Sain Ystäväkirja-haasteen Tainalta Mansikkatilan mailta ja arvelin, että tästä saattaisin selviytyä jopa niin, että vastaan lyhyesti ihan vaan siihen mitä kysytään, enkä ala tapani mukaan tarinoimaan. Mutta ans kattoo nyt, kuinka käy. Kiitos tästä haasteesta Taina.
Valokuvien tilalle valitsin kiiltokuvia, joita muistan itselläni olleen. Osa niin hempeitä, että ihan hirvittää.
1. Perheeseeni kuuluu...
... kolme elämäni miestä:
Itseäni vuoden vanhempi Härkä, 22-vuotias Kauris ja 19-vuotias Oinas. Omanlaisiaan sarvipäitä kaikki, mutta silti niin yhdestä puusta. Huipputyyppejä sanoisin.
Yhteinen motto: "Ei se oo niin justiinsa"
Teki niin mieli laittaa tähän reilu viikko sitten kuvaamani videonpätkä, jossa isoveli leikkaa armeijaan seuraavana päivänä lähtevän pikkuveljensä hiuksia (ihan pyynnöstä), mutta en sitä tee, koska kuvauslupa jo oli vähän kyseenalainen ja kunnioitan sitä.
Hymyilytti vaan ne tulevan alokkaan "parturille" esittämät vaatimukset. Hiusmallista kun ei saanut tulla "Touko-Seppo", "Mikrofoni", eikä mielellään myöskään "Manuel Epätoivo". (Ei ihan tarkkaa käsitystä kyseisistä tukkamalleista, mutta mikrofonin ainakin voisin kuvitella olevan sellainen tasaisen pyöreä pallo).
Taisin siinä kuvatessani myös esittää jonkun turhanpäiväisen tarkkaa työtä häiritsevän kysymyksen (tai siis varmaan montakin), joihin sain hyväntahtoisen vastauksen: "Älä ny kysele. Poliisit kyselee". No selevä :)
Valokuvien tilalle valitsin kiiltokuvia, joita muistan itselläni olleen. Osa niin hempeitä, että ihan hirvittää.
1. Perheeseeni kuuluu...
... kolme elämäni miestä:
Itseäni vuoden vanhempi Härkä, 22-vuotias Kauris ja 19-vuotias Oinas. Omanlaisiaan sarvipäitä kaikki, mutta silti niin yhdestä puusta. Huipputyyppejä sanoisin.
Yhteinen motto: "Ei se oo niin justiinsa"
Teki niin mieli laittaa tähän reilu viikko sitten kuvaamani videonpätkä, jossa isoveli leikkaa armeijaan seuraavana päivänä lähtevän pikkuveljensä hiuksia (ihan pyynnöstä), mutta en sitä tee, koska kuvauslupa jo oli vähän kyseenalainen ja kunnioitan sitä.
Hymyilytti vaan ne tulevan alokkaan "parturille" esittämät vaatimukset. Hiusmallista kun ei saanut tulla "Touko-Seppo", "Mikrofoni", eikä mielellään myöskään "Manuel Epätoivo". (Ei ihan tarkkaa käsitystä kyseisistä tukkamalleista, mutta mikrofonin ainakin voisin kuvitella olevan sellainen tasaisen pyöreä pallo).
Taisin siinä kuvatessani myös esittää jonkun turhanpäiväisen tarkkaa työtä häiritsevän kysymyksen (tai siis varmaan montakin), joihin sain hyväntahtoisen vastauksen: "Älä ny kysele. Poliisit kyselee". No selevä :)
2. Ammattini...
... on kohtalon 23 vuotta sitten ihan täysin puun takaa eteeni heittämä yllätys, joka olisi ihan oman tarinansa arvoinen. Ei siis ammatti sinällään, vaan se elämäni erikoisin (kummallisin) ikinä saamani puhelinsoitto, jonka perusteella nykyiseen ammattiini päädyin. Yllättävä työtarjous kun päättyi sanoihin "Se on kuulkaa otettava marja maasta silloin kun sellaisen löytää... ". No niinpä. Ei huono neuvo ollenkaan. Etenkin kun elettiin 90-luvun alun lamaa, jonka keskelle olin juuri silloisesta työpaikastani Thaimaasta palannut päätettyäni lopettaa matkaoppaan hommat, vaikka tilalle ei ollut tiedossa mitään.
Ja ettei nyt mitään sen mystisempää tulisi tähän työn ympärille kehiteltyä, niin vastaan ympäripyöreästi että se liittyy rakennusalan vientikaupan myynti- ja esimiestehtäviin.
Tässä kohtaa on sen verran ihan pakko palata niihin lapsuuden Ystäväni-kirjoihin, että sen jälkeen kun joku oli keksinyt kirjoittaa kysymykseen "Mikä minusta tulee isona" kaikkien mielestä niin hienon ja aikuismaisen vastauksen kuin "Aika sen näyttää", ei kukaan enää paljastanut todellista haavettaan, vaan kopioi saman lauseen. Minä mukaanlukien. Vaan eipä ollut silloin aavistustakaan, että niin siinä tosiaan kävi. Aika otti ohjat käsiin, kun en itse hoksannut.
... on kohtalon 23 vuotta sitten ihan täysin puun takaa eteeni heittämä yllätys, joka olisi ihan oman tarinansa arvoinen. Ei siis ammatti sinällään, vaan se elämäni erikoisin (kummallisin) ikinä saamani puhelinsoitto, jonka perusteella nykyiseen ammattiini päädyin. Yllättävä työtarjous kun päättyi sanoihin "Se on kuulkaa otettava marja maasta silloin kun sellaisen löytää... ". No niinpä. Ei huono neuvo ollenkaan. Etenkin kun elettiin 90-luvun alun lamaa, jonka keskelle olin juuri silloisesta työpaikastani Thaimaasta palannut päätettyäni lopettaa matkaoppaan hommat, vaikka tilalle ei ollut tiedossa mitään.
Ja ettei nyt mitään sen mystisempää tulisi tähän työn ympärille kehiteltyä, niin vastaan ympäripyöreästi että se liittyy rakennusalan vientikaupan myynti- ja esimiestehtäviin.
Tässä kohtaa on sen verran ihan pakko palata niihin lapsuuden Ystäväni-kirjoihin, että sen jälkeen kun joku oli keksinyt kirjoittaa kysymykseen "Mikä minusta tulee isona" kaikkien mielestä niin hienon ja aikuismaisen vastauksen kuin "Aika sen näyttää", ei kukaan enää paljastanut todellista haavettaan, vaan kopioi saman lauseen. Minä mukaanlukien. Vaan eipä ollut silloin aavistustakaan, että niin siinä tosiaan kävi. Aika otti ohjat käsiin, kun en itse hoksannut.
3. Harrastukseni
Kaikista harrastuksista eniten aikaa kuluu golfin parissa. Sitä kun tänä vuonna pelattiin täällä Etelä-Suomessa vielä jouluaaton aattonakin. (Mieluummin tosin hiihtäisin siihen aikaan vuodesta, mutta minkäs teet).
Myös kaikenlainen muu liikunta on tärkeää ja mieluisaa. Muutun kärttyisäksi, jos en pääse liikkumaan ja etenkin ulos. Välillä huvittaa uida, välillä lenkkeillä juosten tai kävellen, välillä pyöräillä ja välillä käydä ukkelin kanssa pelaamassa tennistä tai mitä nyt milloinkin. Kohta päästäneen vihdoin ja viimein hiihtämäänkin. Ja jos ei sattumoisin huvita mikään, niin ei väkisin. Seuraavana päivänä taas jo ihan varmasti huvittaa.
Siitä kiva, että aina voi kysyä toiselta, että "tuutko mukaan"? ja toinen sitten vastaa fiilispohjalta, että "juu" tai "en". Molempi parempi, mutta yleensä vastaus on juu.
Ja toki tämä blogimaailma on tärkeä harrastus myös, vaikka omia tekstejä syntyykin harvakseltaan. Mielenkiintoista luettavaa silti aina riittää. Ja samanhenkistä seuraa. Enkähän enää voisi kuvitella elämääni ilman kameraakaan.
Kaikista harrastuksista eniten aikaa kuluu golfin parissa. Sitä kun tänä vuonna pelattiin täällä Etelä-Suomessa vielä jouluaaton aattonakin. (Mieluummin tosin hiihtäisin siihen aikaan vuodesta, mutta minkäs teet).
Myös kaikenlainen muu liikunta on tärkeää ja mieluisaa. Muutun kärttyisäksi, jos en pääse liikkumaan ja etenkin ulos. Välillä huvittaa uida, välillä lenkkeillä juosten tai kävellen, välillä pyöräillä ja välillä käydä ukkelin kanssa pelaamassa tennistä tai mitä nyt milloinkin. Kohta päästäneen vihdoin ja viimein hiihtämäänkin. Ja jos ei sattumoisin huvita mikään, niin ei väkisin. Seuraavana päivänä taas jo ihan varmasti huvittaa.
Siitä kiva, että aina voi kysyä toiselta, että "tuutko mukaan"? ja toinen sitten vastaa fiilispohjalta, että "juu" tai "en". Molempi parempi, mutta yleensä vastaus on juu.
Ja toki tämä blogimaailma on tärkeä harrastus myös, vaikka omia tekstejä syntyykin harvakseltaan. Mielenkiintoista luettavaa silti aina riittää. Ja samanhenkistä seuraa. Enkähän enää voisi kuvitella elämääni ilman kameraakaan.
4. Erityistaitoni..
.. on ihmisten pään sisälle näkeminen. (Oma mielipiteeni, mutta oikeasti välillä vähän hirvittääkin, kuinka oikeaan "psykologiset" analyysini osuvat.)
5. En osaa
On monia asioita, joita en osaa, mutta onneksi en ihan kaikkea edes haluakaan osata. Esim. sukeltaminen uima-altaan, saati järven pohjaan ei onnistu ilman, että nousen tahtomattani takaisin pintaan. Mutta enemmän harmittaa se, etten vielä kertaakaan ole onnistunut isäni antamassa simppelissä koordinaatiotehtävässä täydellisesti.
Homma menee näin:
Seistään ryhdikkäästi (niinkuin aina) ja aletaan ensin piirtää jommallakummalla jalalla isoa ympyrää lattian suuntaisesti. Sen jälkeen aletaan piirtää saman puolen kädellä isoa S-kirjainta tai kahdeksikkoa ilmaan (ikäänkuin itsensä eteen) ja samalla jatketaan säännöllisen ympyrän tekemistä jalalla.
Yhtään ainutta kertaa en vielä ole pystynyt jatkamaan täydellisen ympyrän piirtämistä ilman, että jalka alkaa mutkitella ässän tai kahdeksikon tahdissa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kokeilkaa itse, jos huvittaa. Ja ilmoitan jo nyt, että olen kateellinen kaikille, jotka siinä onnistuvat samantien. Ja sen verran vielä tarkennusta, että pikkukasi tai ässä ei riitä, vaan pitää piirtää isoa kuviota.
.. on ihmisten pään sisälle näkeminen. (Oma mielipiteeni, mutta oikeasti välillä vähän hirvittääkin, kuinka oikeaan "psykologiset" analyysini osuvat.)
5. En osaa
On monia asioita, joita en osaa, mutta onneksi en ihan kaikkea edes haluakaan osata. Esim. sukeltaminen uima-altaan, saati järven pohjaan ei onnistu ilman, että nousen tahtomattani takaisin pintaan. Mutta enemmän harmittaa se, etten vielä kertaakaan ole onnistunut isäni antamassa simppelissä koordinaatiotehtävässä täydellisesti.
Homma menee näin:
Seistään ryhdikkäästi (niinkuin aina) ja aletaan ensin piirtää jommallakummalla jalalla isoa ympyrää lattian suuntaisesti. Sen jälkeen aletaan piirtää saman puolen kädellä isoa S-kirjainta tai kahdeksikkoa ilmaan (ikäänkuin itsensä eteen) ja samalla jatketaan säännöllisen ympyrän tekemistä jalalla.
Yhtään ainutta kertaa en vielä ole pystynyt jatkamaan täydellisen ympyrän piirtämistä ilman, että jalka alkaa mutkitella ässän tai kahdeksikon tahdissa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kokeilkaa itse, jos huvittaa. Ja ilmoitan jo nyt, että olen kateellinen kaikille, jotka siinä onnistuvat samantien. Ja sen verran vielä tarkennusta, että pikkukasi tai ässä ei riitä, vaan pitää piirtää isoa kuviota.
6. Oudoin tekemäni asia...
... on ehkä suomalaisturistien huijaaminen Marrakeshin torilla Marokossa. Tästä olen joskus kirjoitellutkin. Voi tosin olla, että oli vanhan blogin puolella. Huijaus oli osa meidän matkaoppaiden vetämien Marrakeshin retkien sovittua ohjelmanumeroa, jossa pukeuduimme paikallisiksi ja jalkauduimme asiakkaiden joukkoon myymään Arak-puun juurenpalasia, joita käytetään hampaiden puhdistamiseen.
Kiiltokuvat peräisin täältä
7. Jos saisin 10 miljoonaa...
... en uskoisi sitä, vaan todennäköisesti alkaisin syyttää tiedontuojaa huijauksesta. Ja sitten kun/jos lopulta tajuaisin, että se onkin totta, alkaisin todennäköisesti panikoida ja menettäisin loputkin yöunet.
... en uskoisi sitä, vaan todennäköisesti alkaisin syyttää tiedontuojaa huijauksesta. Ja sitten kun/jos lopulta tajuaisin, että se onkin totta, alkaisin todennäköisesti panikoida ja menettäisin loputkin yöunet.
8. Jos saisin päivän olla mies...
Hmmm. Nyt tekisi mieli hieman muuttaa tuota kysymyksen asettelua, mutta vastaan kuitenkin, että
... toivoisin, että tulee äkkiä aamu ja voisin palata takaisin omaksi itsekseni, koska ei sitä päivässä ehdi millään päästä kokeilemaan kaikkia niitä juttuja, joissa omasta mielestäni "miehet pääsee niin paljon helpommalla". Alkaisi vaan potuttaa moinen pikavisiitti, joten mieluummin pysyn omana itsenäni, koska olen siihen tässä puolen vuosisadan aikana jo aika kivasti ehtinyt tottumaan.
Hmmm. Nyt tekisi mieli hieman muuttaa tuota kysymyksen asettelua, mutta vastaan kuitenkin, että
... toivoisin, että tulee äkkiä aamu ja voisin palata takaisin omaksi itsekseni, koska ei sitä päivässä ehdi millään päästä kokeilemaan kaikkia niitä juttuja, joissa omasta mielestäni "miehet pääsee niin paljon helpommalla". Alkaisi vaan potuttaa moinen pikavisiitti, joten mieluummin pysyn omana itsenäni, koska olen siihen tässä puolen vuosisadan aikana jo aika kivasti ehtinyt tottumaan.
9. Hävettää tunnustaa...
... mutta olen ennen tätä saanut muutamia muitakin haasteita ja pahoin pelkään, että en enää muista kaikkia, kun en ole niitä heti kirjannut ylös. Ja hävettää yksistään se, että edes niihin, jotka muistan, en ole saanut aikaiseksi vastauksia. Toivon, etten ole ketään sillä loukannut. Joskus vaan haasteet ovat niin haasteellisia, etten niistä selviä.
... mutta olen ennen tätä saanut muutamia muitakin haasteita ja pahoin pelkään, että en enää muista kaikkia, kun en ole niitä heti kirjannut ylös. Ja hävettää yksistään se, että edes niihin, jotka muistan, en ole saanut aikaiseksi vastauksia. Toivon, etten ole ketään sillä loukannut. Joskus vaan haasteet ovat niin haasteellisia, etten niistä selviä.
10. Elämän tarkoitus on...
... kaiken elollisen kunnioittaminen niin, ettei tarkoituksella loukkaa tai vahingoita ketään tai mitään.
... kaiken elollisen kunnioittaminen niin, ettei tarkoituksella loukkaa tai vahingoita ketään tai mitään.
Yleensä en ketään erikseen haasta, mutta nyt teen poikkeuksen ja lähetän nämä Tainan kysymykset seuraaville blogiystävilleni, joista mieluusti tietäisin enemmän:
Mitään vastauspakkoa ei tietenkään ole. Fiilispohjalta niinkuin aina. Ei se oo niin justiinsa :)
Olipa kiva haaste! Ja tutun Annukkamaiset vastaukset :)
VastaaPoistaNo kiva, jos tunnisti :). Ja heitän tän haasteen sulle näin jälkikäteen. Olis kiva tietää minkälaisen keittiön tekisit sillä 10 miljoonalla ;)
PoistaKylläpä muuttuisi maailma paremmaksi paikaksi jos useammat ihmiset oivaltaisiva samankaltaisesti elämän tarkoituksen. Marja on poimittava maasta kun sen löytää, sillä sen parhaan marjapaikan etsimiseen voi kulua aikaa, jos löytyykään. Kivat kysymykset ja kivat vastaukset.
VastaaPoistaÄlä muuta viserrä. Ja kyllä tosiaan kannatti lähteä tämä(kin) marja sieltä maasta poimimaan, vaikka vähän äkkilähtö tulikin. Työt kun alkoivat heti puhelinsoittoa seuranneena päivänä ja tällä tiellä ollaan edelleen. Tuskin olisi vastaava tilaisuus toistamiseen tullut eteen.
PoistaJa kiitos :)
Ihanat vastaukset, ja todellakin Annukkamaiset, kuten Jossu tuolla mainitsi. Tuo koordinaatioharjoitus on tuttu ja vaikea!
VastaaPoistaIhanaa pyrypäivää Annukka <3
Kiva, jos vastauksista tunnistaa :). Ja tavallaan kiva kuulla tuokin, etten ehkä ole ainut, jolla jalka ja käsi ei tottele samaan aikaan. (En kyllä muutenkaan ole mikään koordinaation ihmelapsi. Ihan painajaista on joku aerobic-tyyppinen liikunta, jossa meikäläinen on aina menossa eri suuntaan kuin muut).
PoistaPyrypäivän päätteeksi kävin äsken tekemässä lumityöt. Mun lempparipuuhia, mutta ihan harrastuksesta ei enää nykytalvina käy, kun niin harvakseltaan pääsee kolan varteen.
Rattoisaa iltaa Tuija <3
Ihana haaste ja kiva oli lukea vastauksiasi.
VastaaPoistaMinulla on myös ollut joitakuita noista kiiltokuvista, vaikka ihan eri ikäisiä ollaankin. Kerääköhän kukaan nykyisin kiiltokuvia?
Kiitos Kristiina :). Ja sinun lähettämäsi Blogini tarina-haaste on yksi niistä, joihin vastaamatta jättämisestä poden huonoa omaatuntoa (tiedän että on turhaa, mutta silti). Jotenkin vaan tuntuu, että tällä mun blogilla ei ole mitään kunnon tarinaa. Tai ainakaan mitään mielenkiintoista. Mutta niinhän se aina menee, että muiden vastauksia on niin kiva lukea ja omat tuottaa välillä suurta tuskaa.
PoistaJa mitä noihin kiiltokuviin tulee, niin mahtaako sellaisia enää ollakaan? Myynnissä siis? Vai onko vallan vaihtuneet tarroihin tai muihin keräilykuviin, en tiedä. Mutta sääli jos ei ole. Uskon niistä että nykypikkutytötkin tykkäis.
Kiva haaste kaikkinensa, tuo koordinaatijuttu olis sellainen, jota tekis mieli (melkein) kokeilla, mutta kun muutenkaan mun oikea käsi ei tiedä mitä vasen jalka tekee -vai miten se nyt meni- niin taidan jättää väliin, ettei ala harmittamaan ja mene vielä ihan hyvä päivä pilalle :D
VastaaPoistaTaidan sen sijaan käpötellä keittämään ne kaffeet, joiden keittämistä olen jo yli tunnin suunnitellut. Puoliks tehty??
Juu ei kiitos oikeaa kättä ja vasenta jalkaa yhtäaikaa, kun tässä saman puolen hommassakin oli liikaa haastetta :). Grrr. Ottaa pannuun tommoset yksinkertaiset asiat, jotka ei vaan suju.
PoistaJa kyllä mun mielestä tunnin verran suunniteltu kahvi on jo ainakin puoliksi juotu :D
PS. Tällä lausumalla lähetän tän haasteen sulle, vaikka susta jo aika paljon tiedänkin. Mutta kyllä mua kiinnostais erityisesti se, mitä et osaa ja se, mitä tekisit 10 miljoonalla. Toki kaikki muukin. Että ollos hyvä vaan ja kiitos vastauksista :)
Hienot vastaukset! Mielenkiintoiset ammatit sulla on kyllä ollut. Noita kiiltokuvia oli mullakin, kukkakärryt ainakin ja nuo pariskunnat :)
VastaaPoistaKiitti Emilie :). Jotenkin tuo maailmalla vietetty opasaika on siitä kummallinen, että vaikka muistan kaiken yhtä hyvin (tai siis paremmin) kuin eilisen päivän, silti tuntuu, että kaikki se olis tapahtunut jollekulle muulle. Tai mun kaksoiolennolle tai jotain. Mutta kyllä se ihan minä itse olin :). Ja toi 23 vuotta sitten puskista tullut yllätys-ammattihan mulla on edelleenkin. Kannatti tosiaan se marja käydä poimimassa.
PoistaIhan muita kiiltokuvia mulla oli noitten enkeleitten lisäksi mielessä, mutta en löytänyt. Noitten kukkajuttujen ja tyttö&poika-kuvan kohdalla vaan tuli sellanen tunne, että nää mulla on ainakin ollut.
Tää haaste oli kiva ja vastaukset hyviä. Mä tykkään siitä, että välillä tarinoit pidemminkin :D
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoa <3
No nyt kuule puhuit tän haasteen itselleskin Outi :). Jos et ole mun huomaamatta jo ehtinyt tehdä.
PoistaJa kiitos, kun aina jaksat lukea niitä mun (yli)pitkiäkin tekstejä. Välillä jo hyydyn itsekin kun niitä kirjoitan, kun en vaan kertakaikkiaan osaa sanoa mitään lyhyesti.
Ja kiitos samoin <3
Hah, sarvipäiden perhe. Teillä mahtaa kolista, kun yhteen otetaan ;) Hassu oot, senkin suomituristin huijari.
VastaaPoistaMeillä on täällä kotona sellanen (perheen ainoan sarvettoman) keksimä sääntö, että yks kerrallaan hermostuu :). On toiminut hyvin ja kaikilla on sarvet tallella. Ja muutenkin ne on sellasta helppoa sakkia. Härkä on äkkipikainen (ja mun mielestä hiiltyy aina ihan kummallisista asioista silloin harvoin kun hiiltyy), kauris on rauhallinen ja harkitseva, mutta tulistaa alta aikayksikön, jos joku kärsii epäoikeudenmukaisuutta. Ja Oinaan luonteen tunnetkin, jos en ihan väärin muista ;).
PoistaJos tuun joskus sulle kammattavaksi, niin teetkö musta sitten Touko-Sepon :)? Voin myydä sulle siinä samalla uuden hammasharjan.
Tiedätkö, tätä haastetta lukiessani vähän salaa toivoin, että olisin saanut tämän haasteen. Ja niinhän minä sitten olinkin. :-) Kiitos! Tosin voi olla, että kysymyksiin vastatessa joutuu vähän avautumaan, mutta se ei ole onneksi mikään ongelma. :-D Tosin mulla on sama nolo tapa kuin sinulla, että unohdan saamani haasteet, mutta laitan tämän nyt heti kirjanmerkkeihin (näkyvälle paikalle!), jotta muistaisin vastata tähän.
VastaaPoistaArvaapa onko mulla muuten sama erityistaito kuin sinulla? :-)
Kerrassaan ihanat vastaukset sinulla. ♥
Loistavaa Satu :). Sithän tää meni ihan nappiin. Ja vaikka mietinkin itsekkäästi, että ihan oikeasti toivoisin sun vastaavan tähän, niin samalla ajattelin, että saattaisit tästä innostua. Uuu. Nyt tuskin maltan odottaa.
PoistaAlunperin huvitin itseäni ajatuksella, että vastaan kaikkeen vaan yhdellä sanalla. Tai muutamalla, jos yksi ei riitä. Mutta tiesin jo, että sellasta päivää ei tuu, että sellaseen kykenisin. Sen paremmin kuin tohon käsi-jalkakoordinaatioon. Ei oo ihan niin vahvaa aluetta kuin toi kotipsykologin homma :)
Kiitos ja kiitos <3
Ihanaa tarinaa...jälleen kerran! Ettet vaan olis jättänyt jotain salaisuutta kertomatta ☺ nimittäin kirjailijan urasta 😉 tai sitten tulevaisuuden kirjailijan urasta. Heti muuten ostasin kirjasi!
VastaaPoistaEttei vaan sullakin olis jotain piileviä ennustajan lahjoja Kirsema ;). Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen miettinyt, että olispa ihanaa joskus kirjoittaa kirja. Tai kirjoja. En vaan ole osannut päättää aihetta. Mutta nyt kun mulla olis yks maksava asiakaskin jo tiedossa, niin pistän taas vakavaan harkintaan:)
PoistaKiitos paljon kivasta kommentista. Se liippasi läheltä sydäntä <3
No niin...kirjaa siis odotellessa ☺
PoistaOih niitä entisaikojen ystäväkirjoja ja kiiltokuvavihkoja. Ihan tuli jälkimmäisetkin elävästi mieleen näistä kuvista. Juurikin niin hempeetä, että :)
VastaaPoistaJa niin kivat vastaukset, mikä ei yhtään yllättänyt <3 Täytyypä minunkin varmaan kokeilla tota s-kirjain & kahdeksikko komboa. Veikkaan, etten onnistu..
Onpa kiva nähdä sut täällä Taru <3. Ja juu, ystäväkirjoja on melkein ikävä. (Teinikalentereita ei niinkään :D). Se vaan oli jotenkin niin hassua, että kun joku keksi jotain muka oikein nokkelaa (niinkuin nyt toi "aika sen näyttää"), niin siitä tuli äkkiä sellanen kopioitava juttu. "Hartain toiveeni"-kohtaankin piti aina kirjoittaa "piano" (tai "pieno" niinkuin yksi luokkakaveri teki ja olisin niin halunnut korjata oikeinkirjotuksen, mutta maltoin olla. Kauhee pilkunviilaaja jo siloin..).
PoistaJa kiiltokuvat oli kans niin hienoja. Etenkin ne, missä oli sitä hopeanväristä kimalletta. Harmitti kun en netistä löytänyt niitä kuvia, joita etsin. Noi enkelit oli ainoat.
Ja samalla kun kokeilet käsi-jalka-temppua, ilahtuisin kovasti, jos tarttuisit myös tähän haasteeseen. En halunnut sua tällä erikseen häiritä, mutta nyt käytän heti tilaisuutta hyväkseni. Mutta vaan jos sua joskus sattuu huvittamaan <3
Voi veikkonen <3 Totta, olen hetken ollut hieman "poissaoleva". On ollut mm. teknisiä ongelmia. Menin nääs onneton vaihtamaan mäkkiini uuden käyttöjärjestelmän. Vaikka arvashan tuon, että sen seittemän sataa uutta ohjelmaa on asennettava ja kirottava, eiku opeteltava, kun vanhoja ei saakaan uudelle käyttikselle ollenkaan. Argh potenssiin sata. Mutta - nytpä sain jo blogiinkin pari kuvaa, vain parin tunnin äheltämisellä. Hah! :)
PoistaKääk, kiitos haasteesta! <3 Hmmm. Kuvitus olisi jo mielen päällä, katsotaan tuleeko myös vastaukset ;)
Nykytekniikka on ihan hanurista. Paitsi silloin kun se toimii :)
PoistaKyllä oli itselläkin pinna pinnassa (tai siis kokopoikki), kun vaihdoin Windows-puhelimesta Androidiin. Voi jestas mitä temppuja vaadittiin yksistään siihen että sai yhteystiedot siirrettyä puhelimesta toiseen. Piti siirtää ensin pilveen ja sieltä sit pc:lle, josta varmaan edelleen saman bittiavaruuden kautta uuteen puhelimeen. Ei menny ku päivä :D. Grrr. Ennen riitti että osti puhelimen ja alko käyttää sitä. Korkeintaan piti siirtää tiedot sim-kortille ja siinä se.
Kuvitus on hyvä alku :). Ja oikeastaan oliskin muuten joskus kiva tehdä ihan vaan kuvakertomus ilman sanoja. Ei vaan onnistu meikäläiseltä. Mutta siis kiva, jos tulee. Ne vastaukset <3.
Ihan mahtavat vastaukset Annukka! Kiitos!<3
VastaaPoistaMä olen kans joskus kokeillut tuota jalan ja käden pyörittämistä eri tavalla, eikä onnistu, ei millään.:)Ja mäkin lupaan ostaa kirjasi, jos sellaisen kirjoitat, on sen verran hauskaa luettavaa nää sun jutut joka kerta.:)
Kiitos itelles kyssäreistä Taina :). Mulla vähän kesti, kun takerruin sun vastaukset luettuani miettimään omaa vastaustani kysymykseen "oletko realisti vai haaveilija", jota multa ei edes kysytty :D. En vaan millään osannut päättää, olenko haaveileva realisti vai sittenkin realistinen haaveilija. Vai onko ne itseasiassa yksi ja sama asia. Että tämmöseen kaikkeen sitä nykyään on aikaa, kun perheen pieninkin jo on alokas ja pois kotoa (on muuten ollut ihan hitsin vaikeat kaksi viikkoa mulle, mutta onneks jo tiedän, että tähän tottuu..)
PoistaJa voi vitsit, mutta nythän mulla olis jo kaksi lukijaa kirjalle. Motivaatio sen kun kasvaa ja paineet sen mukana. Ei vaiskaan. Oikeasti se on yks mun pitkäaikainen haave. Että kiitos <3
Ihanat kiiltokuvat!!! Tuli niin nostalginen olo ;-D
VastaaPoistaMinulla on kiiltokuvat tallella autotallin hyllyllä!! En ole raaskinut niitä antaa lapsille (kauhean itsekäs mutsi).
Miten minusta "ei se oo niin justiinsa" ja Annukka ei ollekaan sovi yhteen?? Olet niin tarkka ja perusteellinen kaikessa, mitä ikinä teetkin ;-D
Ehkä ne miehet tasapainottaa??
No voi hitsi, kun mulla ei enää oo omia kiiltokuvia tallessa. Oltais voitu vaihdella :D. Ja hirmu vaikea muuten oli löytää netistäkään sellasia tutun oloisia. Mielessä oli noitten ykköskuvan enkeleitten lisäksi se pilvenreunalla istuva, mietteliään näköinen tummahiuksinen enkeli ja muutama muu. Ja ekan löysinkin, mutta ei näyttänyt yhtään samalta kuin "silloin ennenvanhaan", joten se ei nyt päässyt tänne.
PoistaJa juu. Toi motto onkin miesten yhteinen :D. Tosin pojat on opettanut muakin sitä soveltamaan. Jos joskus (sitä tapahtuu oikeasti todella harvoin) hermostun ja alan niuhottamaan jostain, niin lauhdun samantien, kun jompikumpi pistää käden olkapäälle ja sanoo, että "Älä ny äiti. Ei se oo niin justiinsa :)". No ei oo. Ja hyvin osaan sitä kyllä soveltaa mm. siivouksessa ja keittiöhommissa. Muuten toi sun analyysi sit osuikin harvinaisen nappiin..
Ihana sinä! Niin Annukkamaiset vastaukset :). Ja kiitos haasteesta, otan sen erittäin mielelläni vastaan, kunhan vain ehdin toteuttaa, mutta olen ihan otettu, että sain tämän! Sulla on kullä mielenkiintoiset ammatit! Pistit kyllä vähän paineita, sinä kun olet niin hauska kirjoittaja, mutta paineitahan tässä välillä tarvitaan :D
VastaaPoistaPöh ja pah sun paineittes kanssa. Kiva jos teet tän <3.
PoistaItse ihan tosissani yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta ei se vaan onnistunut tälläkään kertaa kuin parissa kohtaa.
Ja juu. Ammatti sinällään on mielenkiintoinen ja olen viihtynyt työssäni, mutta ikävä kyllä, taitaa kaikesta vähän hohto parissakymmenessä vuodessa kadota :). Etenkin kun ajat on olleet melkoisen haasteellisia tällä(kin) saralla viimeiset vuodet. Mutta kyllä kannatti poimia se marja maasta. Muuten en olis tässä vaan jossain ihan muualla, eikä mitään käryä itselläkään, missä.
PS. Huomenna on juhlapäivä, kun Touko-Seppo pääsee lomille :). Niin varmaan teilläkin?
jos vaan lähtee auto parin viikon hyytävien kelien jälkeen käyntiin. Vähän veikkaan että ei.
Juu juhlapäivä on täälläkin huomenna, kotona olevat tilas jo pitsaa huomiselle juhlaruoaksi :). On kyllä kiva nähdä alokasta, vaikka nyt on vähän paremmin jo viestejä sieltä tullut, mutta kiva se on päästä kuulemaan tuntemuksia. Puhelinkeskustelun perusteella siellä on ihan kivaa, vielä ;)
PoistaTarttee munkin vissiin kysellä juhlaevästoiveita. Joskin siellä Parolassa on kuulemma hyvät sapuskat. Ja sotkuunkin ovat jo päässeet, että ihan näkkileivällä ei oo tarvinnut olla niinkuin äitin mielikuvissa :)
PoistaKäytiin viime sunnuntaina katsomassa, kun oli "omaisten päivä". Iloisin mielin näytti olevan, mikä oli tosi kiva. On itselläkin helpompaa kotona, kun ei tarvi turhia murehtia.
Ainteillä on jo ollut omaisten päivä, ei meillä vaan, tai ainakaan siitä ei mitään kerrottu ;). Ei siellä tainnut olla, kun nillä oli niintäynnä ohjelmaa kokonsunnuntaikin.... Juu on meidänkin alokas näyttänyt sotkuun pääsevän, tuli meinaan munkista kuva :D.
PoistaKyllä se vaan helpottaa äitiä kun tietää,mettä siellä kaikki sujuu. Meidän alokkaalla on kyllä ollut flunssa riesanaan ja olivat eilen juosseet cooperin, tämän äidin ammattitautiin kuuluu murehtia sitä kaikista pahinta vaihtoehtoa, eli takuulla on nyt pojalla sitten myocardiitti vähintäänkin olalla taputtelemassa (siis sydänpussin tulehdus), kun kipeenä on juossut sen :(. No huomenna voin arvioida tilanteen, kun näkee pojan...
Kivaa viikonloppua siis sinnekin tuoreen alokkaan seurassa!
Kiva postaus. Ja niin mukavasti kuvitettu aidolla tyylillä. Kiiltokuvathan ystäväkirjaan kuuluvat :)
VastaaPoistaKiitos Katja :)
PoistaOlispa ollut kiva, kun olis vielä omat vanhat kiiltokuvat tallessa. Niin että olis ihan oikeesti voinut "liimata" tähän Tainan ystäväkirjaan. Nyt tuli näin arkeittain :).
Harmittaa vaan, kun en löytänyt niitä, jotka mulla oli parhaiten muistissa.
No mutta, jopas pahan heitit! Yritä tässä nyt sitten sinun fiksujen ja fiinien vastausten jälkeen raapia jotain kasaan... Uh. Noh. Huh. Yritän. Kiitos haasteesta - joka on todella haasteellinen tällaiselle puolianonyymille :D Mutta täytyyhän sitä nyt sitten joku päivä paljastellla itseään. Kirjallisesti.
VastaaPoistaKiva kiiltsu-teema postauksessa. Minä olen (vähän) alkanut keräillä uudestaan noita ihanuuksia. Nyt olisi jo aika paljon vaihtareita taitellun Aku Ankka -lehden sivujen väiin :) Minnehän ihmeeseen muuten ne lapsuuden kiiltokuvat oikein hävisivät - surutta roskikseen teini-iän kynnyksellä??
Pakko tehdä vielä yksi lisäys. Kaivelin hyllystä vanhan Ystäväni-kirjasen ja tässä tulokset kysymykseen "miksi aion tulla"
Poista- 12 kertaa viiva, eli ei vastausta, muut olivat;
- sairaanhoitajaksi
- aika päättää
- lääkäriksi (yleis)
- kampaajaksi
- ekonoomiksi
- kampaajaksi
- ihmiseksi
- hammaslääkäriksi
- en tiedä
- mannekiiniksi
- sairaanhoitajaksi
- en tiedä
- en tiedä vielä
- pop-laulajaksi, missiksi
- radion korjaajaksi
- elämä ratkaisee
- aika näytää
Toivottavasti aika on näyttänyt kenestä on tullut ihminen ja kenestä jotain muuta :)
No huhhuh. Aattelin ensin, että noi oli kaikki sun omia vastauksia :D. Mutta ei vissiin sentään. Joskin voisin hyvin kuvitella sut mm. radionkorjaajana :). Etenkin putki-sellaisten.
PoistaJa höpöhöpö sun fiksujen ja fiinien kanssa. Ei nyt mätsää ollenkaan meikäläiseen noi. Mutta todella kiva, jos teet tän, koska me molemmat todellakin ollaan sellasia puolianonyymejä. Osa totuuksista tiedetään ja loput voi sit arvailla. Mullehan susta on oikeasti tuttua vain perhe ja jossain määrin harrastukset, mutta muusta en sitten tiedäkään mitään.
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastauksia. (Lupaan toki tehdä siinä ohessa jotain muutakin). Sulla on aina niin harkittua ja mielenkiintoista tekstiä, että sitä on kiva lukea.
Enkähän tiedä minäkään, mihin ne kiiltokuvat lopulta jäi matkan varrella. Varmaan sinne minne päiväkirjat ja teinikalenteritkin. Olispa edes jotain tallessa. Voisin kans tehdä sellasen "haitarin", jossa olis kiiltarivaihturit. Mutta hopeakimalteella päällystetyistä joutuu sit pulittaan kaks tavallista..
:)
PoistaMahtavaa, tulipa taas monta uutta juttua :) terkkuja muuten täältäkin yhdeltä oinaalta!
VastaaPoistaHeipähei, minäkin täällä pitkästä aikaa lukemassa sun hilpeää tarinointia. :) Kohdasta yksi muistui mieleen pikkuveljeni muinoin jostain ei-toivotusta hiusmallista käyttämä ilmaus "karvakypärä"... (Karvat karvoina, kypärät kypärinä - älköön niitä toisiinsa sekoitettako!)
VastaaPoista