siitä (tai jostain muusta??) syystä en ole koskaan mennytkään naimisiin. Ei ole vielä osunut kohdalle semmoista sulhasta, joka hoitelisi kaikki järjestelyt... sitä odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Netta :). Ja voin vakuuttaa, että jos naimisiin mentäis samalla kokoonpanolla vasta nyt, en todellakaan uskaltais päästää sulhasta mestaroimaan hääjärjestelyjä. Ellen varsin haluaisi elää sellasessa vääränlaisessa jännityksessä.
      On sen verran kekseliäs tyyppi :D.

      Mutta oikeasti oli kyllä niin superia, kun ei tarvinnut säätää, eikä stressata. Sen kun vaan käveltiin se pitkä kirkon käytävä päästä päähän ja loppupäivä vaan iloittiin muitten mukana. Sääli, ettei tänne voi noin vaan laittaa kuvia juhlavieraista. Olis kyllä monenmoista otosta ja ysärimallin juhlapukeutumista. Erityisesti miesten puvut oli ihan mahtavia. Kaikkien sisälle olis mahtunut helposti kaksi :)

      Sun sulho on sen verran toimelias muulla saralla, että yhdet häät on pikkujuttu kaiken sen rinnalla..

      Poista
  16. Ihania kuvia
    - omista häistäni tulisi lähipäivinä 26v jos en olisi eronnut kauan sitten. Mulla oli äidin tekemä puku - vaaleankeltainen, ei mitenkään ns morsiuspuvun näköinen - en muista että koskaan olisin varsinaiseta puvusta haaveillutkaan. Muutenkin säästöbudjetilla mentiin, lähimmät ihmiset mukana - mutta puitteet oli hienot, Kerimäen suuri puukirkko ja hirsimökki järvenrannalla kahvitukseen. Pappikin oli ensi kertaa vihkimässä. Muistoja muistoja...

    Mutta edelleen teille ihania yhteisiä vuosia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Miehanna <3.

      Eikös Kerimäen kirkko ole jotenkin kuuluisakin? Peräti Suomen suurin puukirkko tai jotain? Ainakin mulla on nyt sellainen mielikuva.

      Ja muistot on tärkeitä ja varmasti rakkaita, vaikka kaikki ei päättyisikään niinkuin sillä hetkellä uskoo ja toivoo. Aika moni meidänkin häissä mukana juhlineista pareista on ikävä kyllä sittemmin eronnut. Osa sellaisia, joille en olisi koskaan uskonut niin käyvän. Eikähän sitä koskaan voi omalla kohdallaankaan tietää, mitä elämä eteen tuo, mutta sillä mielellä tässä nyt ollaan, että samaan malliin jatketaan niin kauan kuin luoja suo

      Poista
    2. sanovat sen olevan maailman suurin puukirkko :)
      Asuttiin silloin Kerimäellä

      Eihän sitä sillä hetkellä tosiaan ajattele että liitto tulee päättymään. Kyllä sitä silloin uskoo et se onnistuu - mutta elämästä ei onneksi tiedä eteenpäin

      Poista
    3. Hyvin sanottu toi, että ei onneksi tiedä. Se on just niin.

      Poista
  17. Onnittelut ja onnellisia vuosia lissää vaan teille! Ja meille... meilläkin tänä keväänä tuli 25 vuotta avioliittoa täyteen. Ei oikein voi puhua hääpäivästä, koska meillä ei ollut häitä, vaan ainoastaan vihkiminen kahden todistajan läsnä ollessa. Minä kyllä kovasti olisin halunnut häät ja morsiuspuvun, mutta koska tiesin, että oli pakko valita joko tämä mies tai häät - niin valitsin sitten miehen :) Välillä vähän kaihertaa, että on tuollainen juhla jäänyt saamatta, mutta ei voi mitään, kun mies nyt ei kerta kaikkiaan ole juhlija niin ei sitten vaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista ja sitä samaa teille, kun näköjään Hopeahää-/vihkipäiväsamiksia ollaan :).

      Aloin miettiä tuota hää-sanaa, että mitkä ne häät oikeastaan on? Sama vai eri asia kuin vihkiminen? Mutta ei sen väliä, pääasia, että liitot on olleet kestävää sorttia.

      Minäkään en ole yhtään juhlivaa sorttia noinniinkuin muuten. Kaikki muut etapit on ohitettu ilman mitään sen kummempaa, vaikka oikeasti haluaisin olla kätevä emäntä, joka tykkää järjestää juhlia ja loihtii pöydät täyteen herkkuja tosta vaan, mutta todellisuudessa pelkkä ajatus stressaa.

      Ymmärrän sua hyvin, koska hääjuhla on kuitenkin jossain määrin sellainen ainutlaatuinen "prinsessapäivä" (ei olis meillä varmasti ollut, jos mies ei olisi niin mutkattomasti hoidellut kaikkea), mutta vaakakupissa se mies kumminkin painaa todellakin enemmän :). Itse olen tehnyt vastaavan valinnan mm. pyökkilattioiden ja miehen välillä :D. Ja makkarin vaatekaapin ja miehen.. Hän kun on tykännyt noista molemmista, vaikka itse inhoankin, olen päättänyt, että ehkä mieluummin vanha kaappi/lattia ja mies kuin uusi kaappi/lattia ilman miestä :D

      Kiva kun jätit viestiä ja onnea tosiaan jatkoon niin sinne kuin tännekin <3

      Poista
  18. Tää oli niin ihana, jotenkin odotettu ja toivottukin postaus, vaikka en osannut tätä odottaa, mutta nyt kun se on tässä, niin miten ihanaa uteliaana katsella. Olette upea pari ja mikä kaunotar ja mikä komistus. Puku on upea ja sen ajan mukainen ja ei todellakaan niin hörsö, kuin siihen aikaan oli tapana tehdä eli todella tyylikäs.

    Sattumuksetkin kuuluu häihin ja toivottavasti ei mennyt mekko haavasta sutaksi. On muuten todella haikeaa katsella poisnukkuneiden kuvia. <3

    Ihana ihana postaus, tulin hyvälle mielelle ja arvaa mitä, odotin oikean iltaan, vaikka uteliaisuus kuvia kohtaan kutkutti ja halusin istua kylvyn jälkeen aamutakissa nauttimaan näistä kun instan puolella vinkkasit. Hei mustahan alkaa tulla kärsivällinen.

    Onnellista hääpäivää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kivasti kirjoitit Tiia. Kiitos siitä <3.

      Mulla oli vanhassa blogissa postaus 20-vuotishääpäivänä ja ensin meinasin, että käyn sen lukemassa ennen kuin kirjoitan tän, mutta henkinen kynnys palata sinne on niin korkea, etten sitä sitten kumminkaan tehnyt. Ja ihan hyvä niin. Samat asiat siellä varmaan pitkälti oli, koska ei ne tapahtumat ja sattumukset ole viidessä vuodessa muuksi muuttuneet. Eikä ukkeli, enkä minä, eikä meidän suhdekaan. Ainakaan kovin paljon tai ainakaan huonompaan suuntaan :)

      Kaivelin hääpuvun kaapista torstai-iltana ja ripustin sen omenapuun oksalle sillä mielellä, että otan sen selkämyksestä kuvan, mutta näytti siinä tuulessa liehuessaan ihan joltain kartanon kummitukselta, joten pistin äkkiä takaisin säilöön :D. Helmoissa oli ainakin ruohonvihreää ja varmaan muutakin, kun oli kumminkin jonkunmoinen laahuskin ja siihen varmaan yks sun toinen asteli päälle. Mutta katiskan aiheuttamat pikku tappiot taisi rajoittua ihan vaan nilkkaan onneksi.

      Ihana kärsivällinen kanaemo Tiia <3 (mulle saa ärähtää heti, kun alkaa toi kanaemoilu käydä hermoon, mutta mun mielestä se on edelleenkin niin ihana ajatus, että teillä jonain päivänä tepastelis siellä kaiken keskellä myös ne toivekanat :))

      Poista
  19. Oi miten kaunis hääpari! Olen ollut hääfriikki siitä lähtien kun itselläni oli häät 23v. sitten, joka oli yksi parhaimmista päivistä! Viime viikotkin olen saanut nauttia häähumusta, ensin TV:stä kuninkaallisten parissa ja sitten viime lauantaina kummipojan ihanista häistä merellisessä miljöössä. Nautin aina suunnattomasti kun saan olla vieraana häissä ja useimmiten liikutun kirkossa. On siinä vaan jotain pyhää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ei tarvi kuin kävellä kirkon ovista sisään, niin alan nyyhkiä :). Oli sitten häät tai hautajaiset tai rippijuhlat tai koulun kevätjuhla tai ihan mikä vaan, niin kirkolla on muhun jotenkin niin vahva vaikutus. Voi olla toki perua lapsuudesta, kun olin jo pienenä mukana kovin monen läheisen hautajaisissa, ja Etelä-Pohjanmaalla, jossa oli sitä körttiperinnettä, erityisesti kaikki mustiin huiveihin ja pitkiin mustiin hameisiin pukeutuneet naisihmiset tuntui pienestä tytöstä synkiltä. Ja heitä oli paljon, koska perinteeseen kuului, että hautajaisiin osallistui koko kylänväki, ei pelkästään suku tai erikseen kutsutut.

      Mutta siis häät on kyllä jotenkin niin spesiaali tapahtuma, että ei sitä tunnetta voi oikein edes kuvailla. Eilenkin, vaikka oli ihan tavallinen työpäivä, huomasin, että mulla oli koko ajan hymy huulilla, kun oli niin vahvana se tunne siitä 25 vuoden takaisesta päivästä.

      Meghanin ja Harryn häät oli mun mielestä ihanat. Tai siis se pari, jonka katseesta ihan huokui sellainen lämpö ja keskinäinen rakkaus. Ai että <3

      Oli kiva kun kävit jättämässä viestiä <3

      Poista
  20. Onnea hääpäivän johdosta, perässä tullaan :) Teilläkin on ollut ihanan rennot häät, meillä oli myös. Kauhulla katselen kaikkia nykyajan hömpötyksiä ja stressiä. Rakkauden juhlissa on välillä rakkaus kaukana, kun kaikki muut asiat stressaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Outi <3. Ja se on niin totta, että nykyään menee monesti niin överiksi nuo häätouhut, että ihan ahdistaa. Koskee kyllä montaa muutakin juhlaa, mm. Vanhojen tansseja, jotka on nykyään taatusti ihan hirveä stressi niille vanhemmille ja nuorille, joilla ei ole mahdollisuutta satsata pukuihin ja kampauksiin ja mihin lie siinä mittakaavassa kuin ympäristön paine nykyään edellyttää. Hrrrr. Tuntuu ihan pahalta ja olen jo pitkään toivonut, että päivään tulis joku tolkku ja palattaisiin vähän vaatimattomampiin aikoihin.

      Poista
  21. Oi voi, nyt en ehtinyt toivottelemaan onnea oikeana päivänä! Harmillista, mutta tässä vielä sylin täydeltä onnitteluja vähän myöhässä. <3

    Kuulostaa (ja näyttää!) siltä, että teillä oli aivan ihanat häät. Mikään ei ole kamalampaa kuin sellainen vaivautunut pönötystunnelma, mutta teillä ei onneksi sitä ongelmaa ollut. :-) Oli ihana lukea häämuistoistanne. Upea pari. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hehhee. En todellakaan täällä odottanut, että kaikki rientävät jonossa onnittelemaan ja vieläpä oikeana päivänä :D. Mutta kiitos kovasti Satu <3

      Jääkiekkoilijat on sen verran rentoja juhlijoita, että osaavat pistää hetkessä tunnelman pystyyn, oli puitteet millaiset hyvänsä, joten meidän juhlissa ei tosiaan onneksi tarvinnut pönöttää :). Ei ollut mitään ennaltamäärättyjä istumajärjestyksiä, eikä ohjelmaa, eikä muistaakseni oikeastaan yhtään mitään virallista. Tai ainakaan en muista.

      Poista
  22. Tämä postaus dokumentoi päivänne hienosti, ajattele miten kivaa on lukea joskus myöhemmin taas tätä juttua! Hyvä ajatus! Ja ihania muistoja ja pikkuylläreitä.
    Voi kunpa nykyäänkin osattaisiin ottaa vähän rennommin häiden kanssa! En oikein edes pysty käsittelemään ja ymmärtämään sitä että nykyään jokaista yksityiskohtaa viilataan ja viilataan ja eurot palavat. Silläkin rahalla voisi lyhentää vaikka lainaa aika kivasti.
    Mullakin oli äidin kaverin ompelema puku, Raili Hulkkonen teki rivakasti meikin just ennen H-hetkeä ja totesi, että ai niin tolle tukallekin pitäisi tehdä jotain! Hän pyöräytti sitten löysän letin niskaan ja tuikkasi hääkimpusta sinne sekaan pari kukkaa <3 Ja olin niin tyytyväinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli vanhassa, sittemmin jo sulkeamassani blogissa postaus meidän 20-vuotishääpäivänä ja vähän teki mieli käydä se lukemassa ennenkuin aloin tätä kirjoittaa, mutta mulle on henkisesti tosi vaikea palata sinne (vika on ihan mun omassa päässä, ei liity mitään draamaa tähän :)), joten en sitä tehnyt ja ihan hyvä niin. Samat jutut siellä varmasti pitkälti oli, koska ne on noi tietyt asiat, jotka on jääneet päällimmäisenä mieleen. Ja vaikka eilen oli ihan tavallinen työpäivä, niin mulla oli kuitenkin jotenkin ihan sellainen hirmu lämmin ja onnellinen olo, kun palautui se hääpäivän tunne ihan kroppaan asti kuvia katsellessa ja tapahtumia muistellessa.

      Joskus kidutan itseäni katsomalla telkkarista "Häähullut"-ohjelmaa, joka on niin kammottava, että jos oikeasti on sellasia hirviömorsiamia olemassa, niin sydämestäni toivon, että sulhaset ymmärtää ottaa jalat alleen ja paeta ennenkuin on myöhäistä.. Hrrr. Ja tosiaan, on kyllä mennyt niin överiksi kaikkinainen kenraaliharjoittelu ja säätäminen, johon pitää suunnilleen etukäteen koko juhlaväenkin osallistua, että kaikki osaavat sitten ihan varmasti olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Eihän siinä voi mitenkään olla rennosti iloisella mielellä, jos pitää vahtia jokaista askelta ja liikettä. Ja sekin tuntuu hullulta, että kirkot ja juhlapaikat varataan jo paria vuotta etukäteen. Mutta ehkä olen vaan vanha(naikainen), enkä vaan enää ymmärrä mistään mitään..

      Raili Hulkkosen rivakka meikki ei voi mennä pieleen. Eikä kampauskaan. Olit taatusti superkaunis <3. Ja sitä olet edelleen.

      Poista
  23. Voi, Annukka, miten ihana postaus <3 Kerrot niin sopevasti - tunteikkaasti ja hauskasti - hääpäivästänne. Juuri tuollaiselta hääpäivän kuuluu tuntuakin - vielä neljännesvuosisata myöhemmin. Ja hitsin upea pari olette (huom. preesens, sillä todnäk olette sitä vieläkin)!!
    Omat muistot pulpahtivat tietenkin myös mieleen. Meillä myös juhlittiin pienellä budjetilla, olimme 21vee, opiskelijoita ja järjestimme (maksoimme) koko jutun itse. Vanhemmat saivat kutsun (ja siis tiedon) samanaikaisesti muiden vieraiden kanssa. Turun linnassa juhlittiin vain n. 40 läheisimmän kera (juhlatilan sai silloin vuokrata 120 markalla), mekon olin suunnitellut itse sellaiseksi 20-lukulaiseksi pudotettuine vyötäröineen ja teetin sen tutun tutulla muutamalla kympillä. Ruoka oli hyvää, juomavaihtoehtoina maito tai kotikalja ;) Hääyö vietettiin kotona omassa sängyssä ylioppilaskylässä! Ja ah, kaikki oli niin parasta <3 On edelleen lähes 33v jälkeen...
    En siis myöskään ymmärrä tätä nykyajan stressaavaa yltiöjuhlintaa??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis CC <3. Erityisesti mieltä lämmittää tuo preesens, jonka soisin olevan totta ;). Kyllä me tossa ekassa kuvassa ihan itsemme näköisiä ollaan kunhan siihen tää pikku ikälisä laitetaan tykö :D. (Joku muuten oli kommentoinut meidän hääkuvaa kuvausliikkeen ikkunassa sanomalla, että me ollaan keskenämme ihan saman näköisiä. Tuntui ihan hassulta, mutta kun alettiin katsoa yksityiskohtia, niin samanlainen pottunokka ainakin molemmilta löytyy. Ja voi olla, että nykyään ollaan jo alettu muistuttaakin toisiamme ihan oikeastikin. Eikös niin tuppaa vanhoille pareille käymään...)

      Mutta että siis 21-vuotiaina opiskelijoina jo olette lyöneet hynttyyt yhteen. Voooiiii <3. Jotenkin ihan hirmu suloista. Ja ainutlaatuista, että liitto on kestänyt siitä asti, eikä varmaan ole muutosta edelleenkään odotettavissa sen enempää siellä kuin täälläkään.

      Ja 20-lukulainen mekkokin kuulostaa ihanalta ja ihan sun näköiseltä. Ja tuttu kotisänky. Se se oli meilläkin, mutta meni tosiaan niin, että mies veteli hirsiä siinä käpykasassa ja itse auoin sitä nutturaani, mikä oli iso virhe. Olis ihan taatusti kestänyt koko häämatkan ajan ihan kuosissa.

      Ihania muistoja, jotka siirtyy vieläkin paitsi kestohymyksi kasvoille, myös jotenkin ihan koko kroppaan sellasena onnentunteena. On tässä arjessa kumminkin niitä toisenlaisiakin päiviä ihan riittämiin, joten parasta olla hyvillä mielin aina kun on paikka.

      Poista
  24. Kirjottelin eilen kommentin, mutta näköjään se on hävinnyt bittiavaruuteen...joten otetaan uusiksi;)

    Ihana kun kerroit niin hauskasti häistänne! Melkein tuntui kuin olisin ollut itse vieraana ;) Ja upea hääpari! Sinulla on ollut hyvä luotto sulhaseen, kun olet antanut hoitaa hänen hääjärjestelynne. Minulta ei olisi onnistunut. Mutta jos mies olisi saanut hoitaa häät, niin varmasti ne olisi olleet paljon samankaltaiset kuin teidän. Vieraana paljon kavereita ja niitä kaikenmaailman pelikavereita ja vain ihan lähimmät sukulaiset. Ja erittäin rennolla meiningillä olisi menty ;)

    Meilläkin tulee kesällä 26 vuotta täyteen yhteiseloa, josta ollaan oltu naimisissa 10 vuotta. En enää tuossa vaiheessa halunnut kirkkohäitä vaan käytiin maistraatissa. Tosin olisin varmasti pyörtynyt alttarille, sillä tuollakin minulla tärisi kädet niin, ettei mies meinannut saada sormusta sormeen :D

    Paljon onnea hääpäivän johdosta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Kommentin katoaminen on kohtuukurjaa (elikkäs ihan hitsin ärsyttävää), joten arvostan, kun jaksoit kirjoittaa uudelleen <3.

      On kyllä jotenkin mysteeri mulle, miten pystyin olemaan sekaantumatta mihinkään miehen järjestelyihin :). Varmaan se oli paitsi jotain alkuhuumaa, myös sitä, että miehellä oikeasti oli niin paljon sitä ystävä- ja tuttavapiiriä, että aina löytyi joku tekemään jotain ihan vaan ruoka- tai juomapalkalla ja pääsi siinä samalla mukaan juhlimaan. Ihan hitsin kiva, että asiat meni niin kuin meni, koska tänä päivänä mun hermo, eikä sydän kestäis sitä jännitystä, kun miettisin, mitä on tiedossa ja mikä kaikki on unohtunut ja mitä nyt vaan. Huuh. Sen verran arvaamaton toi ukkeli osaa olla, että sen sortin jännitystä en kaipaa..

      En tiedä sun ikää, mutta mun mielikuvissa olet mua eräitäkin vuosia nuorempi, joten siitä voin päätellä, että olette olleet yhdessä yli puolet sun iästä. Ja varmaan sun miehenkin. Välillä ihan hirvittää ajatella moisia lukuja, mutta sitten taas toisaalta on ihan älyttömän hienoa, että suhde on kestänyt niin kauan, koska ei se itsestään selvää ole ikinä.

      Mulla on monet asiat ihan sumussa. Justiin ne kaikkein tärkeimmät niinkuin nyt vaikkapa se sormuksen pujottaminen sormeen. Ei mitään mielikuvaa. Ja näin jälkikäteen ihmettelen, että se meidän pyhää vettä hörppinyt bestman ylipäätään sai sen sormuksen pidettyä tallessa h-hetkeen asti :D.

      Kiitos paljon ja ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua <3

      Poista
    2. Kiitos💗

      Sinäpä sen sanoit, yhdessä ollaan oltu yli puolet elämästä. 20-vuotiaita oltiin kun ruvettiin seurustelemaan ja nyt on mittarissa 46 vuotta. Siis kyllähän tässä on toista tullut katseltua... vaikka silloin ajattelin, että katellaan mitä tästä tulee🤔

      Poista
    3. Hyvin katseltu :). Ehkä yksi pitkän suhteen salaisuus onkin siinä, ettei lataa mitään hirmu odotuksia tai vaatimuksia ennakkoon <3

      Poista
  25. Hyvää hopeahääpäivää! Hääpäivinä on kiva ajatella mennyttä ja toivoa kaikkea hyvää tulevalle - meillä myös tapana kiittää toisiamme huolenpidosta ja rakkaudesta vähintäänkin intiimillä kynttiläillallisella. Pitkää yhteistä taivalta teille edelleen toivottaa

    hannah (takana jo rubiinihääpäivä kolme vuotta sitten)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Ja kiitos <3.

      Piti oikein kuukkeloida tuo rubiinihääpäivä, kun en oikein (tai siis yhtään) ole kärryillä näistä nimityksistä. Hopeahääpäivääkin kuvittelin juhlittavan siinä vaiheessa, kun ollaan jotain 80-vuotiaita :D.

      Teillä on hurjan pitkä taival jo takana, mutta onneksi paljon hyviä yhteisiä vuosia myös edessä. Paljon onnea niille ja menneille!

      Poista
  26. Tosi mukava oli lueskella häistänne. Oi niitä aikoja. Tuosta on muuttuneet häiden järjestely paljon, puhumattakaan meidän 43 vuoden takaisista häistä.
    Sulla oli kaunis puku ja ihana kimppu. Vähän hauskaa tapahtui.......appiukon kanssa tanssi. On ainakin minkä muistaa. :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :).

      On tosiaan järjestelyt muuttuneet, eikä mun mielestä välttämättä ollenkaan parempaan suuntaan. Ainakaan siinä tapauksessa, että kaikesta tulee vaan stressi, joka vie huomion siitä tärkeimmästä.

      43 vuotta on hirmu pitkä aika hyvää yhteistä elämää. Onnittelut siitä!

      Poista
  27. Oih!! Täytyisikin kaivaa oma hääalbumi jostain vintin uumenista ja käydä kuvia läpi.....
    Onnea neljännevuosisadalle, samoissa mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän albumi oli muutama sekalainen kuvanippu muitten sekalaisten kuvanippujen joukossa sekaisessa kaapissa :). Mutta siitä hyviä nää hääkuvat, että niistä sentään tunnistaa, mistä tapahtumasta oli kyse. Surettaa, kun ei ole tullut merkattua vaikkapa nyt poikain lapsuudenaikaisiin kuviin mitään vuosilukuja, saati päivämääriä. Kai sitä on silloin luottanut siihen, että kyllähän tän nyt muistaa.. Ei muista.

      Kiitos onnesta ja samaa sinne!

      Poista
  28. Onnellista 25-vuotis Hääpäivää! Kuulostaa ihanalta nuo häät. Vähän samanmoiset meillä 11 vuotta sitten. Puutarhakutsut, ei kerrottu edes että naimisiin menossa, mutta ystävät mokomat arvasivat, pienellä budjetilla ja suurella sydämellä. Aviomieheltä meni ensin 12 vuotta saada minut sanomaan tahdon. Yhdessä ollaan oltu yhteensä 23 vuotta. En jotenkin osaa ymmärtää noita monen vuoden suunnitteluja... Ei riittäisi kärsivällisyys ja muutenkin liika on liikaa. Ja huithapeli kun olen, en myöskään ymmärrä mitään hääkarkkien kaltaisia näpertelyjä... Täytyy varmaan ja kaivaa hääkuvat jostain, lienevät "modernisti" CD:llä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sari <3.

      Kivalta kuulostaa teidänkin "puutarhajuhlat". Ja fiksuja ystäviä, kun hoksasivat, mistä on kyse. Ja CD tosiaankin kuulostaa "modernilta" ;). Meidän häitä kuvasi edesmenneen anopin edesmennyt avomies sellaisella sen aikaisella massiviisella videokameralla, jonka kannattelu olkapäällä oli ihan täyttä työtä. Ja kasettina oli VHS, johon anoppi oli sitä ennen äänittänyt Kauniitten ja Rohkeitten jaksoja niin moneen kertaan, että kasetti oli varmaan jo valmiiksi puhki. Ei olla kertaakaan uskallettu kokeilla, näkyisikö sieltä mitään, vaikka videot olen ihan sitä varten säästänyt.. Ehkä tässä olis jo aika vähän päivittää tätä tekniikkaa :D

      Poista
  29. Oi miten ihana hääpari! Kaunis puku olisi vieläkin, toki hihat vähän runsahat...:) No, mulla kävi toisin päin, sain päättää kaikesta, mutta upseerin tuleva vaimona häät oli sen mukaiset eli perinteiset upseerihäät miekkahässäkköineen. Voin paljastaa, että yhteiseloa kaikkine seurusteluineen kesti runsaat 20 vuotta. Tie kuljettiin aikoinaan loppuun ja nyt on hyvä ukkeli rinnalla.:)

    Teille paljon onnea sekä paljon tulevia yhteisiä vuosia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hihat olis tosiaan ehkä hieman turhan "puhvit" tänä päivänä, kun on noi hartiatkin vähän leviämmät, vaikken muuten kovin paljon olekaan "kasvanut" noista päivistä :).

      Upseerihäät on taatusti komiat, mutta harmi tottakai että yhteinen tie päättyi. Tai miten sen nyt sitten tässä kohtaa osaa ottaa, kun asiat tuntuu nyt kuitenkin olevan mallillaan.

      Kiitos onnesta ja sitä samaa sulle ja hyvälle ukkelille <3

      Poista
  30. Ihana kertomus ja kaunis pari. Hymyssä suin ja luottavaisina tulevaisuutta kohti♡
    Samoin toivon minä kaikkien mahtipontisiin hääjärjestelyihin ryhtyvien muistavan, sen oleellisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis <3.

      Kyllähän se hymy matkan varrella on välillä hyytynyt ja molemmat ollaan ärsyynnytty toisiimme, mutta ne hetket on kuitenkin promillen luokkaa kokonaisuudessa, joten luottavaisin mielin tosiaan jatketaan niinkuin tähänkin asti.

      Mua on kaikkein eniten niissä massiviisissa hääjärjestelyissä ahdistanut se, että pidetään jopa häiden kenraaliharjoituksia. Huuuuh. Kyllä mekin kertaalleen käytiin kaksin kävelemässä se kirkon käytävä samalla kun vihkipappi meitä haastatteli saadakseen aineistoa vihkipuheeseen, mutta siinä se.

      Iloista mieltä ja kivaa kesää sulle <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi