Ajattelin laittaa tähän väliin vaihteeksi vähän sisustusjuttua. Näitä kun sivutöikseni silloin tällöin teen.
Kyseessä on nuoren naisen kaksion makuuhuoneen muutos, joka toteutettiin itseasiassa jo reilu vuosi sitten joulun ja uuden vuoden tietämillä, mutta jäi silloin niin pitkäksi aikaa lojumaan luonnoksiin, että ei enää keväämmällä huvittanut talvisen oloisia kuvia julkaista. Mutta tässä niitä nyt kumminkin tulee. Ei se oo niin justiinsa näitten vuosien kanssa..
Tekstejä en luonnoksiin ollut tallentanut, mutta tapaus on tuoreessa muistissa, joten ei hätiä mitiä.
Lähtötilanne parikymppisen kosmetologiopiskelija Johannan vuokrakaksion makuuhuoneessa näytti tältä:
Näkymä suoraan makkarin ovelta katsottuna.
Oven vasemmalla puolella seinällinen hyvää säilytystilaa.
Kuvassa komerot näyttävät ihan ok:lta, mutta todellisuudessa olivat aika pinttyneet.
Myös perusmallin muoviset vetimet näyttivät varsin valjuilta.
Kuvassa komerot näyttävät ihan ok:lta, mutta todellisuudessa olivat aika pinttyneet.
Myös perusmallin muoviset vetimet näyttivät varsin valjuilta.
Ennen-kuvat ovat aina jokseenkin epäreiluja, koska niitä tulee räpsittyä ennemminkin itseään varten suunnittelun tueksi, eikä niinkään esiteltäväksi. Mutta aina on kiva kuitenkin käyttää niitä muistuttamassa, millaista tilassa oli ennen muutosta. Tässä tapauksessa tosin lähtötilanne näyttää vielä piirun verran ankeammalta kuin todellisuudessa, koska Johannan veli oli asentamassa kylppäriin uutta allaskaappia ja työpiste sijaitsi sängyllä..
Huoneessa ei myöskään ollut lainkaan kattovalaisinta, joten lumettoman joulukuun pimeänä iltapäivänä ei valoa juurikaan piisannut kuviin. Etenkään kun ikkunaa synkisti pimennysverhona toiminut musta päiväpeitto. Myös lattian musta nukkamatto (johon Johannan Max-koira oli järsinyt reiän), synkensi tilaa. Lattia itsessään oli sensijaan varsin kauniin sävyinen ja hiljattain uusittu.
Harmaassa seinätapetissa oli seinään kiinni työnnetyn sängyn jättämiä jälkiä, eivätkä pari pientä sisustustaulua ja unisieppari oikein riittäneet piristämään tilaa.
Mutta muutostahan tässä ollaan tekemässäkin, joten mitä ankeampi, sen parempi. Ensin esittelen kuitenkin asiakkaani Johannan, jonka asiakkaana olin kuvanottohetkellä itse. Kas tässä tämä nuori kaunotar:
En tuntenut Johannaa ennestään, joten suunnittelua varten tarvittava luonneanalyysini perustui yhteen aiempaan puolentoista tunnin kosmetelogikäyntiini. Silloin ei vielä sisustuksista puhuttu mitään.
Jotenkin tämä "psykologinen" osuus on tässä(kin) hommassa mielestäni se kaikkein mielenkiintoisin ja jännittävin (joskin samalla riskialttein) osa kokonaisuutta. Että pystyykö sitä näkemään itselleen ennestään tuntemattoman asiakkaan pään sisälle niin hyvin, että voi muodostaa mielikuvan sisustustyylistä, jonka kyseinen ihminen voisi tuntea omakseen, vaikkei sitä ehkä vielä itsekään ennakkoon tiedosta.
Tiesin, että Johannalla on (iso ja omasta mielestäni pelottava) koira, mutta rempseän koiratytön rinnalla näin tässä nuoressa naisessa jotain sellaista piilevää "glamouria", jonka perusteella (ilman että mitään sen suuntaista koskaan puhuttiin) pystyin hyvin mielikuvittelemaan Johannan käyskentelemään korkkareissa ja kalliissa kotelomekossa vaikkapa Espanjan Marbellaan luksusjahtien reunustamalle rantakadulle merkkilaukku olalla keikkuen. Ja olin jotenkin ihan 100% vakuuttunut mielikuvani oikeellisuudesta. (Aina yhtä pelottavaa ajatella, että jos joskus kohdalle sattuukin asiakas tai koti, joista ei synnykään minkään valtakunnan mielikuvaa päähän, vaan lyö ihan tyhjää. Että mitenkäs sitä sitten suu pannaan.. Hui. No toki kyselemällä pääsee eteenpäin, mutta alkuvaiheen oikeaan osunut intuitio auttaa todella paljon.)
Johannalta en saanut muuta ohjeistusta tai pyyntöä kuin että "Kaikki muu käy, mutta tummanruskeita antiikkihuonekaluja tai persialaismattoja en haluaisi". No selevä :). Toivomus pisti heti epäilemään omaa omasta mielestäni hyvää mielikuvitustani, koska en olisi kumpaakaan hoksannut Johannalle edes ehdottaa. (Myöhemmin selvisi, että toivomus juonsi juurensa lapsuudenkodista, jonka Johannan äiti oli sisustanut nimenomaan antiikkikalusteilla ja persialaismatoilla, jotka oliva nuoren tytön mielestä ehkä vähän synkkiä).
Netistä löysin sisustustarran, joka oli mielestäni täydellisen sopiva paitsi Johannasta muodostamaani mielikuvaan, myös teemaksi muutokseen.
Uskoakseni yhtenä sysäyksenä muutoshalukkuuteen oli se, että Johannalle ja poikaystävälleen oli tullut hieman yllättävä ero ja poikaystävä oli muuttanut pois. Ja niinkuin aina vastaavissa tilanteissa, tekee ikäänkuin mieli "siivota" ikävät muistot mielestä ja aloittaa uusi elämä puhtaalta pöydältä. Tai tässä tapauksessa makuuhuoneesta. Ja siihen halusin luoda Johannalle omannäköisensä puitteet, joissa voisi paitsi tuntea olonsa hyväksi, myös nukkua kunnolla ja herätä virkeänä jokaiseen aamuun tekemään päivästä tarran mukaista mestariteosta. No ehkä hieman mahtipontista tuo viimeinen, mutta kuitenkin.
Rautiassa kävin alunperin muilla asioilla, mutta katselin samalla tapetteja "sillä silmällä" ja kun näin tämän kuvan koukeroisen, hieman hohtavan tapetin, tiesin, että se on siinä. Etenkin kun sarjan nimi sattumoisin oli "Hidden richness". Täsmälleen sitä kätkettyä rikkautta, jota Johannassa näin. En siis epäröinyt yhtään, vaan otin mallipalat mukaani molemmista saatavilla olleista väreistä.
Kun näytin tapettipaloja Johannalle, sain vastaukseksi jotain sen suuntaista kuin: "Iiiik. Mää en kestä! Tää on niiiiiin mua". (Jess :))
Toisesta vaihtoehdosta ei tässä nyt ole kuvaa, mutta se oli sävyltään kylmempi ja enemmän Johannan mieleen. Halusin kuitenkin osoittaa, että ennen valintaa (oli sitten kyseessä tapetti tai maali tai mikä vaan), kannattaa ehdottomasti katsoa, miltä se näyttää siinä tilassa ja siinä valossa, johon se on oikeasti tulossa. Ja se kannatti tässäkin tapauksessa, koska tämä lämpimämpi sävy näytti oikeassa ympäristössään ja makkarin valmiin lattian rinnalla paremmalta kuin kylmä. Ero oli itseasiassa silmiinpistävän selkeä. Toisin kuin pelkästään mallipaloja keskenään vertailemalla.
Tapetin valinta kävi siis varsin kivuttomasti, joten pääsin tekemään itse suunnitelmaa, joka on pääpiirteittäin tässä:
Tykkään tehdä näitä "plansseja" perinteisellä leikkaa-liimaa-systeemillä isolle kartongille, jonka taitan keskeltä kahtia (kuvassa nojailee seinään ja on vähän mutkalla). Kansilehteä ei tässä nyt näy, eikä takakanteen liimaamaani kirjallista suunnitelmaa, mutta tässä on se mielikuvan kannalta oleellisin. Myös asiakkaat ovat tykänneet tästä käteen ojennettavasta versiosta, jonka voi näppärästi kaivaa esiin myöhemminkin ilman, että tarvii erikseen avata konetta. Mutta tyylinsä kullakin. Itse suosin tätä.
Luonnokset teen Googlen Sketch Up:illa, joka on ihan ilmaisohjelma, jonka kuka tahansa voi koneelleen ladata. Ei tietenkään taivu läheskään kaikkeen siihen, mihin oikeat suunnitteluohjelmat, mutta toisaalta ei mielestäni ole tarviskaan silloin kun ei tehdä varsinaista arkkitehtisuunnittelua, vaan tarkoituksena on saada aikaan luonnokset, joista asiakas pystyy hahmottamaan tilan.
Ohjelmassa näitä kuvia pystyy pyörittämään miten tykkää, mutta tässä muutamat paikallaan pysyvät ruutukaappaukset.
Vaihdoin suunnitelmassa sängyn paikkaa niin, että se on nyt suht keskellä huonetta, pääty tapettiseinää kohti. Helpottaa paitsi petaamista, myös sänkyyn ja pois nousemista kummalta puolelta tahansa. Nurkkaan ahdistettuna mahdollinen toinen nukkuja joutuu aina vähän könyämään.
Samalla siirsin Malmin lipaston ikkunan edestä vastakkaiselle seinälle. Sen päällä ollut TV oli Johannan mukaan turha, joten se poistui huoneesta nyt kokonaan.
Tein allaolevan varasuunnitelman siltä varalta, että Johanna haluaa työpisteen makkariin. Siihen hahmotin simppelin Ikean Malm-kampauspöydän ja läpinäkyvän tuolin, jotta ilmava vaikutelma säilyisi, eikä tulisi ahtaan oloista tunnelmaa. Työpisteen tarve kuitenkin poistui samalla, kun suunnittelin muutoksen myös olohuoneeseen.
Johanna tykkäsi suunnitelmastani ihan sellaisenaan, mikä tottakai ilahdutti. Mutta koska suunniteltu on vasta puoliksi tehty, ei auta kuin kääriä hihat ja alkaa tarvittaviin hommiin, joita varten olin tehnyt työ- ja ostoslistan planssin takakanteen.
Halusin rohkaista Johannaa tekemään mahdollisimman paljon itse. Hän kun ei omien sanojensa mukaan ollut ikinä saanut osallistua mihinkään, vaan isä ja pikkuveli olivat aina tehneet kaiken yhdessä. Vakuutin, että lopputulosta osaa arvostaa vielä paljon enemmän, kun ihan itse tekee. Ja halusin tottakai, että Johannan itseluottamus siinä samalla kasvaa ja ehkä isänkin mielikuva "kädettömästä" prinsessasta muuttuu :).
Ensimmäisenä ohjeistin tapetin poistossa ja korostin kärsivällisyyden merkitystä, koska en tiennyt, onko tapetin alla pohjamaali helpottamassa irrottamista vaiko eikö. Onneksi oli. Eli tämä työvaihe sujui ennakoitua helpommin ja nopeammin, joka innosti Johannaa jatkamaan tsempillä ja pesemään seuraavaksi paitsi kyseisen, myös viereisen maalatun seinän. Sillä seurauksella, että siitä tuli niin siisti, että sen uudelleenmaalaamisesta voitiin luopua. Hyvähyvä.
Taisi olla jouluaaton aatto tai jotain, kun yhdessä Johannan kanssa tapetoitiin tämä seinä:
Annukka & assari työn touhussa.
Oli jotenkin ihan liikuttavaa seurata sitä tarkkuutta ja innostusta,
jolla Johanna osallistui hommaan. Ja mikä parasta, itseluottamus kasvoi siinä samalla <3
Karmeista ennen-kuvista oli se hyöty, että Johanna sai niiden avulla vuokraisännän rahoittamaan uudet tapetit. Opiskelijalle tervetullut säästö. (Vuokraisäntää ei kuitenkaan haluttu päästää asuntoon tarkistamaan tapettien tilannetta, koska samalla olisi paljastunut Max-koiran eteisen betoniseinästä järsimä kulma..).
Lisää säästöä tuli siinä, että Johannan äidin omasta remontista oli jäänyt justiin sopivasti tapettiliimaa yli. Selvittiin siis suunnilleen telan ja siveltimen hankinnalla, koska itselläni oli loput tarvittavat työkalut.
Joulu ehti tulla väliin, joten huoneen viimeistely tehtiin Uuden vuoden aattona. Sitä ennen Johanna oli ehtinyt hankkia kattovalaisimen huoneeseen. Siihen en ehtinyt vaikuttaa, eikä olisi ollut tarviskaan, koska se sopi uuteen kokonaisuuteen mainiosti.
Alla vielä ennen-kuva siivotusta huoneesta ilman sängyllä lojuvia työkaluja.
Ja tässä jälkeen:
Pikkupöytä Johannalla oli jo ennestään ja sopii mainiosti kokonaisuuteen.
Ja tässä taas ennen:
Ja jälkeen:
Ennen:
Ja samasta suunasta jälkeen:
Mielestäni iso muutos pienellä rahalla. Käytännössä uutta on tapettien lisäksi vain Prismasta ostetut päiväpeitto (69 eur) ja Paragon-pöytävalaisin 64,90 eur, muutama edullinen koristetyynynpäällinen (H&M ja Ellos), "hopeiset" edulliset kynttilänjalat (muistaakseni Jyskistä) sekä noin 10 euroa maksaneet verhot Jotexilta (niiden laatu tosin ei päätä huimannut, mutta eipä ollut hinnallakaan pilattu, joten hyvin toimivat). Lisäksi uusittiin vaatekaappien vetimet harjatun messingin värisiksi. Hintaa noin 3 euroa kappale, mutta muutos ulkonäköön yhdessä puhtaaksi pestyjen ovien kanssa oli huikea. Harmi että kuva unohtui.
Sängyn päällä olevan torkkupeiton Johanna sai joululahjaksi pikkuveljeltään ja sekin sopi kokonaisuuteen mainiosti.
Se ero tässä meikäläisen ja nuorison elämänrytmissä kuitenkin on, että siinä missä itse hillosin näitä kuvia vuoden päivät luonnoksissa, enkä edes huomannut ajan kulumista, Johanna ehti muuttaa yhdessä uuden poikaystävänsä kanssa ostamaansa ensiasuntoon. Sellaista se on tämä elämä :)
Siis niin upea. Mä kohta tilaan sut meillekin ;)
VastaaPoistaKiitos Maiju. Se olis suuri kunnia :).
PoistaAivan ihana muutos! Jotkut ne osaa!!! ♥
VastaaPoistaKiitos Heli <3. Tykkään itsekin lopputuloksesta. Etenkin kun se syntyi niin pienellä budjetilla (se on mun erikoisalaa :))
PoistaMeidän olohuone kaipais ehdottomasti uutta ilmettä ja uusia ideoita... Olisipa joku joka osaisi tehdä suunnitelmat...
VastaaPoistaSaattaisin tuntea yhden ;)
PoistaAi kun ihanaa, (ääks), siis super kaunista ja harmoonista :) Nyt alkoi taas sormet syyhytä päästä oikeisiin töihin...
VastaaPoistaIloa päivääsi!
-tuija-
Ei muuta kuin työhanskat käteen :).
PoistaKiitos ja iloista päivää sullen kans!
Siis niin hieno muutos, mä kyllä voisin palkata sut meidän makkarimuutoksen suunnittelijaksi, se nimittäin jos mikä kaipais uudistusta! Kyllä sulla on tuo taito nähdä uudella tavalla sama tila!
VastaaPoistaSe olis mulle varsin mieluisa homma. Oikeasti :)
PoistaJa kiitos Anu <3
No jopas muuttui huone ihan toiseksi ja edullisesti. On sinulla lahja - tämä näkemisen lahja. Ja vielä vahva intuitio siitä, mikä juuri tämän ihmisen saa onnelliseksi.
VastaaPoistaKiitos paljon Irene.
PoistaTää nykyajan nuoriso on niin mun sydäntä lähellä, että tulee itsellekin hyvä mieli, kun voi tehdä jonkun onnelliseksi. Ja todellakin varsin pienellä vaivalla ja budjetilla.
Aika pienellä rahalla ja vaivalla sitä loppujen lopuksi pääsee, kunhan vaan on se näkemys!
VastaaPoistaYleellisen näköinen lopputulos ja varmasti vaikutti positiivisesti myös asunnon arvoon (vaikka nuori neiti vuokralla olikin).
Hienosti sait nuoren ihmisen innostumaan kanssasi rempasta!!
No niinpä. Ja jotenkin mun mieltä lämmittää enemmän lopputulokset, jotka on syntyneet pienellä rahalla. Rajaton budjetti olis mun painajainen. Kääk. En osaa tuhlata sen paremmin omissa kuin toistenkaan projekteissa. Jätän sen suosiolla niille, joilta se käy.
PoistaJa juu. Nää nuoret ihmiset on niin <3
Ihana muutos! Miksei mun opiskelija-aikojen vuokrakämpät näyttäneet tolta?
VastaaPoistaSiksei, kun me ei vielä tunnettu silloin :D. Ei vaiskaan. Kiitti Jossu <3
PoistaTosi nätti ja seesteinen lopputulos.
VastaaPoistaÄärettömän hyvä esimerkki siitä, kuinka kohtuullisin kustannuksin saa uutta hienoa aikaan jos vaan on silmää ja vähänkin sorminäppäryyttä :)
Ymmärrän kyllä oikein hyvin sinun(kin) ajatuksen "mitäs tässä nyt oikein loppuviimein tekisi" :)
Kiitti Tiina :). Tykkäsin itsekin. Mutta pääasia tietysti, että itse asukas tuli onnelliseksi tästä.
PoistaJa tätä varten mulla on ihat koulutkin käytynä, joten nykyään ei pelota tarttua tapettiin muuallakin kuin kotona ;).
Mutta sanopa se. Pähkäily jatkuu..
Tyylikäs muutos :)
VastaaPoistaKiitti Sanna. Oli niin tyylikäs asiakas :)
PoistaTässä sen taas näkee, ettei tarvitse olla miljonääri saadakseen kauniin ympäristön :)
VastaaPoistaNo niinpä. Uuteen irtaimeen (jotka toivottavasti sopii myös uuteen kotiin) meni alle 200 euroa, eikä tapetitkaan olis maksaneet paljon (oli edullista, vaikka olikin noin "luksusta"), mutta aina parempi tietty, kun oli höveli vuokraisäntä (joka todennäköisesti olisi jokatapauksessa joutunut vaihtamaan tapetit seuraavaa vuokralaista varten, mutta nyt ei joutunut itse hommiin :))
PoistaTosi hieno lopputulos! Olen eka kertaa blogissasi ja liityinkin heti lukijaksi. Tervetuloa kylään Aurinkokujallekkin.
VastaaPoistaKiitos paljon. Pitääpä poikkeilla heti kun on sopiva tilaisuus. Aurinkokuja kuulostaa kivalta näillä pakkasilla :)
PoistaUnohdin hätäpäissäni sanoa, että lämpimästi tervetulloo tänne iloisiin porukoihin!
PoistaOnpa vähän huikea muutos! Todella tyylikäs tuli huoneesta. Ymmärsinkö oikein, että tuo olisi nyt vapaa? Pääsisikö sinne muuttamaan? :-)
VastaaPoistaKiitti Satu :). Ei mahda enää olla vapaana, mutta sopu sijaa antaa :D
PoistaLöysin blogiisi toisen blogin kautta :) Kiva blogi sulla, jäin lukijaksi :) Tervetuloa mun luokse kylään, My life blogiin :)
VastaaPoistaOi, kiva kiitos tosi paljon ja lämpimästi tervetulloo :). Poikkeilen heti kun on tilaisuus. Nyt odotan perheen "pienintä" kotiin. (Alokas, joka pääsee ensimmäistä kertaa lomille..)
PoistaIhan huikea muutos! Jos tarvitsen sisustusapua, niin tiedän nyt, kenen puoleen käännyn :)
VastaaPoistaUpea lopputulos <3
Kiitos paljon Anu <3. Ja sehän vaan passaa :)
PoistaNo siis wau. Näyttääpä ihan älyttömän hyvältä tämä muutos. Aivan ihana tapetti ja yöpöytä <3
VastaaPoistaJuuri sopivasti glamouria.
Kivaa perjantai-iltaa ja viikonloppua.
Kiitos Outi. Pöytä oli tosiaan Johannalla jo ennestään ja sen nähtyäni olin aika varma (tai siis vielä entistä varmempi..) että mun intuitio osui oikeaan :).
PoistaKaikin puolin kivaa viikonloppua sulle kans.
Eleganttia, tyylikkään lämmin ja kutsuva!
VastaaPoistaUu. Kiitti Paula! Elegantti olikin just sopivan elegantti sana kuvaamaan sitä mitä mielessäni ajoin takaa, kun tein sitä psykologista pika-analyysiäni :)
PoistaJa kiva kun poikkesit. Ei olla pitkään aikaan "nähty". Ihan omaa syytäni kylläkin kun olen huononlaisesti poikkeillut. Yhtään missään.
Kyllä minä olen sinut useinkin nähnyt, harvoin vaan moikkaan (kommentoin)... ;o)
PoistaHieno muutos! Tässä sen näkee kuinka kaikki tyylit voi olla niin mahtavia, kun ne on toteutettu hyvin! Upee toi tapetti!
VastaaPoistaKiitti kamu! Tapetti oli paitsi hyvännäköinen, myös hyvälaatuinen (meni kuviot nätisti kohdalleen) ja kaiken lisäksi edullinen. Muistaakseni joko 36 tai 39 euroa rulla. Ei todellakaan paha.
PoistaHyvänen aika mikä muutos! Kyllä sitä voikin saada paljon aikaan eikä rahaa tarvitse kuitenkaan kulua paljon ( kun on loistava suunnittelijatkin mukana ) ! <3
VastaaPoistaJuu ei ollut hinnalla pilattu tämä muutos :). Eikä työläs muutenkaan, mutta lopputulos on kyllä aika erilainen kuin lähtökohta. Olin tyytyväinen itsekin. Ja kiva kun kävit <3
PoistaAinut ikävä miinus tässä on, että huoneen asukas on muuttanut upeasta muutoksesta jo pois. Hienoa jälkeä ja mie olen niin kade tuosta sketsupin näppärästä käytöstä.
VastaaPoistaMua on hymyilyttänyt nää mun muutokset, kun aikalailla samaan aikaan tein yhden toisen nuoren naisen kotiin suunnitelmat, eikä aikaakaan kun löysi työharjoittelun aikana itselleen rakkauden ja muutti vallaan toiseen kaupunkiin. Että oisko nää kumminkin sit jotain Annukan parisuhderemontteja kun aina käy näin :). No, toivottavasti muutoksista on seuraaville asukeille iloa. (Ellei sitten satu olemaan joku karski karju, joka ensimmäisenä haluaa poistaa moiset hömppätapetit).
PoistaÄlä oo kade. Sulla on niin paljon muita taitoja, ettet ketsuppia tartte :)
Uskomaton muutos - olipa mielenkiintoinen postaus. Tykkäsin erityisesti noista transparenteista elementeistä, eli kattolamppu, pöytälamppu ja se omistajan vanha pikkupöytä yhdistettynä hohtavaan tapettiin. Ja siitä, että kruusatut muodot yhdistivät asioita toisiinsa, mutta niitä elementtejä oli todella hillitysti. Välillä näkee liikaa ja silloin tyylikkyys kärsii. Hieno ja taitava suunnitelma!
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista Pilvi :). Sulla on niin hyvä silmä itsellä, että otan tän kunnia-asiana. Ja samaa mieltä olen itsekin noista läpinäkyvistä jutuista. Jos kaikki olis ollu esim. kiiltävän hopeanvärisiä (pöytä ja pöytävalaisin lähinnä), mutta samanmuotoisia, niin se olis ollut munkin mielestä liikaa. Nyt sulautuu paremmin tapettiin. Eikä Ikean lipastokaan näytä yhtään liian suoraviivaiselta, kun on pehmentäviä muotoja. Tokavikassa kuvassa näkyvä Johannalla ennestään ollut pieni lasikippokin passasi kivasti yksiin pöytävalaisimen kanssa. Just niitä pieniä, mutta suuria juttuja).
PoistaUpea muutos pienellä rahalla! Vau!
VastaaPoistaKiitos Kati. Rahaa ei tosiaan juurikaan kulunut. Ja kaiken sen, mitä sillä ostettiin, Johanna sai mukaansa uuteen kotiin.
PoistaKaunis ja seesteinen tämä muutoksen kokenut makkari..Tykkään paljon värimaailmasta.Olet taitava!
VastaaPoistaKiitos paljon Anne. Tykkään itsekin tällaisesta rauhallisesta värimaailmasta. Kaunis lattiakin tuli nyt paremmin esiin.
PoistaVoi miten kaunis lopputulos <3 Ihana.
VastaaPoistaSinä olet todellinen taituri. Makuuhuone on kuin sunnuntaiaamu. Kaunis ja rauhallinen.
Voi kiitos sulle <3. Sunnuntaiaamu oli tosi kiva vertaus :)
PoistaOlen kyllä aavistellut että sinusta löytyy vaikka mitä kykyjä, mutta tämä sai minut lopullisesti vakuuttuneeksi, että olet ammattilainen myös sisustamisen saralla. Mielettömän kaunis, harmoninen kokonaisuus ja miten järjestelmällisesti ja selkeästi kuvattu prosessi. Oot ihan huippu!
VastaaPoistaVoi että sun kanssas Marita. Kirjoitit niin kauniisti, että mun piti lukea sun teksti kahteen (tai no, oikeastaan kolmeen ;)) kertaan, kun siitä tuli niin hyvä mieli.
PoistaNytkin tekisi mieli sanoa, että tää nyt oli "vaan tämmöinen yks huone", jonka kuka tahansa olis osannut muuttaa yhtä hyvin, mutta joskus olis varmaan hyvä itsekin enemmän arvostaa sitä, mitä osaa, eikä pitää kaikkea itsestäänselvyytenä ja olla sellanen "mitäs mää mittään"-tyyppi, joka olen. Ihan luontaisesti siis. En siis tietoisesti näyttele vaatimatonta, vaan oikeasti olen sellainen.
Mutta siis kiitos niin tuhannesti. Tai miljoonasti <3<3<3. Ite oot huippu!
Ihana! Kun voitan lotossa niin sinut palkkaan heti!
VastaaPoistaOujee! Nyt alan siis pitään lottovoitolle peukkua sunkin puolesta :). Ja jos voitan itse, niin sit mulla on varaa tulla tekeen ilmaiseksikin :D.
PoistaVoi kuinka kaunis sisustus!
VastaaPoistaKiitos paljon Helinä :). Aika erilainen kuin ennen :)
PoistaOooh! Kyllä kannattaa käyttää ammattilaista apuna. Saa erittäin kauniin tilan ja varmasti säästää pitkän pennin kaikenlaisissa turhissa kuluissa. Lisäksi työ tulee valmiiksi, eikä tarvitse asustella alati keskeneräisessä tilassa. Varmaan Johannaa keljutti kun joutui muuttamaan pois :)
VastaaPoistaNo musta tuntuu, että tässä olis ilman apua käynyt niin, että tilalle ei olis tapahtunut mitään :). Että olen kyllä iloinen, kun siitä tuli Johannalle mieluisa. Elämä parani kertalaakista niin paljon, että löytyi uusi rakkaus ja se ihka ensimmäinen ikioma kotikin pian tän jälkeen :D. (Toivottavasti asuntoon muutti joku muu kuin karski karju, jonka imagoon ei koukerotapetti sovi :))
PoistaMakuuhuoneesta tuli upea ja ylellinen. Sinulla on sisustussilmää ja hyvä maku. Hienosti kuvattu ennen ja jälkeen. Ammattilaisen tekemä. Tätä oli ilo katsoa.
VastaaPoistaVoi kiitos Tuula :).
Poista